 |
| Äänilevyjä Fazerin musiikkikaupan näyteikkunassa vuonna 1927. Kuva: Olof Sundström / Helsingin kaupunginmuseo. |
Hulivilipojan Hi(n)ttimittarissa ahmaistaan pääsiäisen kunniaksi viisi yllätysmunaa, joista paljastuu kevään kuumottavimmat kipaleet. Toivottavasti sateenkaari-Suomen alueraadit ovat valmiina jakamaan muutakin kuin vain pisteitä.
Tämänkertaiset tärpit saavat myös luvan toimia soivana
postikorttina suoraan New Yorkista, missä Hulivilipoika oli juuri huvittelemassa
ja huhkimassa tulevia blogijuttuja varten. Pysykää siis kuulolla!
Josef Salvat: Closer
”Minulla on mieshuoran sydän ja huoran häpeä, rakastajan
vartalo ja masokistin aivot”, laulaa Josef Salvat ja erottuu taatusti
formaattiradioiden lähetysvirrasta. Salvat on biseksuaali aussipoppari, joka sijoittuu
musiikillisesti jonnekin Will Youngin ja Hurtsin poikien väliin, alle tai
päälle, mutta brittimelankolian sijasta tarjolla on surua suoraan Sydneystä.
Kun Salvatin tuoreen Night swim -levyn deluxe-versiosta karsitaan kaikki turha luksus, jäljelle jää kahdeksan laatulaulua. Niiden joukossa ovat edellä siteerattu Hustler-single sekä levyn päättävä kieroutunut Killing me softly -variaatio In the audience, jonka kertoja pystyy ilmoittamaan kumppanilleen suhteen päättymisestä vain laulamalla siitä kaikkien kuullen konsertissaan.
Kun Salvatin tuoreen Night swim -levyn deluxe-versiosta karsitaan kaikki turha luksus, jäljelle jää kahdeksan laatulaulua. Niiden joukossa ovat edellä siteerattu Hustler-single sekä levyn päättävä kieroutunut Killing me softly -variaatio In the audience, jonka kertoja pystyy ilmoittamaan kumppanilleen suhteen päättymisestä vain laulamalla siitä kaikkien kuullen konsertissaan.
Levyn tanssittavampaa puolta edustaa nyt kuultava Closer-kappale. Se on globalisoitunutta
maailmantuskaa uhkuva oodi etäsuhteelle, jossa suhteen toinen osapuoli pakenee
kertojan lähentymisyrityksiä henkisesti ja maantieteellisesti. Jos et sä soita,
jäljellä ei lopulta ole juuri muuta kuin etäisyys: ”But you're choosing
Stockholm / you’re choosing New York / you touch down in Sydney / everywhere
that I’m not / we’re going the distance / but how can’t you see / all this
resistance / ain’t coming from me.”
Draco Draco: In the dark
Seuranhakupalvelu Grindr
on yhyttänyt yhteen monta miestä, mutta harvemmin niin pitkäksi aikaa, että
siitä ehtisi syntyä levy. Lontoolais-berliiniläinen duo Draco Draco saattaakin
olla maailman ensimmäinen Grindr-bändi.
Bändin laulaja Danny Polaris kertoo DNA-homolehden
haastattelussa alkaneensa tylsistyneenä chattailla David Whitingin kanssa,
koska tällä oli Grindr-profiilissa
niin kiva kissapaita. Ruumiinnesteiden sijasta miehet olivat päätyneet
vaihtamaan demoja, ja lopputuloksena oli Draco Dracon viime syksynä ilmestynyt esikois-EP
River cry.
Bändin synkkäsävyisen hedonistinen pop on omiaan samoihin
alusvaatebileisiin kuin vaikka Scissor Sistersin Night work -levyn kevätkiimaiset nylkytykset. Paras esimerkki tästä
on nyt kuultava In the dark, jonka
kertoja tulee nykäistyksi nahoistaan yön kuninkaan laserkatseen voimasta ja saa
melkoisen kutkan nivusiin: ”Don’t leave me in the dark / don’t leave me with
the lights turned out / don’t leave me in the dark / cause I’ll find you and
turn you on.”
Bloc Party: Eden
Indierokki ei ole Hulivilipojan heiniä, joten ihmekö tuo,
että tietämykseni brittibändi Bloc Partysta rajoittui lähinnä nokkamies Kele
Okereken homouteen. Tilanteen muutti bändin viime syksynä julkaistu viides
albumi Hymns, jolla juhlivat ennen
muuta elektroniset vaikutteet.
Nyt kuultavassa ekstaattisessa Eden-kappaleessa pössytellään sätkää sen verran antaumuksellisesti,
että paratiisin portit lävähtävät auki. Lisää vain 72 neitsyttä:
”Take me to the garden / stand with me naked by the tree / feed me poisoned
apples / feed me till I forget everything / with each bite we take.”
Tämä huumeiden ja seksin yhdistelmä kytkee kappaleen osaksi
maailman suurkaupunkien chemsex- eli
seksihuumekulttuuria, jonka kielteisiä puolia on puitu kansainvälisissä homolehdissä
viime kuukausina melkoisesti. Kannabista ei sinänsä lasketa chemsex-huumeeksi,
mutta Eden-kappaleen chemsex-kytköksestä
tekee ilmeisen sanoituksessa mainittava ”kristallikatseinen käärme”, joka on
verhottu viittaus kaikkein pahamaineisimpana seksihuumeena pidettyyn metamfetamiiniin
eli kristalliin.
Bright Light Bright Light: Happiness (solo piano)
Bright Light Bright Light -taiteilijanimellä esiintyvä brittiläinen
elektropoppari Rod Thomas tunnetaan yhteistyöstä mm. Elton Johnin ja Scissor
Sistersin Ana Matronicin kanssa. Hulivilipoika ei kuitenkaan suostunut häikäistymään
tästä musiikillisesta kirkasvalolampusta ennen tämäntalvista Solo piano versions -albumia, jolla
kuullaan ilkosilleen riisuttuja versioita Rodin aiemmista ralleista.
Levyn kermalistoa edustaa Life is easy -albumilta (2014) poimittu Happiness, jonka alkuperäisversio kuulostaa lähinnä Ace of Basen
seitsemännen comeback-kokoelman uutuusraidalta. Pianoballadina laulun hieno
teksti pääsee kuitenkin oikeuksiinsa.
Laulun minäkertoja muistelee mennyttä rakkautta vailla
katumusta tai katkeruutta – eihän onni ole ollut kuollut, se on vain siirtynyt
jonkun toisen huulille ja hyväilyihin. Kertojan kirkasotsaisuus kätkee kivun,
joka odottaa vielä vapautumista vanhoista tunteista: ”Oh happiness hasn't left
/ just moved from my hands / to somebody else's / oh happiness isn't dead /
just moved from my mouth / to somebody's breath / it's whispering, if you want
to hear / it's all around, if you want to feel / it's everywhere – – in time
scars will fade.”
Samir & Viktor: Bada nakna
”Torilla tavataan” -toteamus on tähän saakka vienyt
ajatukset lähinnä Mantaa häpäiseviin makkaraniskoihin, jotka rientäisivät kyllä
panemaan rajoja kiinni, jos vain känniltään pystyisivät. Vaan ei enää! Ruotsin
tämänkeväisten viisukarsintojen jälkeen sanonta assosioituu lähinnä kahteen
kiiltokuvankauniiseen salibarbiin Samiriin ja Viktoriin, jotka laulavat
ikiteinipoppia ja julistavat tapaavansa Sergelin torilla – alasti! Mukaan ovat
tervetulleita kaikki paitsi vihaajat, eli kaiken maailman katupartioiden on
turha vaivautua.
Miten raikasta. Miten ruotsalaista. Miten hyväkroppaista! Vielä
kun pojilta olisi nykäisty bokseritkin pois, homokansanjuhla olisi ollut
kiistaton.
Samir & Viktor -duo onnistui harhauttamaan yliminääni jo
viimevuotisella viisubiisillään Groupie,
jossa he lanseerasivat meitsien rinnalle me-itsien käsitteen (”inga mera
selfies / för vi ska ta en groupie”). Pojat eivät kaiketi ole
sateenkaarikansalaisia, mutta toki heidän kanssaan voisi pienen ryhmäkuvan
ottaakin. ”Ei se ole selfie-keppi. Olen vain iloinen nähdessäni teidät.”
Muista myös esityksen viitottu versio, joka entisestään
korostaa kappaleen ”det finns plats för alla här / oavsett vem du än är”
-sanomaa. Ja toki strippaavalle viittomakielen tulkille aina tilaa ja paikkoja riittääkin.
Samasta aiheesta:
Samasta aiheesta:
Mikähän mahtaa olla oikeastaan hulivilipojan seksuaalinen ja uskonnollinen suuntautuminen, kun jutuissa vilisee lähes kaikki irvailusanat homoista, mutta vastaavia biseksuaaleista tai transseksusaaleista ei lainkaan?
VastaaPoistaJotenkin tuo ääretön itseironian ja muillekohteliaisuuden sekamelska on aika härskiintynyttä.
Varsin hölmömä sekin, miten musajutussa Kele Okerekestä, joka on Nigarialaissyntyinen ja kristitty on juttua muslimien paratiisiuskomuksen 72 neitsyestä. Mihin jutulla oihein hoopoillaan pyrkien?
Samir ja Viktorista, jotka siis eivät päässeet Ruotsia edustamaan: "Vielä kun pojilta olisi nykäisty bokseritkin pois, homokansanjuhla olisi ollut kiistaton." on ylioptimistista, kun Eurooviisut ei salli alasti esiintymistä, mitä Valko-Venäjän viisuedustajamies olisi halunnut.
Kiitos palautteestani. Tässä lienee turvallisinta todeta, että huumorintajumme ei yksinkertaisesti kohtaa. Tapasi tulkita kirjaimellisesti juttua, joka on kirjoitettu täysin kieli poskessa, on suorastaan häkellyttävä eikä vastaa millään tavoin oman kirjoittamiseni lähtökohtia.
VastaaPoistaEnhän minä nyt tosissani ollut siitä, että Samirin ja Viktorin olisi pitänyt olla alasti. Se oli silkka kärjistys! Okereken uskonnollinen tausta taas ei edes käynyt edes mielessäni, enkä siitä mitään tiennyt saati olettanut. Neitsyt-viittaus ei siis liity häneen itseensä tai muslimeihin sinänsä. Ylipäätään en kirjoita lauluista niin kuin ne olisivat yhtä kuin laulaja/bändi itse, vaan puhun aina "laulun minäkertojasta" jne. Neitsyt-viittaus liittyy yksinkertaisesti paratiisillisiin nautintoihin, joista koko laulu kertoo. Absurdia tässä on se, että terrorismiyhteyksistä tuttu neitsyt-juttu päätyy chemsex-kontekstiin ja kääntyy siten ihan päälaelleen. Jos tämä vitsi ei auennut, sitten se ei auennut.
Myös Hulivilipoika on fiktiivinen hahmo, joka ammentaa osin omasta elämästäni ja seikkailee toisaalta muiden elämässä ja historiassa. Näin ollen Hulivilipojan seksuaalisuus tai uskonnollisuus on mitä milloinkin ja täysin yhdentekevä asia. Välillä olen hameessa, välillä homona ja välillä vaikka heteronoloinen. Hulivilipojan tyylille on ominaista hulvattomuus ja kielellinen monitulkintaisuus. Jotkut tykkäävät tästä, toisia ärsyttää, ja se on sitten niin.
Elävässä elämässä olen homomies, kuten olen monissa kirjoituksissa todennut, ja käsittelen homoutta juuri niin itseironisesti tai haudanvakavasti kuin haluan. En ole kenellekään mitään velkaa siinä mielessä, että minun pitäisi kirjoittaa kaikista vähemmistöistä tai enemmistöistä yhtä ironisesti tai kunnioittavasti. Pyrin kirjoittamaan pikemmin niin, että kokonaisuudesta tulevat ennen pitkää esiin kaikki sävyt. Palvelulupaukseni on vain "homokulttuurista löysin rantein", ja homon tilalle voi halutessaan laittaa vaikka queerin, jos homottelu jotakuta ärsyttää.