tag:blogger.com,1999:blog-61196822590425112722024-02-19T06:12:39.392+02:00HulivilipoikaHomokulttuurista löysin ranteinHulivilipoikahttp://www.blogger.com/profile/00174148253348186615noreply@blogger.comBlogger103125tag:blogger.com,1999:blog-6119682259042511272.post-19108268224035517212018-09-06T10:34:00.000+03:002018-09-06T10:34:29.817+03:00Homohistoriallinen Helsinki 13: Tule poika uimaan<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg1wshe-vLnQy80Nt49KEYjBFR6BufZ7A38kDY914GBwyMPSxizgc7o2nO2K3_gp-7mZuJVPZOYrQqi0UBSlP8VeUBa_Bq8e_RGOLul4hnr0CUZGc8gYfyt_2TDuOzzJm4dzu-hqmHx0_M/s1600/_MG_5537_1-1.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; display: inline !important; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em; text-align: center;"><img border="0" data-original-height="1067" data-original-width="1600" height="426" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg1wshe-vLnQy80Nt49KEYjBFR6BufZ7A38kDY914GBwyMPSxizgc7o2nO2K3_gp-7mZuJVPZOYrQqi0UBSlP8VeUBa_Bq8e_RGOLul4hnr0CUZGc8gYfyt_2TDuOzzJm4dzu-hqmHx0_M/s640/_MG_5537_1-1.jpg" width="640" /></a><br />
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Pienellä vaivannäöllä se
on helppo kuvitella: 1930-luvun kesäpäivät, ristiin rastiin leviteltyjen
vilttien mosaiikki, lapsien ja lokkien kirkuna, perheet, pariskunnat ja
parittomat. Onni yksillä, kesä kaikilla. Myös niillä miehillä, joiden katseet
kohtaavat niin monta kertaa, että molemmilla on lopulta varmuus toisen halusta yhtyä
rikokseen. Yksissä tuumin miehet nousevat, kävelevät uimakopille ja vetävät oven perässään kiinni.</div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="mso-ansi-language: FI;">Rikoksen tapahtumapaikkana
on Helsingin Mustikkamaa, jonka uimaranta oli jo viime vuosisadan ensimmäisellä
puoliskolla yksi Helsingin sateenkaarimiesten suosimista ulkotapaamispaikoista.
Talvisin rantojen virkaa ovat ajaneet uimahallit ja niiden saunat, joissa
homoseksuaalinen käyttäytyminen on aiheuttanut pahennusta aivan viime vuosiin
asti. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="mso-ansi-language: FI;">Hulivilipoika esittelee tässä <i style="mso-bidi-font-style: normal;">Homohistoriallinen Helsinki</i> -sarjan
bonusjutussa suosittuja rantoja, halleja ja saunoja aikalaislähteiden pohjalta.
Siinä sivussa luodaan katse vintage-rantamuotiin ja tarkastellaan tilanteita,
jossa samasukupuolinen halu on joutunut törmäyskurssille muun yhteiskunnan
kanssa.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="mso-ansi-language: FI;"><br /></span></div>
<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: left; margin-right: 1em; text-align: left;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhqt0T2G7nBf1Qg9NjPoe7tgVAMhBGXkVsiWK7Yw1EDQPEc26ir0OKZGJ0bax1_Wd6S8sxlrVK7rZi2yS_Vw857P1m5leXywcDbUyFptSZ84xcFp_hcJNVv2za2eNjl7C04gUgmriHfY2Y/s1600/_MG_5541_1-1.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1067" data-original-width="1600" height="426" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhqt0T2G7nBf1Qg9NjPoe7tgVAMhBGXkVsiWK7Yw1EDQPEc26ir0OKZGJ0bax1_Wd6S8sxlrVK7rZi2yS_Vw857P1m5leXywcDbUyFptSZ84xcFp_hcJNVv2za2eNjl7C04gUgmriHfY2Y/s640/_MG_5541_1-1.jpg" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Mustikkamaan uimakoppeja.</td></tr>
</tbody></table>
<h3>
<span style="mso-ansi-language: FI;"><br /></span>Patoutumia purkamassa</h3>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="mso-ansi-language: FI;">Uimarantojen, uimahallien
ja saunojen sateenkaarisuosio perustunee niiden näennäisen seksittömyyden
tarjoamiin seksuaalisiin mahdollisuuksiin. Lähtökohtanahan on, että rannat, hallit
ja saunat ovat uimista, auringonottoa tai peseytymistä varten, ja hygienia- tai
muista syistä niissä kuuluu olla joko ilman rihman kiertämää tai sitten hyvin
vähäisten rihmojen kiertämänä. Jo pelkkä rantamuodin kehitys osoittaa kuitenkin
sen, että seksittömyys on usein hyvin tulkinnanvarainen asia. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="mso-ansi-language: FI;">Miehiä haluaville
miehille seksittömyysolettama tarjosi joka tapauksessa oivalliset puitteet
miesvartalon ihailuun ja seksuaalisiin kohtaamisiin aikana, jolloin
homoseksuaaliset teot olivat kiellettyjä tai vähintäänkin tuomittuja. Tässä
mielessä rannat, hallit ja saunat eivät eronneet puistoista tai julkisista
käymälöistä, jotka niin ikään tarjosivat kohtaamisille hyvän tekosyyn sekä mahdollisuuden
ulkopuolisten ja virkavallan hämäämisen. Erona muihin kohtauspaikkoihin oli se,
että rannat, hallit ja saunat tarjosivat pukukoodinsa vuoksi enemmän nähtävää.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="mso-ansi-language: FI;">Uimarantojen merkitystä ”patoutumien
purkautumiskanavana” pohdittiin jo <i style="mso-bidi-font-style: normal;">96</i>-homolehden
(jäljempänä <i style="mso-bidi-font-style: normal;">Ysikutonen</i>) ihka
ensimmäisessä numerossa vuonna 1969. ”Rento kesä uimarannalla” -nimisessä
jutussa kuvataan rantoja paikkoina, jotka tarjoavat ”eroottisesti erilaisille”
sosiaalisesti hyväksytyn mahdollisuuden kohdata toisiaan, seurustella ja
tyydyttää viettejään:</span> </div>
<blockquote class="tr_bq">
<span style="mso-ansi-language: FI;">Nykyisellään
uimarantakulttuuri muodostaa ainakin osalle väestöstä samantapaisen
seksuaalisten patoutumien purkautumiskanavan kuin ravintoloiden floor-showt jollekin.
Yhteiskunnan kannalta sekä ravintoloiden riisuuntumisohjelmat että uimarantojen
virallinen tehtävä ovat hyödyllisiä: ne auttavat joitakin ihmisiä ratkaisemaan
sen ongelman joka aiheutuu ihmisen viettien ja yhteiskunnan
seksuaalivihamielisen asennoitumisen välisestä epäsuhteesta.</span></blockquote>
<div class="MsoNormal">
Näin 2010-luvun
ehtoopuolella yhteiskunnan asennoituminen ei enää ole erityisen
seksuaalivihamielistä, mutta rannat, hallit ja niiden saunat vetävät silti puoleensa
myös joitakin seksiseuraa hakevia miehiä. Selitys lienee sama kuin niin ikään tarpeettomiksi käyneiden ulkotapaamispaikkojen suosiolla: jännityksen ja
anonyymin huvin etsiminen.</div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="mso-ansi-language: FI;">Harva mies – homo tai
hetero – haluaa kuitenkaan joutua rannalla, hallissa, saunassa, suihkussa tai
pukuhuoneessa tiirauksen kohteeksi. Ei siis ihme, että näihin paikkoihin
liittyvän seksittömyysolettaman rikkominen herättää ajoittain myös närää.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="mso-ansi-language: FI;"><br /></span></div>
<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: left; margin-right: 1em; text-align: left;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEipbP6DK_WC2b16Qsyc-U4VSEG6N1mDaqJmLzFm0R5R8rPF3V23IdvjQGW5-KslFULTC-0NEYXqHIDvcXRcT921DWJYZvqiTn73XzAzZGszYojmP1nH_jypnUYQyVlzq3QKB86KcfIHavQ/s1600/_MG_5545_1-1.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1067" data-original-width="1600" height="426" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEipbP6DK_WC2b16Qsyc-U4VSEG6N1mDaqJmLzFm0R5R8rPF3V23IdvjQGW5-KslFULTC-0NEYXqHIDvcXRcT921DWJYZvqiTn73XzAzZGszYojmP1nH_jypnUYQyVlzq3QKB86KcfIHavQ/s640/_MG_5545_1-1.jpg" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Mustikkamaan uimaranta.</td></tr>
</tbody></table>
<h3>
<span style="mso-ansi-language: FI;"><br /></span>Nopean palvelun pisteitä</h3>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<i style="mso-bidi-font-style: normal;"><span style="mso-ansi-language: FI;">Ysikutosen</span></i><span style="mso-ansi-language: FI;"> 1/69 rantajutussa mainitaan Seurasaaren uimala ja Yrjönkadun uimahalli
paikkoina, joissa ”partneri valitaan, ollaan valittavana tai valitsijana”. Ne ovat
olleet Mustikkamaan, Töölön uimahallin, Uimastadionin ja Pihlajasaaren lisäksi Helsingin
sateenkaarimiesten tunnetuimpia kohtaamispaikkoja, joita koskevissa homoanekdooteissa
vilisee milloin marsalkkoja, milloin tv:stäkin tuttuja tumputtajia. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="mso-ansi-language: FI;">Kronologiasta
todettakoon, että Seurasaaren uimala avautui netistä keräämieni tietojen mukaan vuonna 1906, Mustikkamaan
ulkoilupuisto uimarantoineen vuonna 1921, Yrjönkadun uimahalli vuonna 1928, Pihlajasaaren
kansanpuisto rantoineen vuonna 1929, Uimastadion vuonna 1940 ja Töölön
uimahalli vuonna 1967.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="mso-ansi-language: FI;">Hyvin varhainen maininta Helsingin
uintipaikkojen sateenkaarisuosiosta löytyy <i style="mso-bidi-font-style: normal;">Seta</i>-lehdessä
3/88 julkaistusta haastattelusta, jossa ”työläispoika” muistelee nuoruuttaan
1930-luvun Helsingissä. Kesäisistä ulkotapaamispaikoista hän muistaa uimalat,
joita oli eri puolilla kaupunkia. Erityisesti mieleen jäi mäntykankainen ja
kallioinen Mustikkamaa:</span> </div>
<blockquote class="tr_bq">
<span style="mso-ansi-language: FI;">Minä kävin yleensä
Mustikkamaan uimalaitoksessa tai joskus Humallahdessa [jossa toimi uimala
vuosina 1919–1959], mutta muitakin uimalaitoksia oli ja ne olivat nykyisen
Seurasaaren tyyppisiä. Uimalaitokset olivat hyviä sen vuoksi, että sieltä sai
vuokrata uimakopin ja pitää koko päivän. Siellä oli niin hauska seurustella
vähän intiimisti. Mustikkamaa oli suosiossa siihen aikaan. Viikonloppuisin
siellä oli tuhansia ihmisiä. Sinne mentiin moottoriveneellä Hakaniemenrannasta
ja suurin liikenne oli Vilhovuoresta. Siltaa ei ollut [ennen vuotta 1964].</span> </blockquote>
<div class="MsoNormal">
<span style="mso-ansi-language: FI;">Seitsemänkymmentäluvulla
Mustikkamaalla ulkoili usein myös ystäväni Pertti, jonka kävelyreitin varrella
oli ainakin kolme suosittua puupömpeliä eli julkista käymälää. Niistä yksi
sijaitsi ulkoilutien mutkassa lähellä nykyistä Isoisänsiltaa. Toinen taas
sijaitsi niin kätevästi Kulosaaresta tulevan sillan kupeessa, että siellä saattoi
piipahtaa pyörällä muiden asioiden lomassa. Pertti kutsuikin tätä pömpeliä
”nopean palvelun pisteeksi”. Mustikkamaan suurin nähtävyys oli silti uimarannan
läheisyydessä ollut ”superpömpeli” lukuisine eriöineen. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjIO6QAo-uXepDb8MBl1wqXOHRk2tenu5g41GuZ_jg094wYmdWlQz6U7gWOeJ1dW_sRrcnVLqFY-7wFF02MHGxMNkgrS0O5pRJP8QrR9Y7CxqxOoiQUocncOJorpLEm4umjV9aYe_eKMGk/s1600/_MG_5504_1-1.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1067" data-original-width="1600" height="426" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjIO6QAo-uXepDb8MBl1wqXOHRk2tenu5g41GuZ_jg094wYmdWlQz6U7gWOeJ1dW_sRrcnVLqFY-7wFF02MHGxMNkgrS0O5pRJP8QrR9Y7CxqxOoiQUocncOJorpLEm4umjV9aYe_eKMGk/s640/_MG_5504_1-1.jpg" width="640" /></a></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="mso-ansi-language: FI;"><o:p><br /></o:p></span></div>
<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: left; margin-right: 1em; text-align: left;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgw_dehT9U8p3N7hVQnMprIaOPtMsmKwVZGddv_nO2ZfeM8e6rVBoj83VrxZNZ_vAuc3veENpAMiDeB_Ic-dtClXd_91qkRhyphenhyphenWtYINeGV-mh2Bx0LRKzBmtzDJCtzr_-YFtf-WucMyZwtg/s1600/_MG_5522_1-1.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1067" data-original-width="1600" height="426" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgw_dehT9U8p3N7hVQnMprIaOPtMsmKwVZGddv_nO2ZfeM8e6rVBoj83VrxZNZ_vAuc3veENpAMiDeB_Ic-dtClXd_91qkRhyphenhyphenWtYINeGV-mh2Bx0LRKzBmtzDJCtzr_-YFtf-WucMyZwtg/s640/_MG_5522_1-1.jpg" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Hulivilipoika Mustikkamaan muinaisten pömpeleiden sijaintipaikoilla.</td></tr>
</tbody></table>
<h3>
<span style="mso-ansi-language: FI;"><o:p><br /></o:p></span>Peliseuraa etsimässä</h3>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="mso-ansi-language: FI;">Nyt Mustikkamaalla ei ole
enää pömpelin pömpeliä – on vain ranta, joka toki tarjoaa halukkaille yhä tilaisuuksia
nähdä ja näyttäytyä. Molempien toimintojen ydin on rantapukeutumisessa, jossa
pikkuspeedot ovat tietysti oma lukunsa. Nykyisin niin suositut säkittävät shortsit ovat tosin
nekin suorastaan ruokottomat verrattuna 100 vuoden takaiseen rantamuotiin. <i style="mso-bidi-font-style: normal;">Ysikutosessa</i> 1/69 kehityksen kaarta
hahmoteltiin näin:</span> </div>
<blockquote class="tr_bq">
<span style="mso-ansi-language: FI;">Miesten pukeutumisen
uudistuminen on nopeimmin voittanut alaa jo ennestään leimattujen ryhmässä,
homoseksuaalien keskuudessa. Pyrkimys yksinkertaisempiin mutta samalla enemmän
kiinnostusta herättäviin asuihin rakentuu kuitenkin myös heteroseksuaaleilla
usein oman sukupuolen huomion herättämiselle – ainakin osittain, onhan penis-
ja lihaskultti voimissaan, farmarit ja muotoon leikattu paita suosittu asu. – –
Kehitys miesten pukeutumisessa käy ehkä hätkähdyttävimmin ilmi vertaamalla
vuosisadan alun uimarantamuotia tämän päivän uimabikineihin: moniko mies yhä
vielä peittää rintojensa kaaren uimapuvullaan, moniko suojaa säärensä
uteliaiden katseilta?</span></blockquote>
<div class="MsoNormal">
Pukeutuminen oli rannalla
kuitenkin vain yksi keino, jolla saattoi herättää saman sukupuolen huomion. <i>Ysikutonen</i> valistaa lukijoita
rantaleikeistä näin: </div>
<blockquote class="tr_bq">
<span style="mso-ansi-language: FI;">Uimarantakulttuuri
rakentuu vain osittain paikan pukeutumisessa sallimiin vapauksiin, vaikka tämä
myönnytys osittain selittääkin sitä, miksi ihmisten välinen vuorovaikutus
uimarannalla on vilkkaampaa kuin kahvilassa tai bussissa. Pukeutumisen lisäksi on
mahdollista käyttää vastauksia toivottaessa ärsykkeinä kaikkia liikehdinnän
muotoja sekä rekvisiittaa. Sopiva rantalukemisen valinta kertoo vieressä
paahtuvalle tarvittaessa sanoman: pallon tuominen rannalle mahdollistaa –
paitsi virheheitot – myös peliseuran saannin, arvoesineiden tuonti keskustelun
vartijaksi valitun luotettavan henkilön kanssa jne. lukemattomiin. Tarkkasilmäinen
erottaa ne vähäiset vihjeet, jotka samanmielinen pystyy erimielisten
huomaamatta antamaan: hätäinen katse on toisinaan kylliksi, levoton liikehdintä
useimmiten.</span></blockquote>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEirCoG2C4nPMZC9razb3Sti-V_AC5ZVGyRWdXBY4kiwx5tj88ycC-khnFf4t8nScJypppSYR3MTMJTMLu2tvQPp5x1mIGvvacB6Lc0viU1tkq5nSRxjPkQjdnF1lnLQOyvWIwYIxupCIyI/s1600/1971-3-18-19.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="993" data-original-width="1400" height="452" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEirCoG2C4nPMZC9razb3Sti-V_AC5ZVGyRWdXBY4kiwx5tj88ycC-khnFf4t8nScJypppSYR3MTMJTMLu2tvQPp5x1mIGvvacB6Lc0viU1tkq5nSRxjPkQjdnF1lnLQOyvWIwYIxupCIyI/s640/1971-3-18-19.jpg" width="640" /></a></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="mso-ansi-language: FI;"><br /></span></div>
<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: left; margin-right: 1em; text-align: left;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgpo3pKwcsXhKVqtyybfsf6H7fMLV5aM2TiXx5r5Ktmwtb-nNK7EcFJmwbvV5MW_cckSnPnsphE7gHFiIGQ7brp4-RTVJWnDwsFf1nGj3jdNl8LMPFO7ZQqD9BYNG3DaZdwGMGrMDkbLCo/s1600/_MG_5880-1.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1067" data-original-width="1600" height="426" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgpo3pKwcsXhKVqtyybfsf6H7fMLV5aM2TiXx5r5Ktmwtb-nNK7EcFJmwbvV5MW_cckSnPnsphE7gHFiIGQ7brp4-RTVJWnDwsFf1nGj3jdNl8LMPFO7ZQqD9BYNG3DaZdwGMGrMDkbLCo/s640/_MG_5880-1.jpg" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Yläkuva: <i>Ysikutonen</i> 3/71.</td></tr>
</tbody></table>
<h3>
<span style="mso-ansi-language: FI;"><br /></span>Seuraa saaresta</h3>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="mso-ansi-language: FI;">Levotonta liikehdintää
nähtiin paljon myös Seurasaaressa, jossa Valdemar Melanko dokumentoi
miestenvälistä pariutumiskulttuuria 1960–1970-lukujen vaihteessa. Työn
tuloksista voi lukea hänen vuosikymmeniä myöhemmin julkaisemastaan raportista <i style="mso-bidi-font-style: normal;">Puistohomot</i> (2012). Kun Melanko keräsi
aineistoaan, Seurasaaressa oli Mustikkamaan tapaan vielä lukuisia puukäymälöitä.
Yhdestä niistä hän tavoitti miehen, jota hän haastatteli sunnuntaina 28.
kesäkuuta 1970.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="mso-ansi-language: FI;">Haastateltava kertoi
olleensa aamupäivän uimassa ”Porkkanamaalla” (vaihtoehtoisesti ”Naurismaalla”),
eli Seurasaaren alastonuimalassa. Haastateltavan mukaan noin 30 % kalliolla
päivää paistattelevista oli meikäläisiä. Mitään temppuja ei rannalla uskallettu
tehdä, mutta suhteita solmittiin kylläkin.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="mso-ansi-language: FI;">Tämän jälkeen Melanko
haastatteli yhtä saaren puistovahdeista, joka kertoi vahtien olevan täysin tietoisia
homojen kontaktinotosta. Heidän yhtenä tehtävänään oli nimenomaan pitää ulkokäymälät
vapaana homoista. Pahimmillaan tilanne oli kuulemma ollut noin kahdeksan vuotta
sitten [1962], jolloin käymälöissä ja niiden välittömässä läheisyydessä oli
seurusteltu suorastaan niin, ettei tavallisella kansalaisella ollut paikkoihin
menemistä. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="mso-ansi-language: FI;">Haastattelun tekoaikaan
saarella partioi kolme miestä yhtä aikaa, ja he olivat yhteydessä toisiinsa
radiopuhelimella. Joka kerta, kun he sattuivat käymälän kohdalle, he pistäytyivät
sisällä. Vahdin nähdessään homot joko pakenivat peloissaan, käänsivät selkänsä
ja alkoivat kulkea hitaasti ikään kuin mitään ei olisi tapahtunut tai alkoivat
liian näkyvästi toimittaa luonnollista asiaansa. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="mso-ansi-language: FI;">Yleisö oli haastateltavan
mukaan suhtautunut homoseksualisteihin hyvin eri tavalla. Jotkut eivät kerta
kaikkiaan sietäneet heitä, mutta suurin osa suhtautui asiaan suvaitsevasti eikä
nostanut mitään melua, vaikka saattoivat tavata käymälästä rakastelevan parin.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="mso-ansi-language: FI;">Haastateltava mainitsi
myös, että saarelta oli vähennetty käymälöitä ja että puukäymälät
hävitettäisiin jatkossa kokonaan. Käymälöihin ilmestyi koko ajan uusia
kirjoitelmia, joita yritettiin hävittää maalaamalla. Lisäksi seiniin oli
kaiverrettu puistovahdin sanoin ”tirkistysreikiä” – hän ei toisin sanoen
tiennyt niiden todellista käyttötarkoitusta ”glory holeina”, autuuden aukkoina,
jotka mahdollistivat seksuaalisen kokemuksen seinän läpi.</span><br />
<br />
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEimiOLbnlNyn7j-5aVUrYLpWHl6WWDIGKyk1G6n-lMw3zZrU7nhX-PycVpD-3NpSXE77xClQeFF4ZmD2LnBe6xXsdBmw4y7GbGT_FAtmQAEDtPOpBv97c5Y6hPJpMUH6imjK349PYHhoik/s1600/_MG_5587_1-1.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; display: inline !important; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em; text-align: center;"><img border="0" data-original-height="1067" data-original-width="1600" height="426" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEimiOLbnlNyn7j-5aVUrYLpWHl6WWDIGKyk1G6n-lMw3zZrU7nhX-PycVpD-3NpSXE77xClQeFF4ZmD2LnBe6xXsdBmw4y7GbGT_FAtmQAEDtPOpBv97c5Y6hPJpMUH6imjK349PYHhoik/s640/_MG_5587_1-1.jpg" width="640" /></a></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: left; margin-right: 1em; text-align: left;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiq539b7kBvUD2pTwCNbMAv0oBCQrZ2rHuUFDcYwxbIfRr-AbS1JMFeVk60uDePe2sgwz9N5IpBptw6DSgst2UueGbwB8zGIpAFgXP-VWNQbM3ROpmHvNqnc3c-PoLpDGVDCYg9TX1ZKrY/s1600/HKMS000005_km002l8v.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1119" data-original-width="1600" height="446" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiq539b7kBvUD2pTwCNbMAv0oBCQrZ2rHuUFDcYwxbIfRr-AbS1JMFeVk60uDePe2sgwz9N5IpBptw6DSgst2UueGbwB8zGIpAFgXP-VWNQbM3ROpmHvNqnc3c-PoLpDGVDCYg9TX1ZKrY/s640/HKMS000005_km002l8v.jpg" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Alakuva: Seurasaaren uimalaitos vuonna 1972. SKY-FOTO Möller / Helsingin kaupunginmuseo.</td></tr>
</tbody></table>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<h3>
”Aika pitkä mutta
puhdastukkainen”</h3>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Seurasaaren käymäläkirjoitelmiin
viitataan myös Suomen ensimmäisessä homopainatteessa <i>Ihminen ja yhteiskunta – Homo et Societas </i>(1968). Sen ”Näin
löydät ystävän” -juttu pohtii kirjoitusten merkitystä tavalla, jossa
vessanseinät näyttäytyvät eräänlaisena Twitterin ja Tumblrin yhdistelmänä: </div>
<blockquote class="tr_bq">
<span style="mso-ansi-language: FI;">Kulttuurihistorioitsija
tekee ehkä tutkimuksen piirroksista, Kekkosvitseistä ja tiedonannoista, joita
on raaputettu puistokäymälöiden seiniin. Kumpia on enemmän, miehen vai naisen
sukupuolielimien kuvia? Kuka niitä piirtää? Käymälöihin on kirjoitettu paljon
asiaa, josta ei koskaan puhuta. Kaupunki kustantaa tynnyreittäin maalia kuvien
peittämiseen: saadaan uusi, puhdas seinä uusille kuville!</span> </blockquote>
<div class="MsoNormal">
<span style="mso-ansi-language: FI;">Osa näistä
kulttuurihistorioitsijoita kaipaavista kirjoituksista on taltioitu
jälkipolville Arto Paasilinnan kokoamaan <i style="mso-bidi-font-style: normal;">Kansalliseen
vieraskirjaan</i> (1971). Sen luku ”Poikkeavien postilaatikko” sisältää
nimenomaan Seurasaaren ulkovessoista vuosina 1967–1970 poimittuja kirjoituksia, ”pääasiassa viestintöjä, mutta myös kuvauksia
homoseksuaalisista nautinnoista”. Seuraavassa muutama esimerkki toiletti-Tinderin antimista:<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="mso-ansi-language: FI;">– Kaikki komeat teinipojat!
Haluaisin tavata jonkin kivannäköisen pojan jonka kanssa voisin alastomana
leikkiä. Olen 16 v ja himokas, aika pitkä mutta puhdastukkainen. En tosin ole
paljon kokenut vielä, mutta halu on suuri. Haluan tavata ihmistä jota voin
rakastaa!”</span></div>
<div class="MsoListParagraph" style="margin-left: 0cm; mso-add-space: auto;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="mso-ansi-language: FI;">– Tule kiva nuori mies
tänne<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="mso-ansi-language: FI;">– Joo jos olet 15–30 v.
Oletko?<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="mso-ansi-language: FI;">– Olen, kuinka vanha sinä olet?<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="mso-ansi-language: FI;">– Koska saisi nuorta ja
tulista poikaa rakastaa. Se olisi elämys. Ikäni 27 v. Koska?<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="mso-ansi-language: FI;">– Milloin haluat olen 19 v<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="mso-ansi-language: FI;">– Tuletko 19.11. klo 16.00.
Vastaa<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="mso-ansi-language: FI;">– Annan p****ttä alle 20 v
kundille koska tav. koko talven<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="mso-ansi-language: FI;">– Tule 18.10. klo 16.30.
Ikä?<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="mso-ansi-language: FI;">– Klo 18 sopii paremmin<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoListParagraph" style="margin-left: 0cm; mso-add-space: auto;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="mso-ansi-language: FI;">– Ei ikinä tahdo k**pää
vaan toista naista<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="mso-ansi-language: FI;">– Minua on kuulusteltu
mutta en ole paljastanut ketään.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="mso-ansi-language: FI;"><br /></span></div>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhygGdwzPrtLSy2YyGbJqrQ_gnXHYU_QqOAwv3MF4uM7kZlsa-4PdCsw0Alh9ao7_S_jP3RwgSfY4_eDNYlVMf_-iLfNGL2bW0esjx16BrVXJmvX0YV_LOLLNiV2Zwd6EJedyl7Hkyd6Q8/s1600/HKMS000005_km0000npbi.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1091" data-original-width="1600" height="436" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhygGdwzPrtLSy2YyGbJqrQ_gnXHYU_QqOAwv3MF4uM7kZlsa-4PdCsw0Alh9ao7_S_jP3RwgSfY4_eDNYlVMf_-iLfNGL2bW0esjx16BrVXJmvX0YV_LOLLNiV2Zwd6EJedyl7Hkyd6Q8/s640/HKMS000005_km0000npbi.jpg" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kirjoitus Vanhan ylioppilastalon saniteettitilan seinässä vuonna 1982. Kirjoituksessa mainittuihin paikkoihin on tutustuttu tämän juttusarjan aiemmissa osissa. Kuva: Harri Ahola / Helsingin kaupunginmuseo.</td></tr>
</tbody></table>
<h3>
Porttikieltoja ja sinivärisiä
sukukalleuksia</h3>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="mso-ansi-language: FI;">Valdemar Melangon kirja, <i style="mso-bidi-font-style: normal;">Ysikutosen</i> ensimmäinen
rantajuttu ja työläispojan 1930-luvun muistelmat sijoittuvat aikaan, jolloin
homoseksuaaliset teot olivat vielä kiellettyjä rikoslaissa. Tuolloin homojen ja
muiden miehiä haluavien miesten seksikäyttäytyminen oli lähtökohtaisesti
törmäyskurssilla muun yhteiskunnan kanssa. Ja kuten Seurasaari-esimerkit
osoittavat, käyttäytymistä pyrittiin myös kontrolloimaan ja rajoittamaan monin
tavoin.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="mso-ansi-language: FI;">Kokonaan tilanne ei
muuttunut edes rikoslain muututtua vuonna 1971. Erona aiempaan oli se, että
kontrolli kohdistui vain julkisessa tilassa harjoitettuun miestenväliseen
seksiin.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="mso-ansi-language: FI;">Viimeksi vuonna 2010 Yrjönkadun maineikas
uimahalli päätyi <i style="mso-bidi-font-style: normal;">Ilta-Sanomien</i>
otsikoihin, kun siellä oli annettu homomiehille porttikieltoja seksin
harrastamisen vuoksi. Miesten vuoroille oli jopa pestattu miespuolisia vartijoita
kiertämään löylyhuoneissa, koska hallin muu henkilökunta oli naisia. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="mso-ansi-language: FI;">Kyse oli toki
yksittäistapauksista, eikä homoseksi ole muutenkaan kuin vain yksi uimahallien
monista vitsauksista. Niistä muista voidaan mainita alkoholinkäyttö, rasistiset
valvojat, valvojia törkeästi haukkuvat vanhemmat naiset, kiukaalla
porkkanalaatikkoa lämmittävät laitapuolen kulkijat, uikkarit päällä saunojat,
läpinäkyvien uikkarien käyttäjät, ihokarvojen ajelijat, onanoijat, seksiä
harrastavat heteroparit, lastenaltaiden äärelle asettuvat pedofiilit, lääppijät
sekä ”silakat”, jotka uivat naisten perässä pää veden alla ja tuijottavat
näiden haaroja. Esimerkit ovat peräisin <i style="mso-bidi-font-style: normal;">Helsingin
Sanomissa</i> 24.1.2016 julkaistusta jutusta ”Näistä asioista uimahalleissa
kiistellään – alasti saunaan -riidoissa on jopa lyöty ihmisiä”.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="mso-ansi-language: FI;">Vuoden 2010 homoseksikohun
sijoittuminen juuri Yrjönkadun uimahalliin on joka tapauksessa osuvaa, koska hallilla on erityisasema
helsinkiläisessä homofolkloressa. Monelle meikäläiselle Yrjönkadun uimahalli on
ollut neljän seinän sisälle siirretty Seurasaaren ”porkkanamaa”, koska siellä
on perinteisesti uitu alasti. Entisajan uimalaitosten tapaan hallin
kakkoskerroksesta voi lisäksi vuokrata oman lepohytin, joille osa
käyttäjistä on löytänyt hyvinkin aktiivista käyttöä. Sekin muistetaan usein mainita,
että Yrjönkadun uimahalli oli myös Mannerheimin suosiossa.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<i style="mso-bidi-font-style: normal;"><span style="mso-ansi-language: FI;">Seksinovellit.fi</span></i>-sivustosta löytämässäni
”Kalevin” novellissa <a href="http://www.seksinovellit.fi/homo-ja-lesbotarinat/kyrvat-turpoavat-yrjonkadulla/">”K***ät turpoavat Yrjönkadulla”</a> hallin homoperinteistä
kerrotaan näin sotilaallisin sanakääntein: </div>
<blockquote class="tr_bq">
<span style="mso-ansi-language: FI;">Uimahallissa oli
mahdollista elää seksuaalihistoriallisessa jatkumossa, mulkkuseurassa, jossa
mm. Suomen marsalkka on riiputellut siniverisiä sukukalleuksiaan muiden
upseerien ja siviileiden seurassa. Ehkäpä tässä uimalaitoksessa jo silloin
muutkin elimet kuin kädet olivat nousseet ohjessäännönmääräämään (sic) kulmaan
kunnianosoituksena marsalkalle?</span></blockquote>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjwyeRHt7M74loAyAaz5iDs2yO3O9oRZpbQDwK2LXkVf6THkNrDqBqZnfzqXR_AvdpyBUXIKH2HWJA301jJLFUzicKBNe9KHLnptxfHllKnGKVgDY1LNhGLosQAqb5WpHXQ2sOqE6ulGaY/s1600/km0000mtcm.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1192" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjwyeRHt7M74loAyAaz5iDs2yO3O9oRZpbQDwK2LXkVf6THkNrDqBqZnfzqXR_AvdpyBUXIKH2HWJA301jJLFUzicKBNe9KHLnptxfHllKnGKVgDY1LNhGLosQAqb5WpHXQ2sOqE6ulGaY/s640/km0000mtcm.jpg" width="476" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Yrjönkadun uimahallin sauna vuonna 1997. Jan Alanco / Helsingin kaupunginmuseo.</td></tr>
</tbody></table>
<h3>
Pervokkeita parvekkeella</h3>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="mso-ansi-language: FI;">Kalevin maalaileman seksihistoriallisen
jatkumon alkupiste oli 4. kesäkuuta 1928, jolloin Yrjönkadun uimahalli avasi
ovensa yleisölle. <i style="mso-bidi-font-style: normal;">Helsingin Sanomat</i> kuvasi
saman päivän jutussaan tätä Suomen ensimmäistä uimahallia myös Pohjoismaiden
suurimmaksi ja kauneimmaksi. Etenkin miesten puoli oli suurenmoinen nähtävyys:</span> </div>
<blockquote class="tr_bq">
<span style="mso-ansi-language: FI;">Olkaa hyvä, tämän
kautta, neuvoi johtaja Ek, ja kun astuimme itse uimahalliin, meiltä pääsi
ehdottomasti hämmästyksen huudahdus. On vaikea sanoa, mikä meihin voimakkaammin
vaikutti, hallin valtava suuruus vaiko sen kauneus. – – Ajattelimme, että kyllä
täällä [toisen kerroksen miesten saunaosastolla] ”Jukolan veljesten” vain
kelpaa lekotella. – – Pukusuojat sijaitsevat kylpyhallin parvekkeilla
pylväskäytävässä ja on saunassa kävijöillä kylvystä tultuaan, itseään
jäähdytellessään, tilaisuus seurata elämää uima-altaassa ja jos mieli tekee, on
lupa itsekin mennä alakertaan löylyn päälle uimaan. – – Kyll’ on ihana
meininki, huoahdimme!</span> </blockquote>
<div class="MsoNormal">
<span style="mso-ansi-language: FI;">Pikakelaus <i style="mso-bidi-font-style: normal;">Helsingin Sanomien</i> vuoden 2016
uimahallijuttuun, jossa noteerattiin myös parvekejäähdyttelijät: ”Yrjönkadun
uimahallissa homot meinasivat pudota parvekkeelta, kuin uimme selkää, sanoo
yksi helsinkiläismies.”<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="mso-ansi-language: FI;">Miltä siis Yrjönkadun
uimahalli näytti sateenkaarisilmälasien takaa katsottuna? Yksi vastaus tähän
löytyy pornolehti <i style="mso-bidi-font-style: normal;">Kallesta</i>, jossa
nimimerkki Asterix raportoi kokemuksistaan numerossa 1/82 julkaistussa jutussa
”Helsingin hinttisaunat”:</span> </div>
<blockquote class="tr_bq">
<span style="mso-ansi-language: FI;">Yläkerrassa sijaitsevat
hallin mielenkiintoisimmat paikat hytteineen ja niissä olevine sänkyineen,
alakerta taas on halvempi ja siellä ovat käytössä vain vaatekopit. Saunoja on
niin ylä- kuin alakerrassakin, ja yläkerrassa lisäksi erikoisuutena ns.
kuivasauna. Ylhäältä on tietenkin esteetön pääsy alhaalla olevaan
uima-altaaseen ja myös muihin alakerran tiloihin. Kiinnostavinta on, että
kaikkialla liikutaan ALASTI, myös uidessa. Halli on tämän vuoksi gaykansan
suuressa suosiossa, mutta asiakkaina on muitakin. Mitään seksiin viittaavaa ei
Yrjönkadulla tapahdu ainakaan näkyvästi, vaikka yläkerran hyttien verhot
saattavat joskus heilua rajustikin. Silmät tarkkoina liikkuvat hallin
valvojanaiset (!) tukahduttavat jo pelkällä läsnäolollaan kaiken näkyvän
iloittelun, mutta eivät juuri voi vaikuttaa puolijäykkiin kaluihin, joita
hallissa näkee paljon. Katseita, vilkaisuja haarojen väliin, kiinnostuneita
ilmeitä ja vanhempien miesten enemmistö sekä kaunis, H:gin vanhin uimahalli;
siinä Yrjönkadun hallin puitteet.</span></blockquote>
<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: left; margin-right: 1em; text-align: left;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiHYCypzUyVliT2s2DUTzclIYJgA8c-nSgb5YwvPDQ6LlwJoK1fIoIAeeHP8dRLVFAsxYci7yQLSghGVrnG9TYBDbstlfwrmRalbvP-mtVL77piPMk7Fiu4Nlt7xIZCNWrc0COscsJt8_U/s1600/km0000lhp1.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1030" data-original-width="1600" height="412" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiHYCypzUyVliT2s2DUTzclIYJgA8c-nSgb5YwvPDQ6LlwJoK1fIoIAeeHP8dRLVFAsxYci7yQLSghGVrnG9TYBDbstlfwrmRalbvP-mtVL77piPMk7Fiu4Nlt7xIZCNWrc0COscsJt8_U/s640/km0000lhp1.jpg" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Yrjönkadun uimahalli vuonna 1945. Väinö Kannisto / Helsingin kaupunginmuseo.</td></tr>
</tbody></table>
<div class="MsoNormal">
<span style="mso-ansi-language: FI;"><br /></span></div>
<div style="text-align: left;">
</div>
<h3>
<br />Melanoomafitnessbimboja ja muita vesipetoja</h3>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Halliseksiin mieltyneet meikäläiset ovat saaneet närkästyksen lisäksi osakseen myös irvailua, mistä on esimerkkinä Setan <i>Z</i>-lehdessä 5/99 julkaistu juttu ”Sporttinen ja heteronoloinen halliuinti”. Jutussa huomioidaan muiden muassa ne, jotka
tuntuvat juuttuneen ikuiseen suihkusta suihkuun -luuppiin ja ovat selvästi
vailla auttavaa kättä: </div>
<blockquote class="tr_bq">
<span style="mso-ansi-language: FI;">Rankan uimisen päälle
monet tykkäävät käydä saunassa. Joidenkin lähteiden mukaan tämä on varsin
suositeltavaa ellei jopa viisasta. Varsinkin jos lihakset ovat päässeet liiaksi
pingottumaan, on niitä hyvä venytellä ennen kotiin lähtöä. Joissakin halleissa
erityisen silmiinpistävää on ollut ei-tahdonalaisten lihasten venyttely! – –
Koska olemme kohdanneet tätä uramme aikana niin useasti, ajattelimme
kohteliaasti muistuttaa, että meitä voi toki lähestyä muillakin tavoilla
(tilinumeron saa toimituksesta). Ja lisäksi haluaisimme muistuttaa, että
halleissa käy myös muita ihmisiä kuin homoja, joten kerratkaapas ne käytöstavat
niistä kirjahyllyjenne opuksista. – – Nykyaikana on passé notkua siinä suihkun
alla tuntitolkulla maapallon rajallisia vesivaroja haaskaamassa, kun kyse ei
kuitenkaan ole mistään sukeltajien virtaavan veden harjoituksesta.
Pikkuvinkkinä niille suihkun alle jääneille voimme sanoa, että lika irtoaa
paljon nopeammin, kun käyttää kosmetiikkateollisuuden tuotteita. Tässäkin pätee sääntö: kallis on aina parempi.</span></blockquote>
<div class="MsoNormal">
<span style="mso-ansi-language: FI;">Samassa jutussa käsitellään
myös uima-asumuotia ihan kuin <i style="mso-bidi-font-style: normal;">Ysikutosen</i>
30 vuotta vanhemmassa jutussa. Sävy tosin on 30 kertaa veemäisempi:</span> </div>
<blockquote class="tr_bq">
<span style="mso-ansi-language: FI;">Sama väri tuskin pukee
sinua kesät talvet, koska ihonväri vaihtelee rusketuksen mukaan, paitsi jos on
solariumia harrastava <i style="mso-bidi-font-style: normal;">melanoomafittnessbimbo</i>.
On hyvä hankkia ainakin muutama erisävyinen uima-asu, jotta ei tarvitse
näyttäytyä epäsopivissa väreissä. Sitä paitsi vaihtelu virkistää ja koskaan ei
tiedä mikä asu on tehokkain! – – Uimahalli ei ole oikea paikka tiaroille ja
frisyyreille, koska kroolaava Dame Edna ei todellakaan näytä kovin
maskuliiniselta. – – Ne meistä, joilla on oikein hyvä kroppa – emmekä nyt puhu
huonoryhtisistä <i style="mso-bidi-font-style: normal;">melanooma-solarium-fittness-bimboista</i>
– voivat harkita kokopukua korostamaan tiettyjä linjojaan. Muiden kannattaa
pukeutua perinteisempiin yksiosaisin uimahousuihin. Muistettava kuitenkin on,
että useimmille kaikki mikä peittää on eduksi.</span></blockquote>
<div class="MsoNormal">
Piikittelyn vastapainoksi
juttu tarjoaa vesipedoille myös lohtua ja toivoa:</div>
<blockquote class="tr_bq">
Jos jotenkin tapahtuu
taas näitä selittämättömiä asioita, niin kuin nyt on käynyt varmaan kaikille:
yhtäkkiä havahtuu todellisuuteen ja huomaa kävelevänsä hallista aivan eri
kaverin kanssa pois kuin halliin tullessa. – – Ja jos hyvin käy, niin
tapahtunut saattaa olla jonkin kauniin ja herkän uuden ajanjakson alku! Tosin
yleensä nämä kaudet ovat näyttäneet jääneen hyvin lyhyiksi, mutta maailmassahan
on niin paljon uimahalleja, emmekä mekään ole vielä olleet kaikkien niissä
käyvien kanssa.</blockquote>
<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: left; margin-right: 1em; text-align: left;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiwJsFRaXl_qFVfKgDwTdEMY0umEKtZBQxzVLwYEzFGBo-yOrVfN9fvQXC2DHarsg90vEs18W2KVYvEbCLUw3tHhtqyf2FzQFtu6lHybI6ffLVEDfy9UejFTk2XGzTI3or6mH9sHtZEL-s/s1600/km0000m7rj.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1067" data-original-width="1600" height="426" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiwJsFRaXl_qFVfKgDwTdEMY0umEKtZBQxzVLwYEzFGBo-yOrVfN9fvQXC2DHarsg90vEs18W2KVYvEbCLUw3tHhtqyf2FzQFtu6lHybI6ffLVEDfy9UejFTk2XGzTI3or6mH9sHtZEL-s/s640/km0000m7rj.jpg" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kuva: Sauna Wismar vuonna 1975. Nils Andersson / Helsingin kaupunginmuseo.</td></tr>
</tbody></table>
<h3>
<span style="mso-ansi-language: FI;"><br /></span></h3>
<h3>
Kuppaa Töölöstä?</h3>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="mso-ansi-language: FI;">Suomi on saunan
suurvaltana siitä erikoinen, että meillä ei useinkaan ole tarjota
ulkomaalaisille sitä, mihin saunominen heidän mielessään ensisijaisesti
yhdistyy: seksiä. Tai no, tulee mieleen sekin kaukainen Amerikan-sukulainen,
joka vieraili 1990-luvun alkupuolella Etelä-Pohjanmaalla ja joutui heti
kiskotuksi kahden miehen kanssa saunaan. Ei kuin housut pois ja lauteille, joille kavuttuaan pohjalaisisännät olivat pidemmittä
puheitta tarttuneet vihtoihin ja alkaneet läiskiä vierastaan kaikin voimin. Jenkki oli kuulemma mennyt vitivalkoiseksi, mikä oli
tietysti niissä lämpötiloissa melkoinen saavutus. Sitä tarina ei kerro, tunsiko
Amerikan-sukulainen itsensä lopuksi pestyksi vai häväistyksi, mutta kokemus oli
epäilemättä ikimuistoinen.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;"><span style="mso-ansi-language: FI;">Vastaavasti
eurooppalaiset ”saunat” ovat aiempina vuosikymmeninä tarjonneet melkoisia
yllätyksiä suomalaispojille, joille on ollut tarjolla kunnon löylytystä vain paikan sm-puolella. Näistä tyrmäävistä kokemuksista on jo ollut puhetta blogin
<i style="mso-bidi-font-style: normal;">Suomalaispoikia maailmalla</i> -sarjan New
York- ja Tukholma-matkajutuissa [ks. </span><a href="http://hulivilipoika.blogspot.com/2016/12/suomalaispoikia-maailmalla-matkalla.html">Matkalla rapakon takana 2/2</a> ja <span style="font-size: 11pt;"><a href="http://hulivilipoika.blogspot.com/2017/05/suomalaispoikia-maailmalla-oltiin-taas.html">Oltiin taas Tukholmassa 1/2</a></span>].</span><br />
<span style="font-family: inherit;"><br /></span>
<span style="font-family: inherit;">Nykyisin Suomeen tuleva meikäläisturisti voitaisiin ohjata Vogueen, mutta 1980-luvulla kaupalliset homosaunapalvelut rajoittuivat lähinnä satunnaisiin teemailtoihin [ks. Club Diana aiemmasta jutusta </span><a href="http://hulivilipoika.blogspot.com/2017/07/terveisia-poikien-paratiisista-kun.html">Terveisiä poikien paratiisista: kun ”Kalle” kirjoitti homoista</a>]. <span style="font-family: inherit;">Muuten turistien ja paikallisten oli tyydyttävä </span>meikäläismaineessa oleviin yleisiin saunoihin, joita esitellään <i style="mso-bidi-font-style: normal;">Kalle</i>-lehden 1/82 jutussa ”Helsingin hinttisaunat”. Jutussa katsastettavat paikat on poimittu kansainvälisestä <i style="mso-bidi-font-style: normal;">Spartacus</i>-homo-oppaasta, joka teroitti lukijoilleen suomalaisten ottavan saunan erittäin vakavasti. Ne eivät toisin olleet samanlaisia ilon ja hauskanpidon paikkoja kuin esimerkiksi Amsterdamin saunat:<br />
<span style="font-family: inherit;"><br /></span>
”[Keski-]Euroopan
iloisissa keskuksissa on itsestään selvää, että saunassa kuin saunassa, lähinnä
saunan yhteydessä olevissa ”rentoutumistiloissa” myös naidaan. – – Tietenkin
voit tehdä tuttavuutta myös suomalaisessa saunassa, mutta ennen kuin ryhdyt
tekemään mitään, lähtekää jonnekin muualle!” opas valisti.</div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="mso-ansi-language: FI;">Yrjönkadun uimahallin saunan lisäksi <i>Kallen </i>siteeraama <i style="mso-bidi-font-style: normal;">Spartacus</i> suositteli lukijoilleen Katajanokan Vyökadulla toiminutta Wismaria. Sen sateenkaarimaine ulottuu ainakin 1970-luvun ensimmäiselle puoliskolle, koska Valdemar Melanko toteaa saunasta näin <i style="mso-bidi-font-style: normal;">Puistohomot</i>-kirjaan sisältyvässä kirjeessään vuodelta 1975:</span> </div>
<blockquote class="tr_bq">
<span style="mso-ansi-language: FI;">Käyn tiistaisin usein
uimassa, mutta koska Yrjönkadun uimahalli oli jo suljettu kesäksi, poikkesin
kotimatkallani Vyökadulla olevaan saunaan. – – Jos tuntisit Helsingin
homoseksuaalista vähemmistöä paremmin, minun tuskin tarvitsisi selittää, mikä
on Vyökadun sauna. Olen käynyt siellä jo muutaman kerran ja alan päästä
selville siitä, mitä kaikkea se pitää sisällään.</span></blockquote>
<div class="MsoNormal">
<i>Kallessa</i> vuonna 1982 ilmestyneen jutun jälkeen minulla ei ole muuta tietoa Vyökadun saunan kohtalosta. Sen sijaan jutussa myös mainittu Töölön uimahalli on säilyttänyt sateenkaarevan maineensa aina meidän päiviimme asti.<br />
<br />
Hallin mainetta ruoditaan edellä mainitussa <i style="mso-bidi-font-style: normal;">Z</i>-lehden 5/99 jutussa ”Sporttinen ja heteronoloinen halliuinti”, jonka kainalosta löytyy ”Uimarin viikkoaikataulu hotspotteineen, primetaimeineen, tekosyineen ja ruokavalioineen”. Siinä muistutetaan joka viikonpäivän kohdalla, että homonäkökulmasta ruuhkaisin halli löytyy ehdottomasti Töölöstä – vieläpä kellonajasta riippumatta. Vakavamieliseen urheiluun, jota kirjoittajatkin väittivät harrastavansa, suositeltiin siten ihan muita halleja.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: left; margin-right: 1em; text-align: left;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjn7_eDydLQ39Gzn6VkZ631DClCH1ckg5StJdZbnbdrsSP3N1KLGdor2W8CtptAfqafxYHcTSPDJUTZWTI_eGmURYKdHK7IvkehRcgRUM3-fWyEox1OTucxebr0ET9f_C_4yCcF5odbNmg/s1600/000001r2.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1598" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjn7_eDydLQ39Gzn6VkZ631DClCH1ckg5StJdZbnbdrsSP3N1KLGdor2W8CtptAfqafxYHcTSPDJUTZWTI_eGmURYKdHK7IvkehRcgRUM3-fWyEox1OTucxebr0ET9f_C_4yCcF5odbNmg/s640/000001r2.jpg" width="638" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Mies saunavihtoineen terassilla vuonna 1952. Kuva: Volker von
Bonin / Helsingin kaupunginmuseo.</td></tr>
</tbody></table>
<h3>
Luomakunnan mehut naamalla</h3>
</div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Itse voisin kantaa lopuksi kortsuni kekoon ja tarjota hyvän neuvon kaikille vakavamielisille, joilla on hallista
riippumatta parempaakin tekemistä kuin päivystää suihkussa tai paistella
lanttulaatikkoa kiukaalla. Neuvo löytyy kotoisen homodiivamme Arja Saijonmaan
kynäilemästä <i style="mso-bidi-font-style: normal;">Arjan saunakirjasta</i> (2012),
jonka osiossa ”Arjan koti-spa” ylistetään ”luomakunnan mehujen” ylivertaisuutta
kasvohoidoissa.</div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="mso-ansi-language: FI;">Jos kerran Arja makaa saunassa jogurtit ja siitepölyt naamalla, miksi emme me? Arjan koti-spassa ei mikään
ole syntiä – ainoastaan ruistaikinan kanssa läträtessä pitää olla varovainen: </span><br />
<blockquote class="tr_bq">
”Hyvä tukalle mutta
muista: älä mene saunaan paistamaan ruisleipiä päässäsi!”</blockquote>
</div>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEglkY5WPDCJiiagVYb7xQQYcfdi2UDQMhepL0Lwhw2FrgPmvFsiI55hNsD1EEfMHRQWr3-aL6Kkgh7XXKIq6IuirB7LW7pqtApASdJnDJVQuCEWZiGX3AsvP3oI8FIX7BzQ1oiVZCNIT7M/s1600/Rande.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1593" data-original-width="1600" height="636" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEglkY5WPDCJiiagVYb7xQQYcfdi2UDQMhepL0Lwhw2FrgPmvFsiI55hNsD1EEfMHRQWr3-aL6Kkgh7XXKIq6IuirB7LW7pqtApASdJnDJVQuCEWZiGX3AsvP3oI8FIX7BzQ1oiVZCNIT7M/s640/Rande.jpg" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption">Miehiä vilvoittelemassa merenrannalla vuonna 1952. Kuva: Volker von Bonin / Helsingin kaupunginmuseo.<br /><span style="font-size: 12.8px;">Kuvan henkilöt eivät liity juttuun.</span></td></tr>
</tbody></table>
<div class="MsoNormal">
<div class="MsoNormal">
Samasta aiheesta ja aiheen sivusta:</div>
<div>
<div>
<a href="http://hulivilipoika.blogspot.fi/2017/07/terveisia-poikien-paratiisista-kun.html">Terveisiä poikien paratiisista: kun ”Kalle” kirjoitti homoista</a></div>
<div>
<a href="http://hulivilipoika.blogspot.fi/2014/05/homohistoriallinen-helsinki-1-kaupungin.html">Homohistoriallinen Helsinki 1–12</a><br />
<a href="http://hulivilipoika.blogspot.fi/2017/01/teikalaisten-turku-varsinaissuomalaista.html">Teikäläisten turku – varsinaissuomalaista homohistoriaa</a><br />
<a href="http://hulivilipoika.blogspot.fi/2016/02/vaasan-farssi-pohjalaista.html">Vaasan farssi – pohjalaista pervohistoriaa</a><br />
<a href="http://hulivilipoika.blogspot.fi/2014/10/yksi-vihrea-enkeli-kiitos-syysretki.html">Yksi vihreä enkeli, kiitos! – syysretki Pirkanmaan pervopääkaupunkiin</a></div>
</div>
</div>
Hulivilipoikahttp://www.blogger.com/profile/00174148253348186615noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6119682259042511272.post-9563151370921104972017-09-21T17:02:00.000+03:002017-09-22T09:20:40.714+03:00Kun olin nuori – Hulivilipoika muistelee murrosikää<div class="MsoNormal">
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjicJwQa5SFFiiWcxt-aKEsXgEBOtPHIiPCdXkouiWbvrn-LnbjRzfASnJDaIhW-UY3K5DwyZkTNuW2kEoEzADSxfKbDKmuIV2SIBl5Memq8V5oe9LVIG0wiwuykW8z_luE6ehmUBsTUB0/s1600/Queer+13.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1067" data-original-width="1600" height="426" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjicJwQa5SFFiiWcxt-aKEsXgEBOtPHIiPCdXkouiWbvrn-LnbjRzfASnJDaIhW-UY3K5DwyZkTNuW2kEoEzADSxfKbDKmuIV2SIBl5Memq8V5oe9LVIG0wiwuykW8z_luE6ehmUBsTUB0/s640/Queer+13.jpg" width="640" /></a></div>
<span style="font-family: inherit;"><br /></span>
<span style="font-family: inherit;">”Uskoitko Jumalaan, kun olit nuori? Poltitko tupakkaa, kun
olit nuori? Lauloitko mukana </span><i style="font-family: inherit;">Forever
Youngia</i><span style="font-family: inherit;">? Itkitkö hulluna, kun olit nuori?”</span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;">”Ehkä. En. En. Kai, sisäisesti.”<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;">Näin voisin vastata kysymyksiin, jotka Iisa esittää kappaleessaan
<i>Kun olit nuori </i>(2017). Sen kertoja
toteaa potevansa jo noin kolmatta murrosikää ja omaksuneena sen yhteydessä
filosofian, joka saisi luvan jäädä viimeiseksi: ”Oon pelkkä irtokarkki
kauhaistuna sekaan erilaatuisten / onnekas jos kohtaan, toisen samankaltaisen.”<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;">Samaiset säkeet kelpaisivat motoksi antologiaan <i>Queer 13 </i>(1998), jossa sateenkaarevat
kirjoittajat muistelevat murrosikäänsä ja seitsemännen luokan alkamista. Kirja
on juuri niin ihanaa ja kamalaa luettavaa kuin arvata saattaa: täynnä tarinoita
siitä, miten erilaatuisten sekaan kauhaistut irtokarkit tekevät kaikkensa
näyttääkseen samanlaatuisilta kuin muutkin samanlaatuista teeskentelevät
erilaatuiset. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;">Tässä kirjoituksessa sivuan <i>Queer 13 </i>-kirjaa ja kerron sen rohkaisemana myös omasta
murrosiästäni.</span><br />
<span style="font-family: inherit;"><br /></span>
<span style="font-family: inherit;"><iframe allowtransparency="true" frameborder="0" height="380" src="https://open.spotify.com/embed/track/5IvHCA8GD3Zd0P4yTJbcMU" width="300"></iframe></span><br />
<h3>
<span style="font-family: inherit;"><br /></span><span style="font-family: inherit;">Seitsemän vitsausta</span></h3>
</div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;">”Seiskaluokka tarkoitti ihan kaikkeen – hiuksiin,
vaatteisiin, ihoon, koruihin – liittyvää kyttäystä, joka päättyi aina jonkinlaiseen
julkiseen nöyryytykseen”, kirjoittaa Regina Gillis <i>Queer 13 </i>-kirjan esseessään ”The number line”. Sitaatti tiivistää
murrosikäisen pahimman pelon: joukosta erottumisen ja siitä automaattisesti
seuraavan hylätyksi tulemisen. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;">Paarialuokkaan päätyminen oli todellinen uhka varsinkin aiempien
sukupolvien sateenkaarinuorille, joiden oli turha haaveilla <i>Skamin</i> tai edes <i>Queer as Folkin</i> kaltaisista sarjoista voimaannuttavine
roolimalleineen. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;"><i>Queer 13 </i>-kirjan
toimittanut Clifford Chase kiteyttää entisten sateenkaarinuorten ongelman näin:
”On olemassa sweet sixteen, ja sitten on queer 13.” Ja jos jollekin jäi vielä
epäselväksi, kumpi on parempi, Chase toteaa sateenkaarevan seiskaluokan
herättävän hänessä mielikuvia tuomiopäivän seitsemännen pasuunan törähdyksestä,
Egyptin seitsemästä vitsauksesta ja ainakin muutamasta kuolemansynnistä. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;">Kivuliaista kokemuksista huolimatta Chase muistaa tämän elämänvaiheen
myös yhtenä oman maailmansa seitsemästä ihmeestä. Sillä juuri murrosiässä alkavat
itää kaikki ne siemenet, joista voi myöhemmin kasvaa hyvä ja omannäköinen
elämä. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;"><i>Queer 13 </i>-kirjassa
onkin ehkä kiinnostavinta seurata, miten kirjoittajat onnistuivat
kuin ihmeen kaupalla ruokkimaan juuri sitä osaa itsestä, jonka moni olisi
suonut näivettyvän pysyvästi. Kun sateenkaarevan pojan tai tytön silmää ei
miellyttänyt kaikki se, minkä periaatteessa kuului miellyttää jokapojan tai -tytön silmää,
oli omaksuttava vino katse ja etsittävä toista totuutta.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;">Joillekin kirjoittajista tämä tarkoitti <i>Playboyn</i> sivuilla satunnaisesti vilahdelleiden miesten takapuolien
ihailua, kun taas toiset ahmivat kaunokirjallisuutta tai tapittivat äiteliä heteronormatiivisia
tv-sarjoja ironista asennetta kultivoiden. Jotkut rakastuivat toivottomasti
toiseen koulupoikaan tai -tyttöön, ja joistakin tuli vielä toivottomampia
opettajiensa stalkkaajia. Onnekkaimmille kävi kuin Iisan laulussa: he kohtasivat
toisen samankaltaisen tai edes jonkun, joka ymmärsi.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;">Kun tarjolla ei ollut kunnon esikuvia, matka oman itsen
hyväksymiseen oli pitkä joskaan ei päättymätön, kuten Singaporessa
varttunut </span>kirjailija <span style="font-family: inherit;">Justin Chin kuvaa esseessään ”The beginning of my worthlessness” [oma
käännös]:</span></div>
<blockquote class="tr_bq">
<span style="font-family: inherit;">Tiesin homoseksuaalisuudesta sen verran, että se on syntiä.
Tiesin, että homomiehet halusivat sukupuolenvaihdosleikkauksiin päästäkseen
eroon peniksistään. Että Bugis Streetin ja Rochor Canalin transvestiitit olivat
pahoja ihmisiä. Ja että köyhillä transvestiiteilla ei ollut varaa sukupuolensa
vaihtamiseen ja hormoneihin, joten he käyttivät tisseinä sanomalehtitolloja ja
notkuivat öisin pimeillä parkkipaikoilla huoraamassa. Tiesin, että homomiehen
piti olla naisellinen ja että siitä tehtiin pilkkaa. Tiesin, että
näytelmäkerhon pojat olivat sellaisia ja että sellaiset eivät voineet saada
lapsia. Tiesin, että homosuhteessa toinen olisi nainen ja toinen mies. Ja että
homoseksuaalisuus tarkoittaisi elinikäistä kärsimystä, yksinäisyyttä, pelkoa,
salailua ja häpeää. – – Nyt tiedän homoseksuaalisuudesta tämän: Se on ok. Jos
toimii homona väärin, se on syntiä. Ja jos toimii juuri oikein, se on vielä
parempaa syntiä. Tiedän, että näytelmäkerhoon liittyvät pojat ovat yhä homoja
ja että heidän edeltäjänsä pärjäävät ihan hyvin. Tiedän, että homoseksuaalisuus
tarkoittaa elinikäistä pelkoa, joka ei liity paljastumiseen vaan hakatuksi tai
tapetuksi tulemiseen. Se tarkoittaa rohkeaa elämistä, vastoinkäymisiä ja todellisen
perheen löytämistä. Se haastaa jatkuvasti käsitykseni rakkaudesta. Se on
auttanut minua löytämään itseni jollakin tavalla ja se teki lopun
arvottomuudestani.</span></blockquote>
<h3>
<span style="font-family: inherit;">”Ensimmäiset päivät uudessa koulussa”</span></h3>
<blockquote class="tr_bq">
<span style="font-family: inherit;">Sydämmen tykytystä, kävelyvauhti kiihtyy vaikka eikö
olisikin järkevää kävellä hitaasti? Huvittaa hirveästi mennä ylä-asteelle,
mutta pelko kalvaa mieltä: Mitähän siellä nyt tehdään? Jo monta vuotta on
hoettu että: sitten kun tulet ylä-asteelle niin saat selkään. Käännyn
kirjastoon johtavalle tielle. Kohta olen torilla. ”Laguunin” edustalla on suuri
joukko koululaisia. Ne huutelevat jotain. En välitä olen tullut immuuniksi
haukkumisille koska olen kuullut niitä koko pienen elämäni ja kaikki vain sen
takia että joskus 3-4 vuotiaana leikin tyttöjen kanssa nukeilla, eikä
sellaisista asioista tarvitsisi ihmistä leimata koko loppu elämäksi. Talonmies
sanoo huomenta. Vastaan jäykästi takaisin. Nyt ovelle ovi auki ja sisään.
Kaikki tuijottavat ja puheensorina lakkaa - kammottava hiljaisuus kunnes
kuuluu: ”Katsokaas kuka tuli!</span>”</blockquote>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;">Näin alkoi (huolimattomuusvirheineen päivineen) yläasteen
ensimmäinen äidinkielen aineeni elokuussa 1990. Oikeastaan ei ole mikään ihme,
että se on yhä tallella, koska koko aika on muutenkin iskostunut niin lähtemättömästi
mieleen. Muistan sen ensimmäisen koulupäivän, elokuun auringon, pelon maun
suussani ja ylläni olleen epämääräisen farkkuasun, jonka alla tunsin
olevani ylipainoinen ja muutenkin liikaa.</span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;">Olen juuri täyttänyt 40, mutta yläasteen ensimmäisistä
päivistä kertovan aineen lukeminen aiheuttaa saman reaktion kuin käynti
vanhassa kotikylässä: kutistun silmissä. Olen nähnyt ne kuuluisat New Yorkin
talot, mutta missään en koe olevani yhtä pieni kuin Ylihärmän keskustassa. Päämajantien
(koska, you know, sen varrella oli Mannerheimin päämaja yhtenä sunnuntaina
vuonna 1918) varrelle sirotellut rakennukset kurkottavat mielessäni taivaisiin kuin
mykkäajan ekspressionistisen kauhuklassikon kulissit. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;">Päämajantien varrella heti torin takana oli myös yläaste, joka tarjosi tälle
13-vuotiaalle pelkkää kauhua vailla klassikon aineksia. Reppuni revittiin ja
pyöräni rikottiin toistuvasti. Päälleni syljettiin, kirjaimellisesti ja
kuvaannollisesti. Kohtasin lukemattomia kertoja henkistä ja fyysistä väkivaltaa.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;">Selvitäkseni siitä sulkeuduin ja käyttäydyin ikään kuin
minulla ei olisi normaalien ihmisten tarpeita. Kesti puolitoista vuotta ennen
kuin kävin koulussa syömässä tai vessassa. Kävelin mieluummin ruokatunnilla
kotiin. Välitunnit vietin omasta halustani usein yksin ja varsinkin talvella
seisoin suolapatsaan tavoin juuri ja juuri lumipalloalueen ulkopuolella, jotta
minua ei saisi heittää ainakaan luvan perästä. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;">Heittää, koska juuri minuun henkilöityi se, millaista rajaa
kukaan poika ei saisi ylittää muuttumatta tytöksi. Ei ainakaan ilman
rangaistusta.</span><br />
<span style="font-family: inherit;"><br /></span>
Pystymetsää ja laakeeta peltoo<br />
maisema herättää jumalanpelkoo<br />
Täällä taivas roikkuu uhkaavana<br />
päittemme yllä<br />
Oot nuori ja rauhaton sydän<br />
kyllästyny tähän kuolleeseen kylään<br />
Kun maltat mielesi<br />
pääset maailmaan kyllä – –<br />
Käy koulut ja hanki pätevyys<br />
et voi panna sitä päihteiden syyks<br />
ettet pystynyt pitämään rotia<br />
Vaikket nyt kestä sun kotia<br />
mee eteenpäi ku sotilas<br />
(Jukka Poika)<br />
<br />
<iframe allowtransparency="true" frameborder="0" height="380" src="https://open.spotify.com/embed/track/3Rzvgy2HjTKKHMcKU3X5gB" width="300"></iframe><br />
<h3>
<br />Pohjanmaan <i>Skam</i></h3>
</div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;">Kouluaikainen ystäväni sanoi kerran ihailleensa minua siitä,
että en koskaan antanut kiusaajilleni periksi, vaan sanoin vastaan. Se on
totta. Kielsin heidän totuutensa ja oikeutensa määritellä minua. Kielsin heidät
kerran, kahdesti, kolmesti. Minä en ole teille mitään, mutta ette tekään ole
minulle mitään, ajattelin. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;">Se oli tietenkin vain puolitotuus, koska jokainen haluaa pohjimmiltaan
kuulua joukkoon. Toinen puoli totuudesta oli se, että minulla todella oli uskottavampiakin
auktoriteetteja kuin kiusaajat – enimmäkseen naisia, koska ”mies” ja
”auktoriteetti” olivat mielestäni käsitteinä täysin yhteensopimattomia. Kysykää
vaikka isältäni, jonka kanssa riitelin aikanaan kiintiön täyteen. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;">Yläasteen miehisistä auktoriteeteista muistan”Vesilinnun”,
äidinkielen sijaisopettajan, joka oli niin lempeä ja kannustava, että ymmärsin
hänen avullaan omaavani kirjallisia lahjoja. Kirjoitin aineisiin kaiken
maailman noloja paljastuksia ja itsetilityksiä. ”Vesilintu” korjasi
huolimattomuusvirheet ja antoi kiitosta ja hyviä arvosanoja levittäen siten
balsamia haavoihin.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;">Joskus kuvittelin, miten painaisin pääni ”Vesilinnun”
villapaitaa vasten ja miten kyyneleet kierisivät suurten metallisankaisten
nörttilasieni takaa – niiden, joita nykyisin näkee suurkaupunkien baristoilla.
Olin kai ihastunutkin häneen kaiken sen vuoksi, mitä hänellä oli minulle
tarjota tuiki harvinaisena hyvänä miehisenä esikuvana.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;">Mitään näitä miehiin kohdistuneita romanttis-seksuaalisia
tunteita en osannut hävetä. En edes ala-asteen loppupuolella, kun aloin
asioista jotain ymmärtää. Jason Donovan ja New Kids on the Block olivat toisin sanoen elämäni ensimmäisiä seksileluja, joilla leikin vailla syyllisyyden häivää,
koska muunlaiset lelut eivät kiinnostaneet.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;">Läpi yläasteen seksuaalisuus oli minulle pelkkiä tekoja,
enkä osannut hahmottaa sitä identiteettinäkökulmasta. Vaan eivät osanneet muutkaan,
sillä minua ei käytännössä koskaan homoteltu. Homous oli 1990-luvun alun Etelä-Pohjanmaalla
lähinnä tyttömäisyyden epämääräinen alalaji, jota meillä ei esiintynyt. Toki
olin kuullut homoista, ja Madonnan – tuon kaikkien kouluterveydenhoitajien äidin
– ansiosta tiesin myös, että homoilla oli oikeus olla siinä missä muillakin.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;">Muistan, miten tulin seiskaluokan syyslukukauden lopulla
koulusta kotiin ja näin silloisesta pää-äänenkannattajastani <i>NoTV</i>-ohjelmasta Madonnan <i>Justify my love</i> -videon ensiesityksen.
Mutustelin välipalaa kermanvärisen nahkasohvamme syövereissä ja nyökkäilin
hyväksyvästi: kyllä, ei ole mitään ihmeellistä saati hävettävää siinä, että
Madonna pyörii noiden ruoskaa heiluttavien miehen ja naisen sekoitusten kanssa
jossain hotellissa ja nauraa makeasti päälle.</span><br />
<span style="font-family: inherit;"><br /></span>
<span style="font-family: inherit;"><iframe allowfullscreen="" frameborder="0" height="315" src="https://www.youtube.com/embed/Np_Y740aReI" width="560"></iframe></span><br />
<span lang="DA" style="font-family: inherit;"><br /></span>
<span lang="DA" style="font-family: inherit;">”Poor is the man
whose pleasures depend on the permission of another”, luki videon lopussa. Sen
verran minäkin osasin jo englantia, että tiesin </span><span style="font-family: inherit;">Kikan sanoneen saman
suomeksi: ”Enkä suostu häpeemään, kun oikeeks tajuun tään.” Tosiuskovaisena kuuntelin
hartaasti molempia ja elin heidän kauttaan erilaisuuttani todeksi.</span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;">Ihan niin kuin elin parhaan ystäväni, minua pari vuotta
vanhemman naapurintytön, kautta todeksi tavallisten nuorten elämää tansseineen,
ihastumisineen ja yleisine sekoiluineen. Itsehän en käynyt missään muualla kuin
niissä maailmoissa, joita muiden tarinat avasivat. Ahmin kauhukirjoja
varmistuakseni siitä, että joissain todella on vielä hirveämpää kuin Ylihärmän
yläasteella. Loppuajan ahmin ystäväni vaiheikkaita viikonloppukuulumisia, joita voidaan pitää <i>Skam</i>-sarjan<i> </i>varhaisena pohjalaisena edeltäjänä
ajalta, jolloin tosi-tv:tä ei vielä tunnettu. Tunnettiin vain häpeä.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;">Sen kanssa minua auttoi kaikista naisista eniten äitini,
jonka rakkaus ja hyväksyntä ovat kantaneet läpi elämän. Vielä nytkin, kun äiti
saattaa sanoa minulle – mitä epäortodoksisimman elämän eläneelle pojalleen:
”Olen ylpeä sinusta”, liikutun syvästi. Ne ovat sanoja, jotka ompelevat revityn
repun, korjaavat rikotun pyörän, kuivattavat sylkinorot kasvoilta ja taikovat
mustelmista muistelmia.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;"><br /></span>
<span style="font-family: inherit;">Nyt nelikymppisenä ajattelen 13-vuotiasta itseäni, tuota
Madonnaa maanisesti fanittavaa farkkuasuista pullukkaa, hellin tuntein. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;">Kuule Klaus, olit ihan helvetin rohkea. Kaikki se, mikä
elämässäni on parasta nyt, oli juuri sitä, minkä vuoksi jouduit silloin eniten
kärsimään. Tästä ensimmäisestä koulupäivästä viimeiseen me </span>mennään aina yhdessä, ja minä pidän sinusta huolta.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgm0mTTa6LSFV8L9AQmgZc9I7ysJ98rg3RwEdCySRSlNWkfQc33d_8cQa-41rjeUuKHRcjvDMITUL3Uuql9KDLGpiAd6p_Z3U1MuJOYhbdfGXk4fPFMHAM8xpewW6lT36NekliB_Eiw7sg/s1600/201.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1600" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgm0mTTa6LSFV8L9AQmgZc9I7ysJ98rg3RwEdCySRSlNWkfQc33d_8cQa-41rjeUuKHRcjvDMITUL3Uuql9KDLGpiAd6p_Z3U1MuJOYhbdfGXk4fPFMHAM8xpewW6lT36NekliB_Eiw7sg/s640/201.JPG" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Hulivilipoika on nähnyt Madonnan <i>Vogue</i>-videon kesällä 1990.</td></tr>
</tbody></table>
<br />
Samasta aiheesta ja aiheen sivusta:<br />
<a href="http://hulivilipoika.blogspot.fi/2016/11/hanen-vihansa-lamponsa-ja-rakkautensa.html">”Hänen vihansa, lämpönsä ja rakkautensa” – homomiehet kirjoittavat isäsuhteestaan</a><br />
<a href="http://hulivilipoika.blogspot.fi/2015/08/enka-suostu-hapeemaan-kikka-homomiehen.html">”Enkä suostu häpeemään”: Kikka homomiehen tuntojen tulkkina</a><br />
<a href="http://hulivilipoika.blogspot.fi/2016/03/mun-holmo-nuori-sydan-matkaseurana-eva.html">Mun hölmö nuori sydän: matkaseurana Eva Dahlgren</a><br />
<a href="http://hulivilipoika.blogspot.fi/2016/03/vaasan-farssi-pohjalaista.html">Vaasan farssi – pohjalaista pervohistoriaa</a><br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
</div>
Hulivilipoikahttp://www.blogger.com/profile/00174148253348186615noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6119682259042511272.post-76129171462581780092017-08-26T12:02:00.000+03:002017-08-26T12:02:18.616+03:00Suomalaispoikia maailmalla: Oltiin taas Tukholmassa 2/2<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhNYsKbIU_j1jyH5obBqWhfdK6kPoxEx-aWIBd5j1r5NKPyIH56-C_8d39nsZshI3SvhATG7z_xcdCdMaKPeDlUsa9WF-bGCW3J0HVcX0dbfigRcPK1XEoYvhYwqXfru5yvC5rsWkOmQSk/s1600/StokisLippu.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1200" data-original-width="1600" height="480" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhNYsKbIU_j1jyH5obBqWhfdK6kPoxEx-aWIBd5j1r5NKPyIH56-C_8d39nsZshI3SvhATG7z_xcdCdMaKPeDlUsa9WF-bGCW3J0HVcX0dbfigRcPK1XEoYvhYwqXfru5yvC5rsWkOmQSk/s640/StokisLippu.jpg" width="640" /></a></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="color: windowtext; font-family: inherit;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="color: windowtext; font-family: inherit;"><a href="http://hulivilipoika.blogspot.fi/2017/05/suomalaispoikia-maailmalla-oltiin-taas.html">Matkajutun ensimmäisessä osassa</a> risteilyemäntä Hulivilipoika saatteli lukijansa Svea-papan syliin
iloitsemaan 1970–1980-luvun Tukholmasta. Suomalaisissa homolehdissä hehkutettu ”nautinnon
ja kepeän menon pääkaupunki” tarjosi suomalaispojille puisto- ja
vessasivistystä sekä aivan liian kuumia löylyjä. Niin kuumia, että ne
kiellettiin lopulta lailla!</span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="color: windowtext; font-family: inherit;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="color: windowtext; font-family: inherit;">Tällä kertaa tutustumme </span><i style="color: windowtext; font-family: inherit;">96</i><span style="color: windowtext; font-family: inherit;">-
(jäljempänä </span><i style="color: windowtext; font-family: inherit;">Ysikutonen</i><span style="color: windowtext; font-family: inherit;">), </span><i style="color: windowtext; font-family: inherit;">Kalle</i><span style="color: windowtext; font-family: inherit;">-
ja </span><i style="color: windowtext; font-family: inherit;">Seta</i><span style="color: windowtext; font-family: inherit;">-lehtien opastuksella Tukholman muinaisiin homobaareihin ja -diskoihin,
tapitamme uskomatonta drag show’ta ja osoitamme rohkeasti mieltä yhdessä muiden
”elämän sirkuksen esittäjien” kanssa.</span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="color: windowtext; font-family: inherit;"><br /></span></div>
<h3>
<span style="color: windowtext;"><span style="font-family: inherit;">Väkeä kuin hyvin pakatussa
kala-astiassa</span></span></h3>
<div class="MsoNormal">
<span style="color: windowtext;"><span style="font-family: inherit;"><br /></span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;"><span style="color: windowtext;">Suomessa ei ollut vielä
1970-luvulla varsinaisia homobaareja, joten
jo ensimmäisessä suomalaisen homolehden Tukholma-jutussa hehkutetaan kaupungin menomestoja.
<i>Ysikutosessa</i> </span><span style="background: white;">5–6/70 julkaistun ”Raportti Tukholmasta” -jutun
kirjoittaja Hans-Pjotr</span><span style="color: windowtext;"> mainitsee nimeltä kaksi
paikkaa: City Clubin (Döbelnsgatan 4) ja Club Privaten
(Surbrunnsgatan 57). Jälkimmäisestä </span><span style="background: white;">hän</span><span style="color: windowtext;"> kertoili näin:</span></span></div>
<blockquote class="tr_bq">
<span style="color: windowtext;"><span style="font-family: inherit;">Valkeiksi kalkitut, korkeat
kellariholvit muistuttavat jonkin verran [<i>Ysikutosta</i>
julkaisseen] Psyken kerhohuoneistoa. Ovella on lappu, jossa pyydetään poistujia
käyttäytymään hillitysti, jotta vuokratilat saataisiin pitää! Ilmapiiri oli
ystävällinen ja ruotsalaisen huoleton, sivuhuoneessa oli kuuma kuin saunassa ja
väkeä kui [sic] hyvin pakatussa kala-astiassa: siellä näytettiin pornofilmejä.</span></span></blockquote>
<div class="MsoNormal">
<span style="color: windowtext; font-family: inherit;">Huomattavasti maineikkaampi
paikka oli kuitenkin City Club, jonka <i>Wikipedia</i>-sivulla
kerrotaan sen olleen Ruotsin ensimmäinen yksityinen homoklubi. Vuodet 1966–1970
klubi toimi osoitteessa Döbelnsgatan 3 ja sen jälkeen satunnaisemmin osoitteissa
Döbelnsgatan 3 ja 4. <i>Ysikutosen</i>
jutussa klubin osoitteeksi on mainittu Döbelnsgatan 4, joten </span><span style="background: white; font-family: inherit;">Hans-Pjotr vieraili klubilla vasta säännöllisen
klubitoiminnan päätyttyä.</span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;"><span style="background: white;"><br /></span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;"><i><a href="http://www.dn.se/arkiv/pa-stan/klubbkultur-homo/">Dagens Nyheterissä </a></i><span style="color: windowtext;"><a href="http://www.dn.se/arkiv/pa-stan/klubbkultur-homo/">vuonna 2003 julkaistussa klubikulttuurijutussa</a> </span><span style="color: windowtext;">kerrotaan alkuperäisen </span><span style="background: white;">City Clubin olleen 1960-luvun ykköspaikka. Sen vetovoimatekijöinä
olivat oma koreografi ja baletti, väri-tv sekä kaiuttimista pauhannut
iskelmätähti </span><span style="color: windowtext;">Towa Carsonin musiikki.
”Baletilla” viitattiin ilmeisesti City Clubin <i>Wikipedia</i>-sivulla mainittuihin kabaree-esityksiin, joita </span><span style="background: white;">klubi toisinaan järjesti jäsenilleen</span><span style="color: windowtext;">.<o:p></o:p></span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;"><span style="color: windowtext;"><br /></span></span></div>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEizGiSxIuwCih_cU00g94lltvbMSMxURiBg2PzPdbHxzytPOaZgOrFPl6nagnyM6I5Uwp40v9Cwjz_T41-CjbL5zZzbV6vTUNboHD8KvqlzQLKDtJui8e59wqQuSMw_Btc_PnqY6EdQXgA/s1600/City_Club_-Missarnas_afton-_Ensemble_1968.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="676" data-original-width="982" height="440" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEizGiSxIuwCih_cU00g94lltvbMSMxURiBg2PzPdbHxzytPOaZgOrFPl6nagnyM6I5Uwp40v9Cwjz_T41-CjbL5zZzbV6vTUNboHD8KvqlzQLKDtJui8e59wqQuSMw_Btc_PnqY6EdQXgA/s640/City_Club_-Missarnas_afton-_Ensemble_1968.jpg" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">City Clubin ensemble ”Missien ilta” -show’ssa vuonna 1968. Kuva: Wikimedia Commons.</td></tr>
</tbody></table>
<div class="MsoNormal">
<i style="font-family: inherit;">Ysikutosen</i><span style="color: windowtext; font-family: inherit;"> </span><span style="background: white; font-family: inherit;">Hans-Pjotr kohtasi City Clubilla käydessään Bertil
Säfbomin, joka pyöritti paikkaa yhdessä Peter Dunkin kanssa. Säfbom oli jutun
mukaan kiinnostunut yhteistyöstä suomalaisten kanssa, ja Psyke ry:n jäsenkortti
kävikin ovella suositukseksi. ”Kenenkään ei tarvitse enää taivutella koulussa
oppimiaan vahvoja verbejä, vaan ainoastaan vilauttaa kolmikielistä korttia,
joka selittää kaiken”, Hans-Pjotr hehkutti. Ja kun vilauttelut oli vilauteltu, meikäläismatkaajille
oli luvassa melkoinen elämys:</span></div>
<blockquote class="tr_bq">
<span style="font-family: inherit;"><span style="background: white;">City
Club on</span><span style="color: windowtext;"> suomalaisittain ajatellen
hieno paikka, tosi hieno. Täydellinen tunnelmavalaistus ja ensiluokkaiset
äänentoistolaitteet loihtivat esiin moniulotteisen panoraaman, jota ei heti
unohda.<o:p></o:p></span></span></blockquote>
<div class="MsoNormal">
<span style="color: windowtext; font-family: inherit;">Saman vaikutelman saa
ruotsalaisen draglegendan Christer Lindarwin elämäkerrasta <i>This is my life</i> (2016). Siinä hän kertoo vuodesta 1972, jolloin hän
muutti tuoreena ylioppilaana Eskilstunasta Tukholmaan opiskelemaan ja löysi
itsensä sekä ihmisenä että </span><span style="background: white; font-family: inherit;">City Clubilta</span><span style="color: windowtext; font-family: inherit;">.</span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;"><span style="color: windowtext;"><br /></span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;"><span style="color: windowtext;">Sunnuntai-iltaisin auki ollut
</span><span style="background: white;">City Club oli </span><span style="color: windowtext;">Lindarwin </span><span style="background: white;">suosikkipaikka,
ja sinne päästäkseen hän palasi </span><span style="color: windowtext;">Eskilstuna-viikonloppujen
vietosta aina jo iltapäiväjunalla äidin kummasteluista huolimatta. Myöhemmin
äiti löysi Lindarwin tavaroiden joukosta </span><span style="background: white;">City
Clubin </span><span style="color: windowtext;">jäsenkortin, ja niin siitä tuli
myös pääsylippu ulos kaapista. Pian yksinhuoltajaäidin suru pojan kovasta
kohtalosta vaihtui iloon tämän menestyksestä Ruotsin showmaailmassa. Mutta
siitä lisää tuonnempana.</span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<i><span style="color: #222222;"><span style="font-family: inherit;"><br /></span></span></i></div>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhUSqFv1WI2mdwbe_33H81NQ7CLhHtdq2_PXDq94ZvtXM2a0azZhoQDJnMe2PsbRsUDOBjNSI5pQzlq8vEzg2Wk8qaYw7yHxgoAUcvn5Rg9GsSwvynF98JCysULluHoQ6Meduqxmm4B1O4/s1600/069-1.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1201" data-original-width="1600" height="480" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhUSqFv1WI2mdwbe_33H81NQ7CLhHtdq2_PXDq94ZvtXM2a0azZhoQDJnMe2PsbRsUDOBjNSI5pQzlq8vEzg2Wk8qaYw7yHxgoAUcvn5Rg9GsSwvynF98JCysULluHoQ6Meduqxmm4B1O4/s640/069-1.jpg" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption">Döbelnsgatan 4 syksyllä 2014. Osoitteessa on City Clubin <i>Wikipedia</i>-sivun mukaan toiminut seksiklubeja 1970-luvulta lähtien.</td></tr>
</tbody></table>
<div class="MsoNormal">
<h3>
<span style="font-family: inherit;">Pitsipaitaisia seurakuntanuoria</span></h3>
</div>
<div class="MsoNormal">
<span style="color: windowtext;"><span style="font-family: inherit;"><br /></span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="color: windowtext;"><span style="font-family: inherit;">Kun <i>Ysikutonen</i>
kirjoitti Tukholmasta seuraavan kerran numerossa 8/1972, Club Private oli jo ehtinyt
vaihtaa nimensä Trojkaksi. Uusista ravintoloista kuumin oli sillä Ivanhoe
(Birger Jarlsgatan 24), jonka lähes loisteliaissa tiloissa saattoi nähdä
yhdellä kertaa toistasataa henkeä:</span></span></div>
<blockquote class="tr_bq">
<span style="color: windowtext;"><span style="font-family: inherit;">Katutasossa on ravintolaosa
ja tanssiala, kellarikerroksessa moderni diskoteekki kellariholvien sylissä.
Hinnat ovat normaalia Tukholman tasoa: sisäänpääsymaksu 8 1/2 markkaa
[nykyrahassa noin 11 euroa], nelosolut (starköl) 6–7 mk pullo. Ilta alkaa
kuulemma Ivanhoesta yhdeksän kymmenen aikaan illalla ja jatkuu Trojkassa klo
kahden jälkeen aamutunneille.</span></span></blockquote>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;"><span style="color: windowtext; mso-bidi-font-style: italic;">Jutun
ensimmäisessä osassa mainitsin jo, miten yksimielisen ylistävästi
suomalaishomot yleensä kuvailivat rakasta naapurimaata. <i>Ysikutosen</i></span><span style="color: windowtext;"> 8/1972 Tukholma-jutun kirjoittaja esitti kuitenkin sangen
kriittisiä näkemyksiä, jotka erosivat kirjoitusten valtavirran paratiisipuheista.
Kirjoittajan mukaan Tukholma tarjosi samasukupuoliselle rakkaudelle upeat mutta
sieluttomat puitteet. Ainakin Ivanhoen kaltaisessa trendipaikassa hinttiskeneä
tuntuivat dominoivan koppavat neidit:</span></span></div>
<blockquote class="tr_bq">
<span style="color: windowtext;"><span style="font-family: inherit;">Tukholma on
meikäläiskaupunkina aivan toisenlainen kuin Hampuri, perinteisestä
ruotsalaisesta iloisuudesta ja vilkkaudesta huolimatta ikään kuin kylmempi ja
”syntisempi” ilonpitopaikka. – – Tukholmalainen hinttipoika on hoikka kuin
heinän korsi, pukeutuu koreisiin vaatteisiin ja seuraa ympärillään pyöriviä
hienoisen ylväänä. Tällaiselta vaikutti puolitoistasatapäinen yleisö Ivanhoessa
eräänä lauantai-iltana. Tutustuminen oli vaikeaa steriilissä ilmapiirissä, eikä
kannata kuvitella löytävänsä mitään elämänkumppania joukosta ”itseään pöyhiviä
sirkkusia”, jotka harrastavat korkeintaan yhden yön suhteita ilmaantuakseen
jälkeen seuraavana iltana näyttämään seurakunnalle uutta pitsipaitaansa. – – Ivanhoessa
voi viettää suurenmoisen illan tutussa seurassa, jolloin ei tarvitse katsella
nirsoja ilmeitä.</span></span></blockquote>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgPBe9AiwVzOi3C8A9M4ntqRsw14RRnbhshtAWGlvfEdGua0WuA3ob-0tvd3yqIp24Jti9FFTjHZ_QtvZ0U_wXehFbiZ3vlX5rDTbc_f9vKvicKWOMRqUrAdQbWAh0eZwbCOzqb97psqoQ/s1600/077-1.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1200" data-original-width="1600" height="480" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgPBe9AiwVzOi3C8A9M4ntqRsw14RRnbhshtAWGlvfEdGua0WuA3ob-0tvd3yqIp24Jti9FFTjHZ_QtvZ0U_wXehFbiZ3vlX5rDTbc_f9vKvicKWOMRqUrAdQbWAh0eZwbCOzqb97psqoQ/s640/077-1.jpg" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Birger Jarlsgatan 24 syksyllä 2014.</td></tr>
</tbody></table>
<h3>
<span style="font-family: inherit;">Vapautuvia nunnia</span></h3>
<div class="MsoNormal">
<span style="color: windowtext;"><span style="font-family: inherit;"><br /></span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="color: windowtext;"><span style="font-family: inherit;">Ivanhoen ilmapiiri ei
ilmeisesti vedonnut pidemmän päälle edes paikallisiin, koska sitä ei mainita
enää <i>Ysikutosen</i> kolmannessa, numerossa 9/74 ilmestyneessä matkajutussa ”Oltiin
taas Tukholmassa”. Nyt kuului käydä ”Euroopan suurimmaksi meikäläispaikaksi
itseään mainostavassa” Club Etoilessa, joka toimi Piperska Muren -nimisessä
rakennuksessa osoitteessa Scheelegatan 14. <o:p></o:p></span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="color: windowtext;"><span style="font-family: inherit;"><br /></span></span>
<span style="color: windowtext;"><span style="font-family: inherit;">Alussa mainitun <i>Dagens Nyheterin</i> klubikulttuurijutun
mukaan nimenomaan ”Pipen” oli 1970-luvun SE meikäläismesta. Pipenissä oli
ravintolapuoli ja tanssitilat, ja se oli ensimmäinen hienostopaikka, johon
homotkin pääsivät juhlimaan tiettyinä päivinä. <o:p></o:p></span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="color: windowtext;"><span style="font-family: inherit;"><br /></span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="color: windowtext;"><span style="font-family: inherit;">”Oltiin taas Tukholmassa” -jutun
suomalaishintit arvioivat Piperska Murenin Club Etoilea varsin lyhytsanaisesti:</span></span></div>
<blockquote class="tr_bq">
<span style="color: windowtext;"><span style="font-family: inherit;">Ravintolassa on peräti kaksi
eri tanssitilaa. Toisessa soi korvia huumaava rytmi, toisessa melodisesti
viehättävämpi musiikki. Etoilenkin asiakkaat tulevat tukholmalaiseen tapaan
myöhään; ennen yhtätoista ei paikalla ole juuri ketään.</span></span></blockquote>
<div class="MsoNormal">
<span style="color: windowtext; font-family: inherit;">Tarkemmin paikan henki on
tallentunut Christer Lindarwin </span><i style="color: windowtext; font-family: inherit;">This is my
life </i><span style="color: windowtext; font-family: inherit;">-elämäkertaan, koska Piperska Muren oli nuoren Lindarwin kantapaikkoja
City Clubin ohella. Hän mainitsee, että toisessa salissa tanssittiin diskoa,
kun taas toisessa soivat urut ja ikivihreät. Nuorella Lindarwilla oli
sulattelemista, kun hän seurasi vanhempia miehiä tanssimassa foxtrotia ja hitaita:</span></div>
<blockquote class="tr_bq">
<span style="color: windowtext;"><span style="font-family: inherit;">Voi luoja, mitä vanhoja
ukkoja! ajattelin. Ja miten kamalaa katsella, kun kaksi raavasta miestä tanssii
keskenään. Miehen kanssa makaaminen on asia erikseen, mutta tanssia ei sopinut
kuin tyttöjen kanssa. Niin tuumin siihen aikaan.</span></span></blockquote>
<div class="MsoNormal">
<span style="color: windowtext; font-family: inherit;">Toinen Piperska Muren -anekdootti
löytyy </span><i style="color: windowtext; font-family: inherit;">Ysikutosessa</i><span style="color: windowtext; font-family: inherit;"> 6–8/77 ilmestyneestä
”Kesä-Eurooppa”-oppaasta. Siinä siteerataan lehden saamaa kitkerää
lukijakirjettä, jossa varoitetaan ”kaverin kanssa matkustavia” suuren maailman
houkutuksista. Vanhojen ukkojen lisäksi Pipen osasi villitä myös
suomalaisnuoria:</span></div>
<blockquote class="tr_bq">
<span style="color: windowtext;"><span style="font-family: inherit;">– – eikä oltu vielä kuin
Tukholmassa, niin tuo vuoden kotona tiiviisti istunut ”nunna” alkoi elää
tavalla, jota en ollut osannut kuvitella etukäteen. Kun Piperska Murenin
henkilökuntaankin kuuluvat joutuivat hänen laajan mielenkiintonsa kohteeksi,
mittani oli täysi. Sitten otimme lujasti yhteen ja sain kuulla fraasit
vapaudesta, omistamisesta jne. Saatoin hänet rautatieasemalle, tyrkkäsin
Hampuriin menevään junaan ja itse ajoin suorinta tietä Värtaniin odottamaan
seuraavan laivan lähtöä Suomeen. Tällä kertaa opin, ettei ”häämatkaa” ja
kuherruskuukautta pidä viettää mannermaan meikäläispaikoissa.</span></span></blockquote>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhUiz_ltuKEH2_rymnSuudQl31y4LJKWwlrhNnQhRYfSJdTc5OFYvGi1nycfZ5b3gH10T-s_WGXSxrq7UZvlPDeFx7EuaY2QILPSalmfU4S7r2WZ8MSWsHAIMVxucQdmPRnDzAzvAfaxCk/s1600/Piperska_muren_03.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1072" data-original-width="1600" height="428" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhUiz_ltuKEH2_rymnSuudQl31y4LJKWwlrhNnQhRYfSJdTc5OFYvGi1nycfZ5b3gH10T-s_WGXSxrq7UZvlPDeFx7EuaY2QILPSalmfU4S7r2WZ8MSWsHAIMVxucQdmPRnDzAzvAfaxCk/s640/Piperska_muren_03.JPG" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Piperska Muren (valkoinen rakennus). Kuva: Bengt Oberger / Wikimedia Commons.</td></tr>
</tbody></table>
<div class="MsoNormal">
<h3>
<span style="font-family: inherit;">Nahkahomoja ja
risteilyturisteja</span></h3>
</div>
<div class="MsoNormal">
<span style="color: windowtext;"><span style="font-family: inherit;"><br /></span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;"><i>Ysikutosen </i><span style="color: windowtext;">”Oltiin taas Tukholmassa” -jutun
menopaikkalistauksessa mainitaan myös Klubb Timmy (Timmermansgatan 24), joka
oli Setaa vastaavan RFSL:n ylläpitämä kerhohuoneisto. ”Kesätöitä Stokiksessa
paiskivat suomalaispojat pitivät Timmyä mukavana ja rauhallisena
illanistujaispaikkana. Kova iskemistyyli ei kuulu talon tapoihin niin kuin
kaikkialla muualla”, jutussa valistettiin. <o:p></o:p></span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;"><span style="color: windowtext;"><br /></span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="color: windowtext;"><span style="font-family: inherit;">Tämän mielikuvan saa myös
1980-luvun <a href="http://www.tidskriftenordobild.se/ordoblogg/category/det-knakar-i-stockholms-garderober-om-80-talets-dj-kultur">Tukholman DJ-kulttuuria kuvaavasta jutusta</a>, joka on julkaistu <i>Ord & Bild</i> -lehden sivustossa vuonna 2016.
Juttuun haastatellut Amanda ja Håkan vannoivat futurismin ja uusromantiikan
nimeen, ja tässä katsannossa Timmy oli auttamattoman sammaloitunut. Håkanin
silmissä paikkaa kansoittivat ”aatteen asialla” -tyyppiset RFSL-homot, kun taas
hän itse piti itseään enemmän poseeraajana. Amanda puolestaan kuvasi Timmyä
näin [oma käännös]:</span></span></div>
<blockquote class="tr_bq">
<span style="color: windowtext;"><span style="font-family: inherit;">Meille tärkeintä oli
musiikki – –, mutta Timmy oli tappavan tylsä! Siellä ei ollut mitään
klubifiilistä, ja uloshan mentiin nimenomaan bailaamaan ja iskemään! Olin Timmyssä
vain muutaman kerran ja muistan, että siellä oli aika tyhjää ja pöydässä istui
kolme vanhaa lepakkoa, jotka kyttäsivät meikäläistä äkeän näköisinä.</span></span></blockquote>
<div class="MsoNormal">
<span style="color: windowtext; font-family: inherit;">Coolimpaa menoa tarjosi <i>Ysikutosen</i> kesäoppaissakin mainittu Gay
Club Confetti, joka oli osoitteessa Grev Turegatan 11 toiminut ravintola ja
disko. Paikka on tuttu myös Jonas Gardellin aids-trilogiasta ja siitä tehdyssä
tv-sarjassa, jonka diskokohtaus sijoittuu nimenomaan Confettiin. </span><br />
<span style="color: windowtext; font-family: inherit;"><br /></span>
<span style="color: windowtext; font-family: inherit;"><iframe allowfullscreen="" frameborder="0" height="360" src="https://www.youtube.com/embed/QkyTW1D_fXs?rel=0" width="640"></iframe></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="color: windowtext; font-family: inherit;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;">Confettin lisäksi suomalaisissa
homolehdissä pöhistiin 1980-luvulla Ship Club -nimisestä diskosta (Södra
Hamnvägen 32). Se oli Värtanissa lähellä Suomen-laivojen satamaa sijainnut
paikka, josta </span><i style="font-family: inherit;">Ysikutonen</i><span style="font-family: inherit;"> kirjoitti
ensimmäisen kerran numerossaan 3/80. Ruotsalaislehti </span><i style="font-family: inherit;">Revolt</i><span style="font-family: inherit;"> oli juuri valinnut Ship Clubin kaupungin parhaaksi diskoksi,
ja 10 kruunun sisäänpääsymaksu oli kuulemma ”paras mahdollinen sijoitus
Tukholman piristyneissä huviympyröissä”. Samassa jutussa mainitaan myös, että paikkaa
ylläpiti ”muutama suomalaispoika”, mutta tämän enempää asiaa ei avata.</span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="color: windowtext;"><span style="font-family: inherit;"><br /></span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;"><i><a href="http://www.dn.se/arkiv/pa-stan/rattelse-fredrik-ekander-var-aldrig-med-och-startade-nitty-gritty-det-gjorde-daremot-magnus-englund/">Dagens Nyheterissä </a></i><span style="color: windowtext;"><a href="http://www.dn.se/arkiv/pa-stan/rattelse-fredrik-ekander-var-aldrig-med-och-startade-nitty-gritty-det-gjorde-daremot-magnus-englund/">vuonna 2005 ilmestyneessä ravintolajutussa</a> </span><span style="color: windowtext;">Ship Clubia kutsutaan suoraan nahkahomopaikaksi.
Jutun mukaan sen kanssa samoissa tiloissa (joskin eri päivinä) toimi myös
rockklubi Electric Garden sekä jokin risteilyturisteja palvellut kuppila. Ei
siis ihme, että asiakkaat eksyivät aina välillä täysin väärään paikkaan, ja
seurauksena oli tahattoman koomisia tilanteita.<o:p></o:p></span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<h3>
<span style="color: windowtext; font-family: inherit;">Transvetismia ja meikkihommia</span></h3>
<div class="MsoNormal">
<span style="color: windowtext;"><span style="font-family: inherit;"><br /></span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="color: windowtext;"><span style="font-family: inherit;">Tahallista komiikkaa taas
tarjosi vuosina 1976–1979 toiminut After Dark -klubi (David Bagares gata 4),
jossa pääsi nauttimaan meikäläisittäin harvinaisesta herkusta: drag show’sta. <a href="http://hulivilipoika.blogspot.fi/2017/07/terveisia-poikien-paratiisista-kun.html">Aiemmassa <i>Kalle</i>-jutussa oli jo puhetta</a>, että drag löi Suomessa itsensä läpi vasta vuonna 1979 helsinkiläisen Club
Dianan ”transvestiittishow’n” myötä. <o:p></o:p></span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="color: windowtext;"><span style="font-family: inherit;"><br /></span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="color: windowtext;"><span style="font-family: inherit;">Ruotsiin drag oli rantautunut
jo vuonna 1976, kuten Kalle Westerling kertoo kirjassaan <i>La dolce vita: trettio år med drag</i> (2006). Alan pioneerina toimi edellä vilahdellut Christer Lindarw, joka oli myös yksi After Dark -klubin
perustajista.<o:p></o:p></span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="color: windowtext;"><span style="font-family: inherit;"><br /></span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="color: windowtext;"><span style="font-family: inherit;">Westerlingin kirjasta voi
lukea, miten klubista muodostui nopeasti kaupungin kuumin paikka, jossa
parveili julkkiksia, kuninkaallisia ja kansainvälisiä poptähtiä. Seitsemänkymmentä-
ja kahdeksankymmentäluvun vaihteessa After Dark kasvoi ulos neljän seinän
sisältä ja jatkoi elämäänsä showryhmänä, josta on muodostunut Ruotsissa
kansallinen instituutio. Nykyisin ryhmä muistetaan näyttävien show’iden lisäksi
<i>La dolce vita</i> -nimisestä <i>Melodifestivalen</i>-kappaleesta.<o:p></o:p></span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="color: windowtext;"><span style="font-family: inherit;"><br /></span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="color: windowtext;"><span style="font-family: inherit;">Kaikki alkoi kuitenkin David
Bagares gatan After Dark -klubilta, jonka komiikkaa ja kutkutusta tarjonneesta menosta
kirjoitettiin myös esimerkiksi <i>Kallen</i>
1/78 suuressa gay-matkaoppaassa. Jutun selittävästä tyylistä huomaa, että drag
oli Suomessa vielä varsin tuntematon käsite. Lisäksi jutussa on mainittu
heterojen suuri määrä, joka oli varsin poikkeuksellista tuon ajan homobaarien
näkökulmasta:</span></span></div>
<blockquote class="tr_bq">
<span style="color: windowtext;"><span style="font-family: inherit;">Tämä todella suosittu klubi
on erikoistunut ns. drag show-ohjelmaan (tytöiksi pukeutuneita poikia). Käy
ihmeessä, jos transvetismi ja meikkihommat kiinnostavat. Totuuden nimessä
ainakin puolet yleisöstä on kuitenkin uteliaita heteroja.</span></span></blockquote>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhe4eHr-xKTqhjvax34zTyinsXWEA1cqO8LPoCQreaAY3HQ65zJrVTL7PisQIuke1IFTUKkwhW8_AfR4D1wZi3nf5uzhnEO8W1d3V1hBi_BDiobTPdSgXoqgCjkmYGhDDM3nrQOy-GcpE8/s1600/IMG_2830.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1600" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhe4eHr-xKTqhjvax34zTyinsXWEA1cqO8LPoCQreaAY3HQ65zJrVTL7PisQIuke1IFTUKkwhW8_AfR4D1wZi3nf5uzhnEO8W1d3V1hBi_BDiobTPdSgXoqgCjkmYGhDDM3nrQOy-GcpE8/s640/IMG_2830.JPG" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><i>Kalle </i>2/80.</td></tr>
</tbody></table>
<div class="MsoNormal">
<i style="font-family: inherit;">Kalle</i><span style="color: windowtext; font-family: inherit;"> palasi
klubille uudelleen numerossa 2/80, jolloin Suomessakin oltiin päästy
osallisiksi dragin lumosta. Into välittyy jo ingressistä, jossa hehkutetaan
ilmiön vastustamatonta imua myös valtaväestön keskuudessa:</span></div>
<blockquote class="tr_bq">
<span style="color: windowtext;"><span style="font-family: inherit;">Tämän hetken kuumin sana
show-elämässä on drag show. Kuuma, eroottinen, vapaamielinen. Esitys, jota
itseään normaaleina pitävät ja julkisesti moiselle nyrpistelevät käyvät katsomassa
ja jonottavat kuukausitolkulla paikan saadakseen. Kalle haluaa tarjota
lukijoilleen vain parasta ja tämän alan kovatasoisin paikka Skandinaviassa on
Tukholman After Dark. Kävimme katsomassa ja ihastuimme.</span></span></blockquote>
<div class="MsoNormal">
<span style="color: windowtext; font-family: inherit;">”After Dark drag show,
Pohjoismaiden ykkönen” -jutussa kerrotaan After Dark -klubin osoittautuneen
todelliseksi kultakaivokseksi, joka veti puoleensa kotoista ja kansainvälistä
kermalistoa:</span></div>
<blockquote class="tr_bq">
<span style="color: windowtext;"><span style="font-family: inherit;">Erityisesti [Kaarle Kustaan
sisar] prinsessa Christina kuuluu olevan ihastuksissaan. Myös rock-laulaja
Elton John on innostunut, jopa niin että lensi Pariisista varta vasten
katsomaan ja tarjosi pöydän koreaksi jälkeenpäin koko henkilökunnalle.</span></span></blockquote>
<div class="MsoNormal">
<span style="color: windowtext;"><span style="font-family: inherit;">Kun ensin jonotti kiltisti pöytää
pari kuukautta ja pulitti sen jälkeen suolaisen 45 kruunun [nykyrahassa noin 16
euron] sisäänpääsymaksun, pääsi aistimaan mannermaista tunnelmaa:</span></span></div>
<blockquote class="tr_bq">
<span style="color: windowtext;"><span style="font-family: inherit;">Huoneisto on pienenlainen
kuten ohjelman luonteeseen kuuluu. Viiksekäs hovimestari toivottaa asiakkaat
tervetulleiksi ja ohjaa heidät pöytiin tai baariin sen mukaan onko pöytä
tilattu vai ei. Meiningin luonteesta kertoo jo tapa, millä hovi toivottaa
kanta-asiakkaat tervetulleiksi suudelmalla, yhtä hyvin naiset kuin miehetkin.
Eikä pusu ole mikään venäläismoiskaus tai tuttavallinen sipaisu. Salin sisustus
on sävytetty puna-mustaksi ja valoa on sopivan niukasti. Musiikki alkaa puoli
kymmenen maissa ja pieni tanssilattia täyttyy miltei heti. Tanssitaan,
lämmitellään, katsellaan, etsitään pareja. Ollaan kaksin, yksin, pojat haluavat
poikia ja tytöt tyttöjä, ihan miten vain. Tunnelma on rento ja iloinen, mutta
samalla sähköinen.</span></span></blockquote>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<span style="color: windowtext; font-family: inherit;">Heti puolenyön jälkeen valot
sammuivat, musiikki lakkasi ja drag show alkoi. </span><i style="color: windowtext; font-family: inherit;">Kallen</i><span style="color: windowtext; font-family: inherit;"> toimittaja raportoi näkemästään seikkaperäisesti ja
syväanalyysiä visusti karttaen. ”Laulavat jotain siihen tyyliin kuin
pom-pom-pompoti-pom” -tyyppiset luonnehdinnat ovat ehtaa aikalaiskuvausta
suoraan kategoriasta ”You can’t make this shit up!”:</span><br />
<blockquote class="tr_bq">
<span style="color: windowtext;"><span style="font-family: inherit;">Esityksen ensimmäiset tahdit
kajahtavat julmetun kokoisista kovaäänisistä. Sävelet elokuvasta Kabaree, jota
seuraa seuraavat kymmenen minuuttia [Viitannee joko <i>Cabaret</i>-elokuvaan tai sitten After Darkin Zarah Leander -numeroon <i>Cabaret Paris</i>]. Numerot ovat lyhyitä,
meikkaus taidolla tehty ja vauhti hurja. Taukoja ei tunneta. Kuusi esiintyjää,
jotka ohjelman vievät läpi, todella osaavat asiansa. Ja yleisö elää. Heti
alusta alkaen. </span></span><span style="color: windowtext; font-family: inherit;">– – Seuraa parodia Ruotsin radion iskelmäfestivaaleista [</span><i style="color: windowtext; font-family: inherit;">Melodifestivalenista</i><span style="color: windowtext; font-family: inherit;">], suoraan
Hilversumista julistaa turkoosiin juhlaleninkiin sonnustautunut kanamainen
kuuluttaja – – Mukana ovat kaikki iskelmälaulukilpailujen tyypit alkaen
harjastukkaisesta Nakke Nakuttajan näköisestä heinäseipään nielleestä
maalaispojasta aina ensi askeleitaan iskelmä-alalla ottavaan pikkutipuseen
saakka. Voittajaksi julistetaan vanhaapiikaakin vanhapiikamaisempi rillipää,
joka esittää seksiä tihkuvan laulun nimeltä ”Låt bli” eli ”Anna olla”.
Sanoinkuvaamattoman näköiseen turkoosiin pukuun sonnustautunut ”naisartisti”
silli kädessään esittää laulun ”Lille Isador”. Kalan merkitys ei jää kenellekään
epäselväksi ja yleisö ulvoo, kun esiintyjä autuaan näköisenä puristelee
kalaansa. Mukana on myös ruotsalaisittain pakollinen sinikeltainen pariskunta.
Laulavat jotain siihen tyyliin kuin pom-pom-pompoti-pom. – – Puolet yleisöstä
huokailee syvään, kun hoikka poika asunaan vain farkut tanssii lavalla
yksinään.</span></blockquote>
<div class="MsoNormal">
<span style="color: windowtext; font-family: inherit;">Viimeinen virke osoittaa,
että jutusta vastannut ”Kallen gay-toimitus” ei tiennyt seuraavansa itsensä
Christer Lindarwin paraatinumeroa – rajoja rikkovaa tulkintaa Shirley Basseyn
kappaleesta </span><i style="color: windowtext; font-family: inherit;">This is my life</i><span style="color: windowtext; font-family: inherit;">. N</span><span style="color: windowtext; font-family: inherit;">umeron alkaa perinteisenä playback-esityksenä, jossa Lindarw
aukoo suutaan Basseyn tahtiin. Tämän jälkeen ääni vaihtuu miesääneksi, ja
samalla lentävät peruukki ja mekko. Jäljellä on paljasrintainen mies.</span><br />
<span style="color: windowtext; font-family: inherit;"><br /></span>
<span style="color: windowtext; font-family: inherit;"><iframe allowfullscreen="" frameborder="0" height="360" src="https://www.youtube.com/embed/Ql2PwaDnxno?rel=0" width="640"></iframe></span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="color: windowtext; font-family: inherit;">Hulivilipojalla oli ilo kokea
samainen numero viime syksynä Göteborgissa After Darkin jäähyväisshow’ssa,
jossa Lindarw tanssi lavalla yksinään aivan yhtä hoikkana mutta huomattavasti
vähemmän poikana. Hän itse pohtii </span><i style="color: windowtext; font-family: inherit;">This is
my life</i><span style="color: windowtext; font-family: inherit;"> -numeron ehtymätöntä suosiota samannimisessä elämäkerrassaan näin
[oma käännös]:</span></div>
<blockquote class="tr_bq">
<span style="color: windowtext;"><span style="font-family: inherit;">Numeron jännite perustuu
siihen, että klovni tempaisee naamionsa pois ja näkyviin tulee ihminen. Kaikki
tapahtuu niin nopeasti, että sillä on eräänlainen sokkivaikutus. Kun heitän
vaatteeni pois, yleisö liikuttuu, vaikka numero olisi ennestään tuttu. Siinä
minä sitten seison luisevana poikana – meikit naamassa ja tukka hikisenä.</span></span> </blockquote>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<h3>
Kauniitten gay-ihmisten armeija</h3>
</div>
<div>
<br /></div>
<div>
<span style="color: windowtext; font-family: inherit;">Vaikka Tukholmaa käsittelevät
suomalaisten homolehtien matkajutut keskittyivät kaupallisen tarjonnan
esittelyyn, vapaudenkaipuun tyydyttämiseen ei aina tarvittu tukullista kruunuja.
Joskus riitti, että oli vain pokkaa. Tämä koski varsinkin osallistumista sateenkaariväen
mielenosoituskulkueisiin, joita alettiin nähdä Tukholmankin kaduilla 1970-luvun
lopulla. Ennen pitkää niistä kasvoi nykymuotoinen Tukholman Pride.</span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="color: windowtext;"><span style="font-family: inherit;"><br /></span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="color: windowtext;"><span style="font-family: inherit;">Kaupungin ensimmäinen Pridea
vastaava tapahtuma oli syyskuussa 1977 järjestetty Vapautuspäivän mielenosoitus
(frigörelsedemonstrationen) sekä sitä seurannut puistojuhla Vasaparkenissa.
Suomessa siitä kirjoitti yllättävää kyllä vain <i>Kalle</i> 10/77 otsikolla ”Kalle osallistui homoseksualistien
mielenosoitukseen Tukholmassa”. Jutusta käy ilmi paitsi tapahtuman
yhdysvaltalaiset juuret myös sen kumouksellinen luonne [ks. myös <a href="http://hulivilipoika.blogspot.fi/2016/04/down-by-laituri-leonard-fink-ja.html">aiempi juttu Priden historiasta</a>]:</span></span></div>
<blockquote class="tr_bq">
<span style="color: windowtext;"><span style="font-family: inherit;">Gay Liberation Day – miten
kauniilta ja ylpeältä tuo juhlan tunnus kuulostaakaan! Yhtä kaunista ja ylpeää
oli se homoseksualistien ja lesbolaisten satapäinen joukko, joka syyskuun 3.
päivänä laulaen ja iskulauseita huutaen marssi läpi hämmästelevän Tukholman.
Vasaparkenin puistojuhlassa ja Cosmopolite-ravintolan suuressa gay-illassa
riemu puhkesi estoitta ilmoille. ”Kampen har börjat, dagen är här…” – ”Taistelu
on alkanut, päivä on koittanut…” lauloi onnellisten, solidaaristen,
taistelutahtoa hehkuvien kauniitten gay-ihmisten armeija!</span></span></blockquote>
<div class="MsoNormal">
<span style="color: windowtext; font-family: inherit;">Ensimmäisen Pride-kulkueen
reitti kulki Kungsträdgårdenista läpi Tukholman keskustan ja kääntyi
Sveavägeniltä Odengatanille kohti Vasaparkenia. Nykyinen karnevaalihenki oli tuolloin
vielä kortilla:</span></div>
<div class="MsoNormal">
<blockquote class="tr_bq">
<span style="color: windowtext;"><span style="font-family: inherit;">Kolme nuorta lesbotyttöä
kantaa päittensä päällä kangasta, joka kertoo homoseksualistien
mielenosoituksesta, megafoonit [sic] kertovat uteliaille tukholmalaisille
mielenosoituksen tarkoituksesta, kutsuvat heitä mukaan Vasa-puiston juhlaan.
Jaamme kadunvarsilla töllisteleville ihmisille monisteita, joissa yhteisestä
asiastamme kerrotaan perusteellisemmin. Ihmiset suhtautuvat suvaitsevaisesti:
ei väkivaltaa, ei pilkkahuutojakaan. Ei liberaalissa Ruotsissa – mutta viileän
torjuvasti iso osa ihmisistä meihin suhtautuu. Joku sentään vilkuttaa
iloisesti, huutaa rohkaisevan huudon.</span></span> </blockquote>
</div>
<div class="MsoNormal">
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiXfN00cPzWfr5WqBJmdXgUN6cL0uzv0P8gBBya8_O0VurV8c0vFVLgOTl84MHj5M6nj6wYx4KxGsJutJH9a8W_Ac74OWSAYPbfqFVNYeRTXiTO9GbAErYgpGn7IqypCAOkBF2A2PvPRcA/s1600/1981-04-12.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="981" data-original-width="964" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiXfN00cPzWfr5WqBJmdXgUN6cL0uzv0P8gBBya8_O0VurV8c0vFVLgOTl84MHj5M6nj6wYx4KxGsJutJH9a8W_Ac74OWSAYPbfqFVNYeRTXiTO9GbAErYgpGn7IqypCAOkBF2A2PvPRcA/s640/1981-04-12.jpg" width="628" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption">”Käsi olalla ja tahdissa mars”. Kuva ja kuvateksti <i>Ysikutosesta </i>4/81.</td></tr>
</tbody></table>
<span style="font-family: inherit;">Mielenosoituksen päätyttyä
koitti puistojuhla, jonka nykynäkökulmasta erikoinen kapinahengen ja Kajaanin
runoviikon yhdistelmä piiskaa kirjoittajan lähes hurmoshenkeen:</span></div>
<blockquote class="tr_bq">
<span style="color: windowtext;"><span style="font-family: inherit;">Me laulamme, me kuuntelemme
musiikkia, Pat Parker-nimisen lesborunoilijan koskettavaa tekstiä, puheita,
tervehdyksiä, naisiksi pukeutuneiden tanskalaisten pirullisen hauskoja
esityksiä – –. Ja kun Jan Hammarlund [ks. lisää jäljempää] laulaa kitaransa
säestyksellä meidän omia rakkauslaulujamme, onni hehkuu minussa. Pojat kulkevat
puistossa kädet toistensa lanteilla, loikoilevat ruohikossa lähekkäin eväitään
napostellen, viiniä siemaillen. Onnellinen päivä! Täynnä hymyä, rakkautta –
mutta myös ylpeyttä siitä mitä me olemme ja siitä että uskallamme olla sitä
julkisesti! Täynnä väsymätöntä taistelutahtoa – – Jan laulaa oman laulunsa
patriarkaalisesta järjestelmästä ja sen murskaamisen välttämättömyydestä.
Kaikki ymmärtävät häntä, kaikki jakavat hänen laulunsa paatoksen, rajun
tunteen. Me murskaamme tuon keski-ikäisten heterofiilien ruokkiman
patriarkaalisen koneiston! Me voitamme, me saavutamme tasa-arvon! Makaan
ruohikossa ruotsalaisen ystäväni kainalossa. Iltapäivä on pilvinen ja viilenee
jo, mutta minulla on lämmin olo. Ystäväni peittelee minut hellästi paksulla
villapuserollaan ja kuiskaa hellän sanan korvaani. Kosketan kädelläni hänen
reittään, sivelen sitä rakastaen. ”Jag är här… Minäkin olen täällä!” me
laulamme, ja tästä lähtien haluan ollakin, avoimemmin ja rohkeammin, ei vain
Ruotsissa vaan myös Suomessa. Pahimpia vastustajiamme ovat piilohomot,
vakuuttaa joku taistelutovereistani. He joiden mielestä kaksinaismoraalia ja
sokkoleikkiä täytyisi jatkaa. Meidän pitää olla ylpeitä siitä mitä me olemme.</span></span></blockquote>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="MsoNormal">
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhfvYoTzoNZU8HsBvGOPCph4xJ7QNpnIO9GzPCXEq2A7HZ5P10Ad4-IT7lb30mg0Q0F9h5hkicGRd9SU4vKLbMzcIpj6AMQ7iMxCqzgIsQljRPf01BiU5vplKBGR5rs0Iq32Jg-ve2Oe0s/s1600/seta-1981-05-04.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1498" data-original-width="1451" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhfvYoTzoNZU8HsBvGOPCph4xJ7QNpnIO9GzPCXEq2A7HZ5P10Ad4-IT7lb30mg0Q0F9h5hkicGRd9SU4vKLbMzcIpj6AMQ7iMxCqzgIsQljRPf01BiU5vplKBGR5rs0Iq32Jg-ve2Oe0s/s640/seta-1981-05-04.jpg" width="618" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">”Suomalaiset näkyivät!” Kuva ja teksti <i style="font-size: 12.8px;">Seta</i><span style="font-size: 12.8px;">-lehdestä 5/81</span><span style="font-size: 12.8px;">.</span></td></tr>
</tbody></table>
<h3>
<span style="color: windowtext; font-family: inherit;">Seksuaalipakolaisia Suomesta</span></h3>
<span style="color: windowtext; font-family: inherit;"><br /></span>
<span style="color: windowtext; font-family: inherit;">Tukholman Vapautuspäivä
muuttui vuonna 1979 Vapautusviikoksi, ja myöhempien vuosien tapahtumista
raportoitiin myös </span><i style="color: windowtext; font-family: inherit;">Seta</i><span style="color: windowtext; font-family: inherit;">-lehdessä ja </span><i style="color: windowtext; font-family: inherit;">Ysikutosessa</i><span style="color: windowtext; font-family: inherit;">. Jutut kertovat korutonta
kieltään suomalaishomojen tilanteesta ja tarjoavat myös perspektiiviä
nykytilanteeseen.</span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="color: windowtext;"><span style="font-family: inherit;"><br /></span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="color: windowtext;"><span style="font-family: inherit;">Nyt Suomi on paikka, johon
venäläismatkailijat tulevat marssimaan Pride-kulkueessa ja jossa osoitetaan
mieltä Venäjän suurlähetystön edessä maan homovainojen vuoksi. Vielä
1970–1980-luvuilla suomalaishomot pyhiinvaelsivat kuitenkin naapurimaahan
vapautumaan. Tästä kertoo <i>Seta</i>-lehdessä
5/81 julkaistu juttu ”Tukholman gay lib viikko: maailman suurin suomalainen
mielenosoitus”:</span></span></div>
<blockquote class="tr_bq">
<span style="color: windowtext;"><span style="font-family: inherit;">Jos Suomessa paleltaa niin
lahden toisella puolella on ”seksuaalipoliittisella pakolaisella” toinen koti.
Tukholmassa vuosittain järjestettävän gay-viikon päätapahtumaan,
mielenosoitukseen osallistui nimittäin suomalaisia enemmän kuin keväällä
Helsingissä pidettyyn, sinänsä vaikuttavaan marssiin. – – Marssimisen riemu
vaaleanpunaisine ilmapalloineen, lippuineen, vihellyspilleineen ja
kaikenvärisine kankaineen lähenteli eteläeurooppalaista karnevaalitunnelmaa.
Vähiten ei suinkaan näkynyt Suomen lipun perässä marssinut sankka joukko –
suurin osa samana aamuna laivalta purkautuneita – jonka äänivolyymi hyvinkin
vastasi Suomi-Ruotsi-maaotteluun saapuneiden metelinpitoa.</span></span></blockquote>
<div class="MsoNormal">
<span style="color: windowtext;"><span style="font-family: inherit;">Yksi näistä suomalaisista oli
<i>Ysikutosen</i> toimittaja, jonka
kokemuksista voi lukea numerossa 4/81 julkaistusta jutusta ”Tukholman
riemunpäivät”. Juttu loihtii esiin suorastaan elokuvamaisen eläviä kuvia,
joihin on tallentunut sateenkaaren jokainen raita:</span></span></div>
<blockquote class="tr_bq">
<span style="color: windowtext;"><span style="font-family: inherit;">Soveliaimmaksi katsoin
asettua parin hiljaisen nuorukaisen taakse, joiden kylttien suomen- ja
ruotsinkieliset tekstit ilmoittivat heidän olevan seksuaalipakolaisia Suomesta.
Tuli mieleen ne ajat yli kymmenen vuotta sitten samassa kaupungissa, jolloin
itse olin seksuaalipakolainen Suomesta. Kulkueita ei siihen aikaan järjestetty,
ei ollut vapautusviikkoja. Joten taisteluni jouduin käymään täysin yksin. – –
Lipuista päätellen osanottajia näytti olevan monesta maasta. Monenkirjavaa
tekstiä oli. Oli kristittyä hinttiä ja ateistia, kommunistia ja porvaria.
Yleensä Suomea suuremmassa maailmassa jokaiseen hinttikulkueeseen kuuluvat
eräänlaiset harlekiinit, elämän sirkuksen esittäjät, jotka ovat kulkueen
värikkäin näky, sillä sirkusta elämä pohjimmiltaan on, vaarallista nuoralla
tanssia kehdon ja haudan, taivaan ja helvetin välillä, ainaisena pelon aiheena
syöksyminen alhaalla ammottavaan rotkoon, johon moni totisesti on sortunut. – –
Hinttilauluja laulettiin hinttien omasta laulukirjasta, ota [sic] jaettiin
osanottajille ilmaiseksi. Punaiset ilmapallot leijuivat päitten yläpuolella,
transvestiitti-harlekiinin tulipunainen tekotukka hehkui kuin myöhäiskesän
ilta-aurinko. Mutta aurinko pysyi poissa. – – Suoranaisesti negatiivisia
reaktioita ilmeni vähän. Pelättyjä raggareita ei näkynyt. Pari murrosikäistä
poikaa yritti huudella hävyttömyyksiä. Vanhahko ja tukeva naisihminen oli
ottanut virsikirjan mukaansa. Hänen sopraanonsa, joka oli mahtavampi kuin
Birgit Nilssonin, voitti voimassa kaikki iskulauseet, hinttipillien vihellykset
ja autontorvet nousten elokuisen suurkaupungin kosteaan ilmaan epäsointuisena
kirkumisena. Pari suomalaista jätkää ihmetteli, kuinka moisia kulkueita
ylipäätään on olemassa.</span></span></blockquote>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEih9OM6XaE8VF5VXQ4XJj54VWcm-lG9mKIBrdV3yFqfceoBSgdy5vbVFZ2PYpJQdj6IYB2uHTadbXYSJnu3Vhwq0WzbyAzBOtVFawE8Ojl358fsv5GFhG6A6u6RCkUki2U8JkyJwHZGbOM/s1600/1981-05-06-01.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1153" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEih9OM6XaE8VF5VXQ4XJj54VWcm-lG9mKIBrdV3yFqfceoBSgdy5vbVFZ2PYpJQdj6IYB2uHTadbXYSJnu3Vhwq0WzbyAzBOtVFawE8Ojl358fsv5GFhG6A6u6RCkUki2U8JkyJwHZGbOM/s640/1981-05-06-01.jpg" width="460" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption">Puistojuhlan tunnelmia <i>Ysikutosessa </i>5–6/1981.</td></tr>
</tbody></table>
<div class="MsoNormal">
<span style="color: windowtext; font-family: inherit;">Myös tässä vuoden 1981 Priden
puistojuhlassa esiintyi Jan Hammarlund, joka oli Wikipedian mukaan yksi Ruotsin
ensimmäisistä julkihomoista ja maan homoliikkeen keulahahmoja 1970-luvulla. </span><i style="color: windowtext; font-family: inherit;">Kallen</i><span style="color: windowtext; font-family: inherit;"> edellä hehkuttama patriarkaalisen
koneiston murskauslaulu oli nimeltään </span><i style="color: windowtext; font-family: inherit;">Jag
hatar patriarkatet</i><span style="color: windowtext; font-family: inherit;"> (1976). Suomalaisnäkökulmasta kiinnostavampi on
kuitenkin kappale nimeltä </span><i style="color: windowtext; font-family: inherit;">Ville</i><span style="color: windowtext; font-family: inherit;">, joka
kuultiin ensimmäisen kerran Tukholman gay-radiossa kesällä 1979.</span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="color: windowtext;"><span style="font-family: inherit;"><br /></span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="color: windowtext;"><span style="font-family: inherit;">Kappaleen minäkertoja on
rakastunut koulukaveriinsa Villeen, tuohon hunajalta maistuvaan ilmestykseen,
jonka kanssa kertoja kuhertelee pukuhuoneessa niin, ettei jumppatunnille meinaa
ehtiä. Vanhemmat eivät tajua, opettaja ei tajua, kuraattori ei tajua. Mutta
puistossa kelpaa sentään makoilla kesätuulen kutitellessa, kun veri kohisee
suonissa ja kuume nousee.</span></span><br />
<span style="font-family: inherit; text-align: center;"><br /></span>
<i>Men det är skönt att va’ i parken i sommarns varma vindar<br />när blodet brusar i alla vener och luften börjar brinna…<br />Jag vill tala om för hela världen att jag är kär i Ville<br />och han har sagt till mig att jag är världens skönaste kille<br />är världens skönaste kille</i><br />
<div style="text-align: center;">
<span style="font-family: inherit;"><br /></span></div>
</div>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhuYcoguQouaw7mIaX8KkQvgTeh4WjcQGn2nso_Nc5uE3olTyg97xIglqVe_wSQSqTa3XB4mk9sxnCIx5i6syv4Ex5FK8KL1yyBRkq6DHrWm6G1ZCpxGk5J-rqro4Jqf8BstJYv_KxKKlE/s1600/seta-1981-05-06.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="592" data-original-width="872" height="434" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhuYcoguQouaw7mIaX8KkQvgTeh4WjcQGn2nso_Nc5uE3olTyg97xIglqVe_wSQSqTa3XB4mk9sxnCIx5i6syv4Ex5FK8KL1yyBRkq6DHrWm6G1ZCpxGk5J-rqro4Jqf8BstJYv_KxKKlE/s640/seta-1981-05-06.jpg" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">”Ville on sanonut minulle että olen maailman ihanin poika... Viittomakielen tulkki käänsi valloittavasti Jan Hammarlundin laulut.” <span style="font-size: 12.8px;">Kuva ja teksti </span><i style="font-size: 12.8px;">Seta</i><span style="font-size: 12.8px;">-lehdestä 5/81</span><span style="font-size: 12.8px;">.</span> </td></tr>
</tbody></table>
<div style="text-align: center;">
<div style="text-align: left;">
<span style="font-family: inherit;">Eiköhän siis yhdytä lauluun
ja nautita tovi vuoden 1981 puistojuhlan tunnelmista ennen kuin
suomalaispoikien matka jatkuu Kööpenhaminaan.</span><br />
<span style="font-family: inherit;"><br /></span>
<div style="text-align: center;">
<iframe allowtransparency="true" frameborder="0" height="380" src="https://open.spotify.com/embed/track/1uoS7JNTp4m01nLi9rAMxO" style="font-family: inherit;" width="300"></iframe></div>
</div>
</div>
<div class="MsoNormal">
<span style="color: windowtext;"><span style="font-family: inherit;"><br /></span></span></div>
<div class="MsoNormal">
Samasta aiheesta ja aiheen sivusta:</div>
<div>
<div>
<a href="http://hulivilipoika.blogspot.fi/2016/08/onnen-kaukoranta-homomatkailun-historiaa.html">Onnen kaukoranta: homomatkailun historiaa</a><br />
<a href="http://hulivilipoika.blogspot.fi/2016/10/suomalaispoikia-maailmalla-matkalla.html">Suomalaispoikia maailmalla: Matkalla rapakon takana</a><br />
<a href="http://hulivilipoika.blogspot.fi/2017/07/terveisia-poikien-paratiisista-kun.html">Terveisiä poikien paratiisista: kun ”Kalle” kirjoitti homoista</a></div>
<div>
<a href="http://hulivilipoika.blogspot.fi/2014/01/homohistoriallinen-tukholma-puistot.html">Homohistoriallinen Tukholma – puistot, baarit ja pisuaarit</a><br />
<a href="http://hulivilipoika.blogspot.fi/2014/05/homohistoriallinen-helsinki-1-kaupungin.html">Homohistoriallinen Helsinki 1–12</a><br />
<a href="http://hulivilipoika.blogspot.fi/2017/01/teikalaisten-turku-varsinaissuomalaista.html">Teikäläisten turku – varsinaissuomalaista homohistoriaa</a><br />
<a href="http://hulivilipoika.blogspot.fi/2016/02/vaasan-farssi-pohjalaista.html">Vaasan farssi – pohjalaista pervohistoriaa</a><br />
<a href="http://hulivilipoika.blogspot.fi/2014/10/yksi-vihrea-enkeli-kiitos-syysretki.html">Yksi vihreä enkeli, kiitos! – syysretki Pirkanmaan pervopääkaupunkiin</a><br />
<br />
Hulivilipojan kolumneja QX.fi-sivustossa:<br />
<a href="https://qx.fi/viihde/232917/instagay/">#Instagay</a><br />
<a href="https://qx.fi/viihde/233352/deittisovelluksissa-aiheuttavat-paanvaivaa-mykat-pihtarit/">Grindr</a><br />
<a href="https://qx.fi/viihde/233731/ystavyydenkavysta-riittaa-nakerrettavaa/">Penis</a><br />
<a href="https://qx.fi/viihde/234145/euroviisujen-1-semifinaali-hitit-ja-shitit-tarkastelussa/">Viisut 1</a>, <a href="https://qx.fi/viihde/234197/kuolleet-kantturat-ihmiskunnan-takapakit-ja-sirot-hammaskeijut/">Viisut 2</a></div>
<div>
<a href="https://qx.fi/viihde/234523/entisen-homon-pride-kavely/">Pride</a></div>
<div>
<a href="https://qx.fi/yhteiskunta/235202/jalleen-maaritellaan-sopiva-homoseksuaalin-tie-vaikka-vakisin/">Rasismi</a></div>
<div>
<a href="https://qx.fi/viihde/235477/syksyn-suuri-toppivertailu/">Toppi</a></div>
<div>
<br /></div>
</div>
Hulivilipoikahttp://www.blogger.com/profile/00174148253348186615noreply@blogger.com3tag:blogger.com,1999:blog-6119682259042511272.post-43655961900695359752017-07-26T10:18:00.003+03:002017-07-27T10:39:15.041+03:00Terveisiä poikien paratiisista: kun ”Kalle” kirjoitti homoista<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="MsoNormal">
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEibDyfDLBXBHV1UfYy-Gwfhh34MCFIp5LZ3jMUJZMGxe4dGqoTzByQhktDZB5fCz3CSFLjdFd-1OryIPNs-pquvJJXeg05DLDHugsHMx3O5lXTC6Ln_quH6QtFcGORhsAcQvqXp6IRpm0c/s1600/IMG_2870.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1200" data-original-width="1600" height="480" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEibDyfDLBXBHV1UfYy-Gwfhh34MCFIp5LZ3jMUJZMGxe4dGqoTzByQhktDZB5fCz3CSFLjdFd-1OryIPNs-pquvJJXeg05DLDHugsHMx3O5lXTC6Ln_quH6QtFcGORhsAcQvqXp6IRpm0c/s640/IMG_2870.JPG" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: right;"><i>Kalle </i>6/81.</td></tr>
</tbody></table>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<span style="font-family: inherit;">Olo on jo valmiiksi alaston: käsilaukku ja takki piti jättää
lukolliseen kaappiin, jotta läpäisisin vahtimestarin röntgenkatseen. Nyt
astelen pelkkää punaista muistikirjaa heilutellen suuresta salista toiseen,
sieltä portaita alas ja edelleen yhdyskäytävää pitkin toiseen taloon sekä
hissillä ylös. Patsasteltuani aikani tutun hyllyn ääressä joudun lopulta
luovuttamaan ja kysymään virkailijalta apua.</span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;">”Miestenlehdet ovat erikoislukusalissa”, nainen ilmoittaa
äänellä, joka tuntuu täyttävän koko kuolemanhiljaisen käytävän ja saavan kaikki
pöytiin painuneet päät kohoamaan joutsenkaulojen varassa. Pervo on jäänyt
kiinni housut kintuissa!<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;">Seuraa todellinen <i>walk
of shame</i>, jonka aikana kiroan kavioiden lailla kopsuvia kenkiäni. Paraskin porno-ori,
tuumin ja astun vielä yhteen portaikkoon. Siellä on kaappi, johon joudun
jättämään myös muistikirjani, tuon viimeisenkin rekvisiitan, jolla olen epätoivoisesti
yrittänyt viestiä olevani täällä kyllä ihan oikealla asialla. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;">Kun lukusalin virkailija lopulta laskee eteeni kymmenisen
tiiliskiven paksuista vuosikertaa <i>Kalle</i>-lehtiä,
luovutan. Hyvä on, hyvä on! Olen tullut Kansalliskirjastoon lukemaan pornoa. Kuulitteko
kaikki? PORNOA! Mutta tästä on seksi kaukana.</span><br />
<span style="font-family: inherit;"><br /></span>
<br />
<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: right; margin-left: 1em; text-align: right;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjPgPJJcH_WLQW7Pht3Ak4YYqMFIQ4-Q58WkJT2arRzUc4-2KL9zCbN2OnGR5Cm-nt24hp5DjwcGOXuyXMT_WedaH8z-fP7PVsUMXhOPwRBB1iZqZgyl6I5JL6apZqE354Xrhol-C_KXxQ/s1600/IMG_2398.JPG" imageanchor="1" style="clear: right; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1200" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjPgPJJcH_WLQW7Pht3Ak4YYqMFIQ4-Q58WkJT2arRzUc4-2KL9zCbN2OnGR5Cm-nt24hp5DjwcGOXuyXMT_WedaH8z-fP7PVsUMXhOPwRBB1iZqZgyl6I5JL6apZqE354Xrhol-C_KXxQ/s400/IMG_2398.JPG" width="300" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><i>Kallen </i>mainos <i>Mossessa </i>1/83.</td></tr>
</tbody></table>
<h3>
<span style="font-family: inherit;">Pornoa ja politikkaa</span></h3>
<span style="font-family: inherit;"><br /></span>
<span style="font-family: inherit;">Vanhoista suomalaisista homolehdistä muistetaan nykyisin
lähinnä Psyke ry:n julkaisema </span><i style="font-family: inherit;">96</i><span style="font-family: inherit;"> (jäljempänä
</span><i style="font-family: inherit;">Ysikutonen</i><span style="font-family: inherit;">) sekä Setan </span><i style="font-family: inherit;">Seta-lehti</i><span style="font-family: inherit;"> myöhempine
reinkarnaatioineen. Harvemmin kuulee sen sijaan muisteltavan </span><i style="font-family: inherit;">Kallea</i><span style="font-family: inherit;"> – varsinkaan kaihoisasti.</span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;">Lehtikeisari Urpo Lahtisen luotsaaman Lehtimiehet Oy:n perustama <i>Kalle</i> (1973–2015)
oli toki ensisijaisesti heteropornolehti, mutta se tarjosi vuodesta 1976
lähtien sisältöä myös homolukijoille. Tuolloin lehdessä alkoi nimittäin ilmestyä
homotarinoita sisältänyt ”Mies miehelle” -palsta. Vuonna 1978 palsta laajeni jo
”Gay-kansan omiksi sivuiksi” ja edelleen vuonna 1980 ”Gay-kansa” -nimiseksi
lehti lehdessä -spektaakkeliksi. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;">Kulminaatiopisteensä Lehtimiehet Oy:n homotarjonta saavutti
vuosina 1983–1984,
jolloin <i>Kallen</i> homosivujen rinnalla
julkaistiin sen sisältöä vastaavaa <i>Mosse</i>-homolehteä. Nimi oli tietysti lainattu <a href="http://hulivilipoika.blogspot.fi/2014/03/valtakunnanhomo-muistelee-monsieur.html">kulttihomo Monsieur Mosselta</a>, mutta muuten
lehdellä oli yhtä vähän tekemistä Mossen kanssa kuin mitä <i>Urkki</i>- ja <i>Manu</i>-pornolehdillä
oli omien kaimojensa kanssa.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;">Kansalliskirjaston <i>Kalle</i>-orgioideni
alussa oletin automaattisesti, että pornolehden homosivujen sisältö koostuisi ”Hannu
antoi minulle päätä kumisaappaiden vastakkain kitistessä” -tyyppisistä jutuista.
Niitä <i>Kallessa</i> toki riitti, mutta
varsinkin alkuvuosina sivuilla harjoitettiin myös aktiivista
kansalaisvaikuttamista ja esitettiin radikaalejakin poliittisia näkemyksiä. </span><br />
<span style="font-family: inherit;"><br /></span>
<span style="font-family: inherit;">Toistuvana
aiheena ja kritiikin kohteena oli esimerkiksi suomalaishomojen kohtaama syrjintä,
joka oli myös yhteiskunnan legitimoimaa rikoslain kehotuskieltopykälän, heteroseksiin
verrattuna korkeamman suojaikärajan ja homoseksuaalisuuden sairausleiman
vuoksi. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;"><i>Kalle</i> tarjosi näille
ahtaille asenteille vastapainoa julistamalla <i>gay power</i> -henkistä vapaan seksuaalisuuden ilosanomaa, jota se
maahantoi suoraan San Franciscosta ja muista maailman meikäläismetropoleista. <i>Kallen</i> homosivujen vakiokauraa olivat
toisin sanoen eskapistiset matkajutut ”sieltä jostakin”, missä kaikki oli
paremmin. Niiden rinnalle tuli 1970–1980-lukujen vaihteesta lähtien myös
kotimaan matkajuttuja osoituksena siitä, että aidsia edeltäneelle ajalle
tyypillinen homojen seksuaali-irrottelu sujui myös täällä Pohjantähden alla. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;"><i>Kalle</i> toimi lisäksi
jo varhain portaalina suomalaishomoille räätälöityihin kaupallisiin
palveluihin. Järjestötoimijoiden, eli Psyken ja Setan, tanssien lisäksi lehdessä
mainostettiin nimittäin ahkerasti kaupallisten toimijoiden järjestämiä disko-,
drag show- ja saunailtoja sekä ulkomaanmatkoja. Varsinkin seuramatkatarjonnan
kautta <i>Kallen</i> voidaan ajatella
avartaneen monen meikäläisen maailmaa täysin uudella tavalla. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;"><i>Kallen</i> homosivuja
lukiessa avautuivat epäilemättä myös monen heteron silmät. Koska sivut ilmestyivät
osana heteropornolehteä, niiden voidaan ajatella raivanneen homoseksuaalista
tilaa keskelle heteroseksuaalista (ala)kulttuuria. Erityisen merkittävää tämä
oli, kun ajatellaan <i>Kallen</i> levikkiä
ja lukijakuntaa.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;">Suomalaisen aikuisviihteen veteraanin Timo Korpin kirjasta <i>Lihaa säästämättä</i> (2002) selviää, että <i>Kallen</i> levikki oli parhaimmillaan
200 000 kappaletta ja että pornolehtien pääasiallinen lukijakunta koostui
ammattikoulun käyneistä 18–29-vuotiaista poikamiehistä. Heistä monet kohtasivat
ensimmäiset homonsa ehkä juuri <i>Kallen</i>
sivuilla. Asennekasvatuksen näkökulmasta on toki kyseenalaista, että kyseinen
homo saattoi poseerata tyytyväisenä ”ryhmäkuvassa” sanfranciscolaisen glory
holen edessä.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;">Seksikeskeisyyden vuoksi <i>Kallen</i>
ja sen oheisjulkaisun <i>Mossen</i>
vastaanotto oli hyvin negatiivista varsinkin <i>Seta-lehdessä</i>, joka teki kaikkensa muuttaakseen vallitsevia
ennakkoluuloja esimerkiksi aids-kriisin keskellä ja torjuakseen epidemiaa. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;">Seksikeskeisillä jutuillaan <i>Kallen </i>voidaan toki väittää tehneen homoille karhunpalveluksen,
koska jutut vahvistivat heterojen keskuudessa muutenkin vallinnutta mielikuvaa
puskissa panevista peppupojista. Toisaalta <i>Kallea
</i>ei parhaalla tahdollakaan voi pitää minään heteroseksuaalisen rakkaus-, avio-
ja perheinstituution pää-äänenkannattajana, ellei nyt ”Papin k---ä oli suuri ja
ryhmyinen kuin taidekynttilä” -tyyppisiä juttuja niin halua nähdä.
Seksikeskeinen ihmiskuva oli <i>Kallessa</i>
universaali, ja lehti pyrki osaltaan taistelemaan meidän kaikkien naimaluvan
puolesta. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;">Tässä jutussa tarkastelen <i>Kallen</i> homosivujen sisältöä sekä suhdetta muihin suomalaisiin
homolehtiin ja kentän toimijoihin. Materiaali koostuu vuosina 1976–1985
julkaistuista <i>Kalle</i>-lehdistä, joiden
rinnalle nostan poimintoja myös <i>Ysikutosesta</i>
ja <i>Seta-lehdestä</i>.</span><br />
<span style="font-family: inherit;"><br /></span>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhGoAReqZZa1JskT0CQuRgurB8XAGOZ4LkdzHYpXjfn6kiH9oLju3OVWctHOBjoO71vSWJkUXBJZcMj-x5KLR9A6SN3huzeIy9cOdKELTTvkfiBDBW1zTwGUtTfxnsjTxCoQ1AcQOHLEqw/s1600/IMG_2407.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1067" data-original-width="1600" height="426" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhGoAReqZZa1JskT0CQuRgurB8XAGOZ4LkdzHYpXjfn6kiH9oLju3OVWctHOBjoO71vSWJkUXBJZcMj-x5KLR9A6SN3huzeIy9cOdKELTTvkfiBDBW1zTwGUtTfxnsjTxCoQ1AcQOHLEqw/s640/IMG_2407.JPG" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><i>Kalle </i>1/77.</td></tr>
</tbody></table>
<h3>
<span style="font-family: inherit;"><br />’Sellaisille’ ja ’normaaleille’</span></h3>
</div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;"><i>Kallen</i> ensimmäinen
”Mies miehelle” -palsta ilmestyi numerossa 12/76. Sen jälkeen homot
vilahtelivat ja ennen kaikkea vilauttelivat kaikissa selaamissani
Kansalliskirjaston <i>Kalleissa</i> aina
vuoden 1985 loppuun saakka.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;">Alussa ”Mies miehelle” oli yksisivuinen ja kuvittamaton palsta,
joka sisälsi homotarinoita. Niistä käy esimerkiksi numerossa 1/77 julkaistu juttu
”Tule tanssimaan, kaunis poika”. Pornon sijasta sitä voisi kutsua esileikiksi,
joka valmisti <i>Kallen</i> lukijoita
siihen, mitä jatkossa olisi luvassa ja miksi.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;">Jutun kirjoittaja kuvaa suomalaisten homojen asemaa, ja sanakäänteet
tuovat mieleen Uuno Kailaan ”Pallokentällä”-runon: ”Pojat juoksivat notkein
säärin / yli pallokentän sen. / Eräs seisoi hievahtamatta, / eräs
raajarikkoinen.” Erona vain on se, että kirjoittaja kiistää oman
poikkeavuutensa, jonka nojalla hän joutui seuraamaan heterojen peliä katsomosta
käsin:</span></div>
<div class="MsoNormal">
<blockquote class="tr_bq">
<span style="font-family: inherit;">Itse en myönnä olevani mitenkään ”poikkeava” nuori mies.
Minua sykähdyttävät täsmälleen samat diskorytmit kuin ketä tahansa vähän alle
30-vuotiasta. Kun soulin syke jymisee Helsinki Clubin tai minkä tahansa
muotidiskoteekin kaiuttimista, kylmät väreet kulkevat välittömästi pitkin
selkäpiitäni. Ne ovat rytmejä jotka vievät väistämättä mukanaan, tanssittavat –
ja kiihottavat! Silmäni etsivät sopivaa partneria ravintolasalin pimeässä.
Löydän etsimäni silmät, katseen joka kääntyy hetkeksi pois… mutta palaa hetken
kuluttua arasti takaisin minuun päin. Minä haluan hakea hänet tanssilattialle,
olla hetken hänen partnerinsa, löytää yhteisen rytmin, tuokion mittaisen
läheisyyden… Mutta minä en voi sitä tehdä – en sen ihmisen kanssa, jota nyt
katson syvälle tummiin, arkoihin, kauniisiin silmiin. Me emme saa rakastella.
Me emme saa koskettaa toisiamme. Minä en voi hakea häntä tanssimaan, vaikka
Donna Summer huokailee kiihottavasti kaiuttimien välityksellä ”Couldn’t It Be
Magic” -laulun säveliä [po. ”Could it be magic”]. Minä en saa, sillä tuo
suloinen olento on poika, samaa sukupuolta kuin minäkin. – – Minä
tilaan tarjoilijalta uuden oluen. Vajoan tympääntyneenä tuoliini ja kaipaan
kauas Suomesta, Kööpenhaminan [homoyökerho] Madame Arthuriin, Amsterdamin
lukuisiin klubeihin, Las Palmasiin, Caprille…</span></blockquote>
</div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;">Vuoden 1977 Suomessa kahden miehen rakastelu ei toki ollut enää
laissa kiellettyä, mutta asenteiden ahtauden vuoksi samasukupuolisen rakkauden
liikkumatila tuntui kirjoittajasta yhä tavattoman pieneltä. Heteroravintolassa
ei sopinut olla avoimesti homo, ja yleinen mielipide lähti siitä, ettei homojen
sopinut tehdä mitään edes suljettujen ovien takana. Lopuksi jutun kirjoittaja kuitenkin
saa ihailemansa pojan mukaansa ja esittää suorastaan uhmakkaan vetoomuksen:</span></div>
<div class="MsoNormal">
<blockquote class="tr_bq">
<span style="font-family: inherit;">Unohdetaan tämän maan moraalisäännöt, ollaan kahden.
Rakastellaan niinkuin [sic] muutkin. Meillä on siihen täysi oikeus.
Suomessakin.</span></blockquote>
</div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;">Sanat oli todennäköisesti suunnattu yhtä paljon </span><i style="font-family: inherit;">Kallen</i><span style="font-family: inherit;"> hetero- kuin homolukijoillekin.
Homoille sanat toimivat voimapuheena, ja heteroille ne pyrkivät perustelemaan
sen, miksi heidän pornobuffetiinsa katettaisiin jatkossa lautanen myös
homoille. Samaisen jutun yhteydessä oli myös määritelty ”Mies miehelle” -palstan
missio näin:</span><br />
<blockquote class="tr_bq">
<span style="font-family: inherit;">Eivätkä nämä rivit ole pelkästään ’sellaisille’ lukijoille
tarkoitettuja – jos edes joku ’normaali’ lukija niiden avulla oppii
ymmärtämään rakkauden entistä monipuolisemmin, palsta on täyttänyt tehtävänsä
kaksin verroin.</span></blockquote>
<span style="font-family: inherit;"><br /></span>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjfEgkFYwhDwErnMWg4KtxUkKTno7BBkCHOpUH5cKDUEGMHVb76jpw2zF4d5Y6jLh0XLM3UlxLccEwm1MrhGP4BwTp5V_HLcdy0QkOl3mVU_QL-VmCOOvDDoSiwD4p46TQiTGaaqEmBP9E/s1600/IMG_2411.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1189" data-original-width="1600" height="474" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjfEgkFYwhDwErnMWg4KtxUkKTno7BBkCHOpUH5cKDUEGMHVb76jpw2zF4d5Y6jLh0XLM3UlxLccEwm1MrhGP4BwTp5V_HLcdy0QkOl3mVU_QL-VmCOOvDDoSiwD4p46TQiTGaaqEmBP9E/s640/IMG_2411.JPG" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><i>Kalle </i>7/77.</td></tr>
</tbody></table>
<h3>
<span style="font-family: inherit;"><br /></span><span style="font-family: inherit;">Henkireiät lähikuvassa</span></h3>
</div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;">Mielipidevaikuttajan tehtäväänsä <i>Kalle</i> toteutti suomalaishomojen tilannetta luotaavilla jutuilla,
joista otan esimerkiksi numerossa 9/77 ilmestyneen kirjoituksen ”Laki sallii –
salliiko yleinen mielipide: pakenevatko homoseksualistit Suomesta?”. Siinä
todetaan, että suomalainen yhteiskunta vainoaa lainmuutoksesta huolimatta
edelleen seksuaalisia vähemmistöjään (vrt. edellä mainittu kehotuskielto,
suojaikäraja ja sairausleima). Lisäksi kysytään yllättävän modernein
sanakääntein, ajaako Suomi todella ”vauraan, älykkään, luovan
homoseksualistiryhmänsä” maanpakoon.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;">Juttuun haastateltu Pekka kertoo menettäneensä homouden
vuoksi työpaikan, koska yhteiskunta ei vieläkään hyväksy homojen näkyvyyttä
lukuun ottamatta sääntöä vahvistavaa poikkeusta:</span><br />
<blockquote class="tr_bq">
<span style="font-family: inherit;">Joku Monsieur Mosse voi pelleillä julkkis-homona
kaupallisista syistä, mutta meille muille se on edelleen mahdotonta. Traaginen
naamioleikki saa jatkua.</span></blockquote>
</div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;">Ainoana henkireikänään Pekka näki ulkomaanmatkat
Manner-Eurooppaan ja Välimerelle, ja </span><i style="font-family: inherit;">Kallen</i><span style="font-family: inherit;">
homosivujen voidaan sanoa profiloituneen nimenomaan tämän reiän esittelijänä ja
kaupittelijana. Vaikka ”sellaisten” suomalaispoikien tilanne oli kaukana
taivaallisesta, </span><i style="font-family: inherit;">Kallen</i><span style="font-family: inherit;"> matkajuttuja
lukiessaan he saattoivat sentään julistaa Belinda Carlislen tavoin: ”Ooh, heaven
is a place on earth!”</span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;">”Luvattu maa” -aiheisesta matkakirjoittelusta on esimerkkinä
<i>Kallessa</i> 7/77 julkaistu juttu ”San
Francisco – poikien oman maailman keskus”. Se korostaa ”Tule tanssimaan, kaunis
poika” -jutun tavoin moraalisäännöille pyllistämistä, ja sivustatukea
vapaustaisteluun tarjoaa ”homoseksualistien oma maailmanpääkaupunki” San
Francisco. Sieltä kun löytyi homodiskojen lisäksi meikäläisten oma kaupunginosa
homomaitokauppoineen kaikkineen sekä ennen kaikkea avoimuutta ja onnea ilman
syyllisyydentuntoja:</span></div>
<div class="MsoNormal">
<blockquote class="tr_bq">
<span style="font-family: inherit;">Rakkaat ystävät! Terveisiä poikien paratiisista –
miljoonakaupungista, joka kuhisee MEITÄ – kauniita, ihania, vapaita ja
vapautuneita ihmisiä. Nuoria ja vanhoja, valkoisia ja mustia, homoja ja
lesboja! Ihmisiä jotka nauravat onnellisen vapautuneina Mooseksen laille,
vanhoille moraalisäännöille ja sikamaisesti käyttäytyvien pikkuporvarien
”hintti-vihalle”. – – En ole mikään amerikkalaisuuden ystävä – mutta THE GAY
SAN FRANCISCO ylittääkin kaikki kansalliset, poliittiset, uskonnolliset ja
rodulliset rajat. Tätä valtavaa ihmisjoukkoa yhdistää asia, joka on meille
keskeisempi kuin kaikki muut. ”Poikkeavien” vallankumous tulee! Tunnussana on
GAY! Gay World! Gay Power!</span></blockquote>
</div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;">Homojen vastustajien kutsuminen sikamaisiksi
pikkuporvareiksi ja vallankumouksen lupailu ovat esimerkkejä siitä, miten </span><i style="font-family: inherit;">Kalle</i><span style="font-family: inherit;"> valoi meikäläisiin taistelutahtoa </span><i style="font-family: inherit;">Ysikutoseen</i><span style="font-family: inherit;"> ja </span><i style="font-family: inherit;">Seta-lehteen</i><span style="font-family: inherit;"> nähden poikkeuksellisen kovin painotuksin. Vieläkin
kovemmille kierroksille kapinapuhe yltyi Hulivilipojan syntymävuotena ja
-kuukautena ilmestyneessä numerossa 9/77, jossa käsiteltiin homovainojen ja
viharikosten yleistymisestä Yhdysvalloissa. Seuraava kappale oli varmuuden
vuoksi lihavoitu:</span></div>
<div class="MsoNormal">
<blockquote class="tr_bq">
<span style="font-family: inherit;">Homoseksualistit eivät kuitenkaan enää naismaisesti alistu
väkivaltaan. Taistelu kiihtyy ja siirtyy kaduille, eikä GAY MOVEMENT tyydy
jatkuvasti kääntämään toista poskea lyötäväksi. Se vastaa hyökkäyksiin samalla
mitalla, väkivallalla ja tarvittaessa aseellisillakin vastaiskuilla. Homoseksualistit harjoittelevat kaikkialla Yhdysvalloissa itsepuolustusta,
karatea, nyrkkeilyä, jopa aseiden käyttöä. Jos ”normaalit” hyökkääjät
kuvittelevat kohtaavansa arkoja, kimakasti kirkuvia mammanpoikia, he totisesti
kokevat elämänsä yllätyksen.</span></blockquote>
</div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;">Yhtä militanttia homopuhetta ei varmasti ollut Suomessa
kuunaan kuultu – varsinkaan julkaisussa, jonka levikki pyöri lähes
neljännesmiljoonassa. Tämä oli kuitenkin vain ääriesimerkki, ja myöhempinä
vuosina </span><i style="font-family: inherit;">Kalle </i><span style="font-family: inherit;">kävi
kansalaisoikeustaistelua etupäässä makuuhuoneesta käsin. Siinäkin se seurasi
tiiviisti kansainvälistä esimerkkiä, kuten vaikkapa <a href="http://hulivilipoika.blogspot.fi/2016/04/down-by-laituri-leonard-fink-ja.html">aiemmasta New York -jutusta</a>
voi lukea.</span><br />
<span style="font-family: inherit;"><br /></span>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjRI_BeMZRJyZuuGznLjqWpw3sOxIbZJGaabT-RAMgNkZzAaA8snqxgz12NBxLXRCcXU_QLK94gN7plgXM8IfaWlQzvquzUsh2Qpxv-NVe5FXMPXLwhsRe8fsDrXevci-SoYvxyaYAGvqQ/s1600/IMG_2768.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1200" data-original-width="1600" height="480" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjRI_BeMZRJyZuuGznLjqWpw3sOxIbZJGaabT-RAMgNkZzAaA8snqxgz12NBxLXRCcXU_QLK94gN7plgXM8IfaWlQzvquzUsh2Qpxv-NVe5FXMPXLwhsRe8fsDrXevci-SoYvxyaYAGvqQ/s640/IMG_2768.JPG" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><i>Kalle </i>1/78.</td></tr>
</tbody></table>
<h3>
<span style="font-family: inherit;"><br />Kun kahdesta tuli kansa</span></h3>
</div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;">Toistuvissa matkajutuissaan <i>Kalle</i> toisaalta maahantoi Suomeen aidsia edeltäneelle ajalle
tyypillistä homoseksiutopiaa ja toisaalta loi sitä. Jälkimmäisestä on esimerkkinä
se, miten estottomasti lehdessä kaluttiin 1980-luvun alusta lähtien suomalaisia
kaupunkeja ja kohtaamispaikkoja ja miten lehden sivuilla tarjottiin suomalaislukijoille
seksilomavinkkejä ja jopa seksilomia muiden kaupallisten toimijoiden kautta.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;">Ensimmäinen määrätietoinen liike tähän suuntaan otettiin
numerossa 1/78, jossa ”Mies miehelle” -palstan nimeksi vaihtui ”Gay-kansan omat
sivut”. Kahdesta miehestä oli nyt tullut kokonainen voimaantunut gay-kansa, jolla
oli oma uniikki kulttuuripiirinsä ja jota rohkaistiin osallistuvaan ja
aktiiviseen kansalaisuuteen esimerkiksi ”<i>Kallen</i>
suuressa gay-matkaoppaassa”. Se tarjosi ”yleisiä matkaohjeita, paljastavan
saunaoppaan ja vinkkejä Skandinaviassa matkustaville”, neuvoi ”Keski-Euroopan
suurten homokeskusten makeimmat mestat” ja keskittyi lisäksi ”etelän
lomarantoihin – gay-kansan kannalta nähtyinä”.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;">Aiemmissa <a href="http://hulivilipoika.blogspot.fi/2016/08/onnen-kaukoranta-homomatkailun-historiaa.html">”Homomatkailun historiaa”</a>- ja <a href="http://hulivilipoika.blogspot.fi/2016/10/suomalaispoikia-maailmalla-matkalla.html">”Suomalaispoikia maailmalla”</a> -jutuissa on ollut puhetta, että vastaavia matkajuttuja ja -oppaita
oli ilmestynyt <i>Ysikutonen</i>-lehdessä jo
vuodesta 1969 lähtien. Erona vain oli se, että <i>Ysikutonen</i> joutui Psyken pää-äänenkannattajana hillitsemään
hilujaan tarjotakseen jotakuinkin uskottavaa vastapainoa tuiki asialliselle <i>Seta-lehdelle</i>. Viimeksi mainitussa kun
ei todellakaan kerrottu, miten lukija voi voimaantua maailman metropolien
homopuistoissa (neljäs puska vasemmalta käsin).<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;"><i>Ysikutosen</i> matkajutut
kyllä ohjasivat lukijat oikeaan puskaan ynnä baareihin ja saunoihin, mutta niissä
yhdessäkään ei herkuteltu kirjoittajien tai lukijoiden omilla
seksikokemuksilla. Juuri tässä piili markkinarako, jota pornolehden sopi takoa.
<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;">Vauhtiin päästiin varsinkin numerossa 1/1980, jonka myötä <i>Kallen</i> homosivut alkoivat ilmestyä laajana
”Gay-kansa”-nimisenä lehtenä lehdessä. Siinä rohkaistiin lukijoita tulemaan
”mukaan avustamaan omalla tosikertomuksellasi”, ja lukijathan tulivat – monta
kertaa. </span><br />
<span style="font-family: inherit;"><br /></span>
<span style="font-family: inherit;">Esimakua saatiin jo samaisen lehden jutussa ”Seksikkäin matkani”, jossa
nimimerkki ”Seuramatkalainen antivotkaturisti” tutustui Leningradiin edestä ja
takaa. </span><span style="font-family: inherit;">Hänen majapaikkanaan oli Europeiskaja-hotelli,
josta oli vain parin minuutin kävelymatka homojen suosimaan Katariina Suuren
puistoon. Siellä suomalaispoika sai heti seuraa Sašasta, joka ”hymyili paljastaen
mustien viiksiensä alta valkoisen hammasrivin, jonka lomassa vilahti yksi
kultahammas”. </span><br />
<span style="font-family: inherit;"><br /></span>
<span style="font-family: inherit;">Ja ei aikaakaan, kun kullan kimallukselle toi vastapainoa terska,
joka ”oli kuin tummanpunainen suuri tomaatti”. Tällä ja muilla jutuillaan </span><i style="font-family: inherit;">Kalle</i><span style="font-family: inherit;"> osoitti, että seksi toden totta on
ihmiskunnan hauskimpia asioita.</span><br />
<span style="font-family: inherit;"><br /></span>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgCh2f-jY4DU9587MQ-e-bA45Ypmh2queC17rBi8U4uEOtoeBwwVGeDJApCVNDD5q3vVhat36nWn11mYWqV91K_z47W1Lvjv3Xf9fp8d-EsGwZDmggxbApf0PVbDEj6FKq5BmBjAy_R2WA/s1600/IMG_2826.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1456" data-original-width="1600" height="582" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgCh2f-jY4DU9587MQ-e-bA45Ypmh2queC17rBi8U4uEOtoeBwwVGeDJApCVNDD5q3vVhat36nWn11mYWqV91K_z47W1Lvjv3Xf9fp8d-EsGwZDmggxbApf0PVbDEj6FKq5BmBjAy_R2WA/s640/IMG_2826.JPG" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><i>Kalle </i>1/80.</td></tr>
</tbody></table>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<h3>
<span style="font-family: inherit;"><br />Härmän pojan estot karisevat</span></h3>
</div>
<div class="MsoNormal">
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
</div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;">”Gay-kansa”-pienoislehden myötä <i>Kallen</i> homojuttujen painopiste siirtyi aiempaa vahvemmin
koto-Suomeen. Tämä kuvasti sitä, että kansainvälisen homokulttuurin läpäissyt
seksuaalinen vapautuminen oli muuttumassa eksoottisesta matkamuistosta
arkitodellisuudeksi myös aavan meren tällä puolen. Jos vielä vuonna 1977
kysyttiin, pakenevatko homoseksualistit Suomesta, nyt kotimaassakin tuntui
olevan enemmän tilaa hengittää. </span><br />
<span style="font-family: inherit;"><br /></span>
<span style="font-family: inherit;">Esimerkkinä tästä on <i>Kallessa</i> 10/80 julkaistu juttu ”Helsinki Gay by Night: joka ilta
voi mennä johonkin”. Aikojen muuttumista pohdittiin jutussa näin:</span></div>
<div class="MsoNormal">
<blockquote class="tr_bq">
<span style="font-family: inherit;">Suomi on viime vuosina esiintynyt usein eurooppalaisten
lehtien, eikä vähiten gay-lehtien palstoilla vanhoillisten, homoseksualistien
syrjintää koskevien suomalaisasenteittensa ja kaksinaismoralististen
homoseksuaalilakiensa ansiosta. Kun ajatellaan sallivuuden ja vapaamielisyyden
suovia nautinnollisia ihmissuhteita, voi vain todeta, että Suomi on jo
pelkästään Pohjoismaissa selvästi jäljessä. Silti, kyllä Härmänkin pojan
rinnassa sykkii lämmin sydän. Hänen juroutensa sekä suomalaisen elämäntavan
aiheuttamat estonsa karisevat viimeistään silloin, kun pääsee toisenlaiseen,
estottomaan ja iloisesti käyttäytyvään seuraan. Paikkoihin, joita Suomesta ei
luulisi löytyvän ollenkaan.</span></blockquote>
</div>
<div class="MsoNormal">
Ingressiä seuraa ”Homokadun appro” -tyyppinen baarikierros, jonka aikana tutustutaan Helsingin tuolloisiin homodiskoihin ja -tansseihin. Ne kaikki olivat vielä muissa ravintoloissa tiettyinä iltoina järjestettyjä tilaisuuksia – Suomen ensimmäisen varsinaisen homobaarin Gay Gambrinin avautumistahan saatiin odotella vielä nelisen vuotta [ks. <a href="http://hulivilipoika.blogspot.fi/2016/02/homohistoriallinen-helsinki-12-kimpsut.html">Homohistoriallinen Helsinki 12: Kimpsut Kampsuun!</a><span style="font-family: inherit;">].</span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;"><i>Kallen</i> jutussa
vierailtiin kuitenkin jo tämän tulevan kulttibaarin tiloissa Isolla
Roobertinkadulla, koska ”Pärre” pyöritti niissä Club Diana -nimisiä
diskoiltoja. Club Dianan todellisena vetonaulana oli drag- eli
transvestiittishow, jonka Rolle Paukku oli tuonut Euroopasta ”tänne susien
keskelle” ja ideoinut yhdessä esiintyjien kanssa. Show’sta oli kirjoitettu
haltioituneeseen sävyyn jo <i>Kallen</i> numerossa
12/79:</span></div>
<div class="MsoNormal">
<blockquote class="tr_bq">
<span style="font-family: inherit;">Helsingin Diana-clubissa musiikki kaikaa nauhalta.
Värivalot, diaheittimet, luovat omaa viehkon villiä fiilistänsä. Lavalle tulee
karvarintainen kaveri, alkaa esittää; aukoo suutaan laulun tahtiin, elehtii.
Lanne hurmaa, käsi tekee kaarteen, norsunluurunkoinen kukkakoristeinen viuhka
heilahtaa tyylikkäästi. Iltapuku on punainen ja pitkä. Peruukki vaalea,
kihartuva, kukin koristeltu. Meikki on sitä luokkaa, että joko kasvotaiteen
erikoiskurssi on suoritettu arvosanalla erinomainen – tai sitten sivellin
luontuu käteen syntyjään. Ja se iltapuku! Rinnat on muokattu paikalleen,
pehmeän muodon antaa kiinteän massan päälle puhallettu – kortonki! Ihan totta.
Kullankeltaiset rintakarvat rehottavat syvään, syvään uurretun iltapuvun
kaula-aukosta.</span></blockquote>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjrg7hiKowqwqQ4farzLemFTWff4vC_RYGYAytv2M1d24dxlK7CT_2ZNOL1psCKXpaSVi2_ukYpPhpZrOpi81uB_4KI4E2Wp6iyd5Fgd-4_Pu9bsTC4Dvc66na1UMJh4CisBJFhzzX26HU/s1600/IMG_2784.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1200" data-original-width="1600" height="480" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjrg7hiKowqwqQ4farzLemFTWff4vC_RYGYAytv2M1d24dxlK7CT_2ZNOL1psCKXpaSVi2_ukYpPhpZrOpi81uB_4KI4E2Wp6iyd5Fgd-4_Pu9bsTC4Dvc66na1UMJh4CisBJFhzzX26HU/s640/IMG_2784.JPG" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><i>Kalle </i>12/79.</td></tr>
</tbody></table>
<span style="font-family: inherit;"><br /></span>
<span style="font-family: inherit;">Show mainittiin myös numerossa 10/80 ilmestyneessä jutussa,
jossa hehkutettiin ”aikaisemmin talven aikana Helsinkiä koetellutta Drag-Show
-aaltoa, kansaa mykistänyttä ihmeellistä showta, jossa miehet esiintyvät
tunnettuja naistähtiä jäljitellen ja jossa karvattomat muskeliurokset saivat
yleisön villiintymään raikuviin suosionosoituksiin”. Nyt jutun kirjoittajat
olivat kuitenkin tulleet katsomaan tavallista gay-keskiviikkoiltaa ilman sen
kummempia tehosteita. Samalla tarjottiin ehtaa ”teryleenit paukkuen” -ajankuvaa
1980-luvun alun homo-Suomesta:</span></div>
<div class="MsoNormal">
<blockquote class="tr_bq">
<span style="font-family: inherit;">Yhdeksän jälkeen ihmisiä saapuu sisään jo tasaisesti,
katseet liukuvat, puheensorina yltyy, pikkupeput, farkut ja teryleenit
heiluvat, ilmapiiri tihenee. ”Tuleeko hän tänään”, ilmeitä. Disc-jockey
aloittaa. Rytmikäs ja hyvin valittu diskomusiikki tunkeutuu luihin ja ytimiin.
Voihan pojat! Ilta vaikuttaa lupaavalta.</span></blockquote>
</div>
Kohta oli kuitenkin jo torstai toivoa täynnä, ja Kallen baarikierros jatkui seuraavana etappinaan Setan disko Studio 302. Se löytyi ”verraten helposti Lönnrotinkadulta ja sisälle meno oli uskomatonta” [ks. myös <a href="http://hulivilipoika.blogspot.fi/2016/01/homohistoriallinen-helsinki-11-disco.html">Homohistoriallinen Helsinki 11: Disco cha-cha</a>]:<br />
<div class="MsoNormal">
<blockquote class="tr_bq">
<span style="font-family: inherit;">Jäämme ravintolasalin ovelle ihmettelemään eteemme aukeavaa
väenpaljoutta, talo on tupaten täynnä, niin poikia kuin tyttöjäkin, vapaita
paikkoja ei näy missään. – – Täällä todella tanssitaan! Vauhti saa ns. tavallisen
helsinkiläisen diskon kalpenemaan. Musiikki on hyvää, jatkuvatempoista,
mannermaista, ihmiset tanssivat tanssimisen ilosta. Studio 302:ssa näyttävät
olevan edustettuina monet seksuaalisuuden eri muodot, on poikia ja tyttöjä,
kehonrakentajia, nahkakundeja, loppujen lopuksi ihan tavallisen näköisiä
ihmisiä. Farkut ja sporttarit tuntuvat olevan rautaa. – – Studio 302 on Suomen suurin ja ehkä
vapaamielisin gay-disko ja siellä jopa tarjotaan yleisölle silloin tällöin
tasokkaita esityksiä. Siksi Studio 302 on tällä hetkellä ehdoton in Helsingin
gay-piireissä.</span></blockquote>
</div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;">Mutta paras oli vasta tulossa, sillä </span><i style="font-family: inherit;">Kallen</i><span style="font-family: inherit;"> numerossa 1/81 mainostettiin homo-Suomi nousuun -hengessä ”aivan
ratkaisevasti uudentasoista gay-diskoravintolaa”, joka aloittaisi toimintansa
sunnuntaina 4. tammikuuta 1981. Kyse oli Erkki Juhanin Ravintola Kaisaniemessä järjestämistä
diskoilloista, joista voi lukea myös <a href="http://hulivilipoika.blogspot.fi/2016/01/homohistoriallinen-helsinki-11-disco.html">aiemmasta blogikirjoituksesta</a> sekä </span><i style="font-family: inherit;"><a href="http://qx.fi/">QX.fi</a></i><span style="font-family: inherit;"><a href="https://qx.fi/yhteiskunta/234663/homohistoria-tama-oli-suomen-kuumin-homo-klubi/">-sivuston historiikista</a>.</span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;"><i>Kalle</i> esitteli
Club Cabaret’ta numerossa 3/81 julkaistussa jutussa ”Club Cabaret toi
uimastadionin saunan mieleen”. <i>Ysikutosestakin</i>
tutun Antinous-nimimerkin jutussa kerrotaan diskon avajaisillasta näin:</span></div>
<div class="MsoNormal">
<blockquote class="tr_bq">
<span style="font-family: inherit;">– – jo 4:nä tammikuuta oli Kallen gay-toimittajalla kunnia
ihan kutsuvieraana todistaa yli kolmensadan läsnäolijan riemua uudessa
vauhdikkaassa gay-diskossa. ”CLUB CABARET” oli päivän nimi. Illan mittaan
selvisi, etteivät vain paikan ulkonaiset puitteet olleet erilaisia muihin
gay-diskoihin verrattuna, vaan myös järjestäjät olivat uusia. – –
Oli unelmien prinssejä ja prinsessoja joka makuun, eikä tanssiin haussa juuri
kursailtu. Erikoismaininnan ansaitsee nuori disc-jockey, joka todella sai
aremmatkin vaihtamaan kaljapullonsa ja drinkkinsä parkettiin. Sitten himmenivät
valot. Club Cabaret’n tarjoama Rolle Paukun ohjaama ja 7 esiintyjää käsittänyt
avajaisshow ”Caligula” alkoi. Sitä paljasta pintaa, tuli uimastadikan sauna
mieleen. Shown taiteellisuus oli kyllä ehkä joillekin liikaa, mutta monet
puolituntisen aikana nähdyt korkeatasoiset näyttelijäsuoritukset hämmästyttivät
taas erilaisuudellaan toisia. – – Vuoden 1981 huvikausi on todella
raflaavasti avattu.</span></blockquote>
</div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;">Tämän jälkeen Club Cabaret’hen palattiin vielä </span><i style="font-family: inherit;">Kallessa</i><span style="font-family: inherit;"> 6/82 julkaistussa jutussa ”Ensikertalaisen
kokemuksia gay-diskosta!”. Jutun kirjoittanut Sami kertoo, miltä tuntui
23-vuotiaana pikkupaikkakunnan poikana astella ensimmäisen kerran paikkaan,
joka mainosti itseään </span><i style="font-family: inherit;">Kallessa</i><span style="font-family: inherit;"> 12/81
sanoilla ”uusi H:gin vauhtidisko ennen näkemättömissä tiloissa. Täydet
oikeudet, suuri baari. Myös futuristeille!”:</span><br />
<blockquote class="tr_bq">
<span style="font-family: inherit;">Sydän hieman väristen astuin tunnelmalliseen, hämyisästi
valaistuun ravintolasaliin, jossa jo nyt oli enemmän ihmisiä kuin aikaisemmin
edes olin osannut kuvitella. Ja lisää tuli koko ajan. Lauantai on suosittu
ilta. Eteisen seinältä löytyi suuria tiedotuksia Club Cabaretin järjestämistä
matkoista kaikille kiinnostuneille. Oli yhteismatkaa Köpikseen, Pariisiin,
Ibizalle ja Amerikkaan asti, New Yorkiin. Ravintolasalin muoto ihmisineen taas
oli mielestäni jotain ainutlaatuista, ja mursuviiksinen englantia puhuva
tiskijukka, aivan kun ei Suomessa olisikaan. – – Ja fiilis se vain kohosi!
Vieressäni istuva kaveri, Hannu, oli mukava ja hän hymyili kauniilla
valkoisilla hampaillaan niin, etten tiennyt mihin käteni panisin. – – ”To
be superman”, supermies, huippuhitti ja hyvä! Tempaan Hannun mukaan parketille,
johon suuren tungoksen vuoksi hädin tuskin mahdumme. Kohta tulee jo aamu, mutta
vauhti vain jatkuu, aamukahteen asti. Silti viimeiset hitaat tulevat aikanaan
ja pääsen painautumaan tiiviisti Hannun lämpöistä olemusta vasten. Hän maistuu
hyvältä, mieheltä.</span></blockquote>
<span style="font-family: inherit; text-align: center;"><iframe allowfullscreen="" frameborder="0" height="315" src="https://www.youtube.com/embed/kv_6YC-jSZw" width="560"></iframe></span><br />
<span style="font-family: inherit; text-align: center;"><br /></span>
<br />
<h3>
<span style="font-family: inherit; text-align: center;">Mutkia Caesarin matkassa</span></h3>
</div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;">Samin kohtaamat matkamainokset kertoivat Erkki Juhanin Club
Cabaret’n ja ”Pärren” Club Dianan ympärille syntyneestä
kaupallisesta homotarjonnasta, jota markkinoitiin näkyvästi <i>Kallen</i> ”keltaisilla sivuilla”.
Esimerkiksi numeron 3/83 ”Gay-tiedotuksissa” mainostetaan Club Cabaret’n
diskojen lisäksi Club Dianan diskoa (tiistaisin eräässä keskustan ravintolassa),
saunailtoja, matkaesitettä ja puhelinpalvelua, josta voi kysyä
tapaamispaikoista sekä ”henkilökohtaisista asioista täydellisellä
luottamuksella”. Mukana on myös tiedotus, jossa haetaan ”hyvännäköisiä,
hyvävartaloisia ja muutenkin sopusuhtaisia kavereita” valokuvamalleiksi.</span><br />
<span style="font-family: inherit;"><br /></span>
<span style="font-family: inherit;">Pikakelaus </span><i style="font-family: inherit;">Seta</i><span style="font-family: inherit;">-lehteen
2/84, jossa käsitellään homoille suunnatun liiketoiminnan kasvua Suomessa
otsikolla ”Alaikäisiä, salakuljetusta, ’puhelinpalvelua’: Club Diana
arveluttavalla tiellä”. </span><i style="font-family: inherit;">Seta</i><span style="font-family: inherit;">-lehden
työryhmän kirjoittamassa jutussa kutsutaan Club Dianaa peitenimeksi, jonka alla
harjoitettiin monenlaista hämäräbisnestä: laitonta pornolehti- ja
videofilmikauppaa, pimeää matkanjärjestämistä, alaikäisten pornokuvausta ja
kyseenalaista puhelinpalvelua.</span><br />
<span style="font-family: inherit;"><br /></span>
<span style="font-family: inherit;">Osavastuuta hämäräbisneksistä vieritettiin myös Lehtimiehet
Oy:lle, koska Club Dianan toimintaa mainostettiin niin ahkerasti </span><i style="font-family: inherit;">Kallessa</i><span style="font-family: inherit;"> sekä sen spin off -lehti </span><i style="font-family: inherit;">Mossessa </i><span style="font-family: inherit;">ja koska Dianan taustahahmo </span>”Pärre” <span style="font-family: inherit;">toimi molempien erikoistoimittajana nimimerkillä Caesar. </span><i style="font-family: inherit;">Kallessa</i><span style="font-family: inherit;"> hän kirjoitti ”Caesarin
matkassa” -palstalla kotimaisista kaupunkikierroksistaan ehdassa
gonzojournalismin hengessä.</span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;">Caesar oli milloin ”Markun ja Arin kanssa Oulun yössä”
(10/81), milloin ”Jyväshyvää” etsimässä! (7/82), milloin ”Panun kanssa
Mikkelissä panulla” (7/83) ja milloin tutkimassa ”tunnetulla taidollaan armaan
Suomemme itäisiä osia, eli millaista piirakkaa Karjalan laulumailta mahtaisi
löytyä” (10/82).<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;"><i>Seta</i>-lehden 2/84 jutun
mukaan näihin kotimaisiin kaupunkijuttuihin ja pornokuvauksiin houkuteltiin
väkeä esimerkiksi <i>Kallen</i>
kontaktipalstalla ilmoitelleiden ja Club Dianan neuvontapuhelimeen soitelleiden
joukosta. Tämä herätti huolta henkilötietojen joutumisesta vääriin käsin. Soppaan vedettiin mukaan myös Psyke ry, koska ”Pärre” toimi sen <i>Ysikutonen</i>-lehden vt. päätoimittajana. </span><span style="font-family: inherit;">”Onkohan jo myös Psyken jäsenkortisto Dianan käytössä”, </span><i style="font-family: inherit;">Seta</i><span style="font-family: inherit;">-lehdessä kysyttiin, ja samalla
tultiin elvyttäneeksi politiikkaa painottaneen Setan sekä viihdepainotteisen Psyken
välinen vanha kissanhännänveto.</span><br />
<span style="font-family: inherit;"><br /></span>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgGiZ2b3jraR0x-g1U9tZPbvK5EdX-Ygosa_P6IXI5arlOewK_DjK2LHDhiawmHhiDOZlXJBKxuySj_YvwT1lHPhfGGLS67zoQqILZD-MfI8w3R2himEN46oopEufaI2kFV_7i5zOCYEi8/s1600/IMG_2796.JPG" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1200" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgGiZ2b3jraR0x-g1U9tZPbvK5EdX-Ygosa_P6IXI5arlOewK_DjK2LHDhiawmHhiDOZlXJBKxuySj_YvwT1lHPhfGGLS67zoQqILZD-MfI8w3R2himEN46oopEufaI2kFV_7i5zOCYEi8/s400/IMG_2796.JPG" width="300" /></a></div>
<span style="font-family: inherit;">Vastine </span><i style="font-family: inherit;">Seta</i><span style="font-family: inherit;">-lehden
juttuun saatiin </span><i style="font-family: inherit;">Ysikutosen</i><span style="font-family: inherit;"> 3/84
pääkirjoituksessa, joka oli otsikoitu ”Veljesi vartija – SETA?”. Siinä Setaa
syytetään riidan kylvämisestä ja sitä kautta homoliikkeen vahingoittamisesta:</span></div>
<div class="MsoNormal">
<blockquote class="tr_bq">
<span style="font-family: inherit;">SETAn Triangel-diskossa käyneet kertoivat kuulleensa
juttua, että seuraava SETA-lehti pistää Psykeä ja Club Dianaa ojennukseen mm.
nimiä paljastamalla. Kuittasin asian kädenhuitaisulla ja totesin, että nykyään
ei enää nahistella menneistä, vaan alan järjestöt tuntevat vastuunsa yhteisömme
etuja ajaessaan. Suuri oli hämmästykseni, kun SETA-lehden 2/84 ilmestyttyä
huhut osoittautuivat todeksi. – – SETAn ja SETA-lehden työ on
arvokasta. Yhtä arvokasta on Psyken ja Ysikutosen työ, samoin Club Dianan työ.
Koska on olemassa eri järjestöjä ja lehtiä, on olemassa eri mielipiteitä ja
näkemyksiä. Tällaisen tosiasian ei pitäisi olla riidan tai koston aihe vapaassa
maassa. Jos se sitä on, pitäisi pysähtyä pohtimaan, aiheutuuko siitä enemmän
vahinkoa kuin hyötyä.</span></blockquote>
</div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;">Pääkirjoituksessa mainittiin, että asian selvittely oli kesken,
joten lehti pidättäytyi muista kommenteista. Tiedossani ei kuitenkaan ole,
mihin vastatoimiin juttu johti ja miten ”Pärre” vastasi häneen kohdistettuihin
rajuihin syytöksiin.</span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<h3>
<span style="font-family: inherit;">Taustalla aids-peikko</span></h3>
</div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;">On tuskin sattumaa, että Setan, Club Dianan, Lehtimiesten ja
Psyken välit kriisiytyivät juuri vuonna 1984 – vain reilut puoli vuotta sen
jälkeen, kun Suomen ensimmäinen aids-tapaus oli tullut lööppeihin. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;">Olli Stålström kirjoittaa <i>Finnqueer</i>-verkkolehden artikkelissaan <a href="http://www.finnqueer.net/juttu.cgi?s=101_6_1">”Merkintöjä aids-ilmiön esihistoriasta”</a> siitä, miten Seta teki kriisin puhjettua kaikkensa jakaakseen
asiallista tietoa ja valistaakseen ihmisiä keskellä terveys- ja moraalipaniikkia.
Tätä työtä teki myös Psyke esimerkiksi <i>Ysikutosen</i>
sivuilla. <i>Kallen</i> ja <i>Mossen</i> sekä Club Dianan intressit taas
olivat ensisijaisesti kaupallisia, ja ne jatkoivat yhä katteettomammaksi käyneen
seksuaaliutopian kaupittelua kriisistä huolimatta. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;">Ilman aids-kriisiäkin oli selvää, että Seta ei olisi poliittisine
näkemyksineen voinut olla enää kauempana <i>Kallen</i>
kaltaisen pornolehden visiosta, missiosta ja tavoitteista. Tämän voi huomata tarkastelemalla
vaikkapa <i>Kallessa</i> 12/79 ilmestynyttä
juttua ”Homoseksuaalisuus on rakkautta, sanovat setalaiset”, jossa esiteltiin sinänsä
asiallisesti Setan toimintaa. Lukiessa huomio kiinnittyy seuraaviin kohtiin:</span></div>
<div class="MsoNormal">
<blockquote class="tr_bq">
<span style="font-family: inherit;">Setalaiset haluavat eritoten korostaa ihmiskäsitystään.
Kysymys on heidän mielestään ihmissuhteesta, ei seksistä. – – Jo
sanana homoseksuaalisuus on harhaanjohtava, sillä se korostaa seksuaalisuutta. – –
Yleinen väärinkäsitys on se, että homosuhteet ovat lyhytaikaisia, ”yhden yön”
tarinoita. Todellisuudessa suhteita on monenlaisia, lyhytaikaisista
elämänikäisiin rakkaussuhteisiin.</span></blockquote>
</div>
<div class="MsoNormal">
<i style="font-family: inherit;">Kalle</i><span style="font-family: inherit;"> itse
esitteli alkuvuosien satunnaisia poliittisia irtiottoja lukuun ottamatta
homoseksuaalisuutta juuri näiden yhden – etten sanoisi tuhannen ja yhden – yön
tarinoiden kautta. Niinpä jo otsikon ”sanovat setalaiset” -lisäys voidaan nähdä
viestinä siitä, että </span><i style="font-family: inherit;">Kalle</i><span style="font-family: inherit;"> antoi
omilla sivuillaan äänen arvomaailmalle, joka oli melkoisessa ristiriidassa sen
oman sisällön kanssa. Sekä </span><i style="font-family: inherit;">Kalle</i><span style="font-family: inherit;"> että
setalaiset uskoivat kyllä homoseksuaalisuuden olevan rakkautta, mutta </span><i style="font-family: inherit;">Kallessa</i><span style="font-family: inherit;"> rakkaudella oli parasta ennen
-merkintä. Aids-kriisi teki tästä näkemyserosta kysymyksen hengestä ja elämästä
ja koko yhteisön tulevaisuudesta.</span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;"><i>Setan </i>ja
kaupallisten toimijoiden välisen kärhämän kulminaatiopisteenä voidaan nähdä paitsi
<i>Seta</i>-lehden Club Diana -juttu myös
Seta-aktivistien toimet, jotka johtivat Club Dianan homosaunan sulkemiseen.
Olli Stålström kertoo edellä mainitussa <i>Finnqueer</i>-artikkelissaan
setalaisten arvelleen, että saunassa harjoitettiin suojaamatonta seksiä. Niinpä ”Pärre” kutsuttiin puhutteluun ja hänelle tarjottiin Setan
turvaseksilehtisiä saunassa jaettavaksi. Kun hän oli ehdottomasti
kieltäytynyt tästä, setalaiset olivat kutsuneet lehdistön paikalle ja tehneet
saunaan henkilökohtaisesti ratsian. Julkisen reaktion nähtyään vuokraisäntä oli
sulkenut saunan heti.<i><o:p></o:p></i></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;">Stålströmin mukaan operaation tavoitteena oli suitsia
väitteitä, joiden mukaan homot tartuttivat tautia tahallaan. Samalla hän
myöntää, että operaatio oli eettisesti ongelmallinen, koska kritiikki saunaa
kohtaan oli mahdollista tulkita puuttumiseksi elinkeinonvapauteen sekä homoihin
kohdistuvien pakkokeinojen tukemiseen.</span><br />
<i style="font-family: inherit;"><br /></i>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh1-I9GWr6J_iGKfm8HSWOeBnvLyoMIXsIe5EQVlfaZXZ1qJpIXus0mFZ4WQ10JJEZNtyumwbQ9rVldyLPtmcVP8Bp8Jf7Ql4aOBA8awC3Xs0FxPpYecA-qbmPrtPN-leps3dSvbr20J7c/s1600/IMG_2362.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1291" data-original-width="1600" height="516" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh1-I9GWr6J_iGKfm8HSWOeBnvLyoMIXsIe5EQVlfaZXZ1qJpIXus0mFZ4WQ10JJEZNtyumwbQ9rVldyLPtmcVP8Bp8Jf7Ql4aOBA8awC3Xs0FxPpYecA-qbmPrtPN-leps3dSvbr20J7c/s640/IMG_2362.JPG" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Mossen mainos <i>Kallessa </i>4/84.</td></tr>
</tbody></table>
<h3>
<i style="font-family: inherit;"><br />Kallen</i><span style="font-family: inherit;"> perintö</span></h3>
</div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;">Lehtimiehet Oy:n <i>Mosse</i>-homolehden
taival jäi vain parivuotiseksi, mutta <i>Kalle</i>
jatkoi porskuttamistaan ja Caesar jatkoi siinä kotimaista ja ulkomaista palliralliaan
kaikista kohuista huolimatta. Sangen uskottava selitys <i>Kallen</i> onnistumiseen ja <i>Mossen</i>
epäonnistumiseen löytyy Timo Korpin kirjasta <i>Lihaa säästämättä</i>:</span></div>
<div class="MsoNormal">
<blockquote class="tr_bq">
<span style="font-family: inherit;">Suomessa on aina ollut vaikeaa saada ostajia lehdelle, joka
kaupan tai kioskin kassalla leimaa ostajansa homoksi. – – Kalle on pysynyt
markkinoilla ja vahvana tuotteena vuosikymmenet siksi, että se on kaksi
kolmannesta heteroille ja vain yksi kolmannesta homoille suunnattu.
Käytännössä, sen lukijakunta on pääasiassa homoja, jotka suostuvat maksamaan
muutamasta itselleen ja kaltaisilleen suunnatusta erikoissivusta täyden lehden
hinnan. Mutta Kallen ostaminen ei leimaa ostajaansa samalla lailla kuin [<i>Mossen</i> kaltainen] puhdas homolehti,
siinä sen salaisuus.</span></blockquote>
</div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;">Varauksellisen synninpäästön </span><i style="font-family: inherit;">Kallelle</i><span style="font-family: inherit;"> antoi lopulta myös </span><i style="font-family: inherit;">Seta</i><span style="font-family: inherit;">-lehti
suomalaiseen homokirjallisuuteen keskittyneessä erikoisnumerossaan 4/85. Lehden
pitkässä kirjallisuuskatsauksessa on käsitelty lyhyesti myös </span><i style="font-family: inherit;">Kallen</i><span style="font-family: inherit;"> ja toisen pornolehden </span><i style="font-family: inherit;">Raton</i><span style="font-family: inherit;"> homojuttuja osana ”eroottisen
kirjallisuuden aluskasvillisuutta”. Samalla tunnustetaan lehden merkitys
suurten massojen tavoittajana:</span></div>
<div class="MsoNormal">
<blockquote class="tr_bq">
<span style="font-family: inherit;">[<i>Raton </i>ja <i>Kallen </i>kertomuksista] Suomen kansa lienee enimmäkseen
saanut tietonsa niin homoista kuin lesboistakin, eivätkä lehdet siis ole
ollenkaan yhdentekeviä. Kallen gay-palstojen takia lehti varmaankin käy
kaupaksi tuhansin ellei kymmenin tuhansin kappalein/numero. Kallen
homoeroottiset tarinat ovat parhaimmillaan olleet vilpittömien ihmisten
elämänsä tärkeimmistä kokemuksista kirjoittamia, rosoisia mutta usein myös
aidon aistillisia tosikertomuksia. Lehden huonointa antia ovat taas olleet
esimerkiksi nimimerkki Caesarin – – puisevat isku- ja
naimaseikkailut eri puolilla Suomea. Selviä tilaustöitä, yhtä aistillisia kuin
Valintatalon makkaramainokset ja seksikkäitä kuin seteliraha.</span></blockquote>
</div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;">Vaikka moisia isku- ja naimaseikkailuja karsastaisi kuinka, näin
vuosikymmenten jälkeen niillä on mielestäni kiistaton arvo
historiallis-fiktiivisinä dokumentteina. Historiallisina siksi, että mihinkään
muihin tuon ajan kirjallisiin lähteisiin ei ole yhtä kattavasti ja
säntillisesti kirjattu pienempien suomalaiskaupunkien kohtaamispaikkoja eikä
varsinkaan kuvailtu niiden tunnelmia. Ja fiktiivisinä siksi, että
seksikokemusten kuvailussa on usein melkoista kalavaleen makua – Caesar kun
onnistui aina nappaamaan pelkästään suuria vonkaleita.</span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;">Caesar etsi piirakkaa Karjalan laulumaita myöten, mutta homo-Suomen
Lönnrotia hänestä on vaikea leipoa. Silti hän oli omanlaisensa kansanperinteen
kerääjä. Ajat muuttuivat, aids jäyti homokansaa ja yhteisö riiteli keskenään,
mutta Caesar jatkoi San Franciscosta maahantuodun ja sittemmin petäjäisellä
jatketun ”poikien paratiisin” esittelyä <i>Kallen</i>
sivuilla. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;">Caesarin panoksen (paino kahdella ensimmäisellä tavulla)
ansiosta voimme nyt muistella, miten vilvoittavia olivatkaan kerran Lahden
Radiomäen nurmikot (9/85), miten gay-kansa flirttaili ja iski silmää Kotkan
Karoliinan klubilla (7/82), millaista aisakellon helinää kuului Lappeenrannan ravintola
Adrianossa (10/82), miten limaisia katseita tarjosi epämääräisistä
vessaseikkailuistaan kuulu Oulun Haarikka (10/81) ja miten autoilevat pojat
kävivät Vaasan uimahallin takana ”pilkkimässä” (4/84).<o:p></o:p></span><br />
<span style="font-family: inherit;"><br /></span>
<span style="font-family: inherit;">Loppu. Pamautan viimeisen selaamani <i>Kallen </i>vuosikerran kiinni, kannan kirjat tiskille ja astun huojentuneena lukusalin ovesta ulos. Kaivaessani muistikirjaa lukollisesta kaapista huomaan yhtäkkiä, että farkkujeni puolirisa vetoketju on tehnyt taas tenän: sepalus on apposen auki. Näkiköhän virkailija? Porttikieltoa odotellessa: kiitos <i>Kalle </i></span>1973–2015.<br />
<br />
Samasta aiheesta ja aiheen sivusta:<br />
<a href="http://hulivilipoika.blogspot.fi/2014/03/valtakunnanhomo-muistelee-monsieur.html">Valtakunnanhomo muistelee: Monsieur Mossen ”Voi pojat, kun tietäisitte!”</a><br />
<a href="http://hulivilipoika.blogspot.fi/2016/04/stonewall-katujen-kuningattarien-kapina.html">Stonewall – katujen kuningattarien kapina</a> (Gay Power -liikkeestä)<br />
<a href="http://hulivilipoika.blogspot.fi/2016/04/down-by-laituri-leonard-fink-ja.html">Down by the laituri – Leonard Fink ja rantojen miehet</a> (Gay Power -liikkeestä)<br />
<a href="http://hulivilipoika.blogspot.fi/2014/06/homohistoriallinen-helsinki-3-kay.html">Homohistoriallinen Helsinki 3: Käy tanssimaan</a> (Psyken tansseista)<br />
<a href="http://hulivilipoika.blogspot.fi/2016/01/homohistoriallinen-helsinki-11-disco.html">Homohistoriallinen Helsinki 11: Disco cha-cha</a> (Setan tansseista ja Club Cabaret<span style="font-family: "calibri" , sans-serif; font-size: 11pt;">’</span>sta)<br />
<a href="http://hulivilipoika.blogspot.fi/2016/02/homohistoriallinen-helsinki-12-kimpsut.html">Homohistoriallinen Helsinki 12: Kimpsut Kampsuun!</a> (Club Dianasta ja Gay Gambrinista)<br />
<a href="http://hulivilipoika.blogspot.fi/2016/08/onnen-kaukoranta-homomatkailun-historiaa.html">Onnen kaukoranta: homomatkailun historiaa</a> (homomatkailun paratiisiajattelusta)<br />
<a href="http://hulivilipoika.blogspot.fi/2016/10/suomalaispoikia-maailmalla-matkalla.html">Suomalaispoikia maailmalla: Matkalla rapakon takana</a> (<i>Ysikutosen </i>matkajutuista)<br />
<a href="http://hulivilipoika.blogspot.fi/2017/05/suomalaispoikia-maailmalla-oltiin-taas.html">Suomalaispoikia maailmalla: Oltiin taas Tukholmassa</a> (<i>Ysikutosen</i>, <i>Kallen </i>ja <i>Mossen </i>matkajutuista)<br />
<br />
Hulivilipojan kolumneja QX.fi-sivustossa:<br />
<a href="https://qx.fi/viihde/232917/instagay/">#Instagay</a><br />
<a href="https://qx.fi/viihde/233352/deittisovelluksissa-aiheuttavat-paanvaivaa-mykat-pihtarit/">Grindr</a><br />
<a href="https://qx.fi/viihde/233731/ystavyydenkavysta-riittaa-nakerrettavaa/">Penis</a><br />
<a href="https://qx.fi/viihde/234145/euroviisujen-1-semifinaali-hitit-ja-shitit-tarkastelussa/">Viisut 1</a>, <a href="https://qx.fi/viihde/234197/kuolleet-kantturat-ihmiskunnan-takapakit-ja-sirot-hammaskeijut/">Viisut 2</a><br />
<a href="https://qx.fi/viihde/234523/entisen-homon-pride-kavely/">Pride</a><br />
<a href="https://qx.fi/yhteiskunta/235202/jalleen-maaritellaan-sopiva-homoseksuaalin-tie-vaikka-vakisin/">Rasismi</a><br />
<br /></div>
Hulivilipoikahttp://www.blogger.com/profile/00174148253348186615noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-6119682259042511272.post-82859326880806143462017-05-29T19:52:00.002+03:002017-08-26T11:45:14.672+03:00Suomalaispoikia maailmalla: Oltiin taas Tukholmassa 1/2<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj-YuBRfafDYRmhOiIgDCDMUAF37TQvtLwlGAI14aa_ZNkB8X2xjOjVFEXWPn-RV6sSaq2yxJEY85dPGKf9BQYNSYzlZ6I55PE1EWKBlmxVcAIld_zKc_jhhl_n-70CBTUsXmG3BhpmPvs/s1600/Stokis2.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1200" data-original-width="1600" height="480" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj-YuBRfafDYRmhOiIgDCDMUAF37TQvtLwlGAI14aa_ZNkB8X2xjOjVFEXWPn-RV6sSaq2yxJEY85dPGKf9BQYNSYzlZ6I55PE1EWKBlmxVcAIld_zKc_jhhl_n-70CBTUsXmG3BhpmPvs/s640/Stokis2.jpg" width="640" /></a></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="color: windowtext; font-family: inherit;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="color: windowtext; font-family: inherit;">”Suomalaispoikia maailmalla”
-sarjan aiemmissa jutuissa on jo kurkistettu <a href="http://hulivilipoika.blogspot.fi/2016/08/onnen-kaukoranta-homomatkailun-historiaa.html">homomatkailun historiaan</a> ja tehty <a href="http://hulivilipoika.blogspot.fi/2016/10/suomalaispoikia-maailmalla-matkalla.html">matka rapakon taakse 1970-luvun New Yorkiin</a>. Johtoajatuksena
on ollut se, että homomatkailua ovat perinteisesti leimanneet kuvitteellisten
”kotimaiden” etsiminen Ihmemaa Oz -hengessä sekä matkakohteiden tarjoamat
seksuaaliset mahdollisuudet.</span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="color: windowtext; font-family: inherit;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="color: windowtext;"><span style="font-family: inherit;">Vanhojen homolehtien
matkajuttuja lukiessa on ollut hauska huomata, että vapaus on löydettävissä
yhtä lailla Pohjanlahden kuin Atlantinkin takaa. Oltiinpa Tukholmassa tai New
Yorkissa, juttujen sävy on aina yhtä herkutteleva ”muu maa mansikka” -hengessä.<o:p></o:p></span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="color: windowtext;"><span style="font-family: inherit;"><br /></span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="color: windowtext;"><span style="font-family: inherit;">Erityisen silmiinpistävää
tämä on Tukholma-jutuissa, joissa suomalaisia homoturisteja ei lainkaan vaivaa
perinteinen naapurikateus ja -kauna. Tukholmaa tituleerataan alan lehdissä
milloin ”tirkistysreiäksi parempaan ja vapaamielisempään maailmaan” (<i>Kalle</i> 1/78), milloin ”homojen
paratiisiksi” (<i>Mosse</i> 2/83) ja milloin ”nautinnon ja kepeän menon pääkaupungiksi”
(<i>96</i>-lehti 3/84). Välillä toki varoitellaan turpaan antavista raggareista tai
kritisoidaan ”ruotsalaishinttien” yleistä tympeyttä, mutta aina niin
tyylikkäästi pukeutuneen Svea-papan syliin käydään enimmäkseen mukisematta ja
perä edellä.<o:p></o:p></span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="color: windowtext;"><span style="font-family: inherit;"><br /></span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="color: windowtext;"><span style="font-family: inherit;">Tukholman
kaupallinen tarjonta oli koti-Suomeen verrattuna 1970–1980-luvuilla omaa
luokkaansa, joten vanhoissa lehtijutuissa nuohotaan ahkerasti kaupungin
homobaareja, -diskoja ja -saunoja. Siinä sivussa ihmetellään drag show’ta, eikä ulkotapaamispaikkojakaan ei unohdeta. Kahdeksankymmentäluvulle tultaessa
uskalletaan jopa kajauttaa taisteluhuutoja marssimalla Tukholman vapautusviikon
mielenosoituskulkueessa.<o:p></o:p></span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="color: windowtext;"><span style="font-family: inherit;"><br /></span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="color: windowtext;"><span style="font-family: inherit;">Tässä kaksiosaisessa
matkajutussa risteilyemäntänne Hulivilipoika vie teidät yö Tukholmassa
-risteilylle 1970–1980-luvun hengessä. Juttu perustuu <i>96</i>-, <i>Kalle</i>-
ja <i>Mosse</i>-lehdissä julkaistuihin kirjoituksiin.</span></span><br />
<span style="color: windowtext;"><span style="font-family: inherit;"><br /></span></span>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjeXu_bsJvs4ztjFr0olnLQESTvj6V2lEBaJkxmNBiEGuLZbuAOFHlbsBZTpwUd19hMQqg9U78ZxZByWv1JIYVCNjtjgMj2CjOEx25haI3Tec-6JJN_XW9JHyrXpF73rngbGZdHICniwQg/s1600/IMG_5064-1.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1067" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjeXu_bsJvs4ztjFr0olnLQESTvj6V2lEBaJkxmNBiEGuLZbuAOFHlbsBZTpwUd19hMQqg9U78ZxZByWv1JIYVCNjtjgMj2CjOEx25haI3Tec-6JJN_XW9JHyrXpF73rngbGZdHICniwQg/s400/IMG_5064-1.jpg" width="266" /></a></div>
<h3>
<span style="font-family: inherit;">Laivalippu vapauteen</span></h3>
<span style="font-family: inherit;"><br /></span>
<span style="font-family: inherit;">Homoseksuaaliset teot poistettiin
Ruotsin rikoslaista jo vuonna 1944, joten paikallisella homokulttuurilla oli
aikaa kehittyä vapaasti vuosikymmeniä ennen kuin vastaava tuli mahdolliseksi
Suomessa. Suomen homokieltolaki kumottiin vasta vuonna 1971, ja sen jälkeen
kärsittiin vielä pitkään kehotuskiellosta ja ennen kaikkea nuivasta
asenneilmastosta. Suomalaisten sateenkaarimatkailijoiden silmissä Ruotsi oli siis vielä
pitkälle 1980-luvulla paljon muutakin kuin vain laivan seisovia pöytiä ja satamakioskien
halpaa margariinia – se oli vapaa maa!</span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="color: windowtext;"><span style="font-family: inherit;"><br /></span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="color: windowtext;"><span style="font-family: inherit;">Vapauden ilosanomaa
julistavat esimerkiksi <i>96</i>-homolehden (jäljempänä <i>Ysikutonen</i>)
”Kesä-Eurooppa”-oppaat, joissa homojen Suomi–Ruotsi-maaottelun voittajasta ei
ole epäselvyyttä. Esimerkiksi vuoden 1977 oppaassa mainostetaan kevyeen
ruotsalaiseen tyyliin sykkivää vilkasta meikäläiselämää, ”jota me hieman
raskasmieliset suomalaiset käymme täältä lahden takaa töllistelemässä”. Vuoden
1984 oppaassa taas todetaan, että Ruotsi on ”ensimmäinen ja lähin ulkomaa,
jossa hinttituristin ei tarvitse olla laisinkaan varpaillaan”.<o:p></o:p></span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="color: windowtext;"><span style="font-family: inherit;"><br /></span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="color: windowtext;"><span style="font-family: inherit;">Vastaava ajattelu hallitsee
jo <i>Ysikutosen</i> ensimmäistä Ruotsin-matkajuttua ”Raportti Tukholmasta”,
joka ilmestyi numerossa 5–6/70 kotoisen kieltolain vedellessä viimeisiään.
Naapurimaa näyttäytyy Hans-Pjotr-nimimerkin kirjoittamassa ja molemmilla
kotimaisilla julkaistussa jutussa paikkana, jossa suurin nähtävyys on vapaana
kukoistava samasukupuolinen rakkaus. <o:p></o:p></span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="color: windowtext;"><span style="font-family: inherit;"><br /></span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="color: windowtext;"><span style="font-family: inherit;">Jo laivamatka toimi
kirjoittajalle siirtymäriittinä, jonka aikana hän omaksui tavallisen
risteilyturistin sijasta seikkailevan homomatkailijan asenteen ja astui
laivalipun hinnalla ostetun vapauden voimaannuttamana puskista päivänvaloon:</span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<blockquote class="tr_bq">
<span style="color: windowtext;"><span style="font-family: inherit;">Ilmatar lipuu arvokkaan
hitaasti ahdasta sisääntuloväylää kohti Tukholmaa ja Skeppsbrota. Olen tehnyt
tämän matkan lukuisia kertoja, mutta tällä kertaa se tapahtuu aivan toisenlaisissa
tunnelmissa: olen lähtenyt etsimään toista Tukholmaa, Tukholmaa, jossa iloitaan
ja riemuitaan, mies miehen kanssa, nainen naisen kanssa ja joskus suloisesti
aivan sekaisin. – – Ruotsissa on laki, niin kuin sanonta kuuluu. Sen huomaa jo
laivalla. Hyvin pukeutunut ruotsalainen mies katsoo minua taukoamatta. Kun
katseemme kohtaavat, hän hymyilee ystävällisesti, kääntyy pois päin ja jää
odottamaan. Ruotsalaisilla on tapoja, kyllä kyllä!</span></span></blockquote>
</div>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiXaVP1w5AXVCuqAJnDAyCD0_iR5BUMiYkKJZkzkc29H5XAr9HYWffyI4dhqiEgJrTF6aEVb_9Mm_fhXXZM1FnMnqCZWJKWJ-0O4AEMVMjilp9lBKfQWeXejAv393ejGLFPjL7PICxMKlw/s1600/Laiva.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="683" data-original-width="1024" height="426" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiXaVP1w5AXVCuqAJnDAyCD0_iR5BUMiYkKJZkzkc29H5XAr9HYWffyI4dhqiEgJrTF6aEVb_9Mm_fhXXZM1FnMnqCZWJKWJ-0O4AEMVMjilp9lBKfQWeXejAv393ejGLFPjL7PICxMKlw/s640/Laiva.jpg" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption">”Me kaksi matkalla Tukholmaan”.</td></tr>
</tbody></table>
<div class="MsoNormal">
<span style="color: windowtext; font-family: inherit;">Huomattavasti lihallisemman
käsityksen Ruotsin-laivojen keinotodellisuudesta saa </span><i style="color: windowtext; font-family: inherit;">Kalle</i><span style="color: windowtext; font-family: inherit;">-lehdessä 8/84
ilmestyneestä jutusta ”Gay-pojat merellä”. Se lupaa esitellä laivojen
suosituimmat iskupaikat meikäläisittäin, ja myyntipuheet ovat yhtä
vaatimattomia kuin haaremin sisäänheittäjällä:</span></div>
<div class="MsoNormal">
<blockquote class="tr_bq">
<span style="color: windowtext;"><span style="font-family: inherit;">Helsingin satamassa maata
rötköttää kaksi todellista jättiläistä, toinen punainen ja toinen valkoinen. Ne
rahtaavat suomalaisia ja ruotsalaisia näiden kahden kansankodin välillä ja
toimivat samalla kahden kansallisuuden sulatusuunina, sillä laivat luultavasti
ovat todellisia naimakoneita. Yhden matkan aikana tapahtuu varmasti monta
nussahdusta. Niin ikään ovat laivat homoseksuaalien herkuttelupaikkoja.
Ruotsalaiset ovat kuuluisia ”löysäperseisyydestään”, eivätkä suomalaiset jää
kauas jälkeen.</span></span></blockquote>
</div>
<div class="MsoNormal">
<span style="color: windowtext;"><span style="font-family: inherit;">Käytännössä kaikki lukemani
homolehtien Tukholma-jutut sijoittuvat näiden ääripäiden väliin, ja kriittiset
äänenpainot ovat ani harvassa. Yleensä Tukholma lunasti kaikki suomalaishomon
täyttymättömät toiveet, eikä <i>Ysikutosen</i> 5–6/70 Hans-Pjotr-nimimerkkikään
joutunut pettymään: oli klubeja ja perinteisempiä ”maastoja” sekä tunnelmaa
täynnä oleva Tukholman yö, jossa hienointa oli mahdollisuus osoittaa
rakkauttaan peittelemättä:</span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<blockquote class="tr_bq">
<span style="color: windowtext;"><span style="font-family: inherit;">Kävelin suomalaisystäväni
kanssa käsi kädessä katuvilinässä, pysähdyimme, halasimme, suutelimme, ero oli
taas edessä. ”De gillar varandra” – he pitävät toisistaan, sanoi ohikulkeva
nainen toiselle.</span></span></blockquote>
</div>
<div class="MsoNormal">
<span style="color: windowtext;"><span style="font-family: inherit;">Humalluttava vapauden tunne
sai kirjoittajan jopa huokaamaan, että ”pensaskausi alkaa olla voitettu kanta”.
Tällä hän viittasi ehkä siihen, että Ruotsissa homojen ei
tarvinnut pakon edessä etsiä anonyymia seuraa pimeistä puistoista. Eri asia
olikin sitten se, jos puisto- ja vessasafarille halusi mennä omasta halusta, ja
useimmat suomalaisten Ruotsin-matkajuttujen kirjoittajat halusivat – niin myös
Hans-Pjotr.</span></span><br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg6i5vJxlR1edOozcanQWRf4-q8m7SOPdVqOKxwoqRfd3EvhoZriqUQX5NFat28P9KsuG1EdBDinvNa_pmnI3ynPSFYhl4z71L2FuXQn2zxhGrMYGGXvbYHqFHZb_dFOnAFdhG-oGN0yNQ/s1600/1972-8-16-17.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="989" data-original-width="1055" height="598" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg6i5vJxlR1edOozcanQWRf4-q8m7SOPdVqOKxwoqRfd3EvhoZriqUQX5NFat28P9KsuG1EdBDinvNa_pmnI3ynPSFYhl4z71L2FuXQn2zxhGrMYGGXvbYHqFHZb_dFOnAFdhG-oGN0yNQ/s640/1972-8-16-17.jpg" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption">Tukholman aarrekartta <i>96</i>-lehdessä 8/72. Osaan kartan paikoista tutustutaan jutun jälkiosassa.</td></tr>
</tbody></table>
<h3>
Euroopan suurin tuhkakuppi</h3>
<span style="font-family: inherit;"><br /></span>
<span style="font-family: inherit;">Ilmattaren saavuttua
arvokkaan hitaasti perille Hans-Pjotr suuntasi suin päin ”Pölkkysaaren” homojen
hermokeskukseen, keskusrautatieasema Centralenille, mistä hän</span><span style="font-family: inherit;"> raportoi näin:</span></div>
<div class="MsoNormal">
<blockquote class="tr_bq">
<span style="color: windowtext;"><span style="font-family: inherit;">Asemahallin lattiatasossa
olevan ympyränmuotoisen aukon, ”Euroopan suurimman tuhkakupin” ympärillä
oleilee aina kiinnostunutta väkeä. Hallin ylätason kahvilassa istuu kauniisti
pukeutuneita nuoria miehiä, jotka seuraavat silmä tarkkana ohikulkevia. Suomea
kuulee puhuttavan yllättävän usein.</span></span></blockquote>
</div>
<div class="MsoNormal">
<span style="color: windowtext;"><span style="font-family: inherit;">Kuten monet muistavat <a href="http://hulivilipoika.blogspot.fi/2013/11/muistoja-lopun-ajoilta-jonas-gardellin.html">Jonas Gardellin aids-trilogiasta</a>, ”Euroopan suurin tuhkakuppi” tunnettiin
ennen muinoin myös nimellä ”Bögringen”, ”Homorinki”. Siellä päivystäessä
kannatti Hans-Pjotrin kuulemien juorujen mukaan pitää kukkarosta kiinni:</span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<blockquote class="tr_bq">
<span style="color: windowtext;"><span style="font-family: inherit;">Centralen on myös
”rahastajien” paikka. Kumma kyllä sielläkin on kavereita, jotka ovat puhtaasti
ammattilaisia s.o. omalta käyttäytymiseltään heteroseksuaaleja. Lähellä
sijaitsevan hienon hotellin portieeri on niin ikään usein nähty päivystäjä,
joka huolehtii omasta asiakaspiiristään. Äskettäin hän etsi nuorta poikaa
eräälle sveitsiläiselle professorille. Lasku oli n. 250 mk [nykyrahassa noin
360 euroa], josta portieri peri toimistokulujen peittämiseksi 50 mk! Tämä on
kuitenkin luettava supertaksojen luokkaan. Tavallisesti hinta on n. 25–40 mk
[36–58 euroa].</span></span></blockquote>
</div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;"><i>Ysikutosessa</i><span style="color: windowtext;"> 2/71 on julkaistu myös haastattelu, jossa
parikymppinen suomalaisnuorukainen kertoo kokemuksistaan tukholmalaisena
prostituoituna. Nuorukainen kertoo päätyneensä myymään itseään samasta syystä kuin niin moni nykyinenkin maahanmuuttaja: koska hän ei ollut
puutteellisen kielitaitonsa vuoksi onnistunut saamaan mitään kunnollista
hommaa. </span></span><br />
<span style="font-family: inherit;"><span style="color: windowtext;"><br /></span></span>
<span style="font-family: inherit;"><span style="color: windowtext;">Nuorukaisen paalupaikkana toimi juuri aseman ”tuhkakuppi” ja edellä mainittu
ylätason kahvila, jota hän kutsui kreikkalaiseksi baariksi. Käypä taksa
oli 50 kruunua, joskin riippui täysin asiakkaan ulkonäöstä, ”mitä siltä uskals
kiskoo”. Nuorukainen kertoi, että asemalla pyöri kymmenkunta muutakin huoraa,
joista valtaosa oli naiseksi pukeutuneita miehiä tai sitten miesten kuteissa
olleita narkkareita. Mukana oli myös koulukodeista karanneita ja muita
alaikäisiä, joten Hans-Pjotrin juoruilu sveitsiläisprofessorin seuralaisista ei
ehkä ollut pelkkää urbaanilegendaa. <o:p></o:p></span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;"><span style="color: windowtext;"><br /></span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;"><i>Ysikutoseen</i><span style="color: windowtext;"> haastatellun suomalaispojan bisnekset olivat
loppuneet, kun poliisi oli ottanut hänet kiinni ja passittanut hänet takaisin
Suomeen. Samalla loppui huoraaminen, koska Suomessa oli kuulemma niin heikot
markkinat.<o:p></o:p></span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: right; margin-left: 1em; text-align: right;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgspa6QZ-Yyq6SHJBGBPDFDkxCGr2UFUp_u3Wkuef2mNeYPBC9y_-Wxa5OgeWk-ynS7hNZA3V_E5wFagtQreRznMxFie7TUa4PjqNFnRTR_g2ui-T2lXPcww0OMjZI8siNHLoP3mRlvF7g/s1600/IMG_2749+-+riuskat+suomalaispojat+3.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1209" data-original-width="1600" height="480" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgspa6QZ-Yyq6SHJBGBPDFDkxCGr2UFUp_u3Wkuef2mNeYPBC9y_-Wxa5OgeWk-ynS7hNZA3V_E5wFagtQreRznMxFie7TUa4PjqNFnRTR_g2ui-T2lXPcww0OMjZI8siNHLoP3mRlvF7g/s640/IMG_2749+-+riuskat+suomalaispojat+3.jpg" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><i>Kalle-Juhanin pitkä odotus Kalle-lehdessä </i>9/83. </td></tr>
</tbody></table>
<div class="MsoNormal">
<h3>
<span style="font-family: inherit;">Puisto- ja vessasivistystä</span></h3>
</div>
<div class="MsoNormal">
<span style="color: windowtext;"><span style="font-family: inherit;"><br /></span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;"><i>Ysikutosen</i><span style="color: windowtext;"> ensimmäisen Tukholma-jutun kirjoittanut Hans-Pjotr
jatkoi kaupunkikierrostaan asemalta läheiselle Klara Norra Kyrkogatanille, joka
tunnettiin tuolloin myös lempinimellä ”Lyckliga Gatan”. Sen kulmilta tapasi iltapimeällä ”odottavannäköisiä ulkoilijoita”.<o:p></o:p></span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;"><span style="color: windowtext;"><br /></span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="color: windowtext;"><span style="font-family: inherit;">Paljon suoremmin asian
ilmaisi <i>Mosse</i>-lehti vuonna 1983 ilmestyneessä jutussaan ”Tukholma:
homojen paratiisi”. Siinä Klara Norraa kutsutaan Tukholman ainoaksi
pornokaduksi, jolla myytiin kaikkea seksiin liittyvää kirjoista ja
videofilmeistä lähtien. Lisäksi mainitaan erikseen, että katu oli ilta-aikaan
suosittu homojen kohtaamispaikka.<o:p></o:p></span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="color: windowtext;"><span style="font-family: inherit;"><br /></span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="color: windowtext;"><span style="font-family: inherit;">Nykyinen Klara Norra on
aseman Homoringin tavoin täysin paheeton ja tuttu lähinnä Gardellin kirjoista.
Sama koskee Humlegårdenin puistoa, jota sekä <i>Mosse </i>että <i>Ysikutonen </i>kuvailivat
jutuissaan Tukholman tunnetuimmaksi homopuistoksi.<o:p></o:p></span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="color: windowtext;"><span style="font-family: inherit;"><br /></span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="color: windowtext;"><span style="font-family: inherit;">Blogin <a href="http://hulivilipoika.blogspot.fi/2014/01/homohistoriallinen-tukholma-puistot_10.html">aiemmassa Tukholma-jutussa</a> oli jo puhetta, että Humlegårdenista tuli Tukholman
puistohomojen päämaja jo 1860-luvulla. Vuosikymmenten saatossa
sateenkaareville tukholmalaisille syntyi monia muitakin kohtaamispaikkoja,
mutta Humlegården piti sitkeästi pintansa. Näin puistoa ja sen mykkää menoa
kuvaili <i>Ysikutosen</i> 8/72 ”Tukholma”-matkajutun nimetön kirjoittaja:</span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<blockquote class="tr_bq">
<span style="color: windowtext;"><span style="font-family: inherit;">Subkulttuuri eli puisto- ja
vessasivistys kukki rehevänä keskustassa sijaitsevan Engelbrektsgatanin
puoleisessa reunassa noin 150 metriä Kuninkaallisesta kirjastosta eteenpäin.
”Liikenne” muistutti vähän Helsingin Stadioninmäkeä. Kuljettiin ja kytättiin
naapuria sanaakaan sanomatta. Mieltymystä osoitettiin vastaamalla toisen
kopelointiin, rukkaset annetaan kääntämällä selkänsä ja poistumalla nopeasti
vähän matkan päähän. Koko aikana ei puhuta sanaakaan.</span></span></blockquote>
</div>
<div class="MsoNormal">
<span style="color: windowtext;"><span style="font-family: inherit;">Monissa blogikirjoituksissa
olen kuvannut puistojen merkitystä aiempien homosukupolvien makuu- ja
olohuoneina, joissa oli helppo tavata kaltaisiaan ja solmia seksuaalisten
suhteiden ohella myös sosiaalisia kontakteja. Makuuhuonekäytössä puistot olivat
homosaunojen tavoin hyvin erikoisia elekielen näyttämöitä, joissa kuului
pussata eikä puhua.<o:p></o:p></span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="color: windowtext;"><span style="font-family: inherit;"><br /></span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="color: windowtext;"><span style="font-family: inherit;">Humlegårdenin iskuetikettiä
kuvaillaan myös <i>Ysikutosessa</i> 9/74 ilmestyneessä jutussa ”Käytiin taas
Tukholmassa”, jossa kolme ”suomalaishinttiä” raportoi kaupungin skenestä:</span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<blockquote class="tr_bq">
<span style="color: windowtext;"><span style="font-family: inherit;">Kerrotaan monen
suomalaispojankin tulleen siellä puuta vasten työnnetyksi, kun on mennyt
ihmettelemään puistossa aavemaisesti liikkuvia miehiä. Täällä on sääntönä äänettömyys.
Kukaan ei puhu sanaakaan. Vaimeilla liikkeillä ilmaistaan, mitä mielessä
liikkuu.</span></span></blockquote>
</div>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjulj6nMU7glua7HL3xp9DeSyfu12Tk9FT6APlMzGjOUyOI2Q0qYDmJYtp7HmpiTxmSPve3LCIhyphenhyphensl2Z99DLfxkVq9dDQ6miyhI9gchWhU4LzhqOzu1tRmoZo5GtVQNcrX3SAmFsNU1rfQ/s1600/014-1.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1200" data-original-width="1600" height="480" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjulj6nMU7glua7HL3xp9DeSyfu12Tk9FT6APlMzGjOUyOI2Q0qYDmJYtp7HmpiTxmSPve3LCIhyphenhyphensl2Z99DLfxkVq9dDQ6miyhI9gchWhU4LzhqOzu1tRmoZo5GtVQNcrX3SAmFsNU1rfQ/s640/014-1.jpg" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Humlegården syksyllä 2014.</td></tr>
</tbody></table>
<div class="MsoNormal">
<span style="color: windowtext; font-family: inherit;">Klara Norran ja Humlegårdenin
lisäksi </span><i style="color: windowtext; font-family: inherit;">Ysikutosen</i><span style="color: windowtext; font-family: inherit;"> matkakirjoittajat neuvoivat ”raikkaan ilman
haukkaajia” suuntaamaan kesäisin ja viikonloppuisin Brunnsvikenin rannalle.
Sinne päätyivät esimerkiksi edellä mainitut suomalaishintit, joiden rusketus
jäi kaikesta päätellen pahasti puolitiehen:</span></div>
<div class="MsoNormal">
<blockquote class="tr_bq">
<span style="color: windowtext;"><span style="font-family: inherit;">Kartalla on kiintopisteenä
Skogshögskolan ja Statens Skogsforskningsinstitut. Niiden eteläpuolitse lähtee
kapea rantatie, jonka varrella on mm. Brunnsvikenin kanoottiklubi. Siitä vain
rohkeasti eteen päin tien oikealla puolella kohoavien mahtavien kallioiden luokse.
Kallioiden juurella, tien ja rannan tuntumassa voi jo nähdä nakuja auringon
ottajia, mutta näky sen kun vain paranee, jos jaksaa kiivetä ylös kallion
laelle. Siellä ei jää enää epäilystäkään siitä, mihin seuraan on tultu. Lajalla
[sic] alueella otetaan alasti aurinkoa, kävelytetään koiraa, luetaan päivän
lehteä tai kävellään hitaasti naapuriviltin ohi esiintymismielessä. Eivät ole
turhan ujoja ruotsalaiset (eivätkä kesätöissä olevat suomalaiset). Vakavassa
mielessä tapahtuva auringonotto vaikuttaa tunnelmasta ja tilanteesta johtuen
hienostelulta.</span></span></blockquote>
</div>
<div class="MsoNormal">
<h3>
<span style="color: windowtext; font-family: inherit;">Himosaunomista</span></h3>
</div>
<div class="MsoNormal">
<span style="color: windowtext;"><span style="font-family: inherit;"><br /></span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="color: windowtext;"><span style="font-family: inherit;">Kun puistokulttuurin
peruspiirteet – metsästys, puhumattomuus ja anonyymi seksi – siirrettiin neljän
seinän sisälle, saatiin homosauna. Ja niille jos joillekin omistettiin suomalaisten
homolehtien Tukholma-jutuissa paljon palstatilaa. Jutut ovat todellisia <i>himo</i>saunomisen
ylistyslauluja.<o:p></o:p></span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="color: windowtext;"><span style="font-family: inherit;"><br /></span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="color: windowtext;"><span style="font-family: inherit;">Harvoin käy niin, että
suomalainen tulee pahan kerran löylyn lyömäksi nimenomaan ruotsalaisessa
saunassa, mutta <i>Ysikutosen</i> 8/72 ”Tukholma”-jutun kirjoittajalle niin
kävi ainakin kuvaannollisesti. Hän nimittäin vieraili Athletic-saunassa
(Skeppargatan 5) ja kuvaili sen menoa ”suomalaisittain katsellen hurjaksi”.
Siinä missä suomalainen sauna on näennäisen seksitön kotoilupyhättö,
kansainvälinen homosauna on kuin sen läpeensä turmeltunut kaksoisveli, josta
oli syytä varoitella kokemattomia. Näin tehtiin myös <i>Ysikutosessa</i> 3/84
julkaistun ”Kesä-Eurooppa”-jutun Tukholma-osiossa:</span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<blockquote class="tr_bq">
<span style="color: windowtext;"><span style="font-family: inherit;">Saunoissa kukoistavat
varsinaiset lihan markkinat, ja vaikka meno ei sinänsä ole kovaa, vaan
hienostuneen ruotsalaista, kannattaa varoittaa herkkämielisiä menemästä yksin,
ellei tavoite ole kirkkaan selvä.</span></span></blockquote>
</div>
<div class="MsoNormal">
<span style="color: windowtext;"><span style="font-family: inherit;">Hyvä on. Mennään. Avataan ovi
ja kurkistetaan sisään Athletic-saunaan, jota esiteltiin kuvien kera <i>Ysikutosessa</i>
11/74.<o:p></o:p></span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="color: windowtext;"><span style="font-family: inherit;"><br /></span></span></div>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjuUzKWVc4eY9OOj477gP28vMNUvOk5ISwN9oPLeMLc4Op91nI7BHQVE2A1NKqw1QDtImbkmA_ahulLIwVVHcUyrS_Y6StfB44rz8clKTNrGqtesV3t9HZU8QxrEAC50s_fZaA5IeqhPRM/s1600/1974-11-12-46-47.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="898" data-original-width="1365" height="420" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjuUzKWVc4eY9OOj477gP28vMNUvOk5ISwN9oPLeMLc4Op91nI7BHQVE2A1NKqw1QDtImbkmA_ahulLIwVVHcUyrS_Y6StfB44rz8clKTNrGqtesV3t9HZU8QxrEAC50s_fZaA5IeqhPRM/s640/1974-11-12-46-47.jpg" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><i>96</i>-lehti 11/74.</td></tr>
</tbody></table>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;">”Kuten kuvista ilmenee,
saunassa on runsaasti tiloja kaikkeen muuhun kuin saunomiseen. Oleskeluaulassa
voi katsella televisiota, seurustella, aterioida, nauttia virvokkeita tai vain
muuten seurata yleistä menoa. Näissä kuvissa näkyvien tilojen lisäksi saunassa
on pimeitä ja hämärästi valaistuja, rauhallisia rentoutumiskoppeja, joiden
tilalla oli aikaisemmin kuntohuone. Liekö ollut käyttö vähäistä, kun siitä on
luovuttu”, pohti <i>Ysikutosen </i>koehenkilö.</span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="color: windowtext;"><span style="font-family: inherit;"><br /></span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="color: windowtext;"><span style="font-family: inherit;">No eihän tuo niin pahalta
kuulosta – rentoutumiskopit ja kaikki. Kieltämättä tässä hieman ramaisee, kun
on koko päivän juossut kaupungilla. Tehdään siis kuin ”Tukholma”-jutun
kirjoittaja vuonna 1972: maksetaan 8 markan jäsenmaksu, heitetään pois
arkipaita ja kietoudutaan saunan ystävällisen isännän ojentamaan ”tartukemenetelmällä
kiinnittyvään lannevaatteeseen”. <o:p></o:p></span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="color: windowtext;"><span style="font-family: inherit;"><br /></span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="color: windowtext;"><span style="font-family: inherit;">Eikä tarvitse masentua,
vaikka lannevaatteen yläpuolella olisi orastava vatsakumpu, sillä suosio on
kuulemma joka tapauksessa taattu: ”Pitää olla tosi pahannäköinen rujo, ennen
kuin joutuu lähtemään saunasta ilman minkäänlaisia kokemuksia!”<o:p></o:p></span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="color: windowtext;"><span style="font-family: inherit;"><br /></span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="color: windowtext;"><span style="font-family: inherit;">Tätä seuraa hyvin
eksplisiittinen kuvaus Athletic-saunan etiketistä. Kuvaus on myös omalla
tavallaan lohduttava, sillä vähäpuheinen suomalainen saattoi kerrankin tuntea
olonsa kotoisaksi myös naapurimaassa – homosaunassahan ei yksinkertaisesti
turhia puhuta, vaikka oltaisiin diskuteeraamisen suurvallassa Ruotsissa [ks.
puhumattomuudesta myös <a href="https://qx.fi/viihde/233352/deittisovelluksissa-aiheuttavat-paanvaivaa-mykat-pihtarit/">Hulivilipojan aiempi <i>QX</i>-pakina</a>]:</span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<blockquote class="tr_bq">
<span style="color: windowtext;"><span style="font-family: inherit;">Ensiksi vilkaistiin kahteen
vierekkäin sijaitsevaan, sisään rakennettuun löylykoppiin. Toisessa oli yli
sata astetta kuivaa löylyä ja tyhjää, toisessa juuri ja juuri lämmintä ja
täyttä. Tässä kopissa oli syvä ylälaveri, jonka etureunassa oli teline
jaloille. Laverilla haarat levällään makaaminen merkitsi sitä, että kuka
hyvänsä saattoi ryhtyä imemään makaavaa. Halukkaita näkyi olevan eikä siinä
touhussa vierastettu muiden läsnäoloa. Outoa ja arkaa maalaispoikaa vähän
huippasi moinen meno. Löylystä mentiin suihkuun isoon halliin, josta johti
verhottuja oviaukkoja pimeisiin ”rentoutumishuoneisiin”. Ensimmäinen
rentoutumishuone oli hämärästi valaistu, toinen täysin pimeä ja kalustamaton,
jossa isännän mukaan oli etsittävä sopiva kohta käsin hapuilemalla! Kolmannessa
ja neljännessä huoneessa oli pieniä ”aitioita” vuoteineen. Pitkälleen
asettuminen merkitsi partnerin odottamista. Ellei tulija miellyttänyt, se
osoitettiin nousemalla pois vuoteelta. – – Olipa saunaa kerrakseen.</span></span></blockquote>
</div>
<div class="MsoNormal">
<span style="color: windowtext;"><span style="font-family: inherit;">No näin todellakin voi sanoa.
”Tartukemenetelmä” tarkoitti ilmeisesti sitä, että joku väistämättä tarttuu
siihen omaan lannevaatteeseen, eikä rentoutumishuonekaan kuulostanut kovin
rentouttavalta. Athletic-sauna oli kuitenkin lällärikamaa verrattuna Tukholman
lyömättömimpään löytymestaan Viking Saunaan (Sigtunagatan 12). Siellä
vierailivat sekä <i>Kallen</i> että <i>Mossen</i> toimittajat, ja jutut olivat
juuri niin diskreettejä kuin vain pornolehdiltä voi olettaa. <o:p></o:p></span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="color: windowtext;"><span style="font-family: inherit;"><br /></span></span></div>
<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: right; margin-left: 1em; text-align: right;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhOYmwou3XGRkN2etNmLxqPCdmhKiTIJwi_eGhFOs25dhsP9kl57bEssvhqS4BtwAME1Ildm0EgZBeKHXd32yL9fBmDl2vxFH7ONHLjVUDIbSptTyJ-QPVSZufejLf6DRtRZ3LeiFBXVF8/s1600/IMG_2819+-+viking+sauna.JPG" imageanchor="1" style="clear: right; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1063" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhOYmwou3XGRkN2etNmLxqPCdmhKiTIJwi_eGhFOs25dhsP9kl57bEssvhqS4BtwAME1Ildm0EgZBeKHXd32yL9fBmDl2vxFH7ONHLjVUDIbSptTyJ-QPVSZufejLf6DRtRZ3LeiFBXVF8/s400/IMG_2819+-+viking+sauna.JPG" width="265" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><i>Kalle </i>9/82.</td></tr>
</tbody></table>
<div class="MsoNormal">
<span style="color: windowtext; font-family: inherit;">Sävyn määritti jo </span><i style="color: windowtext; font-family: inherit;">Kallen</i><span style="color: windowtext; font-family: inherit;">
9/82 jutun ingressi: ”Kautta aikojenhan ruotsalaisia on syytetty ”siitä”, ja
ainakin Viking-saunassa oli villiä menoa. Jokaisella jökötti vihta haarojen
välissä ihan omasta takaa.” Itse jutussa ei sitten olekaan järin paljon
painokelpoista siteerattavaa alkua lukuun ottamatta:</span></div>
<div class="MsoNormal">
<blockquote class="tr_bq">
<span style="color: windowtext;"><span style="font-family: inherit;">Viking-sauna oli helppo
löytää. Se sijaitsee aivan kadun keskivaiheilla olevassa rakennuksessa.
Julkisivulla on paljon lupaava, salaperäinen vihreä ovi. Eteisessä minua oli
vastassa yhtä hymyä säkenöivä seksikäs mies, joka toivotti minut tervetulleeksi
ja samalla rahasti hienotunteisesti 30 kruunua. Mukaani sain pyyhkeen ja
vaatekaapin avaimen. Nappasin pyyhkeeni ja loikkasin vastaanottohallin
hämäryydestä portaat alas pukeutumistiloihin.</span></span></blockquote>
</div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;">Sieltä päästiinkin suoraan
lepohuoneeseen ja käytävää eteenpäin kohti kaikkein pyhintä, josta löytyi
sauna, ”puolipimeä labyrintti” eli turkkilaistyylinen höyrykylpy, kaksi
huonetta SM- ja nahkaseksiä harrastaville ja niin poispäin. Loput jutusta
voidaan tiivistää siihen, miten kanssakylpijän ”lupaavalta näyttävä kohouma
pamppaili piilossaan”.</span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="color: windowtext;"><span style="font-family: inherit;"><br /></span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="color: windowtext;"><span style="font-family: inherit;">Mutta jos välttämättä
haluatte tietää enemmän, niin tämän jälkeen ”XXX valui pitkin XXX kastellen
XXX, kun hän lukittuaan oven astui lähemmäs. Minun oli kerta kaikkiaan pakko
saada XXX. Siksi repäisin pyyhkeen pois sen tieltä. XXX kohosi nytkähdellen
ylös XXX vetäytyessä pois violetin värisen XXX tieltä.”</span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="color: windowtext;"><span style="font-family: inherit;"><br /></span></span></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhiqucB3QFfQLUOi67LPvrrW10364JJMSdW3VzIykEppisrfS2HbOWw2mj2wR6rss3zZBA-zeBsPF9uwlhygVJQkaHfdjRoExWIGiy-nAMOi6TZMSd-2czIWZf5uBmYD57m2mmW9MmI-1M/s1600/033-1.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1600" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhiqucB3QFfQLUOi67LPvrrW10364JJMSdW3VzIykEppisrfS2HbOWw2mj2wR6rss3zZBA-zeBsPF9uwlhygVJQkaHfdjRoExWIGiy-nAMOi6TZMSd-2czIWZf5uBmYD57m2mmW9MmI-1M/s640/033-1.jpg" width="640" /></a></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhsaFaLNCtetLF24jrrfKRBgGww33srYPMu_TwEbm-FaOHk0jCJQ854IEpSh-CehderM8g9YN6YwyNulijtjBcvnNcqwfkLHxo8jh2gsMZliUb91Cj8c-HVIBVNTaPAkrOkFKdys4N2oFQ/s1600/038-1.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1201" data-original-width="1600" height="480" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhsaFaLNCtetLF24jrrfKRBgGww33srYPMu_TwEbm-FaOHk0jCJQ854IEpSh-CehderM8g9YN6YwyNulijtjBcvnNcqwfkLHxo8jh2gsMZliUb91Cj8c-HVIBVNTaPAkrOkFKdys4N2oFQ/s640/038-1.jpg" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Sigtunagatan 12. Viking Saunaan mentiin sisään valomainoksen alla olevasta ovesta. Nykyisin samoissa tiloissa toimii Tukholman improvisaatioteatteri.</td></tr>
</tbody></table>
<div class="MsoNormal">
<h3>
<span style="color: windowtext; font-family: inherit;">Viimeisimmän tekniikan hyväksikäyttöä</span></h3>
<span style="color: windowtext; font-family: inherit;"><br /></span>
<span style="color: windowtext; font-family: inherit;">Kun pornoteatterit alkoivat
väistyä videonauhan voittokulun myötä, syntyi videoklubeja, joiden toiminta ja
etiketti vastasivat homosaunojen menoa. Suomalaisissa homolehdissä hehkutettiin
ennen kaikkea Video Pan -nimistä monitoimilukaalia (Hantverkargatan 49). Siellä
vieraili myös </span><i style="color: windowtext; font-family: inherit;">Kallessa</i><span style="color: windowtext; font-family: inherit;"> 12/83 ilmestyneen jutun ”Tukholma on villi
vieläkin: näin vain voi gay kisailla” kirjoittaja, joka summasi paikan annin
toteamalla: ”Kävele ovesta sisään ja heti alkaa tapahtua.”</span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="color: windowtext;"><span style="font-family: inherit;"><br /></span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="color: windowtext;"><span style="font-family: inherit;">Video Panissa ei uskottu
segregaatioon, vaan paikka oli tarkoitettu sekä homoille että heteroille:</span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<blockquote class="tr_bq">
<span style="color: windowtext;"><span style="font-family: inherit;">Tukholma on monessa
suhteessa ollut edelläkävijä Pohjoismaissa. Seksin alalla Ruotsi on ainakin
kerännyt hyvin usein vanhoillisten piirien kauhistelut ja raivonpuuskat
vapaamielisten aploodien [sic] saattelemana. Uusin keksintö on ollut yhdistää
enemmistö- ja vähemmistöryhmien pornoluolat yhdeksi kokonaisuudeksi viimeisintä
tekniikkaa hyväksikäyttäen. Tämän idean tuloksena on syntynyt Video Pan –
pornoluola kaikille. Sisällä on hämärää – tietenkin. Kun olet pulittanut 30
kruunua kassalle, astut saliin. Sali oli ennen muinoin eli vielä toissa kesänä
toiminut tavallisena elokuvateatterina. – – Salissa liikuttiin vaatteet päällä,
mutta jotkut miehet olivat vetäisseet tanakan miehuutensa killittelemään
ihmisten ilmoille, joka olikin aivan ymmärrettävää; XXX:t eivät tahdo mahtua
toteuttamaan itseään kovin ahtaissa tiloissa. Pitkä rivi koppeja, jokainen
videolta pursuavaa seksiä pullollaan.</span></span></blockquote>
</div>
<div class="MsoNormal">
<h3>
<span style="color: windowtext;"><span style="font-family: inherit;">Pahan basillin saanti
mahdollista</span></span></h3>
</div>
<div class="MsoNormal">
<span style="color: windowtext;"><span style="font-family: inherit;"><br /></span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="color: windowtext;"><span style="font-family: inherit;">Viking Sauna ja Video Pan
olivat 1970–1980-lukujen suomalaishomoille suoranaisia pyhiinvaelluskohteita,
jotka sisältyivät esimerkiksi vuotuisten Helsinki-Tukholma-homoristeilyjen
ohjelmaan. Risteilyjä järjesti <i>Kalle</i>- ja <i>Mosse</i>-lehtien
ilmoittelun perusteella Club Diana, joka pyöritti Helsingissä myös samannimisiä
homotansseja sekä homosaunaa ja tarjosi puhelinneuvontaa Homoinfo-tyyliin.<o:p></o:p></span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="color: windowtext;"><span style="font-family: inherit;"><br /></span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="color: windowtext;"><span style="font-family: inherit;">Club Dianan ja toisen
helsinkiläisen homodiskotoimijan Club Cabaret’n matkat ovat esimerkkejä
siitä, miten myös suomalainen homomatkailu muuttui pikkuhiljaa
yksityishenkilöiden harjoittamasta löytöretkeilystä bisnekseksi. <i>Kallessa</i>
ja <i>Mossessa</i> mainostettiin Diana- ja Cabaret-matkoja Tukholman lisäksi
myös ainakin Amsterdamiin, Barcelonaan, Costa del Soliin eli Aurinkorannikolle,
Fuengirolaan, Hampuriin, Ibizalle, Mykonokselle, New Yorkiin, Pariisiin, Rivieralle
ja jopa San Franciscossa järjestettyihin Gay-olympialaisiin.<o:p></o:p></span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="color: windowtext;"><span style="font-family: inherit;"><br /></span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="color: windowtext;"><span style="font-family: inherit;">Matkaohjelmia lukiessa voi
todeta, että kyse oli mitä suurimmassa määrin seksilomista – esimerkiksi
Amsterdamia mainostettiin ”saunojen mekkana” (<i>Kalle</i> 4/81), jonne kelpasi lähteä ”tulppaanirallille” (<i>Kalle</i> 6/82) myös kukkeimman
kukintakauden jälkeen.<o:p></o:p></span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="color: windowtext;"><span style="font-family: inherit;"><br /></span></span></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: right; margin-left: 1em; text-align: right;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiq2IQsR0SSFkKlTq2cuZZ0aHWlmqMjD8AlHmepOrWe-OkU6qLE9zhzY14Aa_57BUCWM-QDfN4C-JKQjgyMiVHUTgjlg_SJyYlnOieDNcMV9QqLSE4QQv8nWCSA410YzOHnLHzijKZfPbE/s1600/IMG_2847+-+gay-risteily.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="813" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiq2IQsR0SSFkKlTq2cuZZ0aHWlmqMjD8AlHmepOrWe-OkU6qLE9zhzY14Aa_57BUCWM-QDfN4C-JKQjgyMiVHUTgjlg_SJyYlnOieDNcMV9QqLSE4QQv8nWCSA410YzOHnLHzijKZfPbE/s640/IMG_2847+-+gay-risteily.jpg" width="323" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><i>Kalle 9/80</i>.</td></tr>
</tbody></table>
<div class="MsoNormal">
<span style="color: windowtext; font-family: inherit;">Kun seuramatkat olivat
kirjaimellisesti kiihkeimmillään 1980-luvun ensimmäisellä puoliskolla,
kuvioihin tuli aids. Sen myötä homolehtien matkaoppaiden ja -juttujen huoleton
hedonismi oli tiessään, ja promiskuiteettisessa paratiisissa väijyi jatkossa
aina käärme, eikä hyvällä tavalla.</span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="color: windowtext;"><span style="font-family: inherit;"><br /></span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="color: windowtext;"><span style="font-family: inherit;">Yleistä asennemuutosta
kuvastaa se, että ennen aidsia homolehdissä ei kirjoitettu
sukupuolitaudeista kuin satunnaisesti - nehän olivat vielä varsin
helppohoitoisia vaivoja. Yksi harvinainen maininta löytyi <i>Ysikutosen</i>
”Kesä-Eurooppa”-oppaasta 6/75, jossa todettiin edellä mainitusta tukholmalaisesta
Athletic-saunasta näin:</span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<blockquote class="tr_bq">
<span style="color: windowtext;"><span style="font-family: inherit;">Joskus saattaa tunnelma lämmetä
peräti monitoimiseksi ja silloin on sen pahan basillin saanti mahdollista,
mistä on syytä näin lempeästi huomauttaa.</span></span></blockquote>
</div>
<div class="MsoNormal">
<span style="color: windowtext;"><span style="font-family: inherit;">Radikaalisti muuttuneesta
todellisuudesta kertoo <i>Ysikutosessa</i> tasan kymmenen vuotta myöhemmin (3/85)
julkaistu ”Geilomaopas kesä-Eurooppaan matkaaville”. Sen Tukholma-osiossa
muistutetaan, että aids on jo karua arkipäivää ja hiljentänyt hurjinta menoa
aika tavalla:</span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<blockquote class="tr_bq">
<span style="color: windowtext;"><span style="font-family: inherit;">Viruksen saa Tukholman
paikoista jo lähes täydellä varmuudella ja näin jäljelle jääkin vain vuosien
odottelu, puhkeaako vai ei! Osa Tukholman hinteistä käyttäytyy niin kuin koko
tautia ei olisi olemassa. Tämä kannattaa muistaa parin kaljamukin jälkeen, jos
tarkoituksena oli varoa.</span></span></blockquote>
</div>
<div class="MsoNormal">
<span style="color: windowtext;"><span style="font-family: inherit;">Pornosta eläneet <i>Kalle </i>ja<i>
Mosse </i>pitivät kyllä parhaansa mukaan hedonistista fantasiaa yllä. Tästä
kertoo tapa, jolla aids noteerattiin <i>Kallessa</i> 1/84 ilmestyneessä jutussa
”Gayt täysin purjein merellä”. Tulokulmana oli lähinnä se, että Club Dianan 7.
vuotuisen Helsinki–Tukholma-risteilyn kävijämäärä oli jäänyt hysteerikkojen
vuoksi tavallista pienemmäksi:</span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<blockquote class="tr_bq">
<span style="color: windowtext;"><span style="font-family: inherit;">– – lähes sata gay-mielistä
kansalaista aloitti [marraskuussa 1983] Club Dianan järjestämän retken
Tukholmaan ja takaisin. Usein on osanottajien määrä noussut huomattavasti
suuremmaksikin, mutta nyt AIDS-hysterian lietsojat ovat saaneet kantaa sitä
hedelmää, mitä ovat halunneetkin. Aivan tarkkaan he eivät kuitenkaan
onnistuneet, sillä sitäkin iloisempi ja elämänmyönteisempi gay-ryhmä oli.</span></span></blockquote>
</div>
<div class="MsoNormal">
<span style="color: windowtext;"><span style="font-family: inherit;">Jutussa mainitaan erikseen,
että suomalaiset valloittivat Tukholmassa Video Panin ja Viking Saunan, joiden
lisäksi ehdottomiin suosikkeihin kuului myös ravintola Venice (Västgötagatan
16) ”erinomaisine seisovine itupöytineen” [!].<o:p></o:p></span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="color: windowtext;"><span style="font-family: inherit;"><br /></span></span></div>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgTPTmZ-mbKPw-Gruw1qJM2nwcZWOZSViev-4pQRoI0lf8ZUBY6p1olPyRWTSwWTxjpY2Efzyof1iMV_cntfszGB2TI28qKMrOFha9uTYP46CqLnsvwGCkUYPu3bHH2YYgU0387a_w0T7g/s1600/062-1.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1201" data-original-width="1600" height="480" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgTPTmZ-mbKPw-Gruw1qJM2nwcZWOZSViev-4pQRoI0lf8ZUBY6p1olPyRWTSwWTxjpY2Efzyof1iMV_cntfszGB2TI28qKMrOFha9uTYP46CqLnsvwGCkUYPu3bHH2YYgU0387a_w0T7g/s640/062-1.jpg" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Sisustustyynyjä ruotsalaiseen makuun.</td></tr>
</tbody></table>
<div class="MsoNormal">
<h3>
<span style="font-family: inherit;">Oralisoinnista moralisointiin</span></h3>
</div>
<div class="MsoNormal">
<span style="color: windowtext;"><span style="font-family: inherit;"><br /></span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="color: windowtext;"><span style="font-family: inherit;">Aidsin ansiosta suomalaisten
homoseuramatkojen perintö on jokseenkin ristiriitainen – voidaanhan seksilomien
ajatella vauhdittaneen viruksen kulkeutumista Suomeen. Matkojen
arviointi aids-näkökulmasta on kuitenkin haastavaa, koska se johtaa helposti
oralisoinnista moralisointiin, jälkiviisauteen ja sairastuneiden syyllistämiseen. <o:p></o:p></span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="color: windowtext;"><span style="font-family: inherit;"><br /></span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="color: windowtext;"><span style="font-family: inherit;">Tukholmaan ja muualle järjestetyt
matkat tulivat joka tapauksessa monelle suomalaispojalle mieleen, kun
<a href="http://hulivilipoika.blogspot.fi/2016/01/homohistoriallinen-helsinki-11-disco.html">iltapäivälehdet herkuttelivat maamme ensimmäisellä varmalla aids-tapauksella</a>
kesällä 1983. Esimerkiksi <i>Iltalehteen</i> oli haastateltu 1.7.
kahta homonuorukaista, jotka totesivat haastattelussa pelokkaina: ”Me molemmat
olemme olleet Ruotsissa todellisilla naimamatkoilla.”<o:p></o:p></span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="color: windowtext;"><span style="font-family: inherit;"><br /></span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="color: windowtext;"><span style="font-family: inherit;">Aids-kriisi synnytti moraalipaniikin, jonka myötä Ruotsikaan ei ollut enää vanha tuttu homojen paratiisi.
Konkreettisin osoitus tästä oli valtiopäivien vuonna 1987 läpi nuijima
homosaunalaki (bastuklubbslagen). Laki kielsi homosaunat ja vastaavat seksin
harjoittamiseen tarkoitetut paikat – kuten suomalaisten suosiman Viking Saunan
ja Video Panin –, ja kauniina tavoitteena oli hiv-epidemian ehkäiseminen
miesten välistä seksiä harjoittaneiden miesten keskuudessa. <o:p></o:p></span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="color: windowtext;"><span style="font-family: inherit;"><br /></span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="color: windowtext;"><span style="font-family: inherit;">Lakia edelsi homosaunoista
käyty lehtikirjoittelu, josta <i>Kom ut </i>-lehti 1/12 mainitsee esimerkkeinä
raflaavat otsikot: ”Sulkekaa aids-bordellit” ja ”Täällä on lupa levittää
aidsia”. Homosaunalain perintöä pohtivassa <i>QX.se</i>-sivuston jutussa <a href="https://www.qx.se/nyheter/2214/sagan-om-bastuklubbslagen/">”Sagan om bastuklubbslagen”</a> (12/02) todetaankin, että kyseessä oli silkka moraalilaki,
vaikka moisten ei luulisi kuuluvan Ruotsin kaltaiseen demokraattiseen maahan. <o:p></o:p></span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="color: windowtext;"><span style="font-family: inherit;"><br /></span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="color: windowtext;"><span style="font-family: inherit;">Toisin kuin laki antoi
ymmärtää, hivin leviämisen kannalta ongelmallista ei tietysti ollut homoseksi
sinänsä, vaan ainoastaan suojaamaton seksi. Sitä taas saattoi harrastaa missä
vain – kuten ulkotapaamispaikoilla tai lakia kiertäneissä videoliikkeissä,
joihin suljettujen homosaunojenkin asiakasvirta <i>Kom ut </i>-lehden jutun
mukaan ohjautui. Ei siis ihme, että laki epäonnistui tartuntojen määrän
vähentämisessä ja tuli lopulta kuopatuksi vuonna 2004.<o:p></o:p></span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="color: windowtext;"><span style="font-family: inherit;"><br /></span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;"><span style="color: windowtext;">Homosaunalakia voi kuitenkin muistella
tutustumalla <a href="http://www.riksdagen.se/sv/dokument-lagar/dokument/proposition/med-forslag-till-lag-om-forbud-mot-sk_GA03149/html">Ruotsin valtiopäivien sivustosta löytyvään alkuperäiseen lakiesitykseen</a>. Kyseessä on nimittäin varmasti kaikkien aikojen ensimmäinen ja myös viimeinen Ruotsin hallituksen esitys</span><span style="color: windowtext;">, jossa seikkaperäisesti selitetään, mitä oikein
tarkoittaa <i>fist fucking</i> tai <i>glory hole</i>.</span></span><br />
<span style="font-family: inherit;"><span style="color: windowtext;"><br /></span></span>
<br />
<div style="text-align: center;">
<span style="font-family: inherit;"><span style="color: windowtext; font-size: large;"><i>Jatkuu</i></span></span></div>
<span style="font-family: inherit;"><span style="color: windowtext;"><br /></span></span>
<span style="font-family: inherit;"><span style="color: windowtext;">Jutun jälkiosassa tutustutaan Tukholman baaritarjontaan, hämmästellään drag show'ta ja osoitetaan mieltä suomalaisina seksuaalipakolaisina.</span></span><br />
<br />
Samasta aiheesta ja aiheen sivusta:</div>
<div>
<a href="http://hulivilipoika.blogspot.fi/2014/01/homohistoriallinen-tukholma-puistot.html">Homohistoriallinen Tukholma – puistot, baarit ja pisuaarit</a><br />
<a href="http://hulivilipoika.blogspot.fi/2015/08/la-dolce-vita-aanioikeudeton-suru-ja.html">La dolce vita – äänioikeudeton suru ja elämäkeskeiset hautajaiset</a> (aidsin vaikutuksista ruotsalaiseen hautajaiskulttuuriin)</div>
<div>
<a href="http://hulivilipoika.blogspot.fi/2017/01/teikalaisten-turku-varsinaissuomalaista.html">Teikäläisten turku – varsinaissuomalaista homohistoriaa</a><br />
<a href="http://hulivilipoika.blogspot.fi/2016/02/vaasan-farssi-pohjalaista.html">Vaasan farssi – pohjalaista pervohistoriaa</a><br />
<a href="http://hulivilipoika.blogspot.fi/2014/10/yksi-vihrea-enkeli-kiitos-syysretki.html">Yksi vihreä enkeli, kiitos! – syysretki Pirkanmaan pervopääkaupunkiin</a><br />
<a href="http://hulivilipoika.blogspot.fi/2014/05/homohistoriallinen-helsinki-1-kaupungin.html">Homohistoriallinen Helsinki 1–12</a><br />
<br />
Hulivilipojan pakinoita QX.fi-sivustossa:<br />
<a href="https://qx.fi/viihde/232917/instagay/">#Instagay</a><br />
<a href="https://qx.fi/viihde/233352/deittisovelluksissa-aiheuttavat-paanvaivaa-mykat-pihtarit/">Grindr</a><br />
<a href="https://qx.fi/viihde/233731/ystavyydenkavysta-riittaa-nakerrettavaa/">Penis</a><br />
<a href="https://qx.fi/viihde/234145/euroviisujen-1-semifinaali-hitit-ja-shitit-tarkastelussa/">Viisut 1</a>, <a href="https://qx.fi/viihde/234197/kuolleet-kantturat-ihmiskunnan-takapakit-ja-sirot-hammaskeijut/">Viisut 2</a></div>
<div>
<br /></div>
Hulivilipoikahttp://www.blogger.com/profile/00174148253348186615noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6119682259042511272.post-87477133074438338752017-04-04T10:15:00.000+03:002017-04-04T10:15:53.784+03:00”There's someone else I've got to be” – George Michael 1963–2016<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjpTcrcio6bfmWvw9UB6xTNhIve5y_f-6pli2oEhyphenhyphen-PcyD0VJSVrwdMCJU8BVR2XjdScOjrotN_KIc3IKZl-kMxc8LkWKf5ZiJtoODb45FVJJoDXU4dY_V8FoolOMUSetTLf-FY-pl0m7c/s1600/860_05-1800x1786.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="634" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjpTcrcio6bfmWvw9UB6xTNhIve5y_f-6pli2oEhyphenhyphen-PcyD0VJSVrwdMCJU8BVR2XjdScOjrotN_KIc3IKZl-kMxc8LkWKf5ZiJtoODb45FVJJoDXU4dY_V8FoolOMUSetTLf-FY-pl0m7c/s640/860_05-1800x1786.jpg" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><div style="text-align: right;">
<span style="font-size: 12.8px;">Kuva: georgemichael.com</span></div>
</td></tr>
</tbody></table>
<br />
Joulupäivänä 2016 kuollut George Michael aloitti uransa miljoonien teinityttöjen seksisymbolina. Myös sen jälkeen seksi hallitsi usein hänen julkisuuskuvaansa joko tahallisesti tai tahattomasti. Tahallisuutta edusti se, miten artisti itse ratsasti seksillä läpi uransa ja varsinkin sen jälkeen, kun hän tuli julkisesti ulos eriöstä. Niin, eriöstä. George Michaelhan ei ollut koskaan suoraan sanonut olevansa homo ennen kuin houkutuslintuna toiminut poliisi pidätti hänet puiston vessassa vuonna 1998.<br />
<div>
<br /></div>
<div>
Tästä nöyryytyksestä alkoi myös se tahaton puoli: koko George Michaelin loppuelämän jatkunut repostelu keltaisessa lehdistössä, jolle artistin seksi- ja päihdeongelmat tuottivat tasaiseen tahtiin likapyykkiä. Vielä tähden kuoleman jälkeenkin tabloidilehdet jaksoivat päivitellä hänen seksikumppaneidensa runsaslukuisuudella (”500 miestä seitsemässä vuodessa!”). Entisestä seksisymbolista oli tullut seksihullu tai ”sexual freeek”, kuten George Michael itse lauloi vuoden 2006 singlessään.</div>
<div>
<br /></div>
<div>
Monille homomiehille George Michael oli paitsi varoittava esimerkki myös esikuva, jonka laulut rohkaisivat ja lohduttivat sekä suoraan että epäsuorasti rivien välissä. Tähän puoleen keskittyy seuraava kirjoitus, jossa tarkastelen George Michaelin tuotannon homoteemoja.</div>
<div>
<br /></div>
<div>
<div style="text-align: center;">
<iframe allowfullscreen="" frameborder="0" height="315" src="https://www.youtube.com/embed/r3AP26ywQsQ" width="560"></iframe><br /></div>
<div style="text-align: center;">
<br /></div>
<div style="text-align: center;">
<br /></div>
<b>”Explore monogamy”</b><br />
<br />
Oma suhteeni George Michaeliin alkoi Madonnasta ja huipentui Jeesukseen. Tämä sinänsä loogiselta kuulostava kehityskaari alkoi syksyllä 1987, jolloin otin kymmenvuotiaana ensiaskeleitani puberteettiin. Kuten niin monilla, porttina toimi popkulttuuri, ja heti kynnyksellä kohtasin Madonnan. Madonnan, joka lauloi <i>La isla bonitaa</i> ja <i>Who’s that girliä</i> ja komeili R-Kioskin lehtihyllystä löytämäni saksalaisen musiikkilehden kannessa. <br />
<br />
Kuusitoista markkaa oli tuolloisilla tuloillani kova raha, mutta se lehti oli saatava. Eikä se kovin huono investointi ollut, koska lehden välissä ollut Madonnan jättijuliste on olemassa yhä – vuosikymmenten, ultraviolettisäteilyn ja sinitarran runtelemana, mutta onpa kuitenkin. Samaa ei voi sanoa George Michaelista, jonka kohtasin ensimmäisen kerran samaisen lehden sivuilla.<br />
<br />
En oikein tiennyt, mitä se oli, mutta ainakin se oli kamalan noloa. Mies ja nainen sillä tavoin alasti sängyssä. Ja sitten tuo <i>sex</i>-sana, joka oli kai jotain vähän likaista. Jotain tuollaista, että ollaan sängyssä muutenkin kuin nukkumassa. Ja sitten naisella on vielä side silmillä.<br />
<br />
<i>Popcorn</i>-lehdessä näkemäni häiritsevät kuvat olivat peräisin George Michaelin uudesta musiikkivideosta <i>I want your sex</i>. Se oli hänen ensimmäisen sooloalbuminsa <i>Faithin </i>ensimmäinen single, ja jos some olisi ollut jo olemassa, video olisi aiheuttanut melkoisen pöhinän. Näin jälkeenpäin videossa herättää tosin eniten huomiota se, että George Michael pelehtii siinä elämänsä ainoan varsinaisen tyttöystävän Cathy Jeungin kanssa ja kirjoittaa tämän selkään huulipunalla ”Explore monogamy”. Se oli kauan ennen niitä 500:aa miestä.<br />
<br />
”Olin aika hämmentynyt poika noihin aikoihin”, George Michael myöntää <i>Gay Times</i> -lehdessä vuonna 2007 ilmestyneessä avomielisessä haastattelussa. Hän kertoo lisänneensä videoon monogamiavetoomuksen levy-yhtiön vaatimuksesta, koska seksiä kinuavan kappaleen sijoittaminen parisuhdekontekstiin teki siitä vähemmän vaarallisen aids-kriisin velloessa ympärillä. <br />
<br />
”Oikeasti olin kirjoittanut sen biisin yhdestä kundista, jota en saanut millään kellistettyä, vaikka hän oli selvästi hulluna minuun. Olin rakastunut häneen ollessani yhdessä Cathyn kanssa, ja Cathy puolestaan oli taatusti rakastunut minuun. Kappale oli siis hyvin omaelämäkerrallinen”, George Michael kertoo ja toteaa, että samasta ranskalaismiehestä kertoo myös hänen kakkoslevynsä <i>Listen without prejudice vol. 1:n</i> (1990) single <i>Cowboys and angels</i>. <br />
<br />
Kappaleiden suurin ero on siinä, että <i>I want your sex</i> kertoo täyttymättömästä lihallisesta rakkaudesta, kun taas <i>Cowboys and angels</i> kertoo henkisestä kaipuusta. <i>I want your sexin</i> sanoituksessa kaipuun kohde jää lisäksi sukupuolettomaksi, ja homotematiikka rajoittuu <i>Raamatun </i>opetusten uhmaamiseen (”I don't need no bible / just look in my eyes”) ja tiettyihin homotulkinnalle avautuviin säkeisiin (”I'm not your father / I'm not your brother”). <i>Cowboys and angelsin</i> kertoja ei sen sijaan jätä rakastetun sukupuolen suhteen tulkinnanvaraa, vaan toteaa: ”I know you think that you're safe, mister.”</div>
<div>
<br />
Jokin oli selvästi muuttunut näiden kahden levyn välillä. </div>
<div>
<br /></div>
<div>
<div style="text-align: center;">
<iframe allowfullscreen="" frameborder="0" height="315" src="https://www.youtube.com/embed/diYAc7gB-0A" width="560"></iframe><br /></div>
<div style="text-align: center;">
<br /></div>
<div style="text-align: center;">
<br /></div>
<div style="text-align: center;">
<div style="text-align: left;">
<b>”Lose the face now”</b></div>
</div>
<br />
<i>Faith</i>- ja <i>Listen without prejudice</i> -levyt kertovat monin tavoin George Michaelin kamppailusta kätketyn homoseksuaalisuuden kanssa. <i>Faith </i>julistaa nimeään ja nimikappalettaan myöten uskoa omaan asiaan, mutta levyn kansi kuvastaa pikemmin uskon puutetta. Laulaja on kääntänyt katseensa, ja silmät jäävät jonnekin mustan nahkatakin varjoihin. Syntyy mielikuva miehestä, joka ei halua kohdata maailmaa silmästä silmään. <br />
<br />
<i>Faith </i>myi 25 miljoonaa kappaletta, poiki neljä Yhdysvaltain ykköshittiä ja teki George Michaelista lopullisesti supertähden. Menestys ei kuitenkaan tuonut artistille tyydytystä, koska se lukitsi hänet valheelliselta tuntuvaan julkisuuskuvaan: Elviksen lailla perää keikuttavaksi seksisymboliksi ja naistenmieheksi, joka oikeasti piti miehistä. Laulajan korvassa tuolloin heilunut kultainen risti tuntuu näin jälkikäteen kärsimyksen kuvalta pikemmin kuin uskon symbolilta.<br />
<br />
Ei siis ihme, että kakkoslevynsä <i>Listen without prejudice vol. 1</i> -levyn aikaan George Michael katosi kuvasta kokonaan. Hän toisin sanoen kieltäytyi valokuvista ja lakkasi esiintymästä omissa musiikkivideoissaan, koska nyt hän halusi tulla nimenomaan kuulluksi. Levyn kolmas ja tunnetuin singlejulkaisu <i>Freedom! ’90</i> julistaa valheellisesta julkisuuskuvasta vapautumisen sanomaa säkeillä, joista on kaikki coming out -oodit tehty:<br />
<br />
I think there's something you should know<br />
I think it's time I told you so<br />
there's something deep inside of me<br />
there's someone else I've got to be – –<br />
I'll hold on to my freedom<br />
may not be what you want from me<br />
just the way it's got to be<br />
lose the face now<br />
I've got to live<br />
<br />
<i>Freedom! ’90:n</i> kertoja laulaa olleensa kerran nuori ja hämmentynyt poika, josta tuli kaikkien nälkäisten koulutyttöjen silmänilo. Maine ja mammona tyydyttivät aikansa, mutta nyt sai riittää. Oli tullut aika ajatella omaa onnellisuutta eikä sitä, miltä kaikki näyttää ulospäin. <br />
<br />
Laulun huippumalleilla lastatussa musiikkivideossa tätä ulkokuoren hylkäämistä havainnollistetaan siten, että <i>Faithin </i>musiikkivideosta tuttu nahkatakki poltetaan poroksi ja siinä nähty jukeboksi ja kitara räjäytetään kappaleiksi. <br />
<br />
Julkisuuskuvaan kyllästymisen syyt eivät silti olleet yksin <i>Faith</i>-albumin aikaisessa imagossa, vaan paljon kauempana. Tästä viestivät <i>Freedom! ’90</i> -kappaleen nimi ja sen monet säkeet, jotka viittaavat George Michaelin tähteyteen sinkauttaneeseen Wham!-duoon (1981–1986). Whamin kakkoslevyllä <i>Make it big</i> (1984) on myös <i>Freedom</i>-niminen laulu, ja samaisen levyn jättimenestystä on syyttäminen siitä, että George Michael päätti alun perin luopua vapaudesta olla oma itsensä.</div>
<div>
<br /></div>
<div>
<div style="text-align: center;">
<iframe allowfullscreen="" frameborder="0" height="315" src="https://www.youtube.com/embed/doZ6wOJHu_E" width="560"></iframe><br /></div>
<div style="text-align: center;">
<br /></div>
<div style="text-align: center;">
<br /></div>
<b>”Death by matrimony”</b><br />
<br />
George Michaelin ja Andrew Ridgeleyn muodostama Wham! muistetaan nyt sokerihuurretusta joululaulusta ja näyttävästi föönatuista kuontaloista. Niitä kuunnellessa ja katsellessa on helppo unohtaa, että debyyttilevyllään <i>Fantastic </i>(1983) yhtye ammensi vielä ahkerasti homokulttuurista pukeutumalla nahkavermeisiin ja laulamalla monimielisyyksiä. <br />
<br />
Homovaikutteilla ratsastaminen ei ollut ennen aidsin nostattamaa moraalipaniikkia minkäänlainen este listamenestykselle, kuten Depeche Mode, Soft Cell ja muut tuon ajan suositut syntikkapopyhtyeet olivat osoittaneet (ks. <a href="http://hulivilipoika.blogspot.fi/2016/05/hot-sticky-still-so-cool-syntikkapopin.html">”Hot, sticky, still so cool”: syntikkapopin pervot</a>). Listoilla juhli myös Whamin kakkossingle <i>Young guns (go for it!) </i>(1983), vaikka sen kertoja kyseenalaistaa mieskaverinsa naissuhteen sekä luisumisen kohti poroporvarillista perheidylliä ja ”aviokuolemaa” (”death by matrimony”).<br />
<br />
Kertoja muistuttaa poikien olleen aikanaan ”rikoskumppaneita”, joilla oli tosi hauskaa yhdessä. Tämän ilmeisen homoviittauksen jälkeen kertoja vaatii ystäväänsä myöntämään, onko heidän juttunsa nyt ohi.<br />
<br />
I remember when we used to have a good time<br />
partners in crime<br />
tell me that's all in the past and I will gladly walk away<br />
tell me that you're happy now<br />
turning my back<br />
nothing to say!<br />
<br />
Yhtä pidäkkeetöntä homososiaalista ja -seksuaalista propagandaa tarjoilee Whamin vuonna 1982 julkaistu esikoissingle <i>Wham rap! (enjoy what you do)</i>, joka ylsi <i>Young gunsin</i> vanavedessä listamenestykseen vuonna 1983. Tämänkin kappaleen sanoituksessa uhmataan sovinnaista yhdeksästä viiteen -elämäntapaa ja puolustetaan oikeutta pitää hauskaa poikien kanssa. Sanoituksen ”I choose to cruise” -säe tuo hauskanpitoon siekailemattoman homoeroottisen sävyn. Kokonaisuutena kappale on kuitenkin naamioitu luokka- ja sovinnaisuusrajat ylittävän rakkauden oodiksi.<br />
<br />
Party nights and neon lights<br />
we hit the floors we hit the heights<br />
dancing shoes and pretty girls<br />
boys in leather kiss girls in pearls<br />
hot-damn, everybody let's play<br />
<br />
Whamin esikoislevyn suursuosio johti siihen, että nahkatakit vaihtuivat <i>Make it big</i> -kakkoslevyllä (1984) pikkutakkeihin ja uhmakas räp sai väistyä ylipirteän poikabändipopin tieltä. <i>Wake me up before you go-go</i> ylsi listaykköseksi Atlantin molemmin puolin, ja George Michael kertoo <i>Gay Timesin </i>vuoden 2007 haastattelussa ymmärtäneensä, että hänen olisi valittava joko jättimenestys tai julkihomous. Molempia ei ollut tuolloin mahdollista saada varsinkaan Amerikassa.<br />
<br />
Niinpä George Michael pysyi koko Whamin ajan ja myös suuren osan soolourastaan kaapissa. Videoissaan hän saattoi pelehtiä naisten kanssa, mutta muuten hän kirjoitti sukupuolettomia ja monitulkintaisia lauluja, joiden sytykkeenä oli hänen rakkautensa miehiin. <i>I want your sexin</i> ja <i>Cowboys and angelsin</i> lisäksi mieleen tulee ainakin <i>Faith</i>-levyn hittisingle <i>Father figure</i> (1988), jonka sanoituksen isukki-teemassa on sivumerkitys poikineen.<br />
<i><br />Gay Timesin</i> haastattelussa George Michael kertoo kaksoiselämän ylläpitoa helpottaneen se, että hän tunsi jossain määrin vetoa myös naisia kohtaan. Toinen ylläpitävä tekijä oli aids-pelko, koska se yksinkertaisesti esti häntä harrastamasta seksiä juuri kenenkään kanssa vuodesta 1983 vuoteen 1991. Tuolloin elämä mullistui, kun hän tapasi 27-vuotiaana ensimmäisen suuren rakkautensa Anselmo Feleppan. Sen Jeesuksen, johon jo jutun alussa viittasin.</div>
<div>
<br /></div>
<div>
<div style="text-align: center;">
<iframe allowfullscreen="" frameborder="0" height="315" src="https://www.youtube.com/embed/zNBj4EV_hAo" width="560"></iframe><br /></div>
<div style="text-align: center;">
<br /></div>
<div style="text-align: center;">
<br /></div>
<b>”You will always be my love”</b><br />
<br />
Se oli abikevät 1996 ja aurinkoinen pääsykoepäivä Vaasassa, jonne olin palannut vuosi ensimmäisten homotanssieni jälkeen (ks. <a href="http://hulivilipoika.blogspot.fi/2016/03/vaasan-farssi-pohjalaista.html">Vaasan farssi – pohjalaista pervohistoriaa</a>). Kokeiden jälkeen ostin Sokoksesta George Michaelin juuri ilmestyneen kolmannen soololevyn <i>Older</i>.<br />
<br />
Levyn kannessa hän katsoo viimeinkin kameraan, varjoista kuin Hulivilipoika, mutta katsoopa kuitenkin – ikään kuin hän olisi nyt valmis kohtaamaan maailman omana itsenään. Julkisesti hän ei ollut vieläkään tullut kaapista, mutta kuten hän itse sanoo <i>Gay Timesissa</i>, <i>Olderin </i>kaltaista levyä ei julkaisisi kukaan, joka ei olisi valmis siihen.<br />
<br />
Minäkin ostin levyn juuri siksi, että se puhutteli minua homomiehenä. Levyllä on myös itselleni tärkein George Michaelin kappale, albumin ensimmäinen singlelohkaisu <i>Jesus to a child</i>. Se antoi tuona talvena ja keväänä omalle epämääräiselle kaipaukselleni äänen. <br />
<br />
Olin jo kertonut homoudestani joillekin läheisille ja tutustunut ensimmäisiin kaltaisiini kantapään kautta. Lukemattomien itseään etsivien nuorten tavoin murehdin silti sitä, löytäisinkö koskaan ketään, joka näkisi ja ymmärtäisi kerralla senkin, mitä itse en ymmärtänyt. Ja jos löytäisin, saisinko myös pitää hänet. Toisin kuin George Michael, jonka Anselmo kuoli aidsiin keväällä 1993. <br />
<br />
<i>Jesus to a child</i> -laulussa Anselmo saa Jeesuksen rakastavan ja kärsivän hahmon, joka seisoo tyynenä ja lempeänä kirkkauden keskellä kuin seurakunnan päiväkerhon pastellinsävyisessä huoneentaulussa. Laulun Jeesus oli nähnyt kertojan silmissä olleen surun, jota kukaan muu ei ollut osannut tai edes yrittänyt nähdä. Kuoleman jälkeenkin tämän rakkauden muisto lohdutti syvästi lohdutonta. <br />
<br />
Sadness</div>
<div>
in my eyes<br />
no one guessed<br />
or no one tried<br />
you smiled at me<br />
like Jesus to a child – –<br />
when you've been loved<br />
when you know it holds such bliss<br />
then the lover that you kissed<br />
will comfort you when there's no hope in sight – –</div>
<div>
for every single memory<br />
has become a part of me<br />
you will always be<br />
my love <br />
<br />
Vaikka <i>Jesus to a child</i> on kyllästetty uskonnollisilla vertauksilla, sitä on vaikea tulkita mitenkään muuten kuin kuvauksena kahden miehen rakkaudesta. Henkinen ja hengellinen rakkaus sekoittuvat sanoituksessa lihalliseen, kun kertoja puhuu Jeesuksestaan samalla rakastajana, jota hän suuteli ja joka on aina hänen rinnallaan. Ei ihme, että George Michaelkin uskalsi vihdoin nähdyksi tulleena katsoa levynsä kannessa meitä suoraan silmiin ja esiintyä taas videoissaan.<br />
<b><br /></b>
<b>”Searchin' for some peace of mind”</b><br />
<br />
Uuden avoimuuden lisäksi <i>Older</i>-levy ilmensi myös uudenlaista häpeämättömyyttä, josta on esimerkkinä levyn kakkossingle ja suurin hitti <i>Fastlove</i>. Jos <i>Jesus to a child</i> kuvaa syvää sitoutumista toiseen ihmiseen ja menetyksestä johtuvaa surua, <i>Fastlove </i>typistää rakkauden pikaruoaksi, jota ahmitaan surutta ja sitoumuksetta sukupuolielämän drive in -kaistalla. <br />
<br />
<i>Fastloven </i>kertoja laulaa yön iloista ja yrittää vakuuttaa laulun ”sinän” siitä, että puhuminen on turhaa ja että hänestä ei ole suhteeseen. Kertoja kyllä kuulee Cupidon kutsun, mutta tällä on tyhjä katse. Kertoja on kärsinyt rakkaudessa, ja mielenrauhaa saadakseen hän etsii yöstä hetken helpotusta.<br />
<br />
In the absence of security</div>
<div>
made my way into the night<br />
stupid Cupid keeps on calling me<br />
but I see nothing in his eyes<br />
I miss my baby, oh yeah<br />
I miss my baby, tonight<br />
so why don't we make a little room<br />
in my BMW babe<br />
searchin' for some peace of mind<br />
hey, I'll help you find it<br />
I do believe that we are practicing the same religion<br />
<br />
Viimeinen säe ”I do believe that we are practicing the same religion” rinnastaa laulun <i>Jesus to a childin</i> uskonnolliseen tematiikkaan, mutta nyt palvotaan lihan temppelissä. Rakkaus oli aiheuttanut suunnatonta kipua, jota laulun kertoja ja mitä ilmeisimmin myös artisti itse lääkitsi ahkerasti seksillä. Tämä itsehoito kulminoitui vuoden 1998 pisuaaripidätykseen. <br />
<br />
<i>Gay Timesin</i> haastattelussa George Michael myöntää puistoissa juoksemisen olleen puhdasta itsetuhoisuutta, joka oli seurausta myös hänen äitinsä kuolemasta syöpään vuonna 1997. Hän koki päättäneensä alitajuisesti tulla kaapista mahdollisimman itsetuhoisella tavalla ja onnistui siinä. ”Zip me up before you go go”, ilkkui keltainen lehdistö.<br />
<br />
George Michael vastasi tilanteeseen itseironisella <i>Outside</i>-singlellä, jonka vapaan ulkoilmaseksin ylistys on suoraa jatkoa <i>Fastlovelle</i>. Kappaleessa viitataan myös yhdyskuntapalveluun, johon George Michael tuomittiin vessaepisodin vuoksi. ”Palvelisin kyllä yhteisöä, mutta olen jo palvellut”, kertoja toteaa ja lausuu samaan hengenvetoon myös, ettei ollut koskaan aiemmin myöntänyt ääneen tätä (homo)asiaa: ”I never really said it before”.<br />
<br />
Kappaleen video vie sanoman uusiin sfääreihin ja tarjoaa kerrassaan katarttisen vessakokemuksen pisuaaridiskossa tanssivine poliisisetineen.<br />
<br />
<div style="text-align: center;">
<iframe allowfullscreen="" frameborder="0" height="315" src="https://www.youtube.com/embed/gwZAYdHcDtU" width="560"></iframe><br /></div>
<div style="text-align: center;">
<br /></div>
</div>
<div>
<div style="text-align: center;">
<br /></div>
<b>”I’m bad to the bone, I'm just a little stoned”</b></div>
<div>
<br />
Joulupäivänä 2016 George Michael oli poissa, mutta omasta elämästäni hän oli poistunut jo kauan sitä ennen. Hänestä oli tullut minulle Michael Jacksonin ja Whitney Houstonin kaltainen surullinen hahmo, jolta tiesi aina odottaa pahinta. <br />
<br />
Vasta George Michaelin kuoltua ymmärsin kuitenkin, että hän oli minulle näitä kahta muuta legendaa tärkeämpi. Omistan kaikkien levyjä, ja minulla on kaikilta myös suosikkikappaleita, mutta kun helmiportti kolahti kiinni Michael Jacksonin ja Whitney Houstonin takana, jäljelle jäi hiljaisuus. George Michaelin kuoltua päässäni käynnistyi sen sijaan kokonainen jukeboksi – ehkä juuri se <i>Faithista </i>tuttu ja sittemmin räjäytetty.<br />
<br />
Nyt käsittelemieni laulujen lisäksi mielen jukeboksi soitti myös laulun <i>My mother had a brother</i>, joka on peräisin George Michaelin viimeiseltä studiolevyltä <i>Patience </i>(2004). <i>Gay Timesin</i> haastattelussa George toteaa kappaleen kertovan hänen enostaan, joka teki itsemurhan samana päivänä, kun George syntyi. Enosta, jollaiseksi Georgen äiti aina pelkäsi poikansakin muuttuvan. Ja enosta, jonka George myöhemmin ymmärsi olleen homo. </div>
<div>
<br />
Kuten siskonpoikansa myöhemmin, kenties enokin oli kaivannut kipeästi vapautta. Hän vain ei ollut uskonut löytävänsä tässä elämässä.<br />
<br />
My mother had a brother<br />
over-sensitive and kind<br />
seems it all became much too much for him<br />
it seems he took his own life – –<br />
I guess he had to wait until my momma had me<br />
I guess he couldn't wait another moment to be free<br />
in endless sky<br />
<br />
Kertosäkeessä minäkertoja kohdistaa sanansa suoraan kuolleelle äidilleen ja kehottaa tätä sanomaan enolle, että ajat ovat muuttuneet. Homoliike oli vahvistunut, ja kertoja nautti nyt avoimuuden iloista.<br />
<br />
But mama will you tell him from your boy<br />
the times they changed<br />
I guess the world wasn’t getting warmer<br />
but we got stronger<br />
mother will you tell him about my joy<br />
<br />
Laulun loppupuolella minäkertoja myös suree sitä, että hän hukkasi niin paljon aikaa odottamalla rakkautta. Nyt kun vapaus on täällä, hän vannoo maistavansa sitä enonsakin puolesta: ”I’m gonna taste it all for you boy.” Tätä seuraa vielä uhmakkaan hedonistinen julistus, jossa kertoja vaatii kaikkia niitä, joilla ei ole mitään pelättävää, pitämään huolen siitä, että elämä on elämisen arvoista: ”We’ve got to make damn sure that it was worth it.” Samaan hengenvetoon kertoja toteaa kuitenkin olevansa läpeensä paha ja vähän pilvessä ja harrastavansa todella paljon seksiä, mikä viittaa mieltä jäytävään syyllisyyteen.<br />
<br />
So those of us who have nothing to fear<br />
we’ve got to make damn sure that it was worth it<br />
I’m bad to the bone, I'm just a little stoned<br />
I’m making so much love<br />
<br />
Viimeisessä säkeistössä minäkertoja toteaa olleensa vanki, kunnes ”hän” pelasti minut, tuli uniini ja sanoi: ”Mitä väliä?” Tämä saattaa olla viittaus Anselmoon, jonka rakkaus antoi George Michaelille rohkeuden homona elämiseen ja seksuaalisuuden pidäkkeettömään toteuttamiseen. ”Olin vanki, joten häpäiskää minut. Tuntuu hyvältä olla kotona”, kertoja jatkaa, mikä viitannee toisaalta ”kodin” löytämiseen homoyhteisöstä, toisaalta keltaisen lehdistön toistuviin seksuaalisiin nöyryytysyrityksiin.<br />
<br />
I was a prisoner, but he saved me<br />
broke into my dreams and said, "Who cares?"<br />
I was a prisoner, so disgrace me<br />
I'm glad to be home</div>
<div>
<br /></div>
<div>
<div style="text-align: center;">
<iframe allowfullscreen="" frameborder="0" height="315" src="https://www.youtube.com/embed/f4fANPiH9bU" width="560"></iframe><br /></div>
<div style="text-align: center;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: normal;">
<div style="text-align: center;">
<br /></div>
</div>
<b>”I've got so much more that I want to give”</b><br />
<br />
<i>My mother had a brotheria</i> voidaan pitää George Michaelin testamenttina, koska se on juuri yhtä ristiriitainen kuin esittäjänsä. Se kertoo enosta, joka päätti elämänsä seksuaalisuutensa takia, ja siskonpojasta, joka yritti elää ja vapautua molempien edestä ja toimi siksi välillä hyvin itsetuhoisesti. <br />
<br />
Itsetuhoisuutta käsitellään myös George Michaelin vuonna 2012 ilmestyneessä singlessä <i>White light</i>, joka kertoo hänen vuonna 2011 kokemistaan kuolemanrajakokemuksista. Laulun alussa kertoja puhuu viinan ja pillerien viemästä naistähdestä (mahdollisesti Amy Winehousesta tai Whitney Houstonista), jonka kuolemaa revitellään sydämettömästi tv:ssä. ”Vaihda kanavaa, se olisin voinut olla minä”, kertoja pohtii ja toteaa: ”Ehkä hän vain halusi olla vapaa.” <br />
<br />
One more pill just one more beer<br />
one less star in the atmosphere for us<br />
but maybe she just wanted to be free<br />
heartless pictures on TV<br />
change that channel that could have been me I said<br />
maybe she just wanted to be free<br />
<br />
Viimeisen säkeen vapauspuhe vie ajatukset <i>My mother had a brother</i> -kappaleeseen, jossa enon itsemurhasta puhutaan samalla tavoin vapautumisena: “I guess he couldn't wait another moment to be free.” Se on hyvin toisenlaista vapautta kuin mistä George Michael oli laulanut parikymmentä vuotta aiemmin voimaannuttavassa ja elämänmyönteisessä <i>Freedom ’90</i> -hitissään.<br />
<br />
Sitä seuranneina vuosina vapaus tarkoitti George Michaelille usein oman seksuaalisuuden piilottelun täyttä vastakohtaa: päihteiden vauhdittamaa seksuaalista pidäkkeettömyyttä. Ja jos lukemattomia homomiehiä hoitanutta terapeuttia Alan Downsia on uskominen, George Michael ei ollut tässä häpeän ja häpeämättömyyden vuorottelussa yksin.<br />
<br />
Downs kirjoittaa <a href="http://hulivilipoika.blogspot.fi/2016/08/samettiraivo-self-helpia-homomiehille.html"><i>The velvet rage</i> -kirjassaan</a> (2005/2012) homomiehen eri elämänvaihteista, joiden ytimenä on häpeän kohtaaminen. Ensimmäisessä vaiheessa ollaan kaapissa häpeän vallassa ja keskitytään pakoilemaan sitä keinolla millä hyvänsä. Äärimmillään tämä voi johtaa itsemurhaan, kuten George Michaelin enon tapauksessa, mutta yleisempää on seksuaalisuuden kieltäminen ja elämän lohkominen julkiseen ja salattuun.<br />
<br />
Julkinen minä voi olla hyvinkin kaunis, rohkea ja menestynyt, mutta tästä on vaikea tuntea tyydytystä, jos ei tule nähdyksi koko ihmisenä ja jos kaikki energia kuluu piilotteluun. Myös George Michaelin kipuilu <i>Faithin </i>aikaisen jättimenestyksen ja sitä seuranneen oman julkisuuskuvan kieltämisen kanssa voidaan ymmärtää tästä näkökulmasta. Hän ei halunnut esiintyä enää kuvissa ja videoissa, koska hän ei halunnut ylläpitää valheellista julkisuuskuvaa. Rohkeus ei vain vielä riittänyt siihen, että hän olisi esiintynyt julkisuudessa kokonaisena itsenään. <br />
<br />
Lohkomisen ja epärehellisyyden lisäksi muita ykkösvaiheessa opittuja häpeänhallintakeinoja ovat Downsin mukaan päihteiden käyttö ja anonyymi seksi. Ne kulkevat usein mukana myös homomiehen kehityksen kakkosvaiheeseen, jossa häpeää pyritään kaikin tavoin kompensoimaan. Sen taustalla on usein syvään juurtunut käsitys omasta vaillinaisuudesta miehenä. <br />
<br />
Häpeän kompensointi päihteillä ja pikaista itsetuntoboostia tarjoavalla irtoseksillä kuitenkin vain pahentaa noidankehää, koska ne aiheuttavat vuorostaan lisää häpeää. Tästä ovat esimerkkeinä George Michaelin vessaepisodi ja hyvin julkiset päihdeongelmat. <br />
<br />
Kompensointiajattelu auttaa ymmärtämään paremmin myös <i>My mother had a brother</i> -kappaletta, jossa kertoja toisaalta vakuuttaa elävänsä vapaasti enonsakin puolesta ja toisaalta potee syyllisyyttä puhumalla pahuudestaan, pössyttelystään ja ylettömästä sekstailustaan. Voidaan sanoa, että häpeää suorastaan itsetuhoisesti kompensoiva mies puhuttelee siinä miestä, joka vältteli häpeää lopettamalla oman elämänsä.<br />
<br />
<i>White light </i>-laulussa näiden kahden strategian rinnalle nousee vahva halu elää aitona omana itsenä – ”prouder than ever baby / louder than ever maybe” ja luoda tuhoamisen sijasta: ”I've got so much more that I want to do with the music.” Koska valkoista valoa ei näkynyt, mies ei ollut vielä mennyttä ja oli jatkettava hengittämistä. Singlen kannessa hän katsoo suoraan kameraan ja virnistää.<br />
<br />
So I just kept breathing my friends<br />
waiting for some god to choose<br />
saying this ain’t the day that it ends<br />
there’s no white light<br />
and I'm not through<br />
I’m alive I'm alive – –<br />
and I've got so much more that I want to give<br />
was it music<br />
was it science that saved me?<br />
or the way that you prayed the prayed for me<br />
well I thank you<br />
I’m alive</div>
<div>
<br />
George Michael sai muutaman vuoden jatkoaikaa, mutta uutta studiolevyä ei enää syntynyt. Hänen viimeiseksi albumikseen jäi livetaltioinneista koostuva <i>Symphonica </i>(2014).<br />
<br />
Levyn kannessa artisti on laskeutunut lavalta konserttisalin tyhjään ja hämärään katsomoon, jossa hän istuu mustat aurinkolasit päässään. Lavalla ei ole mitään nähtävää, eikä salissa ole ketään näkemässä, miten kamerasta poispäin kääntynyt George Michael nauraa itsekseen mustien lasien takana. Ehkä se oli sitä vapautta, valoa tunnelin päässä.</div>
<div>
<br /></div>
<div>
<div style="text-align: center;">
<iframe allowfullscreen="" frameborder="0" height="315" src="https://www.youtube.com/embed/SRAOG-BpNOw" width="560"></iframe><br /></div>
<div style="text-align: center;">
<br /></div>
<div style="text-align: center;">
<div style="text-align: left;">
Samasta aiheesta ja aiheen sivusta:</div>
</div>
<a href="http://hulivilipoika.blogspot.fi/2016/07/you-and-me-together-fighting-for-our.html">”You and me together, fighting for our love”: syntikkapopin pervot</a><br />
<a href="http://hulivilipoika.blogspot.fi/2013/11/the-secret-in-his-past-kaappihomot-pet.html">”The secret in his past”: (kaappi)homot Pet Shop Boysin tuotannossa</a><br />
<a href="http://hulivilipoika.blogspot.fi/2016/03/mun-holmo-nuori-sydan-matkaseurana-eva.html">Mun hölmö nuori sydän: matkaseurana Eva Dahlgren</a></div>
<div>
<a href="http://hulivilipoika.blogspot.fi/2015/07/et-ole-sellainen-erilaisuus-antti.html">”Et ole sellainen”: erilaisuus Antti Tuiskun tuotannossa</a><br />
<a href="http://hulivilipoika.blogspot.fi/2016/02/kohtaloin-oot-sa-kuin-waterloo.html">”Kohtaloin oot sä kuin Waterloo”: viisufanin tunnustuksia</a><br />
<a href="http://hulivilipoika.blogspot.fi/2015/08/enka-suostu-hapeemaan-kikka-homomiehen.html">”Enkä suostu häpeemään”: Kikka homomiehen tuntojen tulkkina</a></div>
<div>
”<a href="http://hulivilipoika.blogspot.fi/2015/03/your-voice-can-take-me-there-madonnasta.html">Your voice can take me there”: Madonnasta, Carolasta ja heidän opetuslapsistaan</a></div>
Hulivilipoikahttp://www.blogger.com/profile/00174148253348186615noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6119682259042511272.post-79877372408538064322017-03-09T09:36:00.001+02:002017-03-09T09:39:01.903+02:00Teikäläisten turku – varsinaissuomalaista homohistoriaa 2/2<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh0qMXWpL11rFqq9GsMltjer-X0EadAKCGDQJNcA8G3F2N1I7EvmbcZLo9KL6uqxnFRD2El9xvfH4AuR7apoLCQ1aJQ73qhNYouYZkFlH1RuDoa4RleEObBQ-J10LN2D2G0NkaahR_ARqQ/s1600/IMG_9149_1-1.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="442" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh0qMXWpL11rFqq9GsMltjer-X0EadAKCGDQJNcA8G3F2N1I7EvmbcZLo9KL6uqxnFRD2El9xvfH4AuR7apoLCQ1aJQ73qhNYouYZkFlH1RuDoa4RleEObBQ-J10LN2D2G0NkaahR_ARqQ/s640/IMG_9149_1-1.jpg" width="640" /></a></div>
<div class="MsoBodyText">
<br /></div>
<div class="MsoBodyText">
<a href="http://hulivilipoika.blogspot.fi/2017/01/teikalaisten-turku-varsinaissuomalaista.html">Jutun ensimmäisessä osassa</a> tapasimme Suomen ensimmäiset
tunnetut homot, huhkimme Turun puistojen suorituspaikoilla, hiljennyimme Dianan
temppelissä ja hioimme ”kirvestä” molemmilta puolilta Snellun salongissa. Nyt
jatkamme keväistä löytöretkiä Turkuun oppainamme vanhojen homolehtien jutut
sekä Tarja Hautasen kirja <i>Yksityistilaisuus: turkulaisten homojen ja
lesbojen kulttuurihistoriaa</i> (2005).</div>
<div class="MsoBodyText">
<o:p></o:p></div>
<div class="MsoBodyText">
<br /></div>
<div class="MsoBodyText">
<h3>
Homoystävälliset heteroravintolat</h3>
<o:p></o:p></div>
<div class="MsoBodyText">
<br /></div>
<div class="MsoBodyText">
Turun ensimmäiset varsinaiset homoravintolat perustettiin
vasta 1990-luvulla, mutta jo kauan sitä ennen sateenkaarikansa oli tanssinut
homotansseissa ja istunut iltaa monissa homoystävällisissä
heteroravintoloissa. Niin monissa, että <i>96</i>-homolehti
3/71 puhui jopa ylitarjonnasta jutussaan ”Keväinen löytöretki Turkuun”:
”Valinnan varaa Turun ravitsemusliikkeissä on liikaakin: hajonta muodostuu
liian suureksi. Nimiä joita kuulee mainittavan ovat ainakin Haarikka, Hiivari
ja Mosel”, kirjoitti nimimerkki Filius.<br />
<br />
Tarja Hautasen mukaan näistä ravintoloista yksi oli ylitse muiden, nimittäin työväenyhdistyksen omistama ja Hotelli Turun talossa Ursininkatu 5:ssä sijainnut Mosel. Moselin perustamisvuosi ei ole tiedossani, mutta Hotelli- ja ravintolamuseon kokoelmista löytyi oheinen à la carte -lista 1950-luvulta. Listalla oli mm. annos nimeltä ”Kolmas mies” (300:–), jonka tilaaminen kirvoitti epäilemättä makeat naurut homoporukoista: ”Kyllä nyt tekisi mieli Kolmatta miestä!”<br />
<br />
<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: right; margin-left: 1em; text-align: right;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgpsqABcOYvHUUN2gbpo7Evop2tGS4JHrpoOd1bi43lhmFDdkUpsV4xs1bD6CeP8tTOyb8DUW0LIDuDpaeF7Vc0LDRBZbhwOGqqdH9508ZBcpI4w6isUcxMbRpn0frKo5cvJiG1DfSwiVo/s1600/M019+HRMMENUR1380+1.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgpsqABcOYvHUUN2gbpo7Evop2tGS4JHrpoOd1bi43lhmFDdkUpsV4xs1bD6CeP8tTOyb8DUW0LIDuDpaeF7Vc0LDRBZbhwOGqqdH9508ZBcpI4w6isUcxMbRpn0frKo5cvJiG1DfSwiVo/s400/M019+HRMMENUR1380+1.jpg" width="281" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kuva:
Hotelli- ja ravintolamuseo.</td></tr>
</tbody></table>
Hautasen haastattelema Moselin entinen portieeri kertoo
työpaikastaan näin: </div>
<blockquote class="tr_bq">
Paikassa kävi kaikki, herroista huoriin ja satamajätkiin.
Merimiesten keskuudessa kapakka oli niin kuuluisa, että muuan singaporelainen
ummikko merimies tuli kerran paikalle Mosel-lapun kanssa, kun sana oli kiirinyt
maailmalla. Suomessa oli kolme tämänkaltaista [merimies]ravintolaa, Kotkan
Kairo, Haminan Kompassi ja Turun Mosel. – – Naiset eivät päässeet yleensä
[ennen vuotta 1967 ilman herraseuraa] ravintoloihin, mutta Mosel oli
erikoistapaus. </blockquote>
<div class="MsoBodyText">
Vielä elävämmän kuvan Moselista loihtii Hautasen
haastattelema 1940-luvulla syntynyt mies: </div>
<blockquote class="tr_bq">
Gunnar Clement, ruotsalainen [sic] teatterin lavastaja,
niin hän oli koristellut Moselin tällaiseen saksalais-tirolilaiseen tyyliin.
Seinät oli oikein maalattu niinku kulissit. Siellä oli saksalaist taloo ja sen
ikkunaa ja kaikkee. Oli ruudulliset pöytäliinat, että se vastas sellasta
dirdnl-henkeä. Siellä ei ollut tanssia, mut siellä oli orkesteri, aina oli
puolalaisia tai unkarilaisia, joskus oikein mielettömän hyviä, koska ne oli
suuret orkesterit. – – Moselin koko yleisökuva ja se miten se toimi, oli jotain
hämmästyttävän uniikkia, että mä en ymmärrä miten se on ollut mahdollista,
koska ykskään muu ravintola ei oo pystynyt toimimaan sil tavalla, koska kyllä
mä muistan tämmösen kauheen kontrollin. – – Moselis oli naistarjoilijat, joskus
joku mieski, ja ne oli puettuina dirndl-asuihin ja ne oli hyvin totta
ammattitaitosia, semmosii ku vuostolkulla ollu ja tunsi kaikki. Ne piti kuin
omina lapsinaan ja se mikä auktoriteetti niillä oli. </blockquote>
<div class="MsoBodyText">
Samaisen miehen mukaan Moselin tarjoilijat tunsivat myös
homoporukat hyvin ja varasivat ”taiteilijoille” aina oman nurkkauksen
ravintolasta. Homoilla puolestaan synkkasi hyvin sataman huorien kanssa, ja
miehet tunsivat monet heistä hyvin. <o:p></o:p></div>
<div class="MsoBodyText">
<br /></div>
<div class="MsoBodyText">
Telakkatyöläisten, merimiesten, homojen ja huorien
rauhanomainen rinnakkainelo 1960-luvun suomalaisessa ravintolassa kuulostaa toden
totta mielenkiintoiselta. Hautanen arvelee, että varsinkin homot, merimiehet ja
prostituoidut viihtyivät samassa ravintolassa ehkä siksi, että kaikki
muodostivat omat toisiaan ymmärtävät tai sietävät marginaaliryhmänsä.<o:p></o:p></div>
<div class="MsoBodyText">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiwk0A0OpyfRBiXit_nIw1Z5WTsWaLyy0I-oRDSSD2P-2NHhBwdEaemaKNUm8bWn88VkR5Q3dP_1xI1M3ByMO7YFLvsA0PQD0w8Pjehw23fTFVGHYKFfuzpItVxbOSBvm5QFrF3u55ZBVY/s1600/_MG_5419_1-1.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="426" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiwk0A0OpyfRBiXit_nIw1Z5WTsWaLyy0I-oRDSSD2P-2NHhBwdEaemaKNUm8bWn88VkR5Q3dP_1xI1M3ByMO7YFLvsA0PQD0w8Pjehw23fTFVGHYKFfuzpItVxbOSBvm5QFrF3u55ZBVY/s640/_MG_5419_1-1.jpg" width="640" /></a></div>
<div class="MsoBodyText">
<br /></div>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjNCZ_Xj3RMyFwRdrZ6k_hHNS8a57dm3n7AeWb0kJ4mMdDjrjmCslbH7w7ttNlVmrvghETMb4e46GpvQYmJfK_5C3As0mUnGRrJvCQlVhmEnPqdozDv38J8cMHjS3ZIDazCqQvdSUhQWXk/s1600/_MG_5410_1-1.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="426" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjNCZ_Xj3RMyFwRdrZ6k_hHNS8a57dm3n7AeWb0kJ4mMdDjrjmCslbH7w7ttNlVmrvghETMb4e46GpvQYmJfK_5C3As0mUnGRrJvCQlVhmEnPqdozDv38J8cMHjS3ZIDazCqQvdSUhQWXk/s640/_MG_5410_1-1.jpg" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Ursininkatu
5.</td></tr>
</tbody></table>
<div class="MsoBodyText">
<h3>
Moselista Haarikkaan</h3>
</div>
<div class="MsoBodyText">
<o:p></o:p></div>
<div class="MsoBodyText">
<br /></div>
<div class="MsoBodyText">
Kun Moselin toiminta loppui vuonna 1973, homot siirtyivät
istumaan iltaa juuri avattuun Haarikkaan (Eerikinkatu 19). Se oli Hautasen
mukaan 1970–1980-luvuilla Turun tunnetuin ja suosituin homoystävällinen
ravintola. <o:p></o:p></div>
<div class="MsoBodyText">
<br /></div>
<div class="MsoBodyText">
Aluksi homoseurueet istuivat ravintolan takaosan
L-muotoisessa kabinetissa tai loosissa, myöhemmin pyöreiden pöytien ympärillä.
Hautasen haastattelema vuonna 1954 syntynyt mies kertoo henkilökunnan
suhtautuneen täälläkin homoasiakkaisiin enimmäkseen hyvin. Kovin paine
käytöksen hillitsemiseen näyttäisi tulleen meikäläisiltä: </div>
<blockquote class="tr_bq">
Kyllä henkilökunta ties ja oli siellä yks portsarikin
joka oli alan harrastaja. – – Hän osas kyllä olla sitten mahdollisimman
inhottava, että jos siellä jotain diskriminaatiota on ollut, niin se oli
tällaisen piiloteikäläisen portsarin aiheuttamaa, mutta ei muun henkilökunnan.
– – Oltiin omissa pöydissä ja usein saatiin jopa parempaa palvelua kuin kukaan
muu, ainakin naisilta, vaikka nimenomaan tiesivätkin ketä siinä on. Joskus se
meni vähän niinku överiksikin ja sit kun rupes olemaan semmosta yhen jos toisen
sorttista pussaamista ja halaamista, niin kyllä sitä itse pyrittiin porukassa
hillitsemään, että ei näin pitkälle täällä.</blockquote>
<div class="MsoBodyText">
<o:p></o:p></div>
<div class="MsoBodyText">
Tarkempaa tietoa Haarikassa harjoitetuista soidinmenoista
saa vuonna 1934 syntyneen miehen haastattelusta: </div>
<blockquote class="tr_bq">
– – se oli sit aivan ihana aika, että kun sä näit joku
sua kiinnosti ja nyt sä näät, että se meni vessaan ni sit tehdä asiaa sit sinne
niinku tutkimaan tarkemmin tilannetta. Et en mä näissä nykyhomopaikoissa tykkää
ollenkaa, ku se on niin selvää. Kaikki on homoja ja se jännitysmomentti
puuttuu. Just se salaperäisyys ja se viehätys. – – Haarikassa kun oli tota
vessat oli auki ni sitä aina katottiin että onko siellä yhdet jalat vai kahet
jalat, et mitä sieltä näkyy (nauraa).</blockquote>
<div class="MsoBodyText">
<o:p></o:p></div>
<div class="MsoBodyText">
Tarja Hautanen summaa, että suurin
osa turkulaisista homoista ja lesboista ei käynyt Moselissa tai Haarikassa
istumassa iltaa tai puistoissa hakemassa yhden illan seuraa. Ennen kaikkea he
kaipasivat paikkaa, jossa saattoi tutustua samanlaisiin ja jossa ei tarvinnut
arvuutella mahdollisen kiinnostuksen kohteen seksuaalista suuntautumista.
Tällaisia paikkoja tarjosivat yksityiskotien ympärille syntyneet seurapiirit, kuten Urho Snellmanin salonki, sekä myöhemmin homotanssit.</div>
<div class="MsoBodyText">
<br /></div>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEijhKmNglM4INtwo9hygk96Pa_UqSuWpGYTcy2G3XxoMZJ5ZER-_1DegPDqst5FNjGHwnCq0ap5MGpaVyBtef_ob4wmltp4Ft3dR-A6e0tP7ZGPnVOCteT-hipCzGIT3cPTsaqv5L6BqtE/s1600/_MG_5408_1-1.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="426" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEijhKmNglM4INtwo9hygk96Pa_UqSuWpGYTcy2G3XxoMZJ5ZER-_1DegPDqst5FNjGHwnCq0ap5MGpaVyBtef_ob4wmltp4Ft3dR-A6e0tP7ZGPnVOCteT-hipCzGIT3cPTsaqv5L6BqtE/s640/_MG_5408_1-1.jpg" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Eerikinkatu
19.</td></tr>
</tbody></table>
<div class="MsoBodyText">
<h3>
Ei orgioita eikä edes esileikkejä</h3>
</div>
<div class="MsoBodyText">
<o:p></o:p></div>
<div class="MsoBodyText">
<br /></div>
<div class="MsoBodyText">
Kun homoseksuaaliset teot poistuivat rikoslaista vuonna
1971, sateenkaarikansan järjestäytyminen sai toden teolla vauhtia. Turkuun
perustettiin 28.3.1971 Psyke-homojärjestön (1968–1986) alaosasto nimeltä Päivänkakkarat. <o:p></o:p></div>
<div class="MsoBodyText">
<br /></div>
<div class="MsoBodyText">
Tarja Hautanen kertoo, että perustamiskokous järjestettiin
Saukko-baarin kabinetissa ”maisteri Rantasen” yksityistilaisuutena. Siihen
osallistui myös Hautasen haastattelema 1939 syntynyt mies, joka muistaa
tilaisuuden näin: </div>
<blockquote class="tr_bq">
Perustavaan kokoukseen oli saapunut kymmenkunta henkeä.
Jälkeenpäin selvisi, että vähintään toiset kymmenen kierteli kadulla
kokouspaikan ympärillä uskaltamatta tulla sisään. Mukana olevat homot tunsivat
kaikki toisensa jo ennestään. Varsinainen uutinen oli se, että paikalle oli
saapunut myös kolme lesboa. Sellaisia kukaan ei ollut aikaisemmin elävänä
nähnytkään.</blockquote>
<div class="MsoBodyText">
<o:p></o:p></div>
<div class="MsoBodyText">
Kun uusi yhdistys oli ehtinyt toimia vuoden, sen
kuulumisista kerrottiin <i>96</i>-lehdessä 5/72 näin: </div>
<blockquote class="tr_bq">
Päivänkakkarat ovat nyt siis kukoistaneet runsaan vuoden.
Kokoonnuttu on yhteensä kai kymmenkunta kertaa, milloin eri baarien
kabineteissa, milloin jäsenten kotona. Kesällä pidettiin telttaretki, jossa oli
osanottajia neljättäkymmentä. Muuten on tilaisuuksien osanottajamäärä
vaihdellut kymmenen ja kolmenkymmenen välillä. – – Asian luonteesta johtuen ei
tiettyä salaseuranomaisuutta ole voitu välttää. On keskustelu siitäkin, olisiko
kerhon syytä tulla pois ”maan alta”, mutta ainakaan vielä ei jäsenistö tunne
olevan siihen valmis. – – Kokoontumisemme ovat olleet pääasiassa tapaamis-,
keskustelu- ja neuvottelutilaisuuksia, ei mitään orgioita eikä edes
esileikkejä.</blockquote>
<div class="MsoBodyText">
<o:p></o:p></div>
<div class="MsoBodyText">
Tarja Hautanenkin kirjoittaa, että Päivänkakkaroiden
yhdistystoiminta oli alussa hyvin epäyhdistysmäistä ja vakiintumatonta. Alkuvaiheen
tapahtumista suurin oli edellä mainittu telttaretki, josta kerrottiin myös <i>96</i>-lehdessä 5/71 otsikolla ”Turkulaiset
tempasivat”. Jutusta saa hyvän kuvan toiminnan maanalaisesta luonteesta. Edes
leiripaikkaa ei paljasteta, ja ihmisten paljastumisen pelkoon viitataan usein.
Pelko oli sikäli täysin aiheellinen, että esimerkiksi <i>Hymylehti</i> tapasi kuvaajineen väijyä homomiesten kohtaamispaikoilla
mehukkaiden juttujen toivossa: </div>
<blockquote class="tr_bq">
Ennakkokohu oli ainakin valtava. Pariin viikkoon ei Turun
Urheilupuistossa ja porkkanamaalla [Asemanpuistossa] muusta puhuttukaan kuin
tulevasta telttaretkestä. Kuka pohti, mistä saisi teltan lainaksi, kuka hiipi
etukäteen salaa katsomaan retkipaikkaa ja kuka kävi sisäistä kilvoittelua
siitä, uskaltaisiko vai eikö uskaltaisi tulla mukaan. – – Ja niin tuli määräpäivän
aamu ja tuli päivä ja tuli ehtoo. Ja vähitellen alkoi väki kerääntyä sovittuun
paikkaan, jonka löysivät ne jotka löysivät – –. Jossakin maalaistalossa oli jo
tienkysyjälle ihmetelty, että ”Kuin sin ny niin pal nuari poikki mene?” – –
Osanottajamäärä oli kohtuullinen: ei tullut ihmisiä linja-autolasteittain – –.
Ei tullut sitä skandaaliakaan, jonka pelosta niin moni muuten halukas oli
jäänyt saapumatta; kukaan ei hälyttänyt paikalle poliisia eikä palokuntaa eikä
sensaatiolehden reporttereja. Mitä nyt naapurihuvilan väki jossakin vaiheessa
katsoi parhaaksi poistua kaupunkiin viettämään viikonloppua, ja eipä silti,
olihan sillä hetkellä tunnelma keittiökatoksen katossa, fiilis melkoinen ja
meteli sen mukainen. Pelit soi ja tanssi kävi kepeästi, vaikkei betonilattia
niin liukas ollutkaan. Ja kun makkarat oli kypsennetty, siirryttiin telttoihin
jatkoille.</blockquote>
<div class="MsoBodyText">
<o:p></o:p></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="MsoBodyText">
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiM1xIJJKO0XBt8tUCM6ZvhZNjGhYerLYc9NgujCqHkLublNyZyoS7KoZ72D2ubrwkIVgLQwb6YnV4GsBqb5tXr4MjNu1u5pf6FH07xpaqHtDStpXiixQjzmXhUXMnTnmZT2GPMr3tAwQg/s1600/1971-5-16-17.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="408" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiM1xIJJKO0XBt8tUCM6ZvhZNjGhYerLYc9NgujCqHkLublNyZyoS7KoZ72D2ubrwkIVgLQwb6YnV4GsBqb5tXr4MjNu1u5pf6FH07xpaqHtDStpXiixQjzmXhUXMnTnmZT2GPMr3tAwQg/s640/1971-5-16-17.jpg" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">”Turkulaiset
tempaisivat” -jutun kuvitusta <i>96</i>-lehdessä
5/71.</td></tr>
</tbody></table>
<i>Ysikutosen</i>
jutussa kaipailtiin tapahtumalle jatkoa, ja sitä myös saatiin.
Seitsemänkymmentäluvun muista kesäretkistä minulla ei ole tietoa, vuonna 1981
alkoi Tarja Hautasen mukaan miesten monivuotinen leiriperinne Laitilan
Tulirannassa, jossa myös ensimmäinen telttaretki käsittääkseni järjestettiin. Hautanen kertoo, että paikka on Laitilan VPK:n omistuksessa ja Päivänkakkarat varasi
leirikeskuksen aina nimellä VSS-yhdistys eli Varsinais-Suomen Väestönsuojelu.</div>
<div class="MsoBodyText">
<o:p></o:p></div>
<div class="MsoBodyText">
<br /></div>
<div class="MsoBodyText">
Vakiintuneempia muotoja Turun Päivänkakkaroiden toiminta alkoi
saada vuonna 1974, jolloin järjestettiin Turun historian ensimmäiset
homotanssit Rautatieläistentalolla. Hautasen mukaan wieninleike ja perunamuusi
tekivät kauppansa, kun paikalle tuli 130 osanottajaa. Sen jälkeen tansseja
järjestettiin tasaiseen tahtiin, ja niitä täydensi henkistä ja käytännön tukea
tarjonnut puhelinpäivystys, joka alkoi vuonna 1976. <o:p></o:p><br />
<br />
<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjsD5Y5txGrJdNHpeKtQFfLEP5k87mzCkg2jUm7oprBuKH07ninEAUJyJMthHccPhktezjhvKaR4b3vy777D4-QuxthoaLJ-ocAAol9EvJc7TesV4CAsXuoaMQv4YGq1RaykwPKEkTXXQk/s1600/1973-4-5-18-19.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjsD5Y5txGrJdNHpeKtQFfLEP5k87mzCkg2jUm7oprBuKH07ninEAUJyJMthHccPhktezjhvKaR4b3vy777D4-QuxthoaLJ-ocAAol9EvJc7TesV4CAsXuoaMQv4YGq1RaykwPKEkTXXQk/s640/1973-4-5-18-19.jpg" width="481" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Puistojen keskustelupiirit kukoistivat ensimmäisiä homotansseja
odotellessa. <br />
Turkulaisten toimittaman <i>96</i>-lehden
4–5/1973 kuvitusta.</td></tr>
</tbody></table>
<h3>
Entinen, tuleva ja nykyinen samassa pöydässä</h3>
</div>
<div class="MsoBodyText">
<o:p></o:p></div>
<div class="MsoBodyText">
<br /></div>
<div class="MsoBodyText">
<span style="font-family: inherit;">Päivänkakkaroiden järjestämien tanssien merkittävyydestä
kertoo se, että jokainen Tarja Hautasen haastateltava oli aloittanut Turun
homohistorian muistelemisen puhumalla nimenomaan Päivänkakkaroiden ja (vuodesta 1988 lähtien) Turun Seudun Setan järjestämistä tansseista. Tanssipaikoista mainittiin useimmiten Gillesgården (Aurakatu 1), jossa yhdistys järjesti yhteensä 53 tanssit vuosina 1980–1986.</span><br />
<o:p></o:p></div>
<div class="MsoBodyText">
<br /></div>
<div class="MsoBodyText">
Hautasen haastattelema 1940-luvulla syntynyt nainen kertoi
Gillesgårdenin tansseista näin: </div>
<blockquote class="tr_bq">
Niis tansseissahan oli aina se odotus, et pääsi jonnekin
missä oli saman alan ihmisiä ja saattoi tanssia ja jutella ja olla niinkun kotonaan,
olla oma itsensä. Gillesgården oli suosittu ja kiva paikka. Setan järjestön
ihmiset laitto voileipiä ja oli limpsaa ja sitä sit ostettiin ja pöydän alla
oli pullo (nauraa). – – Ei ollu mitään paikkaa minne mennä, ei ollu baareja, ei
ollu mitään, ni totta kai kaikki meni sinne.</blockquote>
<div class="MsoBodyText">
<o:p></o:p></div>
<div class="MsoBodyText">
Toisen, vuonna 1960 syntyneen haastateltavan silmissä
Gillesgården oli kuitenkin paikkana ankea, ja järjestelytkin tuntuivat
kotikutoisilta: </div>
<blockquote class="tr_bq">
Se oli paikka mihi oli tuotu pöytiä ja kannettu tota
noini joku limsakori siihe viereen. Homot teki voileipii takahuoneessa ja niit
myytiin. Ei sitä voi sannoo, et olipas kamalaa. Simmot ei voi ajatella, koska
ne teki niinku parhaasa niillä resursseilla mitä oli mahdollisuus. Ei siin
paljo muuta oikee ois voinut saada aikaseks, mut se sit jos ajattelee, että
lesbokin nyt kuitenki on nainen, vaikkei niin kaikki heteromiehet ajattele,
niin naisen näkökulmasta se vaikutti hirveen ankeelta. Joku nainen olis varmaan
yrittänyt tehdä sen jollain tappaa eri tappaa sen tarjoilun. Sehän oli hirveen
paljon niiden homomiesten totanoin niin hoitamaa se myyntipuoli siellä. – –
Sanotaan, että kuppikuntast se oli. Valtaosa sielä oli niinku samaa porukkaa,
mut sit oli joitaki pienii kuppikuntii, mut ne ketkä tunsi toisensa ni tunsi
sit kyllä kaikki toisensa ihan todellaki. Se vanha sanonta, et samas pöydäs
istuu entinen nykyinen ja tuleva piti kyl ihan varmasti paikkansa.</blockquote>
<div class="MsoBodyText">
<o:p></o:p></div>
<div class="MsoBodyText">
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgF-eV4ayL4l4ZUilK5VyY8eKPeIW2Ou-sluLCZzB-f0N_pVjXAG6a8Fe4xQtp33pzUZW5VWJzPYIFlD53uEMltwxF2eyHhnAr8ThkNGlfhjQLEK-uixfSgsYOCYV9Pd0z_Saz5GkbzO1E/s1600/_MG_5436_1-1.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="426" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgF-eV4ayL4l4ZUilK5VyY8eKPeIW2Ou-sluLCZzB-f0N_pVjXAG6a8Fe4xQtp33pzUZW5VWJzPYIFlD53uEMltwxF2eyHhnAr8ThkNGlfhjQLEK-uixfSgsYOCYV9Pd0z_Saz5GkbzO1E/s640/_MG_5436_1-1.jpg" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Aurakatu
1. Gillesgården on sisäpihalla, ja sisäänkäynti oli osoitteesta Rantakatu 9.</td></tr>
</tbody></table>
Homomiehiä ihmetyttivät yhteistansseissa varsinkin
vapaasti virranneen viinan lietsomat lesbotappelut. Hautasen haastattelema
1940-luvulla syntynyt nainen summaa asian näin: ”Et nähnyt silleen koskaan
nyrkkitappelua miesten kesken, mutta auta armias kun sieltä tuli pari naista
niin oikein kunnolla tappeli.” Järjestymismiehenä toiminut mies taas totesi,
että ”naiset oli yleensä semmosia, että suurin osa miehistä pelkäs niitä
suoraan sanoen”.</div>
<div class="MsoBodyText">
<o:p></o:p></div>
<div class="MsoBodyText">
<br /></div>
<div class="MsoBodyText">
Miesten muistetaan tapelleen Gillesgårdenilla vain yhden
ainoan kerran, kun he kilpailivat itseään 16-vuotiaaksi väittäneen pojan
suosiosta. Hautasen haastattelema vuonna 1954 syntynyt mies kertoo tapauksesta
näin: </div>
<blockquote class="tr_bq">
Sillon mä oon nähny ku homot tappeli miehest oikeen
lyömällä oikeen, no kylläkin vähän tyttömäisesti (nauretaan), mut oikein
lyömällä vähän niinku avokämmenellä, ei nyrkillä herrajumalla. Se oli mun
mielestä niin hämmästyttävää, et kyl siit varmaan puhuttiin piireissä
viikkotolkulla.</blockquote>
<div class="MsoBodyText">
<o:p></o:p></div>
<div class="MsoBodyText">
Samainen mies muistaa omat tanssit kuitenkin äärettömän
tärkeinä: ”Silloinhan se oli, vaikkei se ollu laitonta ni se oli kuitenki niin
paikka, jossa varmasti tapas samal taval ajattelevii ihmisii ja jossa ikäänku
oma vapaa käyttäytymine ei ollut tuomittavaa.”</div>
<div class="MsoBodyText">
<o:p></o:p></div>
<div class="MsoBodyText">
<br /></div>
<div class="MsoBodyText">
Tarja Hautasen <i>Yksityistilaisuus</i>-kirjasta
selviää, että Gillesgårdenin jälkeen tanssit jatkuivat Samppalinnassa vuosina
1986–1990 ja sen jälkeen ja rinnalla myös muissa ravintoloissa. <o:p></o:p></div>
<div class="MsoBodyText">
<br /></div>
<div class="MsoBodyText">
Yhdeksänkymmentäluvulla saatiin myös yksityisten omistamia
homoravintoloita, joista ensimmäinen oli vuosina 1991–1993 toiminut Pub Victor
tai Cabaret Victor (Aurakatu 1). Sen korvaajaksi tuli vuonna 1994 kahvilasta
anniskeluravintolaksi muuttunut Pub Jack’s & Mike’s, joka sai ensimmäisenä
homomiesten omistuksessa olevana ravintolana suuren suosion. Se toimi ensin
Kauppiaskatu 4:ssä ja sen jälkeen Humalistonkatu 17:ssä vuoteen 2001 saakka.<o:p></o:p><br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEguZGJr0wycrCvFzfU4ccvDB4N9gvX4Gn9ay9Di8Ebd-n6_ofLNyH2FqE11RgLnd7c6ZdJj8njyCwk2dAUSnYVpdvmGIE2aAKNJrzav5x-BNLBeI6389ha87RNB1-xuWnxjCL0MrHsZegQ/s1600/seta-1990-02-32.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEguZGJr0wycrCvFzfU4ccvDB4N9gvX4Gn9ay9Di8Ebd-n6_ofLNyH2FqE11RgLnd7c6ZdJj8njyCwk2dAUSnYVpdvmGIE2aAKNJrzav5x-BNLBeI6389ha87RNB1-xuWnxjCL0MrHsZegQ/s640/seta-1990-02-32.jpg" width="450" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption">Vapautuspäivien mainos <i>Seta</i>-lehdessä 2/90.</td></tr>
</tbody></table>
<h3>
Kaapista käräjille</h3>
</div>
<div class="MsoBodyText">
<o:p></o:p></div>
<div class="MsoBodyText">
<br /></div>
<div class="MsoBodyText">
Vuosi 1990 oli iso virstanpylväs Turun Seudun Setaksi
muuttuneiden Päivänkakkaroiden toiminnassa, koska turkulaiset järjestivät
silloin Setan vuotuiset Vapautuspäivät 16.–19. elokuuta. Kyseessä oli ensimmäinen
Helsingin ulkopuolella järjestetty Pride-tapahtuma, ja Tarja Hautanen toteaa järjestelyponnistusten terävöittäneen Turun paikallistoimintaa ja johtaneen sen politisoitumiseen. Tapahtuman teemana oli ”Coming Out – Kaapista ulos”. <o:p></o:p></div>
<div class="MsoBodyText">
<br /></div>
<div class="MsoBodyText">
<i>Seta</i>-lehdessä
3/90 Turun Vapautuspäiviä hehkutettiin ”virkistäväksi ja voimia antavaksi
spektaakkeliksi”. Lisäksi kerrotaan, että perinteinen mielenosoituskulkue vaihdettiin kahdeksi
toritapahtumaksi ”monipuolisine ohjelmineen, banderolleineen, vaaleanpunaisine
ilmapalloineen, kaikkineen”. Järjestäjien pyrkimyksenä oli kuulemma ollut
turhan ryppyotsaisuuden heittäminen yli laidan, mutta nyky-Prideihin verrattuna
tapahtumasta oli karnevaali kaukana. Esimerkiksi lauantain toritapahtuman päävieraana
oli leningradilainen kirjailija, joka puhui homoseksuaalien tilanteesta
Neuvostoliitossa. Tätä spektaakkelia todisti Tarja Hautanen tietojen mukaan
parisataa homoa ja lesboa, joiden taustalla lymyili joukko hämmentyneitä
turkulaisia lauantaipäivän toriostoksilla. Turun kaupunki ei tietenkään ollut
halunnut tukea tapahtumaa millään tavoin useista pyynnöistä huolimatta.<o:p></o:p></div>
<div class="MsoBodyText">
<br /></div>
<div class="MsoBodyText">
Turun Vapautuspäivistä tuli silti kokoaan
suurempi tapahtuma, kun Vaparien jälkinäytös näyteltiin
raastuvassa seuraavan vuoden alussa. <i>Seta</i>-lehdessä
1/91 kerrotaan, että istuntosali oli piukassa ja mediatapahtuma valmis, kun
neljälle turkulaisaktivistille luettiin syytteet julkisesta kehottamisesta
”samaa sukupuolta olevien henkilöiden välisen haureuden harjoittamiseen”. <o:p></o:p></div>
<div class="MsoBodyText">
<br /></div>
<div class="MsoBodyText">
Aktivistit olivat toisin sanoen kehottaneet Vapautuspäivien
toritapahtumassa homo- tai bieroottisia tunteita tiedostaneita ihmisiä
toteuttamaan itseään, mikä oli vuoteen 1999 voimassa olleen lain mukaan rikos. Tämän
jälkeen aktivistit olivat vielä tehneet itsestään kirjallisen ilmiannon, jotta
he varmasti pääsisivät oikeuteen testaamaan rikoslakiin kummittelemaan jääneen ”kehotuskieltopykälän”
toimivuutta. Sen perusteellahan ei ollut koskaan tuomittu ketään, mutta Suomen
ikioma homopropagandalaki oli yhä sananvapauden jarruna esim. Yleisradion lähetystoiminnassa. <o:p></o:p></div>
<div class="MsoBodyText">
<br /></div>
<div class="MsoBodyText">
Turkulaiset aktivistit kuitenkin tuumivat, että kehottamisesta
pitäisi ilman muuta langettaa laissa säädetty sakko- tai vankeusrangaistus.
Moinen absurdi rangaistus kun olisi omiaan antamaan potkua lain muuttamiselle. Vaan
toisin kävi, kuten <i>Setan</i> jutusta voi
lukea: </div>
<blockquote class="tr_bq">
Oikeus suuressa viisaudessaan ja armossaan päätti jättää
meidät rangaistukseen tuomitsematta. Rikosta kuvattiin vähäpätöiseksi, eikä
yleinen etu vaatinut rangaistusta. Lisäksi tuomari survoi kipeisiin korviimme
sanaparin ”anteeksiannettavaa ajattelemattomuutta”. – – Meidät leimattiin
ymmärtämättömiksi pikkurikollisiksi. Näpertelijöiksi. Liki syyntakeettomiksi.
Tapu-tapu. Antaa vetää! </blockquote>
<div class="MsoBodyText">
Vaikka itse kehotuskielto-oikeudenkäynti lässähti
nahkapäätökseen, Tarja Hautasen mukaan se oli joka tapauksessa siihenastisen
turkulaisen homohistorian huipentuma: </div>
<blockquote class="tr_bq">
Puistojen puolikriminaalit päätyivät tekemään itsestään
rikosilmoituksen. Se oli asia, joka ei jäänyt huomaamatta edes turkulaisilta
tiedotusvälineiltä. – – Homous ja lesbous saattaa nykyajan viihdeteollisuuden
esittelemänä näyttäytyä jopa muodikkaana, mutta sitä se ei ollut vanhan polven
turkulaisille homoille ja lesboille, jotka ovat eläneet huiman muutoksen
rikollisiksi ja sairaiksi leimatusta ryhmästä joukoksi, joka ylpeänä kehottaa
muita homoseksuaalisuuteen Turun Kauppatorilla ja vaatii vielä itse päästä
oikeuteen rikoksestaan. </blockquote>
<div class="MsoBodyText">
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjfA3JaFotf096mCR0sFCxQ53nPK6CmBRqyJbuuI_Fmuicp5L07sj_vwBWLByC8vL4NBnNtuoq2CQNkLD9XaJh0ficP3_9Q56kw7CWoLz9HyDBx8n1krIS8kHLfMbCdH3Xi6VJOlAqnxuA/s1600/_MG_5445_1-1.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="426" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjfA3JaFotf096mCR0sFCxQ53nPK6CmBRqyJbuuI_Fmuicp5L07sj_vwBWLByC8vL4NBnNtuoq2CQNkLD9XaJh0ficP3_9Q56kw7CWoLz9HyDBx8n1krIS8kHLfMbCdH3Xi6VJOlAqnxuA/s640/_MG_5445_1-1.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
<h3>
Hetki ilman naamioita</h3>
<o:p></o:p></div>
<div class="MsoBodyText">
<br /></div>
<div class="MsoBodyText">
Niitä vanhan polven ihmisiä ajattelen itsekin usein näillä
kaupunkimatkoillani, kuten tänään tässä Aurajoen rannassa. Enää
ei tarvitse mennä puskiin, ellei nyt satu olemaan voyeuristinen bloggari tai muuten vain jännitystä vailla. Muille on tarjolla samasukupuolista silmänruokaa ja
yhteisöllisyyttä niin netissä kuin näyttämölläkin – kuten esimerkiksi Turun kaupunginteatterin <i>Tom of Finland</i> -musikaalissa. Se muuten tekee
aika paljon enemmänkin kuin vain kehottaa homoseksuaalisuuteen, ja hyvin
sekalainen yleisö seuraa spektaakkelia hurraten ja hihitellen.<br />
<o:p></o:p></div>
<div class="MsoBodyText">
<br /></div>
<div class="MsoBodyText">
Mitä ihmettä moisesta ajattelisivat kaikki puistojen
pojat, joiden silmät olivat ehkä tottuneempia hämärään kuin siihen, että
valokeila osuu nyt niin kirkkaasti juurin meihin? Meihin, jotka näymme koko
ajan kaikkialla, juhlimme itseämme ja saavutuksiamme gaaloissa ja pääsemme nyt
myös ihan oikeisiin naimisiin.<o:p></o:p></div>
<div class="MsoBodyText">
<br /></div>
<div class="MsoBodyText">
Nauraisiko Urho Snellman tälle kaikelle kimakasti ja kutsuisi musikaalin jälkeen kaikki nuoret miehet jatkoille
salonkiinsa? Entä mitä sanoisi nimimerkki Filius, joka kirjoitti alla olevan Turun
Päivänkakkaroiden joulutervehdyksen <i>96</i>-lehteen
7/71? Niin paljon siitä, mitä Filius toivoi, on nyt mahdollista meidän kaikkien
elämässä muutenkin kuin vain ohikiitävinä vapauden ja yhteenkuuluvuuden
hetkinä. Filiuksen tervehdyksen loppupuoli taas on yhtä ajankohtainen nyt kuin
mitä se oli yli 45 vuotta sitten. Ennen oltiin yksinäisiä kaapissa, mutta nyt ollaan usein yksinäisiä yhdessä, kuten Huffington Post kirjoittaa laajassa artikkelissaan <a href="http://highline.huffingtonpost.com/articles/en/gay-loneliness/">Together alone: the epidemic of gay loneliness</a>.<br />
<br />
Annetaan siis Filiuksen julistaa joulurauhansa, mutta ei anneta sen kaikua kuuroille korville:</div>
<blockquote class="tr_bq">
Rakas lukija! – – En toivota Sinulle menestystä ja
vaikutusvaltaa, vaan ystäviä. Niitä Sinulla tuskin voi olla liikaa. Luulen,
että meitä ei ilta illan jälkeen aja ravintoloihin ja klubeihin, puistoihin ja
pömpeleihin niinkään fyysisen kuin henkisen kontaktin tarve. Haluamme löytää
ihmisen: lähimmäisen, jolle voimme puhua, joka ymmärtää vaikeutemme ja hätämme.
Aina ei ole edes välttämätöntä puhua. Riittää, kun tunnemme, ettemme ole yksin,
että lähellämme on muita, että saamme hetken olla oma itsemme, ilman naamioita.
Me olemme sittenkin niin pieni vähemmistö, että meillä ei ole varaa olla yksin,
eristäytyä, panetella, riidellä. Meidän täytyy mennä ulos huoneestamme, etsiä
muita, kokoontua, järjestäytyä. Meidän täytyy uskaltaa keskustella ja meillä täytyy
olla aikaa kuunnella. Lähimmäistemme takia. Oman itsemme takia. Toivotan
Sinulle lähimmäisenrakkautta. Sekä muiden taholta että muita kohtaan. Sekä
jouluksi että ensi vuodeksi. Monilla muilla on samat ongelmat kuin Sinulla. Et
ole yksin.</blockquote>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjTdKCtcaDzD6-k1OEhehwlWKq-mPzbUXLsCWfgwsDnFYRCDJSdLyinPfGUI_5I_5FjQ06UPIIVL3j0GRzqdWCNwLfsUaD1keZTdAZQ78TEoORACQuAQ4TUAQlBYDLyBiOGXY1RPo6KHC8/s1600/IMG_9144_1-1.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="426" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjTdKCtcaDzD6-k1OEhehwlWKq-mPzbUXLsCWfgwsDnFYRCDJSdLyinPfGUI_5I_5FjQ06UPIIVL3j0GRzqdWCNwLfsUaD1keZTdAZQ78TEoORACQuAQ4TUAQlBYDLyBiOGXY1RPo6KHC8/s640/IMG_9144_1-1.jpg" width="640" /></a></div>
<div>
<br /></div>
Samasta aiheesta ja aiheen sivusta:<br />
<a href="http://hulivilipoika.blogspot.fi/2017/01/teikalaisten-turku-varsinaissuomalaista.html">Teikäläisten turku – varsinaissuomalaista homohistoriaa 1/2</a><br />
<a href="http://hulivilipoika.blogspot.fi/2016/02/vaasan-farssi-pohjalaista.html">Vaasan farssi – pohjalaista pervohistoriaa</a><br />
<a href="http://hulivilipoika.blogspot.fi/2014/10/yksi-vihrea-enkeli-kiitos-syysretki.html">Yksi vihreä enkeli, kiitos! – syysretki Pirkanmaan pervopääkaupunkiin</a><br />
<a href="http://hulivilipoika.blogspot.fi/2014/05/homohistoriallinen-helsinki-1-kaupungin.html">Homohistoriallinen Helsinki 1–12</a><a href="https://www.blogger.com/"></a><br />
<a href="http://hulivilipoika.blogspot.fi/2016/08/samettiraivo-self-helpia-homomiehille.html">Samettiraivo – self helpiä homomiehille</a><br />
<div>
<div>
<br /></div>
<div>
Hulivilipojan pakinoita QX.fi-sivustossa:</div>
<div>
<div class="MsoBodyText">
<a href="https://qx.fi/viihde/232917/instagay/">#Instagay</a><o:p></o:p></div>
<div class="MsoBodyText">
<a href="https://qx.fi/viihde/233352/deittisovelluksissa-aiheuttavat-paanvaivaa-mykat-pihtarit/">Grindr</a><o:p></o:p></div>
<div>
<br /></div>
<div>
Muualla verkossa:</div>
<div>
<a href="http://www.rakkaudentiloja.fi/hotelli-ja-ravintolamuseo/nautinnon-nalka">Hotelli- ja ravintolamuseon ”Nautinnon nälkä” -näyttely</a></div>
</div>
</div>
Hulivilipoikahttp://www.blogger.com/profile/00174148253348186615noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6119682259042511272.post-72028016588086330862017-02-18T09:14:00.000+02:002017-02-18T11:11:58.072+02:00”Paina vaan niin kuin kuokalla Jussikin aikoinaan” – Tom of Finlandin perussuomalaiset miehet<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjzQjiwXM8J7irg4zXSeDBJCR00ySk_0942cXu4WTneY1ZroZdRWS3pl_brmOLajYu7XYnZYm0hIgv3dSj6v1s4b_fdmII1AxDLwbxHGE8leeVfzgoJ_IzhG_jNCiigIVR87e1bBGOEZZY/s1600/2a.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="426" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjzQjiwXM8J7irg4zXSeDBJCR00ySk_0942cXu4WTneY1ZroZdRWS3pl_brmOLajYu7XYnZYm0hIgv3dSj6v1s4b_fdmII1AxDLwbxHGE8leeVfzgoJ_IzhG_jNCiigIVR87e1bBGOEZZY/s640/2a.jpg" width="640" /></a></div>
<span style="font-family: inherit;"><br /></span>
<span style="font-family: inherit;">Miksi ihmeessä Tom of Finlandia on viime vuosina rummutettu
ja ryöstöviljelty niin paljon? Mistä johtuu, että aikanaan vaivihkaa kädestä
käteen kulkenut alakulttuuriporno leviää nyt kassan kautta ympäri maata
essuina, julisteina, </span>kalentereina, <span style="font-family: inherit;">lautasliinoina, paitoina, patalappuina,
petivaatteina, postimerkkeinä, pyyhkeinä, sammutuspeitteinä ja sateenvarjoina? </span><br />
<br />
Tähän pureudun seuraavaksi tarkastelemalla Tomin miehiä suomalaisen miehen perikuvina. Samalla arvioin uutta <i>Tom of Finland</i> -elokuvaa ja -musikaalia.<br />
<br />
<h3>
Touko ja Tove</h3>
<span style="font-family: inherit;"><br /></span>
<span style="font-family: inherit;">Kolme vuotta sitten alkanut Tom of Finland -invaasio on yltynyt sellaisiin mittoihin, että homoikoni
Touko Laaksosen isokärsäiset satuhahmot kilpailevat jo elintilasta lesboikoni Tove
Janssonin isokuonoisten satuhahmojen kanssa. Janssonin muumien vetovoimaa tosin
on vielä helppo ymmärtää, sillä fanitus on siirtynyt kuin luonnostaan vanhemmilta
lapsille ja sukupolvelta toiselle Janssonin tuotannon ehtymättömän viehätyksen sekä
yhtä ehtymättömän tuotteistuksen ansiosta.</span><br />
<span style="font-family: inherit;"><br />Touko Laaksosen nahkamiesten vetovoima on sekin kestänyt
vuosikymmeniä, mutta perintö on levinnyt lähinnä ”isukeilta” pojille ja lopulta
myös taidemuseoihin, joissa homma on sentään vielä jotenkin pysynyt
turvallisissa kehyksissä neljän seinän sisällä. Vaan ei enää. Nyt Tomin miesten
kanssa maataan, niiden etumukseen pyyhitään suita ja niitä nautitaan päiväkahvilla
kiitos Robert Pauligin Tom of Finland -kahvin (”dominated by Mexican flavors
and nuanced with an intriguing nutty tone”). Tuliko maidolla vai ilman?</span><br />
<span style="font-family: inherit;"><br />”Miksi Tom of Finland on Suomi 100 -vuotena juhlittu koko
kansan sankari”, kysytään myös Ylen <i>Kioski</i>-ohjelman nokkelassa videossa. Siinä
kysymykseen vastataan tarkastelemalla aihetta kysyntänäkökulmasta, eli Touko
Laaksosen taiteen tärkeimpien kohdeyleisöjen kautta (homot ja koko
HLBTIQ-yhteisö, heteronaiset, saliselfiemiehet sekä viidentenä kaikki ihmisoikeuksien
puolustajat).</span><br />
<span style="font-family: inherit;"><br /></span>
<span style="font-family: inherit;">Itseäni kiinnostaa kuitenkin kysynnän sijasta enemmän
tarjontanäkökulma – se, miksi Tom of Finlandia niin aktiivisesti vyörytetään
juuri nyt?</span><br />
<span style="font-family: inherit;"><br /></span>
<span style="font-family: inherit;"><iframe allowfullscreen="" frameborder="0" height="315" src="https://www.youtube.com/embed/odmO-x_CsAM" width="560"></iframe></span><br />
<span style="font-family: inherit;"><br /></span>
<br />
<h3>
<span style="font-family: inherit;">Persuilusta perseilyyn</span></h3>
<br />
<span style="font-family: inherit;"><br /></span>
<span style="font-family: inherit;">Touko Laaksosen piirtämien mieshahmojen julkinen esiinmarssi
on ollut alusta, eli Postin vuonna 2014 lanseeraamista Tom of Finland
-merkeistä, lähtien kaupallisten toimijoiden vastuulla. Postin perään tuli Finlayson,
ja sen perään taas on tullut suuri joukko muruja noppivia hännystelijöitä. Näin
on käynyt osittain siksi, että homous on trendikästä. Kaupalliset
toimijat elävät trendeistä ja haluavat varsinkin tässä tapauksessa brändätä
itseään moderneina ja avarakatseisina toimijoina.</span><br />
<span style="font-family: inherit;"><br />Osa sateenkaariväestä pitänee tätä samanlaisena (s)eksploitaationa kuin mistä saamenpukua hyödyntäviä taiteilijoita on
syytetty. Itse en ajattele näin, koska Tomin tuotteistamiseen on alusta asti liittynyt
vahva ihmisoikeusnäkökulma ja ilmeisen määrätietoinen
pyrkimys tuulettaa Suomen asenneilmastoa ja kirkastaa siinä samassa maabrändiä.</span><br />
<span style="font-family: inherit;"><br />Kaiken ankean persuilun vastapainoksi on toisin sanoen
alettu perseillä, ja tämän antijytkyn vetojuhdaksi on valjastettu maailman
tunnetuimman suomalaistaiteilijan tuotanto, jota ei kotimaassa ole tässä
mittakaavassa aiemmin tunnettu, saati juhlittu. Kaupallisuuden, ihmisoikeustyön
ja maabrändäyksen liitto huipentuu Dome Karukosken <i>Tom of Finland</i> -elokuvassa, jonka yhteistyökumppanina on Amnesty
International ja joka on osa Suomen itsenäisyyden 100-vuotisjuhlien virallista
ohjelmaa.</span><br />
<span style="font-family: inherit;"><br /></span>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiT8cf9_TcadIZ7uuuUUQhJtT-gNErVO9UvvuZHz3hO4ZSYh-0XUnzjoWP1mUeck038aBfg19Kz7hQMiboNzlRckwxQJdNz4LsNS5vFYdEsUbEKmozn8caAw_NVD89wRkS6DdtYwhn50rM/s1600/2d.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="426" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiT8cf9_TcadIZ7uuuUUQhJtT-gNErVO9UvvuZHz3hO4ZSYh-0XUnzjoWP1mUeck038aBfg19Kz7hQMiboNzlRckwxQJdNz4LsNS5vFYdEsUbEKmozn8caAw_NVD89wRkS6DdtYwhn50rM/s640/2d.jpg" width="640" /></a></div>
<span style="font-family: inherit;"><br /></span>
<br />
<h3>
<span style="font-family: inherit;">Suurikuokkaisia Jusseja</span></h3>
<br />
<span style="font-family: inherit;"><br /></span>
<span style="font-family: inherit;">Suomen sadasta itsenäisestä vuodesta yli puolet elettiin
siten, että homoseksuaaliset teot olivat laissa kiellettyjä. Vielä sitkeämmin
ovat kuitenkin eläneet käsitykset siitä, millainen käytös suomalaiselle
miehelle on sallittua seksuaalisuudesta riippumatta. Lopputuloksena on ollut
se, että suomalainen mies on totuttu näkemään ahdasmielisenä jurottajana, jonka
pitäisi ottaa oppia vaikka niistä iloisista ja puheliaista (joskin
umpihomoista) ruotsalaisista, mutta ”pitää” silti itsensä miehenä.</span><br />
<span style="font-family: inherit;"><br />Touko Laaksosen mieskuvat ovat tähän maailmanaikaan
kaupallisesti ja ideologisesti käyttökelpoisia, koska ne päivittävät
suomalaisen miehen kuvaa juuri toivottuun suuntaan: kohti avarakatseisuutta ja
iloisuutta. Laaksosen fantasiahahmojen kansallinen syleily on myös melko vaaratonta, koska ne paitsi uudistavat sisunmakuista
Suomi-kuvaa myös uusintavat eli ylläpitävät sitä.</span><br />
<span style="font-family: inherit;"><br />Tomin miehet ovat yhtä kovia kuin mielikuvamme loputtoman sitkeästä
suomalaisesta miehestä, joka otti kerran mittaa mahdottomasta vastustajasta ja
kesti sen, vaikka takkiin tuli. Ihan niin kuin Tompan miehet, jotka antavat mahdottoman suuren valloittajan tunkeutua alueilleen ja kestävät sen
aina hymyssä suin. He kestävät sen, koska suomalainen mies kestää ja kärsii
kaiken – riippumatta siitä, kuinka suuri kuokka Jussilla sattuu olemaan.
Seuraava!</span><br />
<br />
Vai luuletteko, että Tom of Finland olisi nyt joka kahvi- ja lakanapaketissa, jos hän olisi piirtänyt hinteliä neitihomoja, jotka käyttivät mokkakenkiä ja turkooseja samettihuopahattuja? Noita ”sipsuttelevia kikattajia”, joita Touko Laaksonen ei itse voinut sietää, koska hänen aikanaan moiset olivat vallitseva homomiehen malli. Laaksonenkin ajatteli aikansa, että hänen pitäisi olla tuollainen, kunnes hän löysi Tähtitorninmäeltä tarpeessa olevia tosimiehiä. Juuri niitä, joista myös hänen tuotantonsa tunnetaan. [Ks. myös jutut <a href="http://hulivilipoika.blogspot.fi/2016/06/se-on-hyvannakoinen-oikein.html">”Se on hyvännäköinen, oikein hyvännäköinen” – homot ja tyyli</a> sekä <a href="http://hulivilipoika.blogspot.fi/2014/09/homohistoriallinen-helsinki-7-espa.html">Homohistoriallinen Helsinki 7: Espa, helmi on Helsingin</a>.]<br />
<span style="font-family: inherit;"><br /></span>
<br />
<h3>
<span style="font-family: inherit;">Vaarallista kokea</span></h3>
<br />
<span style="font-family: inherit;"><br /></span>
<span style="font-family: inherit;">Ylätasolla Touko Laaksosen tuotanto </span>viestii <span style="font-family: inherit;">ilman muuta </span><i style="font-family: inherit;">Tom of Finland</i><span style="font-family: inherit;"> -elokuvan tavoin
”vapaudesta, rakkaudesta ja rohkeudesta” sekä oikeudesta olla sellainen kuin on.
Samalla se kuitenkin viestii siitä, että kaikki –
ihan mikä tahansa – käy, kunhan mies ei ole ”sipsutteleva kikattaja”.</span><br />
<span style="font-family: inherit;"><br />Minusta juuri tämä on avain siihen, miksi kaupallinen ja
sittemmin myös virallinen Suomi on niin avosylin ottanut Tom of Finlandin
vastaan. Tomin kuvat ovat seksuaalisesta vallankumouksellisuudestaan huolimatta
samalla vanhoillisia ja siten myös helpommin myytäviä ja sulatettavia. Tomin
mies on aina mies eikä mikään marjanpoimija.</span><br />
<span style="font-family: inherit;"><br />Dome Karukosken elokuvassa tämä vallankumouksellisuuden ja
vanhoillisuuden vuorottelu näkyy siten, että pornoa kyllä kuvataan, mutta miestenvälinen
tunteilu ja hempeily on pidetty tiukasti aisoissa. Osittain tämä selittyy ajankuvalla, mutta mikään ei mielestäni selitä sitä, miksi Toukon ja hänen pitkäaikaisen
elämänkumppaninsa Velin suhteen kuvauksesta jää tyystin uupumaan paljas ja
pidäkkeetön intohimo. Nyt vallitsevaksi mielikuvaksi jää väkivaltaiseen ratsiaan
päättyvä hätäinen peppupano puuta vasten. Mikä esti kuvaamasta hellää
rakastelua neljän seinän sisällä pariskunnan makuuhuoneessa, jonne yhteiskunnan
kontrollikoneisto ei ainakaan Tomin ja Velin tapauksessa ulottunut?</span><br />
<span style="font-family: inherit;"><br />Tätä omituista pidättyvyyttä selittää mielestäni vain se,
että pidäkkeettömän rakkauden kuvaamisessa tuli henkinen ja kaupallinen raja vastaan – sama
raja, jota Tom of Finlandin pidäkkeettömissä pornokuvissa ei koskaan ylitetä.
Se raja, jota ”tosimiehen” ei pitäisi ylittää, koska vaarana on henkinen luisuminen
”sipsutteluun ja kikatteluun”.</span><br />
<span style="font-family: inherit;"><br />Ehkä yhä vain on niin, että vallankumouksellisinta ei suinkaan
ole näyttää toista miestä paljaalta panevaa piirroshahmoa, vaan toista miestä
paljaasti rakastava ja rakasteleva ja siten henkisesti aseettomaksi riisuttu
mies. Tai toisen miehen menetystä sureva mies. Nythän elokuvassa ei käsitellä
mitenkään surua, jota Touko Laaksonen varmasti koki Velin kuoltua. </span><br />
<span style="font-family: inherit;"><br /></span>
<span style="font-family: inherit;">Sen
ymmärrän, että Touko oli sotakuolemien traumatisoima ja että hän ei halunnut puhua
tunteistaan siskolleen Kaijalle. Mutta mikä esti kuvaamasta hänen yksityistä
suruaan, joka väistämättä seuraa lähes 30 vuotta kestäneen suhteen
päättymisestä? Oliko sekin liian paljasta? Koska suru ei voi päättyä ratsiaan
ja yhteiskunnan väliintuloon, se on tavallaan yhtä vaarallista kuin ratsiaton
rakastelu.</span><br />
<span style="font-family: inherit;"><br /></span><span style="font-family: inherit;"><iframe allowfullscreen="" frameborder="0" height="315" src="https://www.youtube.com/embed/Fqh-hcQdRhE" width="560"></iframe></span>
<h3>
<span style="font-family: inherit;"><br /></span><span style="font-family: inherit;">Elokuva ja musikaali</span></h3>
<span style="font-family: inherit;"><br /></span>
<span style="font-family: inherit;">Vaikka </span>kritisoin Dome Karukosken elokuvaa, en pidä sitä huonona. Se jätti toivomisen varaa, mutta myös täytti toiveita. Erityisen hienosti oli kuvattu se, miten Touko Laaksosen taide syntyi sodan tuhosta ja kuolemasta. Kaatuneiden sotilaiden rivistöistä nousi Tomin tuotannon kulttihahmo Kake, joka oli takuuvarmasti kuolematon ja jolla oli aika pirun komea tykki. Sydäntä sykähdyttivät myös kangaskaupassa vietetyt ”häät”. Lopuksi Toukon ja Velin yhteisen kodin uudet keltaiset ikkunaverhot olivat auki maailmaan, jossa Touko Laaksosen tuotanto ruokki ja heijasteli 1970-luvun emansipoituneiden homojen vaalimaa macho-kulttia. Tämä voimaantuminen välittyi elokuvasta hyvin.<br />
<span style="font-family: inherit;"><br /></span>
<span style="font-family: inherit;">Haluan vilpittömästi, että elokuva menestyy, koska tiedän Dome Karukosken olleen mahdottoman tehtävän edessä. Elokuvan
tekeminen Tom of Finlandista on kuin <i>Raamatun</i>
filmatisointi – tosiuskovaisia on mahdoton miellyttää. Tämän sai tuta myös Roland
Emmerich, jonka nostattava ja historiallisesti tarkka <a href="http://hulivilipoika.blogspot.fi/2016/04/stonewall-katujen-kuningattarien-kapina.html"><i>Stonewall</i>-elokuva</a> (2015) sai jo pelkän trailerin perusteella täystyrmäyksen, koska sitä pidettiin huterin perustein transfobisena. </span><br />
<span style="font-family: inherit;"><br /></span>
<span style="font-family: inherit;">Karukosken tapauksessa olisi helppo haksahtaa ajattelemaan, että heteromies ei tajuu. Taiteilijan työnä on kuitenkin muiden nahkoihin meneminen ja itselle usein vieraan todellisuuden kuvaaminen. Siinä voi onnistua tai epäonnistua, mutta tuskin kukaan vaatisi, että natsielokuvan ohjaajan pitäisi itsekin olla natsi. Sitä paitsi </span>Roland Emmerich tuntui saavan turpaan lähinnä siksi, että hän on valkoinen homomies eikä musta transihminen.<br />
<br />
<span style="font-family: inherit;">Sateenkaarikansa
on niin monimuotoinen, että sen vaatimuksia ei kukaan voi täyttää, eikä Karukoski ole taiteilijana myöskään velvollinen niitä täyttämään. Vaikka hän on tehnyt elokuvan meistä, hänellä ei ole ollut velvollisuutta tehdä sitä meille. <i>Tom of Finland</i> -elokuvan kohderyhmänä ovatkin tuotantoyhtiön mukaan heteronaiset, ja ainakin kohderyhmään kuuluvaan ystävääni se upposi erittäin hyvin.</span><br />
<span style="font-family: inherit;"><br /><span style="font-family: inherit;">Homoyleisöä palvelee paremmin Turun
kaupunginteatterin törkeän hauska </span><i style="font-family: inherit;">Tom of
Finland</i><span style="font-family: inherit;"> -musikaali. Siinäkin Toukon ja Velin rakkaussuhteen kuvaus jää
kumisemaan tyhjyyttään, mutta kokonaisuutena musikaali onnistuu elokuvaa
monisyisemmin kuvaamaan homokieltolain aikaista suomalaista yhteiskuntaa. </span></span><br />
<span style="font-family: inherit;"><span style="font-family: inherit;"><br /></span></span>
<span style="font-family: inherit;"><span style="font-family: inherit;">Elokuva
sortuu alleviivaamiseen ja mustavalkoisuuteen luomalla mielikuvaa siitä, että
jokainen yritys olla homo päätyi joko väkivaltaiseen ratsiaan, vankilaan tai
mielisairaalaan. </span></span><span style="font-family: inherit;">Moni joutuikin maksamaan rakkaudestaan kestämättömän
inhimillisen hinnan, ja jokainen homo eli kieltolain aikana varmasti
tietynlaisessa pelossa ja vaarassa. Ylikorostamalla tätä elokuva kuitenkin
sivuuttaa sen voiman, joka alakulttuurin suhdeverkostoissa ja salatuissa
rakkaussuhteissa kaikesta huolimatta piili. Se voima ei suinkaan rajoittunut
vain kädestä käteen levinneisiin Touko Laaksosen pornopiirroksiin, kuten
elokuva viestii.</span><br />
<span style="font-family: inherit;"><br />Musikaali onnistuu tämän ajan kuvaamisessa paremmin, koska
se ei alleviivaa, vaan pikemmin karnevalisoi ja hämärtää rajoja. Esimerkkinä
tästä on musikaalin homofobinen kyttä, joka itse kamppailee samasukupuolisen
halun kanssa. Tai mummo, joka Tomin miehiä katsellessaan alkaa muistella, miten
vaarilla oli yhtä komea sauva. Elettiin sitä ennenkin.</span><br />
<span style="font-family: inherit;"><br /></span>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgdv75Gjg9Wv6c_veUALtebGZ-IkYBPyIKM8RDsoK6_4IazpZF-EcwEPrt1QKbXeeQH10IHAEdVOETyfhwNAhl_lhPrpPWXbREHRJbTD110DMfjgkictO5mtu-FeDy6Ily_kAnvOlJgHMI/s1600/32496114735_f1cc72a6dc_o.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="426" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgdv75Gjg9Wv6c_veUALtebGZ-IkYBPyIKM8RDsoK6_4IazpZF-EcwEPrt1QKbXeeQH10IHAEdVOETyfhwNAhl_lhPrpPWXbREHRJbTD110DMfjgkictO5mtu-FeDy6Ily_kAnvOlJgHMI/s640/32496114735_f1cc72a6dc_o.jpg" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kuva: Turun kaupunginteatteri.</td></tr>
</tbody></table>
<h3>
<span style="font-family: inherit;">Suurmiehiä ja sipsuttelijoita</span></h3>
<span style="font-family: inherit;"><br /></span>
<span style="font-family: inherit;">Olen suomalaisena homomiehenä äärettömän ylpeä siitä, että Tomppa on meidän. Touko Laaksosella taas oli taiteilijana täysi oikeus piirtää mieleisiään miehiä ja edistää haluamaansa mieskuvaa, eikä hän ole vastuussa siitä, mihin tarkoituksiin hänen tuotantoaan milloinkin käytetään. </span><br />
<span style="font-family: inherit;"><span style="font-family: inherit;"><br /></span></span>
<span style="font-family: inherit;"><span style="font-family: inherit;">Viime vuosien Tom of Finland -rummutuksesta ajattelen, että oli jo aika, että maabrändiimme penetroitui Mannerheimin rinnalle joukko muita kaikin puolin kovia suurmiehiä, jotka hekin nauttivat ratsastamisesta. Neitihomona toivon silti, että suomalaisen miehen kuvaan mahtuisi jatkossa myös yhä enemmän niitä, jotka uskaltavat tarvittaessa sipsutella rajojen yli pelkäämättä siitä mahdollisesti aiheutuvaa tuomiota ja häpeää.</span></span><br />
<span style="font-family: inherit;"><br /></span>
<span style="font-family: inherit;">Sillä häpeää ne Tompankin miehet uhmasivat lihaksikkailla vartaloillaan ja ylivertaisella miehisyydellään. Homouden häpeää ja naisellisuuden häpeää. </span><span style="font-family: inherit;">Heidän edustamansa miehisyys oli kovan työn ja jatkuvien ponnistelujen takana.</span><br />
<span style="font-family: inherit;"><br /></span>
<span style="font-family: inherit;">Josko joku tulevaisuuden Touko Laaksonen piirtäisi kuvia isäkroppaisista miehistä, jotka eivät kuolemakseen pelkää sipsuttelua ja kikattelua ja yritä niin väkisin pitää itseään miehinä. Miehiä, jotka eivät pelkää kokea – rakastaa tai surra. Ne ne vasta olisivat vallankumouksellisia kuvia, mutta patalappuja ja petivaatteita niistä on turha odottaa.</span><br />
<span style="font-family: inherit;"><br /></span>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiVKgQs9U55iHRlaG4bjvaMbgVS6N7rCQN4b0ZiBSrp6f1tUo0ggZXHvmrDrVxxFkHY3_5JDi1QrbzcYqk4Z-7K3J3mid24xqRHmV-FM2o_yZtfNQQCnI9gkiPQmnDyz0n_KN2bz76NOD0/s1600/3a.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="426" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiVKgQs9U55iHRlaG4bjvaMbgVS6N7rCQN4b0ZiBSrp6f1tUo0ggZXHvmrDrVxxFkHY3_5JDi1QrbzcYqk4Z-7K3J3mid24xqRHmV-FM2o_yZtfNQQCnI9gkiPQmnDyz0n_KN2bz76NOD0/s640/3a.jpg" width="640" /></a></div>
<span style="font-family: inherit;"><br /></span>
<br />
Samasta aiheesta ja aiheen sivusta:<br />
<a href="http://hulivilipoika.blogspot.fi/2014/01/kun-katselen-tomppaa-harri-kalhan-tom.html">Kun katselen Tomppaa: Harri Kalhan Tom of Finland – taidetta seksin vuoksi</a><br />
<div>
<a href="http://hulivilipoika.blogspot.fi/2015/08/enka-suostu-hapeemaan-kikka-homomiehen.html">”Enkä suostu häpeemään”: Kikka homomiehen tuntojen tulkkina</a><br />
<a href="http://hulivilipoika.blogspot.fi/2016/08/samettiraivo-self-helpia-homomiehille.html">Samettiraivo – self helpiä homomiehille</a><br />
<a href="http://hulivilipoika.blogspot.fi/2016/11/hanen-vihansa-lamponsa-ja-rakkautensa.html">”Hänen vihansa, lämpönsä ja rakkautensa” – homomiehet kirjoittavat isäsuhteestaan</a><br />
<a href="http://hulivilipoika.blogspot.fi/2015/08/la-dolce-vita-aanioikeudeton-suru-ja.html">La dolce vita – äänioikeudeton suru ja elämäkeskeiset hautajaiset</a><br />
<a href="http://hulivilipoika.blogspot.fi/2015/06/keskella-liljain-ja-ruoskien.html">Keskellä liljain ja ruoskien – Mapplethorpen halujen puutarha Kiasmassa</a><br />
<a href="http://hulivilipoika.blogspot.fi/2016/06/kastanjoiden-kukkiessa-vieraana-juhani.html">Kastanjoiden kukkiessa – vieraana Juhani Kirpilän hovissa</a><br />
<a href="http://hulivilipoika.blogspot.fi/2014/03/seksuaalipakolainen-muistelee-olli.html">Seksuaalipakolainen muistelee: Olli Nuutisen </a><a href="http://hulivilipoika.blogspot.fi/2016/06/se-on-hyvannakoinen-oikein.html">”</a><a href="http://hulivilipoika.blogspot.fi/2014/03/seksuaalipakolainen-muistelee-olli.html">Kommentteja kahteen elämään</a><a href="http://hulivilipoika.blogspot.fi/2016/06/se-on-hyvannakoinen-oikein.html">”</a><br />
<br /></div>
Hulivilipoikahttp://www.blogger.com/profile/00174148253348186615noreply@blogger.com4tag:blogger.com,1999:blog-6119682259042511272.post-77148602351424823812017-01-23T14:40:00.002+02:002017-05-29T17:46:59.387+03:00Teikäläisten turku – varsinaissuomalaista homohistoriaa 1/2<div class="MsoBodyText">
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgya5iRURVDx_ezFAIuoSd61v41Xg2CPJPl40tB8EHuLz3fa0Ac2LZ_eRqiZbD2q_5_hJzZALh6g1yl_LWZU5TdXj_UCdXiDYrGiax-RUEkdCu_AIaS0DPLiAiWGoWS9pyWYOO4pZzN9CM/s1600/IMG_9150_1-1.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="426" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgya5iRURVDx_ezFAIuoSd61v41Xg2CPJPl40tB8EHuLz3fa0Ac2LZ_eRqiZbD2q_5_hJzZALh6g1yl_LWZU5TdXj_UCdXiDYrGiax-RUEkdCu_AIaS0DPLiAiWGoWS9pyWYOO4pZzN9CM/s640/IMG_9150_1-1.jpg" width="640" /></a></div>
<span style="font-family: inherit;"><br /></span>
<span style="font-family: inherit;">Hulivilipoika on jo kolmen vuoden ajan kalunnut Suomen
vanhoja homopuistoja ja muita menneen maailman kohtaamispaikkoja Helsingissä,
Tampereella ja Vaasassa. </span><a href="http://hulivilipoika.blogspot.fi/2014/05/homohistoriallinen-helsinki-1-kaupungin.html" style="font-family: inherit;">Pääkaupungin pömpelien</a><span style="font-family: inherit;">, </span><a href="http://hulivilipoika.blogspot.fi/2014/10/yksi-vihrea-enkeli-kiitos-syysretki.html" style="font-family: inherit;">Mansen enkelien</a><span style="font-family: inherit;"> ja
</span><a href="http://hulivilipoika.blogspot.fi/2016/02/vaasan-farssi-pohjalaista.html" style="font-family: inherit;">Vaasan farssin</a><span style="font-family: inherit;"> jälkeen on tullut viimein aika nipistää Suomi-poikaa pyllystä ja
suunnata kuvaajan kanssa kohti Turkua. Kirpakassa talvisäässä moottoritie oli
kaikkea muuta kuin kuuma, joten laulusta poiketen emme ”tulleet pitkin Turun
tietä”, vaan säästimme paukut kiltisti perille asti.</span><br />
<span style="font-family: inherit;"><br /></span>
<br />
<h3>
<span style="font-family: inherit;">Suomen ensimmäiset homot</span></h3>
<span style="font-family: inherit;"><br /></span>
<span style="font-family: inherit;">Turulla on Suomen vanhimpana kaupunkina myös väistämättä
Suomen pisin urbaani homohistoria. Tai pikemminkin samasukupuolisen halun
historia, koska </span><i style="font-family: inherit;">homoseksuaalisuudesta </i><span style="font-family: inherit;">alettiin puhua vasta satoja vuosia
sen jälkeen, kun Turusta tuli keskiajalla vilkas kaupan ja merenkulun keskus
ja koko Ruotsin valtakunnan tärkeimpiin kuulunut kaupunki.</span></div>
<div class="MsoBodyText">
<br /></div>
<div class="MsoBodyText">
<span style="font-family: inherit;">Muinaisten merimiesten, kauppiaiden, linnanherrojen ja
tavallisten turkulaismiesten metkuja voimme nyt vain arvailla, sillä tietoa ei
juuri ole. Historioitsija Teemu Keskisarja tiivistää ongelman näin kirjassaan <i>Kyynelten
kallio: kertomuksia seksistä ja väkivallasta</i> (2011): ”Ilmiöstä, jota ei
virallisesti tai vähän epävirallisemminkaan ollut olemassa, ei jäänyt
lähteitä.” <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoBodyText">
<br /></div>
<div class="MsoBodyText">
<span style="font-family: inherit;">Se kuitenkin tiedetään, että Turun hovioikeus tuomitsi
14.10.1665 kuolemantuomion ”sodomiittisesta synnistä” kahdelle miehelle:
Taivassalon kirkkoherran Claudius Brenneruksen rengeille Heikki Pekanpojalle ja
Heikki Mikonpojalle. Nämä Mooseksen lain perusteella rangaistut miehet
mestattiin kirveellä ja sen jälkeen vielä poltettiin. Samalla he jäivät
Keskisarjan mukaan aikakirjoihin Suomen ensimmäisinä nimeltä tiedettyinä
”homoina”.</span><br />
<span style="font-family: inherit;"><br /></span>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiBiI0UkvJmUKeoqzO5S6lk5uo4E2AeOOFYsCDYescqqJoUgglXs7CcPnPwmUXnarcuSDfpqpvRfvgbbRumSsM7S7D86Qy-0lVLBHPC6eTeWZD0fWVdBgPSrxAQ9iYtZ1cJgBbBv_6viGg/s1600/FullSizeRender.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="352" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiBiI0UkvJmUKeoqzO5S6lk5uo4E2AeOOFYsCDYescqqJoUgglXs7CcPnPwmUXnarcuSDfpqpvRfvgbbRumSsM7S7D86Qy-0lVLBHPC6eTeWZD0fWVdBgPSrxAQ9iYtZ1cJgBbBv_6viGg/s640/FullSizeRender.jpg" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Lyhennelmä Turun hovioikeuden kuolemantuomiosta
Suomen ensimmäisille nimeltä tunnetuille homoille. <br />
<i>Kyynelten kallio</i> -kirjan kuvitusta.</td></tr>
</tbody></table>
<span style="font-family: inherit;">Tapaus on todellinen oikeushistorian kummajainen, sillä
vastaavia muinaisia samasukupuoliseen haluun liittyviä oikeudenkäyntejä
tiedetään Suomesta lisäksi vain Torniosta (1709) ja Vöyriltä (1733). Keskisarja
huomauttaa, että siinä missä muu kristikunta tuomitsi luonnottomuuksista
miesten kanssa maanneita miehiä, Ruotsin valtakunta teloitti miltei yksinomaan
niitä varsinaisia sodomiitteja, eli eläimeensekaantujia.</span></div>
<div class="MsoBodyText">
<br /></div>
<div class="MsoBodyText">
<span style="font-family: inherit;">”Sekaantujiin keskittynyt Ruotsi päätti vaieta siitä
sodomian muodosta, joka toivon mukaan oli kansalle tuntematon. Papeilta kiellettiin
kaikkinainen pelottelu ja uhkailu, koska se vain lietsoisi mielenkiintoa
[samasukupuolisia suhteita kohtaan]”, Keskisarja kirjoittaa. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoBodyText">
<br /></div>
<div class="MsoBodyText">
<span style="font-family: inherit;">Vaikenemispolitiikka päättyi Suomessa vasta vuoden 1889
rikoslakiin, joka tuli voimaan 1894 ja jonka myötä ilmiö oli virallisesti
olemassa. Kuten Sandra Hagmankin toteaa kirjassaan <i><a href="http://hulivilipoika.blogspot.fi/2015/01/voimalla-seitseman-miehen-sandra.html">Seitsemän kummaa veljestä</a></i>
(2016), oikeusjuttuja ei juuri nostettu 1800-luvun lopussa tai 1900-luvun
ensikymmeninä, mutta muita homoseksuaalisuuteen liittyviä lähteitä alkoi sen
sijaan ryöpytä enemmänkin.</span><br />
<span style="font-family: inherit;"><br /></span>
<br />
<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: right; margin-left: 1em; text-align: right;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjXegBSqY9UEODX8JTDsyv3S4vP2pkm-HahSdJXFE7ctiCsZUa6kp_suwzF_Xa9p0mqC63HgarWbvQwdZr1sf-lGyea_lFsk868yU6d-TofcPr1kzNQbtLvnp1mteCLkQLJd0OFdnXew9A/s1600/Uusi+Aura_70B_27_03_1910_Sivu_4.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjXegBSqY9UEODX8JTDsyv3S4vP2pkm-HahSdJXFE7ctiCsZUa6kp_suwzF_Xa9p0mqC63HgarWbvQwdZr1sf-lGyea_lFsk868yU6d-TofcPr1kzNQbtLvnp1mteCLkQLJd0OFdnXew9A/s400/Uusi+Aura_70B_27_03_1910_Sivu_4.jpg" width="256" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Uusi Aura 27.3.1910. Kansalliskirjasto.</td></tr>
</tbody></table>
<span style="font-family: inherit;">Ensimmäinen turkulaisista sanomalehdistä löytynyt merkintä
on vuodelta 1910, jolloin </span><i style="font-family: inherit;">Uusi Aura</i><span style="font-family: inherit;"> -lehti kirjoitti kultaseppä Mikko
Kantolan joutuneen seppä Toivo Suvannon puukottamaksi. Tapon motiivina
kerrottiin olleen riita seksin hinnasta. Kantola olisi ollut valmis maksamaan
Suvannolle 5 markkaa, mutta Suvanto oli vaatinut kymppiä (nykyrahassa noin 40
euroa). Tästä suuttuneena Kantola oli vaatinut Suvantoa poistumaan.
Neuvottelujen kariutuminen oli johtanut käsirysyyn, jossa Suvanto oli puukottanut
Kantolan hengiltä.</span></div>
<div class="MsoBodyText">
<br /></div>
<div class="MsoBodyText">
<span style="font-family: inherit;">Tapaus on kuvattu Tarja Hautasen kirjassa <i>Yksityistilaisuus:
turkulaisten homojen ja lesbojen kulttuurihistoriaa</i> (2005), joka on tämän ”Teikäläisten
Turku” -kierroksen tärkein lähde. Hautanen kertoo, että homoseksuaalisuudesta
ei muuten juuri kirjoiteltu turkulaisissa lehdissä 1900-luvun alkupuolella,
vaikka ilmiö oli varmasti sinänsä tullut tutummaksi kaupungistumisen myötä.
Tämänpäiväinen kierros keskittyy näin ollen paljon tuoreempiin – ja onneksi
myös vähemmän verisiin – tapahtumiin.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoBodyText">
<br /></div>
<div class="MsoBodyText">
<span style="font-family: inherit;">Kuten Tarja Hautanen osoittaa arkistolähteiden ja
tekemiensä haastattelujen pohjalta, Turussa kukoistivat pienimuotoisena samat
sateenkaarikulttuurin osa-alueet kuin suuressakin kaupungissa: miesten
puistokulttuuri, yksityiskotien seurapiirit, ravintolakulttuuri sekä
yhdistystoiminta tansseineen. Nyt tutustumme niihin kaikkiin, ja
ulkotapaamispaikoistahan se on Turussakin aloitettava. Ne, toisin kuin kodit ja
ravintolat, olivat avoimia kaikille miehille herroista narreihin.</span><br />
<span style="font-family: inherit;"><br /></span>
<br />
<h3>
<span style="font-family: inherit;">Pömpeleitä ja parfymoituja upseereita</span></h3>
<span style="font-family: inherit;"><br /></span>
<span style="font-family: inherit;">Aiemmissa kaupunkijutuissa olen käsitellyt paljon sitä,
miksi homomiehet tapasivat toisiaan ennen muinoin nimenomaan puistoissa, niiden
käymäläpömpeleissä ja muissa julkisissa tiloissa. Ne toimivat yksinkertaisesti
olo- ja makuuhuoneina aikana, jolloin asunnot olivat ahtaita ja lait ja
asenteet vielä ahtaampia. Julkisten tilojen mahdollistama sosiaalinen elämä,
seksielämä ja anonyymius oli tärkeää varsinkin ”homokieltolain” aikana
1894–1971. Tuolloinhan sateenkaarikansa joutui elämään eräänlaista vieraan
vallan agenttielämää, kuten eräs Tarja Hautasen haastattelema nainen asian
kiteytti.</span></div>
<div class="MsoBodyText">
<br /></div>
<div class="MsoBodyText">
<span style="font-family: inherit;">Kaikki homot eivät toki eläneet seksuaalisuuttaan todeksi
puun ja pömpelin välissä, eikä puistoseksi ei ollut vain homojen yksinoikeus. Hautanenkin
toteaa <i>Yksityistilaisuus</i>-kirjassaan, että asuntojen ahtauden vuoksi
puistoja käyttivät seksuaaliseen kanssakäymiseen myös heterot, erityisesti
naimattomat ja työväenluokkaiset pariskunnat. Samasukupuoliseen haluun liittyvä
perimätieto on silti usein varsin käymäläkeskeistä, koska vaikkapa yksityiskodeissa
kukoistanut alakulttuuri ei päätynyt yhtä herkästi lehtiin tai
oikeudenkäyntipöytäkirjoihin vaan jäi muistitiedon varaan.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoBodyText">
<br /></div>
<div class="MsoBodyText">
<span style="font-family: inherit;">Tarja Hautasen mukaan Turusta on olemassa yksittäisiä
suullisia anekdootteja homoaktiviteeteista jo 1900-luvun alusta alkaen. Niistä
herkullisin on hänen haastattelemansa vuonna 1939 syntyneen miehen kertoma
perimätieto tsaarinvallan ajalta. Turun kauppatorin jokaisessa neljässä
kulmassa oli kuulemma tuolloin valurautapömpeli, joissa hajuvedeltä
tuoksuneiden tsaarin armeijan upseerien kerrotaan käyneen tyydyttämässä itseään
ja muita. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoBodyText">
<br /></div>
<div class="MsoBodyText">
<span style="font-family: inherit;">Mitään todisteita moisesta ei ole jäänyt, ja parfymoidun
neitihomon karikatyyrin yhdistäminen nimenomaan sortovuosien
venäläisupseereihin kuulostaa melkein turhankin ilmeiseltä propagandalta. Yhtä
kaikki Hautanen toteaa Turussa olleen 1800-luvun lopussa noin 700 venäläistä,
joista suurin osa oli Sirkkalan kasarmilla asunutta venäläistä sotaväkeä,
lähinnä naimattomia sotilaita. Lisäksi sotilasprostituutio on ollut
yleismaailmallinen ilmiö, kuten <a href="http://hulivilipoika.blogspot.fi/2014/10/homohistoriallinen-helsinki-8-eika-me.html">aiemmassa Tähtitorninmäki-jutussa</a> oli puhetta.</span><br />
<span style="font-family: inherit;"><br /></span>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgTil1L5Gl6ZftF2aeRrg_9EEMDupq03yK1N0eTD6VEpPe44Z-KfhEQo60D8gjORubtcuKF7H_yYe3Q7eMmWG6jBeXAP-03vl1NmSNb9eVGrjU34mzW-4c0pb0cXybGLB0J5I4BavjaX_I/s1600/IMG_9124_1-1.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="426" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgTil1L5Gl6ZftF2aeRrg_9EEMDupq03yK1N0eTD6VEpPe44Z-KfhEQo60D8gjORubtcuKF7H_yYe3Q7eMmWG6jBeXAP-03vl1NmSNb9eVGrjU34mzW-4c0pb0cXybGLB0J5I4BavjaX_I/s640/IMG_9124_1-1.jpg" width="640" /></a></div>
<span style="font-family: inherit;"><br /></span>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiyROWL-2CFGvWDg0Ftak6U6jKAgEkzs93G3bTFDjL_36Ok9wX7FbhmmzRBEEC4-vTBPqjtk9C4ja5nl4S8V3TTWXkulvZnvorMOTOsyiWLvZ3w62ksapXS-r5Lm0MFDbjtMAaZ8NaIlWo/s1600/IMG_9118_1-1.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="426" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiyROWL-2CFGvWDg0Ftak6U6jKAgEkzs93G3bTFDjL_36Ok9wX7FbhmmzRBEEC4-vTBPqjtk9C4ja5nl4S8V3TTWXkulvZnvorMOTOsyiWLvZ3w62ksapXS-r5Lm0MFDbjtMAaZ8NaIlWo/s640/IMG_9118_1-1.jpg" width="640" /></a></div>
<span style="font-family: inherit;"><br /></span>
<br />
<h3>
<span style="font-family: inherit;">Nakkeja Porkkanapuistossa</span></h3>
<span style="font-family: inherit;"><br /></span>
<span style="font-family: inherit;">Kauppatorin valurautapömpelien lisäksi Turun vanhimpia
miestenmiesten ulkotapaamispaikkoja on Tarja Hautasen kirjan mukaan
päärautatieaseman edustalla oleva Asemanpuisto. Vuonna 1895 valmistunut puisto
kuuluu olleen miehiä halunneiden miesten käytössä jo 1900-luvun alusta. Sen
pitkä ja matala puupömpeli (puhekielessä </span><i style="font-family: inherit;">tuohenkäppyrä</i><span style="font-family: inherit;">) sijaitsi
aikaisemmin puiston länsilaidalla olevien puutalojen edessä.</span></div>
<div class="MsoBodyText">
<br /></div>
<div class="MsoBodyText">
<span style="font-family: inherit;">Asemanpuisto oli yhtenä Turun-tärppinä myös 70 vuotta
myöhemmin ilmestyneessä <i>96</i>-homolehden 3/71 jutussa ”Keväinen löytöretki
Turkuun”, jonka on kirjoittanut nimimerkki Filius. Homokieltolaki oli tuolloin
juuri kumottu, mutta jutun sanakäänteet ovat yhä varovaisia. Vain rivien
välistä voi päätellä, että löytöretken etapit liittyvät nimenomaan kyseisen
puiston kruisailuetikettiin eli soidinmenojen koreografiaan:</span><span style="font-family: inherit;"> </span></div>
<blockquote class="tr_bq">
<span style="font-family: inherit;">[Asemanpuistossa] voimme ostaa vaikkapa nakkeja ja niitä
syödessämme hiljalleen kävellä puiston käytävillä ihaillen Aino-patsasta ja
vaikkapa tuulensuojaa saadaksemme nojailla kukkakioskin seinään. Ja niin onkin
kello vierähtänyt yli puolen yön, olemme saaneet keuhkojen täydeltä ulkoilmaa
ja varmasti on jo mieluisaa pujahtaa lämpöiseen vuoteeseen. Hyvää yötä!</span></blockquote>
<div class="MsoBodyText">
<span style="font-family: inherit;">Asemanpuisto ei ollut </span><i style="font-family: inherit;">Ysikutosen</i><span style="font-family: inherit;"> Turku-kierroksen
viimeisenä kohteena ihan suotta, sillä puisto oli käytössä vain öiseen aikaan. Tarja
Hautasen haastattelema vuonna 1954 syntynyt mies kertoo, että puistossa kävi varsinkin
ravintoloiden sulkemisaikaan jopa kymmeniä miehiä illassa. Miehet seisoskelivat
pyöreän funkkiskioskin ympärillä jutellen keskenään ja seuraillen puiston
käymälässä käyviä miehiä. Suuren homosuosionsa vuoksi Asemanpuistoa kutsuttiin
kuulemma kieli poskessa myös Porkkana- tai Banaanipuistoksi.</span></div>
<div class="MsoBodyText">
<br /></div>
<div class="MsoBodyText">
<span style="font-family: inherit;">Keskeisellä paikalla sijainneessa puistossa oli aina
poliisin väliintuloon riski, eikä riesa poistunut edes homoseksuaalisten
tekojen poistuttua rikoslaista. Hautanen kertoo, että Asemanpuistossa
liikuskelevia miehiä oli 1970-luvun alussa pitkään häirinnyt poliisin jatkuva
partioiminen ja henkilötietojen kysely. Ketään ei enää noihin aikoihin
pidätetty homoseksuaalisuuden tai pelkän oleskelun vuoksi, mutta kyttääminen
häiritsi, kuten Hautasen haastattelema vuonna 1939 syntynyt mies kertoo:</span><span style="font-family: inherit;"> </span></div>
<blockquote class="tr_bq">
<span style="font-family: inherit;">Olin itse rautatieaseman puistossa kun keskelle puistoa
ajoi poliisi piiska-autollaan ja ryhtyi nuhtelemaan paikalla olijoita siitä,
että he oleskelivat tällaisessa paikassa. Rohkenin tiedustella, eikö kaupungin
puistoja ollut nimenomaan sitä varten perustettukin, että ihmiset voisivat
vapaa-ajallaan niissä oleskella. Vastauksen sävy oli se, että ”Onhan se
tietysti niinkin, mutta jos joku oleskelee jossakin tietyssä paikassa, siitä
syntyy heti tietynlaisia epäilyjä.” Poliisien osalta saatiin aikaan
kurinpalautus vasta kun asiasta silloisen valtakunnallisen vähemmistöjärjestön
Psyke ry:n nimissä oli lähetetty valituskirje Turun silloiselle
poliisimestarille – –.</span></blockquote>
<div class="MsoBodyText">
<span style="font-family: inherit;">Asemanpuisto oli tapaamiskäytössä ainakin
vielä 1980-luvun alkupuolella, sillä se on mainittu kohtaamispaikkana
<i>96</i>-lehdessä 3/84 lehdessä julkaistussa englanninkielisessä ”Gay Guide
Finlandissa”.</span><br />
<span style="font-family: inherit;"><br /></span>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjgMbcf1oluNGK2MlEA60eg-zKqA1WTBr4rUcAtIzhotfwg7nfzFmmL9DbVPlgpYPiFFsg7NgG83QY2aqDF4xb1zy5bBW560MO7-wB-eu2xn_Iu1UObWfsCHTRynrF0DR1KTSkAWz8LJiE/s1600/_MG_5371_1-1.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="426" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjgMbcf1oluNGK2MlEA60eg-zKqA1WTBr4rUcAtIzhotfwg7nfzFmmL9DbVPlgpYPiFFsg7NgG83QY2aqDF4xb1zy5bBW560MO7-wB-eu2xn_Iu1UObWfsCHTRynrF0DR1KTSkAWz8LJiE/s640/_MG_5371_1-1.jpg" width="640" /></a></div>
<span style="font-family: inherit;"><br /></span>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi4RKuqi3rY4hNsUhOD3r4oLj9Oh_9rOMXram3YIsIyMTpyKznGIrpbLrIrto0Ev-vlAVvlH7U0vqJqoFMlwVrCaCbSBWrS8wh1FsRDXoBnybS9lyw9tY6ZUz55Qbz3uoyN2gRyMPcMBec/s1600/_MG_5393_1-1.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="426" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi4RKuqi3rY4hNsUhOD3r4oLj9Oh_9rOMXram3YIsIyMTpyKznGIrpbLrIrto0Ev-vlAVvlH7U0vqJqoFMlwVrCaCbSBWrS8wh1FsRDXoBnybS9lyw9tY6ZUz55Qbz3uoyN2gRyMPcMBec/s640/_MG_5393_1-1.jpg" width="640" /></a></div>
<span style="font-family: inherit;"><br /></span>
<br />
<h3>
<span style="font-family: inherit;">Muistopaviljongin mukavuuslaitos</span></h3>
<span style="font-family: inherit;"><br /></span>
<span style="font-family: inherit;">Turun muut perinteiset homopuistot ovat Tarja Hautasen
kirjan ja </span><i style="font-family: inherit;">Ysikutosen</i><span style="font-family: inherit;"> jutun perusteella Urheilupuisto sekä Suomen
vanhimpana ja laajimpana kaupunkipuistona tunnettu Kupittaanpuisto.</span></div>
<div class="MsoBodyText">
<br /></div>
<div class="MsoBodyText">
<span style="font-family: inherit;">Kupittaa tunnetaan myös lähteestään, jonka ympärille
syntynyt kylpylätoiminta veti paikalle runsaasti väkeä jo 1700-luvulla. Turun
kaupungin sivuilla kerrotaan, että varsinainen Kupittaan puistoalue
perustettiin nimenomaan kylpylän yhteyteen vuonna 1820 kylpylävieraiden
kävelypuistoksi. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoBodyText">
<br /></div>
<div class="MsoBodyText">
<span style="font-family: inherit;">”Kävelypuistona” se toimi myös monille homosukupolville,
jotka hakeutuivat tänne aina hämärän tullen. Päiväsaikaan alueella majaili
lähinnä juoppoja, kuten <i>Ysikutosen</i> ”Keväinen löytöretki Turkuun” -jutun
kirjoittaja raportoi vuonna 1971. Väkivallan uhkakin oli olemassa, kuten
yöllisissä puistoissa ylipäätään:</span><span style="font-family: inherit;"> </span></div>
<blockquote class="tr_bq">
<span style="font-family: inherit;">– – lehtipuiden ja pensaiden siimeksessä, kuuluisan
Kupittaan lähteen muistopaviljongin lähistöllä kyyhöttää muutama vanhanaikainen
puinen mukavuuslaitos. Valoisaan aikaan tienoo valitettavasti on ainakin
kesällä rappioalkoholistien valtaama, joten reippailuun sopivampi aika on
silloin kun illan pimeys jo on verhonnut tienoon salaperäiseen vaippaansa. On kuulunut
huhuja täällä tapahtuneista ryöstöistä ja pahoinpitelyistä, joten varovainen on
toki syytä olla.</span> </blockquote>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiWhCQHVUcRDJoZpBGdOWDZwxnNSr8i4Tpy7mq0KCRAHApOqRWGFZ1xJZr3co8mpsJVZBKKsmFmkfsnLgytxQnMsR_IJ6WLr4N2kCLpR7j_QUDzRuxCont2zN-9qJCNEwNf3wAnjui1CaA/s1600/005b.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="362" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiWhCQHVUcRDJoZpBGdOWDZwxnNSr8i4Tpy7mq0KCRAHApOqRWGFZ1xJZr3co8mpsJVZBKKsmFmkfsnLgytxQnMsR_IJ6WLr4N2kCLpR7j_QUDzRuxCont2zN-9qJCNEwNf3wAnjui1CaA/s640/005b.JPG" width="640" /></a></div>
<span style="font-family: inherit;"><br /></span>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjDxz0MutuFOZK9CA7HS8vmnHPHxMQKATu2yJSqKlnrk9lVqjt2G7ajt0uEmjMKtzYFddfvAkJ44Nd3U97FqrsMqYf_fje-BmWkeqCYrQMhaLQgcwDM947kWAVnsa969xjiT6pvvhrnF-k/s1600/_MG_5388_1-1.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="426" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjDxz0MutuFOZK9CA7HS8vmnHPHxMQKATu2yJSqKlnrk9lVqjt2G7ajt0uEmjMKtzYFddfvAkJ44Nd3U97FqrsMqYf_fje-BmWkeqCYrQMhaLQgcwDM947kWAVnsa969xjiT6pvvhrnF-k/s640/_MG_5388_1-1.jpg" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kerran seikkailupuisto, aina seikkailupuisto –
tosin nykyisin lasten sellainen. <br />
Yläkuva <i>96</i>-lehden
jutusta ”Keväinen löytöretki Turkuun”.</td></tr>
</tbody></table>
<h3>
<span style="font-family: inherit;">Urheilusuorituksia Dianan temppelissä</span></h3>
<span style="font-family: inherit;"><br /></span>
<span style="font-family: inherit;">Tarja Hautasen <i>Yksityistilaisuus</i>-kirjasta selviää,
että Kupittaanpuisto jäi kokonaan pois homokäytöstä, kun sen mukavuuslaitos
purettiin ilmeisesti 1970-luvulla. Tämän jälkeen ulkotapaamispaikkana toimi
Asemanpuiston lisäksi vuonna 1893 perustettu Urheilupuisto, josta myös <i>Ysikutosen</i>
jutun kirjoittaja kertoili kieli keskellä suuta ”kävelypaikkana”:</span><span style="font-family: inherit;"> </span><br />
<blockquote class="tr_bq">
<span style="font-family: inherit;">Reippailuun sopii erityisen hyvin Turun kuuluisa
urheilupuisto. Nimestään huolimatta se ei ole pelkästään urheilijoiden suosima,
sen vehmaita käytäviä voi yhtä hyvin käyttää hyväkseen tavallinen yksinäinen
iltapäiväkävelijäkin. Erityisesti kauniiden joutsenlammikoiden ja ns. yläkentän
välinen maasto on suosittu kävelypaikka: talvisaikaan siinä neljän ja kuuden
välillä, kesällä toisinaan pitempäänkin, jopa kymmenen, yhdentoista tienoille
asti.</span><span style="font-family: inherit;"> </span></blockquote>
Urheilupuiston yläkentällä jalkapallokentän ja lentopallokentän välissä sijaitsi julkinen käymälä, jota kutsuttiin homopiireissä lempinimellä ”Dianan temppeli”. Tarja Hautasen saamien tietojen mukaan se oli saanut nimensä mieheltä, jonka lempinimi ystäväpiirissä oli Diana. [Ks. pisuaarien ja homomiesten lempinimistä myös <a href="http://hulivilipoika.blogspot.fi/2014/05/homohistoriallinen-helsinki-1-kaupungin.html">Homohistoriallinen Helsinki 1: Kaupungin illassa yksin</a> ja <a href="http://hulivilipoika.blogspot.fi/2015/06/homohistoriallinen-helsinki-10.html">Homohistoriallinen Helsinki 10: Muistojen puistot</a>.]<br />
<div>
<span style="font-family: inherit;"><br /></span></div>
<div>
<span style="font-family: inherit;">Dianan temppeli oli suosittu myös päiväsaikaan, koska sen
sijainti oli niin rauhallinen ja sinne saattoi livahtaa huomaamatta kolmelta
eri ilmansuunnalta. Hautanen toteaa, että varsinkin ovellisilla kopeilla
varustetut pömpelit olivat suosittuja, sillä koppien seiniin tehdyt reiät
mahdollistivat anonyymin seksin ja ovellisiin koppeihin saattoi vetäytyä
kahdestaan.</span><br />
<div class="MsoBodyText">
<br /></div>
<div class="MsoBodyText">
<span style="font-family: inherit;">Dianan temppeli oli kuitenkin vain yksi Urheilupuiston
monipuolisista ”suorituspaikoista”, joilla herkutellaan Hautasen kirjasta
löytyvässä leikkimielisessä mainoksessa. Mainoksen ovat tehneet vuonna 1971
perustetun Psyke-homojärjestön Turun-alaosaston miehet:</span><br />
<blockquote class="tr_bq">
Turun Urheilupuisto
tarjoaa lukuisia mahdollisuuksia erilaisille. – – Tänään Urheilupuisto palvelee
ainutlaatuisena virkitysalueena keskellä kaupunkia kaikenikäisiä ’ulkoilijoita’.
Alue käsittää kaikkiaan 16 ha. Suorituspaikat on sijoitettu luonnon keskelle
ympäristön vehreys säilyttäen. Viehättävän lisän puiston ulkonäköön tuovat
lintulammikot, jotka kesäisin ovat nuoremman väen suosiossa.</blockquote>
<div class="MsoNormal">
<o:p></o:p></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjZD0pQW_JmeVaUmrzoKRSLMZMtyuKyEGb6QGx-XgU68V8XslEk7Fhqa3Rk4MX5XsA8gk4b1ZXpjnP9di3KOT6u0-SmMi5bh2shlZjAPPtuKMOTH6fuaqZ9hBW-9-uj3P1nSZA8Z6DHvpM/s1600/IMG_9113_1-1.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="426" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjZD0pQW_JmeVaUmrzoKRSLMZMtyuKyEGb6QGx-XgU68V8XslEk7Fhqa3Rk4MX5XsA8gk4b1ZXpjnP9di3KOT6u0-SmMi5bh2shlZjAPPtuKMOTH6fuaqZ9hBW-9-uj3P1nSZA8Z6DHvpM/s640/IMG_9113_1-1.jpg" width="640" /></a></div>
<span style="font-family: inherit;"><br /></span>
<span style="font-family: inherit;">Vaikka puistopiireissä kukki huumori, Hautanen kirjoittaa
myös haastateltaviensa ristiriitaisesta suhtautumisesta ulkotapaamispaikkoihin.
Hänen haastattelemansa vuonna 1954 syntynyt mies muisti yhä elävästi, miten
luonnottomalta tuntui lähteä Urheilupuistoon sydämen asialle:</span><span style="font-family: inherit;"> </span></div>
<blockquote class="tr_bq">
<span style="font-family: inherit;">– – se oli mun ensimmäinen kerta Urheilupuistossa ja mun
täytyy sanoa että mä pelkäsin, kun mää en tienny, että miten pitää käyttäytyä
siellä. – – Semmonen sosiaalinen tilanne oli aivan hirvittävä, että mä muistan
että mä nyt turvauduin X:ään sitten, että hän koko ajan mun vieressäni, ettei
mitään yllättävää pääse tapahtumaan, ettei kukaan vaan tule mitään
ehdottelemaan. Kun mää en tiedä sitten, et kuuluuks täällä sitten etiketin
mukaan olla jakelemassa itseäsä. – –</span></blockquote>
<div class="MsoBodyText">
<span style="font-family: inherit;">Varsinkin haisevista pömpeleistä Hautasen haastateltavat
puhuivat inhoten mutta samalla kaihoisasti muistellen. Tämä kuvasti ehkä sitä,
että pömpelit symboloivat paitsi vastarintaa ja yhteisöllisyyttä myös sortoa –
sitä, että homot oli lainsuojattomina suorastaan pakotettu puistoihin
pelehtimään. Hautanen toteaa, että kaikki hänen haastateltavansa muistivat mainita
pömpeleiden purun olleen traaginen tapahtuma Turun homojen alakulttuurille.
Dianan temppelin purkupaikalle oli kuulemma tuotu puolukanvarsista solmittu
kukkaseppele kuin haudalle ikään.</span></div>
<div class="MsoBodyText">
<br /></div>
<div class="MsoBodyText">
<span style="font-family: inherit;">Olen kertonut vastaavista seppeleenlaskuista myös aiemmissa
Helsinki-jutuissa, ja homomiesten huumorin tuntien pidän niitä hyvinkin
uskottavina. Samalla olen todennut, että vaikka purkaminen osui kipeästi
homoalakulttuuriin, purkua perusteltiin usein muillakin syillä kuin vain
siveellisyysrikosten ehkäisyllä. Kuten <i>Ysikutosen</i> edellä siteeraamassani
jutussakin todetaan, pömpeleiden ympäristössä viihtyi myös alkoholisteja ja
muuta ”epäsosiaalista ainesta”, joiden oleskelua haluttiin vaikeuttaa. Tällä
perusteltiin esimerkiksi Touko Laaksosen suosiman Tähtitorninmäen pömpelin
purkua vuonna 1958.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoBodyText">
<br /></div>
<div class="MsoBodyText">
<span style="font-family: inherit;">Pömpelien purkaminen ei silti aina vienyt puistojen
suosiota iskupaikkoina, vaan puistoilu jatkui ilman niitäkin. Vielä tärkeämpää
oli silti se, että ulkopuolisten toimilla ei voitu purkaa puistoissa syntyneitä
homomiesten suhdeverkostoja. Tämä sosiaalinen puoli oli ollut monelle yhtä
tärkeä kuin seksuaalinenkin, ja se muodosti samalla perustan tulevalle
yhdistystoiminnalle. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoBodyText">
<br /></div>
<div class="MsoBodyText">
<span style="font-family: inherit;">Tarja Hautasen haastattelema vuonna 1939 syntynyt mies
korostaa, että Turun sateenkaariväen yhdistystoiminnan juuret ovat nimenomaan
näissä erilaisten puistojen keskustelupiireissä. Niissä käyvät ihmiset oppivat
vähitellen tuntemaan toisensa – ensin ulkonäöltä, sitten salanimeltä ja sitten
lähemmin, mikä mahdollisti myöhemmän järjestäytymisen.</span><br />
<span style="font-family: inherit;"><br /></span>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgND_I7XKAUSmoz3jP4h81YPXG8ZJjUDHunsT-vvLedV98WQ7brxrBxSmmcaMgzL3oj2yyH59lRb09iUJ32RoXscISYOIOwbkypRtJTaVl79vAv6_uxMUdvRx3msB6Pjok8gsQwu_XvKw4/s1600/005.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="362" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgND_I7XKAUSmoz3jP4h81YPXG8ZJjUDHunsT-vvLedV98WQ7brxrBxSmmcaMgzL3oj2yyH59lRb09iUJ32RoXscISYOIOwbkypRtJTaVl79vAv6_uxMUdvRx3msB6Pjok8gsQwu_XvKw4/s640/005.JPG" width="640" /></a></div>
<span style="font-family: inherit;"><br /></span>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhyXJRi1F0U4piOySgsV83BB0ClAwAEIl1IGgQhuwdJYWcS7tXdlQzS2T9yscDW9vb_UTN8Chn9Y7hpCpr0hxh1GPvBulFpovF74O__f1l5Na4fsridxmU7dopm70WmPP-n-aIvNIZHfN4/s1600/IMG_9115_1-1.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="426" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhyXJRi1F0U4piOySgsV83BB0ClAwAEIl1IGgQhuwdJYWcS7tXdlQzS2T9yscDW9vb_UTN8Chn9Y7hpCpr0hxh1GPvBulFpovF74O__f1l5Na4fsridxmU7dopm70WmPP-n-aIvNIZHfN4/s640/IMG_9115_1-1.jpg" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Yläkuva <i>96</i>-lehden
jutusta ”Keväinen löytöretki Turkuun”. Alakuvassa Dianan temppelin purkupaikka.
Urheilupuisto toimii nettikeskustelujen perusteella yhä satunnaisena
kohtauspaikkana. Nykypuistoilussa ei kuitenkaan ole kyse niinkään
yhteisöllisyydestä, vaan jännityksen hakemisesta.</td></tr>
</tbody></table>
<h3>
<span style="font-family: inherit;">Snellun salonki</span></h3>
<span style="font-family: inherit;"><br /></span>
<span style="font-family: inherit;">Puistot ja niissä solmitut kontaktit olivat monelle
portteja yksityiskodeissa kukoistaneeseen homokulttuurin. Näihin seurapiireihin
päädyttiin usein ”tuutorin” avulla, kuten Tarja Hautasen haastattelema 1959
syntynyt mies kertoo:</span><span style="font-family: inherit;"> </span></div>
<blockquote class="tr_bq">
<span style="font-family: inherit;">Ennen vanhaan ne toimis niin, et aina oli tää tuutori.
Joku tapas jonkun jossakin ja sit tavattii ihmisten kotoa. Oli niit muitaki,
jotka tuli sillai piireihin niinku sanotaan, etä oli tavannu jonkun jossakin ja
se toi sit bileisiin. – – Mä tulin piireihin niin varmaan seittekytkaheksan
semmosen kamreerin kautta. – – Tämä kyseine kamreeri oli sit tota oikee
tuijottajien mestari. Se ni kiersi niinku kissa kuumaa puuroo ja sit me ystävystyttiin
ja se oli sikäli hauskaa et me vaan ystävystyttiin. No hän sit tutustutti tähän
varsinaiseen elämään.</span><span style="font-family: inherit;"> </span></blockquote>
<div class="MsoBodyText">
<span style="font-family: inherit;">Hautasen mukaan yleinen kuvio oli, että paremmin
toimeentulevat miehet tarjosivat kotinsa nuorten miesten juhlapaikaksi.
Kodeissa pidetyt juhlat olivatkin ennen varsinaisia homotansseja ja -baareja
ainoita paikkoja, joissa miehet saattoivat tanssia yhdessä. Turussa tunnetuin
tällainen varhainen homososiaalisuuden keskus oli verovirkailija Urho
Snellmanin (1903–1990) ”salonki” Puutarhakatu 7:ssä. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoBodyText">
<br /></div>
<div class="MsoBodyText">
<span style="font-family: inherit;">Snellman lahjoitti laajan muistelma- ja
valokuvakokoelmansa Turun maakunta-arkistoon, ja arkistojen sekä haastattelujen
pohjalta Hautanen on pystynyt muodostamaan varsin tarkan kuvan tämän ylemmän
keskiluokan homomiehen elämästä ja turkulaisten miesten välisestä
suhdeverkostosta 1950–70-luvuilla.</span><br />
<span style="font-family: inherit;"><br /></span>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjKOYey3_GiNE-0gMVOeQ1i-_kXe_GxV9WY40Yeb-MqDEH3R9KKuyIKB0ggzc0Je92ROzxbLTCedzxXCO7-DeSCSB9-7d-wNSBGkevV0wpEP8MQDo1FjSRdq5-TE0rT3wbTyfQ97krLCt8/s1600/_MG_5423_1-1.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="426" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjKOYey3_GiNE-0gMVOeQ1i-_kXe_GxV9WY40Yeb-MqDEH3R9KKuyIKB0ggzc0Je92ROzxbLTCedzxXCO7-DeSCSB9-7d-wNSBGkevV0wpEP8MQDo1FjSRdq5-TE0rT3wbTyfQ97krLCt8/s640/_MG_5423_1-1.jpg" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Puutarhakatu 7.</td></tr>
</tbody></table>
<span style="font-family: inherit;">Snellman vietti hyvin sosiaalista elämää, johon kuuluivat
teatterissa ja elokuvissa käynti, kuoroharjoitukset, kyläily sekä illanvietto
kaupungin homoystävällisissä heteroravintoloissa. Ennen muuta Snellu muistetaan
kuitenkin juhlistaan, joissa kävi paljon teatterilaisia ja kulttuuriväkeä
Helsingistä sekä paljon turkulaisia opiskelijoita sekä sota- ja meripoikia.
Naisia ei vieraslistalle päässyt.</span></div>
<div class="MsoBodyText">
<span style="font-family: inherit;"><br /></span>
<span style="font-family: inherit;">Hautanen kertoo arkistoaineiston ja haastattelujensa pohjalta,
että Snellmanin asunto oli tapaamispaikka, jossa istuttiin iltaa, kuunneltiin
musiikkia, tanssittiin ja tutustuttiin muihin homoihin. Hauskanpidon lisäksi
harrastettiin myös seksiä, kuten hänen haastattelemansa 1940-luvulla syntynyt
mies hersyvästi muistelee:</span><span style="font-family: inherit;"> </span></div>
<blockquote class="tr_bq">
<span style="font-family: inherit;">Kato kyl sinne moni jäi just sen tähden, et osaltaan siel
tapas uusia tuttuja ja sit siellä oli mahdollisuus yöpyä tai olla ainakin vähän
pidemmän aikaa. Snelluhan kantoi sit pyyheliinaa ja kaikkea siel sit toimis
tämmösenä rättimikkona aika ahkeraan, koska siin oli myös sit hän voi saada
siinä sivusta vähän klähmästyä ja tota jos ei muuta niin olla aktiivisesti
mukana. Joku anto, joku ei, ja siinä niinku hän tapas sanoa et, ”kirvestä
hiotaan aina kahdelta puolelta” (imitoi naismaisesti Snellua). – – et siellä
oli kyl monta sielä oli semmosia Helsingin vieraita jotka majoitettiin vinttiin
asti niin, että siellä oli vinnillä ja joka puolella niin niit sänkyi ja
aamullakin semmonen tohina ettei oo mittään määrää niin, et kyllä siellä paljon
oli yöpyjiä parhaimmillaan.</span><span style="font-family: inherit;"> </span></blockquote>
<div class="MsoBodyText">
<span style="font-family: inherit;">Monille Snellun salonki oli varmasti juuri sellainen
hätäsatama, jollaista muuan 32-vuotias kapteeni etsiskeli sanomalehden
kontaktipalstalla vuonna 1948. Snellu oli leikannut ilmoituksen irti ja
sujauttanut sen kalenterinsa väliin, josta Hautanen sen vuosikymmeniä myöhemmin
löysi. Kuka tietää, vaikka kapteeni olisi löytänyt tiensä myös Snellun salonkiin:</span><span style="font-family: inherit;"> </span></div>
<blockquote class="tr_bq">
<span style="font-family: inherit;">S.O.S. Liiaksi raskaassa painolastissa olevan huvipurren
kapteeni etsii hätäsatamaa, jonne voisin purkaa osan kallisarvoisesta
lastistani. Ar. vastaukset viikon aj. Riihimäen o.t. Kapteeni 32 v.</span><span style="font-family: inherit;"> </span></blockquote>
<div class="MsoBodyText">
<span style="font-family: inherit;">Muistelma- ja valokuvakokoelmien lahjoittaminen arkistoon
oli Urho Snellmanilta melkoinen statement ja kulttuuriteko. Sen ansiosta Snellu
elää yhä keskuudessamme samoin kuin <a href="http://hulivilipoika.blogspot.fi/2016/06/kastanjoiden-kukkiessa-vieraana-juhani.html">helsinkiläinen lääkäri ja mesenaatti Juhani Kirpilä</a>, jonka ”homohovina” toiminut koti on nykyisin upea kotimuseo.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoBodyText">
<br /></div>
<div class="MsoBodyText">
<span style="font-family: inherit;">Snellman ja Kirpilä ovat molemmat hyviä esimerkkejä siitä,
että vaikka piilottelu oli sateenkaariväen arkitodellisuutta kymmeniä vuosia,
arkea elettiin silti valossa, varjossa ja elämälle nauraen. Viimeksi mainitulla
tarkoitan sitä, että vihamielisenkin valtakulttuurin keskellä osattiin luoda
homoseksuaalisia tiloja, joissa yhteisöllisyys kukoisti. Snellun ja Kirpilän
kodit olivat puistojen, pisuaarien lisäksi tällaisia fyysisiä tiloja. Lisäksi
niitä olivat tietyt homoystävälliset heteroravintolat, joihin tutustumme </span>Turku-jutun jälkiosassa.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg6n8M1tFf_imaYncxZLzYpCCRNn1I5uPx3f_pcszCFy1bdCyPKvOt0lYS-LaYuORBylvyilqO7d9tWVo-TS7RyINGog-pIBpUeA5nd1x-_eIFHpitG9-l3Be2bVGWX0W9Y90psL-MeBdo/s1600/IMG_9133_1-1.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="426" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg6n8M1tFf_imaYncxZLzYpCCRNn1I5uPx3f_pcszCFy1bdCyPKvOt0lYS-LaYuORBylvyilqO7d9tWVo-TS7RyINGog-pIBpUeA5nd1x-_eIFHpitG9-l3Be2bVGWX0W9Y90psL-MeBdo/s640/IMG_9133_1-1.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjy-1vfjnHYs1KbytqGoZI_eXmU9-po0PbrXJ6nc1yWvqUerGKssVV_ozAhIu5fplLmGCIFvy0WjGxlRLesF1Pb0c4jBN1PGcCr1WacDFZjqju_-a-ARyIyIE34w20gXogZwVMAHR9roYM/s1600/IMG_9140_1-1.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="426" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjy-1vfjnHYs1KbytqGoZI_eXmU9-po0PbrXJ6nc1yWvqUerGKssVV_ozAhIu5fplLmGCIFvy0WjGxlRLesF1Pb0c4jBN1PGcCr1WacDFZjqju_-a-ARyIyIE34w20gXogZwVMAHR9roYM/s640/IMG_9140_1-1.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
<div style="text-align: center;">
<a href="http://hulivilipoika.blogspot.fi/2017/03/teikalaisten-turku-varsinaissuomalaista.html">Teikäläisten turku – varsinaissuomalaista homohistoriaa 2/2</a></div>
<br />
Samasta aiheesta ja aiheen sivusta:<br />
<a href="http://hulivilipoika.blogspot.fi/2016/03/vaasan-farssi-pohjalaista.html">Vaasan farssi – pohjalaista pervohistoriaa</a><br />
<a href="http://hulivilipoika.blogspot.fi/2014/10/yksi-vihrea-enkeli-kiitos-syysretki.html">Yksi vihreä enkeli, kiitos! – syysretki Pirkanmaan pervopääkaupunkiin</a><br />
<a href="http://hulivilipoika.blogspot.fi/2014/05/homohistoriallinen-helsinki-1-kaupungin.html">Homohistoriallinen Helsinki 1–12</a><span id="goog_620323309"></span><span id="goog_620323310"></span><a href="https://www.blogger.com/"></a></div>
<div class="MsoBodyText">
<a href="http://hulivilipoika.blogspot.fi/2016/06/kastanjoiden-kukkiessa-vieraana-juhani.html">Kastanjoiden kukkiessa – vieraana Juhani Kirpilän hovissa</a><br />
<a href="http://hulivilipoika.blogspot.fi/2016/08/onnen-kaukoranta-homomatkailun-historiaa.html">Onnen kaukoranta: homomatkailun historiaa</a><br />
<a href="http://hulivilipoika.blogspot.fi/2016/12/suomalaispoikia-maailmalla-matkalla.html">Suomalaispoikia maailmalla: Matkalla rapakon takana</a></div>
</div>
<div class="MsoBodyText">
<br /></div>
Hulivilipoikahttp://www.blogger.com/profile/00174148253348186615noreply@blogger.com3tag:blogger.com,1999:blog-6119682259042511272.post-67198187978288980072016-12-18T19:49:00.001+02:002018-09-06T10:40:25.235+03:00Suomalaispoikia maailmalla: Matkalla rapakon takana 2/2<div class="MsoNormal">
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgymGGxxb0Ntrl_bFrYEOO0WZNRbFKABrP-wpa6SKUOL_5zKK2DnGFErmXvT8QonocMIRq-rVEsWWGg0Fm0cCzPBuJrAPeQuoP-cl7cYiU7s8YiZwVPY2lIprmIauk41MLyP1d0H7tusyY/s1600/Suomalaispoikia2.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="480" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgymGGxxb0Ntrl_bFrYEOO0WZNRbFKABrP-wpa6SKUOL_5zKK2DnGFErmXvT8QonocMIRq-rVEsWWGg0Fm0cCzPBuJrAPeQuoP-cl7cYiU7s8YiZwVPY2lIprmIauk41MLyP1d0H7tusyY/s640/Suomalaispoikia2.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
<span style="font-family: inherit;"><a href="http://hulivilipoika.blogspot.fi/2016/10/suomalaispoikia-maailmalla-matkalla.html">Jutun ensimmäisessä osassa</a> tutustuimme kaupungin yössä Times
Squaren ilmieläviin kaunismuotoisiin nuorukaisiin, marssimme vapautuneiden
hinttien pääkadulla, uskaltauduimme nahkatakkien baareihin ja tanssimme </span>kirkossa<span style="font-family: inherit;"> urku auki.</span><br />
<span style="font-family: inherit;"><br /></span>
<span style="font-family: inherit;">Nyt New Yorkin -matka jatkuu </span><i style="font-family: inherit;">96</i><span style="font-family: inherit;">-lehden vintage-matkajutuista poimittujen askelmerkkien mukaisesti. Tässä
osassa Suomi-poika saunoo, arvostelee aikuisviihdettä, punastelee NMKY:ssä ja
tuskailee turistina. Teksti perustuu seuraaviin juttuihin: ”Raportti USA:n
itärannikolta” (3/69), ”New Yorkin kuuma kesä” (4/71), ”New York” (8/72),
”Matkalla rapakon takana” ja ”Raw sex in Eden” (10–11/1976).</span><br />
<span style="font-family: inherit;"><br /></span>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjjWjj6gXPlYX5MuNoPqXkdvjt_fE4E-OD_hyjeXf_HDShc6Ap6xsinnkZHpHP6pw5zqrr2QfKygcG6ItQJLJBywDkubU9Oeifwehj95QNgPL0wqnUx3-i3HhI5UwzAH1eg2iua8nInFM8/s1600/Super.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="426" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjjWjj6gXPlYX5MuNoPqXkdvjt_fE4E-OD_hyjeXf_HDShc6Ap6xsinnkZHpHP6pw5zqrr2QfKygcG6ItQJLJBywDkubU9Oeifwehj95QNgPL0wqnUx3-i3HhI5UwzAH1eg2iua8nInFM8/s640/Super.jpg" width="640" /></a></div>
<span style="font-family: inherit;"><br /></span>
<br />
<h3>
<span style="font-family: inherit;">Rukkaset riippuvatsalle</span></h3>
<span style="font-family: inherit;"><br /></span>
<span style="font-family: inherit;">”Saunatkin ovat löytäneet tiensä Uudelle mantereelle vaikka
ei kai suomalaisesta horisontista katsoen niitä oikein saunaksi tunnista, niin
monipuolisesti varustettuja ne ovat”, kirjoitti Antinoos-nimimerkki </span><i style="font-family: inherit;">Ysikutosen</i><span style="font-family: inherit;"> ”Matkalla rapakon takana”
-jutussa vuonna 1976.</span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;">Mistään tuoreesta villityksestä ei kuitenkaan ollut kyse, sillä <span class="apple-converted-space">George Chaunceyn <i>Gay
New York</i> -kirjan (1994) mukaan homosaunat tai -kylpylät olivat New Yorkin
suosituimpia kohtauspaikkoja jo 1900-luvun ensimmäisellä puoliskolla. Saunat
olivat myös kohtauspaikoista turvallisimpia, sillä niissä </span></span>ei tarvinnut kilpailla tilasta ulkopuolisten kanssa <span style="font-family: inherit;">toisin kuin kaduilla,
puistoissa, salakapakoissa ja ravintoloissa. Homosaunoissa kylvettiin jo vuosisadan
alusta lähtien, ja 1. maailmansotaan mennessä niiden maine tunnettiin Eurooppaa
myöten. Chauncey toteaakin, että saunat ennakoivat muiden yksinomaan homoille
tarkoitettujen kaupallisten palveluiden syntyä.</span><br />
<span style="font-family: inherit;"><span class="apple-converted-space"><br /></span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span class="apple-converted-space"><span style="font-family: inherit;">Homosaunoja mainostettiin
”ehdotonta turvallisuutta” kaipaaville myös <i>Ysikutosen</i> ensimmäisessä New
York -jutussa vuonna 1969. Niissä kukoisti kuvauksen perusteella
poikkeuksellisen vapaa seksuaalisuus, jolle asetti rajoja enintään kävijän
rasvaprosentti:</span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<blockquote class="tr_bq">
<span style="font-family: inherit;"><span class="apple-converted-space">Rahat ja arvoesineet
jätetään kassaan, asiakas ohjataan loppumattomilta tuntuviin puolipimeisiin
käytäviin, joiden ovien takaa kuuluu sänkyjen natinaa, huohotusta,
kiljahduksia, ratsupiiskan läiskettä kenenkään kiinnittämättä asiaan sen
suurempaa huomiota. Kylpylän koko henkilökunta näyttää olevan mukana juonessa
ja samaa väitetään poliisilaitoksesta, jonka orpokoti ilmeisesti saa kuin
saakin omat kymmenyksensä saunamaksusta. Höyryhuoneessa kukoistavat kaikki
inhimillisen kekseliäisyyden luomat ryhmäseksin muodot ja osa sängyllä
varustettujen lepokammioiden ovista on kutsuvasti raollaan. </span>Kylpijöitä
katsellessa havaitsee, että Amerikka todella on ruumiinsa kauneudesta
huolehtivien body buildereiden maa. Riippuvatsainen läskikasa, joka eksyy tähän
joukkoon, saa kyllä sielulleen elinikäisen vaurion, kun nuori jumala toisensa
perään antaa rukkaset sanomalla: ”Mene kotiisi, raunio!</span></blockquote>
</div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;">Tämä ”orpokodin tukisauna” saattoi olla pahamaineinen <span class="apple-converted-space">Everard Baths (38 West 28th Street).
George Chauncey viittaa nimittäin sitkeisiin huhuihin, joiden mukaan sauna olisi
ollut nuorisotyötä tekevän Police Athletic League -järjestön omistuksessa.
Vuonna 1888 perustettu Everard – jonka nimi vääntyi paikan estottomuuden vuoksi
muotoon ”Ever Hard” – muistetaan myös toukokuussa 1977 sattuneesta tuhoisasta
tulipalosta, jossa kuoli yhdeksän miestä. <o:p></o:p></span></span><br />
<span style="font-family: inherit;"><span class="apple-converted-space"><br /></span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span class="apple-converted-space"><span style="font-family: inherit;">Daniel Hurewitzin <i>Stepping
out</i> -kirjasta (1997) saa tosin sen käsityksen, että Everhard oli melkoinen
terveysriski jo kauan ennen tulipaloa: siellä oli yksinkertaisesti likaista.
Erään aikalaisanekdootin mukaan sauna oli kerran siivottu kunnolla, mutta operaatio oli närkästyttänyt
asiakaskunnan. Jos paikassa oli liian siistiä, kävijä alkoi helposti murehtia,
uskaltaako tuolle matolle edes laueta. Ei siis aikaakaan, kun Everhard näytti
jälleen omalta rähjäiseltä itseltään.</span></span><br />
<span class="apple-converted-space"><span style="font-family: inherit;"><br /></span></span>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjj0NURd9A5DAknDrVMiSPtdRsH9BCJ1YGXm7uudbmdXVZ1_PULtdk6dSZWhaboeDbJMFOoDENPQ3dE9YS_EWB0vjr9DAuLBVrfdlbkmvvknWkB-HA0tjMZeDH1jhtnDvXfM6Pvr8ix-R0/s1600/IMG_4011-1.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="425" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjj0NURd9A5DAknDrVMiSPtdRsH9BCJ1YGXm7uudbmdXVZ1_PULtdk6dSZWhaboeDbJMFOoDENPQ3dE9YS_EWB0vjr9DAuLBVrfdlbkmvvknWkB-HA0tjMZeDH1jhtnDvXfM6Pvr8ix-R0/s640/IMG_4011-1.jpg" width="640" /></a></div>
<span class="apple-converted-space"><span style="font-family: inherit;"><br /></span></span>
<br />
<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: left; margin-right: 1em; text-align: left;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjHGpxfNXSroHYch5Y-J3_R6tY4TyO5YhZWEvoqHVjn_KpEQpOAjBgeHCHxYkD1EFeUjTBHODMaBehPNtf0eYZy8qoxGoglJ2KHv9oImoAEqnLO28XKd9jL1Dk24uJ7vXuA_o5XpcJfXcY/s1600/IMG_4015-1.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="426" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjHGpxfNXSroHYch5Y-J3_R6tY4TyO5YhZWEvoqHVjn_KpEQpOAjBgeHCHxYkD1EFeUjTBHODMaBehPNtf0eYZy8qoxGoglJ2KHv9oImoAEqnLO28XKd9jL1Dk24uJ7vXuA_o5XpcJfXcY/s640/IMG_4015-1.jpg" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Broadwayn
varrella sijaitseva Ansonia-rakennus valmistui 1900-luvun alussa ylelliseksi
huoneistohotelliksi ja on nykyisin asunto-osakeyhtiö. Väliin mahtui muutama
villi vuosi, jolloin talon kellarissa toimi Continental Baths -homosauna.</td></tr>
</tbody></table>
<span class="apple-converted-space"><span style="font-family: inherit;"><br /></span></span>
<br />
<h3>
<span style="font-family: inherit;">Midleriä, Manilow’ta ja
mannermaista tunnelmaa</span></h3>
<span class="apple-converted-space" style="font-family: inherit;"><i><br /></i></span>
<span class="apple-converted-space" style="font-family: inherit;"><i>Ysikutosen</i>
ensimmäisen New York -jutun kirjoittaja suositteli myös ”aivan Broadwayn
tuntumassa” sijainnutta vilkasta saunaa, jonka täytyi olla Ansonia-hotellin
kellarissa vuosina 1968–1975 toiminut Continental Baths (230 West 74th Street).
</span><span style="font-family: inherit;">Continental Bathsiin päätyi myös </span><span class="apple-converted-space" style="font-family: inherit;"><i>Ysikutosessa
</i>4/71 julkaistun ”New Yorkin kuuma kesä” -jutun kirjoittaja, joka hehkutti
näkemäänsä näin:</span></div>
<div class="MsoListParagraph" style="margin-left: 0cm;">
<blockquote class="tr_bq">
<span style="font-family: inherit;"><span class="apple-converted-space">– – </span>kylpypaikka on lajissaan lyömätön.
Siellä tilaa ehkä noin 1000 kävijälle ja sieltä voi vuokrata vaikkapa useaksi
päiväksi huoneen. Tässä valtavassa laitoksessa on kylpytilojen lisäksi
ravintoloita, snackbaareja, uima-allas, tanssia, televisiohuone, go-go-poikia
jne. melkein kaikkea, mitä mielikuvitus saattaa keksiä usean kerroksen
muodostamana kokonaisuutena. Hyvällä syyllä voi puhua oikeasta ”supersaunasta”,
kylpyläkaupungista kaupungissa.</span></blockquote>
</div>
<div class="MsoListParagraph" style="margin-left: 0cm;">
<span style="font-family: inherit;">Kun kävijä riisuutui
arkiunivormustaan ja kietoi lanteilleen Continentalin Bathsin pyyhkeen (joita
oli myynnissä myös kaupungin sateenkaarevimmassa tavaratalossa
Bloomingdale’silla!), hän saattoi astella marmoriportaita alakerran loungeen
kuuntelemaan uraansa aloitelleen Barry Manilow’n pianonsoittoa. V</span>uonna 1971 <span style="font-family: inherit;">pianistin vakiosolistiksi
tuli eräs Bette Midler, joka ansaitsi siten lempinimen Bathhouse
Bette ja nousi Continentalin vesiputouksen pärskeistä kansainväliseen
supertähteyteen.</span><br />
<span style="font-family: inherit;"><br /></span></div>
<div class="MsoListParagraph" style="margin-left: 0cm;">
<span style="font-family: inherit;"><span class="apple-converted-space">Daniel Hurewitzin <i>Stepping out</i> -kirjasta
selviää myös, että </span>sopraano Eleanor Steber piti Continental Bathsissa <span class="apple-converted-space">v</span>uonna 1973 konsertin, jonka pukukoodina oli
tavanomaisen <span class="apple-converted-space"><i>black tien</i></span> eli
smokin sijasta <span class="apple-converted-space"><i>black towel</i></span>. Ja
jos tässä ei ollut camp-henkeä riittämiin, kannattaa katsoa Continental
Bathsiin sijoittuva <span class="apple-converted-space"><i>Saturday night at the
baths</i></span> -fiktioelokuva (1975), joka löytyy YouTubesta.</span><br />
<span style="font-family: inherit;"><br /></span>
<span style="font-family: inherit;"><iframe allowfullscreen="" frameborder="0" height="360" src="https://www.youtube.com/embed/IW89B4JGggk?rel=0" width="640"></iframe></span><br />
<br />
<h3>
Vinokinopalatseja</h3>
<span class="apple-converted-space" style="font-family: inherit;"><br /></span>
<span class="apple-converted-space" style="font-family: inherit;">Homosaunojen lisäksi
1970-luvun suomalaispojat saivat kuumaa kyytiä Times Squaren alueen
pornoteattereissa. <i>Ysikutosen </i></span><span style="font-family: inherit;">4/71 jutussa tarjontaa
luonnehdittiin näin:</span></div>
<div class="MsoNormal">
<blockquote class="tr_bq">
<span class="apple-converted-space"><span style="font-family: inherit;">Paljon on myös
elokuvateattereita, joissa esitetään yksinomaan homo-, bi- ja
heteroseksuaaleille sekä ryhmäseksin harrastajille tarkoitettuja filmejä.
Näissä teattereissa käy, kumma kyllä, vain vähän väkeä, enimmäkseen
hyvinpukeutuneita, vanhanpuoleisia herroja.</span></span></blockquote>
</div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;"><span class="apple-converted-space"><i>Ysikutosen</i> vuoden 1971 juttu ilmestyi samoihin aikoihin, kun niin
sanottu <i>porn chic</i> -ilmiö alkoi nostaa päätään. </span>Jeffrey Escoffier
kertoo ilmiöstä teoksessaan <span class="apple-converted-space"><i>Bigger than
life </i></span>(2009) todeten, että kovasta hetero- ja homopornosta tuli
Amerikassa osa valtavirtakulttuuria 1970-luvulla. Tästä oli kiittäminen tai
syyttäminen seksuaalista vallankumousta, joka raivasi monet suorasukaisiin
seksikuvauksiin liittyneet kulttuuriset ja lainsäädännölliset esteet. Lisäksi <span class="apple-converted-space"><i>porn chicin</i></span> syntyyn vaikutti
homopornoelokuva <span class="apple-converted-space"><i>Boys in the sandin </i></span>(1971)
ja heteropornon kulttiklassikon <span class="apple-converted-space"><i>Syväkurkun
</i></span>(1972) saama mediahuomio ja menestys lippuluukuilla.<o:p></o:p></span><br />
<span style="font-family: inherit;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;">Escoffierin kirjasta selviää, että Wakefield Poolen ohjaama <span class="apple-converted-space"><i>Boys in the sand </i></span>oli<span class="apple-converted-space"><i> </i></span>kuvattu <a href="http://hulivilipoika.blogspot.fi/2014/09/menneiden-kesien-muistolle-tom-bianchin.html">Fire Islandin homolomakohteessa</a>
4 000 dollarin budjetilla. Piskuinen sijoitus maksoi kuitenkin itsensä
moninkertaisesti takaisin. <span class="apple-converted-space"><i>Boys in the
sandista </i></span>tuli vuonna 1971 kaikkien aikojen ensimmäinen </span><span class="apple-converted-space"><i>Variety</i></span>-elokuvalehdessä arvioitu <span style="font-family: inherit;">pornoelokuva ja ensimmäinen </span><i>New York Timesissa</i> mainostettu <span style="font-family: inherit;">homopornoelokuva. </span><br />
<span style="font-family: inherit;"><br /></span>
<span style="font-family: inherit;">Kun elokuva tuli ensi-iltaan New Yorkissa, Los Angelesissa ja San Franciscossa,
teatterit täyttyivät tavallisesta kansasta, julkkiksista ja kriitikoista. <span class="apple-converted-space"><i>Boys in the sandin </i></span>pääosanesittäjästä
”Casey Donovanista” (Cal Culver) tuli homopornon ensimmäinen supertähti, ja kun
<span class="apple-converted-space"><i>Syväkurkku</i></span> päihitti seuraavana
vuonna lippuluukuilla monet suuret Hollywood-elokuvat, <span class="apple-converted-space"><i>porn chic</i></span> oli täyttä totta.</span><br />
<span style="font-family: inherit;"><br /></span>
<span style="font-family: inherit;"><iframe allowfullscreen="" frameborder="0" height="424" mozallowfullscreen="" src="https://player.vimeo.com/video/15176648?color=ffffff&byline=0&portrait=0" webkitallowfullscreen="" width="640"></iframe>
</span><br />
<span style="font-family: inherit;"><a href="https://vimeo.com/15176648">"Boys in the Sand": Poolside - Time Passes on Fire Island</a> from <a href="https://vimeo.com/gorillafactory">Gorilla Factory Productions</a> on <a href="https://vimeo.com/">Vimeo</a>.</span><br />
<br />
<span class="apple-converted-space" style="font-family: inherit;"><i><br /></i></span>
<span class="apple-converted-space" style="font-family: inherit;"><i>Porn chicin</i> noteerasi myös Antinoos-nimimerkki, joka käsitteli aihepiiriä <i>Ysikutosen</i></span><span style="font-family: inherit;">
numerossa 9/76 julkaistussa </span><span class="apple-converted-space" style="font-family: inherit;">jutussa ”Raw sex
in Eden”. Siitä voi päätellä myös, että Suomessakin oli ennen VHS:n tuloa
kosolti aikuisviihteeseen keskittyneitä kinopalatseja:</span><br />
<blockquote class="tr_bq">
<span style="font-family: inherit;">Yhdysvalloissa näyttää
olevan ”toisen luokan” elokuvateattereita yhtä tiheässä kuin täälläkin mutta
niiden ohjelmisto poikkeaa huomattavasti siitä nuhruisesta ja hämärästä
roskasta, jota täällä esitetään. Teatterit eivät myöskään ole missään
syrjäkujilla vaan aivan parhaimmilla liikekaduilla. Niiden sisäänheittotyyli on
myös merkillepantava. Teatterien ohjelmisto käsittää lähinnä juonellisia
tarinoita, joko yhden kokoillan filmin tai pari kolme lyhyempää. Filmit ovat
jotakin ”Deep Throat” ja sitä luokkaa, suorasukaista, iloista ja
peittelemätöntä seksiä. Oman lukunsa muodostavat sitten ns. All Male-teatterit.
Niitä on lähes yhtä runsaasti kuin edellä mainittujakin eivätkä ne häpeä niiden
rinnalla filmiensä tai Live-esitystensä puolesta. Niin, melkein kaikkien
teattereiden ohjelmaan kuuluu myös Live-Show pari kolme kertaa illassa.</span></blockquote>
<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: left; margin-right: 1em; text-align: left;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhSXp97BfkE5K_iYrGrDsGpl_w0AzPxcdzr_KTT88RLq0sBDH1MnEdjftYYKmZFGr-vfmmXyoCYK1I4B8-64E6HW8Ba39DL0idOsnAS0JrLdgqZ5-7ZWqsXedUOk34-UDipfVBHQIAW2XE/s1600/Wakefiel.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="426" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhSXp97BfkE5K_iYrGrDsGpl_w0AzPxcdzr_KTT88RLq0sBDH1MnEdjftYYKmZFGr-vfmmXyoCYK1I4B8-64E6HW8Ba39DL0idOsnAS0JrLdgqZ5-7ZWqsXedUOk34-UDipfVBHQIAW2XE/s640/Wakefiel.jpg" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><i>Boys
in the Sandin</i> dvd-julkaisu vuodelta 2014.</td></tr>
</tbody></table>
<span style="font-family: inherit;"><br /></span>
<br />
<h3>
<span style="font-family: inherit;">Miinusta veltosta
takamuksesta</span></h3>
</div>
<div class="MsoNormal">
<span class="apple-converted-space"><span style="font-family: inherit;"><br /></span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;">Antinoosin ”Raw sex in Eden”<span class="apple-converted-space"><i> -</i></span>juttua ryydittävät herkulliset
selostukset ja arvostelut hänen San Franciscossa, Los Angelesissa ja New
Yorkissa näkemistään leffoista ja show’ista. Esimerkiksi <span class="apple-converted-space"><i>Where Joey lives </i></span>-niminen raina
näytti Antinoosin silmissä tältä:</span><br />
<blockquote class="tr_bq">
<span style="font-family: inherit;">Elokuvan tarina oli sijoitettu vanhaan autiotaloon. Joey
kuvitteli elävänsä talossa ja järjestävänsä suuria seksiorgioihin päättyviä
juhlia. Mukana näytettiin mm. hyvin vastenmielisen näköistä Fist Fucking’ia!
Filmin lopussa ajeli tuuli taas kuivia lehtiä autioissa huoneissa. Toisena
filminä oli sekava kertomus salakuuntelusta, puhelinmiehistä, rahamiehistä
palvelijoineen ja tietenkin seksistä, pääosassa nätti nuori poika, joka
tyydytti itseään vähän väliä.</span></blockquote>
</div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;">New Yorkin Times Squarella Antinoos katsasti
Eros-teatterissa esitetyn ”paljon mainostetun filmin” nimeltä <span class="apple-converted-space"><i>Raw Country </i>(1972)</span>, joka kertoi ”toistakymmentä poikaa käsittävän
joukon metkuista jossakin Kalifornian vuorimaisemassa”. Antinoosin viiden
nenäliinan arvio kuului näin:</span></div>
<div class="MsoNormal">
<blockquote class="tr_bq">
<span style="font-family: inherit;">Kaunis luonto, vesiputoukset ja varsinkin solakat, ruskettuneet
nuorukaiset tekivät filmistä erinomaisen nautittavan. Tämäkään filmi ei
jättänyt mitään arvailujen varaan, vaan kaikki asennot ja temput näytettiin
perusteellisen tarkkaan. Eräs asia vain ihmetyttää jälkikäteen, niin kuin se on
ihmetyttänyt ennenkin. Nimittäin miksi asia täytyy aina viedä loppuun omin
käsin kun alku ja lähes kaikki muu on tapahtunut kaikilla muilla tavoin, vai
onko villakoiran ydin siitä, että katsojan pitää nähdä todella orgasmin kaikki
vaiheet?</span></blockquote>
Raw Countryn puolivälissä nähtiin tavanmukaisesti live-esitys, jonka Antinoos arvioi lahjomattomaan tyyliinsä:</div>
<div class="MsoNormal">
<blockquote class="tr_bq">
<span style="font-family: inherit;">Ensimmäisenä oli vaalea ruskettunut hoikka poika, joka
riisuuduttuaan hieroi itseensä öljyä ja kiilteli sen jälkeen kuin muskelimiehet
valokuvissa. Hän oli ainut kaveri, joka avoimesti masturboi lavalla saamatta
silti mitään aikaan. Toisena esiintyi neekeri, joka osasi todella tanssia.
Hänellä täytyi olla jonkinmoista koulutusta sillä liikkeet eivät jytämusiikista
huolimatta olleet kaukanakaan baletista. Kolmantena oli vaalea, erittäin
hyvännäköinen kaveri, joka tanssi myöskin hyvin. Vikana oli vain hänen veltto
takamuksensa – mutta ei mitään niin hyvää ettei jotakin huonoakin. Viimeisenä
esiintyi keskinkertainen neekeri, jonka tanssista [sic] tai muissakaan avuissa
ei ollut sen kummemmin huomauttamista jos loistoakaan.</span></blockquote>
</div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;">Erityisen mielenkiintoinen on Antinoosin jutusta ilmenevä
tieto, jonka mukaan amerikkalaisia homopornoelokuvia kulkeutui filmikeloilla
toisinaan Suomeen asti ja että niitä esitettiin yksityisnäytöksissä. Yksi näistä
oli juuri <span class="apple-converted-space"><i>Boys in the sand</i></span>. Antinoosia tämä historian tunnetuimpiin kuuluva homopornoelokuva ei
juuri hetkauttanut, eikä raina toden totta juhli elokuvallisilla ansioillaan,
vaikka se muuten kovin intensiivinen onkin:</span><br />
<blockquote class="tr_bq">
<span style="font-family: inherit;">Jos vertaamme näitä [Yhdysvaltain-matkan aikana nähtyjä]
filmejä joihin harvoihin yksityisesti täällä nähtyihin niin sanottakoon, että
taso on korkeampi Amerikassa. Oman panoksensa filmeille antaa myös niiden
juonellisuus sekä pituus. Lähes ainoa täällä nähty ”pitkä” filmi, Boys In The
Sand, oli sekin koottu useasta eri episodista ja teknisesti ala-arvoinen – vai
liekö sitten ollut allekirjoittaneen silmissä vikaa!</span></blockquote>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEijlAtI0rrMR4-ZxLhCQhrUUxyWc9MwVJueNMzqHmmOy8UBJuHp9u3l0wkwpzJxK1i1QpWta4tgA2zD-QDTsefh_gLduE3o2XX9PHVHvWtYYxsGxEtkFs3apkiK7vxVUma5kuKkYjOVVmA/s1600/Niitty.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="426" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEijlAtI0rrMR4-ZxLhCQhrUUxyWc9MwVJueNMzqHmmOy8UBJuHp9u3l0wkwpzJxK1i1QpWta4tgA2zD-QDTsefh_gLduE3o2XX9PHVHvWtYYxsGxEtkFs3apkiK7vxVUma5kuKkYjOVVmA/s640/Niitty.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: left; margin-right: 1em; text-align: left;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiluBjxMqTScv-_SQJ7y2I_ykdhlrYgNuFvxcs9-WW4GeO0Wedx8f_pGAGUAzO3xqO_Jrl_lMA5G-vJG0x98X2HVg2NKU6au0v5l3JtHXfzLHKlAmE8zCACTLCmtk7x0pk2cLeRaKn_BPY/s1600/Puu.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiluBjxMqTScv-_SQJ7y2I_ykdhlrYgNuFvxcs9-WW4GeO0Wedx8f_pGAGUAzO3xqO_Jrl_lMA5G-vJG0x98X2HVg2NKU6au0v5l3JtHXfzLHKlAmE8zCACTLCmtk7x0pk2cLeRaKn_BPY/s400/Puu.jpg" width="266" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Central
Parkin niittyjä ja Ramblen pusikoita.</td></tr>
</tbody></table>
<h3>
Reippaita ulkoilmahinttejä</h3>
<span style="font-family: inherit;"><br /></span>
<span style="font-family: inherit;">New Yorkin ylivertainen kaupallinen tarjonta lienee pääsyy
siihen, miksi </span><span class="apple-converted-space" style="font-family: inherit;"><i>Ysikutosen</i></span><span style="font-family: inherit;">
matkajutuissa ei juuri lainkaan mainita ulkotapaamispaikkoja. Sen lisäksi kyse
oli varmasti myös turvallisuudesta; 1970-luvun Manhattan oli vielä vaarallinen
paikka, eikä pimeässä puistossa toikkarointi ollut turistille kovin fiksua.</span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;">Ulkotapaamispaikkoja hehkuttaa oikeastaan vain Antinoos,
joka ehti tutustua matkallaan Times Squaren alueen miesprostituoituihin, metron
”teehuoneisiin” (<span class="apple-converted-space"><i>t-room</i></span> eli <span class="apple-converted-space"><i>toilet room,</i></span> vrt. <a href="http://hulivilipoika.blogspot.fi/2014/06/homohistoriallinen-helsinki-4-karuselli.html">Helsingin ikioma Jennyn teehuone</a>) ja Central Parkin homoniittyyn:</span></div>
<div class="MsoNormal">
<blockquote class="tr_bq">
<span style="font-family: inherit;">Entä sitten elämä ulkona? Niin, sitäkin on – ja sitä, jos
mitä! On 42. kadun iskijöitä, maanalaisen aseman vessoja, melkein mitä, missä
ja milloin vain! Järjestäytyneet hintit viihtyvät Central Parkissa, siellä on
mm. eräs niitty, jossa viikonloppuisin tapaa satamäärin ulkoilemassa olevia
kävelijöitä ja pyöräilijöitä, reippaita ulkoilmahinttejä. Juttujen mukaan
ympäröivissä puskissa kuhisee iltaisin elämää…</span></blockquote>
</div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;">Jutut pitivät täysin paikkansa, koska Antinoosin mainitsema
niitty tunnettiin historioitsija George Chaunceyn mukaan jo 1920 luvulla
lempinimellä ”the Fruited Plain”, Hinttiniitty. Alue oli reippaiden ulkoilijoiden
suosiossa ainakin vielä Daniel Hurewitzin <span class="apple-converted-space"><i>Stepping
out</i></span> -kirjan aikoihin vuonna 1997. Niityn eteläpäästä alkaa sokkeloinen
metsäalue Ramble, joka on erityisen kuuman kruisailupaikan maineessa.</span><br />
<span style="font-family: inherit;"><br /></span>
<br />
<h3>
<span style="font-family: inherit;">It's (not) fun to stay at the YMCA</span></h3>
<i style="font-family: inherit;"><br /></i>
<i style="font-family: inherit;">Ysikutosen</i><span style="font-family: inherit;"> 1960–1970-luvun matkajutut tarjoavat myös välähdyksiä haasteista,
joihin suomalaispojat välillä törmäsivät iltaseuraa – tai edes Nukkumattia –
etsiessään. Arki tuli vastaan ainakin vuoden 1976 ”Matkalla rapakon takana”
-jutun kirjoittajalle Antinoosille, jahka Manhattanin pilvenpiirtäjien
aiheuttamat ”oudot väristykset” olivat tasaantuneet. Vastassa oli kielipulmia
ja rähjäinen kaupunki, joka oli nipin napin välttynyt konkurssilta vuotta
aiemmin:</span></div>
<div class="MsoListParagraph" style="margin-left: 0cm;">
<blockquote class="tr_bq">
<span class="apple-converted-space"><span style="font-family: inherit;">New York ei
osoittautunutkaan viihtyisäksi vaan päinvastoin. Lisäksi osoittautui, että
kouluenglannilla, jolla nyt sentään on tähän asti pärjätty niin idässä kuin
lännessäkin, oli lähes mahdotonta ymmärtää amerikkalaisia murteita, ääntäminen
oli niin erilaista.</span></span></blockquote>
</div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;">Majapaikaksi suositellut </span><span class="apple-converted-space" style="font-family: inherit;">YMCA:n (NMKY:n) hostellit eivät nekään
vakuuttaneet, vaan saivat New Yorkin pornoteattereita ja homobaareja väsymättä
kolunneen Antinoosin vaivautumaan:</span></div>
<div class="MsoListParagraph" style="margin-left: 0cm;">
<blockquote class="tr_bq">
<span class="apple-converted-space"><span style="font-family: inherit;">Ne ovat kyllä halpoja mutta viihtyisyydessä ja
siisteydessä ei ollut kyllä kehumista kummassakaan New Yorkin YMCA:ssa. William
Sloane House oli muutenkin rauhaton, korvia repivä neekerirokki pauhasi läpi
vuorokauden lähes joka puolella, normaalia yörauhaa ei siellä tunnettu
lainkaan. – – Kerrosten pesuhuoneissa ja suihkuissa kävi myöhäisinä tunteina
melkoinen säpinä. Tulipa vain joskus mieleen miten mahtavatkaan suhtautua
moiseen toimintaan monet – luultavasti – hoterot [sic], vanhat avioparit ja
ulkolaiset turistit, joita ihme kyllä hotellissa näytti yöpyvän runsaasti. Vai
oliko allekirjoittanut koko hotellissa ainoa ahdasmielinen, joka tunsi itsensä
vaivautuneeksi tuon tuostakin!</span></span></blockquote>
</div>
<div class="MsoListParagraph" style="margin-left: 0cm;">
<span style="font-family: inherit;"><span class="apple-converted-space"><iframe allowfullscreen="" frameborder="0" height="360" src="https://www.youtube.com/embed/CS9OO0S5w2k?rel=0" width="640"></iframe></span></span><br />
<span style="font-family: inherit;"><span class="apple-converted-space"><br /></span></span>
<span style="font-family: inherit;"><span class="apple-converted-space">Nykysuomalaisille YMCA on tuttu lähinnä </span>Village
Peoplen vuonna 1978 julkaistusta samannimisestä diskohitistä, joka on
budjettimatkailun ylistykseksi verhotuttu
orgiaoodi. Kappale oli kuitenkin vain viimeinen sinetti NMKY:n hostellien
vuosikymmeniä jatkuneelle homomaineelle.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<div style="text-align: center;">
<br /></div>
</div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: inherit;"><span class="apple-converted-space">George Chauncey toteaa <i>Gay New York</i> -kirjassaan, että hostellit
perustettiin alun perin muualta muuttaneiden nuorten työläismiesten
suojelemiseksi suurkaupungin paheilta. Niistä itsestään tuli kuitenkin 1. maailmansotaan mennessä paheen pesiä eli </span>homomiesten
sosiaalisen elämän ja seksielämän keitaita. Jopa New Yorkissa vakituisesti
asuneet miehet kirjautuivat niihin sisään viikonlopuiksi voidakseen opastaa
uusia tulokkaita kädestä pitäen osaksi alakulttuuria. Ei siis ihme, että
homojen suussa YMCA vääntyi Chaunceyn mukaan usein muotoon Why I’m So Gay ja
että hostelleja oli mainostettu jo <i>Ysikutosen</i>
ensimmäisen New York -jutun kirjoittajalle ”poikabordelleina”.</span><br />
<br />
<div style="text-align: center;">
It's fun to stay at the YMCA</div>
<div style="text-align: center;">
they have everything for you men to enjoy</div>
<div style="text-align: center;">
you can hang out with all the boys – –</div>
<span style="text-align: center;"><br /></span>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgtj7ub2T_joQ1eTr2fbKpmInPX7dfwOc7Xo4uWNa9aZVS7D8TnL-b92mavMT15MVO28ROoe8ZuBRh08plD32bxenlhFrTDqAk1a_rVmEVwDkXtOuVv9FdCPlQEA74L7flZX0jzFI6VEA4/s1600/_MG_3138-1.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="426" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgtj7ub2T_joQ1eTr2fbKpmInPX7dfwOc7Xo4uWNa9aZVS7D8TnL-b92mavMT15MVO28ROoe8ZuBRh08plD32bxenlhFrTDqAk1a_rVmEVwDkXtOuVv9FdCPlQEA74L7flZX0jzFI6VEA4/s640/_MG_3138-1.jpg" width="640" /></a></div>
<span style="text-align: center;"><br /></span>
<br />
<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: left; margin-right: 1em; text-align: left;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhCvy10NDfdjSUk8uL90TGDAeaj-2ft3PhKJZbgFqQwYFd6gc_9i_i8OD1jlSXCxJZCQ4p1jIAgXPO2Bzx-Uvw0tIr06YYfS2bzFinZV1yOymQwd5jqkDc5muGU9AJ11LrIur8lrrc8LbM/s1600/_MG_3144-1.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="426" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhCvy10NDfdjSUk8uL90TGDAeaj-2ft3PhKJZbgFqQwYFd6gc_9i_i8OD1jlSXCxJZCQ4p1jIAgXPO2Bzx-Uvw0tIr06YYfS2bzFinZV1yOymQwd5jqkDc5muGU9AJ11LrIur8lrrc8LbM/s640/_MG_3144-1.jpg" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Harlemin
YMCA.</td></tr>
</tbody></table>
<span style="text-align: center;"><br /></span>
<br />
<h3>
<span style="font-family: inherit;">Vapautuksen ilosanomaa</span></h3>
<span style="font-family: inherit;"><br /></span>
<span style="font-family: inherit;">Vaikka 1970-luvun New York oli rähjäinen ja kieliongelmat,
univaje sekä käsittämätön julkinen liikenne vaivasivat, suomalaispoika
Antinoosin rapakontakainen matka osoittautui lopulta </span>”<span style="font-family: inherit;">loistavaksi elämykseksi</span>”<span style="font-family: inherit;">.</span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<br /></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: inherit;">Näin 40 vuotta myöhemmin Antinoosin matkakertomus ja muut
<i>Ysikutosessa</i> julkaistut New York
-jutut ovat aikalaistodisteita siitä, miten rauhanomaiset homomielenosoitukset
vaihtuivat villeihin vapautusmarsseihin. Jutut kertovat myös siitä, miten homojen voimaantuminen alkoi näkyä machotyylin
ihailuna, </span>miten homoudesta alkoi tulla populaarikulttuurin valtavirtaa<span style="font-family: inherit;"> ja miten tätä kaikkea tahditti uusi ja jännittävä diskomusiikki, jolle
antauduttiin ikiomissa baareissa eikä missään nuhjuisissa mafian
salakapakoissa.</span><br />
<span style="font-family: inherit;"><br /></span>
<span style="font-family: inherit;">Tätä kaikkea äimistelivät h</span><span style="font-family: inherit;">yvin toisenlaisesta todellisuudesta saapuneet suomalaispojat, joiden kirjoittamat matkajutut levittivät aikanaan vapautuksen ilosanomaa aavan meren tällä puolen.</span></div>
<br />
<div>
Samasta aiheesta ja aiheen sivusta:</div>
<div>
<div>
<a href="http://hulivilipoika.blogspot.fi/2016/08/onnen-kaukoranta-homomatkailun-historiaa.html">Onnen kaukoranta: homomatkailun historiaa</a></div>
<div>
<a href="http://hulivilipoika.blogspot.fi/2016/04/down-by-laituri-leonard-fink-ja.html">Down by the laituri – Leonard Fink ja rantojen miehet</a></div>
<a href="http://hulivilipoika.blogspot.fi/2016/04/stonewall-katujen-kuningattarien-kapina.html">Stonewall – katujen kuningattarien kapina</a><br />
”<a href="http://hulivilipoika.blogspot.fi/2013/10/disco-discharge-paketoi-homodiskon.html">Disco Discharge” paketoi homodiskon</a><br />
<a href="http://hulivilipoika.blogspot.fi/2016/05/hot-sticky-still-so-cool-syntikkapopin.html">”Hot, sticky, still so cool”: syntikkapopin pervot</a><br />
<a href="http://hulivilipoika.blogspot.fi/2015/06/keskella-liljain-ja-ruoskien.html">Keskellä liljain ja ruoskien – Mapplethorpen halujen puutarha Kiasmassa</a></div>
Hulivilipoikahttp://www.blogger.com/profile/00174148253348186615noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6119682259042511272.post-84716036750162963422016-11-13T11:33:00.001+02:002016-11-17T08:48:17.069+02:00”Hänen vihansa, lämpönsä ja rakkautensa” – homomiehet kirjoittavat isäsuhteestaan<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="p1">
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiXakAx_J8b9clyMbcZX2S4LS7XPsFZudOcSPvMwh7hEsKVPyaRTY6xfQqZQvrUZYhcuer7P8RJbpluITl2nk-Edt2GNc3QDXDORPmtzLbV__YtDQChT6roypNxHN-6L_7FoEmXAP2n2uI/s1600/IMG_8287-1.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="426" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiXakAx_J8b9clyMbcZX2S4LS7XPsFZudOcSPvMwh7hEsKVPyaRTY6xfQqZQvrUZYhcuer7P8RJbpluITl2nk-Edt2GNc3QDXDORPmtzLbV__YtDQChT6roypNxHN-6L_7FoEmXAP2n2uI/s640/IMG_8287-1.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
”Vuotta ennen kuolemaansa hän äänesti vasemmistopuoluettani ja me</div>
teimme sovinnon<br />
Uskalsin hänen eläessään alkaa rakastaa varovasti<br />
sodan haavoittamaa isääni<br />
Minussa on yhä hänen ruumiinsa jäänteitä<br />
Hänen ruumiinsa hengittää minussa, nauraa ja itkee minussa<br />
Tuhka, luujauho, hampaat ja tomu saviruukussa<br />
ovat yhä minussa<br />
Hänen poissaolonsa, hänen sotansa ovat yhä minussa<br />
Hänen raskautensa, hänen vihansa, lämpönsä ja rakkautensa<br />
ovat yhä minussa”<br />
<br />
Nämä Jyrki Kiiskisen suomentamat Claes Anderssonin säkeet kaikuivat mielessä lukiessani Bruce Shenitzin toimittamaa antologiaa <i>The man I might become</i> (2002), jossa homomiehet kirjoittavat isäsuhteestaan. <br />
<br />
Kirjasta löytyvät samat isät kuin runostakin: haavoitetut ja haavoittavat, poissaolevat ja läsnäolevat, raskasmieliset, vihaavat, lämpimät ja rakastavat isät. Isät, joiden kanssa tehdään sovinto ennen kuolemaa tai vasta kuoleman jälkeen. Isät, joiden kanssa ei tehdä sovintoa, mutta jotka kaikkien isien tavoin hengittävät, nauravat ja itkevät pojissaan ja ovat läsnä heidän käytöksessään, valinnoissaan ja parisuhteissaan.<br />
<div>
<br /></div>
<div>
Jokainen isän ja pojan suhde on erilainen, ja aivan samanlaisia isistä ja pojista tulee vasta, kun he molemmat ovat tuhkaa ja tomua.<br />
<br />
<h3>
”Hänen poissaolonsa, hänen sotansa”</h3>
<br />
”Ennen ajattelin, että isä–poika-suhdetta koskevien esseiden otsikkona tulisi olla joko ’En koskaan kopitellut isäni kanssa, ja sitten hän kuoli’ tai ’Kopittelin isäni kanssa, mutta hän kuoli kuitenkin’”, toteaa Bruce Shenitz <i>The man I might become</i> -antologian esipuheessa. Ensimmäinen on homomiehen ja jälkimmäinen heteromiehen kommentti.<br />
<br />
Shenitzin ajatus oli kummunnut uskomuksesta, jonka mukaan heteromiehillä on lähtökohtaisesti paremmat eväät isäsuhteeseensa, koska heille on luontevampaa olla isän poika. Moni homopoika jakaa puolestaan kokemuksen siitä, että isän edustama miehinen maailma kopitteluineen päivineen tuntuu vieraalta.<br />
<br />
Homopojan ja hänen isänsä vieraantumista on tavattu selittää sillä, että isä aavistaa poikansa erilaisuuden jo lapsena ja tiedostaa, että pojasta ei tulisi hänen kaltaistaan miestä. Tämä saa isän vetäytymään, minkä poika tulkitsee hylkäämiseksi, ja kierre on valmis.<br />
<br />
Taidehistorian professori James M. Saslow kirjoittaa samasta kokemuksesta näin (oma käännös):<br />
<blockquote class="tr_bq">
Kaksi useimmin kuulemaani ja eniten inhoamaani isällistä kommenttia olivat ”Olet liian herkkä” ja ”Ajattelet liikaa”. ”Herkkä” oli kiertoilmaus taiteellisuudelle ja homoseksuaalisuudelle, joita silloin pidettiin käytännössä synonyymeina. ”Ajattelu” taas tarkoitti kyseenalaistamista ja sitä, että olit kommari – –. Perinteinen urheiluhullu isäni ei kerta kaikkiaan tiennyt, mitä hän olisi tehnyt perinteisen tyttöpoikansa kanssa.</blockquote>
Vieraantuminen usein vain syvenee seksuaalisen heräämisen myötä: isää ja poikaa eivät yhdistä edes naiset äitiä ja muita perheen naisia lukuun ottamatta. Kumpikaan ei oikein saa kiinni toisen heittämästä pallosta, ja lähentymisyritykset päättyvät turhautumiseen ja vaivaantumiseen.<br />
<br />
Isä–poika-kirjoittelua dominoineet valittavat heteromiehet olivatkin ärsyttäneet Bruce Shenitziä. Lopulta hän kuitenkin ymmärsi, että useimpien miesten isäsuhde on ihan yhtä mutkikas kopittelusta tai sen puutteesta huolimatta. Vieraantua voi muistakin syistä kuin vain seksuaalisen erilaisuuden vuoksi. Ja toisaalta: myös toisistaan vieraantuneet voivat ennen pitkää kohdata. <br />
<br />
Seuraavassa tarkastelen <i>The man I might become</i> -antologian kahta keskeistä teemaa: isien ja poikien vieraantumista ja lähentymistä sekä ruumiillisuuden merkitystä oman isäsuhteen ja miehuuden hahmottamisessa.<br />
<br />
<h3>
”Hänen raskautensa, hänen vihansa”</h3>
<br />
Käytännössä kaikissa <i>The man I might become</i> -antologian esseissä käsitellään vieraantumista tai lähentymistä suhteessa kaapista tulemisen kokemukseen tai sen puutteeseen. Jälkimmäinen vaihtoehto, oman seksuaalisuuden kätkeminen isältä, oli aiempina vuosikymmeninä oletusasetus.<br />
<div>
<br />
Esseensä kirjoitushetkellä yhdeksättäkymmenettä käynyt kirjailija Joseph Hansen tiivistää oman nuoruutensa käytännön näin:<br />
<blockquote class="tr_bq">
Isälle tultiin kaapista vain yhdestä syystä: jos vihasit häntä ja halusit tuottaa hänelle kipua. – – Isäni ei koskaan loukannut minua, enkä minä halunnut loukata häntä, ja ennen kuin kohtalo salli minun tulla kaapista koko maailmalle, hän oli jo aikoja sitten kuollut.</blockquote>
Kirjailija Brian Malloyn isä kuoli pojan ollessa 15, joten hänkään ei ehtinyt kertoa homoudesta isälleen. Mielessään Malloy tapasi silti usein kuvitella riipaisevaan sovintoon huipentuvan kaapistatulon, joka sinetöi isän ja pojan välisen suhteen. Poika ei voinut olla kaipaamatta isänsä hyväksyntää, ”vaikka todennäköisyys siihen, että hän olisi halannut minua uutisen kuultuaan, on noin yksi miljoonasta”, Malloy kirjoittaa.<br />
<br />
Todennäköisyys ei ollut myöskään libretisti Peter M. Kraskin puolella. Hänen isänsä kirjoitti pojalleen homouden paljastuttua 12-sivuisen kirjeen, jota poika ei pysty vieläkään kunnolla lukemaan saati heittämään pois. Se voidaan tiivistää lauseeseen: ”Koulukiusaajat olivat oikeassa: olet hinttari.”<br />
<br />
Toimittaja Bob Moser ei saanut kerrottua homoudestaan isälleen tämän elinaikana, joten isän reaktio jäi kokematta. Isänsä muistopuhetta valmistellessaan hän löysi kuitenkin tämän Raamatun välistä muutaman muistiinpanon: ”Rakasta lähimmäistäsi.” ”Vaella nöyrästi Jumalasi edessä.” ”Homosextuaalisuus on kauhistus.”<br />
<br />
”Olisit nyt edes kirjoittanut sen oikein”, Moser ajatteli ennen kuin purskahti itkuun, joka tuntui jatkuvan tuntikausia. <br />
<br />
Moserin essee päättyy vierailuun isän haudalla. Hautakiveen oli äidin toiveesta kaiverrettu sateenkaari, jollainen ilmestyi taivaalle hetki isän kuoleman jälkeen. Kaikki paikalla olleet olivat pitäneet sitä merkkinä, mutta Bob Moserille se merkitsi jotain ihan muuta kuin muille perheenjäsenille. Haudalla Bob tuli lopulta kaapista isälleen, ”tuolle kuolleelle, jonka Raamatun välissä oli homovastaista propagandaa”, ja sai sanottua myös sen kaikkein vaikeimman: ”Rakastan sinua silti.”<br />
<br />
Osalla kirjoittajista oli isä, joka oli itsekin homo tai jolla oli samasukupuolisia kokemuksia. Toimittaja-kirjailija Tom Steelen isä avautui poikansa suuntautumisesta kuultuaan myös omista homoseksuaalisista kokemuksistaan: ”Minulla oli laivastossa kaveri, johon olin rakastunut. Hän kuoli Tyynellämerellä. Tämä menee sinullakin ohi.”<br />
<br />
Kyseessä oli ensimmäinen kerta, kun Tom kuuli isänsä sotakokemuksista. Ei ihme, että isä oli vaiennut niistä ja kuunnellut sen sijaan pakonomaisesti yltiösurullista rakkauslaulua, kunnes vinyyli oli mennyt käytännössä puhki. Poika ei kuitenkaan kehotuksista huolimatta valinnut isänsä tietä ja kieltänyt tunteitaan, mitä hänen isänsä ei tahtonut hyväksyä.<br />
<br />
Matkailutoimittaja Eric Gutierrezin isä jätti perheensä toisen miehen takia, kun Eric oli pieni. Eric hylkäsi vastaavasti isänsä ja ymmärsi vasta tämän kuolinvuoteella, että hänen ei tarvitse olla ikuisesti se pikkupoika, joka odottaa turhaan isän saapumista sunnuntaitapaamisiin. Voisihan hän itsekin saapua isänsä luo tämän poikana ja päästää irti vihasta. Menneiden katumisen ei aina tarvitse olla turhaa, vaan se voi olla myös kasvattava kokemus, Gutierrez kirjoittaa.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjxYMH2dDKkWakm0fr4SivKSnTB5fUJiLAkgXwRdPVuqzFWGLja8cFul_hzBJ0im-8ZsKPdVsypizpX5xxOTDAchh_xwPCW14hOsH_k_Q6DXjlZzIJ7V4yXruEtbfXH78iXmfbsnZqI2Kg/s1600/IMG_4003-1.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="426" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjxYMH2dDKkWakm0fr4SivKSnTB5fUJiLAkgXwRdPVuqzFWGLja8cFul_hzBJ0im-8ZsKPdVsypizpX5xxOTDAchh_xwPCW14hOsH_k_Q6DXjlZzIJ7V4yXruEtbfXH78iXmfbsnZqI2Kg/s640/IMG_4003-1.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
<h3>
”Hänen lämpönsä ja rakkautensa”</h3>
<br />
Toimittaja Kai Wrightin isä vastasi poikansa coming out -kirjeeseen näin ymmärtävästi:</div>
<div>
<div>
<blockquote class="tr_bq">
Minulla ei ole minkäänlaista tietämystä tai ymmärrystä homona elämisestä. Uskon kuitenkin siihen, että rehellinen elämä on parasta elämää. Olemalla rehellinen olen menettänyt kaksi työpaikkaa ja vaimoa, mutta en voi valehdella itselleni enkä haluaisi asioiden olevan toisin.</blockquote>
”Myös epäonniset isät jättävät perintöä: lahjakkuutta, toteutumattomia toiveita tai molempia”, Joseph Hansen kirjoittaa muistellessaan 1930-luvun laman ja Keskilännen kuivuusvuosien kurjistamaa isäänsä. Isän intohimoihin kuului urheilu, mutta hän ei yrittänyt tuputtaa sitä pojalleen huomattuaan tämän epäurheilullisuuden: ”Isäni ajatteli, että hyvän isän ominaisuuksiin ei kuulunut jälkikasvun kiduttaminen.”<br />
<br />
Sen sijaan isä oli vienyt Josephin taidenäyttelyyn, jossa vanhojen maalausten kultakehyksinen loisto oli tarjonnut pienelle pojalle ylimaallisen elämyksen. Kouluttamaton isä ei tiennyt taiteesta mitään, mutta hän oli opettanut pojalleen, miten tauluja – ja samalla maailmaa – katsotaan uteliain silmin. Homoudesta isä ja poika eivät keskustelleet koskaan, mutta omassa elämässään monesti takkiin saanut isä teki pojastaan henkisesti rikkaan:<br />
<blockquote class="tr_bq">
Silloinkin, kun hänen tuurinsa (tai arvostelukykynsä) pettivät, hän sinnitteli ja teki parhaansa meidän hyväksemme. Hän rakasti lapsiaan varauksetta, kannusti meitä kaikessa, mihin ryhdyimme, ja valoi meihin uskoa, kun elämä kohteli kaltoin. Hän osasi rakastaa. Hän näytti meille, miten rakastetaan. Avioliittomme kestivät läpi elämän. Se oli hänen tärkein perintönsä.</blockquote>
<h3>
”Hänen ruumiinsa jäänteitä”</h3>
<br />
Monet <i>The man I might become</i> -antologian esseistä tarkastelevat vieraantumista ja lähentymistä nimenomaan ruumiillisuuden näkökulmasta. Ruumiin siteet kietovat biologisen isän ja hänen poikansa vääjäämättä yhteen, kuten James M. Saslow pohti isänsä kuoleman jälkeen:</div>
<blockquote class="tr_bq">
Kadun aina sitä, etten koskaan päässyt puhumaan hänen kanssaan ymmärryksestä, anteeksiannosta ja kiitollisuudesta. Ja muistamisesta, sillä hän on luonani aina. Hän elää minussa siten kuin isät ylipäätään ovat ruumiillisesti läsnä pohjissaan: näen peilistä hänen huulensa partaa ajaessani, ja näen hänen hiusrajansa, joka kohoaa DNA-vetoisen kuolemanmarssin edistyessä.</blockquote>
<div>
Monille isän vartalo – olipa se ex-urheilijan, työmiehen tai sotaveteraanin vartalo – edusti myös ristiriitaa. Joskus se oli yhtä tavoittamaton kuin isä itse.<br />
<br />
Suomessa vanhempien näkeminen alastomana ei ole juttu eikä mikään, mutta toisin on saunattomassa amerikkalaisessa kulttuurissa. Kirjailija Gary Reed muisteleekin esseessään ensimmäistä ja ainoaa kertaa, jolloin hän viisi–kuusivuotiaana näki isänsä alastomana uimarannan pukukopissa. Näky oli mykistävä ja edusti varhaista vieraantumisen kokemusta:</div>
<div>
<blockquote class="tr_bq">
– – en pystynyt katsomaan kunnolla. Silmäni tuntuivat liian pieniltä tai hänen vartalonsa liian suurelta, tai sitten häveliäisyyteni oli liian suuri ja reaktioni turhan pakahduttava. Vaivihkainen vilkaisu hänen alastomaan vartaloonsa teki isästäni entistä miehekkäämmän mutta ei yhtään vähemmän salaperäistä. Seistessäni hänen vieressään suihkussa oma kehonkuvani huuhtoutui viemäristä alas. En tiedostanut omaa yhteenkuuluvuuttani hänen kanssaan. Mikään geeni ei kuiskinut evolutiivisista pyrkimyksistä kohti hänen edustamaansa miehen mallia. En voinut kuvitellakaan, että minusta tulisi joskus moinen olento.</blockquote>
Lopulta biologia tekee silti tehtävänsä ja pojan on astuttava isänsä saappaisiin tavalla tai toisella. Isän malli tai perintö voi tuntua liian suurelta ja tukahduttavalta, ja oma samanlaisuus suhteessa isään voi järkyttää kaikkien niiden vuosien jälkeen, joita on hallinnut vieraantuminen. <br />
<br />
Alexander Cheelle tämä tapahtui hyvinkin kirjaimellisesti, kun hän peri isänsä kuoleman jälkeen tämän mittapuvut ja -kengät. Ne sopivat hänelle pelottavan hyvin:<br />
<blockquote class="tr_bq">
En ollut koskaan käyttänyt mittojen mukaan tehtyjä vaatteita, ja kun ensin kokeilin hänen puvuntakkejaan, ne tuntuivat liian tiukoilta. Peilistä näin kuitenkin, että puku istui täydellisesti. – – Tuntui kuin olisin pujahtanut isäni jättämään tilaan, mutta turhan helposti – tavalla, joka tuntui tunkkaiselta ja mitätöi meidän välisemme erot. – – Niinä kertoina, kun päädyin käyttämään hänen kenkiään, ryntäsin yleensä takaisin kotiin ottaakseni ne jalasta. Säikähdin sitä, miten saatoin tuntea hänen kävelytyylinsä ja kokea hänen kävelevän minun kauttani, miten tunsin kengissä hänen askeltensa tekemät painaumat ja käytöstä aiheutuneet kulumat. – – Koin, että käyttämällä isän kenkiä en antaisi hänen levätä rauhassa enkä voisi itse mennä eteenpäin. Niinpä lopetin niiden käytön.</blockquote>
Vaikka isän tapa olla ei tunnu omalta, isän tavoittelu ei silti lopu henkisesti eikä ruumiillisesti. Tästä kirjoittaa kirjallisuustoimittaja Daniel Mendelsohn, jolle ”normaalin miesvartalon” ajattelu tuo heti mieleen isän vartalon. Se on aina keskipituinen, käytännöllinen pikemmin kuin viehättävä ja varsinkin viikonloppuisin hien ja moottoriöljyn, hien ja ruohonkorsien tai hien ja sahanpurun peitossa. Sitä on mahdoton kuvailla, se vain on.<br />
<br />
Mendelsohn pohtii esseessään sitä, miten isän tapa olla mies on automaattisesti luonteva ja aito, kun taas aikamme lihaksikkaan homomiehen vartalo tuntuu sen rinnalla koristellulta ja kaunistellulta. Liian laihoiksi, liian heikoiksi tai liian kömpelöiksi moititut lapset siinä vain pyrkivät ylpeästi osoittamaan riittävyyttään, valtaansa ja pätevyyttään.<br />
<br />
”Homomiesten vartalot ovat sellaisten miesten vartaloita, jotka eivät halua hävetä isiensä edessä. Moista kehoa ei kuitenkaan saa, ellei sitä väsymättä rakenna, mitä taas isämme eivät koskaan olisi tehneet”, Mendelsohn summaa.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhlo8HsiQxJsu4upsnVGmjLJ0a7PfTOs7fd6twK7pJoXD3X7KgLf3bkcVPa9HBXpWs3Bi63IzYBrl1F-0uyqiK0ESnNoTMsA3o12oriFqWxnKeO5OLa-gQ3U0Wy1IkILErrgfRAPQwpOVU/s1600/IMG_2498.JPG" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="480" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhlo8HsiQxJsu4upsnVGmjLJ0a7PfTOs7fd6twK7pJoXD3X7KgLf3bkcVPa9HBXpWs3Bi63IzYBrl1F-0uyqiK0ESnNoTMsA3o12oriFqWxnKeO5OLa-gQ3U0Wy1IkILErrgfRAPQwpOVU/s640/IMG_2498.JPG" width="640" /></a></div>
<br />
<h3>
Isä ja minä</h3>
<i><br /></i>
<i>The man I might become</i> oli monella tapaa avartava ja ravistelevakin lukukokemus, jossa on paljon tuttua. Kirjaa lukiessa havahduin esimerkiksi miettimään, miten olen itse aivan viime vuosiin asti hahmottanut omaa isäsuhdettani nimenomaan erilaisuuden kautta. Keskinäinen erilaisuutemme tuntuu jostain syystä kiteytyvän siihen, että vaikka isäni varttui radanvarren pienessä mökissä katsellen ohikiitäviä junia, vasta minun osakseni tuli nousta junaan ja lähteä. Tässä mielikuvassa isä jää nojaamaan kotimökkinsä seinään, kun juna ja elämä vievät minua – aivan isäni näköistä miestä – yhä kauemmaksi siitä maailmasta ja maailmankuvasta, jota isä ja kotiseudun miehet edustivat.</div>
<div>
<br />
Vanhemmiten olen alkanut ymmärtää, että erojen korostaminen on ollut vain suojareaktio. Olen tiedostamattani vältellyt kohtaamasta sitä, miten paljon meissä lopulta on samaa – samaa rasittavaa ärhäkkyyttä ja ehdottomuutta, mutta myös samaa hyväsydämisyyttä ja suoraselkäisyyttä. Tässä iässä uskallan jo katsoa peiliin ja todeta, että olen isäni poika muutenkin kuin vain ulkoisesti ja että isä on auttanut minua matkallani enemmän kuin olen edes ymmärtänyt. <br />
<br />
Ajattelen nyt niitä lukemattomia iltoja, jolloin isä piti hellassa lämpöä, keitti meille makaronivelliä tai paistoi munalättyjä ja luki minulle ääneen äidin ollessa iltavuorossa. Luki satuja, <i>Viisikkoja</i>, <i>Neiti Etsiviä</i>, <i>Salaisuus</i>-sarjaa ja mitä vain, missä riitti kutkuttavia käänteitä ja kukkuraisia koreja täynnä sisäkön pakkaamia herkkuja. Isä luki sinnikkäästi lukihäiriöstään huolimatta, ja minä korjasin yhtä sinnikkäästi. Hän luki vielä vuosia sen jälkeenkin, kun itse jo osasin lukea. Isä luki ja minä kuuntelin, ja nyt minun työnäni ja huvinani on kertoa ja välittää muiden tarinoita.<br />
<br />
Nyt näen sen valokuvan uusin silmin. Sen, jonka äiti otti salaa asemalla, kun lähdin 20 vuotta sitten opiskelemaan. Kuvan, jossa minä olen jo junassa valmiina tarttumaan isän ojentamaan laukkuun. <br />
<br />
Eihän se ei olekaan kuva siitä, miten minä valitsen elämässäni aivan toisen tien ja etäännyn pian yhä kauemmaksi isästä junan puhkoessa lakeutta matkalla etelään. Se on kuva siitä, miten minä jatkan yhdessä aloittamaamme matkaa.<br />
<div>
<br /></div>
<div>
Ojennan käteni tarttuakseni isän nostamaan laukkuun. Todellisuudessa se ehkä oli täynnä vaihtovaatteita, mutta mielessäni se pursuaa niitä isän lukemia ja minun korjaamiani tarinoita.<br />
<br />
Isän suurin lahja minulle on suuri sanavarasto, joka nyt on iloni ja työni. Isä auttoi minut matkaan, ja etääntymisestä alkoi lähentymisemme. Isän käsi kirjoittaa tätäkin tekstiä.<br />
<br /></div>
</div>
</div>
<style type="text/css">
p.p1 {margin: 0.0px 0.0px 8.0px 0.0px; font: 12.0px Helvetica; color: #000000; -webkit-text-stroke: #000000}
p.p2 {margin: 0.0px 0.0px 0.0px 0.0px; font: 12.0px Helvetica; color: #000000; -webkit-text-stroke: #000000}
span.s1 {font-kerning: none}
span.s2 {font: 11.0px Helvetica; font-kerning: none}
</style></div>
Hulivilipoikahttp://www.blogger.com/profile/00174148253348186615noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-6119682259042511272.post-49158355369832533772016-10-07T10:58:00.000+03:002017-05-29T16:10:40.533+03:00Suomalaispoikia maailmalla: Matkalla rapakon takana 1/2<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiVyyb6JOzYsetPhEBQeTcmXBIIoHKUXLnthborgdGpKeT9VqOCWD7AMk17bYC7yHrFsoRP0hjHXp3YQXLyVMTSSyHWiFzDM7zC3f5a7r3gaJYjfMeeohecJFIREY7lAZp9qCovifXwM_E/s1600/Suomalaispoikia.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="480" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiVyyb6JOzYsetPhEBQeTcmXBIIoHKUXLnthborgdGpKeT9VqOCWD7AMk17bYC7yHrFsoRP0hjHXp3YQXLyVMTSSyHWiFzDM7zC3f5a7r3gaJYjfMeeohecJFIREY7lAZp9qCovifXwM_E/s640/Suomalaispoikia.jpg" width="640" /></a></div>
<blockquote class="tr_bq">
Vatsanpohjassa tuntui outoja väristyksiä, kun Manhattanin pilvenpiirtäjät putkahtivat pilvien lomasta näkyviin melkein suoraan PanAmin jetin alapuolella. Siinä se nyt oli: valtava New York, särkyneiden ja joskus täyttyneidenkin unelmien kaupunki, kuin tarjottimella! Mitäpä osaa tavallinen suomalaispoika suuressa maailmassa muuta kuin ihmetellä sekä ihastella ja yrittää omaksua kaikkea näkemäänsä mahdollisimman ennakkoluulottomasti!</blockquote>
<div>
<span class="apple-converted-space" style="font-family: inherit;">Nimimerkki </span><span style="font-family: inherit;">Antinoosin
hehkutus on peräisin jutusta ”Matkalla rapakon takana”, joka julkaistiin </span><span class="apple-converted-space" style="font-family: inherit;"><i>96</i></span><span style="font-family: inherit;">-homolehdessä </span><span class="apple-converted-space" style="font-family: inherit;">tasan 40 vuotta sitten vuonna 1976. Sitä ennen <i>Ysikutosessa</i>
oli julkaistu jo useita muitakin New Yorkin -matkajuttuja, jotka vievät lukijan
käytännössä seksilomalle aavan meren tuolle puolen. Yhdessä ne ovat hyviä esimerkkejä
siitä, että homomatkailu on perinteisesti kytkeytynyt ”henkisten kotimaiden”
etsimiseen sekä ennen kaikkea seksuaalisiin mahdollisuuksiin </span>[ks. myös johdantojuttu <a href="http://hulivilipoika.blogspot.fi/2016/08/onnen-kaukoranta-homomatkailun-historiaa.html">Onnen kaukoranta: homomatkailun historiaa</a>.]<br />
<span class="apple-converted-space" style="font-family: inherit;"><br /></span>
<span class="apple-converted-space" style="font-family: inherit;">Vanhojen homolehtien
matkajutuissa kulttuuritarjonta tarkoittaa ruumiinkulttuuria,
shoppailumahdollisuuksista puhutaan vain </span><span style="font-family: inherit;">prostituution yhteydessä ja
nähtävyydet ovat baareja ja saunoja. Siinä sivussa käsitellään toki myös
sateenkaarikansan oikeuksia ja järjestötoimintaa, mutta tavanomaisista
turistiaktiviteeteista ei yleensä sanota halaistua sanaa. Teksteistä välittyy
vahvasti se, että lomalle on tultu elämään omaa seksuaalisuutta todeksi kaukana
kotimaan rajoitteista.</span></div>
<div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;">Tässä ”Suomalaispoikia maailmalla” -sarjan ensimmäisessä
osassa sukelletaan 1960–1970-lukujen New Yorkiin sellaisena kuin se näyttäytyy
aikalaismatkailijoiden silmin. Teksti perustuu <span class="apple-converted-space"><i>96</i></span>-lehdessä julkaistuihin
matkajuttuihin <span class="apple-converted-space">”</span>Raportti USA:n
itärannikolta” (3/69), ”New Yorkin kuuma kesä” (4/71), ”New York” (8/72),
”Matkalla rapakon takana” ja ”Raw sex in Eden” (10–11/1976).<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<iframe allowfullscreen="" frameborder="0" height="360" src="https://www.youtube.com/embed/lljsY_p2jcM" width="640"></iframe></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<h3>
<span style="font-family: inherit;">Syrjintää ja seksiorgioita</span></h3>
</div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;"><span class="apple-converted-space"><i>Ysikutosen</i></span>
ensimmäisessä, vuonna 1969 julkaistussa New York -jutussa ”Raportti USA:n
itärannikolta” kuvataan toisaalta yhdysvaltalaishomojen lainsuojattomuutta,
toisaalta suurkaupungin tarjoamia rajattomia seksuaalisia mahdollisuuksia. Erityisen
kiinnostavan jutusta tekee sen ajoittuminen kiihkeään yhteiskunnalliseen
murrosvaiheeseen ja keskeiseen käännekohtaan globaalin homoliikkeen
historiassa.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;">Kirjoittaja kertoo Yhdysvaltain syrjivästä lainsäädännöstä
ja toteaa, että homoseksuaalien henkilöiden matkustaminen maahan oli tuolloin
tarkkaan ottaen lainvastaista. Lisäksi hän mainitsee, että homoseksuaaliset
teot olivat tässä ”vapaan maailman” johtavassa maassa sallittuja vain yhdessä
sen 50 osavaltiosta. Ennen matkaa kirjoittajaa oli varoiteltu myös poliisien
houkutuslintutoiminnasta: ”– – hyvännäköinen poliisi oli provosoinut rikokseen
antamalla kutsua itsensä iltateelle kadulla tapaamansa miehen luo ja isännän
ryhtyessä esileikkeihin vetänyt poliisikorttinsa esiin.”<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;">Syrjivän lainsäädännön ja poliisin häirinnän vastapainoksi <span class="apple-converted-space"><i>Ysikutosen</i></span> matkajutun kirjoittajalle
oli sadellut ennen matkaa anekdootteja siitä, miten kaikki Amerikan NMKY:t ovat
poikabordelleja ja miten ”parilla dollarilla saa upean neekeripojan sänkyynsä”.
Olipa hänelle väitetty jopa, että poliisit omistavat New Yorkissa saunoja,
joissa järjestettiin seksiorgioita hyvään tarkoitukseen – tulot menivät kuulemma
poliisien orpolastenkodille.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;">Homojen kansalaisoikeustaistelun kuvauksessa nykylukijan
huomio kiinnittyy siihen, että kirjoittaja oli mitä ilmeisimmin ollut New
Yorkissa juuri Stonewallin homomellakoiden aikoihin. Mellakoita jutussa ei
käsitellä, mutta kirjoittaja mainitsee niiden jälkeisellä viikolla järjestetyn
vuotuisen hiljaisen homomielenosoituksen, joka jäi lajissaan viimeiseksi. Näin
ollen juttu tarjoaa viimeisen välähdyksen ”homofiilien” hiljaisesta
vastarinnasta, joka oli vaihtumassa 1970-luvun radikaaliin järjestötoimintaan
ja julkisesti elettyyn seksuaalisuuteen <a href="http://hulivilipoika.blogspot.fi/2016/04/stonewall-katujen-kuningattarien-kapina.html">[ks. myös Stonewall – katujen kuningattarien kapina]</a>.</span><br />
<span style="font-family: inherit;"><br /></span>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi018rjnwZbrEhh2tmyZ9CjCbCyfd-0Gzznf31ZgZa25Xyq-9xLGObJf0NL5mjw1tzpB0CvA7ifHUQ65Gg07jag7gbM8CCfpOh8loQtMZEONxlJfrC03y9kzYaUkiOwAG5Wj6VXu4yhiHg/s1600/_MG_3195-1.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="426" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi018rjnwZbrEhh2tmyZ9CjCbCyfd-0Gzznf31ZgZa25Xyq-9xLGObJf0NL5mjw1tzpB0CvA7ifHUQ65Gg07jag7gbM8CCfpOh8loQtMZEONxlJfrC03y9kzYaUkiOwAG5Wj6VXu4yhiHg/s640/_MG_3195-1.jpg" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-family: "times new roman" , "serif"; font-size: 9.5pt;">Times Squaren alue, kuten Eighth Avenuen ja 42nd Streetin risteys, oli aikanaan poikaprostituution keskus. </span><span style="font-family: "times new roman" , serif; font-size: 9.5pt;">Nyt kiihko näkyy vain elämänrytmissä.</span></td></tr>
</tbody></table>
<h3>
<span style="font-family: inherit;">”Hän saapui maasta suurten metsien / ja kulki iltaseuraa etsien”</span></h3>
</div>
<div class="MsoNormal">
<span class="apple-converted-space"><span style="font-family: inherit;"><br /></span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;"><span class="apple-converted-space"><i>Ysikutosessa</i>
1960–1970-luvuilla julkaistut New York -jutut ohjaavat uuden tulokkaan suoraa
päätä Times Squaren </span>lehtikioskeille, jotka toimivat <span class="apple-converted-space">eräänlaisina homomaailman helmiportteina. Vuoden
1969 itärannikkoraportissa suomalaispoikaa neuvottiin näin:</span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<blockquote class="tr_bq">
<span style="font-family: inherit;"><span class="apple-converted-space">New Yorkiin saapuva
matkailija, joka haluaa saada nopeasti kontaktin seksuaalisiin vähemmistöihin,
hankkii ensitöikseen jostakin Times Squaren lähistön kirjakaupasta pienen
vihkosen (esim. <i>Guide to the New York gay scene</i>), josta saa sopivien
baarien, klubien, saunojen, elokuvateattereiden ym. osoitteet.</span></span></blockquote>
</div>
<div class="MsoNormal">
<span class="apple-converted-space"><span style="font-family: inherit;">Kirjoittaja valistaa myös,
että Times Squaren ympärillä sijaitsevat kirjakaupat ovat erikoistuneet
lehtiin, jotka sisältävät pelkästään nuorten alastomien miesten kuvia värillisinä
ja mustavalkoisina. ”Näistä lehtikioskeista löytyy myös pornoa niin paljon,
etteivät edes kuuluisat Tanskanmaan valikoimat vedä niille vartoja”, hehkuttaa
puolestaan ”New Yorkin kuuma kesä” -jutun (1971) kirjoittaja.<o:p></o:p></span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span class="apple-converted-space"><span style="font-family: inherit;"><br /></span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;"><span class="apple-converted-space">Vuoden 1969 jutussa
tarkennetaan, että julkisesti kaupan olevissa julkaisuissa ei siitin saa olla
täydellisessä erektiossa. Vaan ei hätää: taitavat valokuvaajat onnistuvat </span>kyllä
<span class="apple-converted-space">kiinnittämään katsojan huomion pojan
sukupuolielimiin, jotka usein ovat jopa luonnollista kokoa suuremmat. <o:p></o:p></span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span class="apple-converted-space"><span style="font-family: inherit;">Taiteellisia taipumuksia
omaaville tai niistä haaveileville turisteille oli myös tarjolla harjoitusta ja
virkistävää vaihtelua kotoisiin kansanopistokursseihin:</span></span><br />
<blockquote class="tr_bq">
<span style="font-family: inherit;">Kirjakaupat välittävät myös
suoria kontakteja ilmieläviin kaunismuotoisiin nuorukaisiin. Viidellä
dollarilla saa ostaa luettelon pojista, jotka ovat valmiita esiintymään
”alastonmalleina” mihin vuorokauden aikaan tahansa omassa tai tilaajan
asunnossa. Toiset ilmoittavat antavansa maalata ruumistaan ja tuovansa värit
tullessaan. ”Aikaisempi kokemus ei ole välttämätöntä”, mainitsee joku
ilmoituksessaan. Keskihinta kotikäynnistä on kaksikymmentä dollaria eli noin
kahdeksankymmentä markkaa – –. Jos pitää hintaa liian kalliina, voi 42. kadulta
ostaa hyvinvarustetun neekeripojan tai tumman ja tulisen puertoricolaisen jopa
viidellä dollarilla.</span></blockquote>
<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh0WFUnLabl2qph_-WBDuwxCfIST1rAUkQx2vP0kvj-R1NrImRkYY4gNBm96EG2lGCH2CKvykIlU2f1WRLjsGHX01mnsZRGGdZ5DaPRO83pPtixNTCurnOAMN7F5LaMBIrUBoD2Z0p5ZcM/s1600/TimesSquare2.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="426" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh0WFUnLabl2qph_-WBDuwxCfIST1rAUkQx2vP0kvj-R1NrImRkYY4gNBm96EG2lGCH2CKvykIlU2f1WRLjsGHX01mnsZRGGdZ5DaPRO83pPtixNTCurnOAMN7F5LaMBIrUBoD2Z0p5ZcM/s640/TimesSquare2.jpg" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-family: "times new roman" , serif; font-size: 12.6667px;">Yöllisellä Times Squarella kaupallista halua edustavat nyt vain alusvaatemainokset. </span></td></tr>
</tbody></table>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg6nXMVT2YunBG3eh4nbAAuwtFxixsD7wVIquClRqlDCjpwVRQTtJ6OqGbmuFyHWy_fqa-xkrXwoeyRarfBwaCuXBX_C7IV0-MfWBawZiU8O0h5jXEsWntkiBbcXCegZcza2awPBw5BbXE/s1600/Bryant.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="426" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg6nXMVT2YunBG3eh4nbAAuwtFxixsD7wVIquClRqlDCjpwVRQTtJ6OqGbmuFyHWy_fqa-xkrXwoeyRarfBwaCuXBX_C7IV0-MfWBawZiU8O0h5jXEsWntkiBbcXCegZcza2awPBw5BbXE/s640/Bryant.jpg" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-family: "times new roman" , "serif"; font-size: 9.5pt; line-height: 115%;">42nd
Street ja taustalla Bryant Park, joka tunnettiin ennen miestenmiesten ja
sittemmin muotiväen temmellyskenttänä.</span></td></tr>
</tbody></table>
<h3>
<span style="font-family: inherit;">Kaupungin yössä</span></h3>
</div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;"><span class="apple-converted-space"><br /></span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;"><span class="apple-converted-space">Nykyturistin näkökulmasta
tämä kaikki kuulostaa perin oudolta jo siksi, että <i>New York Timesin </i>mukaan
nimetty </span>Times Square<span class="apple-converted-space"> tunnetaan nyt
lähinnä valomainoksistaan, joiden ikuistaminen someen on yhtä välttämätöntä
kuin Eiffel-tornin oikeaksi todistaminen Pariisin-reissulla. </span>Aukion <span class="apple-converted-space">muuttuminen harmittomaksi turistirysäksi alkoi
kuitenkin vasta 1990-luvulla tehtyjen puhdistusten jälkeen – sitä ennen
alueella oli 70 vuoden ajan maine paheen pesänä. <o:p></o:p></span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;"><span class="apple-converted-space"><br /></span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;"><span class="apple-converted-space">Historioitsija George
Chauncey toteaa <i>Gay New York</i></span> -kirjassaan (1994), että Times
Squaren kehityksen <span class="apple-converted-space">käännekohtana oli vuosina
1920–1933 voimassa ollut kieltolaki. Sen myötä alueen kunnialliset ravintolat
joutuivat lopettamaan toimintansa ja tilalle tuli mafian tuella pyörineitä
salakapakoita. Times Squaren nuhjuistumista edisti myös 1930-luvun lama, jonka
kurimuksessa monet 42nd Streetin perinteiset teatterit muuttuivat halvoiksi
burleski- tai elokuvateattereiksi, jotka alkoivat esittää miehiin vetoavaa
ohjelmistoa. Homoja ja muita miehiä haluavia miehiä alueelle houkuttelivat
runsas pienten asuntojen tarjonta, </span>halvat ravintolat sekä
miesprostituoidut<span class="apple-converted-space">.<o:p></o:p></span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;"><span class="apple-converted-space"><br /></span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;"><span class="apple-converted-space">Tähän alamaailmaan
sukelletaan myös John Rechyn </span>klassikkoromaanissa <span class="apple-converted-space"><i>City of night</i></span> (1963), jossa Rechy kuvaa
omia kokemuksiaan Yhdysvaltain suurkaupunkien miesprostituutiosta 1950-luvulla.
Suomeksi romaani ilmestyi vuonna 2006 nimellä <span class="apple-converted-space"><i>Kaupunkien yössä</i></span>, ja Times Squarea kuvataan
Antti Eerikäisen upeassa suomennoksessa näin runollisen raadollisesti:</span></div>
<div class="MsoNormal">
<blockquote class="tr_bq">
<span style="font-family: inherit;">Jylisevän maan uumenista – New Yorkin maanalaisen
sokkeloista – maailma purkautuu Times Squarelle. Newyorkilaiset puskevat
kasvojaan ilmoille kuin kadotetut sielut, jotka sukeltavat esiin junien
kiirastulesta (pimeät kolisevat tunnelit, haisevat pornovessat, lehtitiskit,
jotka pirskottavat turhaan maanalaisiin harmaasyvyyksiin epätodellisia
aikakauslehtivärejä). – – Antauduin Times Squaren maailmalle ja ravasin siellä
kuin nisti, joka tarvitsee kamaa pysyäkseen käynnissä. En käynyt siellä enää
pelkästään öisin, vaan nykyään myös aamuisin ja iltapäivisin… Se Times Squaren
maailma, jonka otin omakseni, jatkuu 42nd Streetiltä suurin piirtein 45th
Streetille ja saastaiselta Eight Avenuelta aina Bryant Parkiin, jonka
reunamille varjot hakeutuvat öisin: yö peittää alleen miesten nälkäiset
katseet, ja silloin tällöin varjoisat hahmot vaihtavat nopeasti muutaman sanan
ja katoavat pareittain kirjaston edessä olevan patsaan taakse, kunnes
ilmestyvät jälleen näkyviin kiihkeiden hetkien jälkeen, mutta tällä kertaa eri
suunnista: intiimit ja nimettömät ventovieraat liittyvät toisiinsa ohikiitävän
tuokion ajaksi. Aina silloin tällöin paikalle eksyy newyorkilaiskyttä, joka
heiluttelee pamppuaan aggressiivisesti ja valaisee pusikkoa taskulampullaan,
jolloin varjot hajaantuvat penkeiltä ja puiden alta ja kävelevät
päämäärättömästi eri suuntiin.</span></blockquote>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiwYXJc4t8oUyv0UGERvbS4REYtzdaAjU3y5u9sw2pDQ6E0cRRZHDcgTaR1zKHEn8eT8gChFJvP1B9lsID7gmEeNK1gtr3PoDd_KCtJXkv-c7WTncgnJU8d0aABuTKzo2s3eJScRh8RApw/s1600/_MG_3160-1.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="426" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiwYXJc4t8oUyv0UGERvbS4REYtzdaAjU3y5u9sw2pDQ6E0cRRZHDcgTaR1zKHEn8eT8gChFJvP1B9lsID7gmEeNK1gtr3PoDd_KCtJXkv-c7WTncgnJU8d0aABuTKzo2s3eJScRh8RApw/s640/_MG_3160-1.jpg" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-family: "times new roman" , "serif"; font-size: 9.5pt; line-height: 115%;">Bryant
Park varjojen hajaannuttua.</span></td></tr>
</tbody></table>
<h3 style="clear: both; text-align: left;">
<span style="font-family: inherit;">Hinttien pääkatu</span></h3>
</div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;">Millaisia menomestoja Times Squaren lehtikioskien
”epätodellisia aikakauslehtivärejä pirskottavista” vihkosista sitten löytyi? <span class="apple-converted-space"><i>Ysikutosen</i></span> ensimmäisessä
Nykin-jutussa ei mainita kuin pari saunaa, mutta ”New Yorkin kuuma kesä” -jutun
(4/71) kirjoittaja suorastaan hekumoi kaupungin tarjonnalla:</span></div>
<div class="MsoNormal">
<blockquote class="tr_bq">
<span style="font-family: inherit;">New Yorkin hinttibaareja ei kannata ruveta luettelemaan,
niitä on todella paljon. – – aluksi tulee ehkä ajelleeksi ikään kuin
päämäärättä Manhattania ristiin rastiin, ennenkuin on löytänyt ne oikeat
baarit, joita minun tielleni osui yli 80.</span></blockquote>
</div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;">Kun kaupunki tuli kirjoittajalle tutummaksi, hän päätyi yhä
useammin samaan paikkaan kuin mihin sateenkaarevat nykyturistitkin hakeutuvat –
Greenwich Villageen:</span></div>
<div class="MsoNormal">
<blockquote class="tr_bq">
<span style="font-family: inherit;">Juuri siellä on yöelämä värikkäintä ja niin runsaasti
mielenkiintoisia kohteita homofiileille, että en ole missään tavannut sellaista
aikaisemmin. Sheridan Square on keskeinen paikka, jossa on myös hinttien
”pääkatu” Christopher Street. Se kulkee Avenue of the Americans’ilta
Hudson-joen rantaan ja siellä on aina vilskettä ja vilinää. Vaikka menisit
sinne aamuvarhaisella, iltapäivällä tai keskellä yötä, löydät aina
juttukaverin.</span></blockquote>
</div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;">Greenwich Villagen kehitys ”homosaarekkeeksi” alkoi
historioitsija George Chaunceyn mukaan jo 1920-luvulla, jolloin kaupunginosan
maine boheemina vapaan rakkauden tyyssijana alkoi vetää puoleensa myös
sateenkaarikansaa Yhdysvaltojen ahdasmielisiltä pikkupaikkakunnilta. Alueen
vetovoimatekijöitä olivat maineen lisäksi halvat kalustetut asunnot sekä
huokeat ravintolat, aivan kuten Times Squaren alueella.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;">Kuusikymmenluvulle tultaessa Villageen oli syntynyt
Yhdysvaltain suurin hlbt-getto, ja <i>Ysikutosen</i>
jutun kirjoitusaikana vuonna 1971 elettiin Stonewallin mellakoiden jälkeistä <span class="apple-converted-space"><i>gay libin</i></span> kulta-aikaa. Kyseisen jutun
kirjoittaja ei hänkään mainitse Stonewallia, mutta sivuaa homojen
kansalaisoikeustaistelua ja mainitsee vuonna 1970 järjestetyn ”suuren
mielenosoituksen”. Kyseessä oli Stonewallin mellakoiden ensimmäisenä vuosipäivänä
28.6.1970 järjestetty <span class="apple-converted-space"><i>Christopher Street
liberation day</i></span> -marssi, joka on nykyisten Pride-kulkueiden kantaäiti </span><a href="http://hulivilipoika.blogspot.fi/2016/04/stonewall-katujen-kuningattarien-kapina.html">[ks. myös Stonewall – katujen kuningattarien kapina]</a><span style="font-family: inherit;">:</span></div>
<div class="MsoNormal">
<blockquote class="tr_bq">
<span class="apple-converted-space"><span style="font-family: inherit;">Amerikkalaiset ovat
saavuttaneet vapautensa lujasti taistelemalla. Siellähän perustetaan
kaikenlaisia yhdistyksiä valvomaan pienryhmien etuja normaalissa
yhteiskunnassa, ja niinpä on myöskin lukuisia vilkkaasti toimivia homofiilien
järjestöjä. Kaikkialla näkee ilmoituksia tanssitilaisuuksista, kokouksista jne.
Viime vuonna pidettiin, kuten päivälehdet kertoivat, New Yorkissa suuri
mielenosoitus, johon osallistui tuhansia eri vähemmistöihin kuuluvia.
Iskulausein ja julistein haluttiin kiinnittää yleisön huomiota homofiilien
ongelmiin. Marssi sujui rauhallisesti ja amerikkalaiseen tapaan hilpeästi,
mistä syystä se sai paljon julkisuutta osakseen ja antoi marssille miellyttävän
leiman. Siitä puuttui kaikki se yksitotisuus, joka olisi ollut tyypillistä
vastaavanlaiselle tapahtumalle Euroopassa.</span></span></blockquote>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi5NrPlMSz5u6LcCsG6AB23Yzka3WekTRaqLwn8MKaxY8AFszUkUATaKB8WbxHBZPtySQqSmE7B2sDFKgnldmu09o__P6Df7ygixDx9RZ1KalB4j28IG6ocNVAnuLOOluTfChcn-gKlGuo/s1600/_MG_6624_1-1.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="426" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi5NrPlMSz5u6LcCsG6AB23Yzka3WekTRaqLwn8MKaxY8AFszUkUATaKB8WbxHBZPtySQqSmE7B2sDFKgnldmu09o__P6Df7ygixDx9RZ1KalB4j28IG6ocNVAnuLOOluTfChcn-gKlGuo/s640/_MG_6624_1-1.jpg" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-family: "times new roman" , serif; font-size: 12.6667px;">Vuoden 1970 Christopher Street liberation dayn monenkirjavia marssijoita </span><i style="font-family: "times new roman", serif; font-size: 12.6667px;">Leonard Fink coming out</i><span style="font-family: "times new roman" , serif; font-size: 12.6667px;"> -kirjassa.</span></td></tr>
</tbody></table>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiex-wHlx_H2FcwXhHe9dvSCPKBoa-dKkzqVHqqaQbUm0UGkTRFMSd7U-gHAFNFeQBiFmXvaH4nFhrEwiaHkc-1S3AMxng7Kt0GbPuMFsboVwln3vOOofUnYioRhIpaK2MeAjtVh1na4pg/s1600/_MG_1988.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="426" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiex-wHlx_H2FcwXhHe9dvSCPKBoa-dKkzqVHqqaQbUm0UGkTRFMSd7U-gHAFNFeQBiFmXvaH4nFhrEwiaHkc-1S3AMxng7Kt0GbPuMFsboVwln3vOOofUnYioRhIpaK2MeAjtVh1na4pg/s640/_MG_1988.JPG" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-family: "times new roman" , "serif"; font-size: 9.5pt; line-height: 115%;">Christopher
Streetin Gay liberation -muistomerkki.</span></td></tr>
</tbody></table>
<h3>
<span style="font-family: inherit;">Mitä mielenkiintoisimpia tyyppejä</span></h3>
</div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;"><br /></span></div>
<div class="MsoListParagraph" style="margin-left: 0cm;">
<span style="font-family: inherit;">Tänne, kahleensa karistaneen
homoelämän keskelle saapuivat myös 1970-luvun sateenkaarevat suomalaisturistit
ja saivat unohtumattoman ensivaikutelman. Esimerkiksi <span class="apple-converted-space"><i>Ysikutosen </i></span>”New Yorkin kuuma kesä”
-jutun kirjoittaja mainitsee yli 80 baarin otannastaan ”Dennysin”, jolla hän
viitannee Christopher Streetin ja Greenwich Streetin kulmassa sijainneeseen
Danny’s-nimiseen baariin:</span></div>
<div class="MsoNormal">
<blockquote class="tr_bq">
<span style="font-family: inherit;">[Christopher Streetin] tunnetuimpia baareja on Dennys,
jossa kokee hieman hämmentävän elämyksen kynnyksen yli astuessaan, kun huomaa
lähes kahdensadan silmäparin tuijottavan tulijaa. Kolmionmuotoisen huoneen
kaksi seinää ovat valoaläpäiseviä, kankain koristeltuja suuria ikkunoita, jotka
saavat oudon kulkijan hämmästymään. Asiakkaat seisoskelevat hajallaan katse
ovelle päin suunnattuna ja ovikellon kilahtaessa kaikki tuojottavat [sic] tulijaa
kuin käskystä. Dennys’essä voi kuitenkin sanoa jopa viihtyvänsä! Tällaisia
baareja siellä on useita. Ne ovat kaikki surkeasti sisustettuja ja viimeistä
nurkkaa myöten täynnä kaikenlaista rojua – baareja, joissa mitä
mielenkiintoisimmat tyypit oleskelevat.</span></blockquote>
</div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;">”Mitä mielenkiintoisin” ei edes oikein riitä kuvaamaan
1970-luvun suomalaispojan kohtaamaa kirjavuutta ja vastakohtaisuutta. Sateenkaarevassa
katukuvassa vuorottelivat miehekkyyttä lähes parodiaa hipovasti korostaneet
kloonit sekä neitihomot, jotka tekivät ihan samaa janan toisessa äärilaidassa,
kuten kirjoittaja toteaa:</span></div>
<div class="MsoNormal">
<blockquote class="tr_bq">
<span style="font-family: inherit;">Homofiilien ympäristö on täällä – ainakin siltä vaikuttaa –
paljon miehekkäämpää kuin Euroopassa. Toisaalta en kuitenkaan ole missään
aikaisemmin nähnyt niin aitoja ja huvittavasti pukeutuneita siskoja kuin Greenwich
Villagessa.</span></blockquote>
</div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;">Miehekkyyden (yli)korostamisesta ja vartalokultista kirjoitti
myös Ruotsin Setan eli RFSL:n kansainvälisten asioiden sihteeri </span><span class="apple-converted-space" style="font-family: inherit;"><i>Ysikutosessa</i></span><span style="font-family: inherit;"> 8/72 julkaistussa
matkajutussaan:</span></div>
<div class="MsoNormal">
<blockquote class="tr_bq">
<span style="font-family: inherit;">Lihakset ja voima ovat tärkeitä asioita myös
amerikkalaiselle homoseksuaalille. Greenwich Village on täynnä
voimistelusaleja, joissa miehet harjoittavat lihaksiaan vähintään pari tuntia
viikossa, useimmat päivittäin. – – Homoseksuaalit miehet näyttävät pitävän
tarkkaan huolta miehekkäästä käyttäytymisestä ja naisellisia piirteitä vältetään
ehdottomasti. Tämä on jotenkin ärsyttänyt naisia, jotka ovat sitä mieltä, että
homoseksuaalit miehet ovat samanlaisia chauvinisteja kuin heterot vastineensa.</span></blockquote>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh_bdYKbmr6Zz_LKmnYiB18RPSk-MZvZpvkBj3GUGx3r2sGbCIkVDICbcdn4Z4Z1kyU99lPiVNbul1XePYougTJhQy58b8MboglcqchwIUqMCvojZVxPim2L_MIERzw03bds4q-cp5iISY/s1600/_MG_6621_1-1.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="426" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh_bdYKbmr6Zz_LKmnYiB18RPSk-MZvZpvkBj3GUGx3r2sGbCIkVDICbcdn4Z4Z1kyU99lPiVNbul1XePYougTJhQy58b8MboglcqchwIUqMCvojZVxPim2L_MIERzw03bds4q-cp5iISY/s640/_MG_6621_1-1.jpg" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-family: "times new roman" , serif; font-size: 12.6667px;">Greenwich Villagen baarien ”chauvinistista” asiakaskuntaa </span><i style="font-family: "times new roman", serif; font-size: 12.6667px;">Leonard Fink coming out</i><span style="font-family: "times new roman" , serif; font-size: 12.6667px;"> -kirjassa.</span></td></tr>
</tbody></table>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjZC_zc8hIKSh9YQ4sQRnGPa84qSZii_-nvZEPBsS6ZPUvJwuSOaSoT_JNqYpwWgjizxOzFl1vdw_eM1akHK9Tf0qlzdFbK1zgDsPtOeSJP_Wsi-8kIEFMfKo42Kbyl6XpYVMc1qB6J0-k/s1600/IMG_4006-1.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="426" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjZC_zc8hIKSh9YQ4sQRnGPa84qSZii_-nvZEPBsS6ZPUvJwuSOaSoT_JNqYpwWgjizxOzFl1vdw_eM1akHK9Tf0qlzdFbK1zgDsPtOeSJP_Wsi-8kIEFMfKo42Kbyl6XpYVMc1qB6J0-k/s640/IMG_4006-1.jpg" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-family: "times new roman" , "serif"; font-size: 9.5pt; line-height: 115%;">New
Yorkin ”Kirsikkapuistossa” Riverside Parkissa oli vuosikymmeniä kuhinaa
varsinkin sotilaiden ja merimiesten muistomerkin luona.</span></td></tr>
</tbody></table>
<h3>
<span style="font-family: inherit;">Machofasismia</span></h3>
</div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;">Harri Kalha käsittelee <a href="http://hulivilipoika.blogspot.fi/2014/01/kun-katselen-tomppaa-harri-kalhan-tom.html">Tom of Finland: taidetta seksin vuoksi -kirjassaan</a> (2012) sitä, miten
homojen ruumiillinen minäkultti oli osa 1970-luvun laajempaa seksuaalista
tiedostus-, vapautus- ja voimautusprosessia. Tyylin ja habituksen tasolla
alettiin ihannoida samaa äijäilyä, johon feminismi opetti suhtautumaan
kriittiseksi. Tämän ”neitiydestä vapautumisen” merkitys oli Kalhan mukaan
kahtalainen: ”Ulkopuolisille viestitettiin ”miehistynyttä” itsetuntoa, voimaa
ja kollektiivisuutta, samanmielisille taas päivitettyä seksuaalista latausta ja
itsetuntemusta.”<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;">Tyylin yksiulotteisuus – ja valtaisa suosio – sai sen
kriitikot jo 1970-luvulla luonnehtimaan sitä termillä <span class="apple-converted-space"><i>Macho Fascism</i></span>. Haukkumasanalla
viitattiin paitsi tyylin syrjivyyteen (ne, jotka eivät edustaneet samaa
pukeutumistyyliä, torjuttiin) myös siihen, että tyyli toi mieleen fasismin
mieltymyksen maskuliiniseen voimaan ja univormuihin.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;"><a href="http://hulivilipoika.blogspot.fi/2016/06/se-on-hyvannakoinen-oikein.html">Aiemmassa tyylijutussa</a> pohdin jo homojen taipumusta
yksilöllisyyden peittävään ”univormupukeutumiseen”, olipa kyse machovermeiden
tai merkkivaatteiden suosimisesta<span class="apple-converted-space"><i>. Ysikutosessa
</i></span>4/71 julkaistun ”New Yorkin kuuma kesä” -jutun kirjoittaja päätyy hänkin siihen, että tuon ajan newyorkilaismiesten yltiömiehekkäässä
pukeutumisessa oli lopulta kyse
eräänlaisesta työasusta, jonka säröistä vilahteli inhimillisyys:</span><br />
<blockquote class="tr_bq">
<span style="font-family: inherit;">New Yorkin katukuvaan kuuluvat myös nahkatakkien baarit. Ne
ovat ”supermaskuliinisten” miesten oleskelupaikkoja, ja niissä on kaikki
vähänkin naisellinen halveksittu, jopa kielletty asia. Täälläkin tapaa
kaikenlaisia sekatyömiesten vaatteisiin pukeutuneita tyyppejä. On farmareita,
nahkatakkeja, villapaitoja jne. – – Mitä enemmän baariin tulee väkeä, sitä
intiimimmäksi ja välittömämmäksi tunnelma muuttuu. Tätä aikansa tarkkailtuaan
huomaa, että nämä ”pehmustetutkin” mammutit ovat miellyttäviä, nuorekkaita,
usein avuttomantuntuisia miehiä, jotka kaipaavat rakkautta ja ystävyyttä.
Baarien tunnelma ei ole ollenkaan niin pingoittunut kuin täällä Euroopassa.</span></blockquote>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEglLhtKLI_jMy8dVIarM5mRycZyUSfY_icmJ38tx3WP7mk0jaLJerSqEHf8rTCWLZkbhobU85buzd4WxHiEt4g8qiVIljtHbuLJieGsmycTAP9FxGvoMArHE06wpL6fh_zBvJD5C7NjnVM/s1600/Ramrod.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="426" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEglLhtKLI_jMy8dVIarM5mRycZyUSfY_icmJ38tx3WP7mk0jaLJerSqEHf8rTCWLZkbhobU85buzd4WxHiEt4g8qiVIljtHbuLJieGsmycTAP9FxGvoMArHE06wpL6fh_zBvJD5C7NjnVM/s640/Ramrod.jpg" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-family: "times new roman" , serif; font-size: 12.6667px;">Ramrodin ja muiden Greenwich Villagen ”supermaskuliinisten” baarien asiakaskuntaa </span><i style="font-family: "times new roman", serif; font-size: 12.6667px;">Leonard Fink coming out</i><span style="font-family: "times new roman" , serif; font-size: 12.6667px;"> -kirjassa.</span></td></tr>
</tbody></table>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjJ4VyfM5R4JLS6N1ZJF2eB04E-LwrUyM5O5XIXbwQpWJmMNl34HMT5JwrisuwJSOSBF973-K_AEDupEkwwZwaZtvb3aSgcdmymGmWT79d4NqTs341uEM5s-8ZlPvuq33z4udGUJUZyNBA/s1600/IMG_3760-1.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="426" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjJ4VyfM5R4JLS6N1ZJF2eB04E-LwrUyM5O5XIXbwQpWJmMNl34HMT5JwrisuwJSOSBF973-K_AEDupEkwwZwaZtvb3aSgcdmymGmWT79d4NqTs341uEM5s-8ZlPvuq33z4udGUJUZyNBA/s640/IMG_3760-1.jpg" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><div align="center" class="MsoNormal" style="line-height: normal; margin-bottom: 0.0001pt;">
<span style="font-family: "times new roman" , "serif"; font-size: 9.5pt;">Nyt jäljellä ovat vain villit muistot menneisyydestä, kuten osoitteessa 384
West Street, </span><span style="font-family: "times new roman" , serif; font-size: 9.5pt;">jossa toimi aikanaan mm. Robert Mapplethorpen
suosima nahkabaari Kellerbar.</span></div>
</td></tr>
</tbody></table>
<h3>
<span style="font-family: inherit;">Synkkä leikkikenttä</span></h3>
</div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;">Nahkatakkien baarit olivat kiinteä osa Hudsonjoen
rantaskeneä, joka kukoisti Christopher Streetin päässä pitkin West Streetiä </span>[ks. myös aiempi kirjoitus <a href="http://hulivilipoika.blogspot.fi/2016/04/down-by-laituri-leonard-fink-ja.html">Down by the laituri – Leonard Fink ja rantojen miehet</a>]<span style="font-family: inherit;">. Kirjailija
Glenn O’Brienin mukaan alue muistutti viikonloppuisin moottoripyörämessuja –
ilman niitä prätkiä. ”Monet kundit pukeutuivat farkkuihin ja prätkätakkeihin
läpäistäkseen lähitienoon baarien, kuten Spiken, Ramrodin, Eagle’s Nestin, Cock
Pitin, Anvilin ja Mineshaftin, pukukoodin”, O’Brien toteaa tuon ajan homoskeneä
dokumentoivan </span><span class="apple-converted-space" style="font-family: inherit;"><i>The Piers</i></span><span style="font-family: inherit;"> -kirjan
(2015) esipuheessa.</span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;"><br /></span></div>
<div class="MsoListParagraph" style="margin-left: 0cm;">
<span style="font-family: inherit;">Kaksi Glenn O’Brienin
mainitsemaa nahkabaaria on mainittu myös <span class="apple-converted-space"><i>Ysikutosessa</i></span>
vuonna 1976 julkaistussa jutussa ”<span class="apple-converted-space">Matkalla
rapakon takana”: </span>Eagle’s Nest ja Ramrod. Niiden lisäksi mainitaan baarit
nimeltä Last Call, Seesaw, Tijuana Cat (pieni mutta viihtyisä, väki
keski-ikäistä, hinnat kalliimmasta päästä), Sideshow (merkillinen paikka,
nahkaa ja länttä ja – tuoreet sahanpurut lattialla joka ilta!) sekä Boots and
Saddles (nimensä mukainen, yhtä ainutta siskoa [neitihomoa] ei paikalla ollut!
”Kerrottakoon, että täällä oli parhaimman näköinen baarimikko koko Yhdysvaltain
kierroksella!”).<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoListParagraph" style="margin-left: 0cm;">
<span style="font-family: inherit;"><br /></span></div>
<div class="MsoListParagraph" style="margin-left: 0cm;">
<span style="font-family: inherit;">Näistä baareista ovat
painuneet historian hämärään kaikki muut, paitsi juuri Eagle’s Nest ja Ramrod,
jotka ovat nahkabaariklassikoita. Eagle’s Nest (142 11th Avenue)
perustettiin Stonewallin mellakoiden jälkeisenä vuonna 1970, ja se oli
historiikkinsa mukaan ”maskuliinisuutta huokunut synkkä leikkikenttä”. Vuonna
1976 avattu Ramrod (394 West Street) taas oli Daniel Hurewitzin <span class="apple-converted-space"><i>Stepping out</i></span> -kirjan mukaan
1970-luvun loppupuolen suosituimpia nahka- ja prätkäbaareja, joka houkutteli
asiakkaita milloin FF-illoilla, milloin halvalla sunnuntaibrunssilla (”pihvi,
munia ja Bloody Mary”). <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoListParagraph" style="margin-left: 0cm;">
<span style="font-family: inherit;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;">Ramrodilla oli Eagle’s Nestin tavoin näkyvä rooli William
Friedkinin (mielestäni suotta) vihatussa <a href="http://hulivilipoika.blogspot.fi/2014/01/homoelokuvan-parjattu-kulttiklassikko.html"><span class="apple-converted-space"><i>Cruising</i></span>-leffassa</a>
(1980), joka sijoittuu New Yorkin nahkaskeneen. Ilmeisesti juuri elokuvan
provosoimana baari joutui marraskuussa 1980 tapahtuneen viharikoksen kohteeksi:
entinen poliisi avasi tulen autostaan ja tappoi kaksi miestä sekä haavoitti
kuutta. Baari joutui lopettamaan toimintansa pian tapauksen jälkeen, mutta tämä
lähes unohdettu verilöyly nousi Yhdysvalloissa otsikoihin Orlandon joukkomurhan
jälkeen.</span><br />
<span style="font-family: inherit;"><br /></span>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjcQ1jnlhnNCA-VSvmEVxCuLeCXYSeTGghpVji2EqryfIrOb3NiP6GHWCOijRC70SDMRlZh387fIrXV1IX7pMQSoJ6nuzugsgaCg6YhyzqExzdvYpEQbeqd11AXY4r7OS7plyiVK289q1o/s1600/_MG_3228-1.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="426" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjcQ1jnlhnNCA-VSvmEVxCuLeCXYSeTGghpVji2EqryfIrOb3NiP6GHWCOijRC70SDMRlZh387fIrXV1IX7pMQSoJ6nuzugsgaCg6YhyzqExzdvYpEQbeqd11AXY4r7OS7plyiVK289q1o/s640/_MG_3228-1.jpg" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-family: "times new roman" , serif; font-size: 12.6667px;">Osoitteessa 407 West 43rd Street on tarjottu lohtua jo vuosikymmenet. Entinen baptistikirkko muuttui Sanctuary-homodiskoksi ja sittemmin WestSide Theatreksi, joka muistetaan penisdialogin sijasta </span><i style="font-family: "times new roman", serif; font-size: 12.6667px;">Vaginamonologeistaan</i><span style="font-family: "times new roman" , serif; font-size: 12.6667px;">.</span></td></tr>
</tbody></table>
<h3>
<span style="font-family: inherit;">”Hän saapui diskoteekkiin kaukomaan / ja ryhtyi reppuansa aukomaan”</span></h3>
</div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;">”Kun homomiehet taistelivat itselleen oikeuden tanssia
intiimisti keskenään ilman poliisin pelkoa, diskobuumi ei mitenkään voinut olla
kaukana”, kirjoittavat Alan Jones ja Jussi Kantonen kirjassaan <span class="apple-converted-space"><i>Saturday night forever: the story of disco</i></span>
(2005, oma käännös). Toisin sanoen 1970-luvun homokulttuuri ja diskokulttuuri
kuuluvat suorastaan elimellisesti yhteen. Joka puolelle putkahdelleista
diskoista tuli kirjoittajia lainatakseni nautinnon temppeleitä ja jaetun halun
tyyssijoja. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;">Maailman ensimmäisen homodiskon tittelistä kilpailee moni
yrittäjä, joista Jones ja Kantonen hehkuttavat varsinkin vuosina 1969–1972
toiminutta New Yorkin Sanctuarya (407 West 43th Street). Sanctuaryyn päätyi
tuoreeltaan myös <span class="apple-converted-space"><i>Ysikutosen </i></span>4/71
”New Yorkin kuuma kesä” -jutun kirjoittaja, joka raportoi näkemästään näin:</span></div>
<div class="MsoNormal">
<blockquote class="tr_bq">
<span style="font-family: inherit;">Sanctuary on vanha kirkko, joka on muutettu jättiläismäiseksi
diskoksi. Levysoittimet on sijoitettu urkujen eteen ja musiikkia kuunnellaan
kuorin vanhoilla tuoleilla istuen. Kaiken yläpuolella on Isää, Poikaa ja Pyhää henkeä
esittävä rapistunut kiiltokuva. Makuasioista voidaan kyllä kiistellä, mutta
paikka on joka tapauksessa ”in”, ja siellä voi tanssia hyvän musiikin tahdissa.
Laitteet edustavat huippuluokkaa musiikintoiston alalla ja ilmastointi on hyvin
järjestetty – viikonlopputungoksessakin ilma pysyy viileän raikkaana.
Suosittelemme eurooppalaisille diskojen omistajille opintomatkaa Sanctuaryyn!</span></blockquote>
</div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;">Jones ja Kantonen pistävät hehkutuksessaan vieläkin
paremmaksi (oma käännös):</span></div>
<div class="MsoNormal">
<blockquote class="tr_bq">
<span style="font-family: inherit;">Sanctuary tarjosi täydelliset puitteet homodiskon
juurtumiselle. Rakennus oli New Yorkin Hell’s Kitchenin alueen entinen
baptistikirkko, missä Francis Grosso ja muut dj:t suolsivat alttarin
levysoittimista homohymnejä lauantaimessuun kokoontuneille. Täällä öylätin
korvasi Quaalude ja ehtoollisviinin Budweiser-tölkki. Ripittäytyminen tapahtui
mitä ilmeisimmin klubin pimeissä sopukoissa – miksipä muutenkaan kuoripojat
olivat polvillaan? – –</span></blockquote>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<span style="font-family: inherit;">Kun </span><span class="apple-converted-space" style="font-family: inherit;"><i>Ysikutosen</i></span><span style="font-family: inherit;">
seuraava kotimaisin voimin tehty Nykin-juttu ”Matkalla rapakon takana” ilmestyi
vuoden 1976 lopulla, diskomusiikki oli jo tarjonnut maailmalle sellaiset
klassikot kuin </span><span class="apple-converted-space" style="font-family: inherit;"><i>Love’s theme</i></span><span style="font-family: inherit;"> (Barry
White’s Love Unlimited Orchestra, 1974), </span><span class="apple-converted-space" style="font-family: inherit;"><i>Kung
fu fighting</i></span><span style="font-family: inherit;"> (1974, Carl Douglas), </span><span class="apple-converted-space" style="font-family: inherit;"><i>Rock
your baby</i></span><span style="font-family: inherit;"> (1974, George McCrae), </span><span class="apple-converted-space" style="font-family: inherit;"><i>Never
can say goodbye</i></span><span style="font-family: inherit;"> (1974, Gloria Gaynor) sekä </span><span class="apple-converted-space" style="font-family: inherit;"><i>Love to love you baby</i></span><span style="font-family: inherit;"> (1975, Donna
Summer).</span><br />
<span style="font-family: inherit;"><br /></span>
<span style="font-family: inherit;"><iframe allowfullscreen="" frameborder="0" height="360" src="https://www.youtube.com/embed/7dVHjygm4YE" width="640"></iframe></span><br />
<span style="font-family: inherit;"><br /></span>
<span style="font-family: inherit;">Jutun kirjoittaja äimisteli kaupungin diskojen
asiakaskuntaa, musiikkia ja menoa näin:</span></div>
<div class="MsoNormal">
<blockquote class="tr_bq">
<span style="font-family: inherit;">Discojen
levysuosikkeina oli aivan outoa ja uutta musiikkia. Rytmit olivat
mukaansatempaavia ja varmasti tulossa Eurooppaankin. <span class="apple-converted-space"><span lang="EN-US">Mukana
oli Silver Conventionin <i>Get up and boogie</i>, Crow Heightsin <i>Affair’n
foxy lady </i><span style="font-family: inherit;">[</span></span></span></span><span style="font-family: inherit;">The
Crown Heights Affair: <i>Foxy lady</i>]</span><span lang="EN-US" style="font-family: inherit;">, Diana Rossin <i>Love hangover</i> jne. </span><span style="font-family: inherit;">New Yorkin discot
ovat loistavia, värejä, tilaa ja ääntä on. Yleisö on pukeutunut erikoisesti,
fantasiapukuja ja make up-eja on monilla. Discot ovat sikäli outoja meikäläisten
näkövinkkelistä, että niissä hoterot [sic] ja hintit ovat sekaisin. Vai liekö
sitten kyseessä biit! Vapaampaa kuitenkin joka tapauksessa kuin täälläpäin.
Vauhti discoissa on melkoinen ja väki vaihtuu.</span></blockquote>
</div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;"><span class="apple-converted-space">Vuoden 1976 kuumimmista
diskoista kirjoittaja mainitsi </span>Hollywoodin, joka suosivat ilmeisesti
menevät nuoret, sekä <span class="apple-converted-space">The Gilded Grapen,
Barefoot Boyn, Flamingon ja Omegan. Näistä Flamingo (599 Broadway) on mainittu myös Daniel
Hurewitzin <i>Stepping out</i> -kirjassa, jonka mukaan se oli 1970-luvun <i>the</i>
homodisko. Se oli muiden suosittujen diskojen tavoin avoin vain jäsenille, ja
jonotuslista oli pitkä. Hurewitz siteeraa kirjailija Edmund Whitea, jonka
luonnehdinnan mukaan Flamingossa kävi flaksi vain, jos omasi pohatan pokan,
rattopojan viehätysvoiman ja maailmanmiehen suuren sydämen. <o:p></o:p></span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span class="apple-converted-space"><span style="font-family: inherit;"><br /></span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span class="apple-converted-space"><span style="font-family: inherit;">Kruisailun sijasta
Flamingo tunnettiin nimenomaan tanssipaikkana, jossa paidattomien miesten
armeija hytkyi kylki kyljessä. Hurewitz siteeraa erästäkin homolehteä, jossa
Flamingon salaisuudeksi nimettiin vaatimattomasti ”diskoenergia, tuo
ilmiömäinen inhimillinen voima, jonka valjastaminen mahdollistaa minkä tahansa
todellisen tai kuvitellun kriisin selättämisen”.</span></span><br />
<span class="apple-converted-space"><span style="font-family: inherit;"><br /></span></span>
<span class="apple-converted-space"><span style="font-family: inherit;"><iframe allowfullscreen="" frameborder="0" height="360" src="https://www.youtube.com/embed/I0Gv2h7Qtgk" width="640"></iframe></span></span><br />
<span style="font-family: inherit;"><br /></span>
<span style="font-family: inherit;">Huh, tulipa hiki, eikä
loppua näy, sillä jutun jälkimmäisessä osassa Suomi-poika saunoo.</span><br />
<br />
<a href="http://hulivilipoika.blogspot.fi/2016/12/suomalaispoikia-maailmalla-matkalla.html">Suomalaispoikia maailmalla: Matkalla rapakon takana 2/2</a><br />
<span style="font-family: inherit;"><br /></span>
<span style="font-family: inherit;">(Otsikoiden sitaatit ovat poimintoja Marionin levyttämästä käännösiskelmästä <i>Disco Tango</i>, san. Juha Vainio.)</span></div>
<div class="MsoNormal">
<br />
Samasta aiheesta ja aiheen sivusta:<br />
<a href="http://hulivilipoika.blogspot.fi/2016/04/down-by-laituri-leonard-fink-ja.html">Down by the laituri – Leonard Fink ja rantojen miehet</a><br />
<a href="http://hulivilipoika.blogspot.fi/2016/04/stonewall-katujen-kuningattarien-kapina.html">Stonewall – katujen kuningattarien kapina</a><br />
”<a href="http://hulivilipoika.blogspot.fi/2013/10/disco-discharge-paketoi-homodiskon.html">Disco Discharge” paketoi homodiskon</a><br />
<a href="http://hulivilipoika.blogspot.fi/2016/05/hot-sticky-still-so-cool-syntikkapopin.html">”Hot, sticky, still so cool”: syntikkapopin pervot</a><br />
<a href="http://hulivilipoika.blogspot.fi/2015/06/keskella-liljain-ja-ruoskien.html">Keskellä liljain ja ruoskien – Mapplethorpen halujen puutarha Kiasmassa</a><br />
<br /></div>
</div>
Hulivilipoikahttp://www.blogger.com/profile/00174148253348186615noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6119682259042511272.post-30027466658765920732016-09-06T09:47:00.000+03:002016-09-06T09:47:24.563+03:00”Sillä minä olen sellainen Hulivilipoika” – suuri synttäripostaus<div class="MsoNormal">
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhLsBA1daUCxcOjGoKik8FM9qPTv5DjPG_8UEW415K-SiglNmLc7ZnxddWLjra0UmFO_bHPsia1YdsQdAGtw9wO75Um_umCToKdNV8U9sjBE4Xqvd6GDMlUR1GTj14pR2yImmArppaguWc/s1600/IMG_8594-1.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="426" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhLsBA1daUCxcOjGoKik8FM9qPTv5DjPG_8UEW415K-SiglNmLc7ZnxddWLjra0UmFO_bHPsia1YdsQdAGtw9wO75Um_umCToKdNV8U9sjBE4Xqvd6GDMlUR1GTj14pR2yImmArppaguWc/s640/IMG_8594-1.jpg" width="640" /></a></div>
<span style="font-family: inherit; text-align: center;"><br /></span>
<span style="font-family: inherit; text-align: center;">Aivan aluksi haluan pyytää lukijoiltani anteeksi. Olen
pettänyt palvelulupaukseni. Blogini alaotsikkona on ”homokulttuurista löysin rantein”,
vaikka osuvampi slogan olisi ”homokulttuurista hartiavoimin”. Kirjoitanhan
usein loputtoman pitkiä ja seikkaperäisiä juttuja, joiden lukemiseen
kenelläkään ei pitäisi olla enää aikaa eikä keskittymiskykyä. Usein jutut ovat
myös kaikkea muuta kuin tätä päivää; ne kuvaavat vuosikymmenten takaisia ja
raskaitakin asioita, joiden luulisi kiinnostavan enintään hyvin marginaalista
lukijakuntaa.</span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;">Jos ajattelisin, ketä kiinnostaa lukea hitaan journalismin
hengessä kirjoitettua juttua <a href="http://hulivilipoika.blogspot.fi/2015/08/la-dolce-vita-aanioikeudeton-suru-ja.html">1980-luvun ruotsalaisista aids-hautajaisista</a>, en
varmasti kirjoittaisi sitä. Siispä kirjoitan itseäni kiinnostavista asioista ja
pyrin tekemään sen tavalla, joka tarjoaa tietoa, ajateltavaa ja elämyksiä
niille, jotka käyttävät kallista aikaansa juuri minun tekstieni lukemiseen. Tätä
kautta saadaan mukaan myös ne löysät ranteet: pyrin siihen, että jutuissa on kielellistä imua ja että ne ovat myös visuaalisesti mukaansatempaavia (kiitos rakas siippa kuvista!).</span><br />
<span style="font-family: inherit;"><br /></span>
<h3>
<span style="font-family: inherit;">”1 osa Booth’sin High & Dry-giniä”</span></h3>
<span style="font-family: inherit;"><br /></span>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgPGiVFQ28YtBHzbKkUDMvoNQULwoGf2rRetNbm9SHXO5nerLzVIT1mtZ5dJRe-GfdusicvgGDhahXeX1bzgU9aSsn3-wayfi9Tn7ZvVXEPHupK8yG3fagDQrmM3_W1a7wY_zZLCDKJkQ0/s1600/IMG_8605-1.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="426" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgPGiVFQ28YtBHzbKkUDMvoNQULwoGf2rRetNbm9SHXO5nerLzVIT1mtZ5dJRe-GfdusicvgGDhahXeX1bzgU9aSsn3-wayfi9Tn7ZvVXEPHupK8yG3fagDQrmM3_W1a7wY_zZLCDKJkQ0/s640/IMG_8605-1.jpg" width="640" /></a></div>
<span style="font-family: inherit;"><br /></span>
<span style="font-family: inherit;">Omaa bloggaamista pohtiessani löysin hieman yllättäen
sielunkumppanin </span><i style="font-family: inherit;">Språkbruk</i><span style="font-family: inherit;">-ammattilehden
päätoimittajasta Pia Westerbergistä. Hän kirjoittaa tämän vuoden toisen numeron
pääkirjoituksessa siitä, miten maailma alkaa helposti tuntua historiattomalta
ja juurettomalta, koska aikamme mediaympäristö on niin fiksoitunut nykyhetkeen.
Westerberg viittaa myös jatkuvasti karttuvaan tutkimustietoon, jonka mukaan
ihmisillä on yhä vähemmän kärsivällisyyttä pitkien tekstien lukemiseen (oma
käännös):</span></div>
<div class="MsoNormal">
<blockquote class="tr_bq">
<span style="font-family: inherit;">Luemme joka päivä lyhyitä ja valmiiksi pureskeltuja
tekstejä, jotka tarjoavat mahdollisimman vähän älyllistä vastusta. Ja koska
analysoinnille ja pohdiskelulle on harvemmin aikaa, meistä tulee kehnoja
lukijoita. Jumiudumme esimerkiksi turhan helposti yksityiskohtiin
kokonaisuuksien hahmottamisen sijasta, ja abstrakti ajattelu kärsii, kun
suosimme pitkien tekstien sijasta klikkiotsikoita (”Katso, oletko aina kuorinut
appelsiinisi väärin!”). Tämän vuoksi on välillä hyvä vetäytyä leiritulen ääreen
pohtimaan, mitä me todella haluamme sanoa lukijoille ja mikä on kertomuksemme
ja tekstimme ydin. Hyvässä tarinassa katsotaan usein sekä taaksepäin että
eteenpäin.</span></blockquote>
</div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;">Westerberg kiteyttää hyvin sen, millaista blogia haluan
pitää. Haluan pitää blogia, jonka tekstit ovat tutkitusti liian pitkiä somen hektiseen henkeen. Blogia, jonka
juttujen lukeminen vie aikaa, koska niiden kirjoittaminenkin on vienyt aikaa. Blogia, joka on kyllä ajan hermolla, mutta ei välttämättä tämän ajan. Ja blogia, joka syventää tässä hetkessä elämistä nimenomaan katsomalla taaksepäin.</span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;">Lukijoilleni haluan tässä leiritulen ääressä sanoa, että on
ihan sama, kuinka olette appelsiininne kuorineet. Kuorikaa niin kuin kuoritte
tai olkaa kuorimatta. Riittää, että teillä on se appelsiini, koska sitä
tarvitaan ihan kohta.</span><br />
<span style="font-family: inherit;"><br /></span>
<h3>
<span style="font-family: inherit;">”2 osaa italial. Martini-vermouthia”</span></h3>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjTNZU_AfpXWvsUxaoQAWvZaJRPUzUE-5MDA5GuP6rFDNfPvWaZPctjzVmvGxToin_T6S0pnmJJdrZqmUKpAyDtDfDREHCdGOZrOa4Oi4KaII79h_oyPY-kttkX3LgPM6eKovknB6GTrhE/s1600/IMG_8607-1.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="426" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjTNZU_AfpXWvsUxaoQAWvZaJRPUzUE-5MDA5GuP6rFDNfPvWaZPctjzVmvGxToin_T6S0pnmJJdrZqmUKpAyDtDfDREHCdGOZrOa4Oi4KaII79h_oyPY-kttkX3LgPM6eKovknB6GTrhE/s640/IMG_8607-1.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
<a href="http://hulivilipoika.blogspot.fi/2013/09/pisuaarin-ritarikunta-siistii-aktiaan.html" style="font-family: inherit;">Aloitin bloggaamisen kolme vuotta sitten</a><span style="font-family: inherit;"> jonkinlaisessa
kapinahengessä. Halusin kirjoittaa homokulttuurista analyyttisesti mutta
railakkaasti karttaen niin politiikkaa kuin poliittista korrektiuttakin.
Samalla kyse oli identiteettiprojektista – oman homouden hahmottamisesta ja
oman yhteisön juurien etsimisestä.</span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;">Jo ensimmäisen syksyn jälkeen huomasin muuttuneeni
jonkinlaista homosukututkimusta tekeväksi harrastetutkijaksi, joka ei jätä
kive(st)äkään kääntämättä etsiessään puretuista pisuaareista ja hiljentyneistä
homopuistoista meidän sukumme tarinaa. Se on tarina sedistä, tädeistä ja
setätädeistä, joista vanhempamme eivät ehkä osanneet kertoa meille mitään ja
joka on siksi pitänyt omaksua itse.</span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;">Sukututkimus on oikein hyvä harrastus tällaiselle kohta
nelikymppiselle homoherralle, mutta on siitä hyötyä muillekin. Tom of Finland
-lakanoissa maatessa kun on kovin helppo unohtaa, miten kovalla työllä niihin on
päädytty. Toisaalta on myös helppo haksahtaa ajattelemaan, että koko
homohistoria on pelkkää sorron yöstä nousemista.</span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;">”Elettiin sitä ennenkin” lienee paras sanonta kuvaamaan
<a href="http://hulivilipoika.blogspot.fi/2014/05/homohistoriallinen-helsinki-1-kaupungin.html">sitäkin helsinkiläisherraa</a>, joka kertoi löytäneensä parhaat ystävänsä
julkisista käymälöistä. Tai <a href="http://hulivilipoika.blogspot.fi/2014/08/homohistoriallinen-helsinki-6.html">sitä 1930–1940-luvuilla toiminutta helsinkiläisravintolaa</a>, jonka henkilökunta auttoi meikäläisiä pariutumisessa. Eikä unohdeta myöskään <a href="http://hulivilipoika.blogspot.fi/2014/10/homohistoriallinen-helsinki-8-eika-me.html">sitä korkean Suomen Senaatin virkamiestä</a>, jonka ajuri oli joskus
1800–1900-luvun vaihteessa värvännyt herralleen seuralaisiksi nuoria
kaartilaisia toistellen: ”Härra tahtto pärsse!” Tai <a href="http://hulivilipoika.blogspot.fi/2016/03/vaasan-farssi-pohjalaista.html">sitä pohjalaispoikaa</a>, joka
nöyryytti itseään Postipankissa päästäkseen ensimmäisiin homotansseihinsa ja
karvaisen miehen syleilyyn irlantilaistyyppisen susikoiramusiikin raikuessa taustalla.</span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;">Olen halunnut päästää ääneen kaikki nämä historian haamut
unohtamatta myöskään niitä, <a href="http://hulivilipoika.blogspot.fi/2016/04/stonewall-katujen-kuningattarien-kapina.html">jotka nousivat ensimmäisten joukossa barrikadeille</a>
tai<a href="http://hulivilipoika.blogspot.fi/2014/07/kaatuneiden-muistopaiva-we-were-here.html"> jotka kuolivat siihen ”mystiseen, homoseksuaaleja vaivaavaan syöpään”</a>,
josta 96-lehti kirjoitti vuonna 1982. Osittain fiktiivisen Hulivilipoika-hahmon
kautta olen kurkistanut heidän maailmaansa, tutustunut heihin ja saatellut
heidät some-aikaan.</span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;">Kun kuljen nykyisin Helsingissä tai maailmalla ja katselen
ympärilleni Hulivilipojan silmin, kadut puhuvat minulle ihan eri tavalla kuin
ennen. Vähintään yhtä kiinnostavaa kuin kaupungin ihmiset, kaupat ja
nähtävyydet on kaikki se, mikä on jo kadonnut näkyvistä: tuossa jonotettiin
siihen suosittuun diskoon, tuossa oli se ruokoton sauna, tähän puistokaiteeseen
nojasivat poikaprostituoidut, tuossa teatterissa sai ensiesityksensä se
klassikkonäytelmä, tuossa tehtiin se viharikos, tästä lähti ensimmäinen
Pride-kulkue ja nyt tässä olen minä – taas vähän vähemmän juureton ja
historiaton homomies.</span><br />
<span style="font-family: inherit;"><br /></span>
<h3>
<span style="font-family: inherit;">”1 tilkka appelsiinimehua”</span></h3>
<span style="font-family: inherit;"><br /></span>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjMoLBiPu9hJR1zv9nvGzfFJO5frAkkDYtEAinOaSYx265QrXA2xn8O-Mp0VNvtK6SD7b0BtNsx6HeZK4rWTYMsniKFznP4J90QH8ocIiS-zXIiBFc6bhzKbSxJTzdTfL1FOKpFsdPS64w/s1600/IMG_8612-1.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="426" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjMoLBiPu9hJR1zv9nvGzfFJO5frAkkDYtEAinOaSYx265QrXA2xn8O-Mp0VNvtK6SD7b0BtNsx6HeZK4rWTYMsniKFznP4J90QH8ocIiS-zXIiBFc6bhzKbSxJTzdTfL1FOKpFsdPS64w/s640/IMG_8612-1.jpg" width="640" /></a></div>
<span style="font-family: inherit;"><br /></span>
<span style="font-family: inherit;">Vaikka kenelläkään ei pitäisi olla enää aikaa eikä
keskittymiskykyä loputtoman pitkien juttujeni lukemiseen, todella monella
kuitenkin on ollut. Moni on myös käyttänyt aikaansa kirjoitusteni
kommentoimiseen, mistä olen tavattoman kiitollinen. Kaikkein kiitollisin olen
kuitenkin niistä ystävistä, tuttavista ja yhteistyökumppaneista, jotka olen
blogin kautta elämääni saanut.</span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;">Lahjaksi itselleni olen koonnut kirjoituksen loppuun
lukijapalautetta, jota olen saanut <a href="http://hulivilipoika.blogspot.fi/2014/09/suuri-synttaripostaus.html">ensimmäisen synttäripostauksen</a> jälkeen.
Palaute on näiden kolmen vuoden aikana ollut antoisaa ja asiallista, mitä
nyt välillä saan kuulla olevani muslimivastainen biseksuaali, joka kirjoittaa
homoista härskiintyneesti eikä kritisoi transseksuaaleja (!) ollenkaan
tarpeeksi. Otan tämän kritiikin vastaan kumartamatta ja pyllistämättä.</span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;"><span style="font-family: inherit;">Lahjaksi teille ajattelin tarjota uuden nimikkodrinkkini Hulivili-cocktailin.
Sen resepti </span>löytyy tämän tekstin väliotsikoista ja <span style="font-family: inherit;">on peräisin kieltolain päätyttyä vuonna 1932 julkaistusta ensimmäisestä
suomalaisesta cocktailkirjasta. Siinä neuvotaan lukijaa näin:</span></span><br />
<blockquote class="tr_bq">
<span style="font-family: inherit;">Jos tarjoatte vieraillenne cocktailin, niin älkää sekoittako sitä keittiössä valmiiksi enemmän tahi vähemmän viehättävän palvelijattaren tarjoiltavaksi. Cocktailia voidaan verrata rakkauteen ja rapujen syömiseen: seremoniat muodostavat puolet nautinnosta.</span></blockquote>
<span style="font-family: inherit;">Eli riisuutukaa tai pukeutukaa muuten näyttävästi. Laittakaa ravistimeen jääpaloja, lisätkää ainesosat ja sheikatkaa. Siivilöikää jäähdytettyyn lasiin, joka on valittu </span>yksinomaan esteettisin perustein, <span style="font-family: inherit;">ja pistäkää huulet ahnaasti törölle.</span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;">Rakkaat lukijat, koska minusta ja tästä blogista on
kiittäminen ja syyttäminen Pohjanmaata, otetaan sen kautta!</span><br />
<b style="font-family: inherit;"><br /></b>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi-dJzuPkmya5Edz5200DHEIFIHDUXYPfvW7pdaSmioO4j3MptKp8mtRlNHD3RTBD6yZRq6JPT3GDAxscwobL6Q_JViaO0trC0fZYuFtp_PutGy71drjuygeZ0DgUMQYnHdHr3tonLZKF8/s1600/IMG_8625-1.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="426" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi-dJzuPkmya5Edz5200DHEIFIHDUXYPfvW7pdaSmioO4j3MptKp8mtRlNHD3RTBD6yZRq6JPT3GDAxscwobL6Q_JViaO0trC0fZYuFtp_PutGy71drjuygeZ0DgUMQYnHdHr3tonLZKF8/s640/IMG_8625-1.jpg" width="640" /></a></div>
<b style="font-family: inherit;"><br /></b>
<b style="font-family: inherit;">Yleispalautetta</b><br />
<span style="font-family: inherit;"><br /></span>
<span style="font-family: inherit;">”Sulla on upea blogi. Kirjoitat tarkasti ja hyvin sekä
empaattisesti. Tekstiäsi on ilo lukea.”</span></div>
<div class="MsoNormal">
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: inherit;">”Sain luettua koko blogisi, ja se onkin mielenkiintoinen.
Täyttä asiaa ja loistavasti kirjoitettu.”</span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: inherit;">”Sinulla on ihan mielettömän upea kirjoittamisen lahja ja se on niin monipuolinen.”</span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: inherit;">”Hienoa tekstiä, paljon asiaa ja eri näkökulmia,
hyvä,hyvä!”</span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
”Tekstiäsi ei voi lukea tuntematta monenlaisia tunteita. Olet ihmeellinen.”<br />
<span style="font-family: inherit;"><br /></span>
<b><span style="font-family: inherit;">Palautetta jutusta </span><a href="http://hulivilipoika.blogspot.fi/2016/02/vaasan-farssi-pohjalaista.html" style="font-family: inherit;" target="">Vaasan farssi – pohjalaista pervohistoriaa</a></b><br />
<span style="font-family: inherit;"><br /></span>
<span style="font-family: inherit;">”Sä olet sitten mainio sanankäyttäjä! Ja mieletön
#hlbti-trivian aarreaitta tämä blogi. Kiitos taasen.”</span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: inherit;">”Tekstisi ovat aivan superoivaa
luettavaa. Nautin niistä sairaasti!”<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: inherit;">”Loistavaa jälleen. HerKULLIsia kaksoismerkityksiä! Oon
ihan tunnelmissa!! ;D”</span><br />
<span style="font-family: inherit;"><br /></span>
<b><span style="font-family: inherit;">Palautetta jutusta </span><a href="http://hulivilipoika.blogspot.fi/2015/08/enka-suostu-hapeemaan-kikka-homomiehen.html" style="font-family: inherit;">”Enkä suostu häpeemään”: Kikka homomiehen tuntojen tulkkina</a></b><br />
<span style="font-family: inherit;"><br /></span>
<span style="font-family: inherit;">”Tää on ihmeellisen hieno teksti! Siinä on ihan kaikki pinnasta syvyyksiin. Hauskuutta ja politiikkaa - ei mikään helppo taito yhdistää kevyellä kynällä!”</span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: inherit;">”Niin hyvä kirjoitus, monesta näkökulmasta ja myös siitä oikeasta.”<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: inherit;">”Voiko hienompaa ja kauniimpaa muistokirjoitusta kirjoittaa! Kaunis kiitos hienosta kymmenvuotismuistosta.”</span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: inherit;">”Niin uskomattoman hieno, avoin ja koskettava blogikirjoitus, että pyyhin salaa kyyneleitä täällä hillityllä työpaikallani.”</span><br />
<span style="font-family: inherit;"><br /></span>
<span style="font-family: inherit;"><b>Palautetta jutusta <a href="http://hulivilipoika.blogspot.fi/2016/06/se-on-hyvannakoinen-oikein.html">”Se on hyvännäköinen, oikein hyvännäköinen” – homot ja tyyli</a></b></span><br />
<span style="font-family: inherit;"><br /></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: inherit;">”Sä sait mut nauramaan, miettimään, tunnistamaan ja oppimaan. Näki että on paljon punnittu. Laaja lähdemateriaali oli kanssa tosi vakuuttavaa, ja yksityiskohdat just kiinnostavia.”</span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: inherit;">”Jälleen kerran mainio kirjoitus, eikä vähiten siksi, että käsittelet Crispin ja Carrollin näkemyksiä. – – Kuten ennenkin, pidän tavastasi kirjoittaa ja pohtia asioita.”</span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: inherit;"><br /></span>
<span style="font-family: inherit;"><b>Palautetta jutusta <a href="http://hulivilipoika.blogspot.fi/2015/01/voimalla-seitseman-miehen-sandra.html">Voimalla seitsemän miehen: Sandra Hagmanin väitöstutkimus murskaa myyttejä</a></b></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<br /></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: inherit;">”Tuntuupa hyvältä, kun ihminen on lukenut, ymmärtänyt ja vieläpä tykännyt <3” </span><br />
<span style="font-family: inherit;">(</span><span style="font-family: inherit;">FT Sandra Hagman Twitterissä)</span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: inherit;"><br /></span>
<span style="font-family: inherit;"><b>Palautetta jutuista <a href="http://hulivilipoika.blogspot.fi/2016/02/homohistoriallinen-helsinki-12-kimpsut.html">Homohistoriallinen Helsinki 1–12</a></b></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<br /></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: inherit;">”Bravo!”</span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: inherit;">”Mieletön dokkari stadin gay yöelämästä! Kiitos tästä!”<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: inherit;">”Hulivilipoika blogissa on julkaistu kirjoitussarja, joka kertoo mielenkiintoiseti homoskenestä Helsingissä 30-40 vuotta sitten. – – Tällä hetkellä jo 12-osainen juttusarja herättää onnistuneesti muistoja ja antaa hyvän kuvan biletyskulttuuristamme. Kielletyistä, salatuista ja laittomista, vaarallisistakin kohtaamisista on kuljettu pitkä matka nykyiseen avoimempaan aikaan.” </span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: inherit;">(<a href="http://blog.qruiser.com/qx.fi/223966/homona-helsingissa-7080-luvuilla">Juttu </a></span><span style="font-family: inherit;"><a href="http://blog.qruiser.com/qx.fi/223966/homona-helsingissa-7080-luvuilla">QX-lehden suomenkielisessä blogissa</a></span><span style="font-family: inherit;">)</span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: inherit;"><a href="http://hulivilipoika.blogspot.fi/2014/10/yksi-vihrea-enkeli-kiitos-syysretki.html"><br /></a></span>
<span style="font-family: inherit;"><b>Palautetta jutusta <a href="http://hulivilipoika.blogspot.fi/2014/10/yksi-vihrea-enkeli-kiitos-syysretki.html">Yksi vihreä enkeli, kiitos! – syysretki Pirkanmaan pervopääkaupunkiin</a></b></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<br /></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: inherit;">”Jos muuten homomuistot muuttuneesta Suomesta kiinnostaa, blogisti Hulivilipoika rapsailee aina välistä erinomaisesti YYA-Suomen pimeydestä (ja kaikista vitun nyrkkiposteista tms. hysterian herättäjistä) just seksuaalivähemmistönäkökulmasta. Etenkin noi kaupunkimaantieteelliset tutkielmat miesten kruisailumestoista on aika huiseja.” </span><br />
<span style="font-family: inherit;">(</span><span style="font-family: inherit;">Kommentti www.punkinfinland.net-foorumilla)</span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: inherit;"><br /></span>
<span style="font-family: inherit;"><b>Palautetta jutusta <a href="http://hulivilipoika.blogspot.fi/2016/08/samettiraivo-self-helpia-homomiehille.html">Samettiraivo – self helpiä homomiehille</a></b></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<br /></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: inherit;">”Osuvaa tekstiä myös heteromiehelle.”</span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: inherit;">”On kyllä ansiokasta pohdintaa ja kuulostaa monella tapaa tosi tutulta.”<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<o:p></o:p></div>
<div class="MsoNoSpacing">
”Piti vähän liikuttua lukiessa.”</div>
<div class="MsoNoSpacing">
”Tämä oli AIVAN loistava! Toivottavasti yhteiskunta joskus muuttuu suvaitsevammaksi, eikä elämän tarvitsisi olla lapsen ensimetreillä noin haastavaa...”<br />
<span style="font-family: inherit;"><br /></span>
<span style="font-family: inherit;"><b>Palautetta jutusta <a href="http://hulivilipoika.blogspot.fi/2016/01/valoa-kohti-eugene-janssonin-elama-ja.html">Valoa kohti – Eugène Janssonin elämä ja taide</a></b></span><br />
<span style="font-family: inherit;"><br /></span>
<span style="font-family: inherit;">”Taidetta syntyy tuskasta. Helpommallakin voisi päästä. Hieno kirjoitus, ja miksei olisi, taattua Hulivilipoikaa.”</span><br />
<span style="font-family: inherit;"><br /></span>
<span style="font-family: inherit;"><b>Palautetta jutusta <a href="http://hulivilipoika.blogspot.fi/2015/06/keskella-liljain-ja-ruoskien.html">Keskellä liljain ja ruoskien – Mapplethorpen halujen puutarha Kiasmassa</a></b></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<br /></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: inherit;">”Upeat kuvat - ja oli toki juttukin taas hyvää ja takuuvarmaa Hulivilipoikaa.”<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: inherit;">”Upee kirjoitus kuten todellakin, aina.”<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: inherit;"><a href="https://www.facebook.com/profile.php?id=100004870726349&fref=ufi"></a><span class="MsoHyperlink">”</span>On taito kirjoittaa kauniisti sellaisestakin, mistä ei välttämättä kauheasti pidä.”</span><br />
<span style="font-family: inherit;"><br /></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: inherit;"><b>Palautetta jutusta <a href="http://hulivilipoika.blogspot.fi/2015/03/your-voice-can-take-me-there-madonnasta.html">”Your voice can take me there”: Madonnasta, Carolasta ja heidän opetuslapsistaan </a></b></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: inherit;"><br /></span>
<span style="font-family: inherit;">”Hienosti kirjoitettu kahdesta artistista, jotka päällepäin vaikuttavat kovinkin erilaisilta.”</span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: inherit;">”Oli taas kiva lukea tätä. Erikoisinta on että sun tekstejä lukiessaan ei koskaan pitkästy koska sä osaat kirjoittaa "kolmiulotteisesti" Tarkastelet itseäsi samalla kun kirjoitat ja lukija saa jatkuvasti kerroksellisuutta kokemukseensa. Teksti elää ja välillä huumoria ja välillä tulee pala kurkkuun.”</span><br />
<span style="font-family: inherit;"><br /></span>
<span style="font-family: inherit;"><b>Palautetta jutusta <a href="http://hulivilipoika.blogspot.fi/2015/08/la-dolce-vita-aanioikeudeton-suru-ja.html">La dolce vita – äänioikeudeton suru ja elämäkeskeiset hautajaiset</a></b></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<br /></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: inherit;">”Aivan mielettömän upea kirjoitus vaikeasta aiheesta. ”</span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: inherit;">”Kiitos Hulivilipoika tästä koskettavasta tekstistä. Olen joutunut/päässyt rinnallakullkijana seuraamaan monen homomiehen lähtöä.”<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<o:p></o:p></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: inherit;">”Kiitos kaunis blogistille hienosta kirjoituksesta. Kirjoitus antoi tällaiselle vanhalla ja monivammaiselle äijälle paljon ajattelemisen aihetta asiasta, joka voi olla jo lähitulevaisuuden asian.”</span><br />
<span style="font-family: inherit;"><br /></span>
<span style="font-family: inherit;"><b>Palautetta jutusta <a href="http://hulivilipoika.blogspot.fi/2016/06/kastanjoiden-kukkiessa-vieraana-juhani.html">Kastanjoiden kukkiessa – vieraana Juhani Kirpilän hovissa</a></b></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<br /></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: inherit;">”Kiitos hyvästä kirjoituksesta! Pohdit, ihan oikeutetusti, miksi Taidekoti Kirpilä on niin "homoton". Syy tähän löytyy pitkälti Taidekodin perustamisen ajoista ja Kirpilän puolison toiveesta. Mutta mikä on tehty hienotunteisuuden nimissä 90-luvun alussa, näyttäytyy 2010-luvulla piilotteluna. Tämän olemme tiedostaneet. – – Juhani Kirpilästä luotua konstruktiota olemme kuitenkin nyt purkamassa, niin ripustuksessa kuin esimerkiksi uudessa kokoelmaluettelossa, joka ilmestyy ensi vuoden loppupuolella. – – PS: Todella hieno tuo postauksen avauskuva!”</span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: inherit;">(Johanna Ruohonen, Taidekoti Kirpilän museonjohtaja)</span><br />
<b style="font-family: inherit;"><br /></b>
<b style="font-family: inherit;">Palautetta jutusta <a href="http://hulivilipoika.blogspot.fi/2015/07/et-ole-sellainen-erilaisuus-antti.html">”Et ole sellainen”: erilaisuus Antti Tuiskun tuotannossa</a></b><br />
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: inherit;"><br /></span>
<span style="font-family: inherit;">”</span><a href="https://www.facebook.com/riku.oja?fref=ufi" style="font-family: inherit;"></a><span style="font-family: inherit;">Näiden erinomaisten analyysien ansiosta kuuntelen ensimmäistä kertaa Antti Tuiskua.”</span></div>
</div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: inherit;"><br /></span>
<span style="font-family: inherit;"><b>Palautetta jutusta <a href="http://hulivilipoika.blogspot.fi/2016/02/kohtaloin-oot-sa-kuin-waterloo.html">”Kohtaloin oot sä kuin Waterloo”: viisufanin tunnustuksia</a></b></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<br /></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: inherit;">”Upee teksti!”</span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: inherit;">”Mahtavaa analyysiä!”<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: inherit;">”Nyt oli niin hieno etten tiedä mitä sanoosin.”<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: inherit;">”Mä niin kuulin tekstissä sun äänen... ja näin viehkeän vinon homohymyn.”</span><br />
<b style="font-family: inherit;"><br /></b>
<b style="font-family: inherit;">Palautetta jutusta <a href="http://hulivilipoika.blogspot.fi/2014/09/menneiden-kesien-muistolle-tom-bianchin.html">Menneiden kesien muistolle: Tom Bianchin <i>Fire Island Pines – polaroids 1975–1983</i></a></b></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: inherit;"><br /></span>
<span style="font-family: inherit;">”Romantiikkaa, nostalgiaa, melankoliaa. Menneiden päivien kimallus. Voi herttileijaa kun iski taas.”</span></div>
</div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: inherit;"><br /></span>
<span style="font-family: inherit;">Kiitos kaikille. Saako olla toinen?</span><br />
<span style="font-family: inherit;"><br /></span>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgWUkPmdMELioMTM7OygLeHEWStbVoAKjyotds6guJ1DuZc7hsDwAIF-1WmMiV7_wlXQlbSxlu2_rdjzH2lwa54yeLYSzgGP6iMIhH9UZT4qRBDzselzDNJfaC7mbdcOgrPv1ySq-pTYJE/s1600/IMG_8631-1.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="426" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgWUkPmdMELioMTM7OygLeHEWStbVoAKjyotds6guJ1DuZc7hsDwAIF-1WmMiV7_wlXQlbSxlu2_rdjzH2lwa54yeLYSzgGP6iMIhH9UZT4qRBDzselzDNJfaC7mbdcOgrPv1ySq-pTYJE/s640/IMG_8631-1.jpg" width="640" /></a></div>
</div>
</div>
Hulivilipoikahttp://www.blogger.com/profile/00174148253348186615noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6119682259042511272.post-10565944876764010292016-08-17T13:26:00.001+03:002017-05-29T16:04:55.219+03:00Onnen kaukoranta: homomatkailun historiaa<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjcQXU9UJHqs8et4Zw5hCbg2Nc4WDNb_gdxjmYj1qu3hyVzadREpTgSjBKNZ9YVGzryyUBEniX0w8mOu1o7nBoE9mZqoWonnsedJT0Aq-cM3Yd94n0_qCYfgkMRrgwVt6bOBN4kcJW7phc/s1600/HKMS000005+000008pc.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="460" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjcQXU9UJHqs8et4Zw5hCbg2Nc4WDNb_gdxjmYj1qu3hyVzadREpTgSjBKNZ9YVGzryyUBEniX0w8mOu1o7nBoE9mZqoWonnsedJT0Aq-cM3Yd94n0_qCYfgkMRrgwVt6bOBN4kcJW7phc/s640/HKMS000005+000008pc.jpg" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption"><div style="text-align: right;">
<span style="font-size: 12.8px;">”Matkoille kotimaisin matkavarustein!” Matkalaukkuja Helsingin Stockmannin näyteikkunassa 1930-luvulla. </span></div>
<div style="text-align: right;">
<span style="font-size: 12.8px;">Kuva: Foto Roos / Helsingin kaupunginmuseo.</span></div>
</td></tr>
</tbody></table>
”Niin no, tietysti otin osani maailman iloistakin. Siinä suhteessa olen tavattoman paljon tyytyväisempi Berliiniin kuin Pariisiin; noita kaupunkeja ei voi ollenkaan verrata keskenään; minä suorastaan kaipaan takaisin Berliiniin – olen koko ajan kaivannut. Muudan minussa kauan elänyt kuvitelma ei olisi voinut toteutua ihanteellisempana todellisuuselämyksenä kuin se Berliinissä toteutui. Hän oli lapsi ja enkeli, koko olemukseltaan pieni ihme, rakastettava ensi silmänräpäyksestä viimeiseen. – – Pääkaupungeista puheen ollen mainittakoon myös Tukholma. – – Kun kaupunki oli vallan tylsä ja aikaa oli, otin kadulta ensimmäisen työttömän konttoristin, vein hänet parhaisiin ravintoloihin, syötin ja juotin koko päivän sekä annoin joukon kruunuja, että hän taas pääsisi tanssimaan tyttönsä kanssa, jonka kuvan hän näytti minulle. Tylsää!”<br />
<div>
<br />
<div class="Potsikko">
<span style="font-family: inherit;">Oheinen sitaatti on peräisin runoilija Uuno Kailaan
13.12.1932 päivätystä kirjeestä, jota Kalle Achté siteeraa teoksessaan </span><i style="font-family: inherit;">Uuno
Kailas: runoilija psykiatrin silmin </i><span style="font-family: inherit;">(2001). Sitaatti on mitä hätkähdyttävin
esimerkki suomalaisen sateenkaarimatkailun historiasta – aiheesta, jota ei
tietääkseni ole juuri tutkittu.</span></div>
<div class="Potsikko">
<span style="font-family: inherit;"><br /></span></div>
<div class="Potsikko">
<span style="font-family: inherit;">Kirje kertoo ensinnäkin siitä, miten maailman metropolit –
nuo onnen kaukorannat – ovat tarjonneet suomalaismiehille tilaisuuksia elää
omaa seksuaalisuutta todeksi tavalla, josta saattoi kotipuolessa vain
haaveilla. Samalla kirje kertoo siitä, että seksuaalisuuden toteuttamiseen
saattoi liittyä myös raadollinen puoli. ”Maksettu rakkaus ja ostetut orkut on
perverssiä kulutusjuhlaa”, kiteytti Irwin vuosikymmeniä myöhemmin.</span></div>
<div class="Potsikko">
<span style="font-family: inherit;"><br /></span></div>
<div class="Potsikko">
<span style="font-family: inherit;">Tässä kirjoituksessa tarkastelen homomiesten ja muiden
miehiä haluavien miesten matkailua kansainvälisestä ja kotimaisesta
näkökulmasta. Ensiksi mainittua tarjoaa Gordon Waittin ja Kevin Markwellin
kirja </span><i style="font-family: inherit;">Gay tourism: culture and context</i><span style="font-family: inherit;"> (2006), ja jälkimmäistä löytyy
sateenkaarevien suomalaismiesten elämästä ja </span>taiteesta.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgFrHIHEfWnmcRgeXqzzAxMWFWS1z7jgZccVNW3Kodmhyphenhyphen8O1Utu8fPhWvkVD5MvWQVVhDPAwZQVXWF-N0nQhLXOIsLOQgeeWt9BA8NCGtcXWdyGqU2NSwl_K3Bux_P6jTlj0dQc782517U/s1600/Gloeden%252C_Wilhelm_von_%25281856-1931%2529_-_n._G_0021_-_Datata_8_agosto_1900.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="454" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgFrHIHEfWnmcRgeXqzzAxMWFWS1z7jgZccVNW3Kodmhyphenhyphen8O1Utu8fPhWvkVD5MvWQVVhDPAwZQVXWF-N0nQhLXOIsLOQgeeWt9BA8NCGtcXWdyGqU2NSwl_K3Bux_P6jTlj0dQc782517U/s640/Gloeden%252C_Wilhelm_von_%25281856-1931%2529_-_n._G_0021_-_Datata_8_agosto_1900.jpg" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><div class="MsoNormal" style="text-align: right;">
Wilhelm von Gloeden: <i>Kaksi alastonta nuorukaista</i> (1900). Kuva:
Wikimedia Commons.<o:p></o:p></div>
</td></tr>
</tbody></table>
<h3>
Jospa kerran sinne…</h3>
<br />
Gordon Waitt<span style="font-family: inherit;"> ja Kevin Markwell toteavat </span><i style="font-family: inherit;">Gay tourism </i><span style="font-family: inherit;">-kirjassaan,
että homomiesten matkailun kehitykseen vaikuttivat samat tekijät kuin muunkin
matkailun: liikennevälineiden kehitys, keskiluokan liikkuvuuden lisääntyminen
vaurastumisen ansiosta ja lopulta massaturismin synty.</span></div>
<div class="Potsikko">
<span style="font-family: inherit;"><br /></span></div>
<div class="Potsikko">
<span style="font-family: inherit;">Niiden lisäksi homomatkailua edistivät tietyt
erityistekijät, kuten eurooppalaisten stereotyyppiset käsitykset ”etelän”
ihmisten primitiivisyydestä ja pervoudesta sekä ulkomailla asuneiden
homokirjailijoiden ja -taiteilijoiden tuotanto. Keskeinen merkitys oli myös
Pohjois-Eurooppaan ja Pohjois-Amerikkaan syntyneillä urbaaneilla
homoyhteisöillä ja niiden ympärille kehkeytyneellä matkailubisneksellä.</span></div>
<div class="Potsikko">
<span style="font-family: inherit;"><br /></span></div>
<div class="Potsikko">
<span style="font-family: inherit;">Waitt ja Markwell huomauttavat, että homomatkailua on
hallinnut eräänlainen </span><i style="font-family: inherit;">Ihmemaa Oz</i><span style="font-family: inherit;"> -ajattelu: henkisen kotimaan etsiminen
sateenkaaren tuolta puolen, kun varsinaisessa kotimaassa on jouduttu elämään
”abnormeina sukupuolielostelijoina” syrjivän lainsäädännön ja
heteronormatiivisuuden ikeessä.</span></div>
<div class="Potsikko">
<span style="font-family: inherit;"><br /></span></div>
<div class="Potsikko">
<span style="font-family: inherit;">Suomalaisittain voisi todeta, että kansallistangossamme
kuvattu satumaa on edustanut sateenkaarikansalle aivan toisenlaista onnelaa
kuin heteroille – onnelaa, jossa ei vain voi, vaan jossa on myös lupa rakastaa.
”Siivetönnä en voi lentää / vanki olen maan” on ollut kaikkea muuta kuin
haihattelua niille suomalaisille, jotka ovat istuneet vankeusrangaistusta tai
eläneet sen pelossa samasukupuolisen halunsa vuoksi.</span></div>
<div class="Potsikko">
<span style="font-family: inherit;"><br /></span></div>
<div class="Potsikko">
<span style="font-family: inherit;">Ajat ovat muuttuneet, mutta Waittin ja Markwellin mukaan
myös nykyinen kaupallinen homomatkailu perustuu kuvitteellisten ’’kotimaiden”
ja homoutopioiden kaupitteluun. Ennen muinoin pyhiinvaellettiin Etelä-Italiaan,
Kreikkaan, Pohjois-Afrikkaan ja tropiikkiin; nykyisenä avoimuuden aikana
suunnataan esimerkiksi kansainvälisiin Pride-tapahtumiin.</span></div>
<div class="Potsikko">
<span style="font-family: inherit;"><br /></span></div>
<div class="Potsikko">
<span style="font-family: inherit;">Vaikka kohteet ovat vaihdelleet, homomatkailu on kautta
vuosisatojen kytkeytynyt vahvasti oman ja yhteisöllisen identiteetin
rakentamiseen sekä seksuaalisiin mahdollisuuksiin. Jälkimmäisiä ovat tarjonneet
esimerkiksi puistot, baarit, saunat, nakurannat ja seksityöläisten
palvelut, kuten myös Uuno Kailaan kirjeestä voi päätellä.</span><br />
<span style="font-family: inherit;"><br /></span>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjQRXa2FSL2LkRQhsLnj9v6L_QAFU2_JIUBqxjH2lldFzalKysOB8KLrr_2wg-zfMoTTRbzcaH-JFX9pmx1HR9lsOUgqhh9ssxzb35etf_mXVM9_ZsbFcnoINRO3WgJRv0XdHW5L0PTmkY/s1600/Gloeden%252C_Wilhem_von_%25281856-1931%2529_-_Flute_concert.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="398" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjQRXa2FSL2LkRQhsLnj9v6L_QAFU2_JIUBqxjH2lldFzalKysOB8KLrr_2wg-zfMoTTRbzcaH-JFX9pmx1HR9lsOUgqhh9ssxzb35etf_mXVM9_ZsbFcnoINRO3WgJRv0XdHW5L0PTmkY/s640/Gloeden%252C_Wilhem_von_%25281856-1931%2529_-_Flute_concert.jpg" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: right;"><span style="font-family: "times new roman" , "serif"; font-size: 9.5pt; line-height: 115%;">Wilhelm
von Gloeden: <i>Huilukonsertti </i>(1905). Kuva: Wikimedia Commons.</span></td></tr>
</tbody></table>
<h3>
<span style="font-family: inherit;">E</span><span style="font-family: inherit;">telän hedelmät</span></h3>
<i style="font-family: inherit;"><br /></i>
<i style="font-family: inherit;">Gay tourism </i><span style="font-family: inherit;">-kirjasta selviää, että nykymuotoisen
homomatkailun juuret ovat etelänmatkailussa, johon vauraat eurooppalaiset ja
pohjoisamerikkalaiset miehet hurahtivat 1800-luvulla. ”Etelä” on tässä hyvin
häilyvä käsite, koska se kattoi Välimeren alueen – varsinkin Etelä-Italian ja
Kreikan –, Lähi-idän, Pohjois-Afrikan, Kaakkois-Aasian sekä Etelä-Amerikan.</span></div>
<div class="Potsikko">
<span style="font-family: inherit;"><br /></span></div>
<div class="Potsikko">
<span style="font-family: inherit;">Italian ja Kreikan suosioon vaikutti luonnollisesti
antiikin ajan homoseksuaalinen perintö. Orientin ja tropiikin ei-länsimaiset
yhteiskunnat taas miellettiin kolonialistisessa ajattelussa primitiivisiksi ja
niiden tummahipiäiset asukkaat lähtökohtaisesti perversseiksi, koska he elivät
länsimaisen ”sivistyksen” ulkopuolella.</span></div>
<div class="Potsikko">
<span style="font-family: inherit;"><br /></span></div>
<div class="Potsikko">
<span style="font-family: inherit;">Etelä väikkyi pohjois- ja keskieurooppalaisten silmissä
vapaan seksuaalisuuden temmellyskenttänä, vaikka siihen vahvasti yhdistetyt
ilmiöt – prostituutio, avioliiton ulkopuolinen seksi ja samasukupuolinen halu –
olivat aivan yhtä yleisiä pohjoisempana.</span></div>
<div class="Potsikko">
<span style="font-family: inherit;"><br /></span></div>
<div class="Potsikko">
<span style="font-family: inherit;">Stereotypioiden lisäksi etelän suosioon vaikuttivat
lainsäädännölliset erot. Englannissa, Saksassa ja Alankomaissa homoseksuaalisista
teoista saattoi 1800–1900-luvuilla seurata kuolemantuomio tai elinikäinen
vankeus, kun taas Italiassa, Ranskassa ja Espanjassa niitä ei ollut
kriminalisoitu. Etelään matkustamisesta tuli siten vauraille miehille
vastarinnan muoto: tapa paeta sortolakeja ja nauttia sosiaalisista ja
seksuaalisista mahdollisuuksista, joita kotimaassa ei ollut tarjolla.</span></div>
<div class="Potsikko">
<span style="font-family: inherit;"><br /></span></div>
<div class="Potsikko">
<span style="font-family: inherit;">Kuten edellä totesin, etelän homoutopioiden
markkinoinnista huolehtivat varsinkin niihin asettuneet kirjailijat ja
taiteilijat. Heidän suosiossaan oli 1800-luvulla Etelä-Italia, jossa
ykköskohteena oli Capri. Vähemmistöjä vetivät puoleensa myös Sisilian Palermo
ja Taormina, joiden poikarakkausmainetta lietsoivat esimerkiksi
saksalaisvalokuvaaja Wilhelm von Gloedenin (1856–1931) antiikkikliseitä
pursuavat alastonkuvat.</span><br />
<span style="font-family: inherit;"><br /></span>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgz3FPQl1Ek-lp5-MQRi-mPir5G0SYxgkbHPJOOn80ZbNyGLwj-TnMmg607F_XUC6gQ4E4wU7B-FhvJpT9q-DU2iws7gSbNDWmr4oQqZ-3Dt6mAxOTO7rETbfAzVQPoSLs6vI-I-5pIWNs/s1600/IMG_1656.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="596" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgz3FPQl1Ek-lp5-MQRi-mPir5G0SYxgkbHPJOOn80ZbNyGLwj-TnMmg607F_XUC6gQ4E4wU7B-FhvJpT9q-DU2iws7gSbNDWmr4oQqZ-3Dt6mAxOTO7rETbfAzVQPoSLs6vI-I-5pIWNs/s640/IMG_1656.JPG" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: right;"><span style="font-family: "times new roman" , "serif"; font-size: 9.5pt; line-height: 115%;">Magnus
Enckell: <i>Fauni </i>(1895). Kuva: <i>Uuden taiteen lähteillä</i> (1966).</span></td></tr>
</tbody></table>
<h3>
<span style="font-family: inherit;">Italialainen hoito</span></h3>
<span style="font-family: inherit;"><br /></span>
<span style="font-family: inherit;">Etelän hedelmät vetosivat myös sateenkaareviin
suomalaismiehiin, kuten Harri Kalhan </span><i style="font-family: inherit;">Tapaus Magnus Enckell</i><span style="font-family: inherit;"> -kirja (2005)
paljastaa. Kalha pohtii Välimeren alueen ”eksoottisen” nuoren miehen
fetisointia ja siihen liittyvää seksiturismia Enckellin </span><i style="font-family: inherit;">Fauni</i><span style="font-family: inherit;">-teoksen
(1895) näkökulmasta.</span></div>
<div class="Potsikko">
<span style="font-family: inherit;"><br /></span></div>
<div class="Potsikko">
<span style="font-family: inherit;">Enckell maalasi </span><i style="font-family: inherit;">Faunin</i><span style="font-family: inherit;"> vuosina 1894–1895 tekemänsä
Italian-matkan innoittamana, ja Kalha näkee teoksessa ”ilkikurisen,
kaksineuvoisen hahmon, jossa kohtaavat taiteilijan esteettiset unelmat ja
arkinen miehen halu”.</span></div>
<div class="Potsikko">
<span style="font-family: inherit;"><br /></span></div>
<div class="Potsikko">
<span style="font-family: inherit;">Kalha korostaa, että emme toki tiedä, mistä Enckell löysi
faunin mallina toimineen miehen tai mitä ateljeen suojissa tapahtui matkan
aikana. Sen kuitenkin tiedämme, että Enckell maalasi erityisen intohimoisella
otteella miehiä ja että miesten välinen eroottinen kulttuuri ja prostituutio
kukoistivat tuon ajan välimerellisessä Euroopassa. Kalhan mukaan voidaan siis
hyvällä syyllä kysyä, oliko ”Faunin” mallina istunut italialaissatyyri
katupoika, ehkäpä maksettu seuralainen – ”italialainen hoito”.</span></div>
<div class="Potsikko">
<span style="font-family: inherit;"><br /></span></div>
<div class="Potsikko">
<span style="font-family: inherit;">Aivan oma lukunsa on se, että Enckell toi vuonna 1905
Italiasta Suomeen Giovanni-nimisen miehen, joka oli maalauksen faunin elävän
elämän vastine. Giovanni oli Enckellin ”malli-autonkuljettaja-miespalvelija”,
mutta ehkä myös </span><i style="font-family: inherit;">kept boy</i><span style="font-family: inherit;">, kuten Kalha asian ilmaisee.</span><br />
<h3>
<span style="font-family: inherit;"><br /></span><span style="font-family: inherit;">Orientin orit</span></h3>
<span style="font-family: inherit;"><br /></span>
<span style="font-family: inherit;">Gordon Waitt ja Kevin Markwell toteavat </span><i style="font-family: inherit;">Gay tourism </i><span style="font-family: inherit;">-teoksessa,
että Pohjois-Afrikan ja Lähi-idän vetovoimaa homomatkakohteena lietsoi </span><i style="font-family: inherit;">Tuhannesta
ja yhdestä yöstä</i><span style="font-family: inherit;"> ammennettu orientalistinen homoerotiikka. Sen osatekijöitä
olivat oliivinruskea iho, kylpylät, haaremit, orjamarkkinat ja oletettu
ainainen seksihelle.</span></div>
<div class="Potsikko">
<span style="font-family: inherit;"><br /></span></div>
<div class="Potsikko">
<span style="font-family: inherit;">Maabrändistä tuli vahva – puolin ja toisin.
”Eurooppalaiset vakuuttuivat siitä, että Pohjois-Afrikka oli homojen paratiisi,
ja pohjoisafrikkalaiset oppivat, että kaikki länsimaalaiset olivat homoja,”
summaa Jaakko Hämeen-Anttila teoksessaan </span><i style="font-family: inherit;">Tuhannen ja yhden yön erotiikka</i><span style="font-family: inherit;">
(2011).</span></div>
<div class="Potsikko">
<i style="font-family: inherit;"><br /></i></div>
<div class="Potsikko">
<i style="font-family: inherit;">Gay tourism</i><span style="font-family: inherit;"> -kirjan mukaan Pohjois-Afrikan ensimmäiseksi kruisailutantereeksi muodostui jo 1830-luvulla
Ranskan siirtomaa Algeria. Siellä viihtyivät varakkaat länsimaalaiset
miestenmiehet, kuten kirjailijat Oscar Wilde ja André Gide.</span></div>
<div class="Potsikko">
<span style="font-family: inherit;"><br /></span></div>
<div class="Potsikko">
<span style="font-family: inherit;">Viime vuosisadan alkupuolella suosioon nousi Algerian
naapurimaa, Ranskan ja Espanjan kesken jaettu Marokko. Sen pääkaupungin
Tangerin sanotaan olleen 1950-luvulle tultaessa suoranainen homomaailman napa, jossa
varakkaat herrat nauttivat poikaprostituoitujen palveluista ja idealisoivat
ilmiötä tavalla, joka saa nykylukijan kulmakarvat nousemaan.</span><br />
<span style="font-family: inherit;"><br /></span>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgKZivMUD9hJyPVtVukoxfBqATjwhNLP7nn-Kg_9rWJI2X6WgxuL5mfAjktif3w4B3ajX2qIWS-NvZhaD8GmEkh83-D7DcLPxZbSoef12MG_8H-QrvJwRkVXcNJ-0I2mwy4HaY9MuVAiJ4/s1600/Gloeden%252C_Wilhelm_von_%25281856-1931%2529_-_n._0203_-_Giovane_arabo_-_Taschen_p.79.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgKZivMUD9hJyPVtVukoxfBqATjwhNLP7nn-Kg_9rWJI2X6WgxuL5mfAjktif3w4B3ajX2qIWS-NvZhaD8GmEkh83-D7DcLPxZbSoef12MG_8H-QrvJwRkVXcNJ-0I2mwy4HaY9MuVAiJ4/s640/Gloeden%252C_Wilhelm_von_%25281856-1931%2529_-_n._0203_-_Giovane_arabo_-_Taschen_p.79.jpg" width="480" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-family: "times new roman" , "serif"; font-size: 9.5pt; line-height: 115%;">Wilhelm
von Gloeden: <i>Nuori arabi</i> (n. 1895). Kuva: Wikimedia Commons.</span></td></tr>
</tbody></table>
<h3>
<span style="font-family: inherit;">Suomalainen sulttaani</span></h3>
<span style="font-family: inherit;"><br /></span>
<span style="font-family: inherit;">Pohjois-Afrikka veti puoleensa myös sateenkaarevia
suomalaismiehiä, joista tunnetuin oli Edward Westermarck (1862–1939). <i>Kansallisbiografian</i>
artikkelissa häntä luonnehditaan kansainvälisesti tunnetuksi
sosiaaliantropologian pioneeriksi, joka toimi professorina Helsingin
yliopistossa, Åbo Akademissa ja London School of Economicsissa. Artikkelissa
todetaan myös, että Westermarck oli ensimmäisiä akateemisia oppineita, jotka</span><span style="font-family: inherit;"> </span><span style="font-family: inherit;">vaativat suvaitsevaa suhtautumista
homoseksuaalisuuteen ja ylipäätään seksuaalisiin poikkeavuuksiin.</span></div>
<div class="Potsikko">
<span style="font-family: inherit;"><br /></span></div>
<div class="Potsikko">
<span style="font-family: inherit;">Antu Sorainen puolestaan kertoo </span><i style="font-family: inherit;">Sateenkaari-Suomi</i><span style="font-family: inherit;">-kirjan
(2007) artikkelissaan, että Westermarckin oma homoseksuaalisuus oli aikakauteen
nähden harvinaisen avointa. Hän huomauttaa myös, että queer-antropologille kenttätyömatkat
ovat voineet merkitä aktiivista ja avointa seksuaalielämää poissa kuristavan
länsimaisen lainsäädännön ja kulttuurin piiristä. Tässä mielessä on kuvaavaa,
että Westermarckin kenttätyömatkat suuntautuivat tuon ajan homoutopiaan
Marokkoon.</span></div>
<div class="Potsikko">
<span style="font-family: inherit;"><br /></span></div>
<div class="Potsikko">
<span style="font-family: inherit;">Vuoden 1898 kenttätyömatkan aikana Westermarck tutustui artikkelin mukaan paikalliseen nuorukaiseen nimeltä Shereef, ja tästä alkoi yli
40-vuotinen palvelus- ja mitä ilmeisimmin myös rakkaussuhde. Shereef hoiti Westermarckin
Tangerin-huvilaa, oli mukana tämän kaikilla Marokon-matkoilla ja seurasi herraansa
myös Lontooseen, Roomaan ja Suomeen.</span></div>
<div class="Potsikko">
<span style="font-family: inherit;"><br /></span></div>
<div class="Potsikko">
<span style="font-family: inherit;">Suhde oli molemmille miehille erittäin merkittävä, mistä
on jäänyt kertomaan parin kirjeenvaihto ja Westermarckin kirjallinen tuotanto.
Kun Westermarck lähti Marokosta viimeisen kerran Suomeen vuonna 1939, jo
kuusissakymmenissä ollut Shereef avioitui vähän sen jälkeen. Hän kirjoitti Westermarckille,
että huvila ilman Westermarckia oli kuin palatsi ilman sulttaania ja että
heillä tulisi paratiisissa olemaan sama status.</span><br />
<span style="font-family: inherit;"><br /></span>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjavcBoE7T3pZYnWfZHX5c3-yPJuX-qILTb5RaK9acjIssS2so5Soe7l4dd1s7uAdu_nCglaPf151_Pa0tY8lUd7aPJoVJFIQOOeBULXYBFEthzugZYBGWIkCyKzKLX1ytbOOVezEI3KhM/s1600/HKMS000005+km0000lx94.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="412" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjavcBoE7T3pZYnWfZHX5c3-yPJuX-qILTb5RaK9acjIssS2so5Soe7l4dd1s7uAdu_nCglaPf151_Pa0tY8lUd7aPJoVJFIQOOeBULXYBFEthzugZYBGWIkCyKzKLX1ytbOOVezEI3KhM/s640/HKMS000005+km0000lx94.jpg" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><div class="MsoNormal" style="line-height: normal; margin-bottom: .0001pt; margin-bottom: 0cm; text-align: right;">
<span style="font-family: "times new roman" , "serif"; font-size: 9.5pt;">Aero Oy:n lentokone OH-LCA (”Sotka”) Malmin lentokentällä vuonna 1947.</span></div>
<div style="text-align: right;">
<span style="font-family: "times new roman" , "serif"; font-size: 9.5pt; line-height: 115%;"><span style="font-family: "times new roman" , serif; font-size: 9.5pt;">Kuva: Väinö Kannisto / Helsingin kaupunginmuseo.</span></span></div>
<span style="font-family: "times new roman" , "serif"; font-size: 9.5pt; line-height: 115%;">
</span></td></tr>
</tbody></table>
<h3>
<span style="font-family: inherit;">Kaupunkikeitaat: Berliini ja Pariisi</span></h3>
<span style="font-family: inherit;"><br /></span>
<span style="font-family: inherit;">Ensimmäisen maailmansodan jälkeen myös monet Euroopan
kaupungit alkoivat </span><i style="font-family: inherit;">Gay tourism </i><span style="font-family: inherit;">-kirjan mukaan saada matkailijoiden
keskuudessa mainetta homokeitaina. Berliinistä tuli 1920-luvulla
pyhiinvaelluskohde, jossa oli sähäkkä ja kukoistava kaupallinen
homoalakulttuuri. Vuonna 1932 siellä oli lähes 300 homobaaria ja -ravintolaa,
kunnes syöksykierre alkoi natsien noustua valtaan.</span></div>
<div class="Potsikko">
<span style="font-family: inherit;"><br /></span></div>
<div class="Potsikko">
<span style="font-family: inherit;">Pariisin ja varsinkin Montmartren kaupunginosan homomaine
kehittyi Berliiniä hitaammin, eikä vetänyt sille vertoja, kuten Uuno Kailaskin
kirjeessään huokaisi: ”Ei voi verrata Berliiniä ja Pariisia suhteissa, joita
tiedät minun tarkoittavan.” Toisen maailmansodan jälkeen asetelma oli kuitenkin
kääntynyt Pariisin hyväksi ja vasemman rannan Saint-Germain-des-Prés’n
kaupunginosasta tuli kansainvälisesti vetovoimainen kierouden keskittymä.</span></div>
<div class="Potsikko">
<span style="font-family: inherit;"><br /></span></div>
<div class="Potsikko">
<span style="font-family: inherit;">Kailaan ja vaikkapa kosmopoliittikirjailija Olavi
Paavolaisen esimerkit osoittavat, että myös sateenkaarevat suomalaismiehet
osasivat hakeutua Euroopan homometropoleihin. Kolmas kiinnostava esimerkki on Sandra
Hagmanin </span><i style="font-family: inherit;"><a href="http://hulivilipoika.blogspot.fi/2015/01/voimalla-seitseman-miehen-sandra.html" target="_blank">Seitsemän kummaa veljestä</a></i><span style="font-family: inherit;"><a href="http://hulivilipoika.blogspot.fi/2015/01/voimalla-seitseman-miehen-sandra.html" target="_blank"> -teoksen</a>
(2016) ”rikas vanha hinttari”, helsinkiläinen lakimies ”Aapo”, joka tuomittiin vuonna </span>1934 <span style="font-family: inherit;">homoseksuaalisista
suhteista työväenluokkaisten nuorukaisten kanssa.</span></div>
<div class="Potsikko">
<span style="font-family: inherit;"><br /></span></div>
<div class="Potsikko">
<span style="font-family: inherit;">Aapon tarinan rekonstruoiva Hagman toteaa, että Aapo oli
aikalaisekseen matkustellut paljon – ainakin Venäjällä, Baltian maissa, Unkarissa,
Sveitsissä sekä Ranskassa ja Italiassa. Majoittamilleen kodittomille
nuorukaisille Aapo oli poliisiasiakirjojen mukaan kertonut, että Euroopassa
miesten väliset suhteet olivat yleisiä ja että esimerkiksi Ranskassa ja Italiassa
miehet eivät enää käyttäneet naisia ”sukupuolisiin tarkoituksiinsa”. Matkoillaan
Aapo oli siis omaksunut juuri sen käsityksen (homo)seksuaalisesti vapaasta etelästä,
jota tässäkin jutussa olen kuvannut.</span></div>
<div class="Potsikko">
<span style="font-family: inherit;"><br /></span></div>
<div class="Potsikko">
<span style="font-family: inherit;">Tavallisten pervopulliaisten huvia moinen Euroopan-matkailu
ei ollut, mutta heille oli tarjontaa huomattavasti lähempänäkin – esimerkiksi
Kailaan mainitsemassa Tukholmassa tai vielä lähempänä Tallinnassa.</span><br />
<span style="font-family: inherit;"><br /></span>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjxMMQxV2D_wSM8VRuKVUeuQvGQV_pv_sw7hi0WPCPE8eUyACfuH3jhnoEdh4Vpzp4Il7JhJE_Rajo_EyISjA0OXP7qRXRyQQ0WiM-Rd-NcLankLvOZC2s_L-OglqZvTzCorZp9fLiMDBM/s1600/HKMS000005+km0000nk97.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="512" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjxMMQxV2D_wSM8VRuKVUeuQvGQV_pv_sw7hi0WPCPE8eUyACfuH3jhnoEdh4Vpzp4Il7JhJE_Rajo_EyISjA0OXP7qRXRyQQ0WiM-Rd-NcLankLvOZC2s_L-OglqZvTzCorZp9fLiMDBM/s640/HKMS000005+km0000nk97.jpg" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><div class="MsoNormal" style="line-height: normal; margin-bottom: .0001pt; margin-bottom: 0cm; text-align: right;">
<span style="font-family: "times new roman" , "serif"; font-size: 9.5pt;">Volkswagen Kupla-autoa nostetaan laivaan tai laivasta matkalla
Kööpenhaminaan 1950-luvulla.</span></div>
<div style="text-align: right;">
<span style="font-family: "times new roman" , "serif"; font-size: 9.5pt; line-height: 115%;"><span style="font-family: "times new roman" , serif; font-size: 9.5pt;">Kuvan henkilöt eivät liity juttuun. Kuva: Juha
Jernvall / Helsingin kaupunginmuseo.</span></span></div>
<span style="font-family: "times new roman" , "serif"; font-size: 9.5pt; line-height: 115%;">
</span></td></tr>
</tbody></table>
<h3>
<span style="font-family: inherit;">Tavallisen kansan Tallinna, Tukholma ja Kööpenhamina</span></h3>
<i style="font-family: inherit;"><br /></i>
<i style="font-family: inherit;">Seta</i><span style="font-family: inherit;">-lehdessä 3/88 on julkaistu kolmekymmentäluvun
homoelämää käsittelevä haastattelu, jossa ”työläispoika” kertoo Tallinnan olleen Viron
ensimmäisen itsenäisyyden aikana (1918–1940) varsinainen
meikäläismagneetti. Hän kuvaa Viron-matkailua näin:</span></div>
<blockquote class="tr_bq">
<span style="font-family: inherit;">30-luvulla liikuttiin Tallinnassa, kun sinne pääsi
ilman passia niin sanotulla pohjoismaisella matkakortilla. Se oli homojen
Mekka. Sinne meni viikonloppuisin monta laivaa eikä sieltä mitään asuntoa
varattu vaan oltiin koko yö kadulla, jos ei päässyt jonkun luokse yöksi.
Tallinna oli joka suhteessa vapaa. Siellä oli alkoholia kun meillä oli
kieltolaki ja ravintoloissa tarjoilijat saivat tanssia asiakkaiden kanssa, mikä
meillä ei kai ole koskaan tullut kysymykseen. Tallinna oli kansainvälinen
kaupunki. Siellä puhuttiin saksaa ja muitakin kieliä. Suosituin tapaamispaikka
oli Musumäki – suomeksi kai Pusumäki. Tietysti Tallinnaan mentiin talvisinkin
mutta etenkin kesäisin, kun oli helppo olla ulkona. Sinne mentiin kaverin
kanssa tai useampien ja olen saanut sieltä pysyviä suhteita, jotka ovat
jatkuneet näihin päivin asti.</span></blockquote>
<div class="Potsikko">
<span style="font-family: inherit;">Tallinnan jälkeen tavallisten meikäläismatkailijoiden
suosiossa olivat Ruotsi ja Tanska. Tanskassahan
homoseksuaalisten tekojen rangaistavuus poistui rikoslaista jo vuonna 1933 ja
Ruotsissa vuonna 1944, kun Suomessa saatiin odottaa ihmettä tapahtuvaksi
vuoteen 1971 saakka.</span></div>
<div class="Potsikko">
<span style="font-family: inherit;"><br /></span></div>
<div class="Potsikko">
<span style="font-family: inherit;">Ruotsin- ja Tanskan-matkoista löytyy joitakin mainintoja
Tuula Juvosen </span><i style="font-family: inherit;">Varjoelämää ja julkisia salaisuuksia </i><span style="font-family: inherit;">-kirjasta (2002). Eräs
hänen haastattelemansa tamperelaismies kiteyttää Pohjoismaiden-matkailun merkityksen sanoilla,
jotka olisivat sopineet myös ”etelään” suunnanneiden rikkaiden herrojen
suuhun: sinne mentiin purkamaan.</span><br />
<blockquote class="tr_bq">
<span style="font-family: inherit;">S</span>illoin mentiin sinne purkamaan ja lähdettiin ihan kaverin kans ulkomaille. Ja siellä oli vapaampaa. – – Ja meillä kummallaki oli [vuonna 1962] ensimmäinen ulkomaanmatka sitte. Me käytiin Tukholmassa ja Kööpenhaminassa. Oli tietenki saatu paikoista tietoja niiltä, jokka oli aikasemmin käyneet. Tukholmassa Bernsin baarissa poikettiin ja sitte Kööpenhaminassa oli useitaki paikkoja.</blockquote>
<h3>
Keihäsmatkoja</h3>
<span style="font-family: inherit;"><br /></span>
<span style="font-family: inherit;">Kuusikymmentäluvun viimeisistä hengenvedoista alkanut </span><i style="font-family: inherit;">gay
liberation</i><span style="font-family: inherit;"> teki homomatkailusta lopullisesti teollista toimintaa. Gordon
Waittin ja Kevin Markwellin </span><i style="font-family: inherit;">Gay tourism </i><span style="font-family: inherit;">-kirjan mukaan sen osatekijöitä
olivat homojen pyörittämät majoituspalvelut, homoihin keskittyneet matkakohteet
ja matkanjärjestäjät sekä Pride-festivaalit ja muut vuotuiset tapahtumat.</span></div>
<div class="Potsikko">
<span style="font-family: inherit;"><br /></span></div>
<div class="Potsikko">
<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: right; margin-left: 1em; text-align: right;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi97BNENuWk_Z7FYFqckV9sdsZsWYZ2HVPTQUplkPZjdkIN8pv3B-cVcs3G9ZYIg-CHirRhhrHspXHR0dARULpNP-uhNMMAmoOCWaaMdpskrGEhBEqMTPnHMMuw9aafjqGgXKfjGfM6R-8/s1600/M014+3233+424.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi97BNENuWk_Z7FYFqckV9sdsZsWYZ2HVPTQUplkPZjdkIN8pv3B-cVcs3G9ZYIg-CHirRhhrHspXHR0dARULpNP-uhNMMAmoOCWaaMdpskrGEhBEqMTPnHMMuw9aafjqGgXKfjGfM6R-8/s400/M014+3233+424.jpg" width="245" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption">Kuva: Suomen Rautatiemuseo.</td></tr>
</tbody></table>
<span style="font-family: inherit;">Waitt ja Markwell toteavat, että homomatkailubisneksen
kohderyhmäksi valikoituivat valkoiset, anglosaksiset ja keskiluokkaiset
kaupunkilaishomot. Heillä kun oli suhteellisen suuret käytettävissä olevat
tulot ja edellytyksiä ylläpitää uutta keskiluokkaiseen kulutusideologiaan
pohjautuvaa </span><i style="font-family: inherit;">gay lifestylea</i><span style="font-family: inherit;">, homoelämäntapaa, jonka olennaisena osana
nähtiin matkailu.</span></div>
<div class="Potsikko">
<span style="font-family: inherit;"><br /></span></div>
<div class="Potsikko">
<span style="font-family: inherit;">Teollisen homomatkailun raamatuksi muodostui vuodesta 1970
julkaistu </span><i style="font-family: inherit;">Spartacus international gay guide</i><span style="font-family: inherit;">. Sen ja homolehdissä
julkaistujen mainosten ja matkajuttujen avulla homomiehet pystyivät kätevästi
suunnittelemaan ”gettolomia” kohteisiin, joissa saattoi yöpyä homohotelleissa, syödä
homoravintoloissa ja -kahviloissa, tanssia homoyökerhoissa ja tavata toisia
miehiä seuranhakupaikoilla tai bordelleissa.</span></div>
<div class="Potsikko">
<span style="font-family: inherit;"><br /></span></div>
<div class="Potsikko">
<span style="font-family: inherit;">Seitsemänkymmentäluvun loppuun mennessä oli syntynyt
kokonainen infrastruktuuri matkatoimistoineen, majoitusvarauspalveluineen,
matkapaketteineen ja kiertomatkoineen sekä matkakohteineen. Nämä homojen
omistamat tai pyörittämät yritykset pystyivät tyydyttämään homomatkailijoiden
tarpeet huomattavasti Keihäsmatkoja paremmin, vaikka firman nimi sinänsä
lupaili paljon.</span></div>
<div class="Potsikko">
<span style="font-family: inherit;"><br /></span></div>
<div class="Potsikko">
<span style="font-family: inherit;">Kahdeksankymmentäluvulla homomatkailuyritysten määrä
jatkoi Waittin ja Markwellin mukaan nopeaa kasvuaan osana länsimaisen
homokulttuurin yleistä kaupallistumista. Ei siis ihme, että tätä pinkkiä rahaa
alkoivat 1990-luvun alussa tavoitella homoyrittäjien lisäksi myös
”homomyönteiset” toimijat: lentoyhtiöt, hotelliketjut ja kaupunkien
matkailuorganisaatiot. Seurauksena oli homoturismin osittainen
valtavirtaistuminen.</span><br />
<span style="font-family: inherit;"><br /></span>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg88n1p5ygrbPzaSd0IM1Li11iplBtVTq8ycR83B19GOiOSWoS9QJeUA7byo05cuj8u9HHkWSEzIKOZKti58s3HK4pBWbaxG6tQ6EWQKct5IB1E-8chBQMly-icaB24tYKuumRIYh8tXEw/s1600/HKMS000005+00001241.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg88n1p5ygrbPzaSd0IM1Li11iplBtVTq8ycR83B19GOiOSWoS9QJeUA7byo05cuj8u9HHkWSEzIKOZKti58s3HK4pBWbaxG6tQ6EWQKct5IB1E-8chBQMly-icaB24tYKuumRIYh8tXEw/s640/HKMS000005+00001241.jpg" width="614" /></a></div>
<span style="font-family: inherit;"><br /></span>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhavCcWGdmz3f97O76FHpRBCVYpFWbFEp84uxLs61pgNLPH7U2P-GgiiFMVezd5Rc1QIsPomUxuZILzjiwRbeedbasztLl_ANOl-wrGVeoE1Ca0bHK5KJNbnFTyTd39ZiGIgXHOndsWEQ8/s1600/HKMS000005+0000123d.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhavCcWGdmz3f97O76FHpRBCVYpFWbFEp84uxLs61pgNLPH7U2P-GgiiFMVezd5Rc1QIsPomUxuZILzjiwRbeedbasztLl_ANOl-wrGVeoE1Ca0bHK5KJNbnFTyTd39ZiGIgXHOndsWEQ8/s640/HKMS000005+0000123d.jpg" width="610" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><div class="MsoNormal" style="line-height: normal; margin-bottom: .0001pt; margin-bottom: 0cm; text-align: right;">
<span style="font-family: "times new roman" , "serif"; font-size: 9.5pt;">Helsinki-Vantaan lentokentän matkustajaterminaali ja Finnairin
matkustajakone DC-10 (”Iso Antti”) vuonna 1977. </span></div>
<div style="text-align: right;">
<span style="font-family: "times new roman" , "serif"; font-size: 9.5pt; line-height: 115%;"><span style="font-family: "times new roman" , serif; font-size: 9.5pt;">Kuvat: Volker von Bonin / Helsingin kaupunginmuseo.</span></span></div>
<span style="font-family: "times new roman" , "serif"; font-size: 9.5pt; line-height: 115%;">
</span></td></tr>
</tbody></table>
<h3>
<span style="font-family: inherit;">Suomalaispoikia maailmalla</span></h3>
<span style="font-family: inherit;"><br /></span>
<span style="font-family: inherit;">Myös sateenkaareville suomalaispojille oli seitsemänkymmentä- ja
kahdeksankymmentäluvuilla oli jo omaa ryhmämatkatarjontaa, kuten vanhoista
suomalaisista homolehdistä voi päätellä.</span></div>
<div class="Potsikko">
<span style="font-family: inherit;"><br /></span></div>
<div class="Potsikko">
<span style="font-family: inherit;">”Keväällä matkaamme Amsterdamiin ja Etelä-Eurooppaan.
Lisätietoja puh. 320 679”, mainosti Club Cabaret -homotanssien järjestäjä </span><i style="font-family: inherit;">Seta</i><span style="font-family: inherit;">-lehdessä
1/83. Teoksessa </span><i style="font-family: inherit;">Karanteeni: kuinka aids tuli Suomeen</i><span style="font-family: inherit;"> (2014) mainitaan
myös Amsterdamiin, Länsi-Berliiniin, New Yorkiin sekä Välimeren
rantakohteisiin tehdyt homojen ryhmämatkat.</span></div>
<div class="Potsikko">
<span style="font-family: inherit;"><br /></span></div>
<div class="Potsikko">
<span style="font-family: inherit;">Näistä matkoista minulla ei ole tarkempaa tietoa, mutta
suomalaispoikien maailmanmatkailua on dokumentoitu monipuolisesti </span><i style="font-family: inherit;">96</i><span style="font-family: inherit;">-homolehdessä
(1969–1986) tiuhaan ilmestyneissä matkajutuissa. </span><i style="font-family: inherit;">Ysikutosessa </i><span style="font-family: inherit;">julkaistiin
myös ”matkaoppaita”, joissa listattiin esimerkiksi Euroopan homoimpia
kesälomakohteita.</span></div>
<div class="Potsikko">
<span style="font-family: inherit;"><br /></span></div>
<div class="Potsikko">
<span style="font-family: inherit;">Vanhoja </span><i style="font-family: inherit;">Ysikutosia</i><span style="font-family: inherit;"> lehteilemällä on helppo
allekirjoittaa jutun alussa mainitsemani Gordon Waittin ja Kevin Markwellin
teesi: homomatkailu on kytkeytynyt vahvasti nimenomaan seksuaalisiin
mahdollisuuksiin. Ennen muinoin homoja eivät tuntuneet lainkaan kiinnostavan
shoppailuvinkit, vaan lomasuunnittelun
helpottamiseksi laaditut lehtijutut toimivat kirjaimellisesti </span><i style="font-family: inherit;">puska</i><span style="font-family: inherit;">radioina. Ne listasivat siis kaupunkien homobaareja, -saunoja ja -puistoja
ja antoivat suomalaispojille käytännön eloonjäämisvinkkejä.</span></div>
<div class="Potsikko">
<span style="font-family: inherit;"><br /></span></div>
<div class="Potsikko">
<span style="font-family: inherit;">Esimerkiksi </span><i style="font-family: inherit;">Ysikutosessa</i><span style="font-family: inherit;"> 6–8/77 ilmestyneessä
oppaassa ”Kesä-Eurooppa” varoitetaan ensikertalaisia ottamasta mukaan kalliita
esineitä tai suuria rahasummia. Nolojen tilanteiden välttämiseksi muistutetaan
myös, että ”viimekesäinen jytädisko saattaa olla tänä kesänä rauhallinen
kaikkien suosima ruokapaikka”. ”Puistovahteja” varoitetaan puolestaan
suorasanaisesti yöllisten homopuistojen ja rautatieasemien rikollisesta
menosta: ryöstöistä ja jopa murhista. Suositut baarit mainitaan yleensä turvallisiksi
kohteiksi, mutta ”kaverin kanssa matkustavia” varoitetaan suuren maailman
houkutuksista siteeraamalla erästä kitkerää lukijakirjettä:</span><br />
<blockquote class="tr_bq">
– – <span style="font-family: inherit;">eikä oltu vielä kuin Tukholmassa, niin tuo vuoden kotona
tiiviisti istunut ”nunna” alkoi elää tavalla, jota en ollut osannut kuvitella
etukäteen. Kun Piperska Murenin henkilökuntaankin kuuluvat joutuivat hänen laajan mielenkiintonsa kohteeksi, mittani oli täysi. Sitten otimme lujasti yhteen ja sain kuulla fraasit vapaudesta, omistamisesta jne. Saatoin hänet rautatieasemalle, tyrkkäsin Hampuriin menevään
junaan ja itse ajoin suorinta tietä Värtaniin odottamaan seuraavan laivan
lähtöä Suomeen. Tällä kertaa opin, ettei ”häämatkaa” ja kuherruskuukautta pidä
viettää mannermaan meikäläispaikoissa.</span></blockquote>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEixBQYCkB41gs4kaWMFx9Vmr1RLA2C5xe4mcvNdtQebofygXz2bP2iV-NUtvUAMTWpz63lUXdLrxUKRX9T7yBMQYCvNxrXh_EldeRmD9foHeEn8EAVEpYYU1UZehqeFU0tZ6Gu0K3-ptVI/s1600/75170_v754201e60_0.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="454" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEixBQYCkB41gs4kaWMFx9Vmr1RLA2C5xe4mcvNdtQebofygXz2bP2iV-NUtvUAMTWpz63lUXdLrxUKRX9T7yBMQYCvNxrXh_EldeRmD9foHeEn8EAVEpYYU1UZehqeFU0tZ6Gu0K3-ptVI/s640/75170_v754201e60_0.jpg" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: right;">”Martti houkuttelee pojat malleiksi taiteilijalle, joka sanoo tekevänsä suomalaisten muistomerkkiä Skeppsbrolle. Taiteilijan ateljeessa Antti hermostuu miehen ilmeisistä homoseksuaalisista lähentelyistä ja lähtee. Martti ottaa taiteilijalta väkisin tämän lupaamat rahat ja iskee miehen maahan niin, että tämä satuttaa itsensä.”<br />
<span style="font-size: 12.8px;">Still-kuva Kaarlo Nuorvalan elokuvasta </span><i style="font-size: 12.8px;">Viettelysten tie</i><span style="font-size: 12.8px;"> (1955) ja t</span><span style="font-size: 12.8px;">eksti: Elonet.</span></td></tr>
</tbody></table>
<h3>
First we take Manhattan</h3>
<span style="font-family: inherit;"><br /></span>
<span style="font-family: inherit;">Blogissa alkaa seuraavaksi uusi juttusarja
”Suomalaispoikia maailmalla”, joka pohjautuu </span><i style="font-family: inherit;">Ysikutosen </i><span style="font-family: inherit;">matkajuttuihin
ja niitä taustoittaviin teksteihin. Juttusarjassa Hulivilipoika vierailee
maailman metropoleissa ja katselee katukuvaa 1960–1980-lukujen suomalaisten
homomatkailijoiden silmin.</span></div>
<div class="Potsikko">
<span style="font-family: inherit;"><br /></span></div>
<div class="Potsikko">
<span style="font-family: inherit;">Juttusarjan otsikko viittaa Kaarlo Nuorvalan ohjaamaan
elokuvaan </span><i style="font-family: inherit;">Viettelysten tie</i><span style="font-family: inherit;"> (1955), jonka homoseksuaalista sivujuonnetta
Tuula Juvonen analysoi </span><i style="font-family: inherit;">Varjoelämää</i><span style="font-family: inherit;">-kirjassaan. Elokuvan työnimenä
oli </span><i style="font-family: inherit;">Suomalaispoikia Tukholmassa</i><span style="font-family: inherit;">, ja siihen sisältyy kohtaus,
jossa miehekkäät suomalaispojat joutuvat naismaisen ruotsalaistaiteilijan
lähentelemiksi. Tästä tukalasta tilanteesta selvittiin luonnollisesti vain
väkivalloin.</span></div>
<div class="Potsikko">
<span style="font-family: inherit;"><br /></span></div>
<div class="Potsikko">
<span style="font-family: inherit;">Nyt asetelma kääntyy päälaelleen, kun tutustumme suomalaispoikiin, jotka
lähtivät maailmalle nimenomaan löytääkseen samasukupuolista seuraa. Unohtakaa
siis nyrkit ja perkeleet, kiinnittäkää istuinvyöt ja varautukaa elämänne
kyytiin. First we take Manhattan…</span><br />
<br />
<a href="http://hulivilipoika.blogspot.fi/2016/10/suomalaispoikia-maailmalla-matkalla.html">Suomalaispoikia maailmalla: Matkalla rapakon takana 1/2</a><br />
<span style="font-family: inherit;"><br /></span>
Samasta aiheesta ja aiheen sivusta:<br />
<a href="http://hulivilipoika.blogspot.fi/2014/01/homohistoriallinen-tukholma-puistot.html" target="_blank">Homohistoriallinen Tukholma – puistot, baarit ja pisuaarit</a></div>
<div class="Potsikko">
<a href="http://hulivilipoika.blogspot.fi/2016/04/down-by-laituri-leonard-fink-ja.html" target="_blank">Down by the laituri – Leonard Fink ja rantojen miehet</a> (1970-luvun New Yorkista)</div>
<div class="Potsikko">
<a href="http://hulivilipoika.blogspot.fi/2013/10/isieni-mailla-gay-sex-in-70s.html" target="_blank">Isieni mailla: ”Gay sex in the 70s</a>” (1970-luvun New Yorkista)</div>
<div class="Potsikko">
<a href="http://hulivilipoika.blogspot.fi/2014/09/menneiden-kesien-muistolle-tom-bianchin.html" target="_blank">Menneiden kesien muistolle: Tom Bianchin ”Fire Island Pines – polaroids 1975–1983”</a> (Fire Islandin lomakohteesta)</div>
</div>
<div class="Potsikko">
<br /></div>
Hulivilipoikahttp://www.blogger.com/profile/00174148253348186615noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-6119682259042511272.post-16658722010425657922016-08-02T16:38:00.000+03:002016-08-02T17:18:20.858+03:00Samettiraivo – self helpiä homomiehille<div class="p1">
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjBQgDI79NGs4gjaKiSVerLFpnyd5lb2vBL4WfjTBndS_LqzD_p-2mBDngYyGfhwAUIvF12jmtLuZcmOSFx8m_VDVlRYTYRoPyXIyt8NNMFVvcIJPOpn71G5Ru13nUXQhUlhn1BR4wF864/s1600/IMG_8265-1-Rage.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="426" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjBQgDI79NGs4gjaKiSVerLFpnyd5lb2vBL4WfjTBndS_LqzD_p-2mBDngYyGfhwAUIvF12jmtLuZcmOSFx8m_VDVlRYTYRoPyXIyt8NNMFVvcIJPOpn71G5Ru13nUXQhUlhn1BR4wF864/s640/IMG_8265-1-Rage.jpg" width="640" /></a></div>
</div>
<div class="p1">
<span style="font-family: inherit;"><br /></span></div>
<div class="p1">
<span style="font-family: inherit;">Self help -kirjojen ahminen on tavattu mieltää lähes yhtä häpeälliseksi huviksi kuin homostelu. Kaltaisteni tukemiseksi päätinkin tulla kaapista ja myöntää auliisti, että olen päntännyt elämänkoulussa vähintään oman painoni verran omahoito-oppaita. Olen myös kokenut, että niistä on hyötyä.</span></div>
<div class="p1">
<i style="font-family: inherit;"><br /></i></div>
<div class="p1">
<i style="font-family: inherit;">Gay Kama Sutrasta </i><span style="font-family: inherit;">saattaa</span><i style="font-family: inherit;"> </i><span style="font-family: inherit;">toki</span><i style="font-family: inherit;"> </i><span style="font-family: inherit;">jäädä muistoksi vain hillitön niskajumi, ja yhdeksän oivalluksen tien kymmenes oivallus voi olla se, että koko kirja on hanurista. Yleensä kaikesta luetusta tarttuu mukaan edes jotakin hyödyllistä, ja joskus self help -kirjat ovat suorastaan mullistavia lukuelämyksiä. Juuri sellainen oli psykologi Alan Downsin </span><i style="font-family: inherit;">The velvet rage </i><span style="font-family: inherit;">(2005/2012) brittiläisen </span><i style="font-family: inherit;">Attitude</i><span style="font-family: inherit;">-homolehden päätoimittajalle.</span></div>
<div class="p1">
<span style="font-family: inherit;"><br /></span></div>
<div class="p1">
<span style="font-family: inherit;">Jonesin näkemykset häpeästä homomiesten elämää määrittävänä tekijänä olivat niin inspiroivia, että </span><i style="font-family: inherit;">Attitude</i><span style="font-family: inherit;"> alkoi muutama vuosi sitten tarjota lisää palstatilaa aivan tavallisille miehille ja heidän tarinoilleen, parisuhteilleen ja kauneusihanteita uhmaaville vartaloilleen. Samalla lehti alkoi tarttua määrätietoisesti homomiesten moninaisiin haasteisiin, kuten päihde- ja mielenterveysongelmiin sekä sukupuolitauteihin.</span></div>
<div class="p1">
<span style="font-family: inherit;"><br /></span></div>
<div class="p1">
<span style="font-family: inherit;">Aika hyvin yhdeltä kirjalta, tuumin ja tartuin </span><i style="font-family: inherit;">The velvet rageen</i><span style="font-family: inherit;"> sormet syyhyten. Mikä ihmeen </span><i style="font-family: inherit;">samettiraivo</i><span style="font-family: inherit;">?</span></div>
<div class="p1">
<span style="font-family: inherit;"><br /></span></div>
<div class="p3">
<h4>
<span class="s1"><span style="font-family: inherit;"><b>Homomiehen kolme elämää</b></span></span></h4>
</div>
<div class="p3">
<span class="s1"><span style="font-family: inherit;"><br /></span></span></div>
<div class="p3">
<span class="s1"><span style="font-family: inherit;">Lukemattomia homomiehiä terapoinut Alan Downs on päätynyt siihen, että elämäämme määrittää kyky käsitellä häpeää. Haasteessa epäonnistuminen saattaa johtaa itsetuhoisuuteen, kuten seksi- ja päihderiippuvuuteen, tai vaikkapa uuvuttavaan täydellisyyden tavoitteluun työssä ja vapaa-aikana. Häpeän vastineeksi Downs ei siten tarjoa perinteistä homoylpeyttä, vaan aitoutta, jonka kultivoimiseen hän lupaa tarjota kirjassaan työkaluja.</span></span></div>
<div class="p3">
<span class="s1"><span style="font-family: inherit;"><br /></span></span></div>
<div class="p3">
<span class="s1"><span style="font-family: inherit;">Downsin mukaan homomiesten henkisessä kehityksessä on kolme vaihetta, joiden keskiössä on nimenomaan häpeän kohtaaminen. Ensimmäisessä vaiheessa ollaan kaapissa <i>häpeän vallassa</i>. Kaapistatulon jälkeisessä vaiheessa keskitytään <i>häpeän häivyttämiseen</i> siten, että pyritään olemaan entistä kauniimpia, rohkeampia, menestyksekkäämpiä tai miehekkäämpiä.</span></span></div>
<div class="p3">
<span class="s1"><span style="font-family: inherit;"><br /></span></span></div>
<div class="p3">
<span class="s1"><span style="font-family: inherit;">Kolmas vaihe on <i>aitouden vaaliminen</i>. Siinä pyritään rakentamaan omiin kiinnostuksen kohteisiin ja arvoihin perustuvaa elämää sen sijaan, että yritettäisiin epätoivoisesti vakuuttua omasta haluttavuudesta tai rakastettavuudesta. Kolmanteen vaiheeseen pääseminen on kaikkein haastavinta, ja osalle meistä se jää haaveeksi. Seuraukset voivat olla tuhoisia itselle ja muille.</span></span></div>
<div class="p3">
<span class="s1"><span style="font-family: inherit;"><br /></span></span></div>
<div class="p3">
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhiR-UWo9P1i3B0L-XSbTAwiDKRke-FxvnK9tfcboz8jW4ysN7_DXE5FKkHIt20rrYrKd1usUxbtSNFa8kyPXIWMyB4EPIxChpLgIyG9ualJCjlgNVMvLiQ5YQEGJw9oJ8Eq2tG3T3H02k/s1600/IMG_8269-1-Rage.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="426" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhiR-UWo9P1i3B0L-XSbTAwiDKRke-FxvnK9tfcboz8jW4ysN7_DXE5FKkHIt20rrYrKd1usUxbtSNFa8kyPXIWMyB4EPIxChpLgIyG9ualJCjlgNVMvLiQ5YQEGJw9oJ8Eq2tG3T3H02k/s640/IMG_8269-1-Rage.jpg" width="640" /></a></div>
<br /></div>
<div class="p3">
<h4>
<span class="s1"><span style="font-family: inherit;">Kaunistelun ammattilaisia</span></span></h4>
</div>
<div class="p3">
<span style="font-family: inherit;"><br /></span></div>
<div class="p3">
<span style="font-family: inherit;">Useimpia homoja: tyttömäisiä, poikamaisia, isän poikia, mammanpoikia, hoikkia, pulskia, kiusattuja ja kiusaajia yhdistää varhainen kokemus omasta erilaisuudesta ja siihen liittyvä häpeä. Kuten Alan Downs toteaa, homopoika varttuu heteromiesten hallitsemassa maailmassa, jossa ihaillaan miehistä valtaa ja jossa homoseksuaalisuus on perinteisesti mielletty pahimmaksi miehisyyden loukkaukseksi.</span></div>
<div class="p3">
<span style="font-family: inherit;"><br /></span></div>
<div class="p3">
<span class="s1"><span style="font-family: inherit;">Kun ympäristö ei <i>validoi</i> eli vahvista omaa erilaisuutta myönteisellä tavalla todeksi, erilaisuus alkaa tuntua häpeälliseltä vaillinaisuudelta. Viimeistään murrosiässä poika tajuaa, että juuri hän on se kuuluisa ”vitun homo”. Moni meistä on kuitenkin jo ennen sitä saanut kuulla epäkelpoudestaan kotona, leikkikentällä, harrastuksissa tai vaikkapa seurakunnassa ja jäänyt ilman samaa validointia, josta muut pojat ovat päässeet osallisiksi.</span></span></div>
<div class="p3">
<span style="font-family: inherit;"><br /></span></div>
<div class="p3">
<span style="font-family: inherit;">Niinpä homopoika oppii lohkomaan itsensä osiin – kätkemään häpeää aiheuttavat puolet ja korostamaan niitä, joilla saa vahvistusta. Joku meistä oli ehkä se koulukiusattu, josta tuli ilmiömäinen koulumenestyjä. Tai se pullukka, joka muuttui rantaleijonaksi. Tai se parjattu poika nimeltä Päivi, josta tuli lopulta stylisti.</span></div>
<div class="p3">
<span style="font-family: inherit;"><br /></span></div>
<div class="p3">
<span style="font-family: inherit;">Alan Downsin mukaan ei ole mikään ihme, että homomiehet ovat muoti-, kauneus-, kunto-, kukka- ja sisustusguruina todellisia julkisivuremonttien asiantuntijoita. Me tiedämme, miten asiat saadaan näyttämään hyvältä, koska olemme pienestä pitäen oppineet piilottamaan likaisilta tuntuvia totuuksia ”samettiesiripun” taakse saadaksemme hyväksyntää ja vahvistusta.</span></div>
<div class="p3">
<span style="font-family: inherit;"><br /></span></div>
<div class="p3">
<span style="font-family: inherit;">Upeakroppainen adonis voi silti tuntea itsensä ainaiseksi läskimoosekseksi ja menestyjä luuseriksi, koska hänen saamansa ”tykkäykset” kohdistuvat vain prameaan julkisivuun eivätkä siksi tunnu aidoilta. Ilman aitoa vahvistusta taas ei synny vahvaa itsetuntoa, ja seurauksena on yliherkkyys pienimmillekin loukkauksille ja taipumus reagoida niihin raivokkaasti.</span></div>
<div class="p3">
<span style="font-family: inherit;"><br /></span></div>
<div class="p3">
<span style="font-family: inherit;">Tämä esiripun takaa kumpuava </span><i style="font-family: inherit;">samettiraivo</i><span style="font-family: inherit;"> kohdistuu Alan Downsin mukaan joko ympäristöön, mikä aiheuttaa jatkuvaa kitkaa pari- ja ystävyyssuhteissa sekä työelämässä, tai omaan itseen. Sisäistetty raivo voi ilmetä itseinhona tai masennuksena ja monenlaisena itsetuhoisena käytöksenä, kuten päihteiden väärinkäyttönä, suojaamattomana seksinä ja taloudellisena holtittomuutena.</span><span style="font-family: inherit;"> </span><br />
<span style="font-family: inherit;"><br /></span>
<span style="font-family: inherit;">”Raivo on kaikkien homomiesten verivihollinen, jonka todellinen luonne ymmärretään vasta, kun olemme maksaneet kovan hinnan”, Downs toteaa.</span></div>
<div class="p3">
<span style="font-family: inherit;"><br /></span></div>
<div class="p3">
<h4>
<span style="font-family: inherit;"><b>Häpeän vallassa</b></span></h4>
</div>
<div class="p3">
<span style="font-family: inherit;"><br /></span></div>
<div class="p3">
<span style="font-family: inherit;">Downsin jaottelussa homomiehen elämän ensimmäistä, vaikeinta ja vahingoittavinta vaihetta hallitsee homouteen liittyvä häpeä. Pitääkseen häpeän aisoissa hän pyrkii välttelemään kaikkia tilanteita, ihmisiä ja tunteita, jotka sen laukaisevat. Välttelyn äärimmäisimpänä muotona on itsemurha, joka on yhä hälyttävän yleinen ratkaisu sateenkaarinuorten keskuudessa. Tavallisempaa on kuitenkin oman seksuaalisuuden kieltäminen, joka voi ilmetä vaikkapa holtittomina naissuhteina, homovihana (esim. homovastaiset poliitikot ja Orlandon joukkomurha) tai elämän lohkomisena julkiseen ja salattuun.</span></div>
<div class="p3">
<span style="font-family: inherit;"><br /></span></div>
<div class="p3">
<span style="font-family: inherit;">Nimenomaan lohkominen – esimerkiksi homouden peittely työkavereilta ja perheenjäseniltä – on Downsin mukaan ykkösvaiheen ongelmallisimpia käyttäytymismuotoja. Lohkominen saattaa myös jatkua pitkään sen jälkeen, kun ykkösvaihe on jo ohitettu.</span></div>
<div class="p3">
<span style="font-family: inherit;"><br /></span></div>
<div class="p3">
<span style="font-family: inherit;">Yleisiä ja sitkeitä häpeänhallintakeinoja ovat lisäksi anonyymi seksi ja päihteiden väärinkäyttö sekä niiden yhdistelmät. Molemmilla on homokulttuurissa pitkät perinteet. Olen itse menettänyt viinalle jo kolme ystävää, ja ulkomaisista homolehdistä voi toistuvasti lukea huumeidenkäyttöön liittyvistä ongelmista. Viimeksi lehdissä on kohistu lähes epidemiaksi laajenneesta </span><i style="font-family: inherit;">chemsex</i><span style="font-family: inherit;">- eli seksihuumekulttuurista.</span></div>
<div class="p3">
<span style="font-family: inherit;"><br /></span></div>
<div class="p3">
<span class="s1"><span style="font-family: inherit;">Homomiehen elämän ensimmäinen vaihe kulminoituu Downsin mukaan seksuaalisuuteen liittyvään identiteettikriisiin, joka ratkeaa joko oman homouden kieltämisellä tai sen myöntämisellä. Useimmat kuvaukset homomiehen identiteettikehityksestä päättyvät jälkimmäiseen vaihtoehtoon: <i>coming outiin</i> ja homoylpeyden omaksumiseen. Lisää vain <i>I will survive</i>, Pride-kulkue ja kahmalokaupalla konfettia – this bitch is out and proud!</span></span></div>
<div class="p3">
<span class="s1"><span style="font-family: inherit;"><br /></span></span></div>
<div class="p3">
<span class="s1"><span style="font-family: inherit;">Alan Downs toteaa, että vaikka oman seksuaalisuuden paljastaminen on äärettömän helpottavaa, se johtaa uuteen sisäiseen kissanhännänvetoon. Kaapista tullut homomies tuntee yhä häpeän poltteen ja on toisaalta raivoissaan maailmalle, joka häneen häpeän iskosti. Nyt hän kyllä näyttäisi kaikille olevansa kylän kaunein ja ylpein!</span></span></div>
<div class="p3">
<br /></div>
<div class="p3">
<h4>
<span class="s1"><span style="font-family: inherit;"><b>Häpeää häivyttämässä</b></span></span></h4>
</div>
<div class="p3">
<span style="font-family: inherit;"><br /></span></div>
<div class="p3">
<span style="font-family: inherit;">Kun oma seksuaalisuus sinänsä lakkaa hävettämästä, homomiestä raastaa yhä varhain omaksuttu ja syvälle juurtunut kokemus omasta häpeällisestä vaillinaisuudesta. Sisimmässään hän kokee, että hän ei ole rakkauden arvoinen, joten hänen on tehtävä itsestään täydellisen rakastettava.</span></div>
<div class="p3">
<span style="font-family: inherit;"><br /></span></div>
<div class="p3">
<span class="s1"><span style="font-family: inherit;">Nyt keskiöön nousee Alan Downsin mukaan tämän syvään juurtuneen häpeän kompensointi kaikenlaisella pätemisellä: CV:istä pitää tehdä pitkiä ja komeita, kodeista näyttelyhuoneistoja, vaatekaapeista hulppeita, vartaloista täydellisiä, juhlista ylivertaisia tai some-minästä todella upee. Omanlaistaan pätemistä on myös se, että seksikokemuksia jahdataan kuin pokemoneja.</span></span></div>
<div class="p3">
<span class="s1"><span style="font-family: inherit;"><br /></span></span></div>
<div class="p3">
<span class="s1"><span style="font-family: inherit;">Vaikka kaikki ihmiset janoavat ja tarvitsevat vahvistusta muilta, epätoivoisella pätemisellä ansaittu validointi kohdistuu lopulta julkisivuun eikä koskaan täysin tyydytä. Päinvastoin se synnyttää samettiesiripun takaa kumpuavaa raivoa itseä ja muita kohtaan. ”Kun mikään ei tunnu miltään, kipu korvaa ystävän”, laulaa Chisu ja kuvaa osuvasti sitä, miten masennus voi vallata näennäisen täydellisissä puitteissa elävän homomiehen. </span></span></div>
<div class="p3">
<span class="s1"><span style="font-family: inherit;"><br /></span></span></div>
<div class="p3">
<span class="s1"><span style="font-family: inherit;">Tässä kehitysvaiheessa homomiehet ovat Downsin mukaan myös kaikkein herkimpiä mille tahansa koetulle invalidoinnille – vitseille, tölväisyille, kritiikille, huomautuksille, saamatta jääneille kehuille tai vaikkapa torjutuksi tulemiselle sängyssä. Kaikki tämä on vaarassa romauttaa koko samettiesiripun ja paljastaa sen takana lymyilevän pienen pelkäävän ja häpeävän pojan.</span></span></div>
<div class="p3">
<span class="s1"><span style="font-family: inherit;"><br /></span></span></div>
<div class="p3">
<span class="s1"><span style="font-family: inherit;">Ratkaisuna sietämättömältä tuntuvaan tilanteeseen on se, että homomies pyrkii joko välttelemään henkilöä, joka saa hänet tuntemaan näin, tai käy suoraan hyökkäykseen. Ja kas, herra otti loparit, antoi alaiselleen potkut tai poikaystävälleen kenkää, harvensi kaverilistaansa, aloitti mykkäkoulun tai tyhjensi pajatson verbaalisesti.</span></span></div>
<div class="p3">
<span class="s1"><span style="font-family: inherit;"><br /></span></span></div>
<div class="p3">
<span class="s1"><span style="font-family: inherit;">Alan Downs toteaa osuvasti, että herkkyys invalidoinnille tekee homomiehistä kakkosvaiheessa toistensa invalidoinnin mestareita. Rakkaussuhteissa tämä voi ilmetä seksin pihtaamisena ja ystävyyssuhteissa kyvyttömyytenä antaa toiselle kehuja ja kannustusta tai taipumuksena esittää rivien välistä kritiikkiä aiheesta kuin aiheesta.</span></span></div>
<div class="p3">
<br /></div>
<div class="p3">
<span class="s1"><span style="font-family: inherit;">Stereotyyppinen narttumainen ja kitkerä hintti on pohjimmiltaan kakkosvaiheeseen juuttunut homomies, joka osaa odottaa invalidointia joka tilanteessa ja tarjoaa muille sitä samaa korkojen kanssa: ”Älä kuule tule ämmä mulle puhumaan, tai…!” </span></span></div>
<div class="p3">
<span class="s1"><span style="font-family: inherit;"><br /></span></span></div>
<div class="p3">
<span class="s1"><span style="font-family: inherit;">Ratkaisuna tilanteeseen on Downsin mukaan se, että homomies löytää aidon validoinnin salaisuuden. Se taas on mahdollista vain, jos hän alkaa etsiä todellista minäänsä eikä tuhlaa energiaa julkisivun ylläpitoon. Todellisen minän löytäminen edellyttää välttelyn lopettamista ja häpeän kohtaamista – sitä, että ihminen kohtaa sitkeät uskomuksensa omasta huonoudestaan silmästä silmään. Tämä tarkoittaa usein omien siihenastisten elämänvalintojen kyseenalaistamista ja arvoremonttia uuden suunnan löytämiseksi.</span></span></div>
<div class="p3">
<br /></div>
<div class="p3">
<span class="s1"><span style="font-family: inherit;">Alan Downs summaa, että olennaista ei ole tulla entistä henkevämmäksi, rikkaammaksi, pidetymmäksi, hehkeämmäksi tai nuorekkaammaksi. Olennaista on olla oma itsensä.</span></span><br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjTEmoaKdud9TRYFw_FNMFBEMY6EQJM2mNUaKwzu7OqOcZQ_ZCS9BD6ySjD6VDtRYGouuakXxJfAWb-5mN1-BWGuf22eZkRV5roqX2QG4aezKuIc2A-GAOzDEyYcHEdQ9G9drPvq6k8MTM/s1600/IMG_8273-1_rage.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="426" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjTEmoaKdud9TRYFw_FNMFBEMY6EQJM2mNUaKwzu7OqOcZQ_ZCS9BD6ySjD6VDtRYGouuakXxJfAWb-5mN1-BWGuf22eZkRV5roqX2QG4aezKuIc2A-GAOzDEyYcHEdQ9G9drPvq6k8MTM/s640/IMG_8273-1_rage.jpg" width="640" /></a></div>
</div>
<div class="p3">
<span class="s1"><span style="font-family: inherit;"><br /></span></span></div>
<div class="p3">
<h4>
<span class="s1"><span style="font-family: inherit;"><b>Aitouden vaaliminen</b></span></span></h4>
</div>
<div class="p3">
<span class="s1"><span style="font-family: inherit;"><br /></span></span></div>
<div class="p3">
<span class="s1"><span style="font-family: inherit;">Homomiehen kehityskaaren kolmas ja viimeinen vaihe on matka kohti aitoutta ja hyväksyntää ja elämisen arvoista elämää. Se merkitsee loppua häpeän välttelylle ja häivyttämiselle ja on Alan Downsin kokemuksen mukaan useimmille melkoista etsikkoaikaa, koska siihenastinen arvomaailma joutuu kyseenalaistetuksi.</span></span></div>
<div class="p3">
<span class="s1"><span style="font-family: inherit;"><br /></span></span></div>
<div class="p3">
<span class="s1"><span style="font-family: inherit;">Kokemus hukassa ja tyhjän päällä olemisesta saattaa olla niin sietämätön, että se voi johtaa äkkivääriin ratkaisuihin: citykettu muuttaa maalle, vaihtaa nuorempaan tai hurahtaa kulttiin löytääkseen elämälleen tarkoituksen. Moinen hurja muodonmuutos voi kuitenkin estää sen, että ihminen löytää onnen omasta itsestään. </span></span></div>
<div class="p3">
<span class="s1"><span style="font-family: inherit;"><br /></span></span></div>
<div class="p3">
<span class="s1"><span style="font-family: inherit;">Asteittainen ja orgaanisesti tapahtuva muutos edellyttää epävarmuuden sietämistä ja sitä, että homomies kohdistaa pikaremontteihin ja esiripun takana piilotteluun käyttämänsä energian elämänsä perustusten korjaamiseen, hyväksyy itsensä täysipainoisesti ja karistaa siten kannoiltaan myrkyllisen häpeän. </span></span></div>
<div class="p3">
<span class="s1"><span style="font-family: inherit;"><br /></span></span></div>
<div class="p3">
<span class="s1"><span style="font-family: inherit;">Kun mies ei ole koko ajan olevinaan ja kätke pakonomaisesti kipujaan ja surujaan menestyvän, vihaisen, hauskan, lihaksikkaan tai vaikka muodikkaan ulkokuoren taakse, hän voi vihdoin saada myös aidolta tuntuvaa vahvistusta muilta ihmisiltä. Aito vahvistus mahdollistaa vapautumisen esiripun takaa kumpuavasta raivosta, joka myrkyttää ihmissuhteita ja johtaa oman itsen sabotointiin. Ihminen voi vihdoin tuntea tyytyväisyyttä elämäänsä.</span></span></div>
<div class="p3">
<br /></div>
<div class="p3">
<h4>
<span class="s1"><span style="font-family: inherit;"><b>Tyytyväinen homo</b></span></span></h4>
</div>
<div class="p3">
<span class="s1"><span style="font-family: inherit;"><br /></span></span></div>
<div class="p3">
<span class="s1"><span style="font-family: inherit;">Mistä homomiehen tyytyväisyys sitten koostuu? Samoista asioista kuin kaikkien muidenkin ihmisten tyytyväisyys – intohimosta, rakkaudesta ja <i>integriteetistä</i>, joka viittaa esimerkiksi rehellisyyteen tai eheyteen. Näistä pitäisi Alan Downsin mukaan tulla homomiehen elämän päätavoitteita myrkyllisestä häpeästä vapautumisen jälkeen.</span></span></div>
<div class="p3">
<span class="s1"><span style="font-family: inherit;"><br /></span></span></div>
<div class="p3">
<span class="s1"><span style="font-family: inherit;">Intohimon Downs määrittelee jostakin tekemisestä toistuvasti saatavaksi iloksi. Joku löytää intohimon työstä, joka tuo muutakin kuin vain mainetta ja mammonaa, kun taas toinen löytää sen uudesta harrastuksesta. Rakkaus taas syntyy Downsin mukaan toisen ihmisen seurassa toistuvasti koetusta ilosta – toisen seurassa viihtymisestä, tunnetason kohtaamisesta, yhteisistä perusarvoista. Ilman iloa ei ole tosirakkautta, toteaa Downs.</span></span></div>
<div class="p3">
<br /></div>
<div class="p3">
<span class="s1"><span style="font-family: inherit;">Integriteetti on vaikeasti suomentuva käsite, mutta tässä yhteydessä sen merkitys avautunee parhaiten <i>integraatio</i>-sanan kautta: vahvan integriteetin omaavan ihmisen eri puolet ovat yhdentyneet eheäksi kokonaisuudeksi. Homomiehelle integriteetti tarkoittaa Downsin mukaan piilottelun ja elämän lohkomisen lopettamista sekä täysipainoista elämistä. </span></span></div>
<div class="p3">
<span class="s1"><span style="font-family: inherit;"><br /></span></span></div>
<div class="p3">
<span class="s1"><span style="font-family: inherit;">Integriteetin saavuttaminen on homomiehen elämän tähtihetki matkalla häpeästä aitouteen, ja se edellyttää suoraviivaista käytöstä, valppautta suhteessa kaikenlaiseen peittelyyn ja salailuun sekä toimenpiteitä niiden lopettamiseksi silloinkin, kun salailu voisi tuntua järkevältä.</span></span></div>
<div class="p3">
<span class="s1"><span style="font-family: inherit;"><br /></span></span></div>
<div class="p3">
<span class="s1"><span style="font-family: inherit;">Hienoa, mutta miten tämä kaikki saavutetaan? Onko tässä pakko mennä ensin terapiaan ja ryöpätä muutamaan kertaan kaikki lapsuuden ja aikuisuuden traumat? Ei ole, sanoo psykoterapeutti Downs ja toteaa, että elämä muuttuu harjoittamalla elämäniloa lisääviä taitoja.</span></span></div>
<div class="p3">
<span class="s1"><span style="font-family: inherit;"><br /></span></span></div>
<div class="p3">
<span class="s1"><span style="font-family: inherit;">Kyse ei siis ole mistään suuresta ahaa-elämyksestä tai siitä, että luetaan jokin self help -kirja ja sillä hyvä. Tyytyväisyys saavutetaan, kun <i>tehdään</i> asioita, jotka voivat parantaa elämää ja lisätä tyytyväisyyttä. Eihän kotikaan tule vain sillä kuntoon, että lukee <i>KonMarin </i>– pitää myös marittaa!</span></span></div>
<div class="p3">
<span class="s1"><span style="font-family: inherit;"><br /></span></span></div>
<div class="p3">
<span class="s1"><span style="font-family: inherit;">Tekemisen tueksi Downs listaa kirjassaan liudan hyväksi havaitsemiaan elämäntaitoja perusteluineen ja ohjeineen. Taidot liittyvät elämänvalintoihin (”Käytä aikasi muiden hyväksynnän tavoittelun sijasta asioihin, jotka lisäävät omaa tyytyväisyyttäsi.”), myönteisten tunteiden lisäämiseen (”Vältä tuomitsemista aina kuin suinkin mahdollista.”, ”Kärsimysten huoppaaminen vain lisää kärsimystä.”, ”Kunnioita kehoasi”) ja ihmissuhteisiin (”Arvioi konfliktitilanteissa aina ensin omaa vastuutasi ennen muiden syyttelyä.”, ”Pohdi, onko tärkeämpää olla onnellinen vai aina oikeassa.” ja ”Älä koskaan validoi toisten epäaitoutta.”).</span></span></div>
<div class="p3">
<span style="font-family: inherit;"><br /></span></div>
<div class="p3">
<h4>
<span style="font-family: inherit;"><b>Keltaiset naakat</b></span></h4>
</div>
<div class="p3">
<i style="font-family: inherit;"><br /></i></div>
<div class="p3">
<i style="font-family: inherit;">The velvet rage</i><span style="font-family: inherit;"> herättää kaltaisessani omagurussa aitoa innostusta. Kuten käytännössä kaikki hyväksi havaitsemani self help -kirjat, se perustuu dialektiseen käyttäytymisterapiaan, joka rohkaisee meinaamisen sijasta menemiseen. Kirja ei siis tarjoa homomiehelle mitään passiivista helppoheikkihoitoa, vaan kunnon kyytiä. Kirjassa on myös todella paljon sellaista, millä on kaikupohjaa omassa sekä ystävieni ja tuttavieni elämässä.</span></div>
<div class="p3">
<span style="font-family: inherit;"><br /></span></div>
<div class="p3">
<span style="font-family: inherit;">Tuntuu, että pystyn nyt ymmärtämään itseäni ja muita entistä paremmin ja näkemään, millainen oma ja ystävieni kehityskaari on ollut homomiehinä. Tiedostan myös entistä paremmin sen, mistä oman käyttäytymiseni ja muiden käyttäytymisen kummallisuudet saattavat johtua, missä ovat omat ja muiden vahvuudet ja miksi jotkin ihmissuhteet toimivat kuin tanssi ja toiset eivät toimi kirveelläkään.</span></div>
<div class="p3">
<i style="font-family: inherit;"><br /></i></div>
<div class="p3">
<i style="font-family: inherit;">The velvet ragea</i><span style="font-family: inherit;"> lukiessani näin taas itseni pienenä poikana seurakunnan kerhossa, jossa kirmasin leikkitauolla tyttöjen kanssa tyllimekko päällä ja kohtasin ensimmäistä kertaa muiden poikien ivaa tavastani olla poika. Opin, mitä on erilaisuuteen liittyvä häpeä, ja tulevina vuosina opin sen vielä paremmin koulujen pihoilla ja käytävillä ala-asteelta lukioon. Opin myös sen, miten häpeää torjutaan rakentamalla menestyvän oppilaan julkisivu ja miten sen rakentaminen vie kaiken energian poistamatta silti omaa huonommuuden tunnetta.</span></div>
<div class="p3">
<span style="font-family: inherit;"><br /></span></div>
<div class="p3">
<span style="font-family: inherit;">Kun kirjoitin ylioppilaaksi luokkani parhain arvosanoin, se ei tuntunut oikein miltään. Se ei tuntunut mitään, koska kaikki menestyksellä saamani vahvistus kohdistui julkisivuun, jonka takana oli pieni häpeävä poika. Oli ajatus siitä, että jos muut kuin rakkaat ystäväni – ja heitä onneksi oli – olisivat tienneet homoudestani, he eivät olisi juhlineet minua. Esiripun takaa kumpusi juuri se samettiraivo, josta Downs kirjoitti, ja vihasin koko pirun tuppukylää. Halusin vain pois, pois, pois, looking for a good time. </span><span style="font-family: inherit;">Nyt 20 vuotta myöhemmin voin todeta, että elämässäni on paljon intohimoa ja rakkautta, mutta integriteetin kanssa on vielä töitä kuten useimmilla meistä.</span></div>
<div class="p3">
<span style="font-family: inherit;"><br /></span></div>
<div class="p3">
<span class="s1"><span style="font-family: inherit;"><i>The velvet ragen</i> luettuani ymmärrän paremmin sitäkin, mistä kumpuaa monien homojen pakonomainen tarve loukata toisia, yliherkkyytemme kaikenlaiselle kritiikille ja vahvistuksen puutteelle sekä taipumus reagoida koettuun kasvojen menetykseen raivokkaasti joko päin naamaa tai selän takana. Kaikki se nousee häpeästä, joka meihin on iskostunut, kun olemme kasvaneet tavalla tai toisella ”kirkontornin keltaisina naakkoina”. Samasta häpeästä nousee myös väsyttävä täydellisyyden tavoittelu, joka riivaa niin monia meistä yhdellä jos toisellakin elämänalueella.</span></span><br />
<span class="s1"><span style="font-family: inherit;"><br /></span></span>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj2ZmPT9VImnsfpGPVFgLXEe-1FQgv_3WF10ifarSwrOOAhcfj6Ig-TAJGiJvBISR1enSaxDD0vINwGL7-G1vSO19X4M7AVhiULiYq-WQqpi422v-5y76F8o0XuC85tvRGGOfbvotVGLzQ/s1600/IMG_8277-1-Rage.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="426" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj2ZmPT9VImnsfpGPVFgLXEe-1FQgv_3WF10ifarSwrOOAhcfj6Ig-TAJGiJvBISR1enSaxDD0vINwGL7-G1vSO19X4M7AVhiULiYq-WQqpi422v-5y76F8o0XuC85tvRGGOfbvotVGLzQ/s640/IMG_8277-1-Rage.jpg" width="640" /></a></div>
<b style="font-family: inherit;"><br /></b>
<b style="font-family: inherit;">Eläköön ristiriitaisuus</b><br />
<span style="font-family: inherit;"><br /></span>
<span style="font-family: inherit;">Tätä juttu kirjoittaessani olen koko ajan nähnyt selkäni takana kyynikon, joka suhtautuu tekstiin kuin aikuinen lapseen, joka kutsuu löytämäänsä kiveä timantiksi. ”Vai löysit sinä timantin…”</span></div>
<div class="p3">
<span style="font-family: inherit;"><br /></span></div>
<div class="p3">
<span style="font-family: inherit;">Ajatus siitä, että timantteja voi löytää Tillanderin lisäksi myös tienpölystä tuo mieleen Alan Downsin kirjan viimeisen elämänohjeen: arvosta ristiriitaisuutta. Epämiellyttävien ja vähemmän positiivisten tunteiden kieltäminen on usein syvemmän tyytymättömyyden kasvualusta</span><span style="font-family: inherit;">, kuten Downs kirjoittaa (oma käännös):</span></div>
<div class="p3">
<blockquote class="tr_bq">
<span style="font-family: inherit;">Postikorttien ruusuiset mietelauseet eivät tunnu uskottavilta, ja puskuritarrojen fraasit johtavat harvemmin elämänmuutoksiin. Itsetuntobuustaus ei yleensä muuta omaan itseen kohdistuvia tunteita, vaikka sitä harrastaisi kuinka. Miksi näin on? Siksi, että me emme usko tasapäistäviin tunneväittämiin, vaan tiedämme alitajuisesti, että elämän tärkeimmät asiat herättävät ristiriitaa. Arvosta ristiriitaisia tunteita varsinkin ihmissuhteissa, niin huomaat saavuttavasi aivan uuden aitouden tason, joka ennen pitkää vahvistaa ihmissuhteitasi ja tekee niistä antoisampia.</span></blockquote>
Samasta aiheesta ja aiheen sivusta:<br />
<a href="http://hulivilipoika.blogspot.fi/2016/06/se-on-hyvannakoinen-oikein.html" target="_blank">”Se on hyvännäköinen, oikein hyvännäköinen” – homot ja tyyli</a><br />
<a href="http://hulivilipoika.blogspot.fi/2016/03/vaasan-farssi-pohjalaista.html" target="_blank">Vaasan farssi – pohjalaista pervohistoriaa</a><br />
<a href="http://hulivilipoika.blogspot.fi/2014/03/seksuaalipakolainen-muistelee-olli.html">Seksuaalipakolainen muistelee: Olli Nuutisen </a><a href="http://hulivilipoika.blogspot.fi/2016/06/se-on-hyvannakoinen-oikein.html">”</a><a href="http://hulivilipoika.blogspot.fi/2014/03/seksuaalipakolainen-muistelee-olli.html" target="_blank">Kommentteja kahteen elämään</a><a href="http://hulivilipoika.blogspot.fi/2016/06/se-on-hyvannakoinen-oikein.html">”</a><br />
<a href="http://hulivilipoika.blogspot.fi/2015/08/enka-suostu-hapeemaan-kikka-homomiehen.html" target="_blank">”Enkä suostu häpeemään”: Kikka homomiehen tuntojen tulkkina</a></div>
Hulivilipoikahttp://www.blogger.com/profile/00174148253348186615noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6119682259042511272.post-85099645078845871102016-07-18T10:36:00.000+03:002016-09-02T14:01:42.642+03:00Viisi biisitärppiä 5<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgGF9PvlpQQOJeVF-ntGKW-9Swx-YhVnjHFYr-h-jbCzon_aGinfHtS4TcIyzbNORXNuFjG-Gyz-A_mZQU0Mwbo8vCvFdff6bOc_JbOaBRhnhbd7p5HTWhtvvY_1hWkWjqsPcBvmmPXQ0o/s1600/HKMS000005+km002scv.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgGF9PvlpQQOJeVF-ntGKW-9Swx-YhVnjHFYr-h-jbCzon_aGinfHtS4TcIyzbNORXNuFjG-Gyz-A_mZQU0Mwbo8vCvFdff6bOc_JbOaBRhnhbd7p5HTWhtvvY_1hWkWjqsPcBvmmPXQ0o/s640/HKMS000005+km002scv.jpg" width="610" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><div style="text-align: right;">
<span style="font-size: 12.8px;">Fazerin musiikkikaupan näyteikkunassa haettiin kesällä 1932 </span><i style="font-size: 12.8px;">Delicious</i><span style="font-size: 12.8px;">-elokuvalle </span><span style="font-size: 12.8px;">suomen- ja ruotsinkielistä nimeä. </span><span style="font-size: 12.8px;">Kuva: Olof Sundström / Helsingin kaupunginmuseo.</span></div>
<span style="font-size: 12.8px;">
</span></td></tr>
</tbody></table>
<div class="p1">
<span style="font-family: inherit;"><br /></span></div>
<div class="p1">
<span style="font-family: inherit;">Hulivilipojan Hi(n)ttimittarin kesälähetys antaa loma-Suomen alueraadeille viisi hyvää syytä virittää matka-tv:t kierolle kanavalle. Tämänkertaiset homorummutukset tuovat ihmeteltäväksi kehrääviä kolleja, epätoivoisia start-up-yrittäjiä, Lizan tahtiin laulavia poikia ja voimaannuttavia äitihahmoja. </span></div>
<div class="p1">
<br /></div>
<div class="p1">
<b style="font-family: inherit;">Baby Alpaca: <i>Teenage Graceland</i></b></div>
<div class="p1">
<div class="p1">
<span class="s1"><span style="font-family: inherit;"><br /></span></span></div>
<div class="p1">
<span class="s1"><span style="font-family: inherit;">Saanko esitellä uuden ylisöpön lemmikkini: alpakanpennun. Nykiläis-losilainen Baby Alpaca on Chris Kittrellin ja Zach McMillanin luotsaama bändi, jonka musiikkityyli on kirjaimellisesti ufolta kuulostavaa ”space folkia”. Itse en ole vielä osannut päättää kumpi oikeastaan on eteerisempi: bändin loppukeväästä ilmestynyt esikoislevy <i>Under water</i> vai Kittrellin kiharapilvessä keikkuva pää. Molemmat ovat joka tapauksessa oikein muumimukiinmeneviä.</span></span></div>
<div class="p1">
<span class="s1"><span style="font-family: inherit;"><br /></span></span></div>
<div class="p1">
<span class="s1"><span style="font-family: inherit;">Chris Kitrellin avuihin voi tutustua vaikka Baby Alpacan Instagram-tilillä, ja <i>Under waterin </i>parhaimmistoa<i> </i>ovat iki-ihana <i>Soaring highways </i>sekä tässä kuultava levyn ensimmäinen single <i>Teenage Graceland</i>. Kappale kumpuaa Kitrellin mukaan hänen omista kokemuksistaan koulukiusattuna homonuorena, mutta sanoituksesta tätä on vaikea päätellä. Pikemmin sitä voisi luonnehtia kaikille eksyneille nuorille suunnatuksi voimapuheeksi ja vastineeksi kadotettua sukupolvea kritisoivalle The Whon kappaleelle <i>Teenage wasteland </i>(1971).</span></span></div>
<div class="p1">
<span class="s1"><span style="font-family: inherit;"><br /></span></span></div>
<div class="p1">
<span class="s1"><span style="font-family: inherit;">Baby Alpacan <i>Teenage Graceland </i>viestittää, että on ok olla vähän hukassa, että se on osa nuoruuden kauneutta. Joutomaalle voi vielä nousta Graceland, jos siitä yhdessä sellainen tehdään: </span></span>”<span style="font-family: inherit;">It's our Graceland if we make it graceful.</span>”<br />
<span class="s1"><span style="font-family: inherit;"><br /></span></span>
<span class="s1"><span style="font-family: inherit;"><iframe allowtransparency="true" frameborder="0" height="380" src="https://embed.spotify.com/?uri=spotify%3Atrack%3A5MQIdoHf2dBNOMcomOmbEm" width="300"></iframe></span></span><br />
<span class="s1"><span style="font-family: inherit;"><b style="font-family: inherit;"><br /></b></span></span>
<span class="s1"><span style="font-family: inherit;"><b style="font-family: inherit;">Pet Shop Boys: <i>Twenty-something</i></b></span></span></div>
<div class="p1">
<span style="font-family: inherit;"><br /></span></div>
<div class="p1">
<span class="s1"><span style="font-family: inherit;">Pet Shop Boysin, tuon höyhenpuuhkaisen Kraftwerkin, levyt ovat viime vuosina pelkistyneet tavalla, joka tuo mieleen Helene Schjerfbeckin myöhäiskauden omakuvat. Muutama siveltimenveto tai sana riittää sanomaan saman, mikä ennen vaati suurta palettia ja värssytolkulla vakuuttelua. </span></span><br />
<span class="s1"><span style="font-family: inherit;"><br /></span></span>
<span class="s1"><span style="font-family: inherit;">Esimerkiksi PSB:n viimekeväisen <i>Super</i>-levyn alkupalana tarjoiltu <i>Inner sanctum</i> sisältää tasan neljä säettä musiikin mindfulnessia: ”In the inner sanctum / you’re a star / the girls, the guys / they all know who you are.” Puhut vähän, mutta asiaa, sanoisi ystäväni H. </span></span></div>
<div class="p1">
<span class="s1"><span style="font-family: inherit;"><br /></span></span></div>
<div class="p1">
<span class="s1"><span style="font-family: inherit;">Pet Shop Boys voisi koska tahansa heittäytyä nostalgia-aktiksi, mutta toistaiseksi heidän viljelemänsä nostalgiakin on ollut edistyksellistä. Esimerkiksi <i>Super</i>-levyn kakkossingle <i>Pop kids</i> on kuin jatko-osa ysärihitti <i>Being boringille</i> – omaelämäkerralliselle kappaleelle kahden ystävyksen päätymisestä Lontooseen, missä toisesta tuli julkkis ja toinen kuoli aidsiin. </span></span><br />
<span class="s1"><span style="font-family: inherit;"><br /></span></span>
<span class="s1"><span style="font-family: inherit;"><iframe allowfullscreen="" frameborder="0" height="315" src="https://www.youtube.com/embed/7JF3Gj8U0YA" width="560"></iframe></span></span></div>
<div class="p1">
<span class="s1"><span style="font-family: inherit;"><br /></span></span></div>
<div class="p1">
<span class="s1"><span style="font-family: inherit;"><i>Pop kids</i> kertoo sekin Lontooseen muuttavista ja sen klubiskeneen heittäytyvistä fukseista. Nyt eletään kuitenkin 1990-luvun alkua, eikä aids enää päätä näiden kaverusten bileitä. Molemmat ovat elossa vielä parikymmentä vuotta myöhemmin, kun laulun kertoja huokaisee niin monen muun entisen nuoren tavoin ystävälleen: ”Muistatko kun…”</span></span></div>
<div class="p1">
<span class="s1"><span style="font-family: inherit;"><br /></span></span></div>
<div class="p1">
<span class="s1"><span style="font-family: inherit;">Remember those days</span></span></div>
<div class="p1">
<span style="font-family: inherit;">the early 90s?</span></div>
<div class="p1">
<span style="font-family: inherit;">we both applied for places</span></div>
<div class="p1">
<span style="font-family: inherit;">at the same university</span></div>
<div class="p1">
<span style="font-family: inherit;">ended up in London</span></div>
<div class="p1">
<span style="font-family: inherit;">where we needed to be</span></div>
<div class="p1">
<span style="font-family: inherit;">to follow our obsession</span></div>
<div class="p1">
<span style="font-family: inherit;">with the music scene – –</span></div>
<div class="p1">
<span style="font-family: inherit;">we were the Pop Kids</span></div>
<div class="p1">
<span style="font-family: inherit;">I loved you</span></div>
<div class="p1">
<span style="font-family: inherit;"><br /></span></div>
<div class="p1">
<span style="font-family: inherit;">PSB-tyylistä päivitettyä nostalgiaa edustaa myös </span><i style="font-family: inherit;">Super</i><span style="font-family: inherit;">-levyn uusin single </span><i style="font-family: inherit;">Twenty-something</i><span style="font-family: inherit;">, joka on 2010-luvun pyrkyrioodi à la </span><i style="font-family: inherit;">Opportunities (let’s make lots of money)</i><span style="font-family: inherit;">. Alkuperäisessä, vuonna 1985 julkaistussa kasarikappaleessa toinen opportunisti houkuttelee toista hämäräbisneksiin sillä perusteella, että toisella on älliä ja toisella ulkonäköä. Nappikauppa saisi luvan riittää, ja nyt me pojat tehtäisiin rahaa!</span><br />
<span style="font-family: inherit;"><br /></span>
<span style="font-family: inherit;"><iframe allowfullscreen="" frameborder="0" height="315" src="https://www.youtube.com/embed/di60NYGu03Y" width="420"></iframe></span></div>
<div class="p1">
<span class="s1"><span style="font-family: inherit;"><br /></span></span></div>
<div class="p1">
<span class="s1"><span style="font-family: inherit;"><i>Twenty-somethingissa </i>eletään aivan yhtä materialistisessa maailmassa kuin <i>Opportunitiesissa</i>, mutta kertojana ei ole wannabe-juppi, vaan pikemmin hänen isänsä tai setänsä. Hän puhuttelee ironisesti 20 ja risat -kundia, jolla on pallokalaksi paisunut ego, rahantuloa vailla oleva start-up-bisnes ja kosolti ideoita, jotka trendaisivat toivottavasti ihan kohtsillään. ”Sellaista elämä on dekadentissa kaupungissa ahneuden aikakaudella. Voit toki kuvitella, että se riittää. Ota älypuhelimesi ja hankkiudu poika omin neuvoin kotiin”, kertoja toteaa.</span></span></div>
<div class="p1">
<span class="s1"><span style="font-family: inherit;"><br /></span></span></div>
<div class="p1">
<span style="font-family: inherit;"><span class="s1">That's how you are</span></span></div>
<div class="p1">
<span class="s1">or have to be</span><br />
<span class="s1">in a decadent city</span><br />
<span class="s1">at a time of greed</span><br />
<span class="s1">you can make believe</span><br />
<span class="s1">that it’s all you need</span><br />
<span class="s1">take your smart phone</span><br />
<span class="s1">and make your way home</span><br />
<span class="s1">on your own</span></div>
<div class="p1">
<br /></div>
<div class="p1">
<span class="s1"><span style="font-family: inherit;">Laulun päivitetty nostalgisuus kuuluu myös musiikista, joka tuo herkullisesti mieleen 1980-luvun suomalaisen diskoiskelmän. Miinusta ansaitsee vain kliseinen musiikkivideo, jossa yhteiskunta ei anna vankilasta vapautuvalle latinomiehelle mahdollisuutta kaidalla polulla kulkemiseen.</span></span><br />
<span class="s1"><span style="font-family: inherit;"><br /></span></span>
<span class="s1"><span style="font-family: inherit;"><iframe allowfullscreen="" frameborder="0" height="315" src="https://www.youtube.com/embed/0KCVmOQ1q6Y" width="560"></iframe></span></span><br />
<span class="s1"><span style="font-family: inherit;"><b style="font-family: inherit;"><br /></b></span></span>
<span class="s1"><span style="font-family: inherit;"><b style="font-family: inherit;">Andy Bell: <i>We were singing along to Liza (Shelter remix)</i></b></span></span></div>
<div class="p1">
<span style="font-family: inherit;"><br /></span></div>
<div class="p1">
<span class="s1"><span style="font-family: inherit;">Biisitärppien <a href="http://hulivilipoika.blogspot.fi/2016/01/viisi-biisitarppia-3.html" target="_blank">kolmannessa osassa</a> tutustuttiin jo Andy Bellin uuteen reinkarnaatioon Torsteniin – puolikuolemattomaan polyseksuaaliin ”paljaalla panemisen pyhimykseen” ja ihanaan irstailijaan, joka on kokenut kaiken eikä kavahda siitä kertomista.</span></span></div>
<div class="p1">
<span class="s1"><span style="font-family: inherit;"><br /></span></span></div>
<div class="p1">
<span class="s1"><span style="font-family: inherit;">Torsten-hahmon ympärille on rakennettu jo kaksi kabareeta ja neljä levyä. Niistä uusin, <i>Variance II</i>, ilmestyi hiljattain. Levyn sykähdyttävin veto on tässä kuultava <i>We were singing along to Liza (Shelter remix)</i>, joka osoittaa sen, että kaikkein armottomin klubijyystökin voi pohjimmiltaan olla hyvin koskettava.</span></span></div>
<div class="p1">
<span class="s1"><span style="font-family: inherit;"><br /></span></span></div>
<div class="p1">
<span class="s1"><span style="font-family: inherit;">Laulu keskittyy Torstenin 30 vuoden takaiseen lapsuudenmuistoon: hän oli huulisynkannut ystävänsä kanssa Liza Minnellin tahtiin, kun äiti oli pyyhältänyt sisään ja saanut pojat kiinni itse teosta. Tästä ei silti seurannut tragediaa, vaan läpi elämän voimaannuttava kokemus äidin rakastavasta ja hyväksyvästä suhtautumisesta poikansa ja tämän ystävän erilaisuuteen. Äiti oli todennut, että rakkautta ei voi hallita, ja toivonut, että he voisivat elää täyttä elämää vielä 30 vuoden päästäkin. </span></span></div>
<div class="p1">
<span class="s1"><span style="font-family: inherit;"><br /></span></span></div>
<div class="p1">
<span class="s1"><span style="font-family: inherit;">She said, ”love is where it falls</span></span></div>
<div class="p1">
<span class="s1"><span class="s1">God willing, the thrills of your lives are just beginning</span><br /><span class="s1">I hope it will all be just as fulfilling</span><br /><span class="s1">thirty years from now”</span></span></div>
<div class="p1">
<span class="s1"><span style="font-family: inherit;"><br /></span></span></div>
<div class="p1">
<span class="s1"><span style="font-family: inherit;">Nyt, 30 vuotta myöhemmin, äitiä ei enää ole ja Lizakin on hiipumassa. Sama sydänystävä kulkee silti Torstenin rinnalla kaikkena kaikessa, ja niin kulkee myös äidin muisto. Äidin avarakatseisuuden vuoksi pojat eivät aikanaan saaneet siipeensä tai tulleet nöyryytetyiksi, ja siitä päivästä lähtien Torstenilla ei ollut muuta elämää kuin se ainoa, joka oli tosi. </span></span></div>
<div class="p1">
<span class="s1"><span style="font-family: inherit;"><br /></span></span></div>
<div class="p1">
<span class="s1"><span style="font-family: inherit;">That she was so enlightened</span></span></div>
<div class="p1">
<span class="s1"><span class="s1">stopped me from being frightened</span><br /><span class="s1">of all the feelings that I had</span><br /><span class="s1">I couldn’t change</span><br /><span class="s1">and though she’s long gone</span><br /><span class="s1">my love for her remains</span><br /><span class="s1">of an understanding mother</span><br /><span class="s1">who said that nothing could surprise her</span><br /><span class="s1">and that she’d really seen it all</span><br /><span class="s1">when we were singing along to Liza</span></span></div>
<div class="p1">
<span class="s1"><span class="s1"><br /></span></span></div>
<div class="p1">
<span class="s1"><span style="font-family: inherit;"><i>We were singing along to Liza</i> on remix-versiona melkoisen timanttista jyystöä. Sanoitukseltaan se taas on suorastaan myyttinen korostaessaan äiti- ja diivasuhteen merkitystä hbt<i>jne</i>-miesten identiteettikehityksessä. Kun tukena ovat mamma ja Minnelli, älä kuule tule Räsänen mulle puhumaan!</span></span><br />
<span class="s1"><span style="font-family: inherit;"><br /></span></span><iframe allowtransparency="true" frameborder="0" height="380" src="https://embed.spotify.com/?uri=spotify%3Atrack%3A57yW5i9ddO1RkTUPVLh7CF" width="300"></iframe>
<span class="s1"><span style="font-family: inherit;"><br /></span></span></div>
<div class="p1">
<span style="font-family: inherit;"><b><br /></b></span>
<span style="font-family: inherit;"><b>Years & Years: <i>Worship</i></b></span></div>
<div class="p1">
<span style="font-family: inherit;"><br /></span></div>
<div class="p1">
<span class="s1"><span style="font-family: inherit;">Years & Yearsin Olly Alexanderista on syystäkin tullut homolehdistön lemmikki. Onhan hän tämän hetken kuumimpiin kuuluvan popyhtyeen keulakuva, joka ei ole peitellyt homouttaan, vaan tehnyt siitä politiikkaa.</span></span></div>
<div class="p1">
<span style="font-family: inherit;"><br /></span></div>
<div class="p1">
<span style="font-family: inherit;">Viimekeväisen </span><i style="font-family: inherit;">Desire</i><span style="font-family: inherit;">-videon julkistuksen yhteydessä Olly purki turhautumistaan kommentteihin, joiden mukaan homoutta ei pitäisi tuputtaa. ”Ja totta hitossa tuputan sitä, jos siltä tuntuu – niinhän heteropopparitkin tuputtavat omaa seksuaalisuuttaan”, hän totesi.</span></div>
<div class="p1">
<i style="font-family: inherit;"><br /></i></div>
<div class="p1">
<i style="font-family: inherit;">Desire</i><span style="font-family: inherit;">-videossa tuputus on sitä, että katsoja viedään transhahmon hameen alle ja sieltä edelleen panseksuaalisiin orgioihin, joissa Ollyn esittämä mies pyörii kuin broilerin rintafilee lihamyllyssä. Tässä paratiisissa rakkaudella ei ole rajoja eikä siten myöskään Rajat kiinni -kansanliikettä.</span><br />
<span style="font-family: inherit;"><br /></span>
<span style="font-family: inherit;"><iframe allowfullscreen="" frameborder="0" height="315" src="https://www.youtube.com/embed/GNb4FBawH_U" width="560"></iframe></span></div>
<div class="p1">
<i style="font-family: inherit;"><br /></i></div>
<div class="p1">
<i style="font-family: inherit;">Desiren </i><span style="font-family: inherit;">propagandistisessa hengessä jatkaa Years & Yearsin uuden </span><i style="font-family: inherit;">Worship</i><span style="font-family: inherit;">-singlen video, joka on kesän tähän mennessä sateenkaarevin seksihellekuvaus. Kappale kertoo alisteisesta ihmissuhteesta, jossa minäkertoja palvoo sokeasti toista ihmistä ja vannoo kulkevansa tämän perässä pimeyteen. Kunhan palvonnan kohde vain sanoisi miten, kertoja veisi tämän taivaisiin ja palvonnasta tulisi molemminpuolista.</span></div>
<div class="p1">
<span style="font-family: inherit;"><br /></span></div>
<div class="p1">
<span class="s1"><span style="font-family: inherit;">Just tell me how I can prove</span></span></div>
<div class="p1">
<span class="s1"><span class="s1">I'm the one for your fire</span><br /><span class="s1">and I'll take you higher</span><br /><span class="s1">I'll do it for you</span><br /><span class="s1">and you can worship me too</span></span></div>
<div class="p1">
<span class="s1"><span class="s1"><br /></span></span></div>
<div class="p1">
<span class="s1"><span style="font-family: inherit;"><i>Worship</i>-video sijoittuu yölliseen autohalliin, jossa Olly Alexanderin esittämä poikaprostituoitu tanssii rujoa soidintanssia autossa istuvalle vanhalle miehelle. Konepellillä keimailevat naiset ovat autonäyttelyiden vakiokalustoa, mutta tuulilasia nuolevan Ollyn rinnalla he näyttävät lähinnä <i>Pikku Kakkosen</i> postineideiltä.</span></span></div>
<div class="p1">
<span class="s1"><span style="font-family: inherit;"><br /></span></span></div>
<div class="p1">
<span class="s1"><span style="font-family: inherit;">Automiehen lisäksi Ollyn esittämälle hahmolle tarjoavat vastusta mieshuorakollegat, joiden kanssa hän jatkaa väkivaltaisia soidinmenojaan, kunnes kaikki päätyvät sisälle autoon ikkunoita huurruttamaan. Loppukuvassa Olly istuu konepellillä rapsuttamassa kalapuikkoviiksistä kollikissaa moottorin kehrätessä taustalla.</span></span></div>
<div class="p1">
<span class="s1"><span style="font-family: inherit;"><br /></span></span></div>
<div class="p1">
<span class="s1"><span style="font-family: inherit;">Miten tätä kaikkea pitäisi tulkita? Olly Alexander on itse kommentoinut videota toteamalla, että hän haluaa tuijottaa queer-katseellaan pelkoa ja suvaitsemattomuutta suoraan silmiin. Auto ja vanha mies ovat siten ehkä perinteisen maskuliinisuuden ja miehisen (väki)vallan symboleita, joita Ollyn esittämä hahmo tarttuu uhmakkaasti vaihdekepistä ja saa ne hyrisemään nautinnosta. </span></span></div>
<div class="p1">
<span class="s1"><span style="font-family: inherit;"><br /></span></span>
<span class="s1"><span style="font-family: inherit;">Hevosvoimia Ollylla kaikesta päätellen riittää, mutta pakki – se puuttuu onneksi kokonaan.</span></span><br />
<span class="s1"><span style="font-family: inherit;"><br /></span></span>
<span class="s1"><span style="font-family: inherit;"><iframe allowfullscreen="" frameborder="0" height="315" src="https://www.youtube.com/embed/A3TflASAFJI" width="560"></iframe></span></span><br />
<span class="s1"><span style="font-family: inherit;"><br /></span></span></div>
<div class="p1">
<span style="font-family: inherit;"><b>Markus Feehily: <i>Love is a drug</i></b></span></div>
<div class="p1">
<span style="font-family: inherit;"><br /></span></div>
<div class="p1">
<span class="s1"><span style="font-family: inherit;">Sopivan draamakuninkaallisen päätöksen tämänkertaisille tärpeille tarjoaa irkkupoppari Markus Feehily. Hän tuli homona kaapista vuonna 2005, jolloin hän lauloi vielä Westlifen riveissä. Musiikillista kaapistatuloa saatiin kuitenkin odottaa syksyyn 2015 saakka. Silloin ilmestyi Feehilyn esikoislevy <i>Fire</i>, jonka rappioromanttinen paisuttelu on kaukana Westlifen puleeratusta poikabändipopista.</span></span><br />
<span class="s1" style="font-family: inherit;"><span style="font-family: inherit;"><br /></span></span>
<span class="s1" style="font-family: inherit;"><span style="font-family: inherit;">Haastatteluissa Feehily on kertonut levyn laulujen syntyneen synkässä elämänvaiheessa, jota leimasivat pitkän suhteen päättyminen ja toistuvat pettymykset uusissa yrityksissä. Tämä välittyy myös jylhästä ensisinglestä <i>Love is a drug</i>, jonka kertoja on henkisessä katuojassa hurmion muututtua </span></span><span style="font-family: inherit;">turmioksi. Tuhoisasta ihmissuhteesta on tullut kuin huume, johon ei ole vieroitusta tarjolla.</span></div>
<div class="p1">
<span class="s1"><span class="s1"><br /></span></span>
<span class="s1"><span class="s1"><iframe allowfullscreen="" frameborder="0" height="315" src="https://www.youtube.com/embed/vTWZlI6eqTc" width="560"></iframe></span></span></div>
<div class="p1">
<i style="font-family: inherit;"><br /></i></div>
<div class="p1">
<i style="font-family: inherit;">Love is a drugin </i><span style="font-family: inherit;">perään voi katsoa Feehilyn maaliskuussa julkaistun </span><i style="font-family: inherit;">Sanctuary</i><span style="font-family: inherit;">-singlen videon,</span><span style="font-family: inherit;"> </span><span style="font-family: inherit;">jossa kaksilla korteilla pelaava kaappihomo saa kylmää kyytiä entiseltä poikaystävältään.</span><br />
<span style="font-family: inherit;"><br /></span>
<span style="font-family: inherit;"><iframe allowfullscreen="" frameborder="0" height="315" src="https://www.youtube.com/embed/RtHDIC0EW0k" width="560"></iframe></span><br />
<span style="font-family: inherit;"><br /></span><span style="font-family: inherit;">Samasta aiheesta ja aiheen sivusta:</span><br />
<a href="http://hulivilipoika.blogspot.fi/2016/05/hot-sticky-still-so-cool-syntikkapopin.html" target="_blank">”Hot, sticky, still so cool”: syntikkapopin pervot</a></div>
<div class="p1">
<a href="http://hulivilipoika.blogspot.fi/2013/11/the-secret-in-his-past-kaappihomot-pet.html" target="_blank">”The secret in his past”: (kaappi)homot Pet Shop Boysin tuotannossa</a></div>
<div class="p1">
<a href="http://hulivilipoika.blogspot.fi/2016/03/viisi-biisitarppia-4.html" target="_blank">Viisi biisitärppiä 1–4</a></div>
<div class="p1">
<a href="http://hulivilipoika.blogspot.fi/2016/02/kohtaloin-oot-sa-kuin-waterloo.html" target="_blank">”Kohtaloin oot sä kuin Waterloo”: viisufanin tunnustuksia</a></div>
<div class="p1">
<a href="http://hulivilipoika.blogspot.fi/2015/08/enka-suostu-hapeemaan-kikka-homomiehen.html" target="_blank">”Enkä suostu häpeemään”: Kikka homomiehen tuntojen tulkkina</a></div>
<div class="p1">
<a href="http://hulivilipoika.blogspot.fi/2016/03/mun-holmo-nuori-sydan-matkaseurana-eva.html" target="_blank">Mun hölmö nuori sydän: matkaseurana Eva Dahlgren</a></div>
<div class="p1">
”<a href="http://hulivilipoika.blogspot.fi/2015/03/your-voice-can-take-me-there-madonnasta.html" target="_blank">Your voice can take me there”: Madonnasta, Carolasta ja heidän opetuslapsistaan</a><br />
<div>
<br /></div>
</div>
</div>
Hulivilipoikahttp://www.blogger.com/profile/00174148253348186615noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6119682259042511272.post-77947887503891223372016-07-05T10:55:00.000+03:002016-07-05T11:02:18.537+03:00”You and me together, fighting for our love”: syntikkapopin pervot 2/2<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg5wqDdmEbbKC31C9ZtG6O42sr1O3224IS5twW4i_0cWlUxk6j1w-Y842RyKs0fsCBjhK6ZlkuZek13WF7mus6q3CF-AxaCTtxvzpmmDxYuSJtYaS5ISuYEBpXP1wy3AQDyvLqhO7l831w/s1600/IMG_5864_1-1.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><span style="font-family: inherit;"><img border="0" height="426" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg5wqDdmEbbKC31C9ZtG6O42sr1O3224IS5twW4i_0cWlUxk6j1w-Y842RyKs0fsCBjhK6ZlkuZek13WF7mus6q3CF-AxaCTtxvzpmmDxYuSJtYaS5ISuYEBpXP1wy3AQDyvLqhO7l831w/s640/IMG_5864_1-1.jpg" width="640" /></span></a></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;"><span style="font-family: inherit;">Depeche Mode, Visage ja
Soft Cell pääsivät ääneen tämän jutun <a href="http://hulivilipoika.blogspot.fi/2016/05/hot-sticky-still-so-cool-syntikkapopin.html" target="_blank">ensimmäisessä osassa</a>, jossa tutustuttiin
1980-luvun brittiläiseen syntikkapoppiin lähinnä synti edellä. Fetissiklubien
kellareista ja pornoteatterien välkkeestä päädyttiin vuoteen 1984, jolloin
Blancmange lauloi kaiken muuttaneesta tuntemattomasta Abba-coverissa </span><i style="font-family: inherit;">The day before you came</i><span style="font-family: inherit;">.</span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;">Tämä yltiöromanttinen
mutta samalla pohjattoman surumielinen laulu vie ajatukset toiseen uuteen
tulokkaaseen, joka muutti samoihin aikoihin kaiken. Aids ja sen laukaisemat
asenteet pakottivat homoyhteisön kokomaan rivinsä ja tarttumaan uudelleen
aseisiin, jotka oli 1970-luvun alun <i><a href="http://hulivilipoika.blogspot.fi/2016/04/stonewall-katujen-kuningattarien-kapina.html" target="_blank">gay liberationin</a></i> jälkeen osin unohdettu sängyn alle. </span><br />
<span style="font-family: inherit;"><br /></span>
<span style="font-family: inherit;">Muutos kuuluu hyvin myös
tuon ajan syntikkapopista, jossa painopiste siirtyi kellareista kaduille ja panemisesta
politiikkaan. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;"><b>Bronski Beat</b><o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;">Jimmy Somervillen, Steve
Bronskin ja Larry Steinbachekin Bronski Beat (1983–1995) ei vaivautunut
kätkemään homoagendaansa kielikuviin toisin kuin vaikka <a href="http://hulivilipoika.blogspot.fi/2013/11/the-secret-in-his-past-kaappihomot-pet.html" target="_blank">Pet Shop Boys</a> (kuvassa Neil <i>Heart</i>-singlen
kannessa vuonna 1988). Bronski Beatin suunta oli selvä jo ensisinglestä <i>Smalltown boy</i> (1984) lähtien:
tarvittaessa jätetään vaikka koko entinen elämä taakse, jotta voitaisiin elää
itselle rehellisesti.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;">Laulun pikkukaupungin
pojan pakomatkan tulos jää avoimeksi, mutta kappaleen musiikkivideo [ks. <a href="http://hulivilipoika.blogspot.fi/2014/04/hopeinen-hbtkuu-suomi-popin-pervot_25.html" target="_blank">Hopeinen HBTkuu: Suomi-popin pervot eilen ja tänään 4/4</a>] päättyy lohdulliseen kuvaan,
jossa poika kohtaa perillä Lontoossa kaltaisiaan. He tarjoavat vuosien
yksinäisyyden tilalle lupauksen yhteisyydestä ja taistelutoveruudesta. </span><br />
<span style="font-family: inherit;"><br /></span>
<span style="font-family: inherit;">Kovin
ruusuista tulevaisuutta pojille on silti vaikea ennustaa, sillä 1980-luku oli
sateenkaariyhteisölle kirjaimellisesti veristä taistelua. Tällä taistelutantereella toiset kaatuivat </span>taudin voimasta, toiset <span style="font-family: inherit;">nyrkistä.</span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;"><iframe allowtransparency="true" frameborder="0" height="380" src="https://embed.spotify.com/?uri=spotify%3Atrack%3A3asdFeuOqo7XODWHtESWWb" width="300"></iframe></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;">Taisteluasemista lähtee
myös Bronski Beatin kakkossingle <i>Why? </i>(1984),
jonka kertoja on joutunut pahoinpidellyksi suudeltuaan toista miestä. Hän makaa
häväistynä maassa ja osoittaa sanansa sille, joka ensin oli luonut pariskuntaan
halveksuvan katseen ja jolla nyt on nyrkki veressä: ”Sano, miksi. Miksi haluat tuhota
elämäni, tuomita minut, haukkua tautiseksi, nimitellä syntiseksi – järkkymättä
ja ilman syyllisyyttä. Miksi?”<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;">Can you tell me why<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;">you in your false
securities<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;">tear up my life<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;">condemning me<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;">name me an illness<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;">call me a sin<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;">never feel guilty<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;">never give in<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;">tell me why?<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;">Aids-kriisin synnyttämä
taudinpelko kanavoituu laulussa homovihaan ja väkivaltaan, mutta kertoja valaa
uskoa kumppaniinsa ja samalla koko sateenkaariyhteisöön kutsuen tovereita
aseisiin: ”You and me together, fighting for our love.” Laulu päättyy toistuvaan hätähuutoon, jonka voidaan
ajatella kohdistuvan pahoinpitelijän lisäksi koko yhteiskuntaan: ”Sano,
miksi!”<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;">Bronski Beatin
aloituskokoonpanon yhteinen taistelu jäi kovin lyhyeksi, sillä laulaja Jimmy
Somerville lähti bändistä kesällä 1985 ja perusti uuden yhtyeen. Siitä kohta
lisää, mutta ensin sananen Erasuresta.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;"><b>Erasure</b><o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;">Jutun <a href="http://hulivilipoika.blogspot.fi/2016/05/hot-sticky-still-so-cool-syntikkapopin.html" target="_blank">ensimmäisessä osassa</a> listasin jo Erasure-duon toisen puoliskon Vince Clarken saavutuksia
homopopin kummisetänä. Vaikka umpihetero Clarke teki pervoa poppia jo Depeche
Moden esikoislevylle, vuonna 1985 perustetussa Erasuressa siitä jalostui suoranainen kutsumustyö. Asiaan vaikutti varmasti duon avoimesti homo laulaja Andy Bell. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;">Bell korosti jo varhain
haastatteluissa, että Erasure teki sanoituksistaan tahallaan
sukupuolineutraaleja ja että häntä ei koskaan nähtäisi musiikkivideoissa
leikkimässä heteroa. Asia tuli harvinaisen selväksi jo bändin <i>Wonderland</i> -esikoisalbumin (1986)
kappaleessa <i>Pistol</i>, joka kertoo
kaksimielisin sanakääntein seksistä poliisin (”blue boy”) kanssa.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;">Blue boy go get your gun<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;">hands together we can
have some fun<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;">out tonight and the beat
goes on<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;">what a criminal situation<o:p></o:p></span><br />
<span style="font-family: inherit;"><span style="font-family: inherit;"><br /></span><iframe allowtransparency="true" frameborder="0" height="380" src="https://embed.spotify.com/?uri=spotify%3Atrack%3A20i1eMciWTZffw7OCr3AF4" width="300"></iframe></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;">Otan kuitenkin ensin tarkasteluun
Erasuren kakkoslevyn <i>The circus</i>
(1987) kappaleen <i>Hideaway</i>, koska se
on eräänlainen Bronski Beatin <i>Smalltown
boyn</i> velipuoli. Molemmat laulut kertovat kotoaan lähtevästä pojasta, mutta <i>Hideawayssa</i> kyse ei ole karkulaisesta,
vaan poika on tullut perheensä hylkäämäksi homouden paljastumisen jälkeen. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;"><i>Homo</i>-sanaa ei kappaleessa suoraan mainita, mutta asia on ilmaistu <i>coming out</i> -tarinoista tutuilla
sanakäänteillä: ”Poika päätti kertoa perheelleen, mitä hän sydämessään tunsi.
Hän ei enää kestänyt peittelyä, ei kyennyt salaamaan totuutta. Äiti puhkesi
itkuun, isä vaikeni kuin muuri.”<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;">Ensimmäisen säkeistön
puolivälissä ulkopuolinen kertoja muuttuu yhtäkkiä minäkertojaksi, mikä tuo
tarinan iholle: ”Isä, mikset enää puhu minulle. Äiti, vieläkö itket itsesi
uneen? Vieläkö olet ylpeä pikkupojastasi?<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;">One day the boy decided<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;">to let them know the way
he felt inside<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;">he could not stand to
hide it<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;">his mother she broke down
and cried<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;">oh my father<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;">why don't you talk to me
now<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;">oh my mother<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;">do you still cry yourself
to sleep<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;">are you still proud of
your little boy<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;">Tämän jälkeen
ulkopuolisen kertojan ja minäkertojan vuorottelu jatkuu luoden vaikutelman
siitä, että ulkopuolisen kertojan puhe on pojan rohkaisevaa sisäistä puhetta
omalle itselle: ”Älä pelkää. Piilottelu on ohi. Uusi maailma odottaa, ja
pärjäät kyllä omillasi. – – Rakkaus parantaa, aika parantaa, pitää vain
karaistua.”<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;">Don't be afraid<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;">you don't have to hide
away<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;">there's a new world<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;">you can make it on your
own – –<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;">love will mend your
broken wing<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;">time will slip away<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;">learn to be brave<o:p></o:p></span><br />
<span style="font-family: inherit;"><span style="font-family: inherit;"><br /></span><iframe allowtransparency="true" frameborder="0" height="380" src="https://embed.spotify.com/?uri=spotify%3Atrack%3A5zSv259Eq8nYr478sSh6yf" width="300"></iframe></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;">Kaapista tulo on
keskiössä myös Erasuren esikoislevyn cd-painoksella kuultavassa laulussa <i>March on down the line</i>. Bronski Beatin <i>Why</i>-kappaleen tavoin kertoja valaa
omasta sisuuntumisesta kumpuavaa uskoa kanssaveljiin ja -sisariin ja kutsuu
heitä yhteiselle marssille taistelemaan rakkauden puolesta: ”Tee kulta tilaa.
Piilottelu saa riittää, tuli mitä tuli. – – Uusi päivä, uudet kujeet. Tällä
kertaa tulen ulos. Pelataan tätä peliä ja marssitaan eteenpäin.”<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;">Lover out my way<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;">I'll stand up to anything
– –<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;">a new day, a new way<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;">I'm coming out this time<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;">a new name, let's play
the game<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;">and march on down the
line<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;">Myöhemmin kertoja toteaa,
että ”taistelun voittamisen” jälkeen voi seistä jälleen pää pystyssä. Tulkitsen
tämän niin, että kertoja viittaa kaapista tuloa edeltäneeseen jaakopinpainiinsa
ja sitä seuranneeseen voimaantumiseen. Ulkoista taisteluahan ei ollut voitettu
millään tavoin, koska ennakkoluulot kukoistivat ja omaa rautanyrkkiään heristi
myös Thatcherin luotsaama konservatiivihallitus.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;"><i>March on down the linessa</i> huomio kiinnittyy erityisesti säkeisiin: ”God is on
our side / dance on up to heaven.” Mielikuva Jumalan armosta taivaaseen tanssivista
homoista on väkevä vastalause aids-kriisin ruokkimille synti- ja helvettipuheille ja samalla
osoitus uhmakkaasta elämänilosta yhteisössä, joka jatkuvasti menetti omiaan. Tanssisosiaalisuudesta
tulee näin politiikan ja vastarinnan ilmentymä.<o:p></o:p></span><br />
<span style="font-family: inherit;"><span style="font-family: inherit;"><br /></span><iframe allowfullscreen="" frameborder="0" height="360" src="https://www.youtube.com/embed/6J2OlIpQgF8" width="640"></iframe></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;">Vastaavaa voimapuhetta
tarjoaa Erasuren kolmannen albumin <i>The
innocents</i> (1988) singlelohkaisu <i>Chains
of love</i>, josta välittyy samalla miestappioiden ja homovihan
aiheuttama suru ja lamaannus. </span><br />
<span style="font-family: inherit;"><br /></span>
<span style="font-family: inherit;">Kappaleen kertojaminä kysyy kumppaniltaan, vieläkö
tämä muistaa ajan, jolloin kadulla saattoi kävellä käsi kädessä, jutella säästä
ja suunnitella tulevaa. Ajan, jolloin aikaa tuntui olevan rajattomasti.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;">Do you remember<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;">there was a time<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;">when people on the street<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;">were walking hand in hand
in hand<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;">they used to talk about
the weather<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;">making plans together<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;">days would last forever<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;">Vapaan rakkauden ja
huolettomuuden aika oli ohi, ja hiv oli ehkä aloittanut myös kertojan parisuhteessa viimeisen lähtölaskennan.
Mahdottoman edessä kertoja hakee turvaa kumppanistaan ja kokoaa voimansa vakuuttaakseen: ”Yhdessä me murramme nämä rakkauden kahleet. Periksi
ei anneta.”<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;">Come to me, cover me,
hold me<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;">together we'll break
these chains of love<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;">don't give up<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;">don't give up<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;">together with me and my
baby</span><br />
<span style="font-family: inherit;">break these chains of love<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;">Rakkauden kahleet
-kielikuva summaa sen, miten pahasti aids-kriisi homoyhteisöä orjuutti.
Rakkautta ei voinut enää ilmaista avoimesti, jos ei halunnut löytää itseään
kadulta makaamasta naama verissä. Rakkaudesta ei saanut enää myöskään puhua
julkisesti, koska Thatcher runnoi <i>The
innocents</i> -levyn ilmestymisvuonna 1988 paikallishallintolakiin
homopropagandapykälän nro 28. Pykälä kielsi hallintoa edistämästä
homoseksuaalisuutta julkaisuissa tai muuten tai edistämästä kouluopetusta homoseksuaalisuuden
hyväksyttävyydestä.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;"><i>Chains of lovessa </i>rakkauden kahleet viittaavat myös siihen, että aids-kriisin
aikana<i> </i>mitään ei voinut enää
suunnitella, koska niin monella sairastuneella oli niin vähän aikaa jäljellä.
Samalla yhteisön sisäiset jännitteet kasvoivat ja entiset veljet ja sisaret
vetivät rintamalinjoja puolin ja toisin. Kun pelkkä oma uhma tai ylpeys ei enää tunnu
riittävän, <i>Chains of loven </i>kertoja
löytää toivoa kahden kahlekuninkaan yhteisestä kohtalosta.</span><br />
<br />
<b>The Communards</b><br />
<br />
Kovinta huutia Thatcherin politiikalle ja ajan asenneilmastolle antoi The Communards -duo (1985–1988), jonka Bronski Beatista lähtenyt Jimmy Somerville perusti yhdessä Richard Colesin kanssa. Bändin radikaaliutta kuvasti myös sen nimi, joka oli lainattu Pariisin kommuunin vallankumouksellisilta, <i>kommunardeilta</i>.<br />
<br />
<iframe allowfullscreen="" frameborder="0" height="360" src="https://www.youtube.com/embed/f_pCW0hxtJs" width="640"></iframe><br />
<br />
The Communardsin lauluntekstit ovat koko yhteisölle sateenkaariyhteisölle suunnattua voimapuhetta, jossa puututaan vihaan ja syrjintään ja sanallistetaan yhteistä surua. Esimerkiksi käy singlekappale <i>There’s more to love </i>(1988), jossa kertoja perustelee rakkaussuhteestaan vaikenemista väkivallan uhalla ja viittaamalla epäsuorasti vaikenemispykälä 28:aan:<br />
<br />
I would like to shout it from the highest mountain<br />
to tell the world I've found love and what it means to me<br />
but all around there’s violence and laws<br />
to make me think again<br />
maybe one day they will understand<br />
there's more to love than boy meets girl<br />
<br />
Lopussa laulun sävy muuttuu uhmakkaaksi, kun kertoja sanoo kipuavansa vuorelle ja huutavansa totuuden julki: ”Minua ei nujerreta koskaan. Jonakin päivänä niiden on pakko tajuta.”<br />
<br />
Kappaleen musiikkivideosta uhmaa on tosin vaikea huomata, koska tekstin purevuus peittyy siinä puskafarssin alle. Samaa myyntitaktiikkaa bändi käytti monissa muissakin videoissaan.<br />
<br />
<iframe allowtransparency="true" frameborder="0" height="380" src="https://embed.spotify.com/?uri=spotify%3Atrack%3A4zhaU6Vuf306QS08Q1I1Zv" width="300"></iframe><br />
<br />
<i>There’s more to loven </i>kaltaista<i> </i>meikäläisten mentaalivalmennusta edustaa myös The Communardsin esikoislevyllä <i>Communards </i>(1986) kuultava <i>Disenchanted</i>. Sen kertoja puhuttelee ”pettynyttä ja vihaista nuorukaista”, joka on joutunut syrjinnän kohteeksi. Samalla kertoja korostaa taistelutoveruutta vakuuttamalla olevansa miehen ystävä ja pysyvänsä tämän rinnalla tukena kaikessa.<br />
<br />
Hey there boy, what is wrong with you<br />
no future, no hope, just broken dreams<br />
you spend your days wondering why<br />
I'll be your friend, I'll be around<br />
I'll be everything you need<br />
<br />
Lopussa kertoja vielä valaa poikaan uskoa ja vakuuttaa, että vielä on toivoa ja tulevaisuutta, jos vain uskoo itsensä. ”Pride is something good for you”, hän korostaa kutsuen poikaa näin mukaan ylpeään homoaktivismiin.<br />
<br />
<iframe allowtransparency="true" frameborder="0" height="380" src="https://embed.spotify.com/?uri=spotify%3Atrack%3A1UJ053w2lvfNMtf2w61Eqc" width="300"></iframe><br />
<br />
The Communardsin kakkoslevy <i>Red </i>(1987) jatkaa esikoisen uhmakasta linjaa, mutta laulujen taustalla kummitteleva aids-aave tuo voimapuheeseen usein lohduttoman sävyn. Enää ei taistella liikkumatilasta, vaan hengissä selviämistä yksilöinä ja yhteisönä.<br />
<br />
Tämä on ilmeistä esimerkiksi kappaleessa <i>Victims</i>, jonka nuori päähenkilö Billy on irtisanottu sairautensa vuoksi. Hänellä on jäljellä vain muutama luottoystävä, jotka eivät ”pese käsiään ja petä”. Tien pää häämöttää, mutta ainakaan Billy ei kuolisi yksin. Kertoja suomii vihapuhetta syytäviä tekopyhiä ihmisiä ja korostaa kerta toisensa jälkeen: ”Syyllisiä ei ole, on vain uhreja.”<br />
<br />
Billy's young and Billy's dying<br />
fighting every day<br />
the few he trusts will give him strength<br />
they will not walk away<br />
love will never wash its hands<br />
and never will betray<br />
Billy can't escape the truth<br />
but he won't die alone<br />
no-one to blame<br />
there's only victims<br />
<br />
<iframe allowtransparency="true" frameborder="0" height="380" src="https://embed.spotify.com/?uri=spotify%3Atrack%3A5TkAYIFbhDS9ielEwJCeSI" width="300"></iframe><br />
<br />
<i>Red</i>-levyn puhuttelevin laulu on kuitenkin <i>For a friend</i>. Se on omistettu homoaktivisti Mark Ashtonille, joka perusti ystävänsä kanssa <a href="http://hulivilipoika.blogspot.fi/2015/01/ylpeytta-ja-ennakkoluuloja-pride.html" target="_blank"><i>Pride</i>-elokuvasta</a> (2014) tutun Lesbians and gays support the miners -järjestön. Ashton oli myös Jimmy Somervillen ja Richard Colesin sydänystävä, ja laulu kertoo menetyksen mykistävyydestä: ”Kenenkään vuoksi en itkenyt niin kuin sinun vuoksesi”, kertoja toteaa laulun alussa.<br />
<br />
The Communardsin lauluissa ylpeys ja aktivisti olivat usein ratkaisuja toivottomuuteen, mutta nyt ne muistuttavat kertojaa vain ystävän menetyksestä: kesä tulee, mutta enää ei ole toista rinnalla marssimassa rakkauden puolesta. Surusta nousee viha, jonka voimalla kertoja vakuuttaa jatkavansa yhteisten unelmien toteuttamista.<br />
<br />
Summer comes<br />
I remember how we'd march<br />
we'd march for love and pride<br />
together arm in arm<br />
tears have turned<br />
turned to anger and contempt<br />
I'll never let you down<br />
a battle I have found<br />
and all the dreams we had<br />
I will carry on<br />
<br />
<iframe allowfullscreen="" frameborder="0" height="360" src="https://www.youtube.com/embed/DxsLoxbxeug" width="640"></iframe><br />
<br />
Ajatus ystävien muistosta voimaannuttavana tekijänä tuo yllättäen syvällisyyttä myös <i>Red</i>-levyn suurimpaan hittiin – cover-versioon Gloria Gaynorin höyhenenkevyestä diskorallista <i>Never can say goodbye</i>. Tässä kontekstissa laulu tuntuu viestittävän, että kaveria ei jätetä eikä kaatuneita unohdeta. Marssi jatkuu ”sinun kanssasi sinua ilman”, ja päällimmäisenä on sama kiitollisuus jaetuista iloista ja suruista kuin <i>Red</i>-levyn kappaleessa <i>Lovers and friends. </i><br />
<br />
<i>Lovers and friendsiin </i>on hyvä lopettaa, sillä tämän aidsista kertovan laulun sanoma kaikuu vahvana myös nyt, kun maailmalla vietetään kesän Pride-juhlia ja sateenkaariyhteisö marssii muistellen samalla Orlandon joukkomurhan uhreja:<br />
<br />
You'll never know<br />
how much it came to mean to me<br />
to have you by my side<br />
in battles lost and won<br />
<br />
<iframe allowtransparency="true" frameborder="0" height="380" src="https://embed.spotify.com/?uri=spotify%3Atrack%3A4NmSEgrwmia5EKyx3i12uA" width="300"></iframe><br />
<br />
Samasta aiheesta ja aiheen sivusta:<br />
<a href="http://hulivilipoika.blogspot.fi/2015/01/ylpeytta-ja-ennakkoluuloja-pride.html" target="_blank">Ylpeyttä ja ennakkoluuloja: <i>Pride</i>-elokuva ja <i>Billy Elliot</i> -musikaali</a></div>
<div class="MsoNormal">
<a href="http://hulivilipoika.blogspot.fi/2016/01/viisi-biisitarppia-3.html" target="_blank">Viisi biisitärppiä 3</a> (Andy Bellin uutta tuotantoa)</div>
<div class="MsoNormal">
<a href="http://hulivilipoika.blogspot.fi/2015/08/la-dolce-vita-aanioikeudeton-suru-ja.html" target="_blank">La dolce vita – äänioikeudeton suru ja elämäkeskeiset hautajaiset</a></div>
<div class="MsoNormal">
<a href="http://hulivilipoika.blogspot.fi/2014/07/kaatuneiden-muistopaiva-we-were-here.html" target="_blank">Kaatuneiden muistopäivä: <i>We were here</i> -dokumentti</a></div>
<div class="MsoNormal">
<a href="http://hulivilipoika.blogspot.fi/2014/03/seksuaalipakolainen-muistelee-olli.html" target="_blank">Seksuaalipakolainen muistelee: Olli Nuutisen <i>Kommentteja kahteen elämään</i></a></div>
<div class="MsoNormal">
<a href="http://hulivilipoika.blogspot.fi/2016/04/stonewall-katujen-kuningattarien-kapina.html" target="_blank">Stonewall – katujen kuningattarien kapina</a></div>
Hulivilipoikahttp://www.blogger.com/profile/00174148253348186615noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6119682259042511272.post-15421691292753225302016-06-19T19:15:00.001+03:002016-06-19T19:15:26.028+03:00”Se on hyvännäköinen, oikein hyvännäköinen” – homot ja tyyli<div class="MsoNormal">
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjr5w9YHTo7FbJM92f8ZiKTXv2diThOsBWUguoBWKtxiLV8UINW14O7VfqP0NhMCaXMERVkkeUyCOrUqrQk4DTrsZ5kURJ4W47KNGUDbP1lyUGVDb3rs4dM2qN0ahglQ_nX8ycaCjhlrEo/s1600/IMG_6825_1-1.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="426" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjr5w9YHTo7FbJM92f8ZiKTXv2diThOsBWUguoBWKtxiLV8UINW14O7VfqP0NhMCaXMERVkkeUyCOrUqrQk4DTrsZ5kURJ4W47KNGUDbP1lyUGVDb3rs4dM2qN0ahglQ_nX8ycaCjhlrEo/s640/IMG_6825_1-1.jpg" width="640" /></a></div>
<span style="font-family: inherit;"><br /></span>
<span style="font-family: inherit;">”Vaatteet eivät välttämättä ole kalliita, mutta hyvin
valittuja, parturissa käyntiä ei ole unohdettu ja harvemmin deodoranttikaan
pettää. Mikseivät heteroherrat voi olla edes puoliksi yhtä hoidettuja?” </span><span style="font-family: inherit;">tuskaili </span><i style="font-family: inherit;">Kansan uutiset</i><span style="font-family: inherit;"> -viikkolehden
toimittaja <a href="http://hulivilipoika.blogspot.fi/2016/02/homohistoriallinen-helsinki-12-kimpsut.html" target="_blank">Gay Gambrini -ravintolan</a> yksivuotissynttäreillä heinäkuussa 1985.</span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;">Näin 30 vuotta myöhemmin homohemiehet tuskin erottuvat
heteroherroista ainakaan kiepporaikasteen käytöllä, mutta käsitykset homojen
tyylikkyydestä ovat silti sitkeässä. Kaapista tultuamme me olemme kuulemma
linnoittautuneet walk-in closeteihimme ja jumittuneet kampauspöydän ääreen kuin
genitaalilävistys huulikoruun.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;">Jos homoilla kerran on tyyliä, on aika pyytää kuvastinta kertomaan, millaista se on. Samalla on hyvä pohtia, mitä tyyli tai tyylikkyys ylipäätään tarkoittaa.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;"><b>Kuin tippuri tai raha</b><o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;">Homoikoni Quentin Crisp (1908–1999) tekee tyylille ja
tyylikkyydelle ruumiinavauksen Donald Carrollin (1940–2010) kanssa
kirjoittamassaan teoksessa <i>Tyylikirja</i> (<i>Doing it with style</i>, 1981, suom. Juhani Lindholm). Miehet toteavat
ykskantaan, että tyyli on kuin tippuri tai raha: ketään ei kiinnosta niiden
olemassaolo sinänsä, vaan ainoastaan se, miten ne on hankittu. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;">Crisp ja Carroll vakuuttavat, että tyyli todella on hankittavissa,
ja he määrittelevät sen näin: </span><br />
<blockquote class="tr_bq">
<span style="font-family: inherit;">Tyyli on yksilöllinen ominaisuus, joka <i>itsestään kumpuaa</i> ihmisen
persoonallisuudesta, mutta jota <i>pidetään
tietoisesti yllä</i>. Tai toisin ilmaistuna: tyyliniekka on ihminen, joka on
oma itsensä, mutta tarkoituksellisesti.</span></blockquote>
</div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;">Tältä pohjalta Crispin ja Carrollin </span><i style="font-family: inherit;">Tyylikirja</i><span style="font-family: inherit;"> tarjoaa seikkaperäisiä käytännön ohjeita, jotka liittyvät
esimerkiksi tyylikkääseen pukeutumiseen, syömiseen ja juomiseen, parinmuodostukseen ja
avioitumiseen, esiintymiseen työelämässä, vihamiesten hämmentämiseen, vehkeilyyn,
köyhyyteen, rikkauteen ja vanhuuteen. Oppimista tehostavat kiperät monivalintakysymykset.</span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;">Syvennyn seuraavaksi Crispin ja Carrollin näkemyksiin
tyyliniekan peruspiirteistä ja tyylikkäästä pukeutumisesta, minkä jälkeen
pohdin homomiesten tyyli(ttömyytt)ä niiden näkökulmasta.<o:p></o:p></span><br />
<span style="font-family: inherit;"><br /></span>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi530SgjLc-LKJow66MLxKN4SRVba5lRbN-GZvou6r_6tlshZrq5jlw6YzyTP_e4r0KbZJ7_5hTAOAFuDsuwwRReC0XL_fisoYeULNbNfVyjD_uvOSCAdzxdfOUCe2W8v8tiWV9FZbKVyg/s1600/IMG_6835_1-1.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="426" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi530SgjLc-LKJow66MLxKN4SRVba5lRbN-GZvou6r_6tlshZrq5jlw6YzyTP_e4r0KbZJ7_5hTAOAFuDsuwwRReC0XL_fisoYeULNbNfVyjD_uvOSCAdzxdfOUCe2W8v8tiWV9FZbKVyg/s640/IMG_6835_1-1.jpg" width="640" /></a></div>
<span style="font-family: inherit;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;"><b>Sormet irti säätimistä</b></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;">Voidakseen tulla tyyliniekaksi ihmisen on Quentin Crispin ja
Donald Carrollin mukaan tunnettava itsensä ja omat vahvat puolensa (jotka eivät
välttämättä ole parhaita puolia). Lisäksi pitäisi tuntea tarkoin rajoituksensa
ja karttaa viimeiseen asti teeskentelyä. Laiska olkoon laiska, ja lukemista
vieroksuva tyhjentäköön koko asuntonsa kaikesta luettavaksi kelpaavasta, ”jotta
koko maailma saisi tietää teidän eläneen elämänne kokonaisuudessaan painetun
sanan vaikutuspiirin ulkopuolella”.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;">Tyyliniekan ei myöskään tulisi matkia muita tai vertailla
itseään muihin, koska jäljittely on paitsi imartelun vilpittömin muoto myös
tyylittömyyden varmin tunnusmerkki. Kaikki on toki jo kertaalleen keksitty ja
käytetty, mutta olennaista on yhdistellä tyylinsä lainatavarat niin, että ne
sopivat omaan persoonaan ja korostavat sitä.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;">Tyyliniekan tulisi myös olla johdonmukainen ja pysyä
tyylissään kohderyhmästä toiseen ja kansansuosiosta vähääkään piittaamatta: </span><br />
<blockquote class="tr_bq">
<span style="font-family: inherit;">Ei
pidä sormeilla säätimiä enää sen jälkeen, kun kerran on saanut itsensä
terävyysalueen keskipisteeseen. Älkää langetko lisäämään volyymia –
puhumattakaan että kytkisitte virran kokonaan pois – vaikka ette heti
saavuttaisikaan sitä tunnustusta tai saisi houkutelluksi esiin niitä
reaktioita, joihin katsotte olevanne tyylinne perusteella oikeutettu.</span></blockquote>
</div>
<div class="MsoNormal">
<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: left; margin-right: 1em; text-align: left;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEixbknInB5uFbW7jPxBUn2a4TFSsrJlyZNqGowjymGdQcfXkrfJ4RAbcKKV01_hHtFJH0_Kcby8x0ndTHLXjhTwslXc4IOpA-IDPzgWDGVylfytQEQmeAs9fx-ntyPRsGOpNxIoCL_m_s8/s1600/IMG_6907_1-1.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="426" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEixbknInB5uFbW7jPxBUn2a4TFSsrJlyZNqGowjymGdQcfXkrfJ4RAbcKKV01_hHtFJH0_Kcby8x0ndTHLXjhTwslXc4IOpA-IDPzgWDGVylfytQEQmeAs9fx-ntyPRsGOpNxIoCL_m_s8/s640/IMG_6907_1-1.jpg" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Seksi on muotia <i>Out</i>-lehdessä 3/2016.</td></tr>
</tbody></table>
<span style="font-family: inherit;"><br /></span>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj2kJixqUSMdciYFxlxi_HZ1WsM9_2NiXYQMZntRpo7pDb9-M8HWJRFpNpZUrFja_x5LSzN0DK-ZW3I9bW4VAGWMKJ_fL0qy2thy-3CJGup2BOJrlevlBzsjuLxnJpI6GrUCkUcM2dCKtk/s1600/IMG_6909_1-1.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="426" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj2kJixqUSMdciYFxlxi_HZ1WsM9_2NiXYQMZntRpo7pDb9-M8HWJRFpNpZUrFja_x5LSzN0DK-ZW3I9bW4VAGWMKJ_fL0qy2thy-3CJGup2BOJrlevlBzsjuLxnJpI6GrUCkUcM2dCKtk/s640/IMG_6909_1-1.jpg" width="640" /></a></div>
<span style="font-family: inherit;"><br /></span>
<span style="font-family: inherit;"><b>Kauppatavaran mainostauluja</b></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;">Tyylikäs pukeutuminen ja muodikkuus eivät ole missään
tekemisissä keskenään, Quentin Crisp ja Donald Carroll muistuttavat: </span><br />
<blockquote class="tr_bq">
<span style="font-family: inherit;">Muotia
noudattavat ne ihmiset, jotka eivät tunne itseään, vaan yrittävät muodostaa
itselleen identiteettiä muotilehtiin turvautumalla. – – Tiivistäen: tyylikästä
pukeutumista voi verrata manifestin julkaisemiseen, muodikas pukeutuminen taas
muistuttaa vetoomuksen allekirjoittamista.</span></blockquote>
</div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;">Yhtä ongelmallista on itsensä vaatettaminen persoonallisuutta
häivyttävään ”valeasuun” tai vastaavasti ”univormuun”, jolla kuulutetaan julki
yhdenmukaisuutta oman ominaislaadun sijasta. Kyse voi olla vaikkapa
liituraitapuvusta tai säntillisesti omaksutusta hippi- tai emo-tyylistä. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;"><br /></span>
<span style="font-family: inherit;">Omanlaisiaan kartettavia univormuja ovat myös vaatteet,
joissa on näkyvästi esillä suunnittelijan nimi, nimikirjaimet tai tavaramerkki.
”Vaatteiden tehtävänä on mainostaa kantajaansa eikä toimia kenenkään muun kauppatavaran
mainostauluna”, Crisp ja Carroll huomauttavat. Samoin kosmetiikan ainoana
tarkoituksena on saada ihminen näyttämään entistä enemmän omalta itseltään, ei
maalata umpeen julkisivun puutteita.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;">”Tyylinne vihollisia ovat kaikki seikat, jotka harhauttavat
toisten ajatukset pois teidän kokonaisvaltaisesta olemuksestanne”, kuuluu <i>Tyylikirjan</i> tuomio.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgeCE5uHWYnDvoBD_r2jdk6rhjwYvVXy9DlqBc-VNIp46MEkkjnms7ncgeWVZSaBMQhO0yslM_7Vr1l-l1KV0bhfFG74LF94sLJfesrbTfr5wextfe8cfQxC6lH_3JzAtWqSOVEGxxBbuw/s1600/IMG_6840_1-1.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="426" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgeCE5uHWYnDvoBD_r2jdk6rhjwYvVXy9DlqBc-VNIp46MEkkjnms7ncgeWVZSaBMQhO0yslM_7Vr1l-l1KV0bhfFG74LF94sLJfesrbTfr5wextfe8cfQxC6lH_3JzAtWqSOVEGxxBbuw/s640/IMG_6840_1-1.jpg" width="640" /></a></div>
<span style="font-family: inherit;"><br /></span>
<span style="font-family: inherit;"><b>Joukkovoimaa</b></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;">Homot ja tyyli -aiheeseen on monta tulokulmaa, joista yksi on
sangen keskeinen, vaikka se ei liity lainkaan homomiesten henkilökohtaiseen
tyyliin. Tällä tarkoitan vankkumatonta asemaamme ”naisen jokapäiväisen
teatterin puvustajina”. Luonnehdinta on peräisin Walter de Campin <i>Ja homot loivat naisen</i> -kirjasta (2015),
joka kertoo kymmenestä homoseksuaalista muotisuunnittelijasta – noista
anorektisen naisen parhaista ystävistä. You know. ”Big names. Dior, Lagerfeld,
Gaultier, darling. Names, names, names!” <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;">Yves Saint-Laurent (1936–2008) ja Karl Lagerfeld ovat myös itse
tyyli-ikoneita, mutta se tuskin tekee meistä muista homoista kovin tyylikkäitä.
Sitä paitsi YSL:n ja Lagerfeldin (tai hänen luotsaamansa Chanelin) nimissä
suolletaan markkinoille loputtomasti logovaatteita ja -asusteita, joiden käytön
Crisp ja Carroll jo totesivat yksilöllisyyttä pahasti samentavaksi. Jatkan siis etsintää.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;">Toinen tulokulma homoihin ja tyyliin voidaan kiteyttää
käsitteeseen <i>homotyyli</i>. Sillä
tarkoitan stereotyyppisiä käsityksiä homomiesten ulkoisesta olemuksesta.
Homotyylin tunnetuimpia edustajia ovat Tom Fordilla kyllästetty kukkapaitainen
keikari (tunnustan!), Pride-kulkueen keulahahmona keikkuva salibarbi sateenkaarispeedoissaan, homobaarien
anonyymi Abercrombie-armeija, nahkahomo takamuksettomissa chapseissaan, Freddie
Mercuryn kalapuikkoviikset ja George Michaelin ”silmät kiinni ja suu auki”
-tyyppinen parta, joka tuo erehdyttävästi mieleen <i>glory holen</i>. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;">Crispin ja Carrollin teesien näkökulmasta homotyylille
tunnusomaiset vaatteet ja erikoistehosteet ovat joko valeasuja ja univormuja,
joiden käyttö liittyy asiaan, jolle halutaan antaa pontta <i>joukkovoimalla</i>. Vaikka Pride-kulkueet ovat määritelmällisesti hlbti-ihmisten
moninaisuuden juhlaa, tyyligurujen näkökulmasta ne ovat massaan hukkumista –
ellei siis ihminen pukeudu tyylilleen uskollisesti joka päivä niin kuin hän pukeutuu kulkueeseen. <o:p></o:p></span><br />
<span style="font-family: inherit;"><br /></span>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhFLn2q7E5TC68WVhCvFHe2aUQ6wCGKHfnDIBSCNcki_5R7gQ91ii80Oy1eILwUtJdN1mdKXUkjIovmZYizZfEVbqwRM25fDXEI6cydpfWByKvZDPY8_wnLXTb6q4wCFDoHxwDYC9oJ8sU/s1600/IMG_6883-1.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="426" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhFLn2q7E5TC68WVhCvFHe2aUQ6wCGKHfnDIBSCNcki_5R7gQ91ii80Oy1eILwUtJdN1mdKXUkjIovmZYizZfEVbqwRM25fDXEI6cydpfWByKvZDPY8_wnLXTb6q4wCFDoHxwDYC9oJ8sU/s640/IMG_6883-1.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
<span style="font-family: inherit;"><b>Mokkakenkiä ja samettihattuja</b></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;">Crisp ja Carroll jylisevät, että kunnon tyyliniekka ei
kuolemakseenkaan suostu käyttämään esineitä, jotka yhdistävät kantajansa
johonkin ryhmään. Kuitenkin juuri homomiehet ovat kautta maailman sivu
käyttäneet erilaisia koodivaatteita viestittääkseen suuntautumistaan muille ja
ilmentääkseen kaikkea sitä, minkä lain tai asenteiden vuoksi joutuivat
kätkemään. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;">Punaiset solmiot, valkoiset hansikkaat, vihreät puvut,
kukkakuvioiset uimahousut, sulkahatut sekä tummanruskeat tai harmaat
mokkakengät. Muun muassa nämä seikat olivat George Chaunceyn <i>Gay New York</i> -teoksen (1994) mukaan
miehiä haluavien miesten tunnusmerkkejä 1800-luvun lopun ja 1900-luvun
alkupuolen New Yorkissa. Koodipukeutumista hyödynsivät varsinkin
naisellisuudestaan ja huikentelevaisuudestaan tunnetut <i>fairyt</i>, jotka pyrkivät siten helpottamaan tunnistamista
sateenkaariyhteisön sisällä ja suhteessa asiakkaisiin. <i>Fairyt</i> tunnettiin nimittäin prostituoituina, jotka palvelivat
”tavallisia”, etupäässä työväenluokkaisia miehiä. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;">Aikana, jolloin homoseksuaaliset teot olivat rikollisia, oli
pakko varmistaa paitsi tavaran liikkuminen myös selusta ja oma turvallisuus.
Tämä lienee pääsyy siihen, miksi erilaisten koodivaatteiden ja -asusteiden käyttö
oli niin yleismaailmallinen ilmiö. Kansainvälisen homotyylin finessit tunnettiin
myös 1930-luvun Helsingissä, kuten <i>Seta</i>-lehdessä
3/88 julkaistusta työläispojan muistelosta ilmenee:</span></div>
<div class="MsoNormal">
<blockquote class="tr_bq">
<span style="font-family: inherit;">Ainahan homot ovat vähän erikoisesti pukeutuneet.
30-luvulla oli värikkäitä kaulaliinoja kun muut käyttivät mustaa ja harmaata –
sekä baskeri. Mutta ei se suinkaan ollut homojen merkki. Ja homoilla oli usein
rusetti kaulassa kun toiset käyttivät kravattia. Ja samaten housumallit. Siihen
aikaan oli muodissa sellainen samettihousu, jossa oli hyvin levät housunlahkeet
ja nimenomaan homot suosivat niitä. Mutta silloin pukeutuminen oli paljon
köyhempää. Rahaa ei ollut paljon käytettävissä. Ei ollut varaa olla erikoinen.</span></blockquote>
</div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;">Neljäkymmentäluvun lopun Helsingissä elänyt opiskelijapoika
mainitsee puolestaan New Yorkista tutut mokkakengät <i>Seta</i>-lehdessä 2/88:</span></div>
<div class="MsoNormal">
<blockquote class="tr_bq">
<span style="font-family: inherit;">Sodan jälkeen oli niin vaikea vaatetustilanne, että silloin
pantiin päälle mitä saatiin. Ehkä jotain oli mitä joku oli Tukholmassa käynyt
ja ostanut – mokkakengät tai turkoosin värisen samettihuopahatun. Niitä
mokkakenkiä muuten pidettiin yhteen aikaan sellaisena merkkinä. Kaikki ei
uskaltaneet laittaa niitä jalkaansa sen takia, että jos on mokkakengät niin
luullaan homoksi. Sormukset ja muut korut olivat joidenkin heikkouksia.</span></blockquote>
</div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;">Ystäväni ”Kari” puhisi taannoin siitä, miten vielä
1970-luvun Helsingissä uskottiin, että kaikki homot ovat kanoja, jotka
”sipsuttavat ja tipsuttavat” mokkakengät jalassa ja vihreiden takkien liepeet
liehuen. Kieltämättä tuntuu perin uskomattomalta, että tällaiset 1800-luvun
lopun metropolien alakulttuureissa syntyneet pukeutumiskoodit elivät niin
sitkeinä vielä 1900-luvun jälkipuolen Helsingissä. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;"><br /></span>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhaZGD4kFxeDIEMjOmhqRDgibLrBeggyg04Y9whLNbAV-JF7C5y0FrjA41JaEa-3RD8NL1AcbSDP5E8o3HORJEjcMx0KMJw59p4hFNlvS0-g64EhRKXifbp3KDDjDBBdm5TVzaS6gQl4xk/s1600/IMG_6906_1-2.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="426" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhaZGD4kFxeDIEMjOmhqRDgibLrBeggyg04Y9whLNbAV-JF7C5y0FrjA41JaEa-3RD8NL1AcbSDP5E8o3HORJEjcMx0KMJw59p4hFNlvS0-g64EhRKXifbp3KDDjDBBdm5TVzaS6gQl4xk/s640/IMG_6906_1-2.jpg" width="640" /></a></div>
<span style="font-family: inherit;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;"><b>Muoti ja kauneus</b></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;">Karin puheet mokkakengissä sipsuttavista kanoista pistävät
miettimään, että varsinkin heterojen vaalimat stereotypiat homojen
tyylikkyydestä ovat syntyneet paitsi naisten vaatettamisesta myös neitihomojen keikarimaisesta koodipukeutumisesta.
Ajatelkaa vaikka sodanjälkeisen Helsingin katukuvaa ja sijoittakaa sinne mies,
jolla on Tukholmasta hankittu turkoosi samettihuopahattu! Tyyligurujen mukaan
se ei ehkä ollut tyylikäs, koska se yhdisti lakimiesliiton sormuksen,
ylioppilaslyyran tai vapaamuurareiden rintaneulan tavoin kantajansa tiettyyn
ryhmään. Mutta olihan se <i>muodikas</i>. Homojen oletettu tyylikkyys taitaakin olla lähinnä
muodikkuutta, joka taas on </span>Quentin Crispin ja Donald Carrollin mukaan <span style="font-family: inherit;">lähtökohtaisesti tyylitöntä.</span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;">Muodikkuusvaikutelma vain vahvistuu, kun selailee homolehtiä
1960-luvulta eteenpäin: niiden muoti-, kauneus- ja sisustussivut eivät keskity
yksilöllisyyteen, vaan avaimet käteen -tyyppisiin julkisivuremontteihin, joissa
yksilöllisyys pyritään häivyttämään. Tässä pari esimerkkiä:<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;">Suomen ensimmäisen homolehden <i>96</i>:n ensimmäisessä numerossa 1/1969 on juttu ”Miehen hoito-ohjelma”,
johon on haastateltu hiusten- ja kauneudenhoidon asiantuntijaa, rouva Airi
Sulinia. Hiuksista kysyttäessä hän toteaa näin: ”Katsoisin, että
mies joka joutuu jatkuvasti edustamaan, tarvitsee peruukin.”<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;">Samaisen <i>Ysikutosen</i>
numerossa 1/71 käsitellään kevään rohkeaa ja värikästä muotia ja suorastaan
käsketään pitämään pussihihaiset paidat (”purjeet” ovat menneet pois muodista!)
housujen päällä. Housujen taas kuuluu ehdottomasti olla ”tämän päivän
nuorisolle” suunnitellut Friitalan mokkanahkaiset farmarihousut, joissa
kengännauhakiinnitys molemmilla sivuilla.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;"><i>Z</i>-lehden 3/1997 muotisivuilla
muistutetaan melko kryptisesti, että tuhlaajavuosien ja laman jälkeen painotus
on asioiden sisimmässä laadussa: ”Poissa ovat rajatut roolit ja tilalla kypsä
tietoisuus elämisen monimuotoisuudesta.” Tätä sisintä laatua ja
monimuotoisuutta henkivät esimerkiksi pyöröharjattu metallisävyinen
takki-housuyhdistelmä (1 500 markkaa), ”kesäisen kaupunkipojan klassisten
Havaji-sävyjen uutta tulkintaa” edustava paita (615 markkaa) sekä
kulta-teräsyhdistelmäinen Breitling Cosmonaute (noin 18 000 markkaa).<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;"><a href="http://hulivilipoika.blogspot.fi/2013/12/homolehdet-esittelyssa-4-out.html" target="_blank"><i>Out</i>-lehden</a> tuoreessa
muotinumerossa 3/2016 surraan koko matka pankkiin sitä, että vaikka lähes
puolet elämästämme kuluu makuuhuoneessa, ne vastaavat vain harvoin ”kotiemme
muiden tilojen esittelykelpoista glamouria”. On siis aika herätä ja sirotella
makuuhuoneeseen huomionarvoisia yksityiskohtia, jotta myös sängyssä jo
vanhastaan olevat suuren lankatiheyden lakanat pääsisivät oikeuksiinsa. Päräyttävistä yksityiskohdista
mainitaan esimerkkeinä Guccin silkkiaamutakki (5 800 $), Calvin Kleinin
huopa (1 195 $), La Perlan pyjamatakki (1 784 $), Hermèsin
tuoksukynttilä (450 $) ja marmorinen iPhone-laturi (295 $).<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;">Tyylitietoinen mies voi toki poimia mainostajien miellyttämiseksi
kuratoiduista tyylivinkeistä ideoita omaan yksilölliseen tyyliinsä, mutta
samalla on syytä muistaa Quentin Crispin ja Donald Carrollin sanat: </span></div>
<div class="MsoNormal">
<blockquote class="tr_bq">
<span style="font-family: inherit;">– – ennen
parran kasvattamista, uuden kampauksen hankkimista, vaatevaraston vaihtamista,
urheiluauton ostamista, imukkeen käytön aloittamista tai kotinsa
uudelleensisustamista on kysyttävä itseltään, onko aiottu muutos tai lisäys
sellainen, että se todella kuvastaa jotakin tekijänsä sisäistä ominaisuutta.
Ellei se kuvasta, sitä tullaan pitämään teennäisyytenä. Jos se taas kuvastaa,
sitä pidetään sinä mitä se onkin: tyylin uutena jalostusasteena.</span></blockquote>
</div>
<div class="MsoNormal">
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhAVNl7a722NGBcDjyR6iWtmAj8z1cVvX-NVxJUQjIvej5K4rmEVdF1ukpWeHHPUc0HhmLQo9tX7A7v2xWvDplbsXF7FULekZNUBOu6CGP33I4fUckkyY-x39WXSg2IT3rWyy_duKjkm68/s1600/IMG_6854_1-2.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="426" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhAVNl7a722NGBcDjyR6iWtmAj8z1cVvX-NVxJUQjIvej5K4rmEVdF1ukpWeHHPUc0HhmLQo9tX7A7v2xWvDplbsXF7FULekZNUBOu6CGP33I4fUckkyY-x39WXSg2IT3rWyy_duKjkm68/s640/IMG_6854_1-2.jpg" width="640" /></a></div>
<span style="font-family: inherit;"><br /></span>
<span style="font-family: inherit;"><b>Kloonien hyökkäys</b></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;">Vaan ketä kiinnostaa tyylikkyys tai edes muodikkuus? Ei ainakaan
homoja, jotka näyttävät ainakin ruotsalaiskriitikoiden mukaan nykyään kopiokoneen sylkäisemiltä. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;">Homokulttuurin tasapäisyyttä suomitaan esimerkiksi <i>Bögjävlar</i>-pamfletissa (2007), johon
sisältyy muotitoimittaja Daniel Björkin essee ”I stället för mode
(förvirring)”. Björkiä askarruttaa se, että jos homot kerran ovat
vaatevirtuooseja, miksi tukholmalaisessa tai göteborgilaisessa homobaarissa
näkee vain farkkuja ja t-paitoja tai enintään ”muoti on kuluttamista” -henkisiä
brändinousukkaita. Poissaolollaan loistavat ne, joilla on
leikkisyyttä ja pokkaa tempaista päälle vaikka YSL:n tunika ja kantaa se kuin mies.
Björkin omakohtaisen kokemuksen mukaan tähän on vain yksi syy: jos
pukeutumisessa on häivähdyskin riikinkukkoa tai leikkisyyttä, laukaiset
toisissa naisellisuustrauman etkä taatusti saa munaa. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;">Aikamme homomaailmaa hallitsee Björkin mielestä anonyymius,
joka on erilaista kuin aiempien vuosikymmenten univormutyyli pumpattuine
vartaloineen sekä prätkä-, armeija-, cowboy-, poliisi- ja merimiesvaatteineen.
Ne keskittyivät nimittäin miesvartalon seksikkyyden ja homopolitiikan korostamiseen, kun taas nyt suositaan valtavirran heteromiehiltä apinoitua
tavistyyliä – sitä, joka meidän piti ennen stailata pimentoon ”sillä silmällä”.
Minne hävisi halu erottua? Björk parahtaa.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;"><br /></span>
<span style="font-family: inherit;">Samoilla linjoilla on <a href="http://hulivilipoika.blogspot.fi/2014/02/homolehdet-esittelyssa-5-qx.html" target="_blank"><i>QX</i>-lehden</a>
kulttuurikolumnisti Roger Wilson, joka tiivisti aikamme homotyylin taannoin näin
(oma käännös):</span></div>
<div class="MsoNormal">
<blockquote class="tr_bq">
<span style="font-family: inherit;">Näin Tel Avivin Pridessa toistuvasti tuotteen, joka toi mieleen
Star Wars Episodi II:n – siis sen, missä kloonit hyökkäävät. Koko Dizengoff
Street oli kuin tank top -outlet tai alennusmyynti, josta kaikki olivat
ostaneet samanlaisen tekoparran. Olen pyörinyt monenlaisissa homotapahtumissa,
mutta olin onnistunut välttymään kloonifestivaaleilta, siis tähän saakka. – –
Homma meni niin överiksi, että aina kun satuin näkemään yhdenkin kunnon
muskeli-Maijan, joka oli vetänyt yliannoksen proteiinijauhetta ja steroideja ja
muuttunut fantasiahahmoksi, teki mieli kiljaista: ”You go, girl!” Mieluummin
muskeliöverit kuin se, että kaikki ovat yhdestä puusta veistettyjä.</span></blockquote>
</div>
<div class="MsoNormal">
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEguXAJrCMg-TPABGmedPS3NTbIkD6rAuUei6yW6lTbt63R2d3P_7EHvPiGaMKR8lOSSghTCJAv19Sx3JR9Bs9ViQwzFtWZNz_lvBD6yuwBBqKaNbPN7thwrhQhi9xlLmby05cc_U4yuUcU/s1600/IMG_6899_1-1.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="426" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEguXAJrCMg-TPABGmedPS3NTbIkD6rAuUei6yW6lTbt63R2d3P_7EHvPiGaMKR8lOSSghTCJAv19Sx3JR9Bs9ViQwzFtWZNz_lvBD6yuwBBqKaNbPN7thwrhQhi9xlLmby05cc_U4yuUcU/s640/IMG_6899_1-1.jpg" width="640" /></a></div>
<span style="font-family: inherit;"><br /></span>
<span style="font-family: inherit;"><b>Riikinkukkoja ja normiukkoja</b></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;">Ruotsalaisten väitteet homojen degeneroitumisesta anonyymeiksi
taviksiksi herättävät yhtä ristiriitaisia tuntoja kuin Quentin Crispin ja
Donald Carrollin järkkymättömät tyyliteesit. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;">Mitä sitten, jos valtaosa homoista suosii farkkuja ja
t-paitoja ja näyttää tavallisilta tallaajilta? Mitä sitten, jos suosimme merkki-
ja fetissivaatteiden kaltaisia univormuja, jotka tekevät meistä kauppatavaran
mainostauluja tai kuuluttavat julki yhdenmukaisuutta ominaislaadun sijasta?
Mitä sitten, jos olemme enintään tyylittömän muodikkaita?<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;">Ei yhtään mitään. Vaikka homoja pidettäisiin yleisesti
tyyliniekkoina, se ei velvoita meitä millään tavalla. Muuten olisimme
velvollisia uskomaan myös niitä, jotka pitävät meitä syntisinä, ja keskittymään
kutemisen sijasta katumiseen.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;">Samalla on muistettava, että menneisyyteen pätee sama kuin
havaintokykyymme ylipäätään: huomaamme ennen kaikkea ne asiat, jotka eniten
silmiin pistävät. On helppoa heittää Oscar Wilde- tai David Hockney -kortti ja huokaista,
että homomiehet olivat ennen paljon uskaliaampia ja tyylikkäämpiä. On myös
helppoa haksahtaa ajattelemaan, että 1970-luvulla kaikki homomiehet olivat ”miehekkyydessään”
ja seksikkyydessään kuin newyorkilaisen Mineshaft-fetissiklubin pukukoodin
ilmentymiä (kuvattu teoksessa <i>Greenwich
Village – and how it got that way</i>, 1990): </span></div>
<div class="MsoNormal">
<blockquote class="tr_bq">
<span style="font-family: inherit;">EI hajuvettä tai parfyymia tai
merkkipuseroita. EI pukuja, solmioita, puvunhousuja tai -takkeja. EI
rugby-tyylisiä paitoja tai disko-dragia. EI takkeja temmellyskentälle.</span></blockquote>
</div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;">Pukukoodit tulevat ja menevät, mutta yksi on varmaa: vaikka
homojen joukossa riittää riikinkukkoja, suurin osa meikäläistä on ja on aina
ollut pukeutumiseltaan normiukkoja. Harmaa massa on ehtymätön luonnonvara. Yhtä
ehtymättömältä vaikuttaa tarpeemme suosia univormupukeutumista – olipa sitten
kyse Abercrombien t-paidoista tai Vuittonin väskyistä. Miehiä haluavina miehinä
me haemme samuutta myös pukeutumisessamme, ja himottavien brändien käyttö on
samanlaista seksin ja seksuaalisuuden ulkoistamista kuin mitä <i>fairyt</i> harrastivat viime vuosisadan
vaihteessa työmiehiä houkutellakseen ja nahkamiehet paljon heidän jälkeensä.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;">Mielestäni ongelmana ei ole se, jos suuri osa homoista näyttää
tavallisilta tallaajilta tai yhdestä puusta veistetyiltä. Ongelmana on se, jos
oma asuvalinta tehdään muiden ehdoilla esimerkiksi peläten ”naismaisuutta”,
homoleimaa tai valtaväestön suhtautumista. Vielä pahempaa on, jos muilta
edellytetään samaa häivytystaktiikkaa.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;">”Tajusin, että sä olet homo, koska sä olit pukeutunut liian
harkitusti”, tunnusti eräs heteromies minulle kotibileiden pikkutunneilla. Otin
tämän kultakenkiin, kukkapaitaan ja kananmunankokoisiin kalvosinnappeihini
liittyvän kommentin kohteliaisuutena. Samalla tiedostin taas kerran, miksi niin
moni valitsee mieluummin farkut ja t-paidan kuin lähtee työstämään omaa homo-
tai naisellisuustraumaansa korostamalla sitä. Sitä paitsi korostamalla omaa
neitihomouttaan tulee helposti lyöneeksi tietynlaisen leiman myös kaikkiin
muihin ympärillä oleviin tuiki tavallisiin, joskin keskinäisiä kesähäitä
suunnitteleviin, suomalaisiin miehiin. Miksi muiden pitäisi kärsiä siitä, että
eräät ovat päätyneet näyttämään 1900-luvun alkupuolen newyorkilaiselta
miesprostituoidulta?<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;">Tulee mieleen eräskin twiitti, jossa toivotin hyvää homo- ja
transfobian vastaista päivää ja tehostin sanomaa kuvalla, jossa <i>Tyttökultien</i> Rose ja Blanche olivat värikkäissä
trikoissaan intohimoisen tanssin pyörteissä. Suosikointien lisäksi tämä poiki
närkästyneen kommentin: ”Miksi muuten kaikki kuvittelevat, että HLBT-asialla on
jotain tekemistä huomiotaherättävän pukeutumisen kanssa?” <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;"><br /></span>
<span style="font-family: inherit;">Yhtä hyvin voisi kysyä näin: ”Miksi muuten joku kuvittelee,
että hlbt-asialla ei saisi olla mitään tekemistä huomiota herättävän
pukeutumisen kanssa?”<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;">Tässä ollaan iänikuisten jakolinjojen äärellä: pitäisikö
erottua vai assimiloitua, paljastaa vai peittää, lisätä camp-kierroksia vai
hillitä itseään? Ei ihme, että skootteri tuntuu kerran vuodessa karkaavan käsistä
ja Pride-kulkue täyttyy kaikesta sellaisesta, mitä homokulttuurissa ei juuri
koskaan muuten näe.<o:p></o:p></span><br />
<span style="font-family: inherit;"><br /></span>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgPwCh_LwOIN_Hi5sGM49Fo6KqwZR223lpmTAG3dWWqQDY_EA_xDbX_gUzSgPKncQ0QWUJHulwTekMoyKYthnbSVeDjQpTLCOe_6ikXTAsnn-UyPJXXKSiQ7Nal80R1DmxZmdjmEyE5ybQ/s1600/IMG_6872_1-1.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="426" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgPwCh_LwOIN_Hi5sGM49Fo6KqwZR223lpmTAG3dWWqQDY_EA_xDbX_gUzSgPKncQ0QWUJHulwTekMoyKYthnbSVeDjQpTLCOe_6ikXTAsnn-UyPJXXKSiQ7Nal80R1DmxZmdjmEyE5ybQ/s640/IMG_6872_1-1.jpg" width="640" /></a></div>
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;"><b>Jatkuva juhlavalaistus</b><o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;">On aika tarttua vielä kerran Quentin Crispin ja Donald
Carrollin <i>Tyylikirjaan</i>, joka
ortodoksisuudestaan huolimatta tarjoaa lohdun sanoja joka iikalle.</span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Jos ajattelee tarvitsevansa vaatteita vain kehon peittämiseen tai lämmittämiseen ja keskittyy mieluummin kirjahyllyynsä tai puutarhaansa tai postimerkkeihinsä tai autoihinsa, olisi jo tyyligurujenkin mielestä tavattoman tyylitöntä teeskennellä jotakin ihan muuta. On siis parasta keskittää kaikki huomio sen kultivoimiseen, millainen todella on ihmisenä, ja olla vaikka kahdella jalalla kulkeva versio Babylonin riippuvista puutarhoista<span style="font-family: inherit;">.</span></div>
<div>
<span style="font-family: inherit;"><br /></span></div>
<div>
<span style="font-family: inherit;">Jos taas ajattelee tarvitsevansa nimenomaan vaatteita voidakseen olla
entistä enemmän oma itsensä, ei kannata antaa edes hlbt-asian estää. Mikäli turkoosinvärinen
samettihuopahattu ja jokainen muu vaatekappale peilaa virheettömästi jotain
oman luonteen ja persoonallisuuden särmää, se sopii ainakin Quentin Crispin ja
Donald Carrollin mukaan käyttäjälleen täysin siitä riippumatta, ’käykö’ se
jonkin muun niin ikään käyttäjälleen sopivan vaatekappaleen kanssa. Ysärituulipuvun
ja Louboutinin korkkarien yhdistelmässä ei siis ole sinänsä mitään vikaa, jos
yhdistelmä kertoo totuuden niitä kantavasta miehestä.</span><br />
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;">Tyyli on nimittäin Crispin ja Carrollin
visiossa vapautta kilpailuhenkisyydestä, muodinmukaisuudesta sekä menestymisen ja hyväksytyksi tulemisen tarpeesta. Samalla se on vapautta
esittää oma yksilöllisyys jatkuvassa juhlavalaistuksessa. Varmemmaksi
vakuudeksi he siteeraavat ranskalaista filosofia Henri Bergsonia: </span><br />
<blockquote class="tr_bq">
Olemme vapaita silloin, kun tekomme kumpuavat kokonaispersoonallisuudestamme, kun ne ilmentävät sitä ja muistuttavat sitä samalla vaikeasti määriteltävällä tavalla jolla taideteos toisinaan muistuttaa tekijäänsä.</blockquote>
Quentin Crisp itse eli teesinsä todeksi jopa siinä määrin, että Sting teki hänestä kappaleen <i>Englishman in New York</i> (1987). Isoäidin viisautta huokuva Crisp nähdään myös kappaleen videossa elävänä esimerkkinä laulun ja samalla <i>Tyylikirjan </i>syvimmästä sanomasta: ”Takes more than combat gear to make a man / takes more than a license for a gun – – it takes a man to suffer ignorance and smile / be yourself no matter what they say.”<br />
<br />
<div style="text-align: center;">
<iframe allowfullscreen="" frameborder="0" height="360" src="https://www.youtube.com/embed/d27gTrPPAyk" width="480"></iframe></div>
</div>
<div class="MsoNormal">
<br />
Samasta aiheesta ja aiheen sivusta:<br />
<a href="http://hulivilipoika.blogspot.fi/2014/03/come-on-vogue-kun-vahemmistojen.html" target="_blank">”Come on, Vogue!”: kun vähemmistöjen alakulttuurista tuli valtavirtaa</a></div>
<div class="MsoNormal">
<a href="http://hulivilipoika.blogspot.fi/2014/02/homolehdet-esittelyssa-5-qx.html" target="_blank">Homolehdet esittelyssä 5: QX</a></div>
<div class="MsoNormal">
<a href="http://hulivilipoika.blogspot.fi/2013/12/homolehdet-esittelyssa-4-out.html" target="_blank">Homolehdet esittelyssä 4: Out</a></div>
<div class="MsoNormal">
<a href="http://hulivilipoika.blogspot.fi/2013/12/homolehdet-esittelyssa-3-dna.html" target="_blank">Homolehdet esittelyssä 3: DNA</a></div>
<div class="MsoNormal">
<a href="http://hulivilipoika.blogspot.fi/2013/10/homolehdet-esittelyssa-2-advocate.html" target="_blank">Homolehdet esittelyssä 2: The Advocate</a></div>
<div class="MsoNormal">
<a href="http://hulivilipoika.blogspot.fi/2013/10/homolehdet-esittelyssa-1-attitude.html" target="_blank">Homolehdet esittelyssä 1: Attitude</a></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<o:p></o:p></div>
</div>
Hulivilipoikahttp://www.blogger.com/profile/00174148253348186615noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-6119682259042511272.post-87890539860699820452016-06-12T19:52:00.001+03:002016-06-13T12:45:47.740+03:00Kastanjoiden kukkiessa – vieraana Juhani Kirpilän hovissa<div class="Potsikko">
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjbQ6e90eQEnpZ0d1oI8uNM_oxNjcNbLrg2jZwKZWHDnQqKguOMQybnwPEgzl5yBaLaLI5PzLv6gyc8Ot073bD84wrMf_L1TexgMyWFdRXW7HyZfzqUeQCvlNBuAvYToZ91SyxTyxhNkGg/s1600/IMG_6276-1.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="426" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjbQ6e90eQEnpZ0d1oI8uNM_oxNjcNbLrg2jZwKZWHDnQqKguOMQybnwPEgzl5yBaLaLI5PzLv6gyc8Ot073bD84wrMf_L1TexgMyWFdRXW7HyZfzqUeQCvlNBuAvYToZ91SyxTyxhNkGg/s640/IMG_6276-1.jpg" width="640" /></a></div>
<span style="font-family: inherit;"><br /></span>
<span style="font-family: inherit;">Kun nousee veräjähissillä töölöläistalon ylimpään
kerrokseen ja astuu sisään kattohuoneistoon, tuntuu kuin olisi päätynyt Helvi
Hämäläisen sivistyneistöromaanien kadonneeseen maailmaan.</span></div>
<div class="Potsikko">
<span style="font-family: inherit;"><br /></span></div>
<div class="MsoBodyText">
<span style="font-family: inherit;">Tervetuloa Taidekoti Kirpilään, joka on reumalääkäri
Juhani Kirpilän (1931–1988) lahja meille kaikille. Kirpilän museoidussa kodissa
riittää nähtävää, mutta kaltaiseni kieroutuneen kävijän huomio keskittyy ennen
kaikkea siihen, mikä jää varjoihin – Kirpilän homouteen.</span><br />
<span style="font-family: inherit;"><br /></span>
<h4>
<span style="font-family: inherit;">Henkeä ja ainetta</span></h4>
<span style="font-family: inherit;"><br /></span>
<span style="font-family: inherit;">Taidekoti Kirpilän loputtomalta tuntuva huoneiden
helminauha ulottuu juhlaolohuoneesta kirjaston, makuuhuoneen ja ruokasalin kautta
arkiolohuoneeseen, joka ei ole </span>lainkaan <span style="font-family: inherit;">nimensä veroinen. En nimittäin tunne
montakaan, jonka ”arki”olohuonetta koristavat näin kauttaaltaan öljyvärimaalatut
seinät. </span></div>
<div class="MsoBodyText">
<span style="font-family: inherit;"><br /></span>
<span style="font-family: inherit;">Suorastaan epätodellisen huoneen Steinway-flyygelin ääreen on
helppo kuvitella vaikkapa Helvi Hämäläisen </span><i style="font-family: inherit;">Säädyllisen murhenäytelmän </i><span style="font-family: inherit;">(1941)</span><i style="font-family: inherit;"> </i><span style="font-family: inherit;">Naimi
Saarinen – tuo mustan intohimon riuduttama lähes groteski hahmo, joka oli
enemmän henkeä kuin ainetta:</span></div>
<blockquote class="tr_bq">
<span style="font-family: inherit;">Ja nyt hän istui isot keltaiset kädet helmassa flyygelin
jäykistyneen siiven varjossa silmät kiintyneinä hollantilaiseen sitruunaan,
jonka mehupisarat ja hedelmäliha olivat niin kirkkaat, ja mansikoihin, joilla
ryömi ruskeita, kuultavia muurahaisia. – – Hän laski sormensa koskettimille, ja
hänen sormenpäittensä lipuessa niillä kiersi sävel huonetta omituisen uinuvana,
ikään kuin sinervänä nauhana, johon hänen sormensa olivat jättäneet himmeitä
kysymysmerkkejä. – – Niiden vuosien maisemasta, jotka hän oli ollut yksin,
vanhan intohimon muisto sydämessään, tuskallisen uskollisessa lippaassa, oli
työ, taiteen ymmärtäminen ja palvominen, ollut hänen ainoa ilonsa. Työ, taide,
kauneus, taide, joka kohosi kuin pieni marmorinen kellotorni yksinäisyyden
maisemasta ja lähetti kelloistaan hopeisen parven, ikään kuin pienen hopeisen
kelloketjun kaikkeen maailman ihmisten lohduttajaksi ja parantajaksi.</span></blockquote>
<div class="MsoBodyText">
<span style="font-family: inherit;">Tämän valtavan kattohuoneiston omistaja Juhani Kirpilä oli
hänkin Naimi Saarisen tavoin hengen jättiläinen. Kuinka muuten kukaan kykenisi kokoamaan
näin omaleimaista taidekokoelmaa ja vieläpä testamenttaamaan sen Suomen
Kulttuurirahastolle ”ihmisten lohduttajaksi ja parantajaksi”? Naimista poiketen
Kirpilä oli tosin jättiläinen muutenkin; elämänsä loppupuolella hän oli
kuulemma 190-senttinen ja yli 150-kiloinen jässikkä.</span><br />
<span style="font-family: inherit;"><br /></span>
<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: left; margin-right: 1em; text-align: left;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi-Fi_bOZd6wBHAkHUYs7XPa6V69h1auQmy3S0vaEf3VM498iw08hcgwwAjY2sSzAHJyYlH1kLLan0GapiT5knisxN2qFZc5X-kIXrzO_BD-SC6jBj8x_Evetoh12GqyP9BmylAng6oZLs/s1600/IMG_6938-1.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="426" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi-Fi_bOZd6wBHAkHUYs7XPa6V69h1auQmy3S0vaEf3VM498iw08hcgwwAjY2sSzAHJyYlH1kLLan0GapiT5knisxN2qFZc5X-kIXrzO_BD-SC6jBj8x_Evetoh12GqyP9BmylAng6oZLs/s640/IMG_6938-1.jpg" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><i>Taidekoti Kirpilä</i> -kirja ja -esite. Kirjaa on myynnissä taidekodissa.</td></tr>
</tbody></table>
<span style="font-family: inherit;"><br /></span>
<h4>
<span style="font-family: inherit;">M</span><span style="font-family: inherit;">onta miestä</span></h4>
<span style="font-family: inherit;"><br /></span>
<span style="font-family: inherit;">Juhani Kirpilän komeaan varteen mahtui monta miestä. </span><i style="font-family: inherit;">Taidekoti
Kirpilä</i><span style="font-family: inherit;"> -kirjasta (1998) voi lukea, että hän oli saksalais-savolais-karjalaisen
perheen ainoa lapsi, josta tuli isänsä tavoin lääkäri. Hän oli myös taitava
talousmies, mikä takasi omaisuuden ja taidekokoelman karttumisen sekä elämän
ehtymättömistä antimista nauttimisen kulinaristina ja maailmanmatkailijana.
Välähdyksiä kaikesta tästä Kirpilä tarjosi </span><i style="font-family: inherit;">Kauneus ja terveys</i><span style="font-family: inherit;"> -lehden
”koirattomana, kissattomana ja vaimottomana” pakinoitsijana.</span></div>
<div class="MsoBodyText">
<span style="font-family: inherit;"><br /></span></div>
<div class="MsoBodyText">
<span style="font-family: inherit;">Oli kuitenkin vielä yksi Juhani, joka jää Taidekoti
Kirpilän julkaisuissa ja esimerkiksi <i>Kansallisbiografian</i>
Kirpilä-artikkelissa (1999) piiloon rivien väliin: hersyvä homoherra, joka piti
täällä Hesperiankatu 7:ssä hoviaan. <i>Hovi</i>-sana
ei ole omaa liioitteluani, vaan sitä käytettiin jo Vantaan kaupunginmuseon <i>Sateenkaari-Suomi</i>-näyttelyssä
(2007). Siinä Juhani Kirpilän koti mainittiin esimerkkinä homoseurapiireistä,
jotka kukoistivat varakkaan väen yksityiskodeissa proosallisten puistojen
sijasta.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoBodyText">
<span style="font-family: inherit;"><br /></span></div>
<div class="MsoBodyText">
<span style="font-family: inherit;">Enää Taidekoti Kirpilässä eivät hoviherrat homostele, ja
tätä kuvastaa hyvin se, että Kirpilän entisestä makuuhuoneesta on poistettu sänky
kokonaan. Ratkaisu on epäilemättä logistinen, mutta samalla johdonmukainen. Taidekodin
julkaisuissa ja opastuksissa puhutaan vain hienotunteisesti ”elämänkumppanista”,
jonka kanssa Kirpilä tähän huoneistoon muutti vuonna 1979. </span><span style="font-family: inherit;">Kysyttäessä
ystävällinen opas kertoi, että kumppanin nimi oli ”Kalle”.</span><br />
<span style="font-family: inherit;"><br /></span>
<span style="font-family: inherit;">Herää kysymys, miksi Juhani Kirpilän hovi on nyt niin homoton?
Onko ratkaisulla haluttu kunnioittaa Kirpilän luonteen pidättyvää ja ujohkoa
puolta, joka oli vastapainona hänen seurallisuudelleen? Vai kuvastaako ratkaisu
kenties Kirpilän omaa tapaa peitellä homouttaan julkisuudessa? Onko museossa yksinkertaisesti
haluttu mennä taide edellä ja välttää leimautumista ”homomuseoksi”?</span></div>
<div class="MsoBodyText">
<span style="font-family: inherit;"><br /></span></div>
<div class="MsoBodyText">
<span style="font-family: inherit;">Mene ja tiedä, mutta Kirpilä eli ja kuoli aikana, jolloin
homous oli kansakunnan kaapissa eikä sen päällä, ja Taidekoti Kirpilä on tämän
ajan kuva. Taideaarteiden lisäksi se tarjoaa siten myös museaalista
arvomaailmaa, jossa Juhani Kirpilän homous on lähinnä julkinen salaisuus.
Vaikenemisella on toki oma viehätyksensä tänä avoimuuden aikana, koska se
houkuttaa tirkistelyyn, haluun kaivaa koko Jussi esiin rivien välistä ja
taulujen takaa.</span><br />
<span style="font-family: inherit;"><br /></span>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgEVYboFsvh8n-4EcCX76geaFSX7nkHT26o26OYc52l3rbJctsJYf4Kh_6oUQmmaR4YO2tYQywWlpyoFYotrs53266X38F7JLDjuN9wzMkyogGAMChXvHAGmMyguuGX6nmDvLNl60UDEMI/s1600/IMG_6308_1-1.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="426" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgEVYboFsvh8n-4EcCX76geaFSX7nkHT26o26OYc52l3rbJctsJYf4Kh_6oUQmmaR4YO2tYQywWlpyoFYotrs53266X38F7JLDjuN9wzMkyogGAMChXvHAGmMyguuGX6nmDvLNl60UDEMI/s640/IMG_6308_1-1.jpg" width="640" /></a></div>
<span style="font-family: inherit;"><br /></span>
<h4>
Heterotakuu</h4>
<span style="font-family: inherit;"><br /></span>
<span style="font-family: inherit;">Kodistaan kadonnutta Kirpilää voi etsiä ainakin lukemalla
hänen pakinoitaan, joita ilmestyi </span><i style="font-family: inherit;">Kauneus ja terveys </i><span style="font-family: inherit;">-lehdessä yli 300 kappaletta
vuosina 1962–1988. Kymmenen ensimmäistä vuotta Kirpilä kirjoitti </span><i style="font-family: inherit;">Ohimennen</i><span style="font-family: inherit;">-palstaansa
nimettömänä ja sen jälkeen omana itsenään. Itse olen toistaiseksi lukenut vain
Matti Suurpään toimittamassa </span><i style="font-family: inherit;">Ohimennen</i><span style="font-family: inherit;">-pakinavalikoimassa (2006)
julkaistut kirjoitukset, joten keskityn tässä niihin.</span></div>
<div class="MsoBodyText">
<span style="font-family: inherit;"><br /></span></div>
<div class="MsoBodyText">
<span style="font-family: inherit;">Pakinoissa pääsee ääneen ilmeisen konservatiivisen
maailmankuvan omaksunut mies, joka laukoo ”lukijattarilleen” suorasukaisia
mielipiteitä naisen asemasta, vanhustenhuollosta, holtittomasti lisääntyvien
sterilisoinnista, opiskelijanuorison sivistymättömyydestä ynnä nykytaiteesta
”lankulle maalattuine hikisine rintaliiveineen”. Kokonaisuuden pelastaa
kuitenkin kerta kerran jälkeen Kirpilän erinomainen huumorintaju. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoBodyText">
<span style="font-family: inherit;"><br /></span></div>
<div class="MsoBodyText">
<span style="font-family: inherit;">Homoseksuaalisuus mainitaan valikoiman pakinoissa nimeltä
vain kerran, ja tästä vuonna 1967 julkaistusta kirjoituksesta paistaa pirullisuuteen verhottu tuohtumus
kirkon vanhakantaisuutta kohtaan:</span></div>
<blockquote class="tr_bq">
<span style="font-family: inherit;">Useimpien hiippakuntien piispat julkaisivat tuonnottain
jossakin määrin kummallisen paimenkirjeen. Siinä esitettiin muutamia
omalaatuisia toteamuksia, joiden mukaan mm. homoseksuaalisuus on sekä sairaus
että synti (ynnä yhteiskunnan mielestä vielä rikos), mikä yhdistelmä
synti-sairaus nostatti lääketieteellistä mieltäni. Mutta oli kirjassa jotakin
hyvääkin. Itsetyydytyksen ei enää ilmoitettu oikopäätä johtavan helvettiin,
vaan se – tosin häpeillen – todettiin olosuhteiden pakosta melko yleiseksi
korvikekeinoksi. Ja syntyvyyden säännöstelystä todettiin, että se ehkä ja
kenties joskus vastaisuudessa saattaa tulla aiheelliseksi ja hyväksytyksi.</span></blockquote>
<div class="MsoBodyText">
<span style="font-family: inherit;">Sairaus ei voi olla synti, Kirpilä viestittää kiistämättä
kuitenkaan itse sairautta, joka toki vielä tuolloin oli sairausluokituksessa.
Samalla hän suomii kirkon kyvyttömyyttä ymmärtää aikojen muuttumista ja
siunailee ihmisten holtitonta lisääntymistä. Varmuuden vuoksi hän antaa
itselleen vielä heterotakuun pohtimalla omia viettiyllykkeitään:</span></div>
<blockquote class="tr_bq">
<span style="font-family: inherit;">Kyllähän minäkin, jos joskus kesällä pellon pientareella
satun tapaamaan neidon punapaulan, tunnen vastustamatonta halua pyöräyttää
puolukan, mutta silti tunnen asian sopimattomaksi ja jopa vanhanaikaisen
moraalikäsityksemme vastaiseksi – mutta eikö tätä vastuuntuntoa odottaisi
aviopareiltakin.</span></blockquote>
<div class="MsoBodyText">
<span style="font-family: inherit;">Lukijattarille luotua heteromielikuvaa vahvistaa myös
vuonna 1969 julkaistu Puolan-matkan kuvaus, jossa Kirpilä kertoo kokemistaan
intiimistä hetkistä paikallisen ”daamin” kanssa. Arvailuksi jää, oliko
Kirpilällä tähän aikaan myös naissuhteita, vai oliko daami sittenkin herra:</span><br />
<blockquote class="tr_bq">
Varsovassa olin eräänä iltana joutunut ns. romanttiseen tilanteeseen divaanin äärellä, kun kesken kaiken radiosta alkoi kuulua Maamme-laulu. Kangasniemi oli voittanut kultamitalinsa. Mietin, pitäisiköhän tässä kokonaan nousta seisomaan vai riittääkö kun… – hys nyt, ei olla tuhmia.</blockquote>
<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: left; margin-right: 1em; text-align: left;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhkJgioz65Ba1F4JEEq5OqrUt2uWJBCQP6N99csnejJwNwj1bYpWa89NO01MApOZNAOXY6ZfBUjd6Z20eCQsxE6CdutXxJbCv5VxvBXkoUHu_kbdoYC-Iw6iUe8LmXXVeiVCDeIjiWK4C0/s1600/IMG_6919-1.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="426" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhkJgioz65Ba1F4JEEq5OqrUt2uWJBCQP6N99csnejJwNwj1bYpWa89NO01MApOZNAOXY6ZfBUjd6Z20eCQsxE6CdutXxJbCv5VxvBXkoUHu_kbdoYC-Iw6iUe8LmXXVeiVCDeIjiWK4C0/s640/IMG_6919-1.jpg" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><i>Ohimennen</i>-pakinavalikoima. Kirjaa on myynnissä taidekodissa.</td></tr>
</tbody></table>
<div class="MsoBodyText">
<br /></div>
<h4>
Sillä silmällä</h4>
<br />
<span style="font-family: inherit;"><br /></span>
<span style="font-family: inherit;">Varsinkin Kirpilän monista matkajutuista on havaittavissa
merkkejä homoseksuaalisesta ”katseesta”, tavasta havainnoida maailmaa: milloin
hän erikseen mainitsee lentokoneen ”shortsihousuiset stuertit”, milloin
madagaskarilaisen museon ”kuninkaalliset kultaiset ympärileikkausinstrumentit”
ja herkuttelee vielä seremonian yksityiskohdilla esinahan mutusteluineen
kaikkineen. Tästä päästääkin sonninkiveksiin, joita Kirpilä ahmi ”ilman mitään
moraalisia estoja” kreikkalaisen lempisaarensa kantatavernassa. Vaiheikkaasta </span><span lang="FR" style="font-family: inherit;">Sansibar</span><span style="font-family: inherit;">in-matkasta hän puolestaan mainitsee erikseen hotellin baarissa olleet ”molempaa sukupuolta olevat tiluliluliit,
jotka sinä em. hämärähetkenä kovasti tekivät itseään tykö”.</span></div>
<div>
<div>
<div class="MsoBodyText">
<span style="font-family: inherit;"><br /></span></div>
<div class="MsoBodyText">
<span style="font-family: inherit;">Myöhempien pakinoiden kielenkäyttö on välillä
suorasukaisen seksuaalista <i>orkkuineen</i>, <i>stondiksineen </i>ja
kaksimielisyyksineen, kuten tässä vuonna 1980 julkaistussa kirjoituksessa: ”Astumisella
on tunnetusti ainakin kaksi merkitystä, mutta nyt kaipasin sitä jaloin
alaslaskeutumista tarkoittavaa.” <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoBodyText">
<span style="font-family: inherit;"><br /></span>
<span style="font-family: inherit;">Samaisessa pakinassa otetaan lähituntumaa jopa Kirpilän
takamukseen ja etumukseen:</span></div>
<blockquote class="tr_bq">
<span style="font-family: inherit;">– – vessan istuinrengas oli ohuinta mahdollista muovia ja
runsaahkon peräpeilini yksi poimu nipistyi siihen väliin niin että minulta
perkeleen lisäksi pääsi pieni huuto. – – Käännyin valtaistuimella toiselle
kankulle, jolloin nipistys loppui, mutta ilmeni komplikaatio nro 2. En
mitenkään halua kehuskella ulottuvuuksillani, varsinkin kun ne ovat
ensisijaisesti asettuneet aivan vääriin kohtiin, mutta nyt ei auttanut muu kuin
todeta, että ne lähinnä aivan tavallisen kokoiset kelluivat kääntymisen
seurauksena vessan pöntön vedessä. – – Istuin siis kirkonkylän hotellin
lavuaarin alla olevalla vessalla pallit kelluen.</span></blockquote>
<div class="MsoBodyText">
<i style="font-family: inherit;">Ohimennen</i><span style="font-family: inherit;">-pakinavalikoiman teksteistä ei voi
suoraan päätellä Kirpilän homoutta. Päinvastoin niistä löytyy automaattista hetero-olettamaa
vahvistavia tarinoita, joskin tekstien ajoittaista seksuaalista
suorasukaisuutta voidaan pitää eräänlaisena kätketyn korostamisena. Kirpilän itseironinen ja monimielinen tapa
havainnoida maailmaa mahdollistaa kuitenkin sen, että homolukija löytää
kirjoituksista ainakin haluamansa. Tästä on esimerkkinä Kirpilän uuvuttava
Louvre-kokemus vuodelta 1987: </span><br />
<blockquote class="tr_bq">
Veistoskokoelmat todistavat erinomaisesta anatomian hallinnasta, mutta muuten ei loputon kavalkaadi alastomia figuureja milloin oikea, milloin vasen käsi pimpsan päällä enää oikein jaksanut värähdyttää.</blockquote>
</div>
<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: left; margin-right: 1em; text-align: left;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiCA_79WH-WKsLbTTnAccIJadmzIBOS-mDRot9IF7UkBacN7AJX17j9_Fik865DKtkmJRUPqnHceFlvwIuWPPbK_jsF7tKbKyBUQ56qEd_K3zMOA5Sf4-72EQGo_Lu_y1blYt6xwPobK_Q/s1600/IMG_6935-1.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="426" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiCA_79WH-WKsLbTTnAccIJadmzIBOS-mDRot9IF7UkBacN7AJX17j9_Fik865DKtkmJRUPqnHceFlvwIuWPPbK_jsF7tKbKyBUQ56qEd_K3zMOA5Sf4-72EQGo_Lu_y1blYt6xwPobK_Q/s640/IMG_6935-1.jpg" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Magnus Enckell: <i>Alaston nuori mies</i>. Taidekoti Kirpilän postikortti.</td></tr>
</tbody></table>
<div class="MsoBodyText">
<br /></div>
<h4>
Makuuhuoneen miehet</h4>
<div class="MsoBodyText">
<span style="font-family: inherit;"><br /></span></div>
<div class="MsoBodyText">
<span style="font-family: inherit;">Kirpilän kääntöpuolta voi etsiä pakinoiden lisäksi myös taideteoksista,
joita hän kotiinsa hankki. </span><i style="font-family: inherit;">Taidekoti Kirpilä</i><span style="font-family: inherit;"> -kirjassa mainitaan
nimittäin, että Kirpilä osti kokoelmansa jokaisen teoksen täysin omien
mieltymystensä mukaisesti asiantuntijoita kuulematta. On siis perusteltua
olettaa, että Kirpilän homous on yksi tärkeä avain hänen taidevalintojensa
ymmärtämiseen. Jos tämä puoli jätetään huomiotta, jäljelle jää toki teosten
tarina osana taidehistoriaa, mutta niiden tarina osana Juhani Kirpilän
kokoelmaa jää torsoksi.</span></div>
</div>
<div>
<div class="MsoBodyText">
<span style="font-family: inherit;"><br /></span></div>
<div class="MsoBodyText">
<span style="font-family: inherit;">Hyvä esimerkki tästä on Taidekoti Kirpilän nettisivuilta
löytyvä <a href="http://www.taidekotikirpila.fi/taidekoti/poimintoja-kokoelmasta/magnus-enckell-veljesvala/" target="_blank">analyysi Magnus Enckellin teoksesta <i>Veljesvala</i></a>
(1912). En ollenkaan epäile, etteikö teos voisi näyttäytyä ”venäläisvastaisena
poliittisena allegoriana”. Kirpilän kokoelman kannalta mielekkäämpi tulokulma
on kuitenkin se, että homokeräilijä osti tässä homotaiteilijan teoksen, jossa kolme
nuorukaista lyö luonnon helmassa kätensä yhteen ”veljesvalan” merkiksi. Kun
otetaan huomioon se, että nuorukaiset vannovat yhteenkuuluvuuttaan alasti, homo-ostaja
ja -katsoja ei todellakaan ajattele ensimmäisenä suurta ja mahtavaa
äiti-Venäjää. Ateneumissa ulkotaiteellisilla seikoilla ei ehkä olisi väliä, mutta toisin on kotimuseossa, jossa keskiöön nousee nimenomaan teoksen ja keräilijän välinen suhde.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoBodyText">
<span style="font-family: inherit;"><br /></span></div>
<div class="MsoBodyText">
<span style="font-family: inherit;">Kirpilälle uskollisena sivuutan siis seuraavassa kaikki
taidehistorian asiantuntijat ja tarkastelen museon antia puhtaasti (eli
likaisesti) homomiehen näkökulmasta kirpilämäisestä kaksimielisyydestä
tinkimättä. Eli siirrytään suoraan makuuhuoneeseen, joka myös muotokuvahuoneena
tunnetaan!</span><br />
<span style="font-family: inherit;"><br /></span>
<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: left; margin-right: 1em; text-align: left;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgM7wvF4xd9xr4MYlTMP1PnNfBcFPE10rgY6M5ZhW2y6Evgyj1YKdvKs8EwFISye_jRluXeA1p_i7SM17cEHLwy_fum_eF8tSBuu2CMMEpG2G781ASZhJu7_nAcPkzzZUphvCiH2gOU8lI/s1600/IMG_0672-1.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgM7wvF4xd9xr4MYlTMP1PnNfBcFPE10rgY6M5ZhW2y6Evgyj1YKdvKs8EwFISye_jRluXeA1p_i7SM17cEHLwy_fum_eF8tSBuu2CMMEpG2G781ASZhJu7_nAcPkzzZUphvCiH2gOU8lI/s400/IMG_0672-1.jpg" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Marcus Collinin <i>Rautatievaunussa</i> Taidekoti Kirpilässä.</td></tr>
</tbody></table>
<span style="font-family: inherit;">Juhani Kirpilän taidekokoelmassa on runsaat viisisataa
teosta, joista kolmasosa on muotokuvia. </span><i style="font-family: inherit;">Taidekoti Kirpilä</i><span style="font-family: inherit;"> -kirjassa
niiden sanotaan kertovan Kirpilän ehtymättömästä kiinnostuksesta ihmiseen. Itse
puhuisin pikemmin ehtymättömästä kiinnostuksesta miehiin – he nimittäin
dominoivat teosluetteloa täysin. Jos naishahmoja on laskujeni mukaan noin 80
teoksessa, miehiä on jopa 220 teoksessa.</span></div>
<div class="MsoBodyText">
<span style="font-family: inherit;"><br /></span></div>
<div class="MsoBodyText">
<span style="font-family: inherit;">Naisia ja miehiä esittävät teokset eroavat toisistaan myös
tyyliltään. Naiset ovat usein äitejä tai alastonkuvien kasvottomia ”willendorfin
venuksia”, jotka ovat enemmän hedelmällisyyden jumalattaria kuin seksin
ylipapittaria. Miesaiheisista teoksista taas erottuvat herkät tai haastavat
hattuherrat sekä kestämättömän kuumat kollit, jotka uhkuvat nuoren miehen
seksikkyyttä.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoBodyText">
<span style="font-family: inherit;"><br /></span></div>
<div class="MsoBodyText">
<span style="font-family: inherit;">Muotokuvat täyttivät jo Kirpilän aikana hänen
makuuhuoneensa lattiasta kattoon. Opas hieman kummasteli ratkaisua, mutta pidän
tätä lähinnä osoituksena Kirpilän hyvästä huumorintajusta – saattoihan hän
kehuskella hovilleen sillä, miten hänen makuuhuoneessaan oli miehiä päällekkäin
lattiasta kattoon. </span><br />
<span style="font-family: inherit;"><br /></span>
<span style="font-family: inherit;">Muotokuvahuone tuo myös yllättäen mieleen Tom of Finlandin
leikekirjat, joihin voi tutustua Taidehallin <a href="http://taidehalli.fi/nayttelyt/tom-of-finland" target="_blank"><i>The pleasure of play</i> -näyttelyssä</a>. Ne olivat Tompalle inspiraation
lähde sekä ilmeistä <i>wank bank</i>
-aineistoa, ja ehkä myös Kirpilän ”leikekirja” heijasteli hänen
miesmakuaan tarjoten taidenautintojen lisäksi eroottista värinää. Omaa miesmakuani
se ainakin heijastaa oikein hyvin, thank you very much!<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoBodyText">
<span style="font-family: inherit;"><br /></span></div>
<div class="MsoBodyText">
<span style="font-family: inherit;">Eroottisuudessaan erityisen kutkuttava on Marcus Collinin
pastelli <i>Rautatievaunussa</i> (1930), jossa
nähdään supisuomalaisen komea Elovena-mies. Taitaa olla kesä ja vaunussa kuuma,
koska miehen pellavapaita on hieman auki. Junan monotoninen jyske on
vaivuttanut komistuksen uneen, ja hän on siten alttiina ulkopuolisten
katseille. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoBodyText">
<span style="font-family: inherit;"><br /></span></div>
<div class="MsoBodyText">
<span style="font-family: inherit;">Yleensähän mies ei voi tuijotella toista miestä miten
sattuu julkisessa tilassa, vaikka toinen olisi kuinka vetovoimainen. Nukkuvaa
miestä voi kuitenkin silmäillä pidäkkeettömästi sovinnaisuussäännöistä
piittaamatta, ja juuri tämä luo <i>Rautatievaunussa</i>-teoksen
intiimin tunnelman. Taulun katsojasta tulee ikään kuin vastapäinen voyeuristi,
joka voi ahmia komistuksen piirteitä ja antaa katseen lipua kosketuksen lailla kasvoista
avonaiseen kaula-aukkoon ja edelleen sinne, minne itse taulu ei yllä. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoBodyText">
<span style="font-family: inherit;"><br /></span></div>
<div class="MsoBodyText">
<span style="font-family: inherit;">Oppaan mukaan tämä oli Juhani Kirpilän lempityö, jota hän
saattoi tuijottaa pitkiä aikoja. En epäile hetkeäkään. Konduktööri, eihän vielä
olla perillä? <o:p></o:p></span><br />
<span style="font-family: inherit;"><br /></span>
<span style="font-family: inherit;"><span style="font-family: inherit;">Suorastaan sietämättömän seksikäs on myös arkiolohuoneen paraatityö: Magnus Enckellin </span><i style="font-family: inherit;">Alaston nuori mies</i><span style="font-family: inherit;"> (n. 1920-luku). Tässä oman miesmakuni prototyypissä nähdään lihaksensa työllä eikä taljalla kasvattanut vaalea viettelijä nojailemassa puuhun metsän siimeksessä. Vieno karvoitus ohjaa katseen suoraan kaikkein pyhimpään, jonka peittona on vain ohut kangaskaistale. Sen läpi erottuva paimensauva suorastaan kutsuu tiiraamaan Enckellin ”siveltimenjälkeä” vielä vähän lähempää. Tähänkin Juhani Kirpilän taidehankintaan on helppo yhtyä.</span></span><br />
<span style="font-family: inherit;"><span style="font-family: inherit;"><br /></span></span>
<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: left; margin-right: 1em; text-align: left;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiKMD6GXI3eUOYbUOC21_JMTOGYhm_LtBz5Z6pkTsCZHCqNWH45DA5V0JJlba1ukTAXZf8kD4rH7IIEYcPYk4CUss0kr7gX6VFAwgCF2Sxv2EkdNbB5CBmWBqYsI3PrpBKIxI4LaKiY0y0/s1600/IMG_0687-1.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="480" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiKMD6GXI3eUOYbUOC21_JMTOGYhm_LtBz5Z6pkTsCZHCqNWH45DA5V0JJlba1ukTAXZf8kD4rH7IIEYcPYk4CUss0kr7gX6VFAwgCF2Sxv2EkdNbB5CBmWBqYsI3PrpBKIxI4LaKiY0y0/s640/IMG_0687-1.jpg" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Ilmari Nylundin <i>Nuori mies</i> ja <i>Miehen muotokuva</i> Taidekoti Kirpilässä.</td></tr>
</tbody></table>
<span style="font-family: inherit;"><span style="font-family: inherit;"><br /></span></span>
<h4>
<span style="font-family: inherit;">Elämäntaiteilijat</span></h4>
<span style="font-family: inherit;"><br /></span>
<span style="font-family: inherit;">Vaan ei kaikki ole pelkkää kiimaa ja kiherrystä edes
homonäkökulmasta. Kieron Kirpilä-kierroksen koskettavin parivaljakko löytyy
arkiolohuoneesta, jonka taffelipianon yläpuolelta on ripustettu kaksi Ilmari
Nylundin öljyvärityötä: </span><i style="font-family: inherit;">Nuori mies</i><span style="font-family: inherit;"> ja
</span><i style="font-family: inherit;">Miehen muotokuva</i><span style="font-family: inherit;"> (1982). Vasemmanpuoleisen
kuvan nuori mies istuu jakkaralla koulukuvamaisesti tukka otsalle kammattuna,
kauluspaita ylös asti napitettuna ja kädet suojaavasti jalkovälissä. Iho on
harmaahko ja ilme arka – ikään kuin poika kysyisi, onko näin hyvä. Oikeanpuoleisen
maalauksen mies puolestaan huokuu keikarin itsevarmuutta: iho on ruskettunut,
paita auki napaan asti ja istuma-asento suorastaan feminiininen: jalat ristissä
siten, että takamus työntyy tyrkylle. Täysin blasé-ilme sanoo kaiken: ”Show me
what you got!”</span></div>
<div class="MsoBodyText">
<span style="font-family: inherit;"><br /></span></div>
<div class="MsoBodyText">
<span style="font-family: inherit;">Maalausten koskettavuus syntyy niiden sijainnista pianon
päällä olevien perhevalokuvien yläpuolella. Tuntuu kuin valokuvat kertoisivat
Kirpilästä CV-kelpoisen kasvutarinan, kun taas maalaukset kertovat kasvusta ja
vapautumisesta nimenomaan (homo)miehenä. </span><br />
<span style="font-family: inherit;"><br /></span>
<span style="font-family: inherit;">Oman ulottuvuutensa maalauksiin tuo pojan
ja miehen takana näkyvä maalaamaton kangas – kuin tyhjä taulu, jolle he alati
elämäänsä maalaavat niin kuin jokainen meistä maalaa omaansa. Toiset tekevät
sen varovaisin, toiset rohkein vedoin, toiset säästävät värejä, toiset
tuhlaavat niitä. Juhani Kirpilä kuului mitä ilmeisimmin jälkimmäisiin, ja hyvä
niin, sillä hän eli vain 56-vuotiaaksi.</span><br />
<span style="font-family: inherit;"><br /></span>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEinPgzO4PnRCHJFSTi8Dhhdp1NyGr4hp18HmvRu6FHzGTdjRW5q_mUnpgAbfc5r6sP_RYzDOmI4Sux_9CE71kVa-jPXQ9hwTAOWgTOyU72MQjzojl6JqOlhCoocDJNLndFd1fsn7mNDXvI/s1600/IMG_6310_1-1.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="426" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEinPgzO4PnRCHJFSTi8Dhhdp1NyGr4hp18HmvRu6FHzGTdjRW5q_mUnpgAbfc5r6sP_RYzDOmI4Sux_9CE71kVa-jPXQ9hwTAOWgTOyU72MQjzojl6JqOlhCoocDJNLndFd1fsn7mNDXvI/s640/IMG_6310_1-1.jpg" width="640" /></a></div>
<span style="font-family: inherit;"><br /></span>
<h4>
Kastanjoiden kukkiessa</h4>
<span style="font-family: inherit;"><br /></span>
<span style="font-family: inherit;">Juhani Kirpilän museoitu kulttuurikoti on Helsingin
ihastuttavimpia museoita ja käyntikohteita ylipäätään. Se tarjoaa
meno-paluulipun parempiin piireihin Töölön kattojen ylle ja helminauhallisen
huoneita, joissa kuuluu nykyisin enemmän kuiskauksia kuin huutoja. Taidekoti
Kirpilän tuntee niin valitettavan harva, että se on jo itsessään samanlainen
julkinen salaisuus kuin Juhani Kirpilän homous tuntuu olevan.</span></div>
<div class="MsoBodyText">
<span style="font-family: inherit;"><br /></span></div>
<div class="MsoBodyText">
<span style="font-family: inherit;">Kirpilän yllä leijuvan salaperäisyyden verhon
vuoksi hänen kotinsa, kokoelmansa ja julkisuuskuvansa välillä tuntuu olevan iso
epäsuhta. Tätä kuvastaa hyvin museossa samaan aikaan olleiden hurmaavien
leidien kommentti minulle: ”Tämä paikka sopisi enemmän sinun kodiksesi kuin
tuon valokuvassa näkyvän miehen kodiksi. Kuka hän oikein oli?” <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoBodyText">
<span style="font-family: inherit;"><br /></span></div>
<div class="MsoBodyText">
<span style="font-family: inherit;">Kun Hesperian esplanadin hevoskastanjat kukkivat
touko–kesäkuussa, Juhani Kirpilällä oli tapana järjestää hovilleen suuret kastanjankukkajuhlat. Nyt toivon vain,
että myös Taidekoti Kirpilässä juhlittaisiin ylpeänä Juhani
Kirpilän koko perintöä, jotta hän tulisi näkyviin kokonaisena ja kotinsa näköisenä ihmisenä. <o:p></o:p></span><br />
<span style="font-family: inherit;"><br /></span></div>
<div class="MsoBodyText">
<span style="font-family: inherit;">Museo voisi ottaa mallia esimerkiksi queer-henkisistä
opastetuista kierroksista, joita Ateneum ja Sinebrychoffin taidemuseo ovat
viime vuosina järjestäneet Pride-viikolla. Queer-näkökulma olisi hyvä huomioida
myös teosesittelyissä ja taidekodin tulevissa julkaisuissa. Tarvitaan vain
Harri Kalha tai Juha-Heikki Tihinen puhumaan ja kirjoittamaan, niin avot! <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoBodyText">
<span style="font-family: inherit;"><br /></span></div>
<div class="MsoBodyText">
<span style="font-family: inherit;">Upeiden kaupunkinäkymien, hienon huoneiston ja ainutlaatuisten
teosten lisäksi Taidekoti Kirpilällä on nimittäin tarjota jotakin, mitä muilla
museoilla ei ole: uniikki tarina omistajastaan, joka oli itse homo ja valitsi
myös taidetta sen mukaisesti.</span><br />
<span style="font-family: inherit;"><br /></span>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh5P-rlUtMBibfkmHjkvXre49fdANWnT20dnrE5CAToIAm9pSHheVJqJt0CtaeqyNy5ZBfCJUN1Ron0epun_XlCCz8ueOhPEsWWLR6KtECryJan4lO2jTEIj06uScx0zp-_G4mGaTm74LQ/s1600/IMG_6311_1-1.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="426" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh5P-rlUtMBibfkmHjkvXre49fdANWnT20dnrE5CAToIAm9pSHheVJqJt0CtaeqyNy5ZBfCJUN1Ron0epun_XlCCz8ueOhPEsWWLR6KtECryJan4lO2jTEIj06uScx0zp-_G4mGaTm74LQ/s640/IMG_6311_1-1.jpg" width="640" /></a></div>
<span style="font-family: inherit;"><br /></span>
<span style="font-family: inherit;">Samasta aiheesta ja aiheen sivusta:</span></div>
<a href="http://hulivilipoika.blogspot.fi/2016/01/valoa-kohti-eugene-janssonin-elama-ja.html" target="_blank">Valoa kohti – Eugène Janssonin elämä ja taide</a><br />
<div>
<a href="http://hulivilipoika.blogspot.fi/2015/06/keskella-liljain-ja-ruoskien.html" target="_blank">Keskellä liljain ja ruoskien – Mapplethorpen halujen puutarha Kiasmassa</a></div>
<div>
<a href="http://hulivilipoika.blogspot.fi/2014/03/seksuaalipakolainen-muistelee-olli.html" target="_blank">Seksuaalipakolainen muistelee: Olli Nuutisen ”Kommentteja kahteen elämään</a>”</div>
<div>
<a href="http://hulivilipoika.blogspot.fi/2014/03/valtakunnanhomo-muistelee-monsieur.html" target="_blank">Valtakunnanhomo muistelee: Monsieur Mossen ”Voi pojat, kun tietäisitte!”</a></div>
<div>
<a href="http://hulivilipoika.blogspot.fi/2015/01/voimalla-seitseman-miehen-sandra.html" target="_blank">Voimalla seitsemän miehen: Sandra Hagmanin väitöstutkimus murskaa myyttejä</a></div>
<div>
<a href="http://hulivilipoika.blogspot.fi/2015/06/homohistoriallinen-helsinki-10.html" target="_blank">Homohistoriallinen Helsinki 10: Muistojen puistot</a></div>
<div>
</div>
</div>
</div>
Hulivilipoikahttp://www.blogger.com/profile/00174148253348186615noreply@blogger.com5tag:blogger.com,1999:blog-6119682259042511272.post-44448705963690734442016-05-26T10:24:00.000+03:002017-04-04T09:37:01.687+03:00”Hot, sticky, still so cool”: syntikkapopin pervot 1/2<div class="MsoNormal">
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj7af1u8nhjJrSKBIw10AygCp5dmwCK-sEFtpsa2SP1WG5odre94ohRB5liYkvd0GvivvrjpkwaGfQKvBKWOfvFTA8J_A67Lt9bBJ2djW3VjeO26QhbHvh7240kpiQA7n1P0ENJFA4m8-g/s1600/IMG_5865_1-1.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="426" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj7af1u8nhjJrSKBIw10AygCp5dmwCK-sEFtpsa2SP1WG5odre94ohRB5liYkvd0GvivvrjpkwaGfQKvBKWOfvFTA8J_A67Lt9bBJ2djW3VjeO26QhbHvh7240kpiQA7n1P0ENJFA4m8-g/s640/IMG_5865_1-1.jpg" width="640" /></a></div>
<span style="font-family: inherit;"><br /></span>
<span style="font-family: inherit;">Syntikkapop. Jo pelkkä
sana tuo mieleen ompelukoneen lailla tajuntaa tikkaavan säksätyksen,
brittiaksentin ja kirjavan kuvakavalkadin, jossa vuorottelevat lähes koomisen
vakavat pukumiehet ja paratiisista pöllähtäneet poikakukot. Tämä monimuotoinen melankoli(n)an laji huuhtoutui rantaan punk-perinteistä nousseen
”uuden aallon” mukana 1970–1980-lukujen vaihteessa.</span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;">Erityisen vahva genre
syntikkapopista tuli Britanniassa, ja monet nimekkäät brittiläiset
syntikkapopparit viljelivät tuotannossaan ja tyylissään myös
sateenkaarikulttuurista poimittuja vaikutteita. Monet heistä olivat itse
kulttuurin edustajina, kun taas osa tahtoi vain takoa markkinarakoa. </span><br />
<span style="font-family: inherit;"><br /></span>
<span style="font-family: inherit;">Varhaisia
esimerkkejä sateenkaarevista syntikkapoppareista ovat Visage, Soft Cell ja
Depeche Mode, joiden niiden rinnalle tulivat 1980-luvun puolivälin tienoilla
vielä Bronski Beat, </span>Erasure, <span style="font-family: inherit;">Frankie Goes To Hollywood ja Pet Shop Boys (kuvassa Chris </span><i style="font-family: inherit;">Heart</i><span style="font-family: inherit;">-singlen kannessa vuonna 1988). Pet
Shop Boysin homoteemoja olen käsitellyt jo </span><a href="http://hulivilipoika.blogspot.fi/2013/11/the-secret-in-his-past-kaappihomot-pet.html" style="font-family: inherit;" target="_blank">aiemmassa blogikirjoituksessa</a><span style="font-family: inherit;">, joten
keskityn nyt muihin yhtyeisiin yksittäisten kappaleiden kautta.</span><br />
<span style="font-family: inherit;"><br /></span>
<span style="font-family: inherit;"><b>Depeche Mode</b></span><br />
<span style="font-family: inherit;"><br /></span>
<span style="font-family: inherit;">Depeche Mode (1980–) ei
ole mikään ”homobändi”, mutta sen sm-henkinen 1980-luvun tuotanto on kuin
nahkainen Wunderbaum, jota moni homokin tykkää nuuhkia. Esimerkiksi käy vuoden
1984 hitti </span><i style="font-family: inherit;">Master and servant</i><span style="font-family: inherit;">, joka voisi sukupuolettomuudessaan kertoa
myös miestenvälisestä sadomasoseksistä.</span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;">Huomattavasti
vaniljaisempaa – mutta sitäkin homompaa – linjaa edustavat bändin <i>Speak
& spell</i> -esikoislevyn (1981) kappaleet <i>Boys say go</i> ja <i>What’s
your name</i>. Ne ovat sanoituksiltaan suorasukaisen homoeroottisia, eikä
niille löydy vastinetta bändin myöhemmästä tuotannosta. Tätä selittänee se,
että kappaleet on kynäillyt Vince Clarke, joka jätti Depparit esikoislevyn
jälkeen ja perusti ensin Yazoon ja myöhemmin Erasuren. Umpiheteroa Clarkea
voidaan siis pitää melkoisena meikäläismusiikin kummisetänä.</span><br />
<i style="font-family: inherit;"><br /></i>
<i style="font-family: inherit;">What’s your name</i><span style="font-family: inherit;"> kertoo nimettömästä komistuksesta, joka on saanut
kertojan ja kaikki muutkin pauloihinsa. Kertoja seurailee, miten komistus
kävelee öisiä katuja, ja tuntee välillä tämän tuoksun. Kertosäkeessä hän
intoutuu hokemaan: ”Hey, you're such a pretty boy.” Koko kappaleen voisi
kuitata läpällä tehdyksi kiiltokuvapoikien ironisoinniksi, ellei loppupuolelta
löytyisi suorastaan poliittinen yhtymiskehotus: ”All the boys we got to get
together / all the boys together we can stand.”</span><br />
<i style="font-family: inherit;"><br /></i>
<i style="font-family: inherit;"><iframe allowtransparency="true" frameborder="0" height="380" src="https://embed.spotify.com/?uri=spotify%3Atrack%3A3DXqK80vWl6yjDmfX3bmWy" width="300"></iframe></i><br />
<i style="font-family: inherit;"><br /></i>
<i style="font-family: inherit;">Boys say go</i><span style="font-family: inherit;"> -kappale vain lisää kierroksia homoylpeyden
nostatukseen, kun laulun kertoja puhuttelee arvatenkin toista miestä, jonka
tulisi mennä itseensä ja antaa kertojalle ”kyytiä”.</span><br />
<span style="font-family: inherit;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;">Try to look inside</span><br />
<span style="font-family: inherit;">take
me for a ride</span><br />
<span style="font-family: inherit;">in the day and the night</span><br />
<span style="font-family: inherit;">get to know you</span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;">Vetoomusta seuraavassa
kertosäkeessä lauletaan poikien ikuisesta yhteiselämästä, jolle ei pidä sanoa
ei, vaan menoksi.</span><br />
<span style="font-family: inherit;"><br /></span>
<span style="font-family: inherit;">Boys meet boys get together</span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;"><span lang="EN-US">boys meet boys live forever</span><span lang="EN-US"><br /></span><span lang="EN-US">don't say no</span></span><br />
<span style="font-family: inherit;"><span lang="EN-US">boys say go</span></span><br />
<span style="font-family: inherit;"><span lang="EN-US"><br /></span></span>
<span style="font-family: inherit;"><span lang="EN-US"><iframe allowtransparency="true" frameborder="0" height="380" src="https://embed.spotify.com/?uri=spotify%3Atrack%3A7HWznAEvnuUfCTjs9V9jOb" width="300"></iframe></span></span><br />
<span style="font-family: inherit;"><br /></span>
<span style="font-family: inherit;">Laulun lopussa kertoja
ilmaisee kuitenkin pelkonsa siitä, että hommasta ei tule mitään, jos toinen ei
tarjoa pysyvyyttä. Tämä oli sikäli enteellistä, että Deppareiden julkihomostelu
jäi näihin kahteen kappaleeseen, kun biisinkirjoitusvastuun otti Vince Clarkin
lähdön jälkeen Martin Gore. Tulkinnanvaraa laulut jättivät kyllä senkin jälkeen – toisin kuin bändin homoskenestä varastettu ”leather daddy” -imago.</span><br />
<span style="font-family: inherit;"><br /></span>
<span style="font-family: inherit;"><b>Visage</b></span><br />
<i style="font-family: inherit;"><br /></i>
<i style="font-family: inherit;">Fade to gray</i><span style="font-family: inherit;"> -kappaleesta muistettava Visage (1978–2015) oli
mukana luomassa syntikkapopin uusromanttista suuntausta, joka sikisi Lontoon
klubi- ja muotiskenessä. Sen riikinkukkomaiset ja androgyynit edustajat – kuten
Visagen vuonna 2015 kuollut keulahahmo Steve Strange ja Boy George – olivat
suoraan alenevassa polvessa sukua Bowien kaltaisille glam-rokkareille, joiden
tyyli oli vastalause punkin pelkistyneisyydelle.</span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;">Suomessa uusromantiikkaa
edusti Dingo, mutta Dingon laulut parturikampaamon Lissuineen olivat jotain
ihan muuta kuin esimerkiksi Visagen tuotanto. Tästä olkoon osoituksena Visagen
kakkoslevy <i>The Anvil</i> (1982), joka on nimetty
yltiöperverssin newyorkilaisen homoklubin mukaan.</span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;">Charles Kaiser siteeraa <i>The
gay metropolis</i> -kirjassaan (1997) erästäkin kävijää, jonka mukaan The Anvil
toi mieleen LSD:llä ryyditetyn Weimarin tasavallan. Kun kävijä laskeutui
portaat alas yökerhoon, näky oli suorastaan karnevalistinen: go-go-pojat
tanssivat hevosenkengän muotoisella baaritiskillä, yhdessä nurkassa oli
meneillään drag show, ja kattoa täplittäneet punaiset lamput loivat ainaisen
joulun illuusion. Paikka oli täynnä miehiä, ja asiakaskunta vaihteli
huippujulkkiksista luomakunnan ruokottomimpiin yksilöihin. Kun visuaalinen
karnevaali alkoi kyllästyttää, saattoi vetäytyä pimeään kellariin, joka oli
kävijän luonnehdinnan mukaan suorastaan dantemainen seksuaalisten kokemusten
yhdeksäs piiri.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<br />
<iframe allowtransparency="true" frameborder="0" height="380" src="https://embed.spotify.com/?uri=spotify%3Atrack%3A5mGXqf98CcKY1Q4czhiWJ1" width="300"></iframe><br />
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;">Visagen <i>The Anvil</i>
-levyn nimikappaleessa <i>Anvil (night club school)</i> kertoja loihtii esiin tämän täpötäyden ja hikisen yökerhon, jossa
nytkyvät vartalot muuttuvat yhdeksi lihaksi. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span lang="EN-US"><span style="font-family: inherit;">Watch the moving bodies<o:p></o:p></span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span lang="EN-US"><span style="font-family: inherit;">as they react to the sound<o:p></o:p></span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span lang="EN-US"><span style="font-family: inherit;">feasting on the visions<o:p></o:p></span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span lang="EN-US"><span style="font-family: inherit;">see the figures going 'round – –<o:p></o:p></span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span lang="EN-US"><span style="font-family: inherit;">shoulder to shoulder skin feels smooth<o:p></o:p></span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;">hot, sticky, still so
cool<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;">Kappaleen jyskyttävä
biitti muistuttaa siitä, että klubi oli toden totta melkoinen takoma-alusta; tarkoittaahan <i>anvil </i>alasinta. Kappaleen loppupuolella
kertoja käskee valitsemaan leikkikaverin ja tarttumaan siihen, mikä sattuu
pystyyn ponnahtamaan. Kun hommat on hoidettu, voi enintään pyytää puhelinnumeron
tulevia ilotteluja varten.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span lang="EN-US"><span style="font-family: inherit;">Sensual and glowing the passion grows<o:p></o:p></span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span lang="EN-US"><span style="font-family: inherit;">pick your playmate still so cool – –<o:p></o:p></span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span lang="EN-US"><span style="font-family: inherit;">take it as it comes up<o:p></o:p></span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span lang="EN-US"><span style="font-family: inherit;">leave it when it's done<o:p></o:p></span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span lang="EN-US"><span style="font-family: inherit;">put a number in your matchbook<o:p></o:p></span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span lang="EN-US"><span style="font-family: inherit;">and call when you want fun<o:p></o:p></span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;">Kappale on täysin
sukupuoleton, mutta nimensä kautta se tulee osaksi 1980-luvun alkupuolen
hedonistista urbaania homokulttuuria, josta kirjoitinkin <a href="http://hulivilipoika.blogspot.fi/2016/04/down-by-laituri-leonard-fink-ja.html" target="_blank">viime blogikirjoituksessa</a>. Saman aikakauden antimilla herkuttelee myös Marc Almondin
ja David Ballin Soft Cell -duo, joka lauloi levyltä toiselle samasta aiheesta
kuin suurimmalla hitillään <i>Tainted love</i> (1981) – turmeluksesta.</span><br />
<span style="font-family: inherit;"><br /></span>
<span style="font-family: inherit;"><b>Soft Cell</b></span><br />
<span style="font-family: inherit;"><br /></span>
<span style="font-family: inherit;">Soft Cellin (1978–2004)
esikoislevyn nimi </span><i style="font-family: inherit;">Non-stop erotic cabaret</i><span style="font-family: inherit;"> (1981) tuo mieleen
lohduttomien pornoluolien välkkyvät valomainokset. Tähän kaupallistetun halun
maailmaan sukeltaa myös kappale </span><i style="font-family: inherit;">Seedy films</i><span style="font-family: inherit;">, joka sijoittuu Synti-cityn
pornoelokuvateatteriin. Lisää vain törkyleffojen välke pimeässä salissa,
vierustoverin huohotus, kurottuva käsi, persoonaton kohtaaminen ja likainen
olo.</span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;"><br /></span>
<iframe allowtransparency="true" frameborder="0" height="380" src="https://embed.spotify.com/?uri=spotify%3Atrack%3A1utvEiFLwbfjbPByfAm2ax" width="300"></iframe></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span lang="EN-US"><span style="font-family: inherit;">Sleazy city<o:p></o:p></span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span lang="EN-US"><span style="font-family: inherit;">seedy films<o:p></o:p></span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span lang="EN-US"><span style="font-family: inherit;">breathing so heavy<o:p></o:p></span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span lang="EN-US"><span style="font-family: inherit;">next to my neighbour<o:p></o:p></span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span lang="EN-US"><span style="font-family: inherit;">let's get acquainted<o:p></o:p></span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span lang="EN-US"><span style="font-family: inherit;">getting to know you<o:p></o:p></span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span lang="EN-US"><span style="font-family: inherit;">feeling sleazy<o:p></o:p></span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;">in seedy sin city<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;">Vaikka laulu on
sukupuoleton, tapahtumapaikka kytkee sen osaksi homoalakulttuuria – olivathan
elokuvateatterit ylipäätään monien homomiesten suosimia kohtauspaikkoja jo
1900-luvun alkupuolella. Historioitsija Matt Houlbrook perustelee tätä <i>Queer
London</i> -kirjassaan (2005) sillä, että teattereissa ei tarvinnut värjötellä tai
pelätä virkavaltaa toisin kuin puistoissa ja pisuaareissa. Pimeässä salissa
miehet puikkelehtivat riviltä toiselle ja istuutuivat toistensa viereen
sanoakseen ”käsipäivää”, kuten Soft Cellin kappaleessa:<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span lang="EN-US"><span style="font-family: inherit;">Hands of a stranger<o:p></o:p></span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span lang="EN-US"><span style="font-family: inherit;">getting to know you<o:p></o:p></span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span lang="EN-US"><span style="font-family: inherit;">and I'm getting to like you<o:p></o:p></span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;"><i>Seedy films</i> on siinä määrin uskottava kuvaus persoonattoman
seksiseuran etsimisestä, että sitä on vaikea tulkita ironiseksi tai järin
humoristiseksi. Aivan toista maata on kuitenkin <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;"><i>Non-stop erotic
cabaret’n</i> suorasukaisin kappale <i>Sex
dwarf</i>, jossa kertoja haluaisi houkutella talutushihnassa tallustavan ”seksikääpiönsä”
kanssa diskohileitä hyveellisyyden tuolle puolen.<o:p></o:p></span><br />
<span style="font-family: inherit;"><br /></span>
<span style="font-family: inherit;"><iframe allowtransparency="true" frameborder="0" height="380" src="https://embed.spotify.com/?uri=spotify%3Atrack%3A4iggr4XjCfMFbBrAtJ9Ji0" width="300"></iframe></span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span lang="EN-US"><span style="font-family: inherit;">I would like you on a long black leash<o:p></o:p></span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span lang="EN-US"><span style="font-family: inherit;">I will parade you down the high streets<o:p></o:p></span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span lang="EN-US"><span style="font-family: inherit;">you've got the attraction<o:p></o:p></span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span lang="EN-US"><span style="font-family: inherit;">you've got the pulling power<o:p></o:p></span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span lang="EN-US"><span style="font-family: inherit;">walk my little doggie, walk my little sex
dwarf<o:p></o:p></span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
Seksikääpiö ei kuitenkaan ole mikään munamagneettina käytettävä söpö puudeli, vaan pieni raavas mies. Kertoja herkuttelee sillä, miten hän pyyhältäisi kääpiönsä kanssa tanssilattialle, joka jakaantuisi kuin Punainenmeri Mooseksen edessä. Kaikki rakastaisivat seksikääpiön miniatyyrimenoa, sillä ”kaikkihan tietävät, mitä lyhyistä pojista sanotaan”. Kertojan maalailema fantasia huipentuu siihen, miten seksikääpiö, kertoja, hänen bimbo Rolls-Royce-kuljettajansa ja kaikki hurmatut diskohileet päätyisivät kertojan ”leikkihuoneeseen” hääräämään.<br />
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;">Miehen alistaminen pikku
koiruliksi ja lenkittäminen pitkin pääkatuja edustaa poskettomuudessaan
samanlaista häpeästä ammentavaa halua ja normeille pyllistämistä kuin <a href="http://hulivilipoika.blogspot.fi/2014/01/kun-katselen-tomppaa-harri-kalhan-tom.html" target="_blank">Tom of Finlandin piirrokset</a> ja <a href="http://hulivilipoika.blogspot.fi/2015/06/keskella-liljain-ja-ruoskien.html" target="_blank">Robert Mapplethorpen valokuvat</a>. Laulun loputtua
jäljelle jää vain nauru elämälle, kuten myös tämän jutun ensimmäisen osan
päättävässä Blancmangen kappaleessa.</span><br />
<span style="font-family: inherit;"><br /></span>
<span style="font-family: inherit;"><b>Blancmange</b></span><br />
<span style="font-family: inherit;"><br /></span>
<span style="font-family: inherit;">Vuonna 1979 perustettu ja
kermahyytelön mukaan nimetty Blancmange-duo ei ole ”homobändi”, mutta nyt
kuultava </span><i style="font-family: inherit;">The day before you came</i><span style="font-family: inherit;"> (1984) on yhtä kaikki läpipervo. Laulu
on cover-versio vuonna 1982 ilmestyneestä Abban toiseksi viimeisestä singlestä,
joka kuuluu yhtyeen uran huippuhetkiin.</span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;"><i>The day before you
came </i>on kappaleen minäkertojan
lakoninen listaus elämästään sellaisena kuin se oli päivää ennen rakastumista:
töihinlähtö tavalliseen tapaan kahdeksalta, aamulehti junassa, töissä noin
9.15, lounas noin 12.30, taisi sataakin, tupakkaa kului, ja rutiinit peittivät
tiedostamattoman alakulon. Junassa iltapäivälehti, ravintolasta kiinalaista
mukaan, ja illallinen Dallasia katsellen. Sängyssä 10.15 ja vähän iltalukemista
ennen unten maita. </span><br />
<span style="font-family: inherit;"><br /></span>
<span style="font-family: inherit;">”Ajatella, etten ymmärtänyt eläväni
vailla tarkoitusta päivää ennen kuin sinä tulit”, Agnetha Fältskogin tulkitsema
kertoja toteaa ja tulee samalla kuvanneeksi suurta onnea pophistorian
lohduttomimpiin kuuluvilla säkeillä.</span><br />
<br />
I must have read a while<br />
the latest one by Marilyn French<br />
or something in that style<br />
it's funny, but I had no sense<br />
of living without aim<br />
the day before you came<br />
<i style="font-family: inherit;"><br /></i>
<i style="font-family: inherit;"><iframe allowtransparency="true" frameborder="0" height="380" src="https://embed.spotify.com/?uri=spotify%3Atrack%3A4A0LoiKVGpbnEWQvBwpwl3" width="300"></iframe></i><br />
<i style="font-family: inherit;"><br /></i>
<i style="font-family: inherit;">The day before you
came</i><span style="font-family: inherit;"> -kappale on upea esimerkki
Abban kyvystä tehdä musiikkia, jonka pohjaton melankolisuus jää helposti
piiloon taidokkaasti rakennetun pintapopin taakse. Vähemmän upeaa kappaleessa
on tapa, jolla se tuntuu kierrättävän kulttuurimme kuluneinta romanttista
kliseetä: ajatusta siitä, että ilman miestä nainen on hakoteillä ja tarkoitusta vailla. Tätä korostaa
erityisesti maininta siitä, että kertoja ahmi ennen rakastumistaan
radikaalifeministi Marilyn Frenchin teoksia.</span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;">Frenchin <i>Naistenhuone </i>(1977)<i>
</i>oli aikanaan jättimenestys ja hyvin poleeminen, koska yksi sen henkilöistä
toteaa: ”Kaikki miehet ovat raiskaajia.” Tulisiko <i>The day before you camen</i>
French-viittausta tulkita siten, että kertojasta oli miehenpuutteessaan tullut
miesvihamielinen, kunnes elämään tuli se oikea, tyhjyys täyttyi ja nainen antoi
miehelle tälle luonnostaan kuuluvan valta-aseman? Ylitulkinnan uhka on
melkoinen, mutta varmaa on joka tapauksessa se, että Abban kappaleen kaltaisia
sanoituksia on totuttu kuulemaan ennen kaikkea naislaulajien tulkitsemina. Mitä
siis tapahtuu, kun <i>The day before you camen</i> laulaa mies?<o:p></o:p></span><br />
<span style="font-family: inherit;"><br /></span>
<span style="font-family: inherit;"><iframe allowtransparency="true" frameborder="0" height="380" src="https://embed.spotify.com/?uri=spotify%3Atrack%3A6rNU8OAm9Wd5vcXXxTwHlm" width="300"></iframe></span><br />
<span style="font-family: inherit;"><br /></span>
<span style="font-family: inherit;">Blancmangen versio
noudattaa Abban alkuperäissanoitusta tarkasti kahta poikkeusta lukuun
ottamatta. Ensinnäkin sanoitukseen on lisätty alkuperäistekstistä puuttuva
toinen Abba-laina ”it’s a rich man’s world”, minkä kertoja lausahtaa tullessaan
töistä kotiin. Toiseksi feministi-ikoni Marilyn Frenchin tilalle on vaihdettu
vaaleanpunaisen unelmahöttökirjallisuuden kuningatar Barbara Cartland, ja
nimenomaan tämä muutos tuo tekstiin kiinnostavia tulkintamahdollisuuksia.</span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;">Ajatus Barbara Cartlandia
ahmivasta miehestä palauttaa mieleen <a href="http://hulivilipoika.blogspot.fi/2016/02/kohtaloin-oot-sa-kuin-waterloo.html" target="_blank">aiemmassa viisufanijutussa</a> esittelemäni
Tiina Rosenbergin pohdinnat siitä, miten modernille länsimaiselle mieskuvalle
on tyypillistä itsehillintä. Sentimentaalisuuden ja ”huonoa makua” edustavan
hömpän valtaan joutumista pidetään siis osoituksena heikkoudesta,
naisellisuudesta ja perverssiydestä. Ja juuri tällaisen roolin Blancmangen
laulaja omaksuu täysin rinnoin. Esiin piirtyy kuva suuresta rikkaudesta ja
rakkaudesta haaveilevasta miehestä, joka painaa päänsä tyynyyn ja nukahtaa
sateen ropinaan tietämättä sitä, että huomenna elämään tulisi uusi ihminen
tuoden tarkoituksen mukanaan.</span><br />
<br />
And turning out the light<br />
I must have yawned and<br />
cuddled up for yet another night<br />
and rattling on the roof</div>
<div class="MsoNormal">
I must have heard the sound of rain</div>
<div class="MsoNormal">
the day before you came</div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<span style="font-family: inherit;">Blancmangen
versiota <i>The day before you came </i>-kappaleesta voidaan pitää pyrkimyksenä
parodioida naisiin liitettyjä romanttisia stereotypioita roolien kääntämisellä.
Samalla versiota voidaan pitää varsin radikaalina, koska mies omaksuu siinä
naiselle varatun roolin ja myös hänen tulevan kumppaninsa voidaan ajatella olevan mies. Kuulija voi itse päättää, haluaako hän kuitata
Blancmangen version vitsiksi vai kenties voimaantua siitä, että laulu tarjoaa
nyt samastumispintaa niille, joiden tapa olla mies on tuomittu liian
naiselliseksi ja siten lähtökohtaisesti pervoksi.</span><br />
<span style="font-family: inherit;"><br /></span>
<br />
<h3 style="text-align: center;">
<span style="font-family: inherit;"><i><a href="http://hulivilipoika.blogspot.fi/2016/07/you-and-me-together-fighting-for-our.html">Jatkuu</a></i></span></h3>
<span style="font-family: inherit;"><br /></span>
<span style="font-family: inherit;">Jutun jälkiosassa keskitytään siihen, miten myös sateenkaarevan syntikkapopin painopiste siirtyi seksistä politiikkaan 1980-luvun aids-kriisin myötä.</span><br />
<br />
Samasta aiheesta ja aiheen sivusta:<br />
”<a href="http://hulivilipoika.blogspot.fi/2013/10/disco-discharge-paketoi-homodiskon.html" target="_blank">Disco Discharge” paketoi homodiskon</a><br />
<div>
<a href="http://hulivilipoika.blogspot.fi/2013/11/the-secret-in-his-past-kaappihomot-pet.html" target="_blank">”The secret in his past”: (kaappi)homot Pet Shop Boysin tuotannossa</a><br />
<div>
<div>
<a href="http://hulivilipoika.blogspot.fi/2016/02/kohtaloin-oot-sa-kuin-waterloo.html" target="_blank">”Kohtaloin oot sä kuin Waterloo”: viisufanin tunnustuksia</a></div>
<div>
<a href="http://hulivilipoika.blogspot.fi/2015/08/enka-suostu-hapeemaan-kikka-homomiehen.html" target="_blank">”Enkä suostu häpeemään”: Kikka homomiehen tuntojen tulkkina</a></div>
<div>
<a href="http://hulivilipoika.blogspot.fi/2014/02/da-bitchy-koodi-miksi-homot-aina.html" target="_blank">Da Bitchy -koodi: miksi homot aina tappelevat diivoistaan?</a></div>
</div>
</div>
<div>
<a href="http://hulivilipoika.blogspot.fi/2016/03/viisi-biisitarppia-4.html" target="_blank">Viisi biisitärppiä 1–4</a></div>
Hulivilipoikahttp://www.blogger.com/profile/00174148253348186615noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6119682259042511272.post-20382201365381632432016-04-27T16:21:00.000+03:002016-04-27T16:21:41.120+03:00Down by the laituri – Leonard Fink ja rantojen miehet<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhvKAj3t29rwxQYYqyrG8Qi0XUyYIYJd_zKyZW6AFhedj8SDdatbiSOgkGxJMFO4cfG7uHIoA-oMM8rpLGoBUK4NL0hpo-g0ojdrD7OQ85fCZRpVgMLHO_kaM0uWE4ooLMYTl3AmbI1d6o/s1600/_MG_6616_1-1.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="426" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhvKAj3t29rwxQYYqyrG8Qi0XUyYIYJd_zKyZW6AFhedj8SDdatbiSOgkGxJMFO4cfG7uHIoA-oMM8rpLGoBUK4NL0hpo-g0ojdrD7OQ85fCZRpVgMLHO_kaM0uWE4ooLMYTl3AmbI1d6o/s640/_MG_6616_1-1.jpg" width="640" /></a></div>
<div class="Potsikko">
<span style="font-family: inherit;"><br /></span></div>
<div class="Potsikko">
<span style="font-family: inherit;">Tunnetko Leonard Finkin (1930–1992)? Tuskin.
Fink on nimittäin eräänlainen homovastine valokuvaaja Vivian Maierille, jonka
merkittävä tuotanto löydettiin vasta kuoleman jälkeen. Finkinkään kuvia ei
juuri nähty hänen elinaikanaan lukuun ottamatta satunnaisia otoksia, jotka
päätyivät ystäville lähetettyihin joulukortteihin. Laajemman yleisön kuvat
saivat vasta, kun Fink kuoli aidsiin ja hänen kumppaninsa luovutti kuvat homohistoriaa
tallentavalle arkistolle.</span></div>
<div class="Potsikko">
<span style="font-family: inherit;"><br /></span></div>
<div class="MsoBodyText">
<span style="font-family: inherit;">Finkin yhteensä 5 000 valokuvaa ja 20
000 negatiivia ovat ainutlaatuisia dokumentteja 1970–1980-lukujen New Yorkin homoalakulttuurista.
Niiden parhaimmistosta on koottu myös kirja <i>Leonard Fink coming out:
photographs of gay liberation and the New York waterfront</i> (2014), joka toimi
Berliinin Schwules Museumissa vuosina 2014–2015 nähdyn Fink-näyttelyn
katalogina. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoBodyText">
<span style="font-family: inherit;"><br /></span></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<h3>
<span style="font-family: inherit;">Aktivismia ja hedonismia</span></h3>
<div class="MsoBodyText">
<span style="font-family: inherit;"><br /></span></div>
<div class="MsoBodyText">
<span style="font-family: inherit;">Kuvien taustoittamiseksi on hyvä
palata <a href="http://hulivilipoika.blogspot.fi/2016/04/stonewall-katujen-kuningattarien-kapina.html" target="_blank">viime blogikirjoitukseen</a>, jossa käsittelin Stonewallin mellakoita
ja niiden vaikutusta uudenlaisen militantin homoaktivismin nousuun. Aktivismi
ei silti ollut ainoa asia, mikä 1970-luvun homokulttuurissa nousi. Kuten Daniel
Hurewitz toteaa <i>Stepping out</i>
-kirjassaan (1994), homoelämän näkyvimpiä muutoksia Stonewallin jälkeen oli
seksuaalisuuden avoin ja aggressiivinen ilmentäminen julkisessa tilassa.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoBodyText">
<span style="font-family: inherit;"><br /></span></div>
<div class="MsoBodyText">
<span style="font-family: inherit;">Hlbt-aktivistit jatkoivat toki vaikuttamistyötään, mutta
muuten <i>gay liberationin</i> energia
kanavoitui kaapista tulon korostamiseen, tanssisosiaalisuuteen ja hedonistiseen
seksuaalisuuteen. Kahta viimeksi mainittua lietsoi diskokuumeen lisäksi huumeiden
yleistyminen. Historioitsija Charles Kaiser puhuu <i>The gay metropolis </i>-kirjassaan (1997) ”psykedeelisestä vallankumouksesta”,
jonka myötä puritanismi vaihtui promiskuiteettiin. Jointti sinne, toinen tänne.
Sitten vähän kokaiinia, metakvalonia, enkelipölyä, MDA:ta, THC:tä ja
etyylikloridilla kostetuttu nenäliina hampaisiin... Ei ihme, että eräs Kaiserin
siteeraama aikalainen toteaa seksin olleen tässä pöllyssä yhtä iso juttu kuin
kättely.</span></div>
<div class="MsoBodyText">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg3U31ePVzRLhGtoqqg-80QMFWh-Js-Y7SX1RfGy55yIpcypSpD1WHdES_YEOrXiZqu6udVtPW0_Ej8HW1Ig-Bvjkm4K-ttQFSTlGMYQxWReBt8FSIjE13y1O0nQnYOMvBjVc5iB8XTcHs/s1600/_MG_6620_1-1.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="426" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg3U31ePVzRLhGtoqqg-80QMFWh-Js-Y7SX1RfGy55yIpcypSpD1WHdES_YEOrXiZqu6udVtPW0_Ej8HW1Ig-Bvjkm4K-ttQFSTlGMYQxWReBt8FSIjE13y1O0nQnYOMvBjVc5iB8XTcHs/s640/_MG_6620_1-1.jpg" width="640" /></a></div>
<div class="MsoBodyText">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhrfZYa5Pm04IFt1a4D4qMmu2048gACDpOc9BWESYNg1dB1vBihfo4Ou0phEgedJ8G86-ibgcri6tOELg316BQUlhGkjKwp4W_z5jebYWQEWFTc5qcRcgUazCslspGqijhNhr5bHm5t598/s1600/_MG_6628_1-1.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="426" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhrfZYa5Pm04IFt1a4D4qMmu2048gACDpOc9BWESYNg1dB1vBihfo4Ou0phEgedJ8G86-ibgcri6tOELg316BQUlhGkjKwp4W_z5jebYWQEWFTc5qcRcgUazCslspGqijhNhr5bHm5t598/s640/_MG_6628_1-1.jpg" width="640" /></a></div>
<div class="MsoBodyText">
<br /></div>
<h3>
Lihaa pakkaamassa</h3>
<div class="MsoBodyText">
<span style="font-family: inherit;"><br /></span></div>
<div class="MsoBodyText">
<span style="font-family: inherit;">Hedonismi versoi paitsi 1970-luvun uusissa hyperseksuaalisissa
homobaareissa (esim. Zoo ja Glory Hole) myös kaupungin hylätyissä taloissa ja
autioilla pihoilla. Molempia löytyi Greenwich Villagesta, Chelseasta ja
nykyiseltä ökyalueelta Meatpacking Districtiltä, joka oli tuolloin syrjässä ja
hiljeni iltaisin alueen lihayritysten suljettua ovensa. Daniel Hurewitz toteaa </span><i style="font-family: inherit;">Stepping out</i><span style="font-family: inherit;"> -kirjassaan, että kun
oikeat lihanpakkaajat lähtivät kotiin, homot jatkoivat samaa hommaa joenrantaan
ja Washington Streetille parkkeerattujen liharekkojen avonaisissa perävaunuissa.
”The Trucks” on New Yorkin 1970-luvun homokulttuurin kuvauksissa yhtä myyttinen
käsite kuin ”The Piers”, jolla tarkoitetaan Hudsonjoen varren rappeutuneita
satamalaitureita ja -makasiineja.</span></div>
<div class="MsoBodyText">
<span style="font-family: inherit;"><br /></span></div>
<div class="MsoBodyText">
<span style="font-family: inherit;">Thomas Schoenberger kertoo <i>Leonard
Fink coming out</i> -kirjan artikkelissaan, että laiturien kautta vyöryi
1800-luvun puolivälistä 1960-luvu puoliväliin ihmisiä, tavaraa ja karjaa,
kunnes rahtitavaraliikenne siirtyi New Jerseyyn. Laiturit ja makasiinit
jätettiin rappeutumaan, ja miestenmiehet ottivat ne ennen pitkää omakseen. Tänne
tultiin seurustelemaan, ottamaan aurinkoa ja jatkamaan paikan kunniakkaita
perinteitä: uutteraa lastien purkamista.</span></div>
<div class="MsoBodyText">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhsUFHZpDfNw2PQN5-2GAmoXG4dPet3QeVuIb_QcNZ2nYJwXx7XlnpNzJ5DZn6XbAAMxKhyr3Ya_BHjCg2ZOf0Gn0EeV2Z67cluhwcs1SDuA2CH83VaWWIjnXszx0u5MofAYcj_DJT7DEg/s1600/IMG_3771-1.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="426" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhsUFHZpDfNw2PQN5-2GAmoXG4dPet3QeVuIb_QcNZ2nYJwXx7XlnpNzJ5DZn6XbAAMxKhyr3Ya_BHjCg2ZOf0Gn0EeV2Z67cluhwcs1SDuA2CH83VaWWIjnXszx0u5MofAYcj_DJT7DEg/s640/IMG_3771-1.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiNaOz44JLq_GzmCLQYKbIXKvrbmloJkNjEhxjevf6ibJCOb8thDbki5BxXRhxKXUrvquc3buGMljm3uBIRxHwjfEFIflm7I_AocRmmJjHF3Jf5ypNRTWZv3HETGcQC4moc9ztcRhykKhw/s1600/_MG_1984.JPG" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="426" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiNaOz44JLq_GzmCLQYKbIXKvrbmloJkNjEhxjevf6ibJCOb8thDbki5BxXRhxKXUrvquc3buGMljm3uBIRxHwjfEFIflm7I_AocRmmJjHF3Jf5ypNRTWZv3HETGcQC4moc9ztcRhykKhw/s640/_MG_1984.JPG" width="640" /></a></div>
<br />
<h3>
Miellyttävää ja rasvaista työtä</h3>
<div class="MsoBodyText">
<span style="font-family: inherit;"><br /></span></div>
<div class="MsoBodyText">
<span style="font-family: inherit;">Satamat ovat olleet kautta maailman sivu samasukupuolisen
halun tyyssijoja, ja myös Hudsonjoen laitureilla oli varmasti ollut sutinaa jo
kauan ennen 1960-lukua. Daniel Hurewitzin kirjasta löytyykin kiinnostava tieto,
jonka mukaan täällä työskenteli 19 vuotta tullitarkastajana myös eräs Herman </span><i style="font-family: inherit;">Moby Dick</i><span style="font-family: inherit;"> Melville (1819–1891). Melville
oli kyllä naimisissa, mutta jäljelle jääneiden rakkauskirjeiden perusteella hänen
todellisena intohimonaan taisivat olla merimiehet. Tähän tulkintaan houkuttelee
myös klassikkoromaani </span><i style="font-family: inherit;">Moby Dick </i><span style="font-family: inherit;">(1851),
jota voi paikoin lukea miesvaltaisissa yhteisöissä kukoistaneen
samasukupuolisen halun kuvauksena.</span></div>
<div>
<div class="MsoBodyText">
<span style="font-family: inherit;"><br /></span></div>
<div class="MsoBodyText">
<span style="font-family: inherit;"><i>Moby Dickin</i> päähenkilö
Ishmael saa Suihkuttavan valaan majatalossa (tirsk!) huonetoverikseen ja
vuodekumppanikseen harppuunamies Queeguegin, ja miehistä tulee sydänystäviä
(suom. Antero Tiusanen):</span></div>
<blockquote class="tr_bq">
<span style="font-family: inherit;">En tiedä mistä johtuu että sänky on ylivoimaisesti paras
paikka ystävien luottamuksellisille paljastuksille. Väitetään että vuoteessa
mies ja vaimo avaavat sielunsa toisilleen pohjia myöten, ja jotkin vanhat
avioparit juttelevat maatessaan vanhoista ajoista lähes aamunkoittoon asti.
Siinä vuoteessa mekin olimme, minä ja Queequeg, sydämemme kuherruskuukauden
alettua – herttainen, rakastava pari. – – Niin me makasimme sängyssä,
juttelimme ja torkahtelimme vähän väliä, ja Queequeg heitti aina joskus ruskeat
tatuoidut jalkansa hellästi minun jalkojeni päälle ja veti ne sitten pois –
näin kerrassaan seurallisia, vapaita ja luontevia me olimme.</span></blockquote>
<div class="MsoBodyText">
<span style="font-family: inherit;">Aivan omiin sfääreihinsä tarina nousee, kun Ishmael kuvaa
valaanruhon käsittelyä merellä. Miehistön yhtenä tehtävänä on valaan otsatyynyn
tyhjennys, jotta tyynyssä oleva kallisarvoinen spermaseettiöljy saataisiin
talteen. Ishmael äityy puristelemaan kokkareiksi paakkuuntunutta öljyä niin
antaumuksellisesti, että voi vain kuvitella, miten tullitarkastaja Melvillen
mielikuvitus mahtoi laukata hänen katsellessaan Hudsonjoen laitureilla hääränneitä
merimiehiä:</span></div>
<blockquote class="tr_bq">
<span style="font-family: inherit;">Miten miellyttävä ja rasvainen työ! Ei ole ihme että
ennen vanhaan tämä sperma oli suosittu kauneudenhoitoaine. Miten kirkkaaksi se
tekeekään! Miten viehättäväksi! Miten pehmeäksi! Miten ihanan rauhoittavaa se
onkaan! Olin pitänyt käsiäni siinä vasta muutaman minuutin kun sormeni
tuntuivat jo ankeriailta, alkoivat kuin luikerrella ja kieruilla. – – Koko
aamun minä puristelin spermaa kunnes itsekin miltei sulin siihen. Puristelin
spermaa kunnes jouduin merkillisen mielettömyyden valtaan. Ja huomasin tarkoittamattani
puristelevani siinä kumppanieni käsiä, sillä luulin niitä pehmeiksi pallosiksi.
Puuha nostatti niin ylenpalttisen tunteen, synnytti sellaista hellyyttä,
ystävällisyyttä ja rakkautta, että lopulta puristelin yhtenään toisten käsiä ja
katselin tunteilevasti heitä silmiin, aivan kuin sanoakseni: ”Voi rakkaat
lähimmäiset, miksi kantaisimme enää kaunaa toisillemme… pois vähäisimmänkin
kiukun ja kateuden siemenet! Puristakaamme toistemme käsiä – ei, vaan
puristakaamme toisiamme niin että sekoitumme toisiksemme, puristakoot kaikki
ihmiset kautta maailman toisensa ystävyyden maidoksi ja spermaksi!</span></blockquote>
<div class="MsoBodyText">
<span style="font-family: inherit;">Jos Herman Melville olisi elänyt vielä 1970-luvulla, hän
olisi saanut nähdä, miten miehet tekivät hänen entisellä työpaikallaan juuri
sitä.</span></div>
<div class="MsoBodyText">
<span style="font-family: inherit;"><br /></span></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiTiR7ORPjVvKmiCngFLwJU5lFNCRRjsF81d7z5SLjc5x_Xg3RQO0Rc9olwEWz_I4ORC7H1giRZSDN-sqWk9hT61F7XFIHN9MlLfZQ2gwGuQulY2YJ1fXq0FxZKE0Yqru5pd1u-ivgH8Uw/s1600/_MG_6631_1-1.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="426" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiTiR7ORPjVvKmiCngFLwJU5lFNCRRjsF81d7z5SLjc5x_Xg3RQO0Rc9olwEWz_I4ORC7H1giRZSDN-sqWk9hT61F7XFIHN9MlLfZQ2gwGuQulY2YJ1fXq0FxZKE0Yqru5pd1u-ivgH8Uw/s640/_MG_6631_1-1.jpg" width="640" /></a></div>
<div class="MsoBodyText">
<span style="font-family: inherit;"><br /></span></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="MsoBodyText">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjhVkJBSF9IyS_wgoYXE_gQS1VYmn0fAlU0Mm46hUxlKRWzEK6PwNaPhoEC2jK7IhMqA71Cr7Qqn8SqLyU8lZBRG2xdJmjuV3sMYdbtRKoxBsc8Emhe1WbmJxWXw28XeDvSptBobmaZ9Xw/s1600/_MG_6632_1-1.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; display: inline !important; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em; text-align: center;"><img border="0" height="426" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjhVkJBSF9IyS_wgoYXE_gQS1VYmn0fAlU0Mm46hUxlKRWzEK6PwNaPhoEC2jK7IhMqA71Cr7Qqn8SqLyU8lZBRG2xdJmjuV3sMYdbtRKoxBsc8Emhe1WbmJxWXw28XeDvSptBobmaZ9Xw/s640/_MG_6632_1-1.jpg" width="640" /></a></div>
<h3>
<br /><span style="font-family: inherit;">Christopher Streetin pormestari</span></h3>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="MsoBodyText">
<span style="font-family: inherit;"><br /></span></div>
<div class="MsoBodyText">
<span style="font-family: inherit;">Hudsonjoen laitureilla ja lähialueen
baareissa viihtyi kameroineen myös New Yorkin liikennelaitoksen lakimies Leonard
Fink (kuvan sortseihin pukeutunut mies), joka piti varjoelämänsä ja kuvausharrastuksensa visusti salassa
ulkopuolisilta. Finkistä tuli alueella niin keskeinen kasvo, että hänet
ristittiin Christopher Streetin pormestariksi. Hän kuvasi Pride-kulkueita,
baarien asiakaskuntaa sekä laiturien auringonottajia ja seksinharrastajia,
minkä lisäksi hän esiintyi itse rohkeissa seksikuvissa. Kuvaamalla ympäristöään
hän tuli samalla tallentaneeksi teoksia, joita nykytaiteilijat olivat toteuttaneet hylättyjen satamarakennusten seinille. Osa heistä – kuten David
Wojnarowicz (1954–1992) – oli myös vapaan ulkoilmaseksin faneja.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoBodyText">
<span style="font-family: inherit;"><br /></span></div>
<div class="MsoBodyText">
<span style="font-family: inherit;">Fink ikuisti kamerallaan tuhoutuvien
kaupunkirakenteiden keskellä kukoistanutta iloa, joka sekin tuhoutui muutamassa
vuodessa aids-kriisin myötä. Finkin kuvat iloisista auringonottajista
herättävätkin helposti samanlaista outoa haikeutta kuin muut aidsia edeltävän
ajan dokumentit, esimerkiksi <a href="http://hulivilipoika.blogspot.fi/2014/09/menneiden-kesien-muistolle-tom-bianchin.html" target="_blank">Tom Bianchin Fire Island -valokuvat</a>. Samalla ne
pistävät miettimään, voisiko kaikki tämä toistua.</span></div>
<div class="MsoBodyText">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhNn4uxK-d-zpCS-DawkSILmWcuVdyd7SXw9NLkOv_2qHtXCoBBbtp9fB_Oz5k4LRf5shgYkQlqooFGd4F1SjU0asSarH-z0QxuVUuOORbqEvU-tDEVSFsiR1T4DxbLETq5V2v1Jk69S3Q/s1600/IMG_3775-1.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="426" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhNn4uxK-d-zpCS-DawkSILmWcuVdyd7SXw9NLkOv_2qHtXCoBBbtp9fB_Oz5k4LRf5shgYkQlqooFGd4F1SjU0asSarH-z0QxuVUuOORbqEvU-tDEVSFsiR1T4DxbLETq5V2v1Jk69S3Q/s640/IMG_3775-1.jpg" width="640" /></a></div>
<div class="MsoBodyText">
<br /></div>
<h3>
Minä ja muuttokuorma</h3>
<div class="MsoBodyText">
<span style="font-family: inherit;"><br /></span></div>
<div class="MsoBodyText">
<span style="font-family: inherit;">Seisoessani Hudsonjoen rannassa koen
kirjaimellisesti olevani välitilassa. Edessäni on vedestä törröttäviä mustuneita
tukkeja, jotka aikanaan kannattelivat miljoonakaupunkia ruokkinutta
satamalaituria ja joiden varassa kaltaiseni miehet myöhemmin elivät
seksuaalisuuttaan todeksi. Takanani on musta puolikaarenmuotoinen
graniittipenkki – vuonna 2008 paljastettu aids-muistomerkki, johon on
kaiverrettu sanat: ”I can sail without wind, I can row without oars, but I
cannot part from my friend without tears.” Siinäpä se olennaisin: mikään ei
kanna niin kuin sokea usko, eikä mikään ole niin mahdotonta kuin menetys.</span></div>
<div class="MsoBodyText">
<span style="font-family: inherit;"><br /></span></div>
<div class="MsoBodyText">
<span style="font-family: inherit;">Yritän kuvitella itseni tänne
1970-luvulla enkä oikein pysty siihen. Olen niin turvallisuushakuinen ja
helposti kiintyvä ihminen, että häärättyäni jonkin romukasan päällä tai rekan
perävaunussa polvet ruvella olisin varmasti tullut seuraavana iltana paikalle
muuttokuorman kanssa. Omassa elämässäni pelkkien vartaloiden kohtaamiset ovat harvoja
poikkeuksia lukuun ottamatta jääneet hiekanjyviksi, jotka vain hiertävät
muuttumatta koskaan helmiksi. Mutta ehkä olisin silti kiertänyt illasta toiseen
näissä raunioissa rakkautta etsien ja tullut lopulta saman hyökyaallon
nielaisemaksi, joka huuhtoi Finkin ja niin monta muuta kaltaistani pois tästä
elämästä.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoBodyText">
<span style="font-family: inherit;"><br /></span></div>
<div class="MsoBodyText">
<span style="font-family: inherit;">Mieleen palautuu Fink-kirjaan sisältyvä
taidehistorioitsija Jonathan Weinbergin essee, jonka näkemykset ovat
kaukana aids-kirjoittelun nostalgisoivasta valtavirrasta. Weinbergin mielestä
Finkin kuvia katsellessa tulisi torjua ajatukset siitä, että aids-epidemia
oli vain väistämätön valomerkki 1970-luvun bileille. Pikemminkin Weinberg näkee
Finkin kuvien raunioituneet rakenteet vanhan moralistisen maailmanjärjestyksen
symboleina ja niiden keskellä kukoistaneen rakkauden osana yhä jatkuvaa
seksuaalista vapautumista. Näin nähtyinä Finkin kuvat eivät edusta murskautunutta
seksuaalista utopiaa, vaan yhä elävää unelmaa – seksuaalista vallankumousta,
joka kenties aikanaan koittaa hivin ja aidsin jäätyä historiaan.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoBodyText">
<span style="font-family: inherit;"><br /></span></div>
<div class="MsoBodyText">
<span style="font-family: inherit;">Minä en taida muuttokuormani kanssa
mahtua siihenkään, ja mitäpä tuosta, kun olen jo turvasatamani löytänyt. Nyt seison tässä ja tyydyn mielessäni katselemaan Leonard Finkiä ja kaikkia muita rantojen
miehiä, jotka Ishmaelin tapaan puristivat toisiaan niin että he
sekoittuivat toisikseen. Aika velikultia.</span></div>
<div class="MsoBodyText">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhtF0GHcwh27Mln33pvXreMeLonyOGLdHLpOVV8vjLDaw4OQLovScdCCbZ2GcQ4e4s4Rbcyc-S5n6oaiAiAJGm03WomGEeV8G26L7KW0oVNFKnsgsV_DRXNp59Crd5oCC6zr9GWkoeYtlI/s1600/IMG_3779-1.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="426" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhtF0GHcwh27Mln33pvXreMeLonyOGLdHLpOVV8vjLDaw4OQLovScdCCbZ2GcQ4e4s4Rbcyc-S5n6oaiAiAJGm03WomGEeV8G26L7KW0oVNFKnsgsV_DRXNp59Crd5oCC6zr9GWkoeYtlI/s640/IMG_3779-1.jpg" width="640" /></a></div>
<div class="MsoBodyText">
<br /></div>
<div class="MsoBodyText">
<br /></div>
<div class="MsoBodyText">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
Samasta aiheesta ja aiheen sivusta:<br /><a href="http://hulivilipoika.blogspot.fi/2016/04/stonewall-katujen-kuningattarien-kapina.html" target="_blank">Stonewall – katujen kuningattarien kapina</a></div>
<div>
<a href="http://hulivilipoika.blogspot.fi/2013/10/isieni-mailla-gay-sex-in-70s.html" target="_blank">Isieni mailla: ”Gay sex in the 70s</a>”</div>
<div>
<div>
<a href="http://hulivilipoika.blogspot.fi/2015/06/keskella-liljain-ja-ruoskien.html" target="_blank">Keskellä liljain ja ruoskien – Mapplethorpen halujen puutarha Kiasmassa</a></div>
<div>
<a href="http://hulivilipoika.blogspot.fi/2014/09/menneiden-kesien-muistolle-tom-bianchin.html" target="_blank">Menneiden kesien muistolle: Tom Bianchin ”Fire Island Pines – polaroids 1975–1983”</a></div>
</div>
<div>
<a href="http://hulivilipoika.blogspot.fi/2014/05/vimmainen-aids-naytelma-pian-elokuvana.html" target="_blank">Larry Kramerin vimmainen aids-näytelmä: ”The normal heart”</a></div>
<div>
<a href="http://hulivilipoika.blogspot.fi/2015/08/la-dolce-vita-aanioikeudeton-suru-ja.html" target="_blank">La dolce vita – äänioikeudeton suru ja elämäkeskeiset hautajaiset</a></div>
Hulivilipoikahttp://www.blogger.com/profile/00174148253348186615noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-6119682259042511272.post-69522413208708250352016-04-09T09:00:00.001+03:002016-04-10T19:41:32.181+03:00Stonewall – katujen kuningattarien kapina<div class="Potsikko">
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEil6Bd_PAirlQ0I8WKELTksh0auYWskhs83gZkT6r7OH9MtP2ZlHeBDc6Kql-1nU7L4o8CLjXBhfhvI43xXg9IKDbwN3mYQ5FZ8u15Bo-AqF98Tc9vVBkcoM18abH6tekwEi521EMBqeco/s1600/IMG_5532-3.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="426" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEil6Bd_PAirlQ0I8WKELTksh0auYWskhs83gZkT6r7OH9MtP2ZlHeBDc6Kql-1nU7L4o8CLjXBhfhvI43xXg9IKDbwN3mYQ5FZ8u15Bo-AqF98Tc9vVBkcoM18abH6tekwEi521EMBqeco/s640/IMG_5532-3.jpg" width="640" /></a></div>
<span style="font-family: inherit;"><br /></span>
<span style="font-family: inherit;">Katastrofielokuvista tunnetun </span><span lang="DE" style="font-family: inherit;">Roland Emmerich</span><span style="font-family: inherit;">in viimesyksyinen </span><i style="font-family: inherit;">Stonewall</i><span style="font-family: inherit;">-leffa
synnytti sateenkaarikansan keskuudessa melkoisen maailmojen sodan. Elokuva
kuvaa Yhdysvaltain </span><i style="font-family: inherit;">gay liberationin</i><span style="font-family: inherit;"> alkusysäyksenä pidettyjä Stonewallin
monipäiväisiä mellakoita, jotka politisoivat hlbt-yhteisön ennennäkemättömällä
tavalla.</span></div>
<div class="Potsikko">
<span style="font-family: inherit;"><br /></span></div>
<div class="MsoBodyText">
<span style="font-family: inherit;"><o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoBodyText">
<span style="font-family: inherit;">Elokuvan sytyttämän sodan keskiössä oli puuhkanveto siitä,
ketkä oikeastaan ovat Stonewallin veteraaneja – niitä, jotka saivat lopulta
tarpeekseen poliisin ainaisesta häirinnästä ja ryhtyivät väkivaltaiseen
vastarintaan New Yorkin Greenwich Villagessa Stonewall Inn -nimisen baarin
edustalla lauantaina 28. kesäkuuta 1969.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoBodyText">
<span style="font-family: inherit;"><br /></span></div>
<div class="MsoBodyText">
<span style="font-family: inherit;">Onko kahakasta kiittäminen drag queeniä, joka legendan
mukaan heitti ensimmäisen korkkarin päin poliisisetää? Vai kenties homoikoni
Judy Garlandia, jonka perjantaiset hautajaiset olivat nostaneet
sateenkaariyhteisön tunteet pintaan? Vai pitäisikö uskoa Emmerichin
elokuvaversiota, jonka pelkkä traileri raivostutti aktivistit, koska siinä
kapina tuntuu henkilöityvän keskiluokkaiseen valkoiseen homonuorukaiseen?<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoBodyText">
<span style="font-family: inherit;"><br /></span></div>
<div class="MsoBodyText">
<span style="font-family: inherit;">Hlbt-lyhenteen joka kirjaimen edustajat haluavat omia Stonewallin perinnön itselleen, kun taas Hollywood haluaa
vedota massoihin. Totuus on huomattavasti monisyisempi, kuten voidaan päätellä
historioitsija David Carterin kiitetystä kirjasta <i>Stonewall: the riots that
sparked the gay revolution</i> (2004). Se pyrkii kokoamaan yhteen kaiken
olemassa olevan tiedon paitsi Stonewall Inn -kapakasta myös itse mellakoista,
mellakoitsijoista ja poliisin toiminnasta.</span><br />
<span style="font-family: inherit;"><br /></span>
<div style="text-align: center;">
<iframe allowfullscreen="" frameborder="0" height="360" src="https://www.youtube.com/embed/-AXAOT_swIE" width="480"></iframe></div>
<br />
<h3>
Sortoa ja vastarintaa</h3>
<br />
Stonewallin mellakoiden, kuten muidenkin historian käännekohtien, ymmärtäminen edellyttää niiden kontekstin ymmärtämistä. Tutkimuksensa aluksi Carter kuvaakin 1960-luvun yhdysvaltalaisten homojen, lesbojen ja transihmisten karua arkitodellisuutta. He olivat kolmasti kiellettyjä: rikollisia, sairaita ja syntisiä.<br />
<span style="font-family: inherit;"><br /></span>
<span style="font-family: inherit;">Toisen maailmansodan jälkeen kukoistanut
laitaoikeistolainen arvomaailma teki homoseksuaaleista valtion vihollisia ja
johti vuoteen 1961 mennessä siihen, että Yhdysvaltain homolait olivat tiukempia
kuin Kuubassa, Neuvostoliitossa ja Itä-Saksassa. </span><span style="font-family: inherit;">Homoseksi oli kiellettyä lähes kaikissa osavaltioissa, ja
20 osavaltiossa oli mahdollista sulkea ihmisiä mielisairaalaan
homoseksuaalisten tekojen vuoksi. Homojen ja lesbojen palkkaaminen julkisiin
virkoihin oli kielletty, ja ”seksuaalinen perversio” oli irtisanomis- ja
häätöperuste. Myös ristiinpukeutuminen oli kiellettyä.</span></div>
<div class="MsoBodyText">
<span style="font-family: inherit;"><br /></span></div>
<div class="MsoBodyText">
<span style="font-family: inherit;">New Yorkiin ja sen boheemimaineessa olleeseen <span lang="DE">Greenwich Village</span>en oli
1960-luvulle tultaessa syntynyt Yhdysvaltain suurin hlbt-getto,
mutta paradoksaalisesti kaupungin viranomaiset kohtelivat homomiehiä kaikkein
aggressiivisimmin ja järjestelmällisimmin rikollisina. Poliisi harjoitti
määrätietoista houkutuslintutoimintaa, jonka seurauksena yksin vuonna 1966
pidätettiin satakunta miesseuraa hakenutta miestä joka viikko.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoBodyText">
<span style="font-family: inherit;"><br /></span></div>
<div class="MsoBodyText">
<span style="font-family: inherit;">Sateenkaarikansan elämän reunaehdoista 1960-luvun lopun Yhdysvalloissa saa hyytävän kuvan yllä olevasta CBS:n dokumentista </span><i style="font-family: inherit;">The homosexuals</i><span style="font-family: inherit;"> (1967). Dokumentti sivuaa myös syrjinnän synnyttämää järjestäytynyttä vastarintaa, josta Carterkin kirjassaan kirjoittaa. Vastarinnan pioneerina oli vuonna 1950 perustettu
homofiilijärjestö Mattachine Society, joka levisi Los Angelesista muualle
maahan. Lesbojen vastaava järjestö oli samoihin aikoihin perustettu Daughters
of Bilitis.</span></div>
<div class="MsoBodyText">
<span style="font-family: inherit;"><br /></span></div>
<div class="MsoBodyText">
<span style="font-family: inherit;">New Yorkin Mattachine onnistui panemaan lopun
poliisilaitoksen houkutuslintutoiminnalle vuonna 1966, ja heti seuraavaksi se
kävi o</span>savaltion alkoholiviraston SLA<span style="font-family: inherit;">:n kimppuun. </span><span style="font-family: inherit;">SLA tulkitsi nimittäin l</span><span style="font-family: inherit;">akeja niin, että pelkkä homoseksuaalien läsnäolo oli peruste anniskeluravintolan sulkemiselle. Poliisi ratsasi ravintoloita jatkuvasti, ja laillinen homobaaritoiminta oli vuosikymmeniä käytännössä mahdotonta.</span><br />
<span style="font-family: inherit;"><br /></span>
<span style="font-family: inherit;">Maaliskuussa 1967 New Yorkin korkein oikeus lopulta linjasi, että
SLA ei voinut perua ravintolan anniskelulupaa pelkästään homojen
seuranhaun perusteella. </span><span style="font-family: inherit;">Kesti silti vielä muutaman vuoden ennen kuin laillinen homobaaritoiminta pääsi kunnolla vauhtiin. Siihen saakka sateenkaarikansa tapasi mafiavetoisissa paikoissa, joita pyöritettiin näennäisesti yksityisklubeina oma pullo mukaan -periaatteella. Käytännössä ne olivat kuitenkin salakapakoita, joiden olemassaolo oli kiinni poliisien
lahjonnasta.</span><br />
<span style="font-family: inherit;"><br /></span>
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg2ARTFvRMgqZ3BOLP4r6Va6hI97JP5ff2kUo1OeNlC07oEznTXhcV-l67FlyXq8hcy6KnIRve_9V-aUlgkoxAcf1R_dJUC5RjSp0ROksXF_mZnkundwJcoqsh4hJ7uJk5OL4y_CAHhp8c/s1600/_MG_1993-1.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; display: inline !important; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em; text-align: center;"><img border="0" height="426" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg2ARTFvRMgqZ3BOLP4r6Va6hI97JP5ff2kUo1OeNlC07oEznTXhcV-l67FlyXq8hcy6KnIRve_9V-aUlgkoxAcf1R_dJUC5RjSp0ROksXF_mZnkundwJcoqsh4hJ7uJk5OL4y_CAHhp8c/s640/_MG_1993-1.jpg" width="640" /></a><br />
<span style="font-family: inherit;"><br /></span>
<h3>
<span style="font-family: inherit;">Mikä ihmeen Stonewall?</span></h3>
<span style="font-family: inherit;"><br /></span>
<span style="font-family: inherit;">Yksityisklubina ja lahjusten varassa toimi myös
Yhdysvaltain 1960-luvun suurin homobaari, Greenwich Villagen Christopher
Streetille maaliskuussa 1967 perustettu Stonewall Inn. Baarin perusti
Läski-Tony-niminen mafioso, ja David Carterin siteeraamaan aikalaiskuvauksen
mukaan paikka näytti siltä kuin se olisi muutettu autotallista kabareeksi
kahdeksassa tunnissa ja 50 dollarilla.</span></div>
<div class="MsoBodyText">
<span style="font-family: inherit;"><br /></span></div>
<div class="MsoBodyText">
<span style="font-family: inherit;">Stonewallin vetonaulana oli se, että se oli aikansa ainoa
newyorkilaisbaari, jossa sallittiin miesten ja naisten keskinäinen tanssiminen.
Stonewall oli myös sikäli poikkeuksellinen paikka, että se tarjosi tuon ajan
mittapuulla huomattavan kattavan läpileikkauksen koko sateenkaarikansasta. Siitä tulikin toinen (tai ainoa) koti kaikenkarvaisille kulkijoille aina
bisnesmiehistä katupoikiin.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoBodyText">
<span style="font-family: inherit;"><br /></span></div>
<div class="MsoBodyText">
<span style="font-family: inherit;">Erään aikalaisen sanoin Stonewall Inn oli kantapaikka
kaikille liian nuorille, liian köyhille ja liian ylettömille, jotka eivät
päässet mihinkään muualle. Tämä loi asiakaskunnassa uskollisuutta paikkaa
kohtaan, vaikka toiminta pohjimmiltaan oli riistobisnestä ja turvallisuus- ja
hygienianäkökulmasta katastrofaalista. Baarin epähygieenisyyden on mm. kerrottu
aiheuttaneen hepatiittiepidemian asiakaskunnan keskuudessa.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoBodyText">
<span style="font-family: inherit;"><br /></span></div>
<div class="MsoBodyText">
<span style="font-family: inherit;">Stonewall Inn oli ilmeisesti myös keskuspaikka mafian
kiristysoperaatiolle, joka kohdistui etenkin Wall Streetin finanssitaloissa
työskennelleisiin vaikutusvaltaisiin homomiehiin ja johti kansainvälisen tason
arvopaperihuijaukseen. David Carterin näkemyksenä on, että juuri tämä
huijausvyyhti oli pääsyy siihen, miksi poliisijohto päätti lopettaa Stonewallin
ja muutamien muiden mafiavetoisten salakapakoiden toiminnan kesäkuun lopussa
1969 tekemillään ratsioilla ja pidätyksillä.</span><br />
<span style="font-family: inherit;"><br /></span>
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgn12iBVg4CDmnec4TGRSuOgOVqhEOLHPgflccF7EtqXskcLtvqfXMVJlmAasBgRGr49kED9FtwGyqNHIGxJg6ETuxOtwxGM0JqmJ5PUs1ovTZko_dgNHy6za4Mz3uvAOFQ7U-ZBRYVhiY/s1600/_MG_2009.JPG" imageanchor="1" style="clear: left; display: inline !important; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em; text-align: center;"><img border="0" height="426" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgn12iBVg4CDmnec4TGRSuOgOVqhEOLHPgflccF7EtqXskcLtvqfXMVJlmAasBgRGr49kED9FtwGyqNHIGxJg6ETuxOtwxGM0JqmJ5PUs1ovTZko_dgNHy6za4Mz3uvAOFQ7U-ZBRYVhiY/s640/_MG_2009.JPG" width="640" /></a><br />
<br />
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhNxHuw71UFOs6lj3gjggRDry78kApC1gUkVHT1VhovN-qYPsoS4ZqYPjjs5sfzPO9W0oBJ_0z27dhLsYWDcualLDGQ6C8YCVanMgzsypbFeIg_V-uf0WW6IKeLjmolLVfH6gI9p1pZR0o/s1600/_MG_2010-1.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; display: inline !important; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em; text-align: center;"><img border="0" height="426" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhNxHuw71UFOs6lj3gjggRDry78kApC1gUkVHT1VhovN-qYPsoS4ZqYPjjs5sfzPO9W0oBJ_0z27dhLsYWDcualLDGQ6C8YCVanMgzsypbFeIg_V-uf0WW6IKeLjmolLVfH6gI9p1pZR0o/s640/_MG_2010-1.jpg" width="640" /></a><br />
<span style="font-family: inherit; text-indent: -13.1pt;"><br /></span>
<h3>
<span style="font-family: inherit; text-indent: -13.1pt;">Miten mellakat alkoivat?</span></h3>
<span style="font-family: inherit;"><br /></span>
<span style="font-family: inherit;">Yhdysvaltain </span><i style="font-family: inherit;">gay liberationin</i><span style="font-family: inherit;"> alkusysäyksenä nähdyt
monipäiväiset mellakat saivat alkunsa ratsiasta, joka tehtiin Stonewall Inniin
lauantaina 28. päivä kesäkuuta aamuyöllä. Baari oli jo kertaalleen ratsattu saman viikon
tiistaina, ja vaikka kaikki meni silloin käsikirjoituksen mukaan, toisella
kerralla sateenkaarikansan mitta tuli täyteen.</span></div>
<div class="MsoBodyText">
<span style="font-family: inherit;"><br /></span></div>
<div class="MsoBodyText">
<span style="font-family: inherit;">Juhlaillan keskeytyminen herätti baarin noin 200
asiakkaassa kränää heti alusta lähtien, ja ihmiset alkoivat hangoitella
vastaan. Baarista ulos marssitettu väki ei myöskään normaalikäytännön
mukaisesti luikkinut nopeasti tiehensä, vaikka poliisi niin kehotti. Pihalle
alkoi kerääntyä kiukkuinen lauma, joka purki turhautumistaan jatkuviin
ratsioihin ja hurrasi ulos raahattaville asiakkaille kuin tähdille ikään.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoBodyText">
<span style="font-family: inherit;"><br /></span></div>
<div class="MsoBodyText">
<span style="font-family: inherit;">Alun perin poliisin tarkoituksena oli ollut pidättää vain
ravintolan henkilökunta ja omistajat, mutta transvestiittien (Carterin käyttämä
tuon ajan yleistermi) vastahankaisuus sisällä baarissa johti myös heidän
pidättämiseensä.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoBodyText">
<span style="font-family: inherit;"><br /></span></div>
<div class="MsoBodyText">
<span style="font-family: inherit;">Illan ensimmäinen väkivaltaisen vastarinnan ilmaus oli,
kun eräs maijaan raahatuista transvestiiteista huitaisi poliisia laukullaan ja
sai pampusta. Vastarintaan äityi myös eräs poliisin pidättämä
butch-lesbo, joka vaati sivustakatsojia tekemään jotakin. Naisen reaktio
sähköisti koko porukan. Poliiseja alettiin nimitellä, ja
”lahjuskolikot” lentelivät ilmassa. Joku tarttui mukulakiveen ja heitti
sillä poliisiautoa.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoBodyText">
<span style="font-family: inherit;"><br /></span></div>
<div class="MsoBodyText">
<span style="font-family: inherit;">Kun pidätettyjä kuljettavat poliisiautot kaasuttivat pois
paikalta, loput poliisit linnoittautuivat apujoukkoja odottaessaan sisälle
baariin. Tämä sai orastavan vastarinnan
äitymään varsinaiseksi mellakaksi. Väkijoukko riehaantui ja alkoi heitellä
baaria roskiksilla, tiilillä, kivillä ja kaikella, mikä irti lähti.
Väkijoukko sytytteli myös tulipaloja ja yritti murtautua maasta kiskomansa
pysäköintimittarin avulla sisään baariin.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoBodyText">
<span style="font-family: inherit;"><br /></span></div>
<div class="MsoBodyText">
Poliisi ei ollut koskaan kokenut mitään vastaavaa nyhveröinä pidettyjen homojen taholta, joten he eivät ratsian alkuvaiheessa edes ymmärtäneet pelätä. Heillä oli stereotyyppinen käsitys siitä, että homobaareissa istui neulepuseroihin pukeutuneita pelokkaita keski-ikäisiä miehiä tuoppeihinsa tuijottaen, mutta Stonewall oli asiakaskuntansa huomattavan kirjavuuden vuoksi toista maata: paikka kuhisi läheiseen Christopher Parkiin asettuneita kodittomia katunuoria, joilla ei ollut mitään hävettävää eikä varsinkaan hävittävää.<br />
<br />
Tänä nimenomaisena yönä Amerikka sai turpiin hylkäämiltään lapsilta, eikä operaatiosta vastannut poliisi ollut omien sanojensa mukaan koskaan pelännyt yhtä paljon. Ja hän oli sentään laatinut Yhdysvaltain armeijan lähitaisteluoppaan ja ollut mukana Ardennien taistelussa.<br />
<span style="font-family: inherit;"><br /></span>
<span style="font-family: inherit;">Edes paikalle saapunut mellakkapoliisi ei tahtonut saada
tilannetta hallintaansa, vaan mellakka muuttui </span><span lang="DE" style="font-family: inherit;">Villagen </span><span style="font-family: inherit;">kehämäisillä kaduilla leikityksi kissa ja hiiri -leikiksi.
Aikakirjoihin on jäänyt unohtumaton kuvaus neitihomoista, jotka äityivät
mellakkapoliisien edessä cancan-tyyliseen säärien sätkyttelyyn ja hulvattomaan
lauluun: ”We are the Stonewall girls / We wear our hair in curls / We wear no
underwear / We show our pubic hairs.” </span><br />
<br /></div>
<div class="MsoBodyText">
<span style="font-family: inherit;">Aamun valkeneminen sai mellakoinnin ensimmäisen aallon
tyyntymään, mutta sanan levittyä paikalle vyöryi heti seuraavana iltana
tuhansia ihmisiä. Siitä lauantaista tuli Yhdysvaltain siihenastisen
mittaushistorian kuumin päivä, ja kuumana kävi myös väkijoukko. Taas oli
hälytettävä mellakkapoliisi paikalle, ja sama toistui vielä seuraavana
keskiviikkona, jolloin väki jälleen vyöryi Villageen protestoimaan <i>Village
Voice</i> -lehden mellakoista kirjoittamaa pilkallista juttua. Viesti oli
selvä: enää ei suostuttaisi häpeämään, vaan mellakoiden yhteydessä
lanseeratusta <i>Gay power</i> -iskulauseesta oli tullut totta. </span><br />
<span style="font-family: inherit;"><br /></span>
<span style="font-family: inherit;">Mellakoihin johtaneesta kollektiivisesta voimaantumisesta ja sisuuntumisesta saa elävän kuvan </span><span style="font-family: inherit;">Carterin kirjan pohjalta tehdystä dokumentista </span><i style="font-family: inherit;">Stonewall uprising</i><span style="font-family: inherit;"> (2010), jonka trailer on katsottavissa ohessa.</span><br />
<span style="font-family: inherit;"><br /></span>
<span style="font-family: inherit;"><iframe allowfullscreen="" frameborder="0" height="360" src="https://www.youtube.com/embed/NZUZKtko4R0" width="640"></iframe></span></div>
<div class="MsoBodyText">
<span style="font-family: inherit;"><br /></span>
<h3>
<span style="font-family: inherit;">Keitä mellakoitsijat olivat?</span></h3>
<span style="font-family: inherit;"><br /></span>
<span style="font-family: inherit;">Stonewallin mellakoiden alkaminen on totuttu laskemaan
joidenkin yksittäisten ihmisten ansioksi, mutta David Carter kyseenalaistaa perinpohjaisten
tutkimustensa perusteella tämän näkemyksen. Hän korostaa, että kenellekään
yksittäiselle ihmiselle tai ryhmälle ei voida antaa kunniaa niin monien
ihmisten kollektiivisesti ja samanaikaisesti synnyttämästä prosessista.</span></div>
<div class="MsoBodyText">
<span style="font-family: inherit;"><br /></span></div>
<div class="MsoBodyText">
<span style="font-family: inherit;">Carter puhuukin vastarinnan jatkumosta: oli hiljaisia sivustakatsojia,
jotka kieltäytyivät lähtemästä paikalta poliisin vaatimuksista huolimatta, ja
sitten oli niitä, jotka äityivät väkivaltaisiksi. Nimenomaan paikalle jääneiden
runsaslukuisuuden vuoksi poliisin oli vaikea saada väkivaltaisimpia tekijöitä kuriin,
joten kyse oli mitä suurimmassa määrin yhteisestä vastarinnasta. Carter toteaa
myös, että kiukun yltyminen ja sen purkautuminen tapahtui asteittain illan
aikana ja käännekohtia oli monia.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoBodyText">
<span style="font-family: inherit;"><br /></span></div>
Kun nämä varaukset otetaan huomioon, Stonewallin mellakoiden keskeisimpiä käynnistäjiä olivat Carterin mukaan Christopher Parkin kodittomat katunuoret – joista suuri osa oli tavallista naisellisempia miehiä –, transvestiitit sekä poliisin kanssa tapellut butch-lesbo, jonka henkilöllisyyttä ei ole pystytty varmistamaan. Heille kaikille oli yhteistä sukupuolirajojen rikkominen ja kuuluminen hlbt-yhteisön pohjasakkaan.<br />
<div class="MsoBodyText">
<span style="font-family: inherit;"><br /></span></div>
<div class="MsoBodyText">
<span style="font-family: inherit;">Kodittomien nuorten ja transvestiittien keskeisimpiä
edustajia olivat Jackie Hormona, Marsha P. Johnson (1945–1992) ja Zazu Nova,
kun taas mellakoiden yhdeksi keulakuvaksi myöhemmin noussut Sylvia Rivera
(1951–2002) ei Carterin mukaan todistetusti edes ollut </span>ensimmäisenä mellakkailtana <span style="font-family: inherit;">paikalla korkkareitaan heittelemässä.</span></div>
<div class="MsoBodyText">
<span style="font-family: inherit;"><br /></span></div>
<div class="MsoBodyText">
<span style="font-family: inherit;">Koko mellakoiden onnistumisesta on Carterin mukaan
kiittäminen ennen kaikkea kodittomia katunuoria, joista suurin osa oli
vallitsevan käsityksen vastaisesti valkoihoisia. Mukana oli myös jonkin verran
latinoja, mutta transihmisiä ei juuri ollut. Etulinjassa ei myöskään nähty niitä kuuluisia ”heteronoloisia” homomiehiä, vaan
neitihomoja, joista melko suuri osa tuli keskiluokkaisista perheistä.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoBodyText">
<span style="font-family: inherit;"><br /></span></div>
<div class="MsoBodyText">
<span style="font-family: inherit;">Kun <span lang="DE">Roland
Emmerichin</span> tyrmätyn ja pahasti flopanneen <i>Stonewall</i>-elokuvan traileria katsoo Carterin päätelmien valossa, se
ei mielestäni näytä erityisen vääristelevältä. Elokuvan keskushenkilö Danny päätyy
Christopher Parkin monirotuisten ja
sukupuoleltaan liukuvien katunuorten ja drag queenien keskuuteen lähdettyään
maaseudulta homopakolaiseksi. Hän ystävystyy Ray/Ramona-nimisen katunuoren
kanssa, ja he viettävät iltaa Stonewallissa. Ratsiakuvauksessa nähdään
toimintaan kehottava butch-lesbo, kollektiivinen kapina ja myös Dannyn
rohkaistuminen väkivaltaiseen vastarintaan muiden kannustamana. Ei siis mitään,
mikä ei sopisi Carterin kuvaukseen mellakoista.</span><br />
<span style="font-family: inherit;"><br /></span>
<span style="font-family: inherit;"><iframe allowfullscreen="" frameborder="0" height="360" src="https://www.youtube.com/embed/LGEJmPwB4yI" width="640"></iframe></span>
<span style="font-family: inherit;"><br /></span>
<h3>
<span style="font-family: inherit;">Miksi juuri Stonewall?</span></h3>
<span style="font-family: inherit;"><br /></span>
<span style="font-family: inherit;">David Carter korostaa tutkimustensa pohjalta, että
Stonewallin valikoituminen mellakkakohteeksi ei ollut sattumanvaraista. Yhtä vaikuttavaan vastarintaan ei olisi myöskään hevin kyetty muualla. Tätä Carter
perustelee sillä, että baari sijaitsi New Yorkin kaltaisen suurkaupungin
hlbt-getossa, jossa tieto kulki nopeasti ja joka sijaitsi strategisesti
liikenteellisessä solmukohdassa. Baarin edustalla oli myös paljon avointa
tilaa, mikä mahdollisti suuren ihmisjoukon kokoontumisen. Greenwich Villagen
ruutukaavaa karttava asemakaava kapeine katuineen taas heikensi poliisin
mahdollisuuksia ottaa alue hallintaansa.</span></div>
<div class="MsoBodyText">
<span style="font-family: inherit;"><br /></span></div>
Oma roolinsa oli myös Stonewall Innillä itsellään, joka oli aikansa suurin ja vuosia toiminnassa ollut homobaari. Siten se oli saanut tavallista uskollisemman ja poikkeuksellisen kirjavan asiakaskunnan. Uskollisuutta vahvisti entisestään se, baari oli kaupungin ainoa paikka, jossa koko kirjava sateenkaarikansa saattoi tanssia vapaasti ja intiimisti keskenään. Näin ollen poliisiratsia oli hyökkäys koko yhteisöä vastaan, mutta erityisesti se kohdistui yhteisön marginaalisimpiin ryhmiin, kuten kodittomiin katunuoriin, jotka pitivät baaria ja vastapäistä Christopher Parkia kotinaan.<br />
<div class="MsoBodyText">
<span style="font-family: inherit;"><br /></span></div>
<div class="MsoBodyText">
<span style="font-family: inherit;">Mellakoiden syntyyn vaikutti Carterin mukaan myös ratsian
ajoittuminen kesän ensimmäiseen kuumaan viikonloppuun ja perjantain ja
lauantain väliseen yöhön, jolloin baari oli täpötäynnä ja asiakkaat olivat jo varsin
humaltuneita. Takana oli myös viikko, jonka aikana sateenkaarikansan
kärsivällisyyttä oli koeteltu useilla ratsioilla – Stonewalliinkin rynnäköitiin
jo toistamiseen.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoBodyText">
<span style="font-family: inherit;"><br /></span></div>
<div class="MsoBodyText">
<span style="font-family: inherit;">Olennaista oli niin ikään se, että mellakat ajoittuivat
suuren sosiaalisen muutoksen ja suurten levottomuuksien aikaan, jolloin
kansalaisoikeus- ja sodanvastainen liike olivat olleet toistuvasti otsikoissa
ja ottaneet erävoittoja. Ajan henkeen kuului seksuaalisuuteen liittyvän
perinteisen ajattelun kyseenalaistaminen, mikä antoi seksuaali- ja
sukupuolivähemmistöille lisää pontta omaan taisteluunsa. Myös homofiilijärjestöt
olivat saavuttaneet edistysaskeleita haastaessaan syrjiviä käytäntöjä, ja Yhdysvaltain länsirannikolla oli jo luotu perusta hlbt-yhteisön väkivaltaiselle
vastarinnalle. Esimerkiksi San Franciscossa
oli ennen Stonewallia ehditty mellakoida katunuorten, mieshuorien ja
transvestiittien suosimassa <span lang="FR">Compton</span>’s-kahvilassa
vuonna 1966 ja Black Cat Tavern -baarissa vuonna 1967.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoBodyText">
<span style="font-family: inherit;"><br /></span></div>
<div class="MsoBodyText">
<span style="font-family: inherit;">Sen sijaan Carter tyrmää loputtomasti toistetun legendan
siitä, että Stonewallin mellakoiden sytykkeenä olisivat olleet homoikoni
Judy Garlandin hautajaiset. Carterin mukaan kyseessä on heteroseksuaalisen
toimittajan pilkkakirjoituksesta alkunsa saanut myytti, jolla koko kapina haluttiin leimata neitien sentimentaaliseksi tunteenpurkaukseksi. Missään
Carterin analysoimissa hlbt-ihmisten aikalaiskirjoituksissa ei mainittu
Garlandia kapinan yhteydessä sanallakaan. Ja mikä tärkeintä: Garlandia
ihailivat ennen kaikkea vanhemmat polvet – eivät kodittomat rocksukupolven
kasvatit, jotka kapinan etulinjassa taistelivat. Perustellumpaa onkin todeta,
että Garlandin mukana haudattiin vanha homomaailma ja uusi aika alkoi.</span><br />
<span style="font-family: inherit;"><br /></span>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjiCL8w-TE-ETF_DiUzZIN6_HCWz7TWkAWzgVsm_fZrJ61bAtWaPiHYLIWcy3unMsoHCyAveqnCvWEGdtAPK-r_gFilu6ePKze4RCl4efbNsDj53UUXBVS3ojNqp_Sp5j2NSt6VaLKsxjA/s1600/_MG_2029.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjiCL8w-TE-ETF_DiUzZIN6_HCWz7TWkAWzgVsm_fZrJ61bAtWaPiHYLIWcy3unMsoHCyAveqnCvWEGdtAPK-r_gFilu6ePKze4RCl4efbNsDj53UUXBVS3ojNqp_Sp5j2NSt6VaLKsxjA/s640/_MG_2029.JPG" width="426" /></a></div>
<br />
<h3>
Mitä sitten tapahtui?</h3>
<span style="font-family: inherit;"><br /></span>
<span style="font-family: inherit;">Uuden ja vanhan homomaailman suhdetta kuvaa osuvasti se,
että vanhojen partojen hallitsema homofiilijärjestö </span><span lang="FR" style="font-family: inherit;">Mattachine</span><span style="font-family: inherit;"> Society teki New Yorkin poliisin
ja pormestarin kanssa yhteistyötä Stonewallin mellakoiden lopettamiseksi. Vanha
polvi oli pyrkinyt saamaan heterojen hyväksynnän luomalla sateenkaarikansasta
mahdollisimman tavallista kuvaa. Nuori polvi taas tuntui </span><i style="font-family: inherit;">vaativan</i><span style="font-family: inherit;">
valtaväestöltä kunnioitusta. Monet vanhemmat aktivistit olivat suivaantuneita
siitä, että vuosien valtavirtaistumisyritykset valuivat hiekkaan, kun lehtien
palstoilla komeilivat nyt kaiken maailman kahakoivat <i>street queenit</i>.</span></div>
<div class="MsoBodyText">
<span style="font-family: inherit;"><br /></span></div>
<div class="MsoBodyText">
<span style="font-family: inherit;">Aikojen muuttuminen näkyi myös Itärannikon
homofiilijärjestöjen yhteistyöelimen ERCHOn vuotuisessa hiljaisessa
mielenosoituksessa, joita oli järjestetty vuodesta 1965 lähtien. Philadelphiassa
pidettyjen <i>Annual reminder</i> -mielenosoitusten tarkoituksena oli
muistuttaa amerikkalaisia siitä, että homoilla ja lesboilla ei ollut perustavia
kansalaisoikeuksia. Viimeinen näistä mielenosoituksista järjestettiin
välittömästi Stonewallin mellakoiden jälkeen 4. heinäkuuta 1969, ja eräs
kulkueessa mukana ollut naispari järkytti homofiililiikkeen vanhoja partoja
pitämällä sääntöjen vastaisesti toisiaan kädestä. Tästä alkoi kärhämä, jonka
jälkeen hiljainen mielenosoitus ei enää ollut kovin hiljainen.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoBodyText">
<span style="font-family: inherit;"><br /></span></div>
<div class="MsoBodyText">
<span style="font-family: inherit;">Ei siis ihme, että New Yorkissa järjestettiin jo 27.
heinäkuuta ensimmäinen uudentyyppinen mielenosoitus, <i>Gay power</i> -marssi. Siinä
marssittiin 500 ihmisen voimin homopuistona tunnetulta Washington Squarelta
Stonewallille, jonka edessä laulettiin kansalaisoikeusliikkeen tunnuslaulu <i>We
shall overcome</i>. Samana päivänä esiteltiin myös Gay power -liikkeen
tunnus: kaksi päällekkäistä naarassymbolia ja kaksi päällekkäistä
koirassymbolia laventelinsinisellä pohjalla.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoBodyText">
<span style="font-family: inherit;"><br /></span></div>
<div class="MsoBodyText">
<span style="font-family: inherit;">Mattachinen alaisuudessa kokoontuneesta ensimmäisen
marssin järjestelykomiteasta sikisi uusi laitavasemmistolainen (epä)järjestö Gay Liberation Front
(GLF), joka pyrki</span> liittoutumaan muiden kapitalismin sortamien ryhmien kanssa. GLF hajosi pian sisäisiin ristiriitoihinsa, mutta siitä irtautuneet jäsenet perustivat 21.12.1969 uuden, pelkästään homokysymykseen keskittyneen järjestön nimeltä Gay Activists Alliance (GAA).<br />
<br />
<span style="font-family: inherit;">Stonewallista alkunsa saaneen liikkeen voimaa kuvastaa
hyvin se, että hlbt-järjestöjen määrä nousi Yhdysvalloissa yhdessä
vuodessa noin 60:stä 1 500:aan. Seitsemänkymmentäluvun alussa New Yorkiin
perustettiin myös roppakaupalla laillisia homobaareja, mutta itse Stonewall
sulki ovensa pian mellakoiden jälkeen. Nykyisin osittain samoissa tiloissa
toimii samanniminen, vuonna 1990 avattu baari.</span></div>
<div class="MsoBodyText">
<span style="font-family: inherit;"><br /></span></div>
<div class="MsoBodyText">
<span style="font-family: inherit;">Melkoisen kasvupyrähdyksen koki lisäksi <span lang="DE"><i>Christopher Street liberation day</i> -marssi</span>,
jonka itärannikon homofiilijärjestöt järjestivät Stonewallin mellakoiden
ensimmäisenä vuosipäivänä 28.6.1970. Tämä parituhatta osallistujaa houkutellut
marssi vei Greenwich Villagen Sheridan Squarelta Keskuspuistoon, ja vuosien
kuluessa siitä paisui New Yorkin Priden miljoonan ihmisen kulkue.</span><br />
<span style="font-family: inherit;"><br /></span>
<div style="text-align: center;">
<iframe allowfullscreen="" frameborder="0" height="360" src="https://www.youtube.com/embed/4HIpooMqAZk" width="480"></iframe><br /></div>
<br />
<h3>
Kansakunnan kaapin päälle</h3>
<span style="font-family: inherit;"><br /></span>
<span style="font-family: inherit;">Parin viime vuosikymmenen aikana Stonewallin mellakat ovat
vihdoin saanut myös monenlaista julkista tunnustusta. Tästä ovat esimerkkeinä Stonewallin edustalle Christopher Parkiin vuonna 1992 pystytetty kuvanveistäjä </span><span lang="PT" style="font-family: inherit;">George Segal</span><span style="font-family: inherit;">in </span><i style="font-family: inherit;">Gay liberation</i><span style="font-family: inherit;">
-muistomerkki (kuva ylempänä ja alla) sekä Yhdysvaltain sisäministeriön vuonna 1999 tekemä päätös
Stonewallin tapahtumapaikkojen lisäämisestä kulttuurihistoriallisesti
merkittävien kohteiden luetteloon.</span></div>
<div class="MsoBodyText">
<span style="font-family: inherit;"><br /></span></div>
<div class="MsoBodyText">
<span style="font-family: inherit;">Lopullisesti katujen kuningattarien kapina nostettiin
kansakunnan kaapin (!) päälle vuonna 2013, kun presidentti Obama rinnasti sen
toisessa virkaanastujaispuheessaan Yhdysvaltain kansalaisoikeustaistelun muihin
merkkipaaluihin. Puheessaan Obama totesi näin (oma käännös):</span></div>
<blockquote class="tr_bq">
<span style="font-family: inherit;">Amerikan kansana me julistamme tänään, että kaikkien
yhdenvertaisuus on totuuksista tärkein ja tähti, joka johdattaa meitä yhä,
aivan kuin se johdatti esivanhempamme [naisasialiikkeen syntysijoilta] Seneca
Fallsista [mustien äänioikeusmarssille] Selmaan ja sieltä edelleen Stonewalliin.
– – Matkamme ei ole päätepisteessä ennen kuin homoveljemme ja -sisaremme ovat
yhdenvertaisia lain edessä. Sillä jos meidät todella on luotu yhdenvertaisiksi,
eikö myös keskinäisen rakkautemme pidä olla yhdenvertaista?</span></blockquote>
<div class="MsoBodyText">
<span style="font-family: inherit;">Roland Emmerichin </span><i style="font-family: inherit;">Stonewall</i><span style="font-family: inherit;">-elokuvan aiheuttama
kahakka on hyvä esimerkki siitä, miten moni on halukas pääsemään jaolle
yhteisestä perinnöstä ja kierrättämään myyttejä ja legendoja parhaaksi
katsomallaan tavalla. Tähän prosessiin osallistun nyt itsekin kirjoittaessani
Carterin kirjasta, joka on toistaiseksi perusteellisin mellakoista tehty
tutkimus ja silti vain yksi tulkinta. Kirja on yhtä kaikki avartava lukuelämys, koska se kohdistaa
huomion niihin, joihin kukaan ei uskonut, mutta jotka uskoivat itseensä, näyttivät sen ja muuttivat maailmaa.</span><br />
<span style="font-family: inherit;"><br /></span><span style="font-family: inherit; font-style: italic;">”Ä</span><span lang="EN-US" style="font-family: inherit; font-style: italic;">lä huoliasi huoli, pidä puoliasi, kukaan ei sitä tee sun puolestasi. Pidä pintasi ja tee selväksi ettet ole mikään nyrkkisäkki, t</span><span style="font-family: inherit; font-style: italic;">ö</span><span lang="EN-US" style="font-family: inherit; font-style: italic;">kittäväksi tehty sätkynukke, etkä kauppatavara. Vapauttaan ei voi myydä, ostaa, ei omistaa, ei vaihtaa, varastaa. Kylvä siemenet, jotain voi kasvaa. </span><span lang="ES-TRAD" style="font-family: inherit; font-style: italic;">El</span><span lang="EN-US" style="font-family: inherit; font-style: italic;">ämäs' on taistelun arvoinen, oi, rakas veljeni muistathan sen. Jokainen polku ja jokainen tie, kivinen olkoon, mutta eteenpä</span><span lang="IT" style="font-family: inherit; font-style: italic;">in vie.</span><span lang="EN-US" style="font-family: inherit; font-style: italic;"> Hei, se on taistelun arvoinen, oi, rakas siskoni muistathan sen.” (Jukka Poika)</span><br />
<span lang="EN-US" style="font-family: inherit; font-style: italic;"><br /></span>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgdILNqRsoYIT70GgFWvG0Fjex_wX3clWQB_NuVfooXtOEAb3VsJxVURjwjZeyrq6tdfSX0qDm79N0tsWr7P1Fved9o0RQZQ6fojsWaSRrRCZ3K1PdemtR1f-iiZkmhdT6u1IYM600v9vk/s1600/_MG_2008.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgdILNqRsoYIT70GgFWvG0Fjex_wX3clWQB_NuVfooXtOEAb3VsJxVURjwjZeyrq6tdfSX0qDm79N0tsWr7P1Fved9o0RQZQ6fojsWaSRrRCZ3K1PdemtR1f-iiZkmhdT6u1IYM600v9vk/s640/_MG_2008.JPG" width="426" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
</div>
Hulivilipoikahttp://www.blogger.com/profile/00174148253348186615noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-6119682259042511272.post-9825266390360266032016-03-26T11:04:00.001+02:002016-07-18T09:44:14.376+03:00Viisi biisitärppiä 4<div style="text-align: left;">
</div>
<div class="MsoNormal">
<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: left; margin-right: 1em; text-align: left;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgacCKEgBm2vzK1mYTfGlMM7HnbhySorSwQFTmxyQH1rsnvjqD14RTAhXeJqhphKZyki4bsfUW_W29rGD_VFFx5191gZIK81NUJDDNf_RJuBKYVESOrp_rxIgeOVWhxko5VCVgz2JAr7Rc/s1600/HKMS000005+km002scz.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="454" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgacCKEgBm2vzK1mYTfGlMM7HnbhySorSwQFTmxyQH1rsnvjqD14RTAhXeJqhphKZyki4bsfUW_W29rGD_VFFx5191gZIK81NUJDDNf_RJuBKYVESOrp_rxIgeOVWhxko5VCVgz2JAr7Rc/s640/HKMS000005+km002scz.jpg" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: right;">Äänilevyjä Fazerin musiikkikaupan näyteikkunassa vuonna 1927.<br />Kuva: Olof Sundström / Helsingin kaupunginmuseo.</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<span style="font-family: inherit;">Hulivilipojan Hi(n)ttimittarissa ahmaistaan pääsiäisen
kunniaksi viisi yllätysmunaa, joista paljastuu kevään kuumottavimmat kipaleet.
Toivottavasti sateenkaari-Suomen alueraadit ovat valmiina jakamaan muutakin
kuin vain pisteitä.</span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;">Tämänkertaiset tärpit saavat myös luvan toimia soivana
postikorttina suoraan New Yorkista, missä Hulivilipoika oli juuri huvittelemassa
ja huhkimassa tulevia blogijuttuja varten. Pysykää siis kuulolla!<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;"><br /></span></div>
<h4>
<span style="font-family: inherit;">Josef Salvat: <i>Closer</i></span></h4>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;"><i><br /></i></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;">”Minulla on mieshuoran sydän ja huoran häpeä, rakastajan
vartalo ja masokistin aivot”, laulaa Josef Salvat ja erottuu taatusti
formaattiradioiden lähetysvirrasta. Salvat on biseksuaali aussipoppari, joka sijoittuu
musiikillisesti jonnekin Will Youngin ja Hurtsin poikien väliin, alle tai
päälle, mutta brittimelankolian sijasta tarjolla on surua suoraan Sydneystä. </span><br />
<span style="font-family: inherit;"><br /></span>
<span style="font-family: inherit;">Kun Salvatin tuoreen <i>Night swim</i>
-levyn deluxe-versiosta karsitaan kaikki turha luksus, jäljelle jää kahdeksan
laatulaulua. Niiden joukossa ovat edellä siteerattu <i>Hustler</i>-single sekä levyn päättävä kieroutunut <i>Killing me softly</i> -variaatio <i>In
the audience</i>, jonka kertoja pystyy ilmoittamaan kumppanilleen suhteen
päättymisestä vain laulamalla siitä kaikkien kuullen konsertissaan. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;">Levyn tanssittavampaa puolta edustaa nyt kuultava <i>Closer</i>-kappale. Se on globalisoitunutta
maailmantuskaa uhkuva oodi etäsuhteelle, jossa suhteen toinen osapuoli pakenee
kertojan lähentymisyrityksiä henkisesti ja maantieteellisesti. Jos et sä soita,
jäljellä ei lopulta ole juuri muuta kuin etäisyys: ”But you're choosing
Stockholm / you’re choosing New York / you touch down in Sydney / everywhere
that I’m not / we’re going the distance / but how can’t you see / all this
resistance / ain’t coming from me.”<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;"><iframe allowfullscreen="" frameborder="0" height="360" src="https://www.youtube.com/embed/FMBrUfC8fHI" width="640"></iframe></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<h4>
<span style="font-family: inherit;">Draco Draco: </span><i style="font-family: inherit;">In the
dark</i></h4>
<i style="font-family: inherit;"><br /></i></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;">Seuranhakupalvelu <i>Grindr</i>
on yhyttänyt yhteen monta miestä, mutta harvemmin niin pitkäksi aikaa, että
siitä ehtisi syntyä levy. Lontoolais-berliiniläinen duo Draco Draco saattaakin
olla maailman ensimmäinen <i>Grindr</i>-bändi.
Bändin laulaja Danny Polaris kertoo <i>DNA</i>-homolehden
haastattelussa alkaneensa tylsistyneenä chattailla David Whitingin kanssa,
koska tällä oli <i>Grindr</i>-profiilissa
niin kiva kissapaita. Ruumiinnesteiden sijasta miehet olivat päätyneet
vaihtamaan demoja, ja lopputuloksena oli Draco Dracon viime syksynä ilmestynyt esikois-EP
<i>River cry</i>.<o:p></o:p></span><br />
<span style="font-family: inherit;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;">Bändin synkkäsävyisen hedonistinen pop on omiaan samoihin
alusvaatebileisiin kuin vaikka Scissor Sistersin <i>Night work</i> -levyn kevätkiimaiset nylkytykset. Paras esimerkki tästä
on nyt kuultava <i>In the dark</i>, jonka
kertoja tulee nykäistyksi nahoistaan yön kuninkaan laserkatseen voimasta ja saa
melkoisen kutkan nivusiin: ”Don’t leave me in the dark / don’t leave me with
the lights turned out / don’t leave me in the dark / cause I’ll find you and
turn you on.”<o:p></o:p></span><br />
<span style="font-family: inherit;"><br /></span>
<span style="font-family: inherit;"><iframe allowtransparency="true" frameborder="0" height="380" src="https://embed.spotify.com/?uri=spotify%3Atrack%3A4UdnYJlfBChrG3evqbKuWb" width="300"></iframe></span><br />
<span style="font-family: inherit;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<h4>
<span style="font-family: inherit;">Bloc Party: </span><i style="font-family: inherit;">Eden</i></h4>
<i style="font-family: inherit;"><br /></i></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;">Indierokki ei ole Hulivilipojan heiniä, joten ihmekö tuo,
että tietämykseni brittibändi Bloc Partysta rajoittui lähinnä nokkamies Kele
Okereken homouteen. Tilanteen muutti bändin viime syksynä julkaistu viides
albumi <i>Hymns</i>, jolla juhlivat ennen
muuta elektroniset vaikutteet. <o:p></o:p></span><br />
<span style="font-family: inherit;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;">Nyt kuultavassa ekstaattisessa <i>Eden</i>-kappaleessa pössytellään sätkää sen verran antaumuksellisesti,
että paratiisin portit lävähtävät auki. Lisää vain 72 neitsyttä:
”Take me to the garden / stand with me naked by the tree / feed me poisoned
apples / feed me till I forget everything / with each bite we take.” <o:p></o:p></span><br />
<span style="font-family: inherit;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;">Tämä huumeiden ja seksin yhdistelmä kytkee kappaleen osaksi
maailman suurkaupunkien <i>chemsex</i>- eli
seksihuumekulttuuria, jonka kielteisiä puolia on puitu kansainvälisissä homolehdissä
viime kuukausina melkoisesti. Kannabista ei sinänsä lasketa chemsex-huumeeksi,
mutta <i>Eden</i>-kappaleen chemsex-kytköksestä
tekee ilmeisen sanoituksessa mainittava ”kristallikatseinen käärme”, joka on
verhottu viittaus kaikkein pahamaineisimpana seksihuumeena pidettyyn metamfetamiiniin
eli <i>kristalliin</i>.<o:p></o:p></span><br />
<span style="font-family: inherit;"><br /></span>
<span style="font-family: inherit;"><iframe allowtransparency="true" frameborder="0" height="380" src="https://embed.spotify.com/?uri=spotify%3Atrack%3A6ieV9ouUnQucFU1xxTf2zk" width="300"></iframe></span><br />
<span style="font-family: inherit;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<h4>
<span style="font-family: inherit;">Bright Light Bright Light: </span><i style="font-family: inherit;">Happiness (solo piano)</i></h4>
<i style="font-family: inherit;"><br /></i></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;">Bright Light Bright Light -taiteilijanimellä esiintyvä brittiläinen
elektropoppari Rod Thomas tunnetaan yhteistyöstä mm. Elton Johnin ja Scissor
Sistersin Ana Matronicin kanssa. Hulivilipoika ei kuitenkaan suostunut häikäistymään
tästä musiikillisesta kirkasvalolampusta ennen tämäntalvista <i>Solo piano versions -</i>albumia, jolla
kuullaan ilkosilleen riisuttuja versioita Rodin aiemmista ralleista. <o:p></o:p></span><br />
<span style="font-family: inherit;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;">Levyn kermalistoa edustaa <i>Life is easy</i> -albumilta (2014) poimittu <i>Happiness</i>, jonka alkuperäisversio kuulostaa lähinnä Ace of Basen
seitsemännen comeback-kokoelman uutuusraidalta. Pianoballadina laulun hieno
teksti pääsee kuitenkin oikeuksiinsa. <o:p></o:p></span><br />
<span style="font-family: inherit;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;">Laulun minäkertoja muistelee mennyttä rakkautta vailla
katumusta tai katkeruutta – eihän onni ole ollut kuollut, se on vain siirtynyt
jonkun toisen huulille ja hyväilyihin. Kertojan kirkasotsaisuus kätkee kivun,
joka odottaa vielä vapautumista vanhoista tunteista: ”Oh happiness hasn't left
/ just moved from my hands / to somebody else's / oh happiness isn't dead /
just moved from my mouth / to somebody's breath / it's whispering, if you want
to hear / it's all around, if you want to feel / it's everywhere – – in time
scars will fade.”<o:p></o:p></span><br />
<span style="font-family: inherit;"><br /></span>
<span style="font-family: inherit;">
<iframe allowtransparency="true" frameborder="0" height="380" src="https://embed.spotify.com/?uri=spotify%3Atrack%3A3nEwSdKZWQHEhTBoE4cLCI" width="300"></iframe></span><br />
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<h4>
<span style="font-family: inherit;">Samir & Viktor: <i>Bada
nakna</i></span></h4>
<span style="font-family: inherit;"><i><br /></i></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;">”Torilla tavataan” -toteamus on tähän saakka vienyt
ajatukset lähinnä Mantaa häpäiseviin makkaraniskoihin, jotka rientäisivät kyllä
panemaan rajoja kiinni, jos vain känniltään pystyisivät. Vaan ei enää! Ruotsin
tämänkeväisten viisukarsintojen jälkeen sanonta assosioituu lähinnä kahteen
kiiltokuvankauniiseen salibarbiin Samiriin ja Viktoriin, jotka laulavat
ikiteinipoppia ja julistavat tapaavansa Sergelin torilla – alasti! Mukaan ovat
tervetulleita kaikki paitsi vihaajat, eli kaiken maailman katupartioiden on
turha vaivautua.<o:p></o:p></span><br />
<span style="font-family: inherit;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;">Miten raikasta. Miten ruotsalaista. Miten hyväkroppaista! Vielä
kun pojilta olisi nykäisty bokseritkin pois, homokansanjuhla olisi ollut
kiistaton.<o:p></o:p></span><br />
<span style="font-family: inherit;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;">Samir & Viktor -duo onnistui harhauttamaan yliminääni jo
viimevuotisella viisubiisillään <i>Groupie</i>,
jossa he lanseerasivat meitsien rinnalle me-itsien käsitteen (”inga mera
selfies / för vi ska ta en groupie”). Pojat eivät kaiketi ole
sateenkaarikansalaisia, mutta toki heidän kanssaan voisi pienen ryhmäkuvan
ottaakin. ”Ei se ole selfie-keppi. Olen vain iloinen nähdessäni teidät.”<o:p></o:p></span><br />
<span style="font-family: inherit;"><br /></span>
<span style="font-family: inherit;"><iframe allowfullscreen="" frameborder="0" height="360" src="https://www.youtube.com/embed/YzfNCFV5a64" width="640"></iframe>
</span><br />
<span style="font-family: inherit;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;">Muista myös esityksen <a href="http://www.svt.se/melodifestivalen/har-kastar-teckentolkaren-kladerna-till-samir-och-viktors-bada-nakna-i-finalen-av-melodifestivalen-2016" target="_blank">viitottu versio</a>, joka entisestään
korostaa kappaleen ”det finns plats för alla här / oavsett vem du än är”
-sanomaa. Ja toki strippaavalle viittomakielen tulkille aina tilaa ja paikkoja riittääkin.</span><br />
<span style="font-family: inherit;"><br /></span>
Samasta aiheesta:</div>
<div class="MsoNormal">
<a href="http://hulivilipoika.blogspot.fi/2016/01/viisi-biisitarppia-3.html" target="_blank">Viisi biisitärppiä 3</a></div>
<div class="MsoNormal">
<a href="http://hulivilipoika.blogspot.fi/2016/03/mun-holmo-nuori-sydan-matkaseurana-eva.html" target="_blank">Mun hölmö nuori sydän: matkaseurana Eva Dahlgren</a></div>
<div class="MsoNormal">
<a href="http://hulivilipoika.blogspot.fi/2016/02/kohtaloin-oot-sa-kuin-waterloo.html" target="_blank">”Kohtaloin oot sä kuin Waterloo”: viisufanin tunnustuksia</a></div>
<div class="MsoNormal">
<a href="http://hulivilipoika.blogspot.fi/2015/08/enka-suostu-hapeemaan-kikka-homomiehen.html" target="_blank">”Enkä suostu häpeemään”: Kikka homomiehen tuntojen tulkkina</a></div>
<div class="MsoNormal">
<a href="http://hulivilipoika.blogspot.fi/2015/07/et-ole-sellainen-erilaisuus-antti.html" target="_blank">”Et ole sellainen”: erilaisuus Antti Tuiskun tuotannossa</a></div>
<div class="MsoNormal">
”<a href="http://hulivilipoika.blogspot.fi/2015/03/your-voice-can-take-me-there-madonnasta.html" target="_blank">Your voice can take me there”: Madonnasta, Carolasta ja heidän opetuslapsistaan</a></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
Hulivilipoikahttp://www.blogger.com/profile/00174148253348186615noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-6119682259042511272.post-87945492654333309492016-03-12T09:48:00.000+02:002016-03-13T15:58:37.847+02:00Vaasan farssi – pohjalaista pervohistoriaa 2/2<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="MsoNormal">
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiwygtXd7n5fSjoHWpd7C-aX5rL3lXL-2I2etlHNhXLqXujqztaQSdqqdfPJ8upBnxedH2ruWPnOTLjZir3buG8tQitWf8orXAeyMUFrHfq5wxhvQR_3DNXrv8m0wT4tbA615OY3pgGFm0/s1600/202-1+copy-2.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="480" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiwygtXd7n5fSjoHWpd7C-aX5rL3lXL-2I2etlHNhXLqXujqztaQSdqqdfPJ8upBnxedH2ruWPnOTLjZir3buG8tQitWf8orXAeyMUFrHfq5wxhvQR_3DNXrv8m0wT4tbA615OY3pgGFm0/s640/202-1+copy-2.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
<a href="http://hulivilipoika.blogspot.fi/2016/02/vaasan-farssi-pohjalaista.html" style="font-family: inherit;" target="_blank">Viime jaksossa</a><span style="font-family: inherit;"> miss Laaja Aukee Pohjanmaa kamarineitoineen kihersi isänmaan
sylissä tutustumalla Vaasan miestenmiesten entisiin ja nykyisiin
ulkotapaamispaikkoihin. Farssiksi äitynyt marssimme manasi esiin myös liudan
sateenkaarihistorian haamuja, jotka eivät suostuneet lähtemään ilman
vastalahjaa: omaa tarinaani yhdestä heinäkuun illasta vuonna 1995, jolloin Vaasan
veri ei vapissut, vaan lähinnä pakkautui.</span><br />
<br />
<h3>
Poikkeavien bileet</h3>
<span style="font-family: inherit;"><br /></span>
<span style="font-family: inherit;">Äitini kertoi kerran siitä, miten hän oli nuorena
ystävystynyt työpaikallaan homomiehen kanssa. Homous oli tullut ilmi tuosta
vaan, kun suupaltti mies oli ilmoittanut olleensa viikonloppuna ”tällaisten
poikkeavien bileissä”. Vai niin. Ja sitten oli jatkettu normaaliin tapaan
leipien leipomista ja pullien paistamista – ikään kuin poikkeavien bileet
olisivat olleet maailman tavallisin asia pimeimmällä Etelä-Pohjanmaalla vuonna
1977. Itse olin silloin pelkkä kumpu äidin vatsassa, mutta on lohduttavaa
ajatella, että äiti oli tavallaan homoemo meille molemmille.</span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;"><span class="EimitnA">Äidin työkaveri oli ollut kotibileissä, mutta
pohjalaishomoille oli jo tuohon aikaan myös järjestettyä tanssitoimintaa. </span><span class="EimitnA">Vaasan Setan
<a href="http://fi.vaasanseta.fi/historiaa/" target="_blank">nettisivuilla julkaistusta historiikista</a> selviää, että yhdistyksen edeltäjä, v</span><span class="EimitnA">uonna 1972 perustettu </span><span class="EimitnA">Fenix-klubi, järjesti ensimmäiset
tanssinsa kevätkesällä 1974. Paikkana oli Vaasan Palosaarella sijaitseva
Työväen purjehdusseura, ja tilaisuus oli naamioitu häätilaisuudeksi. </span></span><span style="font-family: inherit;">Tutkija Kati Mustolalta saamani ”Vaasan Psyken ja Setan
historiaa” -jutun mukaan ensimmäiset purjehdusseuran tanssit järjestettiin
tosin jo vuotta aiemmin 15.6.1973.</span><br />
<span style="font-family: inherit;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span class="EimitnA"><span style="font-family: inherit;">Aluksi purjehdusseuran majalla tanssittiin joka tapauksessa vain
kesäaikaan, kun taas talvisin pidettiin kerhoiltoja Kotirannan työväentalolla. Vuosikymmenen
vaihteessa purjehdusseuralla ryhdyttiin tanssimaan myös talvisin.</span></span><br />
<span class="EimitnA"><span style="font-family: inherit;"><br /></span></span>
<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: left; margin-right: 1em; text-align: left;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi6iwgjKkerh7dMPLlye56PBCsEeBMOtyU-NCt376nTgqgrJBV2KYPaEPwMJG-d7eAudXX-swkX9RGJ-KNV9yJhom8MqtOQz_VxFM9unCNdImMcaO9RBh81d9vquvndf7I3iC6AstLQ92o/s1600/245-1.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="480" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi6iwgjKkerh7dMPLlye56PBCsEeBMOtyU-NCt376nTgqgrJBV2KYPaEPwMJG-d7eAudXX-swkX9RGJ-KNV9yJhom8MqtOQz_VxFM9unCNdImMcaO9RBh81d9vquvndf7I3iC6AstLQ92o/s640/245-1.jpg" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Vaasan työväen purjehdusseuran maja.</td></tr>
</tbody></table>
<span class="EimitnA"><span style="font-family: inherit;"><br /></span></span>
<br />
<h3>
Ihan alasti</h3>
</div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Tansseista itsestään ei ole juuri säilynyt tietoa muualla kuin Vaasan Setan nettisivuilla aiemmin olleessa aikalaismuistelossa. Sekin tarjoaa silti varsin elävän kuvan pohjalaisten poikkeavien 1970-luvun bileistä, joissa riitti paitsi viihdettä myös vieraita lahden takaa (kirjoitusvirheet samat kuin alkutekstissä):</div>
<div class="MsoNormal">
<blockquote class="tr_bq">
<span class="EimitnA"><span style="font-family: inherit;">Tapasin yhden kaverin Oravaisista, olimme yhdessä pari vuotta. Hän kertoi
että Vaasassa on klubi missä miehet tapailevat. Tämä oli vuonna 1976 ja hän
pyysi minua mukaan tansseihin. Olin vähän ujo mutta hänhän oli käynyt siellä
ennen. – – Siellä soitettiin enimmäkseen diskomusiikkia mutta myös tavallista
tanssimusiikkia. Tanssit olivat pari kertaa vuodessa, Uumajasta ja
Sundsvallissa tuli laivoilla porukka käymään Vaasassa. Meitä oli joskus 60
henkeä bileissä. Saatiin paljon kavereita Ruotsista. Siihen aikaan tuli myös
strippareina Tampereelta ja he tanssisivat ihan alasti.</span></span></blockquote>
</div>
<div class="MsoNormal">
<span class="EimitnA"><span style="font-family: inherit;">”Vaasan Psyken ja Setan historiaa” -jutun mukaan purjehdusseuran tanssien
todellinen luonne salattiin vuokraajalta pitkään. Kun se aikanaan selvisi
heillekin, mitään ongelmia ei yllättävää kyllä ilmennyt. Sen sijaan
ulkopuolisista alkoi olla yhä enemmän riesaa sekä purjehdusseuralla että
Kotirannassa, kuten aikalaismuistelosta ilmenee:</span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<blockquote class="tr_bq">
<span class="EimitnA"><span style="font-family: inherit;">Pari kertaa tanssipaikalle tuli pommiuhkauksia ja paikka piti evakuoida
noin tunniksi. Ne olivat vaan uhkauksia mutta tuntui kuitenkin pelottavalta.
Sitten ihmiset alkoivat sprejata maalia meidän autojen ikkunoihin ja oli
hankala lähteä kotiin kun ensin piti puhdistaa ikkunat. – – Kotirannassa
Vaasassa pikkupojat kävivät meidän kimppuun ja heittelivät kananmunia päälle.</span></span></blockquote>
</div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;">Lopulta purjehdusseuran vuokraamisesta jouduttiin luopumaan
häiriötekijöiden vuoksi ja siksi, että sitä ei enää lämmitetty talvisin.
”Vaasan Psyken ja Setan historiaa” -jutun mukaan uudeksi paikaksi saatiin
vuonna 1983 VPK:n talo Vetokannaksella, mutta eri lähteissä on jälleen
ristiriitaista tietoa siitä, kuinka pitkään tila oli käytössä. </span><br />
<span style="font-family: inherit;"><br /></span>
<span style="font-family: inherit;">Samainen vuosi
1983 oli joka tapauksessa meikäläisille todella raskas kesällä puhjenneen
aids-hysterian vuoksi. Tämä näkyi myös Vaasassa, kuten aikalaismuistelossa todetaan:</span></div>
<div class="MsoNormal">
<blockquote class="tr_bq">
<span class="EimitnA"><span style="font-family: inherit;">Kun aids tuli, tansseissa väheni porukkaa. Näinä vuosina tapahtui 15
itsemurhaa. Se oli surullista sillä minä tunsin heidät kaikki. Yhteiskunta oli
niin vaikea silloin ja monet eivät jaksaneet elää. Myös sukulaisten ja lähiomaisten
mielipiteet vaikuttivat.</span></span></blockquote>
<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: left; margin-right: 1em; text-align: left;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjsKdkcgERTrAapOcf_lxWjhG9yf7mbSjap-dUOzmBMQ5ys5a4hCBvwJloW2tTQhQ2sWqDquomWfIH_fI0C7Dibf__Wt7-U4jNt-C52QGPPEWbjKq4dVEy6x7TjxfbuI3xon4zINLD6RGk/s1600/IMG_3700_1-1.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="426" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjsKdkcgERTrAapOcf_lxWjhG9yf7mbSjap-dUOzmBMQ5ys5a4hCBvwJloW2tTQhQ2sWqDquomWfIH_fI0C7Dibf__Wt7-U4jNt-C52QGPPEWbjKq4dVEy6x7TjxfbuI3xon4zINLD6RGk/s640/IMG_3700_1-1.jpg" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">”Toto, me ei taideta olla enää Pohjanmaalla.”</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<h3>
Fenix ja Albatross</h3>
<br />
<span style="font-family: inherit;">Vaasalaishomot tekivät yhteistyötä paitsi riikinruotsalaisten kanssa myös
kielirajan yli seinäjokisten kanssa. Vaasan Setan nettisivujen historiikista voi lukea, että Fenix-klubin tanssitoiminta laajeni Seinäjoelle vuonna 1976.
Sen jälkeen tansseja pidettiin vuorokuukausin Seinäjoella ja Vaasassa.</span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;"><span class="EimitnA">Seinäjoen tanssipaikkana oli Rautatieläisten talo, jossa toimii nyt
Hotelli-ravintola Alma. Sen ravintolassa voi nauttia mainion lounaan ja ihailla
samalla kuusi metriä korkeaa jugend-juhlasalia. </span><span class="EimitnA">Tuntuu uskomattomalta
ajatella, että siellä tanssahtelivat 1970-luvulla myös meikäläiset – jos nyt
ylipäätään sattuivat löytämään tiensä paikan päälle. Tanssien mainostamista
vaikeutti nimittäin se, että <i>Ilkka</i> ja <i>Vasabladet </i>kieltäytyvät
toistuvasti ottamasta vastaan seksuaalivähemmistöihin viittaavia ilmoituksia.<o:p></o:p></span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span class="EimitnA"><span style="font-family: inherit;">Vuonna 1980 osa jäsenistä erosi Fenix-klubin
hallituksesta ja perusti Seinäjoelle oman rekisteröidyn yhdistyksen nimeltä
Albatross, epäilemättä ”komian tähären”. Bileitä järjestettiin silti yhä sekä
Rautatieläisten talolla että Vaasassa.<o:p></o:p></span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span class="EimitnA"><span style="font-family: inherit;">Kahdeksankymmentäluvulla Seinäjoella juhlittiin myös Nuorisotalolla, ja vaasalaisten kanssa vietettiin välillä
yhteisiä joulujuhlia. Yhdeksänkymmentäluvun alkupuolella tansseja järjestettiin
kuukausittain Vaasassa ja joka toinen kuukausi Seinäjoella, mutta ne houkuttelivat
paikalle yhä vähemmän väkeä.</span></span><br />
<span class="EimitnA"><span style="font-family: inherit;"><br /></span></span>
<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: left; margin-right: 1em; text-align: left;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhqq9-Th-DW3ztHMJcrpO0KzCDQAUeueDinpWFk13a0jlQGrW2ZhctkSz_BBd24j5bSTCELhxNLhansJyXExd_mWbGKg4nHrVoECqFszuxJApVhHlIngwwgWGBNlJkQZI4pjUJ_eegk5HE/s1600/256-1.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="480" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhqq9-Th-DW3ztHMJcrpO0KzCDQAUeueDinpWFk13a0jlQGrW2ZhctkSz_BBd24j5bSTCELhxNLhansJyXExd_mWbGKg4nHrVoECqFszuxJApVhHlIngwwgWGBNlJkQZI4pjUJ_eegk5HE/s640/256-1.jpg" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kyltti Vaasassa.</td></tr>
</tbody></table>
<span class="EimitnA"><span style="font-family: inherit;"><br /></span></span>
<br />
<h3>
Postipankin Pride</h3>
<br />
Koitti vuosi 1995, jolloin minä liityin 17-kesäisenä homountuvikkona silloiseen Vaasan seudun Setaan. Jo liittyminen oli koettelemus sinänsä. Mitään nettipankkia ei tietysti ollut käytössä, vaan piti täyttää maksulappu ja pyöräillä sen kanssa Postipankkiin. Muihin pankkeihin en yksinkertaisesti kehdannut mennä, koska virkailijat olivat turhan tuttuja.</div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span class="EimitnA"><span style="font-family: inherit;">Postipankin täti otti lapun, tiirasi sitä hetken lukulasiensa takaa ja
alkoi näpytellä. Kesti liian kauan. Näpyttely jatkui. Virkailijan otsa
kurtistui. Hikoilin kuin huora kirkossa. </span></span><span style="font-family: inherit;">Piti kutsua toinen virkailija apuun.
Molemmat pyörittelivät kummastellen lappua, jossa tuntui lukevan
kissankokoisilla kirjaimilla VAASAN SEUDUN SETA. </span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span class="EimitnA"><span style="font-family: inherit;">”Tilinumero on virheellinen. Voitko pyytää saajalta oikean tilinumeron”,
virkailija totesi lopulta ystävällisesti.<o:p></o:p></span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span class="EimitnA"><span style="font-family: inherit;">Aktivistin osa on kova, mietin haavojani nuollen. Oli pakko soittaa Setan
neuvontapuhelimeen, pyytää oikea tilinumero ja palata postitätien eteen
jatkamaan yhdenmiehen Pridea. <o:p></o:p></span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span class="EimitnA"><span style="font-family: inherit;">Lopulta tietokone sanoi ”kyllä”. Temppelin esirippu repesi. Pet Shop Boys alkoi
laulaa <i>Go Westiä</i>, ja minä kuuluin Setaan. <o:p></o:p></span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span class="EimitnA"><span style="font-family: inherit;">Pian kotiin tuli <i>Z</i>-lehdeksi juuri
muuttunut <i>Seta-lehti</i> sekä Vaasan
seudun Setan jäsenlehti. Jälkimmäinen oli pahainen monistevihkonen, josta muistan vain rivon
Königin sarjakuvan ja ilmoituksen siitä, että Vaasan Nuorisotalolla olisi
tanssit lauantaina 1. heinäkuuta.</span></span><br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: left; margin-right: 1em; text-align: left;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhWZNjTC7W22asdFMrfXPmu5AKIhL3lUoc8EldLRw8tsevGyOkI381ziG-LGdM9LrXrSsD-6WnshTvv0KK1lx_wv7SY6QWo242nfelQnM0BE9I3l2IRP4UHz8_9Am4GsM_JqgWpouUGjqU/s1600/IMG_3706_1-1.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="426" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhWZNjTC7W22asdFMrfXPmu5AKIhL3lUoc8EldLRw8tsevGyOkI381ziG-LGdM9LrXrSsD-6WnshTvv0KK1lx_wv7SY6QWo242nfelQnM0BE9I3l2IRP4UHz8_9Am4GsM_JqgWpouUGjqU/s640/IMG_3706_1-1.jpg" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption">Ensimmäinen lukemani <i>Z</i>-lehti. Uudistunut lehti oli juuri aloittanut lyhytaikaiseksi jääneen kokeilun, jossa <i>pervo</i>-sanaa käytettiin kaikkien seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen yleisnimenä. Lehdessä leivottiin Kalliosta Helsingin pervojen omaa kaupunginosaa, sukellettiin sumuiseen San Franciscoon ja neljään muuhun pervomatkakohteeseen, vertailtiin Helsingin pervobaarien katukosteuttamoja eli terasseja ja esiteltiin kesän kuumimmat hiustyylit: ”Blondattuun pohjaan saatiin punaiset kertakäyttöraidat värillisellä muotovaahdolla – – ja citymiehen ’Yhden illan juttu’ oli valmis.” Sin City mainosti anustappeja (neljä eri kokoa, alk. 65 markkaa), ja Men's Room kaupitteli ”Suomen suurinta kontaktimonistetta homomiehille. Joka numerossa satoja rohkeita ilmoituksia.”</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<h3>
Mahdotonta mansikkakiisseliä</h3>
<br />
Toisin kuin useimmat ikäiseni, en ollut juuri ollut tansseissa. Tarjonta ei olisi kuitenkaan kohdannut kysyntää, eikä minua myöskään kiinnostanut aloittaa uutta kouluviikkoa aina nenä poskella. Oli siis paras hakeutua kaltaistensa luo.</div>
<div>
<br />
<div>
<span style="font-family: inherit;">Olin yhteydessä Vaasan seudun Setan puheenjohtajaan ja sovin, että voisin
olla yötä hänen luonaan Nuorisotalon tanssien jälkeen. Ystävä puolestaan lupasi kyyditä
minut asemalle.</span><br />
<div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span class="EimitnA"><span style="font-family: inherit;">Muistan yhä, että äiti teki sinä lauantaina mansikkakiisseliä, jota en
kuitenkaan pystynyt syömään. Äiti tiesi, minne olin menossa, ja teki
lohturuokaa, jota en peloissani, häpeissäni ja uhmakkaana mitenkään pystynyt sulattamaan.
Yhä riipaisee, kun ajattelen sitä hetkenä, jolloin lapsuuden ja aikuisuuden
välille repesi railo. Mansikkakiisseli kermavaahtonokareineen jäi kaappiin, kun
minä tulin ulos.<o:p></o:p></span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span class="EimitnA"><span style="font-family: inherit;">Vaasassa oli vastassa tuulinen mutta aurinkoinen iltapäivä sekä Setan
puheenjohtaja ja hänen pyylevä nuori tuttavansa. Jälkimmäinen oli tietysti
haistanut veren ja tullut katsastamaan maakunnan uuden tulokkaan.<o:p></o:p></span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span class="EimitnA"><span style="font-family: inherit;">Onneksi olin piiloutunut telttaan: R-Collectionin ylisuureen vihreään
huppariin, jonka alla oli jättikokoinen vihreäraitainen paita ja sen päällä ruskea
liivi. Jalassa oli vaaleanruskeat lempisammarini ja korvan takana kolme
tujausta liikaa Body Shopin <i>Activist</i>-hajuvettä. Minua ei todellakaan haitannut,
vaikka kohta voisi mennä sian kanssa naimisiin – olinhan myös eläinaktivisti.</span></span><br />
<span style="font-family: inherit;"><br /></span>
<h3>
<span style="font-family: inherit;">Madonnaa ja maitojauhetta</span></h3>
<span style="font-family: inherit;"><br /></span>
<span style="font-family: inherit;">Ajoimme Nuorisotalolle, ja olen muistavinani aivan
kaiken: salin hämärän ja pahvikupista juomani pahan kahvin. Siihen ei ollut
maitoa, vain maitojauhetta, jota en osannut annostella oikein. Kahvin pinnalla kellunut
kalvo etoi melkein yhtä paljon kuin koko paikalla olo.</span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span class="EimitnA"><span style="font-family: inherit;">Siirreltiin pöytiä, viriteltiin vehkeitä. Puheenjohtaja, tuo Fairy
Godfather, lupasi pitää minua silmällä, etten joutuisi ikävien tyyppien kanssa
tekemisiin. Mahtoi ajatella, että miten tuotakin sinisilmää suojelisi kaikilta
niiltä virheiltä, jotka poika tekee joka tapauksessa kompastellessaan kohti
sateenkaaren päätä.<o:p></o:p></span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span class="EimitnA"><span style="font-family: inherit;">Istuin pöytään odottamaan, kun sisään alkoi lappaa väkeä, kaikki vähintään
kymmenen vuotta minua vanhempia. Viereiseen pöytään parkkeerasi kaksi miestä.
Kiinnitin huomiota toiseen, kaljuun ja komeaan. Soitto soi, ja värivalot
välkkyivät takanamme. Minä vähän vilkuilin ja hymyilin ujosti liian suurten
silmälasieni takaa.<o:p></o:p></span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span class="EimitnA"><span style="font-family: inherit;">”Tule tänne istumaan”, kaljupää sanoi, ja minä menin. Hän osoittautui
mukavaksi, mukavammaksi kuin vähän luihu kaverinsa. Kaikki se varmuus ja
välittömyys, kaikki ne maailmanmiehen elkeet. Puhuivat Helsingistä ja sen
homodiskoista, ja minä kurottauduin kuin seinäruusu kohti ystäviä, menestystä ja
vaikutusvaltaa. </span></span><br />
<span class="EimitnA"><span style="font-family: inherit;"><br /></span></span>
<span class="EimitnA"><span style="font-family: inherit;">Kaljupää pyysi minua tanssimaan, ja tanssittiin, kunnes alkoivat hitaat.
Sitten tanssittiin hitaita. <o:p></o:p></span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span class="EimitnA"><span style="font-family: inherit;">Oli kai sittenkin kannattanut odottaa kaikki ne vuodet kotona, kun ikätoverit lähtivät juhlimaan voidakseen kertoa
juomisistaan taas maanantaina välitunnilla. Nyt juhlin minä, mutta välitunnilla
en voisi puhua tästä mitään. <o:p></o:p></span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span class="EimitnA"><span style="font-family: inherit;">Madonna – tietenkin Madonna – lauloi <i>Take a bow</i>. Pääni rinnallens’
painui, suljin silmät, ja kaikki oli hetken siinä.</span></span><br />
<span class="EimitnA"><span style="font-family: inherit;"><br /></span></span>
<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: left; margin-right: 1em; text-align: left;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhpJTOu4rhthDY0fCU0lKtgfAbAm00Ye3fLzHZAw3_WjGPzlWmnLEwWZ_oqrMtYYthgW1VerS5o8HTnUf0YYRWQCi2aL-oS6rV8-nEwObWEm2h9XKpATbCQlQSz-JIhEga1WameP50239o/s1600/IMG_4553-1.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="480" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhpJTOu4rhthDY0fCU0lKtgfAbAm00Ye3fLzHZAw3_WjGPzlWmnLEwWZ_oqrMtYYthgW1VerS5o8HTnUf0YYRWQCi2aL-oS6rV8-nEwObWEm2h9XKpATbCQlQSz-JIhEga1WameP50239o/s640/IMG_4553-1.jpg" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Entinen Nuorisotalo, nykyinen Kulttuuritalo Fanny heinäkuussa 2015.</td></tr>
</tbody></table>
<span class="EimitnA"><span style="font-family: inherit;"><br /></span></span>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg4AevIvYB_hlCpozLWI9Poq7ixpRPgrguI8s7YKeYBqH1tQ70dbUB8qHEsrkUHBbzDRL77RXGcXYasFtxCrZx93H0E6omYxInEVFBIsiqk4Gzt2fdxKniegLyXKGYEp1qSNM_ChYgawpc/s1600/179-1.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="480" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg4AevIvYB_hlCpozLWI9Poq7ixpRPgrguI8s7YKeYBqH1tQ70dbUB8qHEsrkUHBbzDRL77RXGcXYasFtxCrZx93H0E6omYxInEVFBIsiqk4Gzt2fdxKniegLyXKGYEp1qSNM_ChYgawpc/s640/179-1.jpg" width="640" /></a></div>
<span class="EimitnA"><span style="font-family: inherit;"><br /></span></span>
<br />
<h3>
Päiväkodin privaattibileet</h3>
<br />
<span style="font-family: inherit;">Siitä kesästä on kulunut jo 20 vuotta.
Kulttuuritalo Fannyksi muuttuneen Nuorisotalon piha on täynnä elämää, ja ikkunoista kurkkii pieniä tummia
kiharapäitä. Muslimit ovat näemmä kokoontuneet taloon viettämään
paastokuukauden päättymisen juhlaa.</span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span class="EimitnA"><span style="font-family: inherit;">Täällä se omakin paastoni aikanaan päättyi, näillä sisäpihan portailla, kun
minua suudeltiin ensimmäisen kerran. Seisoessani taas tässä muistan ilta-auringon, oman
kiivihuulirasvani maun ja pohjattoman kömpelyyteni, kun hampaamme kalahtivat
yhteen. Muistan myös sen käsittämättömän tunteen, että joku halusi juuri minua
ja että tästä pitäen kaikki olisi varmasti toisin. Että enää ei tarvitsisi vain
kaivata jotakin, mitä ei koskaan tule – ei ainakaan Pohjanmaalla. Viis siitä,
että minä olin rikkinäinen ruukku, sillä tämä kaljupää oli dreija.<o:p></o:p></span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span class="EimitnA"><span style="font-family: inherit;">Mitä jos olisin silloin tiennyt, että meitä katseltiin?
Meitä nimittäin katseltiin. <o:p></o:p></span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span class="EimitnA"><span style="font-family: inherit;">Vaasalainen Reijo J. oli sattumalta liikkunut autollaan kyseisen päivän
iltana Nuorisotalon läheisyydessä ja bongannut seinästä mustan nuolen, jonka
yläpuolella oli teksti ”Private bileet!”. Tämä oli herättänyt miehessä
kummastusta, koska Nuorisotalolla toimi myös keskustan koululaisten päiväkoti
eli iltapäiväkerho.<o:p></o:p></span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span class="EimitnA"><span style="font-family: inherit;">Reijo oli kiinnostunut ”päiväkotibileistä” siinä määrin, että hän oli parkkeerannut
autonsa lähistölle ja jäänyt tutkailemaan tilannetta. Kello puoli kymmenen
maissa pihalla oli jo ollut melkoinen trafiikki. Taksia oli tullut ja mennyt,
ja bileet olivat alkaneet toden teolla. Reijo oli saanut todistaa, miten taksin hämyisiltä takapenkeiltä oli noussut iloisesti hymyillen urospareja, jotka olivat
tarkistaneet toistensa solmiot ja halailleet hieman – olipa joku miekkonen
antanut samaa sukupuolta olevalle kaverilleen myös aivan aidon pusun. Kaiken
lisäksi tilaisuuteen oli saapunut ainakin kaksi tummaihoista ”pariskuntaa”.<o:p></o:p></span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span class="EimitnA"><span style="font-family: inherit;">”Mukana tuntui olevan kaikenmaailman värivalotehosteita ja kun musiikki
välillä taukosi, punaiset loistevalot vilkkuivat kuin paremmassakin
maailmanluokan yökerhossa. Musiikki oli ammattimaisesti valittua
irlantilaistyyppistä ”susikoiramusiikkia”, joka takuulla vaikuttaa lujaa
soitettuna ihmisen mielentilaan villitsevästi ja sen rytmissä on helppo vaipua
kumppaninsa kanssa onnen taivaaseen!” Reijo siunaili myöhemmin ensimmäisistä
homotansseistani tehdyssä jutussa, joka julkaistiin <i>SE!</i>-skandaalilehdessä 9/1995.</span></span><br />
<span class="EimitnA"><span style="font-family: inherit;"><br /></span></span>
<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: left; margin-right: 1em; text-align: left;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhUaDIA7o-9erO_2At0XMDeiSR0Odlgp6hbAZBVwfvoMXt8wZnR-abpPCKP1FoovFPTpqguTp47aCa16J884YSMHdupr27_Bl6G3fQpds2g14hixwCd1e2mynJ2TRH2TZ2uePMfjpurppg/s1600/199509_Se_Sivu_1.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhUaDIA7o-9erO_2At0XMDeiSR0Odlgp6hbAZBVwfvoMXt8wZnR-abpPCKP1FoovFPTpqguTp47aCa16J884YSMHdupr27_Bl6G3fQpds2g14hixwCd1e2mynJ2TRH2TZ2uePMfjpurppg/s640/199509_Se_Sivu_1.jpg" width="616" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><i>SE!</i>-lehti 9/95.</td></tr>
</tbody></table>
<span class="EimitnA"><span style="font-family: inherit;"><br /></span></span>
<br />
<h3>
Pikkupoikien varjelua</h3>
<br />
<span class="EimitnA" style="font-family: inherit;"><i>SE!</i></span><span class="EimitnA" style="font-family: inherit;">-lehden homobilejutun
kärkenä on lapsiin liittyvä huoli, joka on tuttua varsinkin 1950–1960-lukujen
suomalaisten sensaatiolehtien kirjoittelusta. Suomalaista homohistoriaa tutkinut
Sandra Hagman on jäljittänyt huolen toisaalta agraariyhteiskunnan tapaan
niputtaa kaikki samasukupuolinen halu yhteen kumppanin iästä riippumatta.
Toisaalta taustalla olivat natsi-Saksasta omaksutut opit, joiden mukaan homoksi
oli mahdollista oppia viettelyn myötä. Tämä oli tietysti erityinen uhka
herkässä iässä oleville nuorille, joita piti suojella ”homoseksualismilta”.</span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span class="EimitnA"><span style="font-family: inherit;">Vuosisadan puolivälin asenteista oli pitkä matka vuoteen 1995, eikä edes <i>SE!</i>-lehden kaltainen kansan syvien
rivien äänenkannattaja voinut enää vain suoralta kädeltä tuomita homoja. Jutun
oikeutus oli siis perusteltava. Niinpä toimittaja käyttää ensin kappaletolkulla
palstatilaa ilmiön selittämiseen lukijoille, joiden hän ei oleta tietävän asiaa, jonka kaikki jo tietävät: ”Kaikkihan me tiedämme, että
kun kaksi miestä tuntee toisiinsa seksuaalista vetovoimaa, sitä kutsutaan
homoudeksi. – –”<o:p></o:p></span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span class="EimitnA"><span style="font-family: inherit;">Toimittaja muistuttaa myös, että vielä joitakin vuosikymmeniä sitten
homoudesta ja lesboudesta puhuttiin pahanlaatuisina sairauksina ja että
homoseksuaaliset miehet ovat edelleenkin suurin ryhmä aidsin leviämisessä. Kuin
hammasta purren toimittaja joutuu silti myöntämään, että ”ihmiskunta on tullut
suvaitsevammaksi ja ikään kuin modernimmaksi. – – On ymmärretty, että ihmisiä
on muunlaisiakin kuin tavallisia heteroita.”.<o:p></o:p></span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span class="EimitnA"><span style="font-family: inherit;">Lopuksi toimittaja vetää kuitenkin esiin lapsikortin ja vetoaa olettamansa
kohderyhmän – eli raavaiden suomalaisten ”tavallisten” miesten – haluun
varjella pikkupoikiaan, jotta nämä eivät näkisi kyseistä käyttäytymistä. Muutenhan
riskinä on ihmissuvun sammuminen. Tämä epämääräisesti ilmaistu pelko on kuin
yksi yhteen Sandra Hagmanin kuvaaman vanhan pedofiliapelon ja toisaalta opitun
homoseksuaalisuuden pelon kanssa. Heteroseksuaalisuus oli jotain niin haurasta,
että sitä oli suojeltava homoseksuaalisuudelta:</span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<blockquote class="tr_bq">
<span class="EimitnA"><span style="font-family: inherit;">Ajat ovat muuttuneet, kuten todettiin, mutta totuus on vieläkin se,
ainakin meillä kylmässä Pohjolassa, että suurimmalle osalle ihmisistä on sangen
vierasta katseltavaa, kun kaksi karvaista miestä kävelee käsi kädessä
kaupungilla ja silloin tällöin moiskauttaa märän pusun toisen poskelle. Onhan
toki myönnettävä, etteivät homot ja lesbot tee kyseisellä käyttäytymisellään
mitään suoranaista pahaa kenellekään ulkopuoliselle henkilölle. Mutta onhan
selvää, että raavaat suomalaiset ”tavalliset” miehet varjelevat kaupungilla
pikkupoikiaan, kun kyseistä käyttäytymistä näkevät. Ja saavat varjellakin,
sillä onhan tunnettua, että elämä ei tällä huipputekniikan aikakaudellakaan
vielä silti jatku homosuhteiden avulla.</span></span></blockquote>
</div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;">Lastensuojelun nimissä </span><i style="font-family: inherit;">SE!</i><span style="font-family: inherit;">-lehden
toimittaja pohtiikin sitä, mitä ”Olle” ja ”Pelle” mahtoivat puuhata päiväkodin
tiloissa pidetyissä Setan bileissä. Juttuvinkin antaneella Reijo J:llä oli
asiasta tietysti omat näkemyksensä:</span></div>
<div class="MsoNormal">
<blockquote class="tr_bq">
<span class="EimitnA"><span style="font-family: inherit;">Juhlien aikana porukka seilasi pitkin taloa, selvästi myös lasten
päiväkodin puolella. Herra varjele, etteivät he vain olisi käyttäneet omiin
touhuihinsa päiväkodin päiväunilla käytettäviä patjoja! – – Luulisi sitä nyt
Vaasankin kokoisessa kaupungissa olevan muita kutupaikkoja kuin rakennus, jossa
sijaitsee keskustan koululaisten päiväkoti!</span></span></blockquote>
</div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;">Kehityksen kelkka oli vääjäämättä kääntynyt myös Suomessa, ja tämän
tiedostaen </span><i style="font-family: inherit;">SE!</i><span style="font-family: inherit;">-lehti koetti oikeuttaa
juttunsa ammentamalla siihen vielä kerran aivan kaikki kliseet. Vaasan Setan
bileissä kävi (mitä ilmeisimmin Ruotsista homotartuntansa saaneita) ”olleja” ja
”pellejä”, jotka saattoivat vietellä pikkupoikia tai tartuttaa heihin
päiväkodin patjojen kautta joko homouden, mikä merkitsi ihmissuvun loppua, tai
aidsin, mikä merkitsisi loppua muuten vaan. </span><span style="font-family: inherit;">Sinä heinäkuun iltana loppu tuli kuitenkin enintään Nuorisotalon
tansseille.</span><br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEic3EBY3_KGRcJw4zJnFJ-NtyW5_Fbt9qUG-BoUVDMQ4OePOEJdvRcWzHixHcH6snKIr1o2pG6W5rTKUpDE-ScNYwP6O0fkF66jA1XuMfGWiIZUINvhPP0OGFV3M6Dz2VH8fP3Zy2TO2L8/s1600/183-1.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEic3EBY3_KGRcJw4zJnFJ-NtyW5_Fbt9qUG-BoUVDMQ4OePOEJdvRcWzHixHcH6snKIr1o2pG6W5rTKUpDE-ScNYwP6O0fkF66jA1XuMfGWiIZUINvhPP0OGFV3M6Dz2VH8fP3Zy2TO2L8/s640/183-1.jpg" width="480" /></a></div>
<br />
<h3>
17 again</h3>
<span class="EimitnA" style="font-family: inherit;"><i><br /></i></span>
<span class="EimitnA" style="font-family: inherit;"><i>SE!</i></span><span class="EimitnA" style="font-family: inherit;">-lehti oli
haastatellut juttuunsa Vaasan sosiaaliviraston päiväkotiasioiden
osastosihteeriä, jolle päiväkodin private-bileet tulivat ”hyvänen aika!” täytenä
yllätyksenä. Järin yllätyksellinen ei sen sijaan ole </span>Vaasan Setan historiikin tieto<span style="font-family: inherit;">, jonka mukaan kaupunki hääti jutun ilmestyttyä homot Nuorisotalolta. Sen jälkeen tanssit kiersivät
taas talosta toiseen kuin piian äpärälapsi.</span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span class="EimitnA"><span style="font-family: inherit;">Itse en enää palannut Vaasaan tansseihin enkä uskomatonta kyllä
edes tiennyt koko lehtijutusta ennen kuin törmäsin siihen tätä kirjoitusta
valmistellessani. Jos olisin tiennyt, olisin todennäköisesti vetäytynyt kaapin kautta Narniaan. Nyt tunnen kuitenkin suoranaista ylpeyttä siitä, että olen osa
suomalaisesta sateenkaarikulttuurista kertovien skandaalijuttujen pitkää
jatkumoa, jonka nimekkäimpiä edustajia ovat <i>Ilta-Sanomissa</i>
10.8.1966 julkaistu ”Homoseksuaalipesä Helsingissä” sekä <i>Hymylehden</i> 5/1969 juttu ”Kielletyn rakkauden ravintola”. </span></span><span style="font-family: inherit;">Ei sitä nyt ehkä CV:hen voi panna, mutta harva debytantti voi kehuskella astuneensa seurapiireihin nimenomaan päiväkodin homobileiden kautta.</span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span class="EimitnA"><span style="font-family: inherit;">Mietin nyt lähinnä vain sitä, näkikö Reijo J. autostaan myös minut ja sen
toisen, jonka ajattelin muuttavan kaiken ja restauroivan rikkinäisen ruukkuni
tavalla, josta Reijo ei yhtään mitään tajunnut. Reijoa tuskin myöskään kiinnosti se,
että olin ensin odottanut 17 vuotta ja nöyryyttänyt itseäni sen jälkeen Postipankissa päästäkseni juuri tähän päiväkodin portaille pussattavaksi ja pysyvästi
parannettavaksi. <o:p></o:p></span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span class="EimitnA"><span style="font-family: inherit;">Sinä iltana mikään mahti maailmassa ei olisi voinut varjella tätä
pikkupoikaa, joka pani peliin koko elämän, vaikka karvainen mies tarjosi vain salmiakkia.
Värivalot välkkyivät ja Madonna – tietysti Madonna – lauloi
irlantilaistyyppistä susikoiramusiikkia, jonka rytmissä oli helppo vaipua
kumppaninsa kanssa onnen taivaaseen. Silloin oltiin kuitenkin jo ihan muualla
kuin päiväkodin patjoilla.</span></span><br />
<br />
<div style="text-align: center;">
<i>All those fake celebrities</i></div>
<div style="text-align: center;">
<i>And all those vicious queens</i></div>
<div style="text-align: center;">
<i>All the stupid papers</i></div>
<div style="text-align: center;">
<i>And the stupid magazines</i></div>
<div style="text-align: center;">
<i>Sweet dreams are made of anything</i></div>
<div style="text-align: center;">
<i>That gets you in the scene</i></div>
<div style="text-align: center;">
<i>And it feels like</i></div>
<div style="text-align: center;">
<i>I'm seventeen again</i></div>
<div style="text-align: center;">
<i>Feels like I'm seventeen</i></div>
<div style="text-align: center;">
(Lennox/Stewart)</div>
<div style="text-align: center;">
<br /></div>
<div style="text-align: center;">
<iframe allowfullscreen="" frameborder="0" height="360" src="https://www.youtube.com/embed/jdXXaR_7DmU" width="480"></iframe></div>
<br />
Samasta aiheesta:<br />
<a href="http://hulivilipoika.blogspot.fi/2016/02/homohistoriallinen-helsinki-12-kimpsut.html" target="_blank">Homohistoriallinen Helsinki 1–12</a><br />
<a href="http://hulivilipoika.blogspot.fi/2014/10/yksi-vihrea-enkeli-kiitos-syysretki.html" target="_blank">Yksi vihreä enkeli, kiitos! – syysretki Pirkanmaan pervopääkaupunkiin</a><br />
<a href="http://hulivilipoika.blogspot.fi/2015/01/voimalla-seitseman-miehen-sandra.html" target="_blank">Voimalla seitsemän miehen: Sandra Hagmanin väitöstutkimus murskaa myyttejä</a></div>
</div>
</div>
</div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
Hulivilipoikahttp://www.blogger.com/profile/00174148253348186615noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6119682259042511272.post-11460417748456392552016-03-06T19:02:00.000+02:002016-03-06T19:08:57.425+02:00Mun hölmö nuori sydän: matkaseurana Eva Dahlgren<div class="MsoNoSpacing">
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhUiXNM66xOCI95wy9ie9bMSP66e7q5e0Kslvl_PiT-BA0Tz1siI9rMLHf73Uk9upALmDhDfKenKW_96eENlUVAR7Y-B7ieTXhSKWasGKEJPaKeCvcltAE8uB0Nt83U0cLMOjnS0W7slyE/s1600/IMG_3708_1-1.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="426" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhUiXNM66xOCI95wy9ie9bMSP66e7q5e0Kslvl_PiT-BA0Tz1siI9rMLHf73Uk9upALmDhDfKenKW_96eENlUVAR7Y-B7ieTXhSKWasGKEJPaKeCvcltAE8uB0Nt83U0cLMOjnS0W7slyE/s640/IMG_3708_1-1.jpg" width="640" /></a></div>
<span style="font-family: inherit;"><br /></span>
<span style="font-family: inherit;">”Kukapa olisi uskonut, että juuri minä polvistuisin sängyn
viereen rukoilemaan? Kukapa olisi uskonut, että juuri minä kadottaisin kieleni,
kääntäisin selkäni valolle ja lähtisin kävelemään poispäin?”</span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<br /></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: inherit;">Eva Dahlgrenin uusi <i>Säg
mitt namn</i> -single kertoo laulajan mukaan ihmisen tarpeesta tulla nähdyksi,
ja ainakin minut se veti yhtä nöyräksi kuin laulun kertojan. Mielikuva vahvana
pidetystä, sanavalmiista ja valoisasta ihmisestä, joka kadottaa voimansa,
kielensä ja toivonsa tavoittanee myös monia muita, jotka ovat elämässään pudonneet riittävän korkealta. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<br /></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: inherit;"><i>Säg mitt namn</i>
on laulu elämän arvaamattomuudesta – asioista, joihin emme voi omilla valinnoilla
vaikuttaa ja joiden edessä olemme voimattomia. Sitä kuunnellessa onkin vaikea
tavoittaa aikaa, jolloin olin Evan rinnalla niin nuori ja ylpeä, että kaikki
tuntui olevan itsestä ja omasta uskalluksesta kiinni.</span><br />
<br />
<h4>
”Oli buutsit ja niinku rock'n'roll”</h4>
<span style="font-family: inherit;"><br /></span>
<span style="font-family: inherit;">Eva Dahlgren on minulle nyt ja aina yhtä kuin ”se
punainen kokoelma”, </span><i style="font-family: inherit;">För minnenas skull
1978–1992</i><span style="font-family: inherit;">, joka julkaistiin laulajan suosituimman albumin </span><i style="font-family: inherit;">En blekt blondins hjärtan</i><span style="font-family: inherit;"> (1991)
jälkimainingeissa.</span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<br /></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: inherit;">Olin silloin ysiluokalla, eikä ruotsintaitoni riittänyt
vielä juuri muuhun kuin <i>Titta på mej’n</i>
hyräilyyn, mutta alku se oli sekin. Ja se, että kokoelman majesteettinen
punainen kansi kävi jo itsessään homoikonista. Niitä kyllä osasin jo palvoa ainakin alitajuisesti. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<br /></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: inherit;">Eva Dahlgrenin lesbous oli julkinen salaisuus aina
vuoteen 1996 saakka, jolloin hän tuli vaimoineen näyttävästi kaapista ja
muuttui iltapäivälehtien vapaaksi riistaksi. Koko siihenastisen uransa ajan
Dahlgren oli kuitenkin kirjoittanut kappaleita, jotka avautuvat vaivatta
sateenkaariluennalle. Tämän tajusin minäkin selätettyäni riittävästi lukion
sanakokeita ja herättyäni siihen, että ala-asteidolini Jason Donovan oli sittenkin
ollut minulle enemmän seksiä kuin rock'n'rollia.</span><br />
<span style="font-family: inherit;"><br /></span>
<iframe allowtransparency="true" frameborder="0" height="380" src="https://embed.spotify.com/?uri=spotify%3Atrack%3A5C6JcIKSLGmTLMZ0GENkvO" width="300"></iframe><br />
<span style="font-family: inherit;"><br /></span>
<h4>
<span style="font-family: inherit;">”Jotain gurua mä diggailin”</span></h4>
<span style="font-family: inherit;"><br /></span>
<span style="font-family: inherit;">Evan ja minun suhteesta oli seksi kaukana. Eva oli
henkinen kätilöni, ihan kuin Edith Södergran (1892–1923), jolla ei omana
aikanaan ollut liiaksi asti ymmärtäjiä ja jonka toiseutta kuvaavat runot tarjoavat
yhä tarttumapintaa kaikille vähemmistöille ja väärinymmärretyille.</span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<br /></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: inherit;">Evan varhainen kappale <i>Du</i> (1980) on omistettu juuri Edithille, ja se on voimapuhetta
sielunsiskolle yli sukupolvien ja valoi rohkeutta myös hölmöön nuoreen
sydämeeni:</span><br />
<span style="font-family: inherit;"><br /></span>
<span style="font-family: inherit;">”Kuule, nyt on niitä, jotka ymmärtävät. Mutta mitäpä se
sinua auttaa, kun et voi olla täällä. Haluan avata ajan portit, haluan
lohduttaa ja pitää sinua kädestä. – – Olet tehnyt minusta vahvan. – – Tiedän,
että voin pitää puoliani. Viis siitä, että jään ulkopuoliseksi.”</span><br />
<i><span style="font-family: inherit;"><br /></span></i>
<i><span style="font-family: inherit;">”Du, det finns dom
som förstår nu. Men vad hjälper det när du inte får vara med. Du, jag vill
öppna tidens portar. Jag vill trösta och hålla dej i hand. – – Du, du har gjort
mej stark. – – För jag vet att jag kan stå för det jag gör. Det gör mej inget att
bli lämnad utanför.”</span></i><br />
<i><span style="font-family: inherit;"><br /></span></i></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<i><span style="font-family: inherit;"><iframe allowtransparency="true" frameborder="0" height="380" src="https://embed.spotify.com/?uri=spotify%3Atrack%3A5GkZRNhCw0Ymk9j0f9juez" width="300"></iframe></span></i></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<br />
<h4>
”Mä tahdoin olla juuri sellainen”</h4>
</div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: inherit;"><br /></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: inherit;">Södergran-vaikutteet ovat ilmeisiä myös </span><i style="font-family: inherit;">För minnenas skull </i><span style="font-family: inherit;">-kokoelman
kappaleessa</span><i style="font-family: inherit;"> Guldgrävarsång</i><span style="font-family: inherit;">, joka on
julkaistu alun perin levyllä </span><i style="font-family: inherit;">Ett fönster
mot gatan </i><span style="font-family: inherit;">(1984). Sen kertoja aikoo rakentaa sillan merten yli uuteen
maahan, jossa hän voi rakastaa siskojaan ja veljiään ja tulla kokonaiseksi
saamistaan lahjoista.</span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<br /></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: inherit;"><i>Guldgrävarsång </i>on
niin ilmeinen sateenkaariutopian kuvaus, että jos sävellyksen korvaisi
diskojumputuksella, tuloksena olisi Village Peoplen <i>Go West</i>. Samalla se<i> </i>on sisarteos
Edith Södergranin runolle <i>Suuri puutarha</i>,
jota olen käsitellyt myös <a href="http://hulivilipoika.blogspot.fi/2015/08/la-dolce-vita-aanioikeudeton-suru-ja.html" target="_blank">homohautajaisia käsittelevässä jutussa</a> esimerkkinä itse
luodun ”ystäväperheen” korostamisesta suhteessa verisukuun:<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<br /></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: inherit;">”Olemme kaikki kodittomia vaeltajia<br />
ja kaikki olemme sisaruksia. – –<br />
Jos minulla olisi suuri puutarha<br />
kutsuisin koko sisarusparveni sinne.<br />
Jokainen toisi suuren aarteen tullessaan.<br />
Kun ei meillä ole kotimaata, meistä voisi tulla kansa. – –”<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: inherit;">(suom. Pentti Saaritsa)<o:p></o:p></span><br />
<span style="font-family: inherit;"><br /></span>
<span style="font-family: inherit;"><iframe allowtransparency="true" frameborder="0" height="380" src="https://embed.spotify.com/?uri=spotify%3Atrack%3A509QXUVvh3oh9ZWeNHOQR4" width="300"></iframe></span><br />
<span style="font-family: inherit;"><br /></span>
<i style="font-family: inherit;">Guldgrävarsångin </i><span style="font-family: inherit;">eskapismi
on helppo ymmärtää, kun ajatellaan sen ilmestymisaikaa. Aids-kriisi oli
roihahtanut myös Ruotsissa vuonna 1983, ja iltapäivälehtien lööpeissä juhlivat
arvokonservatiivit ja uskonnolliset fanaatikot, jotka jakelivat homoille tuomioita.
Juuri heille tuntuu puhuvan </span><i style="font-family: inherit;">Ett fönster
mot gatan </i><span style="font-family: inherit;">-levyllä ja </span><i style="font-family: inherit;">För minnenas
skull </i><span style="font-family: inherit;">-kokoelmalla kuultavan </span><i style="font-family: inherit;">En plats
på jordenin</i><span style="font-family: inherit;"> (1984) kertoja:</span><br />
<span style="font-family: inherit;"><br /></span>
<span style="font-family: inherit;">”Minä viis veisaan ikuisuudesta. Anna minulle tilaa tässä
ja nyt. – – Uneksin satumaista ja toisenlaisista arvoista, nurinkurisuudesta ja
siitä, että oikeasta tulee väärää. Anna minulle paikka maan päällä, paikasta
auringossa ei niin väliä. Anna kadunpuoleinen ikkuna, jonka voin avata ja
sulkea mieleni mukaan.”</span><br />
<i><span style="font-family: inherit;"><br /></span></i>
<span style="font-family: inherit;">”<i>Jag struntar i
evigheten. Men ge mej plats här i verkligheten. – – Jag drömmer om sagovärldar.
Om andra värden. Om upp och ned. Att rätt blir fel. Ge mej en plats på jorden.
Inte nödvändigtvis i solen. Men ett eget fönster mot gatan. Jag kan öppna och
stänga som jag behagar.”</i></span><br />
<i style="font-family: inherit;"><br /></i>
<i style="font-family: inherit;">En plats på jorden </i><span style="font-family: inherit;">-laulussa
korostuu toiveiden ja todellisuuden välinen ristiriita, halu elää erilaisena ja avata (kenties kaapinovea symboloiva) ikkuna suoraan kadulle –
halu tulla nähdyksi. Kertoja on kuitenkin jumissa, ja laulu jää vetoomukseksi,
joka entisestään korostuu, jos </span><i style="font-family: inherit;">ge</i><span style="font-family: inherit;">-verbin
ajatellaan viittaavan yksilön sijasta ahdaskatseiseen yhteiskuntaan: </span><i style="font-family: inherit;">antakaa</i><span style="font-family: inherit;"> minulle tilaa, </span><i style="font-family: inherit;">antakaa</i><span style="font-family: inherit;">
paikka maan päällä, </span><i style="font-family: inherit;">antakaa</i><span style="font-family: inherit;"> rauha.</span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: inherit;"><br /></span>
<iframe allowtransparency="true" frameborder="0" height="380" src="https://embed.spotify.com/?uri=spotify%3Atrack%3A2PPNCzf9ZaUPgbXaENcAR3" width="300"></iframe></div>
<div>
<br /></div>
<h4>
”Me sankareista laulettiin”</h4>
<div>
<span style="font-family: inherit;"><br /></span></div>
<div>
<span style="font-family: inherit;">Vuonna 1987 julkaistulla </span><i style="font-family: inherit;">Ung och stolt</i><span style="font-family: inherit;"> -levyllä Eva Dahlgrenin lauluissa ei enää </span>haikailla ja <span style="font-family: inherit;">haaveilla. Nyt sävy on sanoituksia ja sovituksia myöten sotilaallinen,
ja jo levyn nimi kytkee sen osaksi pride-perinteen pitkää jatkumoa.</span></div>
<div>
<div class="MsoNoSpacing">
<br /></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: inherit;"><i>För minnenas skull
-</i>kokoelmalla tämän levyn kappaleista kuullaan muun muassa väkevä <i>Resan</i>, joka on itselleni aina kertonut
ennen kaikkea kaapista tulosta – puhutaanhan siinä ”kaikkien sisäisten ovien
avaamisesta” ja ”myrskyn ylpeästä uhmaamisesta” samalla, kun sävellys äityy marssiksi:</span><br />
<span style="font-family: inherit;"><br /></span>
<span style="font-family: inherit;">”Voinko minä? Voinko vain avata kaikki ovet sisälläni ja
hengittää ja nauttia, mihin ikinä päädynkään, uhmata ylpeänä myrskyä? – –
Itse kullekin tulee joskus hetki, jolloin on otettava askel suuntaan tai toiseen,
mutta ympärillä on vain pimeää. – – Minä voin, minä voin käydä tuulta päin ja
seistä vahvana. Kun kaipaus syntyy, se ei koskaan kuole. Elämä menee menojaan
ilman minuakin, mutta mieluummin valitsen itse.”</span><br />
<i><span style="font-family: inherit;"><br /></span></i>
<span style="font-family: inherit;">”<i>Kan jag, kan jag öppna
alla dörrar i mej, bara andas och njuta varhelst jag hamnar, med stolthet </i></span><i><span style="font-family: inherit;">trotsa stormen utanför.
– – Det kommer en tid till varje människa när ett steg ska tas åt något håll men
mörker runt omkring – – Men jag, jag kan resa mej mot vinden och stå stark. När
en längtan föds kan den aldrig dö. Och livet tar sej vägar även utan mej, hellre
då väljer jag.”</span></i><br />
<i><span style="font-family: inherit;"><br /></span></i></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<i><span style="font-family: inherit;"><iframe allowtransparency="true" frameborder="0" height="380" src="https://embed.spotify.com/?uri=spotify%3Atrack%3A1epujRMEipr2dePRz9PGB0" width="300"></iframe></span></i></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<br /></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<h4>
”Se oli aikaa suuren rakkauden”</h4>
<br />
<span style="font-family: inherit;">Entä ne asiat, joita ei voi valita, vaikka olisi
kuinka kaikkivoipainen, nuori ja ylpeä? Niistä on tietysti kaikki romanttiset
laulut tehty – niin myös </span><i style="font-family: inherit;">För minnenas
skull </i><span style="font-family: inherit;">-kokoelman päättävä Eva Dahlgrenin suurin hitti </span><i style="font-family: inherit;">Vem tänder stjärnorna</i><span style="font-family: inherit;"> (1991).</span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<br /></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: inherit;">Kappaleen kertoja vakuuttaa, ettei hän usko kohtaloon.
Samalla mieltä kaihertaa ajatus siitä, kuka sitten saa minut kulkemaan aivan
uuteen suuntaan, kuka saa ajatukset lentämään pidemmälle kuin koskaan ja kuka
sytyttää silmiisi tähdet, jotka vain minä voin nähdä. Ei tarvittu kuin
ikuisuudelta tuntunut hetki, ja koko elämän suunta muuttui. Kuka sen valinnan
teki? Joku muu kuin minä, kertoja pohtii ja toteaa lopuksi, että pitäisi
uskaltaa olla kuin lapsi, joka antoi elämän valita, ja vain sanoa
KYLLÄ.</span><br />
<br />
<i>”Det var evighetssekunder. Tre korta andetag. Hela livet vände. Vem valde? Inte jag. – – Måste våga bara vara. Med minnet av det barn. Som lät livet välja. Och våga säga JA.”</i><br />
<br />
<iframe allowtransparency="true" frameborder="0" height="380" src="https://embed.spotify.com/?uri=spotify%3Atrack%3A0xljZqZHvXhVfse33fQ9bK" width="300"></iframe><br />
<br />
<h4>
”Missä sä oot? Mä sinua tarvitsen”</h4>
<span style="font-family: inherit;"><br /></span>
<span style="font-family: inherit;">Tästä kaikesta on pitkä matka Eva Dahlgrenin uuteen </span><i style="font-family: inherit;">Säg mitt namn</i><span style="font-family: inherit;"> -singleen, niin
ajallisesti kuin henkisestikin. Vaiti on hölmö nuori sydän, joka uskoo
pystyvänsä uhmaamaan jokaista myrskyä pelkällä tahdonvoimalla. Kaukana on myös romantikko,
joka haluaa uskoa kohtaloon tai johonkin korkeampaan voimaan enintään silloin,
kun toisen ihmisen silmiin syttyvät tähdet, joita kukaan muu ei voi nähdä. Nyt
ollaan karujen realiteettien äärellä, ja juuri siksi Eva onnistuu puhuttelemaan
minua taas enemmän kuin pitkään aikaan.</span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<br /></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: inherit;">”Kukapa olisi uskonut, että juuri minä polvistuisin
sängyn viereen rukoilemaan?” kertoja kysyy ja luo kuvan niin voimakkaasta
surusta ja epätoivosta, että sen rinnalla horjuu vankkumattominkin vakaumus tai
vakaumuksettomuus. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<br /></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: inherit;">”Kukapa olisi uskonut, että juuri minä kadottaisin
kieleni, kääntäisin selkäni valolle ja lähtisin kävelemään poispäin?” kertoja
kysyy kiteyttäen masennuksen koko sanattoman mielenmaiseman. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<br /></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: inherit;">”Säg mitt namn”, vetoaa kertoja – ehkä sama, joka nuorena
ja ylpeänä ei vedonnut vaan vaati ja joka nimesi itse itsensä ja uskoi, että aina </span>voi <span style="font-family: inherit;">valita </span>itse<span style="font-family: inherit;">. ”Säg mitt namn”, hän vetoaa kuin tiedostaen sen, että on
asioita, joista ei selviä vain omalla tahdonvoimalla vaan enintään muiden
ihmisten tuella. Sillä että muut sanovat yhä uudelleen nimesi ja kutsuvat sinut
joukkoonsa, vaikka sinusta ei pitkään aikaan mihinkään olisikaan.</span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<br /></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: inherit;">Entä ne, joita kukaan ei kutsu? Ne, joiden hätää ei
haluta nähdä tai joiden hätää ei ole, koska kaikkihan on ihmisestä itsestään
kiinni? <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<br /></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: inherit;">”Säg mitt namn. Säg mitt namn. Säg mitt namn”, Dahlgrenin
laulun kertoja vetoaa ja tulee kenties myös kolmesti kielletyksi. Laulu päättyy
kuvaan, joka on lukemattomien liikuntatuntien toisinto. Jumppapukuisten
poikien ja tyttöjen rivistössä kun oli aina joku, joka joukkueita valitessa
turhaan toisteli mielessään: ”Sanokaa nimeni.”<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<br /></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: inherit;">”Kukapa olisi uskonut, että juuri minut pyyhittäisiin
pois, että minusta tulisi se reunimmainen, se taaimmainen, joka jätettiin
valitsematta?” kertoja kysyy, ja laulu katoaa kuin askeleet pimeään.</span><br />
<span style="font-family: inherit;"><br /></span>
<span style="font-family: inherit;"><iframe allowtransparency="true" frameborder="0" height="380" src="https://embed.spotify.com/?uri=spotify%3Atrack%3A0KCaL6sURZ2jX7ddfBcmXK" width="300"></iframe></span><br />
<span style="font-family: inherit;"><br /></span><span style="font-family: inherit;">Väliotsikot J. Karjalaisen kappaleesta <i>Hölmö nuori sydän</i>.</span><br />
<br />
Samasta aiheesta:<br />
<a href="http://hulivilipoika.blogspot.fi/2016/02/kohtaloin-oot-sa-kuin-waterloo.html" target="_blank">”Kohtaloin oot sä kuin Waterloo”: viisufanin tunnustuksia</a><br /><a href="http://hulivilipoika.blogspot.fi/2015/08/enka-suostu-hapeemaan-kikka-homomiehen.html" target="_blank">”Enkä suostu häpeemään”: Kikka homomiehen tuntojen tulkkina</a><br />”<a href="http://hulivilipoika.blogspot.fi/2015/03/your-voice-can-take-me-there-madonnasta.html" target="_blank">Your voice can take me there”: Madonnasta, Carolasta ja heidän opetuslapsistaan</a></div>
</div>
Hulivilipoikahttp://www.blogger.com/profile/00174148253348186615noreply@blogger.com0