Brittiläinen Peccadillo Pictures julkaisee tässä kuussa jo
kymmenennen Boys on film -dvd:n, jolle on koottu homoteemaisia lyhytelokuvia
eri puolilta maailmaa. Elokuvien valinnassa on noudatettu milloin
maantieteellistä, milloin temaattista lähestymistapaa. Jälkimmäistä edustaa hiljattain
päihittämäni sarjan seitsemäs osa Bad romance.
Bad romancen lyhytelokuvissa puidaan rakastamisen vaikeutta monelta
kantilta: toisissa kuvataan ihmissuhteen väljähtämistä, toisissa rakastavaisten
pyristelyä ennakkoluuloisessa yhteiskunnassa. Muita aiheita ovat seksuaalinen
herääminen, pettäminen, väkivalta ja hyväksikäyttö. Valikoiman maantieteellinen
vaihtelu on suurta, sillä se sisältää elokuvia Koreasta, Israelista,
Uudesta-Seelannista, Kanadasta, Saksasta, Sveitsistä ja Yhdysvalloista.
Kokoelman kaksi parasta lyhykäistä ovat mielestäni korealainen Just friends ja yhdysvaltalainen The strange ones. Kim Jho Kwang-soon ohjaama Just friends on kerta kaikkiaan hurmaava ja ajoittain hyvinkin camp kasvutarina. Se kuvaa kahta poikaa, jotka yrittävät elää yhdessä, vaikka toinen on armeijassa ja kaapissa äidiltään. Kaikkea täytyy salailla, kunnes totuus yhtäkkiä tulee päivänvaloon. Välillä puhjetaan kerrassaan hulvattomiin musiikkinumeroihin, ja koko leffa on muutenkin tehty niin myönteisessä ja iloisessa hengessä, että se sulattaa kyynisemmänkin homosedän sydämen. Pojat ovat rooleissaan luontevia, ja heidän välillään on kunnon kemiaa. Puolituntista Just friendsiä voisi kieli poskessa luonnehtia vanhaksi kunnon koko perheen It gets better -elokuvaksi.
Kokoelman kaksi parasta lyhykäistä ovat mielestäni korealainen Just friends ja yhdysvaltalainen The strange ones. Kim Jho Kwang-soon ohjaama Just friends on kerta kaikkiaan hurmaava ja ajoittain hyvinkin camp kasvutarina. Se kuvaa kahta poikaa, jotka yrittävät elää yhdessä, vaikka toinen on armeijassa ja kaapissa äidiltään. Kaikkea täytyy salailla, kunnes totuus yhtäkkiä tulee päivänvaloon. Välillä puhjetaan kerrassaan hulvattomiin musiikkinumeroihin, ja koko leffa on muutenkin tehty niin myönteisessä ja iloisessa hengessä, että se sulattaa kyynisemmänkin homosedän sydämen. Pojat ovat rooleissaan luontevia, ja heidän välillään on kunnon kemiaa. Puolituntista Just friendsiä voisi kieli poskessa luonnehtia vanhaksi kunnon koko perheen It gets better -elokuvaksi.
Christopher Radcliffin ja Lauren Wolksteinin ohjaama The
strange ones taas edustaa Bad romancen synkempää puolta. Se seuraa pojan ja
miehen päämäärätöntä vaellusta jossain päin Yhdysvaltoja. Auton hajottua he
päätyvät motelliin hakemaan apua, ja yhtäkkiä tunnelma muuttuu uhkaavaksi ja painostavaksi. Ovatko poika ja mies oikeasti veljeksiä,
vai ovatko he kenties karkumatkalla ja miksi? Elokuva on malliesimerkki siitä,
miten paljon jännitettä varttituntiin parhaimmillaan saadaan
ladattua. Sama pätee Tomer Velkoffin ohjaamaan israelilaiseen The traitor
-elokuvaan, jossa kahden miehen mustasukkaisuusriita kulminoituu väkivaltaan.
Elokuva on hieman harjoitustyömäinen, mutta mielestäni se onnistuu kuvaamaan
seksiä ja valtasuhteita melko intensiivisesti.
Monet tämän valikoiman elokuvista käsittelevät seksuaalista
heräämistä. Tällainen on myös kokoelman avaava sveitsiläinen Cappuccino, joka
kuvaa rohkaisevaan sävyyn koulupojan ihastusta luokkakaveriinsa ja seksuaalisen
identiteetin aiheuttamaa hämmennystä. Kanadalaisessa Mirrors-elokuvassa taas seurataan
teinipojan kesänviettoa ja identiteetin etsintää. Hyvän peilin tähän tarjoaa
naapurissa asuva homomies poikaystävineen. Pienen elokuvan pinnan alta voi
aistia monenlaisia ristiriitoja ja jännitteitä, eikä asioita todellakaan
selitetä puhki. Nuoruus on vaikeaa, ja
sitä on omalla tavallaan myös Mirrors. Kiinnostavin kasvutarina on ehkä
kuitenkin Christopher Banksin uusiseelantilainen Communication, joka kuvaa
juutalaispojan suhdetta vanhempaan opettajaansa, uskon ja homouden välistä
ristiriitaa ja ylipäätään rohkeuden puutetta.
Rehellisyyden nimissä on sanottava, että osa Boys on film -sarjan elokuvista
on pinnallista ja tekotaiteellista ihmissuhdehuttua, jonka olemassaolo on
oikeutettu sopivalla määrällä paljasta pintaa ja väkinäisiä seksikohtauksia.
Silti mukaan mahtuu hyvinkin kunnianhimoisia elokuvia tai elokuvia, joissa
vahva tarina tai tunnelma pelastaa vaatimattoman toteutuksen.
Boys on film -kokoelmien suurin anti on minusta siinä, että ne sisältävät niin monen eri genren elokuvia. Ilman näitä kokoelmia en olisi hevin törmännyt esimerkiksi homoteemaiseen fantasia- ja kauhuelokuvaan, joka on ilmeisen vireä lajityyppi. Plussaa tulee myös siitä, että Boys on film -elokuvissa kuvataan homoutta kaikenlaisten, kaikenikäisten ja eri puolilla maailmaa elävien ihmisten näkökulmasta. Maailma pienenee kummasti, kun näkee, miten samanlaisten ongelmien kanssa homot painiskelevat kaikkialla Koreasta Kotkaan.
Jos homolyhytelokuva kiinnostaa, tutustu vielä oheiseen soittolistaan,
johon olen koonnut Bad romance -kokoelman elokuvien trailereita ja pari elokuvaa kokonaan.
Boys on film -kokoelmien suurin anti on minusta siinä, että ne sisältävät niin monen eri genren elokuvia. Ilman näitä kokoelmia en olisi hevin törmännyt esimerkiksi homoteemaiseen fantasia- ja kauhuelokuvaan, joka on ilmeisen vireä lajityyppi. Plussaa tulee myös siitä, että Boys on film -elokuvissa kuvataan homoutta kaikenlaisten, kaikenikäisten ja eri puolilla maailmaa elävien ihmisten näkökulmasta. Maailma pienenee kummasti, kun näkee, miten samanlaisten ongelmien kanssa homot painiskelevat kaikkialla Koreasta Kotkaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti