Tämä käskynjako
tiivistää Phil Androsin kirjan Kädet ylös, housut alas! (The boys in blue, 1970), jossa
kirjaimellisesti koetaan kovia San Franciscon poliisivoimissa. Kirja on
ensimmäinen Into Kustannuksen vuonna 2013 julkaisemasta kahdesta
Andros-suomennoksesta, joista jälkimmäisen arvioin blogissa tammikuussa. Näistä
salanimellä kirjoitetuista homopornoklassikoista vastasi todellisuudessa kirjallisuuden
professori Samuel Steward.
Kädet
ylös, housut alas! -kirjan
minäkertoja Phil Andros on kutsumustyötään tekevä mieshuora, jolle tulee eteen
alanvaihto, kun hän muuttaa yhteen viehättävän ja hyvinvarustellun
liikennepoliisiin Gregin kanssa. Phil päättää itsekin hakea poliisiksi, ja
oikeustalon vessasta mukaan tarttuu pienen suostuttelun jälkeen vielä kolmas
pyörä Pete:
Hän näytti vähän hermostuneelta. ”Minä oikeastaan luovuin ryhmäseksistä, kun liityin poliisiin”, hän sanoi. ”Kuka puhui ryhmäseksistä?” töksäytin. En minäkään sellaisesta välitä. Mietin vain, että kolmistaan.”
Koko
kirja pyörii enimmäkseen Philin, Gregin ja Peten karvakolmiodraaman ympärillä.
Jännitys tulee siis siitä, mahtaako Philiä ja Peteä – noita ”paljasperseisiä lakeijoita” – alati tylyttävä Greg koskaan joutua kerrosvoileivässä
keskimmäiseksi. Philillä toki on koko
ajan omaa sutinaa työn ohessa, ja välillä roistotkin ovat kirjaimellisesti
päästä poliisikokelaan niskan päälle.
Kreikkalainen naimajuttu -kirjan arviossa totesin jo, että
Androsin/Stewardin teksti tuo vahvasti mieleen Tom of Finlandin kuvat, jotka
niin ikään perustuvat valtasuhteilla leikittelyyn ja kaikkinaiseen ylettömyyteen
ja liioitteluun. Käytännössä munat ovat aina aivan liian suuria, ja
vastaanottava osapuoli on jäykkänä lähinnä kauhusta: ”Peten naama oli yhtä
valkoinen kuin rasva hänen tähtiporttinsa ympärillä.”
Tompan
kuvia ja Androsin/Stewardin tekstiä yhdistää lisäksi hulvaton
huumori, joka välittyy hyvin myös ”Aulis Hårdin” iholle tulevasta suomennoksesta:
Työntelin hitaasti kuin kamelikaravaani enkä kiirehtinyt ulosvedoissakaan. – – Luulen, että hän vain luonnostaan oli kuuma kuin geysir. Ja kuumuus tuntui upealta. Aivan kuin kaluni ympärille olisi kiedottu lämpökääre, jonka termostaatti on rikki, tai kuin kaluni olisi juuttunut kuumavesiputkeen.
Kädet
ylös, housut alas! työnsi
jostain syystä mieleeni Forrest Gumpin teesin, jonka mukaan elämä on kuin
suklaarasia – koskaan ei tiedä, mitä saa. Myös Phil Andros -kirjoissa elämä on
yhtä kuin suklaarasia, eikä lukija voi koskaan tietää, kuka sitä tällä kertaa
saa.
”Jees”, kuului syvä murahdus, ”ja nyt meitsi painuu suoraan sisään.”
”Varmaan ymmärrät”, sanoin ja taitoin setelit, ”että naimattoman poliisin on hiukan vaikea saada tarpeeksi seksiä.”
Kuva Harri Kalhan kirjasta Tom of Finland: taidetta seksin vuoksi.
|
Samasta aiheesta ja aiheen sivusta:
Homopornoa suomeksi: Phil Androsin "Kreikkalainen naimajuttu"
Kun katselen Tomppaa: Harri Kalhan "Tom of Finland – taidetta seksin vuoksi"
Homoelokuvan parjattu kulttiklassikko: "Cruising"
Kadonnutta pornoa etsimässä: James Francon "Interior. Leather bar"
Isieni mailla: "Gay sex in the 70s"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti