Näytetään tekstit, joissa on tunniste kirjoittaminen. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kirjoittaminen. Näytä kaikki tekstit

tiistai 6. syyskuuta 2016

”Sillä minä olen sellainen Hulivilipoika” – suuri synttäripostaus


Aivan aluksi haluan pyytää lukijoiltani anteeksi. Olen pettänyt palvelulupaukseni. Blogini alaotsikkona on ”homokulttuurista löysin rantein”, vaikka osuvampi slogan olisi ”homokulttuurista hartiavoimin”. Kirjoitanhan usein loputtoman pitkiä ja seikkaperäisiä juttuja, joiden lukemiseen kenelläkään ei pitäisi olla enää aikaa eikä keskittymiskykyä. Usein jutut ovat myös kaikkea muuta kuin tätä päivää; ne kuvaavat vuosikymmenten takaisia ja raskaitakin asioita, joiden luulisi kiinnostavan enintään hyvin marginaalista lukijakuntaa.

Jos ajattelisin, ketä kiinnostaa lukea hitaan journalismin hengessä kirjoitettua juttua 1980-luvun ruotsalaisista aids-hautajaisista, en varmasti kirjoittaisi sitä. Siispä kirjoitan itseäni kiinnostavista asioista ja pyrin tekemään sen tavalla, joka tarjoaa tietoa, ajateltavaa ja elämyksiä niille, jotka käyttävät kallista aikaansa juuri minun tekstieni lukemiseen. Tätä kautta saadaan mukaan myös ne löysät ranteet: pyrin siihen, että jutuissa on kielellistä imua ja että ne ovat myös visuaalisesti mukaansatempaavia (kiitos rakas siippa kuvista!).

”1 osa Booth’sin High & Dry-giniä”

Omaa bloggaamista pohtiessani löysin hieman yllättäen sielunkumppanin Språkbruk-ammattilehden päätoimittajasta Pia Westerbergistä. Hän kirjoittaa tämän vuoden toisen numeron pääkirjoituksessa siitä, miten maailma alkaa helposti tuntua historiattomalta ja juurettomalta, koska aikamme mediaympäristö on niin fiksoitunut nykyhetkeen. Westerberg viittaa myös jatkuvasti karttuvaan tutkimustietoon, jonka mukaan ihmisillä on yhä vähemmän kärsivällisyyttä pitkien tekstien lukemiseen (oma käännös):
Luemme joka päivä lyhyitä ja valmiiksi pureskeltuja tekstejä, jotka tarjoavat mahdollisimman vähän älyllistä vastusta. Ja koska analysoinnille ja pohdiskelulle on harvemmin aikaa, meistä tulee kehnoja lukijoita. Jumiudumme esimerkiksi turhan helposti yksityiskohtiin kokonaisuuksien hahmottamisen sijasta, ja abstrakti ajattelu kärsii, kun suosimme pitkien tekstien sijasta klikkiotsikoita (”Katso, oletko aina kuorinut appelsiinisi väärin!”). Tämän vuoksi on välillä hyvä vetäytyä leiritulen ääreen pohtimaan, mitä me todella haluamme sanoa lukijoille ja mikä on kertomuksemme ja tekstimme ydin. Hyvässä tarinassa katsotaan usein sekä taaksepäin että eteenpäin.
Westerberg kiteyttää hyvin sen, millaista blogia haluan pitää. Haluan pitää blogia, jonka tekstit ovat tutkitusti liian pitkiä somen hektiseen henkeen. Blogia, jonka juttujen lukeminen vie aikaa, koska niiden kirjoittaminenkin on vienyt aikaa. Blogia, joka on kyllä ajan hermolla, mutta ei välttämättä tämän ajan. Ja blogia, joka syventää tässä hetkessä elämistä nimenomaan katsomalla taaksepäin.

Lukijoilleni haluan tässä leiritulen ääressä sanoa, että on ihan sama, kuinka olette appelsiininne kuorineet. Kuorikaa niin kuin kuoritte tai olkaa kuorimatta. Riittää, että teillä on se appelsiini, koska sitä tarvitaan ihan kohta.

”2 osaa italial. Martini-vermouthia”



Aloitin bloggaamisen kolme vuotta sitten jonkinlaisessa kapinahengessä. Halusin kirjoittaa homokulttuurista analyyttisesti mutta railakkaasti karttaen niin politiikkaa kuin poliittista korrektiuttakin. Samalla kyse oli identiteettiprojektista – oman homouden hahmottamisesta ja oman yhteisön juurien etsimisestä.

Jo ensimmäisen syksyn jälkeen huomasin muuttuneeni jonkinlaista homosukututkimusta tekeväksi harrastetutkijaksi, joka ei jätä kive(st)äkään kääntämättä etsiessään puretuista pisuaareista ja hiljentyneistä homopuistoista meidän sukumme tarinaa. Se on tarina sedistä, tädeistä ja setätädeistä, joista vanhempamme eivät ehkä osanneet kertoa meille mitään ja joka on siksi pitänyt omaksua itse.

Sukututkimus on oikein hyvä harrastus tällaiselle kohta nelikymppiselle homoherralle, mutta on siitä hyötyä muillekin. Tom of Finland -lakanoissa maatessa kun on kovin helppo unohtaa, miten kovalla työllä niihin on päädytty. Toisaalta on myös helppo haksahtaa ajattelemaan, että koko homohistoria on pelkkää sorron yöstä nousemista.

”Elettiin sitä ennenkin” lienee paras sanonta kuvaamaan sitäkin helsinkiläisherraa, joka kertoi löytäneensä parhaat ystävänsä julkisista käymälöistä. Tai sitä 1930–1940-luvuilla toiminutta helsinkiläisravintolaa, jonka henkilökunta auttoi meikäläisiä pariutumisessa. Eikä unohdeta myöskään sitä korkean Suomen Senaatin virkamiestä, jonka ajuri oli joskus 1800–1900-luvun vaihteessa värvännyt herralleen seuralaisiksi nuoria kaartilaisia toistellen: ”Härra tahtto pärsse!” Tai sitä pohjalaispoikaa, joka nöyryytti itseään Postipankissa päästäkseen ensimmäisiin homotansseihinsa ja karvaisen miehen syleilyyn irlantilaistyyppisen susikoiramusiikin raikuessa taustalla.

Olen halunnut päästää ääneen kaikki nämä historian haamut unohtamatta myöskään niitä, jotka nousivat ensimmäisten joukossa barrikadeille tai jotka kuolivat siihen ”mystiseen, homoseksuaaleja vaivaavaan syöpään”, josta 96-lehti kirjoitti vuonna 1982. Osittain fiktiivisen Hulivilipoika-hahmon kautta olen kurkistanut heidän maailmaansa, tutustunut heihin ja saatellut heidät some-aikaan.

Kun kuljen nykyisin Helsingissä tai maailmalla ja katselen ympärilleni Hulivilipojan silmin, kadut puhuvat minulle ihan eri tavalla kuin ennen. Vähintään yhtä kiinnostavaa kuin kaupungin ihmiset, kaupat ja nähtävyydet on kaikki se, mikä on jo kadonnut näkyvistä: tuossa jonotettiin siihen suosittuun diskoon, tuossa oli se ruokoton sauna, tähän puistokaiteeseen nojasivat poikaprostituoidut, tuossa teatterissa sai ensiesityksensä se klassikkonäytelmä, tuossa tehtiin se viharikos, tästä lähti ensimmäinen Pride-kulkue ja nyt tässä olen minä – taas vähän vähemmän juureton ja historiaton homomies.

”1 tilkka appelsiinimehua”

Vaikka kenelläkään ei pitäisi olla enää aikaa eikä keskittymiskykyä loputtoman pitkien juttujeni lukemiseen, todella monella kuitenkin on ollut. Moni on myös käyttänyt aikaansa kirjoitusteni kommentoimiseen, mistä olen tavattoman kiitollinen. Kaikkein kiitollisin olen kuitenkin niistä ystävistä, tuttavista ja yhteistyökumppaneista, jotka olen blogin kautta elämääni saanut.

Lahjaksi itselleni olen koonnut kirjoituksen loppuun lukijapalautetta, jota olen saanut ensimmäisen synttäripostauksen jälkeen. Palaute on näiden kolmen vuoden aikana ollut antoisaa ja asiallista, mitä nyt välillä saan kuulla olevani muslimivastainen biseksuaali, joka kirjoittaa homoista härskiintyneesti eikä kritisoi transseksuaaleja (!) ollenkaan tarpeeksi. Otan tämän kritiikin vastaan kumartamatta ja pyllistämättä.

Lahjaksi teille ajattelin tarjota uuden nimikkodrinkkini Hulivili-cocktailin. Sen resepti löytyy tämän tekstin väliotsikoista ja on peräisin kieltolain päätyttyä vuonna 1932 julkaistusta ensimmäisestä suomalaisesta cocktailkirjasta. Siinä neuvotaan lukijaa näin:
Jos tarjoatte vieraillenne cocktailin, niin älkää sekoittako sitä keittiössä valmiiksi enemmän tahi vähemmän viehättävän palvelijattaren tarjoiltavaksi. Cocktailia voidaan verrata rakkauteen ja rapujen syömiseen: seremoniat muodostavat puolet nautinnosta.
Eli riisuutukaa tai pukeutukaa muuten näyttävästi. Laittakaa ravistimeen jääpaloja, lisätkää ainesosat ja sheikatkaa. Siivilöikää jäähdytettyyn lasiin, joka on valittu yksinomaan esteettisin perustein, ja pistäkää huulet ahnaasti törölle.

Rakkaat lukijat, koska minusta ja tästä blogista on kiittäminen ja syyttäminen Pohjanmaata, otetaan sen kautta!

Yleispalautetta

 ”Sulla on upea blogi. Kirjoitat tarkasti ja hyvin sekä empaattisesti. Tekstiäsi on ilo lukea.”
”Sain luettua koko blogisi, ja se onkin mielenkiintoinen. Täyttä asiaa ja loistavasti kirjoitettu.”
”Sinulla on ihan mielettömän upea kirjoittamisen lahja ja se on niin monipuolinen.”
”Hienoa tekstiä, paljon asiaa ja eri näkökulmia, hyvä,hyvä!”
”Tekstiäsi ei voi lukea tuntematta monenlaisia tunteita. Olet ihmeellinen.”

 Palautetta jutusta Vaasan farssi – pohjalaista pervohistoriaa

 ”Sä olet sitten mainio sanankäyttäjä! Ja mieletön #hlbti-trivian aarreaitta tämä blogi. Kiitos taasen.”
”Tekstisi ovat aivan superoivaa luettavaa. Nautin niistä sairaasti!”
”Loistavaa jälleen. HerKULLIsia kaksoismerkityksiä! Oon ihan tunnelmissa!! ;D”

 Palautetta jutusta ”Enkä suostu häpeemään”: Kikka homomiehen tuntojen tulkkina

 ”Tää on ihmeellisen hieno teksti! Siinä on ihan kaikki pinnasta syvyyksiin. Hauskuutta ja politiikkaa - ei mikään helppo taito yhdistää kevyellä kynällä!”
”Niin hyvä kirjoitus, monesta näkökulmasta ja myös siitä oikeasta.”
”Voiko hienompaa ja kauniimpaa muistokirjoitusta kirjoittaa! Kaunis kiitos hienosta kymmenvuotismuistosta.”
”Niin uskomattoman hieno, avoin ja koskettava blogikirjoitus, että pyyhin salaa kyyneleitä täällä hillityllä työpaikallani.”

 Palautetta jutusta ”Se on hyvännäköinen, oikein hyvännäköinen” – homot ja tyyli

”Sä sait mut nauramaan, miettimään, tunnistamaan ja oppimaan. Näki että on paljon punnittu. Laaja lähdemateriaali oli kanssa tosi vakuuttavaa, ja yksityiskohdat just kiinnostavia.”
”Jälleen kerran mainio kirjoitus, eikä vähiten siksi, että käsittelet Crispin ja Carrollin näkemyksiä. – – Kuten ennenkin, pidän tavastasi kirjoittaa ja pohtia asioita.”

 Palautetta jutusta Voimalla seitsemän miehen: Sandra Hagmanin väitöstutkimus murskaa myyttejä

”Tuntuupa hyvältä, kun ihminen on lukenut, ymmärtänyt ja vieläpä tykännyt <3” 
(FT Sandra Hagman Twitterissä)

 Palautetta jutuista Homohistoriallinen Helsinki 1–12

”Bravo!”
”Mieletön dokkari stadin gay yöelämästä! Kiitos tästä!”
”Hulivilipoika blogissa on julkaistu kirjoitussarja, joka kertoo mielenkiintoiseti homoskenestä Helsingissä 30-40 vuotta sitten. – – Tällä hetkellä jo 12-osainen juttusarja herättää onnistuneesti muistoja ja antaa hyvän kuvan biletyskulttuuristamme. Kielletyistä, salatuista ja laittomista, vaarallisistakin kohtaamisista on kuljettu pitkä matka nykyiseen avoimempaan aikaan.” 
(Juttu QX-lehden suomenkielisessä blogissa)

 Palautetta jutusta Yksi vihreä enkeli, kiitos! – syysretki Pirkanmaan pervopääkaupunkiin

”Jos muuten homomuistot muuttuneesta Suomesta kiinnostaa, blogisti Hulivilipoika rapsailee aina välistä erinomaisesti YYA-Suomen pimeydestä (ja kaikista vitun nyrkkiposteista tms. hysterian herättäjistä) just seksuaalivähemmistönäkökulmasta. Etenkin noi kaupunkimaantieteelliset tutkielmat miesten kruisailumestoista on aika huiseja.” 
(Kommentti www.punkinfinland.net-foorumilla)

 Palautetta jutusta Samettiraivo – self helpiä homomiehille

”Osuvaa tekstiä myös heteromiehelle.”
”On kyllä ansiokasta pohdintaa ja kuulostaa monella tapaa tosi tutulta.”
”Piti vähän liikuttua lukiessa.”
”Tämä oli AIVAN loistava! Toivottavasti yhteiskunta joskus muuttuu suvaitsevammaksi, eikä elämän tarvitsisi olla lapsen ensimetreillä noin haastavaa...”

 Palautetta jutusta Valoa kohti – Eugène Janssonin elämä ja taide

 ”Taidetta syntyy tuskasta. Helpommallakin voisi päästä. Hieno kirjoitus, ja miksei olisi, taattua Hulivilipoikaa.”

 Palautetta jutusta Keskellä liljain ja ruoskien – Mapplethorpen halujen puutarha Kiasmassa

”Upeat kuvat - ja oli toki juttukin taas hyvää ja takuuvarmaa Hulivilipoikaa.”
”Upee kirjoitus kuten todellakin, aina.”
”On taito kirjoittaa kauniisti sellaisestakin, mistä ei välttämättä kauheasti pidä.”

Palautetta jutusta ”Your voice can take me there”: Madonnasta, Carolasta ja heidän opetuslapsistaan 

 ”Hienosti kirjoitettu kahdesta artistista, jotka päällepäin vaikuttavat kovinkin erilaisilta.”
”Oli taas kiva lukea tätä. Erikoisinta on että sun tekstejä lukiessaan ei koskaan pitkästy koska sä osaat kirjoittaa "kolmiulotteisesti" Tarkastelet itseäsi samalla kun kirjoitat ja lukija saa jatkuvasti kerroksellisuutta kokemukseensa. Teksti elää ja välillä huumoria ja välillä tulee pala kurkkuun.”

 Palautetta jutusta La dolce vita – äänioikeudeton suru ja elämäkeskeiset hautajaiset

”Aivan mielettömän upea kirjoitus vaikeasta aiheesta. ”
”Kiitos Hulivilipoika tästä koskettavasta tekstistä. Olen joutunut/päässyt rinnallakullkijana seuraamaan monen homomiehen lähtöä.”
”Kiitos kaunis blogistille hienosta kirjoituksesta. Kirjoitus antoi tällaiselle vanhalla ja monivammaiselle äijälle paljon ajattelemisen aihetta asiasta, joka voi olla jo lähitulevaisuuden asian.”

 Palautetta jutusta Kastanjoiden kukkiessa – vieraana Juhani Kirpilän hovissa

”Kiitos hyvästä kirjoituksesta! Pohdit, ihan oikeutetusti, miksi Taidekoti Kirpilä on niin "homoton". Syy tähän löytyy pitkälti Taidekodin perustamisen ajoista ja Kirpilän puolison toiveesta. Mutta mikä on tehty hienotunteisuuden nimissä 90-luvun alussa, näyttäytyy 2010-luvulla piilotteluna. Tämän olemme tiedostaneet. – –  Juhani Kirpilästä luotua konstruktiota olemme kuitenkin nyt purkamassa, niin ripustuksessa kuin esimerkiksi uudessa kokoelmaluettelossa, joka ilmestyy ensi vuoden loppupuolella. – – PS: Todella hieno tuo postauksen avauskuva!”
(Johanna Ruohonen, Taidekoti Kirpilän museonjohtaja)

 Palautetta jutusta ”Et ole sellainen”: erilaisuus Antti Tuiskun tuotannossa

 ”Näiden erinomaisten analyysien ansiosta kuuntelen ensimmäistä kertaa Antti Tuiskua.”

 Palautetta jutusta ”Kohtaloin oot sä kuin Waterloo”: viisufanin tunnustuksia

”Upee teksti!”
”Mahtavaa analyysiä!”
”Nyt oli niin hieno etten tiedä mitä sanoosin.”
”Mä niin kuulin tekstissä sun äänen... ja näin viehkeän vinon homohymyn.”

 Palautetta jutusta Menneiden kesien muistolle: Tom Bianchin Fire Island Pines – polaroids 1975–1983

 ”Romantiikkaa, nostalgiaa, melankoliaa. Menneiden päivien kimallus. Voi herttileijaa kun iski taas.”

 Kiitos kaikille. Saako olla toinen?
Lähettänyt klo Ei kommentteja:
Tunnisteet: , , , , , ,

perjantai 5. syyskuuta 2014

Suuri synttäripostaus

Kuva: http://markmcevoy.tumblr.com/
Hulivilipoika täyttää huomenna vuoden ja pojan isä 37 vuotta. Tämän lisäksi talvella tuli kuluneeksi 20 vuotta siitä, kun tulin ensimmäisen kerran kaapista. Se tapahtui ehtaan ”kun setä Seta-lehden osti” -tyyliin kirjeitse – sähköpostihan ei kulkenut jokaiseen savupirttiin vielä vuonna 1994, enkä ollut totta puhuen edes kuullut mokomasta. Nyt kirjeiden kirjoittaminen on jo sen verran retroa, että ehkä joku tämän päivän 16-vuotias innostuu elvyttämään coming out -kirjeperinteen ja tehostaa sanoman perillemenoa liimaamalla kuoreen valtionyhtiön painattaman Tom of Finland -takapuolen.

Takapuolesta tuli mieleen, että aloitin sekä homostelun että bloggaamisen nimenomaan perä edellä – siis haeskelemalla. Bloggaamisen opettelu oli tosin huomattavasti helpompaa, hauskempaa ja vähemmän nöyryyttävää kuin homostelun, vaikka kimmoke siihen tuli vasta ison elämänkriisin ja kaverini kuoleman myötä. Minua on kyllä aina kannustettu kirjoittamaan, mutta vasta vaikeudet toivat tunteen siitä, että suurelle sanavarastolle voisi olla myös muuta kuin ammatillista käyttöä.

Synnytettyäni Hulivilipojan ymmärsin pian, että haluan keskittyä ajankohtaisten aiheiden sijasta homohistoriaan ja tehdä eräänlaista homosukututkimusta. Sen – kuten kaiken sukututkimuksen – tarkoituksena on kai omien juurien löytäminen ja nykyisyyden ymmärtäminen menneisyyden kautta.

Nykyisin homoperinteitä välittää tehokkaimmin populaarikulttuuri, joka tarjoaa sekä kliseisiä että hyvinkin realistisia samastumiskohteita. Ennen vanhaan homoperinteet taas omaksuttiin kirjaimellisesti puskaradion kautta siten, että mentiin kadunkulmiin ja puistoihin, missä kokeneemmat opettivat nuorempansa alan tavoille. Tässä blogissa olen sukeltanut sekä populaarikulttuuriin että puistokulttuuriin ja todennut, että puistojen pojat ja metsien miehet ansaitsevat ehdottomasti päästä ääneen myös somessa.

Välillä kuulee sanottavan, että entisaikojen puistoilusta oli politiikka kaukana, mutta minusta se oli jo itsessään mitä poliittisinta toimintaa varsinkin aikana, jolloin mitään homoliikettä ei ollut Suomessa olemassakaan. Puistoilu tyydytti seksuaalisten tarpeiden lisäksi myös yhteisöllisiä tarpeita ja uhmasi vallitsevaa järjestystä, mikä loi perustaa myöhemmälle yhteiskunnalliselle vaikuttamiselle.

 Historiaan keskittymisen lisäksi olen halunnut karttaa kaikkinaista kaunistelua ja tietoista homojen julkisuuskuvan kiillotusta. Ihka ensimmäisen kirjoitukseni voikin nähdä eräänlaisena ohjelmanjulistuksena. Käsittelen siinä kirjailija Bret Easton Ellisin esseen pohjalta Yhdysvaltain homoliikkeessä yleistynyttä poliittisen korrektiuden kulttuuria, johon liittyy seksin häivyttäminen ja määrätietoinen kielenkäyttöön puuttuminen myös hlbti-yhteisön sisällä. 

 Vastaavaa keskustelua on käyty viime vuosina myös Ruotsissa, joten olin pitkään varpaillani, kun julkaisin tekstejäni. Pelkäsin, että kirjoitteluni esimerkiksi puistokulttuurista ja ylipäätään seksistä herättäisi pahaa verta, koska homoliike on ymmärrettävistä syistä joutunut ponnistelemaan paljon sen eteen, että homot nähtäisiin kokonaisina ihmisinä eikä vain seksikoneina. Yhdysvaltalaiset esimerkit osoittavat kuitenkin sen, että äärimmilleen vietynä tämä saattaa johtaa historian kieltämiseen ja yksiäänisyyteen, joka ajaa vähemmän ”yhteiskuntakelpoisia” homoja marginaaliin, uudenlaiseen kaappiin.
Homokulttuurin suunta? Kuva Ravintolalehdestä 10/46
Ilokseni voin todeta, että pelkoni osoittautui vääräksi. Tämän 50 kirjoituksesta koostuvan ihmiskokeen perusteella uskallan nimittäin väittää, että Suomen homoja ei riivaa turha poliittisen korrektiuden paine, eivätkä heterotkaan ole yrittäneet ajaa minua koneen äärestä soihtujen ja seipäiden kanssa, vaikka olen vähän seksistä kirjoittanutkin. No, okei – paljon. Ja mikäs siinä on kirjoittaessa, kun blogini luetuin teksti ja kestosuosikki on nimenomaan homopornokirjan arvio. Se on selvä pyy, että seksi myy.

Hämmästyttävintä on kuitenkin ollut se, että en ole saanut kirjoituksistani yhtäkään kielteistä tai vihamielistä kommenttia, vaan ystäväni ja lukijani ovat olleet yksinomaan kannustavia. Varmasti toisinajattelijoitakin on, mutta he ovat vain kohteliaasti jättäneet kirjoitukseni omaan arvoonsa, kun eihän blogilla voi vesilintuakaan heittää.

 Mieleen tulee oikeastaan vain yksi kaappitapaus, joka yritti sanaharkan yhteydessä piikitellä siitä, että minulla on meneillään ”identiteettiprojekti” netissä. Ajattelin itsekseni, että tuskin koskaan puhut asiaa, mutta nyt puhut. Perimätiedon jakamisen lisäksi blogissani on ilman muuta kyse myös oman identiteetin julkisesta työstämisestä. Ja eikö se loppujen lopuksi ole aika luonnollista tänä some-avautumisen kulta-aikana? Kukaan ei ylipäätään pääse ihmisenä tai kirjoittajana mihinkään ilman toisten tukea, joten identiteettiprojektin toteuttaminen pussi päässä perunakellarissa tuskin olisi kovin mielekästä.

Olen yhä äärettömän kiitollinen ystävälleni Annukalle, joka vuonna 1994 luki coming out -kirjeeni ja vastasi siihen pohjalaisen suoraselkäisesti: ”Miksi mä en hyväksyysi sua sellaasena, kun sä oot? Lupaan olla luottamuksen arvoinen.” Samoin olen todella kiitollinen kaikille tutuille ja tuntemattomille, jotka ovat tekstejäni lukeneet sekä rohkaisseet ja kannustaneet minua tässä ”hullun hommassa”, kuten tapaan harrastustani kutsua. 

Haluan kiittää erityisesti Kuuntelija-musiikkiblogin Annaa, joka toivotti Hulivilipojan heti tervetulleeksi bloggaajayhteisöön ja kelpuutti minut assaripojukseen. Olemme kirjoittaneet yhteisiä kieli poskessa -juttuja Ruotsin Melodifestivalenista ja Köpiksen viisuista, ja Annan neuvoista ja kannustuksesta on ollut iso apu opintiellä. Lisäksi haluan kiittää siippaani Mikkoa hienoista Helsinki-kuvista, arkistoenkeli Idaa kaikesta avusta sekä Maria tuesta ja hyvistä keskusteluista. ♥

Koska lukijoinani on laidasta laitaan homoja, heteroja ja kaikkia siltä väliltä, olen alkanut nähdä blogini eräänlaisena julkisena mukavuuslaitoksena tai puistopömpelinä, jossa toiset käyvät sattumalta asialla ja toiset säännöllisesti sydämen asialla. Monet ovat raapustaneet pömpelin seinään myös palautetta, ja synttärilahjaksi itselleni olen koonnut alle liudan kommentteja, joita olen saanut blogissa, blogin Facebook-sivulla ja Twitter-tilillä, omalla Facebook-sivulla, sähköpostitse sekä Ranneliike.net-sivustossa, jossa olen myös julkaissut tekstejäni. Lisäksi listaan blogini kymmenen luetuinta tekstiä.

Mutta nyt jorinat sikseen ja ”Champagne for everyone”, kuten Bubbles DeVere sanoisi. Puhallan kakusta kynttilän än yy tee NYT!



Hulivilipojan Top/Bottom 10


Yleispalautetta

”Kiitos tästä blogistasi, joka on kiinnostava – tekisi mieli sanoa: ainutlaatuinen”
”Kiitos kun jaksat pitää tätä mainiota blogia.”
”Ilahduin suuresti! Kirjoitat hyvin ja kiinnostavasti homokulttuurista.”
”Sulla on #muuten kertakaikkisen mahtava blogi.”
”Sun blogi on ihan helvetin laadukas. Meirän lakeuksilla ei kehuta kuin aiheesta!”
”Kyllä perkele kirjoitat niin hyvin. Teksti elää ja on herkullista.”
”Olen lukenut blogiasi ja kirjoituksiasi, ihaillut, nauranut, viihtynyt, itkenyt, surrut. Sinulla on upea taito yhdistää viihde ja sitten se tosi arki. Ja varsinkin se kaikki siltä väliltä.”
”Hauskaa lukea blogia, jonka kirjottamisen on nähty vaivaa, aikaa sekä taustatyötä.”

Palautetta jutuista Homohistoriallinen Helsinki 1–6

 ”Mielenkiintoista! Kiitos, kun avaat tämän uuden maailman.”
”Tasaisen korkeaa hulivililaatua tämäkin bloggaus.”
”Olen jotenkin rakastunut tähän Homohistoriallnen Helsinki -sarjaan. Ei voi mitään <3”
”Hieno artikkeli taas sinulta Helsingin homohistoriasta. Juttusarjasi on aivan mahtava.”
”Odotan aina yhtä kiinnostuneena uutta blogikirjoitusta, en ole joutunut pettymään. Sinun pitäisi kirjoittaa kirja aiheesta.”
”Se on hienoa ja käsittämätöntä, kun blogi vastaa tasoltaan HS Kuukausiliitettä tai @imagelehti:ä. Olen unohtanut kehua.”

Palautetta jutusta Sutinaa suviyössä: Stranger by the lake

”Jälleen kerran ihastuttava kirjoitus – kiitos siitä – ja elokuva, joka oli mielestäni kauhea.”

Palautetta jutusta Kaatuneiden muistopäivä: We were here -dokumentti

”Sinä teet juuri sitä oikeaa työtä, kun blogissasi kirjoitat usein myös AIDS:sta. AIDS ei toistaiseksi yllä enemmistön sympatioiden tasolle verrattuna mm. holokaustiin ja apartheidiin – mutta joskus kyllä.”

 Palautetta jutusta Nuoruuden peilisaleissa: Honkasalon ja Saision Betoniyö

 ”Sinun kirjoituksiasi odottaa aina, kuin kuuta nousevaa. Olen niin koukussa.”
”Blogikirjoituksesi oli loistava ja avasi jotain elokuvan teemoja minulle hieman paremmin.”

Palautetta jutuista Hopeinen HBTkuu: Suomi-popin pervot eilen ja tänään 1–6

 ”Jopas nyt toistan itseäni. Mutta @hulivilipoika kirjoittaa ja analysoi terävästi ja hienosti Suomi-popin pervoista.”

 Palautetta jutusta Seksuaalipakolainen muistelee: Olli Nuutisen Kommentteja kahteen elämään

”Hieno kirjoitus! Tulee voimaton raivontunne, kun ajattelen, miten vaikeasti joidenkin on elettävä elämänsä – muiden, ”hyvien” ihmisten ennakkoluulojen takia.”
”Yhtä koskettava kirjoitus kuin lukukokemus oli aikoinaan.”
”Kerrassaan upea kirjoitus! Täältä iso #highfive ja #respect!”

 Palautetta jutusta Valtakunnanhomo muistelee: Monsieur Mossen Voi pojat, kun tietäisitte!

 ”Mainio kirjoitus, sun kielikuvat on nerokkaita!”
”Taas hieno kirjoitus kiinnostavasta aiheesta varmalla tyylilläsi.”
”Upeaa tekstiä!! Kiitos, että sain tutustua tähän ”neverheard”:iin ja uuteen termiin; rahantuhlaamisen tasokkuus :o)”

 Palautetta jutusta Da Bitchy -koodi: miksi homot aina tappelevat diivoistaan?

 ”Taas aivan loistava blogikirjoitus!!! Niiden lukeminen on kun jäystäisi herkullista lampaanpotkaa, kokoajan tulee tosi hyviä sattumia, meheviä kohtia ja hampaankoloonkin jää paljon maiskuteltavaa.”
”Viiltävää analyysiä, loistavaa tilannetajua sekä tietty, kun susta puhutaan hervottoman hauskaa ollen samalla äärimmäisen suoraa.”
”Toistan taas itseäni, mutta blogisi on tämän [Ranneliike.netin] ehdotonta parhaimmistoa. On mukava lukea hyvin kirjoitettua tekstiä.”
”Hyvä kirjoitus, olet kyllä hyvin popkulttuuriin perehtynyt.”

Palautetta jutusta Kun katselen Tomppaa: Harri Kalhan Tom of Finland – taidetta seksin vuoksi

”Blogisi Tom-juttu on todella hyvä, kiitos siitä!”
”Oli ilo lukea! Kuten muitakin blogauksiasi, joihin eksyin tässä samalla. Sujuvaa, hauskaa ja kiinnostavaa.”

 Palautetta jutusta ”The secret in his past”: (kaappi)homot Pet Shop Boysin tuotannossa

 ”Olen aina yhtä vaikuttunut näistä sun some-esseistä.”

Palautetta jutusta Pisuaarin ritarikunta siistii aktiaan

 ”Kiitokset hyvästä blogikirjoituksesta, jonka ajatuksiin on helppo yhtyä.”

 Kiitos teille. Palautteenne toimii näemmä kuin Suomen tv:stä tullut Emmanuelle ennen muinoin Viron sosialistisessa neuvostotasavallassa. Vetäydyn siis tästä juhlimaan nenäliinapakkauksen kanssa, kunnes kuullaan taas!

Kuva: http://markmcevoy.tumblr.com/


Lähettänyt klo Ei kommentteja:
Tunnisteet: , , , , , , ,
Tilaa: Blogitekstit (Atom)