perjantai 29. marraskuuta 2013

"The secret in his past": (kaappi)homot Pet Shop Boysin tuotannossa


Homodisko? Ai niinku Village People tai Pet Shop Boys? No esimerkiksi. Tosin suosionsa huipulla 1980-luvun lopulla Pet Shop Boys oli ennen kaikkea valtavirtayhtye, joka tahkosi hittejä Atlantin molemmin puolin. Samaten bändin tuotannossa homot olivat pikemminkin kaapissa kuin kaduilla kulkueissa. Hyssyttely johtui toisaalta siitä, että bändin nokkamiehet Neil Tennant ja Chris Lowe eivät ole koskaan olleet saarnamiehiä. Toisaalta kylmä tosiasia oli, että valtavirran rakastaman popyhtyeen oli vaikea julistaa It gets better -sanomaa aids-tuhon ja homovainon vuosina. Tätä havainnollistaa hyvin se, että Pet Shop Boysin aiempi hieno menestys Yhdysvalloissa tyssäsi vuonna 1988 kuin seinään, koska heidän uusi musiikkivideonsa tulkittiin ”liian homoksi”. Ennen kyseistä videota jenkkeihin ja moniin muihin oli kuitenkin mennyt täydestä monta levyä ja hittiä, joissa homot olivat yhtä vahvasti läsnä ainakin rivien välissä. Tässä kirjoituksessa kaivetaan homomantelit esiin Pet Shop Boysin poppipuurosta.

I lived a quiet life
a stranger to champagne
I never dared to venture out
to cities of the plain
I'd heard about their way of life
took it with a pinch of salt
The freedom and the time to play
a life so easy
it intrigued me
when you called to say:
Are you gonna go
to the Sodom and Gomorrah Show?

Vuonna 1981 perustetun Pet Shop Boysin menestys oli osa 1980-luvun syntikkapop-buumia, jonka muita suuria brittinimiä olivat esimerkiksi Depeche Mode, Yazoo, Soft Cell, Erasure, Bronski Beat ja The Communards. Näistä Pet Shop Boysin, Erasuren ja Yazoon tuotanto oli lähimpänä radioystävällistä valtavirtapoppia, johon ei ollut ladattu vaikkapa Deppareille tai Soft Cellille tyypillistä rosoa, eroottisuutta ja paheellisuutta – puhumattakaan Bronski Beatille ja The Communardsille tyypillisestä avoimesta homoaktivismista.

Valtavirtasuosiosta huolimatta myös Pet Shop Boysin 1980-luvun ja 1990-luvun alkupuolen tuotannossa on vahva homoseksuaalinen pohjavire, joka on poliittisuuden sijasta pikemminkin henkilökohtainen. Tällä tarkoitan sitä, että lauluissa käsitellään esimerkiksi ystävien aids-kuolemia tai maalaillaan melankolisia ajankuvia tuon ajan homobaarien gay shame -tunnelmasta. Toistuva aihe on myös kaapistatulon vaikeus, mikä johtui osin omaelämäkerrallisista syistä: Neil Tennant karttoi oman seksuaalisuutensa kommentointia sinnikkäästi, kunnes tuli lopulta kaapista Attitude-lehden haastattelussa vuonna 1994. Chris Lowe taas ei ole vieläkään vaivautunut kommentoimaan seksuaalisuuttaan suuntaan eikä toiseen.

Vuosien myötä verhotut homoviittaukset ovat kuitenkin vaihtuneet Pet Shop Boysin tuotannossa puolihulvattomaan ja suorastaan raamatulliset mittasuhteet saavuttavaan homoilotteluun, kuten yllä siteeratussa kappaleessa The Sodom and Gomorrah show (2006). Tämä tarina on kuitenkin paras aloittaa aivan alusta. Napauta oheinen soittolista päälle ja tule mukaan.


Running down underground
to a dive bar in a West End town

Pet Shop Boysilla oli takanaan vasta pari haparoivaa singlejulkaisua, kun he osuivat vuonna 1985 todelliseen napakymppiin: bändi levytti uudelleen vuonna 1984 julkaisemansa West End girls -kappaleen, ja siitä tuli vuonna 1986 jättihitti ympäri maailmaa. Singleä seurasi samana vuonna ilmestynyt Please-albumi ja pitkä ketju hienoja hittejä. West End girls oli paitsi bändin ensimmäinen ykköshitti myös sen ensimmäinen julkaistu kappale, jonka sanoitukseen on kätketty homoviittaus. Yllä olevan sitaatin ”dive bar” tarkoittaa englannissa nuhjuista lähikuppilaa, mutta Neil Tennant kertoo Please-albumin uudelleenjulkaisun saatesanoissa, että tässä se viittaa Lontoon West Endin Gerrard Streetillä toimineeseen The Dive Bar -homobaariin, jossa hän ja Chris usein kävivät. Muutos erisnimestä yleisnimeksi ja määräisestä artikkelista epämääräiseksi on malliesimerkki siitä, miten kätkettyjä bändin homoviitteet olivat vielä tuolloin – käytännössä viittaus ei mitenkään avaudu ilman selitystä.

I don’t care whether it’s wrong or right
I want a lover tonight

Aiemmassa blogikirjoituksessa siteeraamani diskohistorioitsija Alan Jones on todennut, että yleensä homodiskon erottaminen muusta diskomusiikista perustuu joko artistiin (Village People, anyone?) tai kappaleiden aihepiiriin, kuten klubikulttuuriin ja sille tyypilliseen ”won’t you let me love you tonight” -tarinaan. Pet Shop Boysin alkutuotanto kuuluu ehdottomasti jälkimmäiseen kategoriaan, sillä useissa kappaleissa homous on läsnä juuri välillisesti baari- ja klubikulttuurin kautta.

Chris Lowe tykkää piilotella.
 Love comes quickly -singlen kansi.
West Endn girlsin ”a/the d/Dive barista” siirrytään jo Please-esikoislevyllä huomattavasti suorempaan toimintaan edellä siteeratussa kappaleessa I want a lover, joka nimensä mukaisesti kuvaa seksiseuran etsimistä baarista. Neil Tennantin saatesanojen mukaan kyse on nimenomaan homobaarista, vaikka sitä ei ole tekstissä suoraan sanotakaan. Homouteen vihjaa silti säe ”I don’t care whether it’s wrong or right”, jonka voidaan tulkita viittaavan homoihin kohdistuviin ennakkoluuloihin tai sitten yleisesti irtosuhteiden tuomittavuuteen. Kappaleen loppupuolella on Pet Shop Boysin tuotannolle hyvin suorasukaisen seksuaaliset säkeet: ”Put your arms around me, it doesn’t mean you love me / just that you want me and you need my company.”

Kruisailukulttuuria kuvaava I want a lover on selkeä aidsia edeltävän ajan laulu, mutta jo bändin vuonna 1987 julkaistu kakkoslevy Actually on aids-tietoisuuden läpäisemä. Sen kappale Hit music kertoo Neil Tennantin mukaan siitä, miten aids tappoi baarielämästä seksin, joka kuitenkin oli ollut sen ja varsinkin homoalakulttuurin olennainen osa. Kappaleessa kuunnellaan hittimusiikkia klubin sijaan radiosta ja tanssitaan yhdessä läpi yön luulotellen, että se on sama asia. Eräs aikakausi oli kuitenkin päättynyt, eivätkä radion hittikappaleiden iloiset soinnut voineet enää häivyttää kuolemanpelkoa, josta oli yhtäkkiä tullut osa ihmisen ikävää toisen luo: ”Live and die, it’s all that we know / I need a friend at the journeys end.”

Yesterday, remember how clear it seemed
in six-inch heels quoting magazines
Go all the way, you knew you could
– – Now it almost seems impossible

Klubikulttuurin lisäksi aids on toinen keskeinen teema, joka kytkee Pet Shop Boysin alkutuotannon osaksi homopopin jatkumoa. Actually-levyllä kuullaan Hit musicin ohella pari muutakin aidsiin viittaavaa kappaletta: It couldn’t happen here sekä King’s Cross. Viimeksi mainittu kuvaa Thatcherin ajan Englannin kovuutta symbolinaan silloin niin kovin nuhjuinen ja pahamaineinen King’s Crossin asema, jonne junat toivat kurjistuneen Koillis-Englannin nuoria etsimään parempaa tulevaisuutta – todennäköisesti turhaan. Toivottomuuden tunnetta syventävät entisestään kappaleen säkeet ”Dead and wounded on either side / you know it's only a matter of time”, jotka viittaavat Neil Tennantin mukaan aids-kriisiin ja tartuntapelkoon. Tämäkin on tosin niin kätkettyä, että se ei avaudu ilman selitystä.

Paninaro-singlen kansi.
It couldn’t happen here -kappaleen nimi taas viittaa Neilin ja hänen ystäviensä uskotteluihin siitä, että aids-kriisi ei mitenkään voisi toistua Englannissa samassa mittakaavassa kuin USA:ssa. Helvetti pääsi kuitenkin irti, ja kappale kuvaa aidsin vaikutusta homoyhteisöön ja yleistä homovastaisuutta – halua työntää homot takaisin kaappiin (”Someone asked: Who do you think you are?”). Kappaleessa on myös hyvin henkilökohtainen puoli: edellä siteeratut säkeet ”Yesterday, remember how clear it seemed– –” viittaavat Neil Tennantin mukaan hänen nuoruudenystäväänsä, joka oli saanut aids-diagnoosin. Poikien glam-ajan toiveikkaat nuoruudenmuistot yhdistyvät tekstissä karuun todellisuuteen, kun ystävä makaa sairaalassa parannellen taisteluarpiaan (”your battle scars”) eli toipuen keuhkokuumeesta. It couldn’t happen heren henkilökohtaisuus ja ylipäätään koko kappaleen aids-teema avautuvat jälleen vain Neil Tennantin myöhempien selitysten pohjalta.

I never dreamt that I would get to be
the creature that I always meant to be
but I thought in spite of dreams
you'd be sitting somewhere here with me

Aids-teema sisältyy myös It couldn’t happen heren sisarkappaleisiin, singlen b-puolella kuultavaan Your funny uncleen (1988) ja Being boringiin (1990), joka on bändin rakastetuimpia hittejä. Molemmat laulut kertovat Neilin mukaan hänen aidsiin kuolleesta lähiystävästään.

Yllä siteerattu Being boring seuraa poikien yhteistä taivalta alkaen hedonistiselta 1970-luvulta ja päättyen 1990-luvulle, jolloin ystävä oli jo kuollut. Kappaleesta ei tosin käy ilmi, että ystävä oli mies. Your funny uncle taas kuvaa saman ystävän hautajaisia, ja siitä ilmenee myös ystävän sukupuoli (”one mother's son”). Lisäksi siinä on homotulkinnan kannalta olennainen koodisana pride: ”Me and my friend / we lived our lives completely / from start to end – – with strength and pride.”

Pride-sanan ilmaantuminen homoteemaiseen sanoitukseen havainnollistaa hyvin sitä, että  kaapin ovet alkoivat 1980–1990-lukujen vaihteessa raottua Pet Shop Boysin tuotannossa. Esimerkiksi Being Boring -videon ohjaajaksi palkattiin muitta mutkitta eroottisista miespotreteistaan tunnettu muotikuvaaja Bruce Weber, ja lopputulos tarjosi sen verran paljasta takapuolta, että video joutui pannaan Yhdysvalloissa ja monilla brittiläisillä tv-kanavilla. 

Domino Dancing -videon monitulkintaisuutta.
Pet Shop Boys uskalsi kuitenkin jo ottaa tällaisia riskejä, koska heidän suurimman valtavirtasuosionsa aika oli ohi. Sitä paitsi bändi oli jo saanut Yhdysvalloissa lähtemättömän homoleiman vuoden 1988 Domino dancing -singlen musiikkivideon vuoksi. Video kuvaa kolmiodraamaa, jossa kaksi miestä taistelee saman naisen huomiosta, mutta katsojalle välittyy tunne siitä, että miehet ovat kiinnostuneet myös toisistaan. Kaiken kruunaa kohtaus, jossa nämä ”taistelevat metsot” painivat paidatta rannalla. Moinen homostelu oli amerikkalaisille liikaa, ja Domino dancing jäi bändin viimeiseksi top 20 -hitiksi Yhdysvaltain Billboard Hot 100 -singlelistalla.

Remember when you were more easily led
behind the cricket pavilion and the bicycle shed
Trembling as your dreams came true
you looked right into those blue eyes and knew
it was love and now you can't pretend
you've forgotten all the promises of that first friend
It's bad enough she knows how you feel
but she's not prepared to share you with a memory

Pet Shop Boysin vuonna 1993 julkaistu albumi Very oli ehdottomasti ”homompi” kuin yksikään sen edeltäjistä. Sävyn määrittivät jo levyn kaksi ensimmäistä singleä: kaappihomoudesta kertova Can you forgive her sekä Village People -coveri Go West muhkeine mieskuoroineen.

Can you forgive her on ensimmäinen Pet Shop Boys -single, jonka homoteema on pääteltävissä myös ilman selityksiä. Neil Tennant kuitenkin tarkentaa teemaa Very-levyn saatesanoissa toteamalla, että laulu kertoo miehestä, jonka tyttöystävä on ymmärtänyt miehen olevan homo. Mies on kuitenkin loukkaantunut tästä ja pyörii ahdistuneena kehää kieltäen tunteensa. Yllä siteeratut säkeet viittaavat miehen nuoruuden haparoiviin homokokeiluihin, jotka mainitaan toisaallakin laulussa hairahduksina ja joukkueesta toiseen hyppimisinä (”youthful follies and changing teams”). Muutenkin mies ”tanssii diskoa eikä pidä rokista” ja on saanut sängyssä kuulla tyttöystävänsä kaipaavan ”oikeaa miestä”. Kaiken kaikkiaan kappale maalaa melko ahdistavan kuvan itsensä kieltävästä homomiehestä.

We'll stand around forever
regardless of time or weather
ordering drinks at the bar
Looking for love and getting
nothing that's worth regretting
but wondering why we travelled so far
To speak is a sin

Sulkeutuneisuuden ja itsensä kieltämisen teema toistuu Very-albumin kappaleessa To speak is a sin, joka on oma suosikkini Pet Shop Boysin koko tuotannosta. Se on Neil Tennantin mukaan muisto kadonneesta ajasta: 1980-luvun alun homobaareista. Niissä ei todellakaan oltu out and proud, vaan istuttiin tuoppiin tuijottaen ja toisia varovaisesti pälyillen ja oltiin kiitollisia siitä, mistä kulloinkin satuttiin saamaan hetken helpotus. Laulun myöhemmissä saatesanoissa Neil toteaa, että hän ja Chris tapasivat aina käydä tämänkaltaisissa ”traagisissa homobaareissa”, joita ei nykyisenä avoimuuden aikana enää juuri ole ja joiden myötä on kadonnut kokonainen vaivihkaisten eleiden ja soidinmenojen koodisto: ”To speak is a sin / You look first, then stare / and once in a while / a smile, if you dare.”

Ironista on tosin se, että näin on tapahtunut myös bändille itselleen, kun heidän lyriikkojensa ja videoidensa homoviittaukset ovat muuttuneet yhä ilmeisemmiksi. Tämä kuvaa sitä, että kun kaapin ovi on kerran lentänyt taivaan tuliin, paluuta piilotteluun ei enää ole.

Tähdet ja meripojat

There where the air is free
we'll be (We'll be) what we want to be
Now if we make a stand
we'll find (We'll find) our promised land

Lohduttomuuden sijasta Very-levy päättyy kuitenkin melkoiseen homonostatukseen, jonka tarjoaa Pet Shop Boysin cover-versio Village Peoplen kappaleesta Go West. Niin huvittavalta kuin se kuulostaakin, kappaleen sanoittaja Victor Willis on kieltänyt kirjoittaneensa laulua homonäkökulmasta. Laulun nimikin on Wikipedian mukaan otettu 1800-luvun lentävästä lauseesta "Go West, young man", joka kannusti asuttamaan Yhdysvaltain länsiosia. Yleinen – ja Village Peoplen muun tuotannon kannalta ainoa järkevä – tulkinta on kuitenkin se, että teksti viittaa San Franciscoon, josta tuli 1970-luvulla todellinen homoutopia.

Omassa versiossaan Pet Shop Boys on entisestään alleviivannut homo-onnelan kuvausta lisäämällä lauluun edellä siteeratut neljä säettä, joita ei alkuperäisestä löydy. ”Löydämme yhdessä luvatun maan, jossa olemme sellaisia kuin haluamme olla”, Neil Tennant laulaa muhkean mieskuoron tuella. Chris Lowe on kuitenkin osuvasti todennut, että Neilin aina niin melankolinen ääni saa myös tämän laulun kuulostamaan surulliselta, koska Village Peoplen aikainen tosielämän homoutopia oli 1980-luvun aids-vuosien jälkeen muisto vain.

Pet Shop Boys pitää itse suurimpana saavutuksenaan sitä, että Go Westistä on jostain syystä tullut todellinen jalkapallo-anthem. Ja kieltämättä: pää menee vähemmästäkin pyörälle, kun ajattelee, että Village Peoplen ”heterokappale” on Pet Shop Boysin homokierrätyksenä päätynyt jalkapallokenttien miehisten maaliorgioiden tunnariksi.

Vesileikkejä Bruce Weberin tyyliin.
With time and age
I had to change
'cause my behaviour
was getting strange
People on the street
caught my eye
and I began to think
I might be their kind of guy
– – Something had to be done

Kun Pet Shop Boysin kuudes studioalbumi Bilingual ilmestyi syyskuussa 1996, Neil Tennant oli jo kertonut homoudestaan julkisuudessa. Tätä kuvastavat myös levyn sanoitukset, joissa kaapinovet suorastaan läväytetään auki. Esimerkiksi käy ohessa siteerattu Metamorphosis-kappale, joka Neilin mukaan on omaeläkerrallinen kuvaus kaappihomoudesta ja ulostulosta. Siinäkin kuvataan identiteettiristiriitoja, mutta tunnelma on paljon vähemmän ahdistunut kuin Very-levyn sisarkappaleessa Can you forgive her. Metamorphosis-laulun minä tietää jo, että paluuta vanhaan ei ole ja että se ehkä on ok.

Saman levyn singlekappale A red letter day taas on niin suoraviivainen homojen oikeuksien julistus ja kannustuslaulu kuin kuvitella saattaa. Siihen on hyvä päättää myös tämä tarina, koska kappale tiivistää niin oivallisesti Pet Shop Boysin tuotannossa ja sen nokkamiesten elämässä tapahtuneen kehityksen itsehillinnästä ja peittelystä vapautumiseen ja varmuuteen:


You can sneer or disappear
behind a veneer of self-control
but for all of those
who don't fit in
who follow their instincts
and are told they sin
this is a prayer for
a different way
All I want is what you want
I'm always waiting for a red letter day
like Christmas morning when you're a kid
Admit you love me and you always did
Baby, I'm hoping
for that red letter day

2 kommenttia:

  1. PSB:n versio Go west-biisistä on selvästi konemaisempi kuin alkuperäinen Village Peoplen tuotos.

    VastaaPoista
  2. Totta! Enimmät 70-luvun diskovibat on karsittu. :)

    VastaaPoista