Viisi biisitärppiä

Musiikkikauppa Fazerin näyteikkuna vuonna 1929. 

Kuva: Olof Sundström / Helsingin kaupunginmuseo.

Alkuvuosi on palkintogaalojen kissankulta-aikaa, ja Hulivilipoikakin haluaa päästä jaolle. Seuraavassa levitän punaisen maton vuoden 2014 parhaille homorummutuksille, eli sateenkaarevien artistien kappaleille, yli maa-, genre-, sovinnaisuus- ja bikinirajojen.

Alvaro Estrella: Bedroom

”Kengät pois kadulla. Paidat pois ulko-ovella. Housut pois käytävässä. Kertalaaki keittiössä. Kertalaaki kahvipöydällä. Kolmas kerta kiellon päälle, eikä me päästy edes makkariin!” Siinä lyhykäisyydessään Ruotsin helmikuisissa euroviisukarsinnoissa kuultu Alvaro Estrellan pikapanobiisi Bedroom. Kappale tipahti jostain käsittämättömästä syystä jo alkukarsinnoissa, mutta Hulivilipoika antaa sille pitkän ja paksun pystin kiitokseksi vuoden vetävimmästä viisubiisistä.

Oh I'm losing track cause baby we don't stop

Is it your turn or my turn to be on top?

So come on!

Hercules & Love Affair ft. John Grant: I try to talk to you

Huomattavasti vakavampaa linjaa edustaa komeaäänisen karhuherran John Grantin ja Hercules & Love Affair -kokoonpanon yhteissingle I try to talk to you. Herculeksen nokkamiehen Andy Butlerin mukaan laulun sanoitus käsittelee Grantin hiv-tartunnan seurauksia. Grant on itse kertonut haastatteluissa siitä, miten hän oli siirtynyt päihderiippuvuudesta seksiriippuvuuteen ja ottanut tietoisia riskejä kuin rangaistakseen itseään siitä, ettei ole ihmisenä kyllin hyvä.

Tämä ajatus välittyy myös I try to talk to yousta. Kappaleen voi tulkita sairastuneen ja hänen elämänkumppaninsa väliseksi vuoropuheluksi, jossa kyseenalaistetaan toisen elämänvalinnat. ”Miksi annoit tämän tapahtua? Miksi annoit muiden käyttää itseäsi hyväksi? Ajatteletko ansainneesi tämän? Ei tämän tarvitse päättyä näin. Jos voisin, parantaisin kipusi ja poistaisin häpeän.” Kun rankka teksti yhdistyy house-perinteestä ammentavaan taustaan, lopputulos on tanssimusiikin melankoliaa syvimmillään.

Marc Almond: Death of a dandy

Musiikin monitaituri Marc Almond julkaisi kesäkuussa uuden albuminsa The dancing marquis, jolla hän tekee yhteistyötä mm. tuottajalegenda Tony Viscontin kanssa. Yhteistyön hienoimpia hedelmiä on kappale Death of a dandy, joka kertoo itsensä keikariksi julistaneesta ja huumeiden yliannostukseen kuolleesta brittitaiteilija Sebastian Horsleysta. Kappale kuvaa miestä myytin takana ja hurmaa nerokkailla lyriikoillaan aina ensimmäisen säkeen Dolly Parton -viittausta (”coat of many colors”) myöten. Kappaleen koko ajan kasvava tunnepaatos suorastaan pakottaa huokaisemaan: ”Keikari on kuollut. Eläköön keikari!”

Take off your coat of many colors

And throw it on the floor

Like your old discarded lovers

The ones you can’t recall

Lay your head down on the pillow

Place your hand upon your chest

Close your eyes and think of England

To take your final rest.

Jari Sillanpää: Kun Pariisi kuolee

It’s Siltsu, bitch! Jari Sillanpää onnistui vuonna 2014 lähes mahdottomassa tehtävässä, kun hän julkaisi tekstien puolesta vakavasti otettavan ja silti radiosoittoon kelpaavan iskelmälevyn homomiehen elämästä kohtaamisineen ja eroineen. Jälkimmäisistä kertoo vakuuttavasti Mikko Karjalaisen sanoittama Kun Pariisi kuolee. Tämä Pariisi–Helsinki-hitin (1996) isoveli kertoo, mitä se todella tarkoittaa, kun ”chanson d'amour nyt loppu on”. 

Pariisin maine rakkauden kaupunkina on armottomassa ristiriidassa laulun kertojan omien ajatusten kanssa, jotka ovat täynnä pelkoa ja tuhoa:

Vaikka tappaisin jokaisen muiston

pommittaisin pois kaupungin

puut ja pensaat ja jokaisen puiston

mitä sillä mä voittaisin?

Ikuisuuden päättyessä

me olemme tulta ja lunta

me olemme maallisen tiensä päähän

kulkenut valtakunta.

Romantiikan raunioilla kytee silti toivo pienellä liekillä. Ehkä tästä selvitään miehinä eikä vihamiehinä: ”Minä pyydän: pidä mut hereillä / ei tehdä tästä painajaisunta / ystävyys yhä henkiin jäähän / kun Pariisi kuolee.”



Ola Salo: Du växer upp

Viimeisenä tärppinä on Ruotsin Så mycket bättre- eli Vain elämää -sarjassa kuultu Love Antellin kappale Du växer upp. Sen tulkitsee glamkukko Ola Salo, joka vastasi myös Ruotsin vuoden 2014 Pride-kappaleesta I got you ja puhui jälleen mediassa biseksuaalisuudestaan. 

Salo on muokannut Antellin helposti unohtuvasta alkuperäisrallatuksesta komeasti paisuvan balladin ja työstänyt myös tekstiä omaan historiaansa sopivaksi. Laulun aiheena ovat elinikäiset kasvukivut, ja jo ensimmäisessä säkeistössä tehdään hurja aikahyppy kohdusta koulukiusatuksi: ”Aloitat potkimalla vatsassa, ja sittemmin saat potkia lisää. Ensimmäisessä juoppoputkassa ja koulun pihalla. Ne käytävät olivat sotatanner.” 

Tästä leikataan suoraan nuoruudenmuistoihin: suuriin haaveisiin, jotka hiipuivat hiljaa, ja sydänystäviin, jotka elämä sittenkin erotti: ”Meistä piti tulla suuria, mutta kaikki katosi niin nopeasti. Vain ydinjäte on ikuista – parhaat kaverit voivat lähteä vastakkaisiin suuntiin.”

Kertosäe sykkii silti toivoa, ymmärrystä ja rohkaisua sille pienelle ihmiselle meissä kaikissa: ”Lopulta kasvat aikuiseksi ja näet kaiken läpi. Kasvat aikuiseksi ja itket itkusi mutta et koskaan totu siihen.”

Du växer upp, du växer upp till slut

och ser igenom alltihop

du växer upp, du växer upp och du gråter ut

du vänjer dig aldrig vid att växa upp

Samasta aiheesta ja aiheen sivusta:
Hopeinen HBTkuu: Suomi-popin pervot eilen ja tänään 1–6
”Come on, Vogue!”: kun vähemmistöjen alakulttuurista tuli valtavirtaa
Da Bitchy -koodi: miksi homot aina tappelevat diivoistaan?
”The secret in his past”: (kaappi)homot Pet Shop Boysin tuotannossa