Hopeinen HBTkuu: Suomi-popin pervot eilen ja tänään 2/4

Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt ovat antaneet iskelmä- ja pop-sanoittajille monta aihetta lauluun. Tässä juttusarjassa otan vertailuun muutaman vanhan ja uuden kappaleen ja pohdin niiden kautta homo- ja transaiheiden kuvaamisessa tapahtuneita muutoksia. Toisena vuorossa ovat Meiju Suvaksen Johnny ootko sellainen (1982) ja Jari Sillanpään Oon kuka oon (2008).

Meiju Suvaksen esikoislevyllä kuultu kappale Johnny ootko sellainen on Juha Vainion käännös amerikkalaislaulaja Josie Cottonin hitistä Johnny are you queer (1981), joka kertoo poikaystävänsä mahdollisen homouden kanssa tuskailevasta tytöstä. Aihe oli 1980-luvun Suomessa vielä arkaluontoinen, joten Vainio turvautui jo kappaleen nimessä kiertoilmaukseen sellainen, jota homoista oli vanhastaan käytetty. Tämä ei kuitenkaan jäänyt ainoaksi muutokseksi, sillä iskelmäsuomentajille tyypilliseen tapaan Vainio otti kääntäessään kosolti vapauksia.

Josie Cottonin alkuperäiskappaleen (säv. ja san. Bobby & Larson Paine) minäkertoja on turhautunut poikaystäväänsä Johnnyyn, joka ei halua hellitellä illan pimeydessä. Nyt Johnny on vielä ruvennut kaveeraamaan homojen kanssa, joten tyttö pohtii kuumeisesti Johnnyn suuntautumista ja omaa asemaansa:

And I saw you today boy

walking with them gay boys

can you hurt me so

now I gotta know

Johnny are you queer?

Alkuteksti lähtee siis tytön tunteista ja siitä, että hän tuntee itsensä petetyksi ja ulkopuoliseksi: ”Cause when I see you dancing with your friends / I can't help wondering where I stand.” Juha Vainion suomennoksessa  pari ei sen sijaan vielä edes seurustele, ja tyttö on enemmän pahoillaan ”sellaisen” Johnnyn puolesta kuin omasta puolestaan:

Sä kaipaat seuraa kaverien vain

sun puolestas oon pahoillain

Alkutekstissä tyttö purkaa pelkojaan siitä, että hän ei kenties riitä Johnnylle seksuaalisesti: ”I'm so afraid I'll lose you / if I can't seduce you / is there something wrong?” Juha Vainion suomennoksessa tyttö taas ei pahemmin epäile omia kykyjään, vaan keskittyy valittelemaan sitä, mitä Johnny oikein menettää, kun ei ymmärrä naisten päälle:

Eiks kelpaa sulle Elli

makee karamelli

mitä ilman jäät

et voi sä tietää Johnny

Alkutekstissä Johnnyn mahdollista homoutta ei kuvata vähättelevästi tai paheksuvasti, mutta suomennos kuvaa homo-Johnnya raukkaparkana. Koska ”kunnon seuralainen” ei kelpaa, Johnny on kaikesta päätellen ”erilainen, niin kuin keijukainen”, joka kasvissyöjän tavoin ei tiedä, mitä pihviravintolassa menettää. Tämä liippaa läheltä sitkeänä elävää ajattelutapaa, jonka mukaan homo kyllä eheytyy, kunhan oikea nainen tulee kohdalle.  

Mikään ei estänyt kääntäjä Juha Vainiota kääntämästä kappaletta alkutekstille uskollisesti ja homonäkökulmasta neutraalisti. Tästä huolimatta hän valitsi käännösstrategian, jonka myötä Johnnysta tulee eräänlainen surullisen hahmon ritari. Voidaan siis olettaa, että Johnny ootko sellainen kuvaa paitsi suomentajan omaa arvomaailmaa myös hänen oletustaan kohderyhmän, eli 1980-luvun alun Suomi-iskelmän kuulijakunnan arvomaailmasta.

Vainion puolustukseksi on tosin sanottava, että hänen suomennoksensa on uskollinen Josie Cottonin sinänsä neutraalin kappaleen karmaisevalle musiikkivideolle, jossa Johnny kuvataan stereotyyppisesti naisia pelkääväksi nörtiksi.

Meijun kappaleen vertailukohtana on Jari Sillanpään tulkitsema Oon kuka oon (2008), jonka nimi tuo mieleen La cage aux folles -musikaaliin alun perin tehdyn kappaleen I am what I am. Sillanpään kappale on kuitenkin Anna Erikssonin  säveltämä ja sanoittama supisuomalainen gay anthem, joka oli kuin viimeinen silaus Sillanpään vuonna 2006 tapahtuneelle kaapista tulolle.

Kappaleen alussa minäkertoja muistelee elämänsä vuoristorataa – onnea, iloa ja kaikkea muuta, mikä syömmehen pienehen mahtua voi:

Laulanut olen kuin viimeistä kertaa

ja itkuni sulkenut pois

nauranut niin kuin ei riemulla ääriä ois – –

ja se kaikki on totta, se kaikki on tässä

valona, varjona, jälkenä syvällä mun sydämessä

Kokemustensa voimistamana kertoja on hyväksynyt itsensä ja oman ristiriitaisuutensa sekä sen, ettei oma elämä ole kulkenut turvallisen kaavan mukaan:

Oon kuka oon,

teen mitä teen

pystyn niin vihaan kuin rakkauteen 

en valmiita reittejä kulje

vain koska sen pitäisi olla niin

Äskeisen sitaatin viimeinen säe vie heti ajatukset homouteen, ja ajatus täydentyy myöhemmin kertosäkeessä:

En ketään mä syliini sulje

vain koska sen pitäisi olla niin

Meijun kappaleen kertojan ja Sillanpään laulun minän välille voisi näin ollen kuvitella pienoisen sananvaihdon, joka kuvastaa samalla homouteen liittyvien asenteiden muutosta suomalaisessa yhteiskunnassa ja Suomi-iskelmässä:

–     Eiks kelpaa sulle nainen, kunnon seuralainen? Musta tuntuu vain että ootkin Johnny vähän sellainen!

–     Oon kuka oon, teen mitä teen. Tyydy en ikinä puolikkaaseen.

Osa 3

Samasta aiheesta:
Hopeinen HBTkuu: Suomi-popin pervot eilen ja tänään 1/4